Yörogaining - hullun hommaa pakkasessa porukalla

Se oli joskus tuossa syyskuun puolivälissä kun törmäsin Yörogaining tapahtumailmoitukseen Facebookissa. Jossain hämärässä mielentilassa tulin ehdottaneeksi tapahtumaan osallistumista hulluille juoksutovereilleni. Idea meni jotenkin näin: "Hei tuolla on tommonen tapahtuma missä suunnistetaan porukalla keskellä yötä jossain Ylöjärven lepikoissa. En osaa suunnistaa yhtään, mutta mennäänkö tossu-sarjaan?". Ja lähes välitön vastaus oli että "Joo, vaikuttaa kivalle!". Asia jäi hautumaan pariksi viikoksi ja sitten tuntia ennen yhden hintaportaan sulkeutumista minä keskellä yötä otin viimeiset varmistukset tiimiltä ja ilmoitin meidät mukaan.

Suunnistamaan rasteille yöhön. Tottakai!

Jälkikäteen keskustelu meni jotenkin seuraavilla uomilla:

Jäsen A: "Osaako muuten joku suunnistaa?"
Jäsen B ja C: "En osaa, tai siis oon joskus koulussa suunnistanut kerran"
...
Jäsen B: "Mulla on ehkä jossain kompassi muuten tallessa.... Joo löytyi, tää on aika oudon väriseksi mennyt..."
...
Jäsen C: "Mulla on otsalamppu, se on pakollinen varuste tuolla listalla"
Jäsen A: "Oho, ompa siellä varusteita... no on mullakin otsalamppu, en vaan oo saanu sitä auki että saisin patterit ladattua sisälle...."
Jäsen B: "Ei hitto, mitä sinne laitetaan päälle? Siis yöllä voi tulla kylmäkin. Tai jos tossut kastuu metsässä?"
(toim. huom. tässä kohtaa oletus kelistä oli syksyisen pimeä ja märkä, ei pakkasta)
...
Jäsen A, B ja C: "APUA!!! Mitkä kengät mä laitan? Mä en osaa suunnistaa! Mitä siellä syödään? En mä osaa karttaa lukea, mitä jos me eksytään sinne lepikkoon?!?!?!"
Jäsen A, B ja C: "Kenen idea tää nyt oli? Apua oikeesti"
(toim. huom. minun se oli... kyllä sen kaikki sitten muisti... kiitos siitä ;) )
...

Oli siellä muitakin, yli 500 osallistujaa

Noh, sitten kuitenkin se päivä koitti, kaikilla oli otsalamput, kahdella kompassit ja listan mukaan hommattuja ensiapuvälineitä, avaruuslakana ja reittisuunnitteluun nuppineuloja ja villalankaa. Hetken olimme puolitosissamme vitsailleet että lankakerää kerimällä ei ainakaan pääsisi eksymään ikuisiksi ajoiksi metsään, voisi vaan mennä omia jälkiään takaisin. Mutta langasta oli yllättävän paljon hyötyä reittiä laskeskellessa. Kaikilla oli varmaan kolmet pitkät kalsarit (yhdet päällä, loput repussa varalla), toppatakki ja kevyempi takki, kolmet hanskat ja viidet sukat jne. kilpavarustelun täyttävä varustelista. Puolet ymmärrettiin silti jättää kisakeskukselle, ettei roudattu ihan kaikkea selässämme.

Kuvaustauko, koska pihlajanmarjoja kauniisti huurtuneessa puussa. 

Tulet laavulla, kelpasi lämmitellä.

Koska kisapäivänä meikäläisen ohjaukset alkoivat aamulla seitsemältä ja päättyivät klo:17.30, en ehtinyt päikkäreitä kovasti nukkua, joten reippailla kuuden tunnin yöunilla mentiin kohden yötä. Olin "pissinyt" aikatauluni aiemmin päivällä ja jättänyt vielä varustekassista sen otsalampun kotiin, joten kisapaikalle saavuin 15min myöhemmin kuin piti ja nälissäni. Tiimi jousti ja karttojen jaon jälkeen haettiin minulle ja toiselle joukkuetoverille syötävää. Aikaa suunnitella reitti oli kaksi tuntia. Hienosti ehdittiin siis suunnitella ja syödäkin hakureissun lisäksi.

Kartta oli jäätävän kokoinen (yli A3 kokoa) läpyskä, jossa ei ollut kadunnimiä ja mittakaavakin oli jotenkin harhauttava... Arvottuamme mittakaava ongelmaa hetken päädyimme kuitenkin yhteiseen päätökseen siitä mitä sentti kartalla tarkoitti oikeassa maailmassa. Ilmeisesti osuimme oikeaan :) Reittiä suunnitellessa lähinnä arvottiin rastipisteitä ja yllättävän helposti päädyttiin "meille sopivaan reittiin". Jossain kohtaa ajattelin kauhulla olisiko reitin pituus jotain maratonin verran, mutta kun villalanka mitattiin saatiin aikaiseksi noin 24km matka. Tehtävissä rauhallisesti tarpoen annetussa 8h ajassa taukoineen päivineen. Vertailun vuoksi juoksukoulun valkku kävi kertomassa että heidän tossu-joukkueensa suunnitteli 50km reitin ja aikoi juosta koko yön. Huh! Vierestä vilkuilin pyörä-sarjalaisten karttoja ja siellä näytti kovasti siltä että meinasivat kiertää koko kartan alan pyörillään.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kyllä vaan, tässä koitetaan saada asioita puoliksi tehtyä :)

Sitten vaan viimeiset varustevalinnat ja kohden lähtöä. Ahdisti. Sisällä oli hiki ja ulkona oli pakkasta noin -10 astetta. Eli ulkona olisi kylmä, vaikka miten olisi pukeutunut. Startista matkaan ja ekalle rastille oli suhteellisen pitkä kävely. Ehdittiin jutella mukavia, kävellä rauhassa paikat lämpimiksi ja ihmetellä karttoja joita siis oli jokaisella joukkueen jäsenellä yksi. Ensimmäinen rasti löytyi ja homma olis siis hyväksytysti suoritettu. Palkinnot arvottiin hyväksytysti maaliin tulleiden kesken, ja yksi rasti riitti hyväksyttyyn suoritukseen. Oikaistiin muiden suunnistajien perässä asutusalueen läpi (EI pihojen läpi) ja päädyttiin seuraavalle rastille hieman nopeammin kuin alkuperäinen karttamallimme olisi antanut sijaa.

