Tekniikka uimakoulun viimeisiä viedään

Ensi torstaina on edessä jo viimeinen aikuisten tekniikka uimakoulun kerroista. Kymmenen kertaa on hujahtanut vilauksessa ja on tullut aika arvioida mitä on jäänyt käteen. Ensimmäisenä on mainittava älyttömän hyvä ryhmä, jonka seurassa on ilolla voitu harjoitella kukin tavallaan ja kannustettu toisia porukalla. Olen ehdotellut kuukausittaista yhteistä treeniä, mutta katsotaan saanko porukan kokoon.

Opettajina ovat vaihdelleet Tampereen kaupungin liikunnanohjaajat ja tyylejä on ollut monia. On hyvä, että opettajat vaihtuivat välillä. Tällöin jokainen erilainen oppija pystyi saamaan edes jonkun opetuksesta kiinni ja löytämään sen jonkin mitä oppimiseensa tarvitsi. Kaikilla oli hiukan erilainen tyyli ja tapa ja se oli virkistävää.

Hesarilta lainatussa kuvassa on hienosti esitetty rintauinnin höntiltä näyttävä potku

Uintitekniikoita on koitettu vapaauinti, rintauinti, selkäuinti ja perhosuinti. Näiden lisäksi kahta erilaista käännöstä, joista toinen rintauinnin päätteksi ja volttikäännös esim. vapaauinnin käännökseksi. Volttikäännös on itsellä vielä epävarmojen taitojen listalla. Kun uimalaseihin lorahtaa vettä ja korvat sekä nenä täyttyvät kloorivedestä ei seuraava veto enää lähdekään niin ketterästi mahallaan uiden. Minä harjoittelen, ja kohta aion homman osata joka kierroksella.

Perhosuinnin animaatio lainassa täältä

Toisaalta vapaauinnin hengitystekniikka on se isoin koetinkivi itselle. En osaa vetää happea kainalosta ilman välittömiä vesivaurioita nenäontelossa, vaan pyrin haukkaamaan ilmaa edestä ja taivutan koko kropan kaarelle. Vaikka volttikäännös napsahtaisi kohdalleen niin ei sillä taida toistaiseksi tehdä mitään kun kesken 25 metrin matkaa pitää pysähtyä kuitenkin vähintään kerran tyhjentämään pää vedestä ja hakemaan uutta aloitusta kroolailuun. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, harjoittelu ei todellakaan pysähdy vaikka kurssi päättyykin.

Ainiin ja se perhosuinti... Jos sen osaisi, voisi altaassa käydä uimassa vain 50 metriä perhosta ja poistua voittajan elkein paikalta. Jos ei osaa, voi harjoitella minun tapaani kikattamista pinnan alla. Nauru raikaa siis helposti myös upoksissa kun käsivedon potkulla ylös nousee käsien sijasta pylly niin yleensä voi vaan hihittää. Eihän tuon koomisempaa tilannetta ihan heti muuten saa aikaiseksi :)

Lunta ja uudet ihanat uimalasit

Kävin eilen hienoisessa lumisateessa ihastelemassa kaunista valkeaa lunta ja auringonpaistetta. Mietin kuumeisesti koko reissun riittääkö lumi jo ajettuihin hiihtolatuihin Tampereella. Ehkä huomenna käyn katsomassa latuja ja saan vihdoinkin avata hiihtokauden? En voi sanoin kuvailla kuinka paljon syyhyttää päästä hiihtämään.

Lapset olivat päässeet pulkkamäkeen, mutta apua kaivattiin kun lasku oli pysähtynyt puuhun
ja pulkka jatkanut matkaa ojaan. 

Siellä se oja on, pakkasesta huolimatta vielä virtaa vesi :)

Tällä viikolla kävin myös testaamassa upouudet uimalasit. Jesta sentään miten lujaa minunkin tekniikallani yhtäkkiä pääsi ja kuinka helppoa oli uida pitkä matka nopeasti. Suosittelen ihan jokaista investoimaan uimalaseihin sen muutaman kympin. Tekniikan hyvänä pitäminen helpottuu heti ja metrejä alkaa kertyä kuin taikaiskusta kun kasvot voi huoletta laskea veteen tuosta noin vaan.

