torstai 28. helmikuuta 2013

Today fish soup - Tänään kalasoppaa

Just a quick update and a longer one coming later. Today we dove in the fish soup on the Bonsoong wreck. WOW! We did this last year too, but the view was somewhat different. Now there were fishes all around us.

Also a trip to Phuket was made to buy a camera, to replace the one that broke... But later on that one!


Tänään sukelleltiin kalasopassa. Pidempi päivitys tulossa, mutta nyt nopeasti vaan video, jonka Jani kuvasi koska meikäläisen kamera hajosi. Pikavisiitti Phukettiin tuli tehtyä myös, mutta katsokaahan Bonsoong wreckiltä oleva video kalasopasta jossa uitiin. Fisuja jokapuolella niin ettei eteensä nähnyt. WOW!!!

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Morning run with zombies - Aamulenkki zombien kera valkoisella hiekalla

- Suomiversio Englannin jälkeen - 

Today we had a day of from diving and I thought of taking a morning run in the beach. Newsflash for everyone, it is not, I repeat NOT a good idea to try run when the sun has already been up for a while. Like it has at 8am. Well, been there, done that and survived, even though sweat was pouring into eyes and also to sunglasses :D

Try to get to zombie-mode in this weather... :)
I was testing again the app named Zombies Run, and to be honest, it was quite hard to get in the right mood when turist in bikini and a local fisher-boy where there to stare at me (the crazy turist running around completely red in the face). Sun shining, everyone chilling out and me fleeing from scary un-dead. Yep...

Still... this is it :)
Well, at least I got to run. Diving can be called exercise, but with this eating I better do something else too to be able to avoid rolling to the flight back.

-- Suomiversio alkaa --

Tänään oli välipäivä sukelteluista, joten päätin startata aamun lenkillä ennen aamiaista. Kello kahdeksan on muuten ihan liian myöhään, jotta ehtisi näillä leveysasteilla auringolta piiloon. Noh, ei se mitään, rannanlla on ilo juoksennella. 

I did NOT stop at the beach bar to re-fuel!
Pistin korviin Zombies Run pelin ja koitin kuvitella itseni pimeään metsään juoksentelemaan epäkuolleita pakoon. Jepjep... bikinipukuiset turistit, heittoverkolla kalastanut paikallinen poika ja täydellä teholla puskenut aurinko eivät auttaneet fiiliksen nostattamisessa. Lisäksi vaikka kuinka hölkkäilin reilun puolisen tuntia, oli Zombie Run ottanut taukoja reissuun, ja tallennettuna oli noin 18 minuuttia juoksentelua. Minä olin kuin märkä rätti ja kirkkaan punainen kasvoiltani. Pätkineen wlan/gps yhteyden vuoksi homma ei pelannut, mutta tästä ei softa mitään kertonut.

Onnistunut lenkki silti, hiki valui noroina myös aurinkolaseihin, herätin kanssaturisteissa huolestunutta hyminää ja sain lenkin nykäistyä edes kerran tämän loman aikana. Onhan sukeltaminenkin urheilua, mutta tällä syömisellä jotain muutakin on syytä yrittää jos en aio kieriä paluulennolle ihrat hyllyen. 

Date with Mantas - Mantojen kotona visiitillä

- Suomeksi enkkuversion jälkeen -

Tuesday we had an appointment or a date with Manta Rays on Koh Bon. It seems that they didn't get the time right and had been there an hour earlier to meet some Live-a-board divers but then left... It seems also that we have been unbelievably happy to have seen them last year on our 24th dive ever. We'll keep on trying and diving. Next Koh Bon trip is on Saturday. Needless to say, we are getting on the boat no matter what.

Koh Bon - home of Mantas?
Our divemaster was Kipp, a fun British guy who guided only us two. Luxury! He hasn't seen Mantas ever, even though he has 3000+ dives. Sorry, but our karma couldn't produce a win for him this time either. My ears tried to co-operate and allow maximum divetimes, but only the second dive allowed me to sink down in reasonable 5minutes, instead of 12min... I'm still so sorry for Matt, our divebuddy from Sunday who patiently waited for me to get down with the rest of the crew.