Järjestäjien vaatima kopio meidän reittisuunnitelmasta. Eli jos sitten eksyttäisiin, niin
tiedettäisiin edes mistä suunnasta meitä lähdettäisiin hakemaan :)

Yöhön mahtui sittemmin Julkujärven maastossa tapahtunut yhden rastin löytämättä jättäminen ja heti perään umpipöpelikössä 100m jyrkkää rinnettä alas ja metsän läpi suoraan toiset 100m ja suoraan rastille. Että taitoa oli selkeästi pelissä :D Myöhemmin löysimme itsemme myös täysin väärältä ulkoilupolulta, koska sille toiselle emme kertakaikkiaan löytäneet pääsyä ja ohitimme tästä syystä kaksi rastia olankohautuksella.

Yölaavulla vedettiin lämmintä kaakaota, tankattiin termospulloon lämmintä mehua ja syötiin grillimakkaraa. Huikea elämys keskellä ei-mitään :) Kiitos yhden fillari-joukkueen päästiin suorinta polkua laavulle, eikä kierrelty ihan pienimpiä polkuja. Sääntöjen mukaan pienet vinkit ovat sallittuja toverijoukkueiden suuntaan.

Oma pukeutuminen meni muuten nappiin, mutta en luottanut goretex nastalenkkareitteni lämpöisyyteen ja pakkasin niihin kahdet sukat päällekkäin. Tarpoessa jalkojen päällä pitkään jalat turpoavat ja eihän niissä kengissä ollut tilaa kaksille sukille. Alkoi painaa askel loppua kohden aika kovasti, joten päätettiin loppupäässä olla hakematta paria extra-rastia vaikka aikaa olisi ollutkin. Palattiin kisakeskukseen noin 21km tarpomisen jälkeen onnellisina, väsyneinä ja hienosti suoriutuneina. Ostettiin munkkia ja kahvit (kyllä, puoli neljältä aamuyöstä!) ja todettiin ettei maksa vaivaa odotella paria tuntia aamiaisen alkamista ABC:lla.

Kamat kasaan ja autolla kohden kotia. Suihkun jälkeen pääsin nukkumaan jossain viiden paikkeilla aamuyöstä. Ei ollut erinäisten mittareiden mielestä kovinkaan virkistävää unta. Heräsin jopa ennen miestäni, joka oli pistellyt kokonaisen yön unta palloon normaalisti. Palauttelu jatkuu yhä vaikka tätä kirjoittaessa on jo tiistai. Kävin tuurailemassa muutaman jumpan normaalista poiketen sekä sunnuntaina että maanantaina. Ne tuntuvat kropassa myöskin. Naureskeltiin tiimin kanssa että ei muisteta koska ollaan viimeksi oltu hereillä puoli kolmelta aamuyöstä... Ollaan tultu ilmeisesti niin vanhoiksi, että nukutaan yöllä. Ehkä ihan hyvä niin.

Kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty tapahtuma, mahtava tiimi ja hauskaa oli. Suosittelen lämpimästi itselleni ja muille jatkossakin :)

Moro Maratoni - pari porrasta huipulle

Kävin osallistumassa Moro Maratonille hetken mielijohteesta. Tulos oli sen mukainen, mutta ajatus oli tärkein. Tampereen Torni hotellissa järjestettiin 1v. bileiden kunniaksi hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotto meni lyhentämättömänä TAYS:n lastenosastolle. Maksoin 15€ osallistumismaksun, sain numerolapun rintaan ja ajanottolaitteen sormeeni. Yläkerrassa odotti lohikeitto ja pannukakku sekä tietenkin huikaisevat maisemat.

Näillä ei sentään tarvinnut ajaa huipulle

Lähtöaikani oli klo:14.19 ja juoksijoita lähetettiin portaisiin minuutin välein. En nähnyt edelläni juosseesta vilaustakaan, eli ilmeisen nopea suoritus häneltä. Suurimmaksi osaksi portaat olivat metallista "verkkoa", joten olisin kuvitellut edes kuulevani edeltäjän menemisen, mutta ei. Takaani tulevat kuulin ja näin kyllä. Siis kyllä, monikko. Kumpikaan ei saavuttanut, mutta molemmat tulivat ihan kannassa ylös saakka.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Porrasjuoksu on oma taiteenlajinsa. Vaatii harjoittelua ja tekniikkaa sekä kestävyyttä painaa maitohapon läpi. Minulta puuttuivat kaikki näistä. Ei ollut treenattu portaissa paitsi kerran viime kesänä monta kuukautta sitten. Nekin portaat menivät suht suoraan, eikä kierreportaista ole kokemusta. Tekniikkaan en ole kiinnittänyt mitään huomiota, älysin vasta jälkikäteen että käytävässä olisi ollut kaiteet joista vetää itseään ylös kun jaloissa sakkasi. Ja kestävyys loppui kuin seinään noin kahdeksannen kerroksen kohdalla. Siihen asti tultiin suht kevyesti vitoseen saakka juosten ja sittenkin vielä pari kerrosta meni hölkäten. Loppumatkan sitten kävelin ja valokuvasinkin vähän.

Ajattelin että aika ei kumminkaan päätä huimaa, niin voin ottaa pari valokuvaa. Sen verran on käsi tärissyt että vain osana kuvakollaaseja pystyy noita kuvia jakamaan ;) Olin lopulta ihan kaikkien 160 juoksijan porukassa hännillä ajallani 5min 14s. Ei haittaa yhtään!