Ihanaiset violetit uimalasti violetilla matollani... miten niin lemppariväri?

Laseja etsiessään kannattaa kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin asioihin ja sovittaa jokaikiset kakkulat ennen ostoa.

• Tuntuuko lasit imeytyvän silmien ympärille itsekseen? (Tästä plussaa, vedenpitävyys on taattu)
• Voiko kiinnitysnauhaa säätää helposti?
• Pysyykö kiinnitysnauha hyvin paikallaan asetetussa pituudessa?
• Miltä maailma näyttää lasien läpi katseltuna? Näetkö sivulle ja eteen hyvin niin että lasit eivät ole tiellä?
• Onko lasien väri sellainen, että näet varmasti uida heikommassakin valaistuksessa (esim. luonnonvesissä kesällä)?
• Tuntuuko lasien reuna hyvälle kasvoja vasten? Näihin on kosolti eri pehmeysasteita ja materiaaleja. Valitse itselle sopivin.

Lasien hankkimisen jälkeen sitten se tärkein vaihe ja uimaan!

Uinti - uusi harrastukseni

Olen alkanut ravata keskimäärin kerran viikossa uimahallissa mieheni kanssa. Uimme omilla taatusti puutteellisilla tekniikoillamme allasta edes takaisin. Välillä katseet kohtaavat kesken uinnin ja hymyilemme.  Pysähdymme matalaan päähän ja koitan päästä kutittamaan kaveria kainalon alta. Välillä mies koittaa kellua samalla pitäen minua vyötäisiltä kiinni jaloillaan.

Kalevan uimahalli

Seuraavaksi otetaan kisa. Tai yleensä ensin mies kertoo minulle voittaneensa minut kisassa, jonka alkamisesta ei minulle kerrottu :) Kun oikea kisa alkaa, vannotan että se pitää uida rintauinnilla. Jos olen vedon edellä, siirtyy mies kroolaamaan ja hymyilee äärimmäisen leveästi voittaessaan minut. Terveitä nämä kolmekymppiset lapset kun leikkivät, vai mitä?

Uimakamppeet

Haluaisin opetella uimaan hyvin. Syyksi riittää ihan pelkkä halu, mutta myös tulevan kesän triathlonit kiinnostavat ja minua polttelee mahdollisuus pärjätä kunnialla myös uitiosuudessa. Tampereen kaupunki järjestää myös aikuisille uintikouluja. Epäilen arpaonnen suosivan minua... tuskin tulen mahtumaan huippusuosituille kursseille. Voisihan sitä silti koittaa? Jos muu ei auta, koitan houkutella ystäväni Suvin altaaseen kanssani. Josko uintiohjaajalta heltiäisi pari oppituntia tälle innokkaalle oppilaalle?

Sukeltajan reisitreeni

Se on Suomessa ollut jo pitkään sellainen kesä että iltauinnit ja päiväpulikoinnit onnistuu. Ei tarvitse märkäpukua, vaikka välillä sitä on vilukissan ikävä :) Mies toi kaupungissa käydessään mukanaan mökille eilen räpylät. Tuli sieltä snorkkelit ja maskitkin, mutta räpylät me päädyttiin pelkällään jalkaan pukemaan. Ja sitten polskimaan.

Räpylät kuivamassa

Parhaiten räpylöillä kulkee kun muistaa taittaa polvista mahdollisimman vähän. Eli käyttää koko jalkaa potkussa lantiosta lähtien. Näin pääsee kovaa ja tehokkaasti sekä uskomattoman hapottavasti reisien kannalta eteenpäin :) Vedeltiin ees taas poijulle ja takaisin, sukelleltiin ja fiilisteltiin. Tuli ikävä Thaimaaseen.