Today I tried to interview the staff on how they became divemasters or instructors. Most common answer was, that they just ended up where they are. Some knew one or two people who became diving instructors because they had always had a dream about that, but most just wondered to this profession. This doesn't mean that anyone would be bored or not motivated to be exactly where they are now. This only shows that diving people are relaxed and laid back individuals.

On the divedeck
When asked about how many dives they had logged before going on to divemaster and further diving instructor courses, many reported numbers under hundred. Amazing, but I think this is best explained by the fact that these people are natural divers. They had it from the first moment onwards. And it is a fact that more dives dont make one more experienced, it just means they have dived more times. Therefore it is irrelevant, to some extent, how many dives did they have before continuing studying.

Kipp
To work as a divemaster or instructor seems like a free profession. Almost like me being my own boss at my own MoveMe company. If I don't like how things are done, I may fix it or "leave the company". Good people always get a job elsewhere. Same freedom have professional divers. If they don't like the way things are done, they may take it up with management or leave to a better company. Freedom, top-10 job of the world, Thailand warmth and so on... A bit jealous? Maybe yes :)

-- Suomiversio alkaa --

Tänään oli tarkoitus moikata Mantoja (=paholaisrausku) Koh Bonin vesillä. Kun päästiin pelipaikoille, tuli paikanpäältä poistuvilta live-a-board aluksilta tieto, että Mantoja oli aamutuimaan nähty. Odotusarvot kohosivat katon läpi, vaikka järjellä ajatellen olemme olleet satumaisen onnellisia kun olemme törmänneet Mantaan jo 24. sukelluksen kohdalla. Divemasterillamme on 3000+ sukellusta, ja nolla manta-havaintoa.


Kävi kuitenkin niin, että aamulla nähdyt Mantat eivät olleet jääneet hengaamaan, vaikka syötävillä höystetyn veden koostumus olisi lähes taannut Mantoja nähtävän. Ei pihaustakaan mantoista, mutta hillittömän kokoisia meriahvenia ja kalaparvia. Kun sanon hillittömän, tarkoitan pariakin yli puolimetristä yksilöä. Mahtaisi mato-ongella onkiessa leuka loksahtaa kun tällainen kävisi pyydykseen...

Haastattelin reissulla muutamaa divemasteria ja kyselin miten ja millä lähtötiedoilla heistä oli tullut sukelluksen ammattilaisia. Ajautuminen tuntui olevan päivän paras vastaus. Pojat muistelivat tuntevansa 1-2 henkilöä, joiden pyhä tarkoitus oli alunperin hommautua sukellusalan töihin. Loput muutama sata ammattilaista, oma oppaamme mukaanlukien, olivat ajautuneet hommiin sen kummemmin asiaa ajattelematta. Ja mikäs sen parempi kuin antaa elämän kuljettaa?

BIG seabass, at least 50cm in width
Asia joka yllätti oli sukellusten määrä ennen divemasterin tai opettajan opintoja. Moni laski alle 100 logattua sukellusta ennen opintoja. Toisaalta, totta on myös se että kokemus kasvaa sukeltamalla, mutta taidot eivät välttämättä muutu miksikään. Sukellusopet ja divemasterit taitavat olla niitä luontaisia sukeltelijoita, joilla tuntuu olevan kidukset heti meriveteen tiputettaessa.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Fit-lehti arvioitavana

Lähtiessäni tällä kertaa matkalle, ajattelin ottaa kirjan sijasta mukaan läjän lehtiä urheilun maailmasta. Muutaman kotimaisen näistä ajattelin arvioida teidän iloksenne. Ensimmäisenä vuorossa Fit-lehti.


Asiaa, hömppää, matkajuttu, ruokaohjeita ja hyvin kiteytettyjä asiajuttuja päivän polttavimmista kysymyksistä. Käsiteltyä tulivat niin palautuminen, uni, tyhjän vatsan aamuaerobiset ja crossfit tyylinen jumppa. Näyttäisi, että lehden toimitus on faktoista ajantasalla, mutta pystyvät kirjoittamaan juttuja joita voi lukea sellainenkin henkilö jota tieteistarinat eivät kiinnosta. Viesti välittyy ja monesti tarjolla on havainnollistavia taulukoita. Kansantajuistettua tiedettä. 