Näkymiä huipulta. Tästä joku tempaisi samana iltana Base-hypyn... Ei ehkä kaikista fiksuin veto.

Ensi vuonna taatusti uudestaan, hyväntekeväisyys on mun laji vaikka portaat ei oliskaan. Ja sen verran opin, että Tampereella voi harjoitella jaloa lajia kuukausittain järjestetysti. Pispalan portaissa on tällä viikolla lokakuun ajanotollinen tapahtuma. Ehkä kiidän sinne tamppaamaan rappusia harrastajien seurassa. Josko seurasta tarttuisi jotain osaamista itseenikin?

Likat lenkillä

Joskus pääsee ohjaajakollegojen kanssa rilluttelemaan ja minnekäs muualle kuin liikuntatapahtumaan. Käytiin tuulisen viiltävän lauantain kunniaksi käpsyttelemässä pitkin Pyynikin ja Pispalan mäkiä ja nautittiin omasta parhaasta seurastamme.

Easyfit Koivistonkylän tiimiä hymyilemässä tässä

Yhteisessä chatissä illalla kehuttiin kuinka kivaa oli porukalla ollut ja plänättiin Tough Viking, Extreme Run sekä Team challenge ja puolimaraton kisoja. Että eiköhän tästä pöhinästä jotain jatkohässäkkää synny. 

Pynsän munkkimyymälää kohden, mutta kuitenkin ohi :)

Vähän heikosti katseltiin esiintyjiä ja hieman entisaikojen loistosta olivat goodiebagit ja esittelypisteiden tarjonta köyhtyneet. Vaan seura oli mitä parhain ja auringon pilkahdellessa ei ollut järkyttävän kylmäkään. Herra Sillanpää kirmasi ihan vierestä matkallaan lavalle, mutta hitaina Hämäläisinä ei ehditty riistää mieheltä takkia päältä tai edes teinityttömäisesti kiljahdella ;)

Mäkiä oli kivuttavaksi, tässä ollaan jo melkein huipulla (tai niin luulin, puolet lisää kapuamista vielä jäljellä)

NRJ Workout Tampereella - Oliko Stig fitness?

Seuraa tapahtumaraporttia viikonlopun NRJ Workout tapahtumasta. Tarkoituksena oli selvittää miten countryräppäri selviää liikuttajan tehtävästä, testata jouksukoulusta ryhmäliikuntaan erilaisia lajeja sekä tavata kavereita kivoissa puitteissa.

TRX naruja ja Stig

Aamu lähti käyntiin siitä, että juuri selätetty silmätulehdus ilmoitti haluavansa revanssin. Vasen silmä heräsi lauantaiaamuun sen oloisena että edellisinä iltoina on vedetty miestä vahvempaa enemmänkin. Vaikka ei kyllä oltu... Ei auttanut kuin varata lääkärille aikaa ja ihmetellä voiko kyseisellä ulkomuodolla lähteä ihmisten ilmoille ollenkaan.

Vähän oli vilakka keli käydä hitaasti selittäen juoksutekniikkaa läpi

Koska lääkärikeskus ja ajat lähtivät pyörimään vasta puolen päivän hujakoilla päätin menetetyn TRX-tunnin jälkeen osallistua sinnikkäästi Vauhtisammakon juoksukoulutunnille. Juoksutekniikan perusteet oli aiheena ja tunti vietettiin enemmän tai vähemmän varpaillaan heiluen. Askellettiin korkealta rullaten ja heiluteltiin käsiä oikeaoppisesti. Jatkuvasti korostettiin oikeaa etukenoista ja ei-istuvaa juoksuasentoa. Loppupuolikkaalla juostiin ympyrää ja vastaanotettiin palautetta ohjaajilta. Uutta tietoa sisäistäessä jostain selkärangasta hyppäsi esiin vanhoja huonoja tapoja. Aloin kauhoa käsillä, niiden kulman säilyttämisen sijaan ja hengästyin kovin ihan turhaan. Todettiin myös ohjaajien kanssa yhdessä, että niskoissa kiristää sen verran, etteivät kädet pääse rennosti heilumaan vartalon sivuilla. Hierojakäyntiä pitäisi varmaan siis varailla.

Lopputunti juostiin ympyrää

Seuraavaksi ehdin ottaa vartin verran tuntumaan bodycombat tuntiin ja moikkaamaan useampaakin tuttua. Ihana nähdä runsaasti jumppaohjaajia ja tuntilaisia tällaisissa tapahtumissa. On kivaa tavata rennosti yhteisen rakkauden äärellä liikunnan ilosta nauttien. Seurasi pikareissu lääkäriin ja uusien silmätippojen reseptin noutaminen. Lääkäri ei vastustanut kun totesin jatkavani jumppapäivää. Myöhemmät oireet todistavat, että ehkä olisi pitänyt.

Paluu pelipaikalle ja PT-kurssiajoista tutun kaverin moikkaamista sattumoisin lounaan äärellä. Oli ihan sikasiistiä vaihtaa kuulumisia ja jutella niitä näitä! Ja ruokakin oli tosi hyvää. PureBite oli perustanut pop-up ravintolan paikanpäälle ja tarjolla oli pad thai wokkia sekä salaatteja tuoreista aineista. Täytettyjä sämpylöitä ja terveellisiä smoothieita sai myös muffinien ja brownies tarjonnan ohella. Jumppatapahtumissa täytyy olla terveellistä ja täyttävää ruokaa että jaksaa painaa koko päivän. Oma valinta pad thai ainakin osui täysin ja täydennettynä parilla proteiinipatukkamaistiaisella pärjäsin hyvin.

