Tekniikka uimakoulun viimeisiä viedään

Ensi torstaina on edessä jo viimeinen aikuisten tekniikka uimakoulun kerroista. Kymmenen kertaa on hujahtanut vilauksessa ja on tullut aika arvioida mitä on jäänyt käteen. Ensimmäisenä on mainittava älyttömän hyvä ryhmä, jonka seurassa on ilolla voitu harjoitella kukin tavallaan ja kannustettu toisia porukalla. Olen ehdotellut kuukausittaista yhteistä treeniä, mutta katsotaan saanko porukan kokoon.

Opettajina ovat vaihdelleet Tampereen kaupungin liikunnanohjaajat ja tyylejä on ollut monia. On hyvä, että opettajat vaihtuivat välillä. Tällöin jokainen erilainen oppija pystyi saamaan edes jonkun opetuksesta kiinni ja löytämään sen jonkin mitä oppimiseensa tarvitsi. Kaikilla oli hiukan erilainen tyyli ja tapa ja se oli virkistävää.

Hesarilta lainatussa kuvassa on hienosti esitetty rintauinnin höntiltä näyttävä potku

Uintitekniikoita on koitettu vapaauinti, rintauinti, selkäuinti ja perhosuinti. Näiden lisäksi kahta erilaista käännöstä, joista toinen rintauinnin päätteksi ja volttikäännös esim. vapaauinnin käännökseksi. Volttikäännös on itsellä vielä epävarmojen taitojen listalla. Kun uimalaseihin lorahtaa vettä ja korvat sekä nenä täyttyvät kloorivedestä ei seuraava veto enää lähdekään niin ketterästi mahallaan uiden. Minä harjoittelen, ja kohta aion homman osata joka kierroksella.

Perhosuinnin animaatio lainassa täältä

Toisaalta vapaauinnin hengitystekniikka on se isoin koetinkivi itselle. En osaa vetää happea kainalosta ilman välittömiä vesivaurioita nenäontelossa, vaan pyrin haukkaamaan ilmaa edestä ja taivutan koko kropan kaarelle. Vaikka volttikäännös napsahtaisi kohdalleen niin ei sillä taida toistaiseksi tehdä mitään kun kesken 25 metrin matkaa pitää pysähtyä kuitenkin vähintään kerran tyhjentämään pää vedestä ja hakemaan uutta aloitusta kroolailuun. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, harjoittelu ei todellakaan pysähdy vaikka kurssi päättyykin.

Ainiin ja se perhosuinti... Jos sen osaisi, voisi altaassa käydä uimassa vain 50 metriä perhosta ja poistua voittajan elkein paikalta. Jos ei osaa, voi harjoitella minun tapaani kikattamista pinnan alla. Nauru raikaa siis helposti myös upoksissa kun käsivedon potkulla ylös nousee käsien sijasta pylly niin yleensä voi vaan hihittää. Eihän tuon koomisempaa tilannetta ihan heti muuten saa aikaiseksi :)

Uimakoulussa

Tänään alkoi Tampereen kaupungin järkkäämä aikuisten tekniikka uimakoulu. Toteutuspaikkana oli Kalevan uintikeskus ja minä olin altaassa tikkana jo 15 minuuttia etukäteen. Altaan vesi tuntui hyytävältä, kun pari viikkoa on lilluteltu 29 asteisessa merivedessä. 26,5 astetta on siihen nähden vähän.

Tämä kuva lainattu Portsuakirjastoilta

Lähdettiin liikkeelle tarkastamalla potkutekniikkaa ja ylipäänsä uintiasentoa liukumalla mahallaan ja selällään kelluttavaa lautaa apuna käyttäen. Potkuja otettiin mukaan ja koitettiin tuttuun tapaan potkia koko jalalla, ei taivuttaa polvea. Tämä on asia, jonka jokainen snorklaaja tai laitesukeltaja oppii ennenpitkää. Koko jalkaa hyödyntävä potku on tehokkaampi ja pitää kehon virtaviivaisempana suhteessa veteen.

Tämä kuva lainattu Portsuakirjastoilta

Sitten aloitettiin hengitysharjoitukset tyhjentämällä keuhkot ilmasta ja istumalla pohjaan. Kuin lasten leikkiä sukeltajalle, nosteenhallinta kun tehdään pääosin keukoilla. Mutta sitten eteen tulikin tenkkapoo. Vaikka osaan vettä täynnä oleva maski päässä hengittää hienosti vain suun kautta, niin sama ei onnistunutkaan pelkät uimalasit päässä. Aina kun happea piti vetää sisäänpäin kainalon alta sainkin lopputulokseksi suullisen vettä ja nenän täyteen vettä. Ja vaikka kuinka hinkkasin tätä asiaa, niin nenä ei ymmärtänyt pysyä kiinni ja suuhun etsiytyi paljon enemmän vettä kuin ilmaa.

Harmillista, mutta täytynee ottaa miehen nenäklipsi mukaan ensi kerralle. Pitää harjoitella hengittämistä tarkemmin itsenäisesti ja vähän myöhemmin. Tiedän, että homma on täysin mahdollista, mutta tänään aivoilla ei kertakaikkiaan riittänyt asiaan paukkuja. Seuraava puolituntinen on jo torstaina. Odotan innolla :)