MoveMe ei voi sen sijaan kiittää taittoa, koska jotenkin tuntuu että hajalleen taitetut kuvat ja tekstit on välillä vaikea yhdistää toisiinsa. Muutamassa jutussa taiton ansiosta oli listattuna eri tietoja keskenään verrattavissa olevista tuotteista, esim. proteiinipatukoissa. Lisäksi en mitenkään tajua miksi naisille suunnatuissa liikunta- ja terveyslehdissä pitää olla järisyttäviä selviytymistarinoita. Tämä tuntuu kuuluvan genreen "naistenlehdet" riippumatta siitä mitä naisille halutaan pääosin kertoa. Kaikki kunnia selviytymistarinan tähdelle, mutten millään älyä miten alopecia (sairaus, jossa kaikki karvoitus lähtee) liittyy liikuntaan? Ehkä se sitten on osa täydentäviä laatusanoja lehden kannessa eli "hyvä olo", "ravinto" tai "terveys"?


Kelpasihan tätä lukea koneessa, mutta parhaimmillaan lehti oli sukellusvälipäivänä altaalla. Anteeksi, en vaan voinut välttää tätä sivuhuomautusta :)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Here again! - Täällä taas!

Teksti suomeksi kansainvälisemmän rävellyksen jälkeen

Jani and me are back in Khao Lak! We arrived on Saturday after traveling straight about 24 hours. Since it was only about 1pm we decided to stay awake to at least 8pm. Easier said than done, but we managed. After 30+ hours awake it seemed that the night would be a bliss. Not for us though... Ended up twirling in the bed almost the whole night. And we had to be by 6.30am.

With Finnair we came...
Wake-up call that early was because of diving. When we arrived on Saturday, we made the first stop at Sea Bees office to confirm our bookings to dive. We made bookings online with our beloved Hilla and wanted to make sure all was well. Well... all wasn't. Sea bees lovely boat named Stingray had broken and they had to switch to a different one. Replacement boat came from Phuket and is named Aragon. Sea bees offered us also an opportunity to go on a live-a-board. Time for serious thoughts. Aragon is bit smaller boat and a lot slower. Selecting to go with our original plan would mean +2 hours on the boat every day and no access to farthest dive sites in the north. Live-a-board would mean loosing money when not staying at our hotel, having tons of time to spend at Khao Lak after diving like maniacs for three days and possibility to get seasick and miss all the dives.

... to the land of crazy driving.
After thinking about money, time, hotel, seasickness and Jani having final effects of two week lasting flu, we decided to try the replacement boat on Sunday. We would decide on the boat would we participate on the live-a-board starting on Monday or stay with the original plan.

Sundays dives are now over, and I got a bit of seasick on the boat even though I took the seasickness pill. They've stopped selling the ear-opening medication without prescription here, so it took me 12-15minutes to get down... So no live-a-board for us for now. Maybe next year?

To dive with my lovely new red finns!!!
In a nutshell we went to Similan Islands #7 and #5. We saw two stingrays almost sleeping, but definitely hiding under the sand. Nudibranches, garden eels, anemone and one sea snake. And bunch of snappers in different colors. This post has almost all pictures from Jani, because mine sucked big time.

Stingray spotted!
Something that keeps me smiling with Sea Bees is that the staff is truly there for us. They want to ensure everyones safety, longest possible dives and view of everything worth seeing in the bottom. One big bonus is cheff on board, making fresh breakfast, lunch and fruit. And the "boat boys" that help with equipment, getting off and on the boat and filling the tanks for another day.

--- Finnish part starts (see the pictures still!) ---

Tulimme jälleen Khao Lakin valloittavaan miljööseen. Heräämisen jälkeen oltiin matkalla noin 24 tuntia, ennen saapumista Khao Lakiin. Tässä kohtaa kello oli paikallista aikaa vasta yhden pintaan päivällä, joten oli pakko valvoa vähintään ilta kasiin saakka. Päätettiin jo ennen hotellia käydä pikapyrähdyksellä Sea Beessin konttorilla ja varmistaa sunnuntain sukellukset. 