Näin sujuu TRX:n kanssa lankuttaminen

FitnessSTIG treeni oli vuorossa lounaan perään. Ja kyllä tuo räppäri aika löysä ja veltto jätkä on. Ekan biisin jälkeen spiikissä hän kehotti meitä laskemaan vähän sykkeitä ja yleisöstä repesi spontaani nauru. "Esijumpparit" pistivät parastaan ja jorasivat menemään. Tällä kertaa ei oltu naama kohden lattiaa ihan niin paljon kuin Rähinätreeneissä Helsingissä. Vaikka nyt löytyi jo oikeasti tanssillista liikekieltä itse olisin revitellyt mieluusti vielä enemmänkin tanssivampaan suuntaan. Tästä juteltiin tuttujen kera myös, ja voi toki olla että tämä taso oli juuri sopivasti tanssillisuutta jotta kaikki pystyivät osallistumaan.

Stig esiintyy, tytöt bailaa :)

Stigin lavashow on hyvin hillitty, verrattuna esim. Elastisen hyppimiseen ympäri lavaa koko Rähinätreenin ajan. Kyllä tuosta silti irti sai ja etenkin kiitän sitä, että kevytkin liikunta sai tapahtumassa sijaa. Oli varmaan päivän ainoa tunti jossa koko ajan säilyi sykkeet kohtuullisina. Ja hyvä niin.

TRX-treenejä oli tarjolla koko päivän ja kun kerran aamulla missasin ajattelin koittaa onneani iltapäivän tunnilla. Mukaan mahtui ja homma lähti käyntiin TRX-narujen säätöharjoituksella. Sitten käytiin lävitse muutama liike, joita suoritettiin pattereissa aikaa vastaan. Jotenkin olisin itse toivonut mahdollisuutta testata mitä kaikkea TRX mahdollistaa, mutta nyt tarjolla oli kova treeni välillä TRX:llä ja välillä kahvakuulilla sekä oman kehon painolla tehden. Tunnin jälkeen silmä oli taas kirkkaan punainen ja kaverit kehottivat huilaamaan loppupäivän. Tarkistettuani tilanteen vessan peilistä, oli helppo olla samaa mieltä.

Porukkaa riitti, tässä C-Workout Total

Seurailin siis katsomosta C-workout Total tunnin ja kiertelin muutaman standin joilla en ollut vielä käynyt. Homma olisi vielä jatkunut muutamalla tunnilla, mutta minä päätin kotiutua ja lepuuttaa kroppaa kotioloissa.

Kiva tapahtuma ja ihanaa että se järjestettiin Tampereella. Jatkossa toivon myös rauhallisempia tunteja valikoimaan (joogaa, venyttelyä jne.) ja ehkä myös Turun tavoin luentoja tarjolle. Vaikka kyllähän tuollainen jumppamaraton on hieno sellaisenaankin. Jos saisi valikoimaan reilusti muiden kuin LesMills konsernin tunteja sekin olisi virkistävää. Ohjaajien itsensä kehittelemät tunnit ovat usein todella hyviä ja laadukkaita kokemuksia. Tapahtuman luonteeseen voisi sopia, että pääsisi testaamaan jotain ainutlaatuista. Ja kyllä Stig oli ainutlaatuinen ;)

Loppuun oli pakko pistää mini pala juoksukoulusta

Suomen löysin räppäri treenien vauhdittajana?

"Otetaan ryyppy, huikka.
Juodaan kaljaa ja viinaa, eikä huolet ne piinaa.
Otetaan ryyppy, huikka.
Kukaan ei mee nukkumaan, aamuun asti juodaan vaan"

Miltä tuntuisi tehdä vatsarutistusta tai kyykätä noiden sanojen tahtiin? Tammikuun vikana päivänä pääsee Tampereella testaamaan asiaa NRJ Workout tapahtuman valloittaessa Pyynikin palloiluhallin.

"Viheltelen" voisi olla toinen esitettävä viisu? Säkeistö ja kertsistä näytettä seuraavassa. Punnertamista vai sivuristiin askelta luvassa? Ken tietää.

"Nyt kyl harmittaa, fiilis on karmivaa.
Tarvitaan burana, kun päähän koskee.
Eilen klubilla taidettiin juhlia.
Shampanja kupli, oli ilta kostee.
Kun sä kyselet ja multa utelet,
et mitä mieles, mä en pysty vastaa.
Tämä elämä se on mun tehtävä.
Mä tahdon kanssasi vain viettää nastaa.

Illalla iloinen, aamulla itkettää,
mut ei sillä väliä oikeestaan ollenkaan oo.
Mä viheltelen vaan.
Illalla iloinen, aamulla itkettää,
mut ei sillä väliä oikeestaan ollenkaan oo.
Mä viheltelen vaan."

FitnesSTIG nimellä kulkeva konsertin ja treenin yhdistelmä herätti minussa hilpeyttä heti ensimmäisestä sekunnista lähtien. Miten hyvinkin löysän habituksen omaava R'n'B artisti voisi ikinä saada minusta tehoja irti treenin muodossa???? Vaan testattavahan tuo on ehdottomasti! Ei auta muu. Ja kun tapahtuma vihdoin saapuu Suomen parhaaseen kaupunkiin, eli Tampereelle ovat kaikki tekosyyt poissa.

Turussa Rähinä-treeni menossa

Ja voihan se olla, että lavalla rauhassa hiihtelevä artisti on juuri sitä mitä treeniini tarvitsen? Kaikki meistä varmasti voivat sielunsa silmin nähdä Stigin päässä kasarilta tutun hikinauhan? Jo ajatus yksinään kutkuttaa meikäläisen hyvinvointihermoa positiivisesti. Ei liikunnan tarvitse olla aina niin suorituskeskeistä ja tosissaan olevaa meinikiä. Siksi tapahtumat ovat ihan parhaita juttuja. Pääsee irrottelemaan, kokeilemaan jotain täysin uutta ja tapaa sadoittain samanhenkistä porukkaa. Ei tavallinen päivä kuntosalilla ja vaan jotain ihan muuta.