Ilman maskia helpointa oli uida selällään. Vaikka eteneminen oli nopeaa, niin hapotus pakotti pitämään taukoja. Tein alle parinkymmenen minuutin kahvakuulatreenin, joten annoin käsien pääosin levätä. Aivan kuten sukeltajan kuuluukin. Vain räpylöillä uidaan kun ollaan pinnan alla. Välillä silti kokeilin kroolata ja uida delfiinin tavoin jalat yhdessä, lisäksi toki perhosuintia viriteltiin. Vaan ei se luonnistu, kun ei ole kunnon opettajaa. Mistäköhän moisen löytäisi?

Iltauinnilla

Kuvassa lähin poiju, koska auringonlasku näkyy tässä niin nätisti :)

Eilen illalla kävin iltauinnilla auringon laskiessa. Arvioitiin, että pisimmälle poijulle on 50-70m. Päätin uida yhteensä 500m, eli 5 kertaa poijulle ja takaisin. Mies ui kiltisti mukana, aiheutti perinteiseen tapaan häiriötä ja sitten kolmen edestakaisen matkan jälkeen lukitsi minun jalkani kainaloihinsa ja kielsi lähtemästä lisäetapeille. Siinä sitten kelluttiin ja roiskittiin vettä ja lopulta palattiin kiltisti saunaan. Ihana kesä! <3

Hiihto on ihana laji!

Tänään koitti se vähän harmaampi päivä ja sain kaverit houkuteltua rinteen sijasta suksimaan. Käytiin hiihtelemässä n.15km lenkki Ylläsjärveltä Latvamajalle ja takaisin. Vaikka omistan luistelusuksetkin, on täällä mukana vain perinteisen kamat. Tahti oli tasaisen mukavaa meille perinteisen hiihtäjille, mutta voisin kuvitella, että luistelukamoilla varustettu matkatoveri oli vähän kylmissään. Urheasti hän kuitenkin himmaili kanssamme ja teki sitten vielä perään extran 8km lenkin Aurinkotuvalle ja takaisin. Arvostan!

Alle kunnon aamiainen puuroineen päivineen

 Hiihtäminen on ihana laji, koska se on tehokasta liikuntaa, tapahtuu ulkona ja maisemista ehtii nautiskella. Tällä kertaa maisemat olivat aika erilaiset, kun lunta riitti hiihtämiseen hienosti, mutta heti ladun sivussa nähtiin puroja, suota ja mustikanvarpuja täynnä olevia töppäreitä. Kevät yrittää tulla kovasti esille, mutta lumi pistää vielä hanttiin :)

Pieni puro on murtautunut lumen alta vapaaksi

Hiihtäessä itselle tärkeää ovat maisemien lisäksi kunnon tauot, joilla nautitaan hyvistä eväistä. Tänään pakkasimme mukaan hedelmiä ja lämmintä mehua, sekä vettä. Latvamajalla oleva kahvila oli vielä auki, ja perinteinen makkarankäristys oli ohjelmassa. Lämmintä kaarnikkamehua oli tarjolla mielestäni todella korkeaan 3e/lasi hintaan. Maku oli silti hyvä ja eipä tuo hiihto muuten kovin kallis laji ole.

Makkaraa latukahvilassa grillaten

Takaisintullessa pidimme pari ylimääräistä lepotaukoa laavulla ja ihan keskellä korpeakin. Mehu termarista teki kauppansa ja loppuun asti jaksettiin. Jälkikäteen sykemittarin tulkinta aiheutti hivenen hilpeyttä. Oma laskennallinen maksimisykkeeni on 191, en ole tätä koskaan tavoittanut vaan aiemmin mitattu maksimisyke on ollut 187. Harjoituksen tallennettuani sykemittari alkoi vilkuttaa ruudulla kysymystä "update maxHR?" ja kertoi, että piikkisykkeet olivat olleet 195. Mahdollisuus mittavirheeseen on toki olemassa, mutta päivitin lukeman mittariin kuitenkin.

Laavutauko paluumatkalla

Ruokailun ja kauppareissun jälkeen päädyimme vielä Hotelli Saagan kylpylään. Uitua tuli kyllä, mutta pääosin keskityttiin poreissa rentoutumiseen. Nyt olo on aikas raukea, ja luulen että uni maittaa makeasti ensi yönä.

Voikaa hyvin, ja nauttikaa olostanne lähestyvänä pääsiäisenä!