Garden eels
Konttorilla meitä odotti vähän ikävämpi ylläri, Stingray (se iso, hieno, katamaraani) oli hajonnut ja korjaantumista odotellessa tarjolla oli pienempi ja reilusti hitaampi Phuketista saapunut vara-alus Aragon. Aragonissa ei muuta vikaa välttämättä olisikaan, mutta Pohjoisimmat saaret jäisivät sillä tavoittamatta ja mahdollisuus tulla merisairaaksi kohosi, koska pienempi vene (joka ei ole katamaraani) keikuttaa enemmän. Jokaiseen päivään tulisi +2 tuntia matkaa lisää veneessä. Yhteensä 6 tuntia päivästä pelkkää matkustamista.
Anemone (the only decent picture I got)
Toinen tarjottu vaihtoehto oli live-a-board kolmeksi päiväksi ja kahdeksi yöksi. Tämä lähtisi maanantaina. Tuossa ongelmiksi muodostuisivat jo maksetun hotellin hukkaan menevät rahat, kolmen päivän sekopäisen sukeltamisen jälkeinen pitkä aika jonka vain hengailisimme Khao Lakissa ja pelko Janin päättyneen flunssan jälkeisten korvien kestävyydestä sekä mahdollisesta matkapahoinvoinnista veneessä, josta ei pääse pois.

Nice American called Matt
Päätimme lopulta testata korvat ja varaveneen tarjonnan sunnuntaina, ja päättää vasta veneellä mihin lähdettäisiin. Janin korvat toimivat todella hyvin, kun taas minun päänsisäiset paineet antoivat odotuttaa 12-15min ennen antautumista syvyyksien houkutuksille. Janin valokuvaus sujui myös paremmin kuin omani. Reilusti paremmin. Siksipä tässä postauksessa on kuvia lähes ainoastaan Janilta.

Nice Divemaster named Leo
Kohteena olivat Similanin saaret #7 ja #5, ja nähtävyyksiä olivat muunmuassa pari hiekkaan maastoutunutta stingrayta, vapaakiduskoteloita, anemone kalasia, garden eels (joku matonen se varmaan on suomeksi) ja yksi merikäärme. 

The one who got all the great photos, Jani.
Yksi mikä Sea Beesissä jaksaa hymyilyttää ja toi meidätkin takaisin juuri heidän sukelluksilleen on palvelualtis, hymyileväinen henkilökunta. Aina valmiina auttamaan, haluavat varmistaa turvallisen ja maksimi pitkän sukelluksen ja kaikille mahdollisimman paljon nähtävää. Eikä huonoa ole veneen oma kokki ja muut "laivapojat", jotka repivät uupuneenkin sukeltajan vedestä, varmistelevat kamojen kanssa ja täyttävät pulloja. 

Leo kept trying to make horizontal bublerings. But managed only normal ones :) 

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kuohuttava, kohauttava aamuaerobinen tyhjällä vatsalla?

Aluksi todettakoot, että minä tykkään kun asioita oikeasti tutkitaan eikä luoteta pelkkään perimätietoon. Tykkään myös kun tutkimuksia luetaan sillä tarkkuustasolla kun niitä on tehty, eikä oiota mutkissa ja tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä lopputulosten suhteen.

Tyhjän vatsan aamuaerobinen on kuohuttanut viimeaikoina omaa lähipiiriäni, PT-ammattilaisia ja osaa asiakkaista. Otaksun homman lähteneen liikkeelle Jutan puolen vuoden superdieetti ohjelmasta, jossa Bull yksiselitteisesti esitti, että sovitusta laihtumistavoitteesta puuttuvat kilot ovat tekemättömien aamuaerobisten syytä. Voi olla, että tässä kyseisessä tapauksessa näin onkin, mutta asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen.

Luin erilaisia tieteellisiä artikkeleita ja lopulta Lihastohtorin oivaltavan kiteytyksen aiheesta. Olen lihastohtorin kanssa samoilla linjoilla ja tulkitsen tutkimuksia samoin kuin hän blogissaan.