Haluaisitko tulla kanssani testaamaan FitnesSTIGin voiman? Tai haluatko olla silmäni ja korvani Turun tapahtumassa 28.2. jossa Jontte Valosaari hoitaa yleisön treenien liekittämisestä? Siihen on nyt mahdollisuus, koska sain luvan arpoa kaksi lippua teidän lukijoiden kesken. Saat itse päättää kumpaan tapahtumaan mieluummin osallistut.

Fiiliksi Helsingistä

Osallistuaksesi pyydän sinulta kommenttia tämän postauksen kommenttilootaan tai suoraan sähköpostiin meikäläiselle osoitteeseen taina@moveme.fi. Kerro kommentissasi mitä yllättävää odotat FitnesSTIG treeniltä tai Jontte Valosaaren habalta Turussa. Muista jättää toimiva yhteystieto kommentin yhteyteen että saan sinuun voiton osuessa yhteyden. Aikaa osallistua on tiistain 20.1. loppuun saakka. Valitsen voittajat keskiviikkona ja ilmoitan heille henkilökohtaisesti.

ps. Halutessasi fiilistellä edellisten vuosien tapahtumia voit lukea meikäläisen juttuja kootusti täältä

Kaikki kuvat on lainassa NRJ Workoutin webbisivuilta: http://workout.fi/

Fiiliksiä Biohacker summit 2014 tapahtumasta

Olen aivan pyörällä päästäni, huikaisevan inspiroitunut ja kuorrutettu erilaisilla esitteillä ja käyntikorteilla. Takaan että tästä messukäynnistä tulette hyötymään vielä jatkossa myös te armaat lukijani puhumattakaan valmennettavistani!

Jos et ehtinyt seurata minua twitterissä, niin tässä muutama kuva matkan varrelta ja pikaisia fiiliksiä tapahtumasta. Ensimmäisen kerran nyt järjestetty tapahtuma saa jatkoa vuonna 2015 ja kävin ostaa päräyttämässä lipun heti kun ne tulivat myyntiin. Tämä kertonee kuinka hyvästä systeemistä oli mielestäni kyse.

Heti aamutuimaan V1bes laitteella mitatut aivoaallot. Eka mittaus (josta ei saatu kuvaa) indikoi että stressiä ei olisi, toinen alkoi jo stressata :D

Jo eilen illallisella yhden esiintyjän sormeen oli asennettu anturi, jonka ansiosta hän voi aistia sähkökenttiä. Kuin kuudes aisti.

Jokaisen puhujan jälkeen oli jokin pieni aktivaatiosetti. Tässä kohtaa kyykättiin syväkyykkyyn. <3

Pekko Vehviläinen, eli Suomen "most quantified man" omistaa aika muutaman vekottimen. Myös laitteen joka huomauttaa värinällä jos Pekon ryhti menee kasaan. 

Tässä esittelyssä oli laite, joka värisemällä nilkan ympärille kertoo missä suunnassa kulloinkin on Pohjoinen. Käyttäjät ensin ärsyyntyvät, mutta sitten tottuvat laitteeseen. Jopa niin, että kun se otetaan pois, heille tulee olo että ovat eksyksissä, kun Pohjoisen sijainnista ei voi enää olla täysin varma.

Tähän kuvaan oli pyritty kiteyttämään miltä nykyisestä tietotyöläisestä päivittäin töissä tuntuu. Humoristista, mutta hyvin pysäyttävää. "Asioita vain tapahtuu" ja kontrollia ei oikein ole omaa työtä kohtaan.

Matkalla Biohacker summit tapahtumaan

Tänään ajattelin kokeilla MoveMe:n historiassa jotain totaalisen erilaista. Ajattelin raportoida tapahtumasta johon osallistun suhteellisen reaaliaikaisesti lyhyillä twiiteillä ja mahdollisesti ajan ja fasiliteettien salliessa myös bloggaamalla minijuttuja.

MoveMe löytyy Twitteristä, Facebookista ja Google+ palvelusta. Ota minut seurantaan käyttämällä palveluiden nimen kohdalla olevia linkkejä.

Tapahtuman sivuilta lainattu kuva

Olen matkalla Helsingin Wanhassa Satamassa järjestettävään tapahtumaan nimeltä Biohacker summit. Tänä vuonna tapahtuma keskittyy teeman "Upgrade your workweek" ympärille. Eli miten saadaan itseä optimoimalla työviikko pelittämään paremmin.

Ohjelma näyttää tältä:

10:15 – Biohacker’s Handbook presents: Biohacking the Workweek
Authors Teemu Arina, Olli Sovijärvi and Jaakko Halmetoja

11:00 – What Neuroscience Tells Us About Upgrading Work & Cognition
Neuroscientist Katri Saarikivi

11:30 – What Gets Measured Gets Managed: What the Data Tells and Doesn’t
PhD in Analytics, CEO and Most Quantified Man in Finland Pekko Vehviläinen

12:00 – Lunch Break & Show & Tell Company Stands
Upgraded Paleo Lunch

13:30 – Escape 9-to-5: Get Things Done With Virtual Assistants
Co-Founder Mikko Ikola, V-assistentti.fi

14:00 – Upgrade 9-to-5: What Actually Works in Organizations
Author & Creative Director Saku Tuominen, 925 Design

14:30 – Break and Show & Tell Company Stands

15:30 – Lifehacking for Executives
Lifehacking Veteran Martijn Aslander (NL)

16:00 – Surgery and Installation of Implants on Two Volunteers
Technologist, Author, and Double RFID Implantee Amal Graafstra (US)

16:30 – Conversation With the Audience: Future of Quantified Self & Biohacking
Digital Health Strategist Maarten den Braber (NL)

Eniten pelonsekaisella innolla odotan tuota liki viimeistä kohtaa jossa kahdelle vapaaehtoiselle asennetaan jokin mittalaite pysyvästi ihon alle. Tai niin minä tuon tulkkaan. Toivottavasti kyseessä on vain tällaisesta tapahtumasta raportointi, ei varsinainen asennus. Verta ja suolenpätkiä konferenssissa tuntuu pikkaisen liian rankalta :D

Danceholic valloitti pyhäinpäivänä Valkeakosken

Sain  noin kuukausi sitten kyselyn haluaisinko tuoda oman tanssillisen ryhmäliikuntatuntini Valkeakoskelle Haka Gymin "Jumppa on kivaa" päivään. Ja tottahan toki Danceholicin ilosanomaa lähdin mielelläni levittämään.

Viime lauantaina tuli aika lunastaa lupaukset ja ajella Valkeakoskelle. Porukka oli jumppaillut jo yhden tunnin verran aerobicia joten lihakset ja aivot oli hyvin verrytelty Danceholicia varten. Vastassa oli jumppasalillinen korvasta korvaan hymyjä ja hyvää meinikiä. Nopeasti mikki päähän, musat kiinni laitteisiin ja pikaselitys Danceholicin ideasta.

Danceholic syntyi tarpeesta antaa ryhmäliikuntakansalle aito tanssituntimainen elämys. Kokonainen koreografia joka on suunniteltu johonkin kappaleeseen. Tanssitunnilta tuttuja kulmasta kulmaan harjoituksia ja hieman lajityypillistä tekniikkaa. Riittävästi haastetta myös taitavimmille tanssijoille pienten vaikeutusten muodossa, mutta riittävän helppoa että kuka vain voi oppia koreografian ja päästä sen kanssa tutuksi kuudessa viikossa.

Tällä kertaa lajina oli hip hop func mausteilla. Etenkin func mausteet vaativat esiintymistä ja heittäytymistä. Hip hopin rytmeissä oli varioivuutta, mutta pääosin liikkeet olivat isoja ja laajoja. Meno oli hurjaa, kaikilla oli ilmeisesti kivaa ja minulle tuli järjetön hiki :) Aivan kuten pitikin.

Hötäkässä ei kukaan älynnyt ottaa valokuvia oikein kunnolla, mutta sain luvan käyttää Hakan porukoiden kännykkänäpsäisyjä. Siitä tämän jutun ainoa kuva.

Taistelu rannalla, illalla

Tiedättekö mitä minä tein eilen klo:23 illalla? Olin Pyynikin uimarannalla ja taistelin menemään Bodycombat ohjelman numero 60 hyvässä seurassa. Mukana oli reilu sakki hullua porukkaa ja idean äidit Sanna ja Ninnair. Lisäksi paikalla oli kannettava mankka ja pari kameraa kuvaamassa.

Taistelupukarit... eiku kaverit! :)

Oli ihan huippua riehua homma menemään ilman taukoja hiekan pöllytessä. Jokainen potku syöksi kasan hiekkaa ilmaan, jota illan jälkeen löytyi kirjaimellisesti ihan jokaisesta sopukasta. Hiekassa hyppiminen ja liikkuminen oli yllättävän raskasta ja tänään aamulla fiilis oli käsin kosketeltavissa reisissä ja pakaroissa. Ihanaa!

Arvatkaahan huviksenne mikä biisi on tässä menossa ja miksi juuri tässä päätin vähän valokuvata? ;)

Jokainen meistä sai aikaan pienen oman poteronsa tunnin aikana. Kolmoiskyynärpäiden kohdalla sekä yläkoukkusarjoissa tuntui että kaivautuu puolta pohjetta myöden santaan. Viimeistään keskivartalosarjassa sai hiekkaa korviin ja silmiin asti kun jalat nostettiin ylös ja niitä viuhdottiin edestakaisin. Jäätävä keli ei paljon painanut kun alkuun oli päästy.

Olihan meitä jokunen siellä heilumassa. Maisema on upea

Rauhassa etusuora komboa. Päällä fleece, paita, jumppapökät ja juoksulenkkarit. Takki on tässä jo hävitetty.

Pieni lievä katumus iski aamulla, kun olin päässyt nukkumaan vartin yli yksi yöllä ja kello soitti vartin yli kuusi aamulla. Myöhäisestä nestetankkauksesta johtuen tuohon lyhyeen viiden tunnin pätkään mahtui pari vessareissua ja epämääräistä mölinää kuumetta keräävältä mieheltä. Tulee muuten jännä juhannus kun minä en pysty kävelemään ja mies makaa kuumehoureissa pedissä :D

ps. Laitan tulemaan myöhemmin videota. Nyt saatte luvan pärjätä kuvilla

Yhtäänhän emme pyrkineet lavastamaan sellaista "JEE!"-hyppyä... Näitä kuvia (pääosin maassa jo olevia kuvia) on muutama kymmenen kipaletta ;)

SuperTreenit 2014 - Hikeä, hymyjä ja hämmennystä

SuperTreenit on Suomen suurin liikuntatapahtuma. Olin mukana ekaa kertaa ja toki heti vetämässä tuntia osallistumisen lisäksi. Danceholic näki suuren yleisön päivänvalon ja on nyt konseptoitu omaksi tuotteekseen. Jos siis lähisalillesi haluaisit tanssitunnin, voit vinkata ottamaan minuun yhteyttä Danceholicin vaihtelevien ja riittävän haastavien tanssielämysten saamiseksi sinunkin salillesi. Ja jos omistat liikuntapaikan, jonka valikoimasta puuttuu tanssia, ole silloinkin heti yhteydessä minuun. Osoite on tuttu taina@moveme.fi.

Tästä se lähti

Ohjaaja näyttää mallia

Ja me tehtiin perässä

Ehdin osallistua heti aamusta puolikkaalle Fit 4 Jump -trampoliinitunnille ja oli hullun kivaa! Ei mitään tämän videon kaltaista vaan oikeasti tehokasta, motorisesti haastavaa treeniä. Lopun vatsalihaksetkin tehtiin trampalla maaten, joten tunti todellakin oli täysin trampoliinilla vedetty. Yksi biisi oli vuosien takainen combat biisi muistaakseni lähes identtisillä koreografioilla, mutta trampoliinin päällä. Tulee keskivartalolle ihan erilailla haastetta tuosta.

Ohjaajan toimenkuvaan kuuluu myös irronneiden jousien korjaaminen kesken tunnin

Tämän jälkeen suuntasin Maijamäen urheiluhalliin massatunneille, joille paikkavarausta ei tarvittu. Booiaka starttasi haastattelun muodossa, jossa juontaja antoi ohjaajan kertoa lajista vähän enemmän. Isoa lavaa täyttämään oli saatu kivasti lisäväkeä yhden ohjaajan lisäksi taustalla joraavista tanssijattarista. Booiaka perustuu hiphopiin ja yhtenäistä koreografiaa rakennettiin tunnilla pienistä palasista. Välissä jäätiin sheikkaamaan pitkiksikin pätkiksi ja sitten taas tehtiin enemmän koreografiaa. Mihinkään varsinaiseen biisiin koreografiaa ei oltu sovellettu, vaan sitä tehtiin vaihtuviin veisuihin tunnin edetessä.

Booiaka tunnin rakentelua

Matkakaverini olivat olleet samaan aikaan Bootylicious tunnilla, jossa treenin kohteena olivat reidet pakarat ja vatsa. Katja kirjoittanee raporttia tuosta tunnista omaan blogiinsa nimeltä Kuntoa Elämään. Olkoot tämä julkinen painostus ;)

Väkeä piisasi

Booiakan jälkeen oli tarkoitus mennä jonnekin, mutta juuri sillä hetkellä en enää muistanut minne. Otettiin siis minulle (herkkukassini jo noutaneelle) pätkä uutta Bodycombattia ja matkakumppaneilleni kassin nouto ja luova tauko. Tässä kohden myönnän että oma herkkä luonteeni ei kestänyt jatkuvaa potkujen ja lyöntien sovittamista tiheään osallistujajoukkoon sopiville etäisyyksille ja puolivälissä tuntia karkasin tuntilaisten joukosta pois. Kun on tottunut tekemään tätä lajia kunnolla, ei sitä oikein pysty 30% tehoilla tekemään. Jopa kanssaohjaajien kansoittamissa jatkokoulutuksissa on tilaa enemmän vaikka väkeä on paljon. Epäilen syyksi kaikkien samantasoista tekemistä.

Loppuun asti trampoliinin kera tehden

Matka jatkui lounastamaan, joka tuntui heti jälkikäteen virheeltä. Ruoka upposi vatsaan, veri seurasi perässä ja yhtäkkiä aikainen aamustartti alkoi kolottaa lihaksissa ja painaa silmissä. Omaan tuntiin oli ruoan jälkeen aikaa 30 minuuttia ja yritin parhaani saada tsemppiä takaisin ja silmiä edes auki. Onnistuin jotenkuten, ja kuten aina tuntia vetäessä adrenaliini tempaa mukaansa ja endorfiinit rullaavat kehoon. Eli no worries!

Minun tuntini oli yksi niistä täyteen jo ennalta varatuista tunneista, joten tupa oli melkein täynnä. Ketään ei tullut salin ovelle kuikkimaan tyhjäksi jääneitä paikkoja, vaikka mukaan olisi mielestäni mahtunut kyllä. Muutama kiinnostunut oli ja heille jaoin itse suunnittelemaani flayeria ja käyntikorttiani. Katsotaan josko esim. Fiskarssin tehtaalle löydettäisiin vetäjä ja he saisivat nautiskella Danceholic tunnista jatkossa työpaikkaliikuntana.

Päivän hämmennyksen tarjosi Hot Butt workout, jossa ideana oli treenata pakara, reisi, vatsa osastoa naisellisuutta ylistävään tapaan (ks. tuntiselosteet). En tiedä teistä, mutta jumppakepin kanssa parittelu ei minulle ole naisellisuutta ylistävää. Tässä kohtaa meikäläisen pipo alkoi hieman kiristää, myönnän. Kiitos luojan mahduimme tunnille vaan katsomoon. Jos olisin joutunut tätä tekemään, olisin varmaankin poistunut paikalta.

Hivellään jumppakeppiä ja kyykätään

Kaikenkaikkiaan silti hillittömän tehokkaan oloista juuri kohdealueille. Kyykkyjä erilaisin variaatioin, sheikkausta takalistolle ja jatkuvasti keskikehoa aktivoivia tasapainoharjoituksia, kääntöjä ja kiertoja. Isot pisteet myös vetäjäkaksikolle. Oma pokeri ei olisi tähän riittänyt ja enemmän näen tämän kielenkäytön ja lajin polttariporukoille sopivana viihteenä. Viimeistään siinä kohtaa kun ohjaaja kehotti vatsarutistuksissa laittamaan kädet haaroväliin ja nauttimaan oman käden oikeudesta minulta tippui leuka lattiaan. Huh! Taidan olla keski-ikäisyyden tuolla puolen vahvasti.

Hot Butt workout menossa

ps. Tulossa vielä lipun voittaneen raportti tapahtumasta. Stay tuned!

Helsinki workout - day 2

Varmaan odottelitte raporttia jo eilen lauantaisen Helsinki workoutin tunnelmista? Minä aattelin ottaa sunnuntain täysin itselleni ja muille jutuille enkä vilkaissutkaan tänne blogiin päin. Kävin tanssitreeneissä ja mökillä pikaisesti vilkaisemassa että sielläkin sataa lotkotti kovasti paljon. Mutta nyt on luvassa toisen päivän raporttia, olkaatten hyvät.

Lauantai starttasi hotellilla selvitellen miten suihkuun pääsisi ennen kotimatkaa. Kiitos Scandic Simonkentän henkilökunnan saatiin lupa tulla tapahtuman jälkeen suihkuun hotellin saunaosastolle ihan ilmaiseksi! Toki tämän tiedon jälkeen tapahtumapaikalla selvisi, että tarjolla olisi ollut pukutilat joissa muutama suihkukin... Perun pahat puheeni, mutta haluan mainita että ensi vuonna tapahtuman kyltit ja viitoitukset sekä yleinen informointi voisi pelata piirun verran paremmin. Ekakertalaiselle tapahtumanjärjestäjälle tämä sallittakoot :)

Aloitin aamun jatkamalla juttua Sportsetterin toisen omistajan kanssa, mutta tähän aiheeseen palataan sitten kun kerrottavaa on enemmän. Käykäähän kuitenkin tutustumassa palveluun ja laittakaa heille viestejä jos tahdotte palvelun laajentuvan myös tänne Tampereelle.

Naisten itsepuolustusta tarjosi tunnin verran HIPKO, eli Helsingin itsepuolustuskoulu. Nopean alkulämpän jälkeen aloitettiin heti erilaisista otteista vapautumisen harjoittelut parin kanssa. Julkaisen myöhemmin vielä erikseen postauksen näistä, koska tämä on hyödyllistä yleistietoa naisille ja miehillekin. Ensimmäisen ohjeen paljastan jo nyt. Kun joku pyrkii ylle, nosta kädet eteensi suojaksi ja ota tukeva asento. Et ole uhkaava, mutta selkeästi osoitat hyökkääjälle ettet arvosta hänen läheisyyttään tai yrityksiään ja olet niihin varautunut. Pyri tämän jälkeen luonnollisesti pitämään hyökkääjä etupuolellasi kunnes tilanne tavalla tai toisella ratkeaa.

No sitten ratkesin suunnitelmista poiketen BodyPump tunnille uudestaan, vaikka olin varannut Fight´n´Func tunnin. Isona syynä matkakaverini Katja, jolla tuo tunti oli ohjelmassa. Ne on kuulkaa askelkyykyt tässä ohjelmassa todella hapottavia! Pelkkää tuskaa luvassa 2 minuuttia per jalka ja kahden sekunnin tauolla. Varsinkin toisena päivänä alkoi verottaa naista. Toinen uutuus on uusilla painoilla mahdollistuva hauiskääntö. Jos omalla salilla ei ole uusia painoja, testatkaa isoilla käsipainoilla ja huomaatte eron varmasti.

Matkaseura <3 ps. yhtään ei ole hiki eihän?

Matka jatkui ripeästi juosten Gymstick muscle tunnille. Aika 80-lukulainen konsepti kun aerobic musan päälle miksattiin "laser pyssyn ääntä" ja möreä miesääni laski patterin suorituksen alun aina "five-four-three-two-one". Hymyä huuleen tuo lähinnä aiheutti ja treenattua tuli. Selkeä perus lihaskuntotunti, joka on valmiiksi paketoitu ja taatusti helppo ohjata ja helppo osallistua. Gymstick antaa painoihin verrattuna täysin erilaisen vastuksen ja ärsykkeen lihaksille. Suosittelen edelleen.

Tämän jälkeen oli itsellä tauko, mutta Katja pyyhälsi joogaan. Olisi pitänyt itsekin mennä seuraksi, mutta kun oma joogavaraus oli kolmelta ajattelin että ehdin välillä hoitaa sosiaalista puolta. Moikkailin Trainer4You:n porukkaa, LesMills nordicin Erikaa, vaatemerkkien maahantuojia ja kurssikavereita matkan varrelta. Ja myönnän että kävin ihailemassa mieskolmikkoa joka veti BodyCombattia... Otettiin tämän jälkeen yhteinen lounastauko ja katseltiin Grit cardio tuntia. Oli aikamoista vipeltämistä.

Kun menin joogaa varten yläkertaan, tuli vastaan mies joka kertoi ohjaajan sairastuneen eikä sijaista oltu saatu. Iso pettymys detox joogan peruuntumisesta, mutta sellaista se joskus on. Menin testaamaan BodyVive tuntia hetkeksi. Lihaskunto-osuudet jätin väliin kun lihaksia kiristeli jo riittävästi.


Paluu takaisin omaan ohjelmaan ja rankka Bootcamp tunti edessä. Tehtiin liikepattereita crossfit hengessä ja hiki vaan lensi. Itse olen ohjannut pitkään Armybic tai Armybattery nimisiä tunteja ja uutuutena tuon Yliopistoliikuntaan tällä kaudella HIIT-tunnin. Tarkoitus on tehdä jotain samanlaista, jossa osallistujien ei ole tarkoituskaan pystyä puhumaan tunnin jälkeen. Täysiä, tehot tappiin ja perusliikkeitä. Bootcampia seurasi Paunosen noin 45 minuutin luento toiminnallisuudesta. Opin jälleen uutta, vaikka saman miehen koulutuksissa olen istunut kahtena vuonna peräkkäin juurikin tästä aiheesta.

Illan viimeinen treeni oli Functionality 2.0 tunti Paunosen ja Jarnon ohjauksessa. Muuten tykkäsin harjoitteista, mutta kroppa (ja mieli!) oli niin väsynyt että hallinta oli täysin hakoteillä. Lopun pariminuuttinen täysillä vedetty harjoite oli jo sitten liikaa. Punnertaminen on muutenkin itselleni hankalaa, mutta siinä kohtaa kaikki voimat olivat ihan loppu ja homma jäi puolitiehen. Luulen että jos minä pitäisin vastaavaa tuntia, ei kertaakaan vietäisi kroppaa uupumukseen vaan haettaisiin nimenomaan hallinnan kautta kaikki asiat. Muuten hyvä paketti ja kivaa oli.

Vielä yksi juttu! Save the best for last tyyppisesti :) Jos tahdot lukea liput voittaneen Minnan juttuja tapahtumasta, niin tässä pari linkkiä. Muutenkin kiva blogi, pistäkäähän seuraten.
http://minnaoinaala.blogspot.fi/2013/08/hki-workout-30813.html
http://minnaoinaala.blogspot.fi/2013/09/hki-workout-31813-ja-midnight-run.html