Northumbria Universityn tekemän tutkimuksen mukaan (tai artikkelin otsikon mukaan) ihminen voi polttaa jopa 20% enemmän kaloreita treenatessaan aamulla tyhjään vatsaan verrattuna aamiasen syömiseen ennen aamutreeniä.


Fitness urheilijat tekevät ja suosittelevat kaikille aamuaerobisia tyhjällä vatsalla, jotta saadaan poltettua ne sinnikkäät kalorit ja karistettua rasvaa keskivartalosta. Useimmiten ohje on, että 40-60min kevyttä liikuntaa aamutuimaan. Toiset vannovat HIIT:n nimeen, jossa tehdään korkeatehoinen sekä lyhyt treeni heti aamulla ja syödään vasta tunnin päästä harjoituksen jälkeen.

Itse pidän tunteesta jossa juoksen tyhjällä tai lähes tyhjällä vatsalla. Juoksu kulkee ja on kevyt olo. Ei tyhjällä vatsalla silti edes tuntia jaksa juosta ellei juokse nakkikioskin kautta :)


Lihastohtori esittää postauksessaan useita tieteellisiä julkaisuja linkattuna ja kertoo miten asian näkee. Kiteytettynä näyttää siltä, että väitettä tukevaa tutkimusta on vähemmän kuin väitteen mitätöivää. Kyse on vahvasti henkilökohtaisesta ominaisuudesta jos aamuaerobinen jollakulla toimii. Eikä siinä mitään, jos tahtoo lähteä pirteenä liikkeelle, niin aamuliikunta on juuri oikea valinta! Ulkona käpsytellessä kroppa herää ja ehtii nauttia auringosta.

Painonpudotuksessa tulee muistaa myös se tosiasia, että jos ei syö vähemmän kuin kuluttaa on ihan sama hölkkääkö vaikka keskellä yötä. Liikunta tukee laihduttajan tavoitetta ja helpottaa painonhallintaa. Ruokavalio on se naru, jolla paino saadaan oikeasti tippumaan.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Yllätys lahjuksia

Functional trainer kokeen tullessa hyväksytysti suoritettua kyselin teiltä juhlistamiseen vinkkejä. Lupasin lahjoa teitä, jos ideat olisivat niin hyviä, että toteutan ne. Tässä näkyy yksi matkalle lähdössä oleva pieni ylläri.


Vaikka minä lähden aurinkoon, on tämä lahjus edelleen tärkeä. Itseasiassa myös Thaimaassa toivoisi näkevänsä heijastimia. Suomessa kevät alkaa hiipiä pikkuhiljaa, mutta pimeitä hetkiä on yhä. Muistakaahan käyttää heijastimia ja muutamalla onnellisella on nyt myös söpö Aappa-heijastin.

ps. Paljasjalkamatti, sinun osoitteesi minulta vielä puuttuu. Palataan asiaan loman jälkeen :)

PT asiakkaan tarina - osa 4

Muistattekin varmaan Veeran, joka oli valmennettavanani ja lupautui toimimaan blogissa mannekiinina, jotta voisin kertoa mitä valmennuksessa voi esimerkiksi tapahtua. Jos ette muista, voi muut osat tarinasta lukea täältä.

Ollaan päästy tässä tarinassa neljänteen, eli viimeiseen, osaan. Tehtiin Veeran kanssa viime maanantaina kuntotestit. Testit olivat samat kuin aluksi, eli vatsarutistus, punnerrus ja seinäistunta. Yleensä teen näiden lisäksi leposyketestin hapenottokyvyn selvittämiseksi, mutta Veeran kanssa tätä ei tehty aluksi joten ei ole järkeä tehdä tuota lopuksikaan.

Vatsarutistuksen aloitusasento. Jalat koukussa, selässä luonnollinen notko, lavat lattiassa. Kädet eivät tue niskaa.
Vatsarutistuksessa pyöristetään selkä ja painetaan leukaa rintaa kohden. Kädet liukuvat reisiltä polvien yli asti ja tästä takaisin palauttaen lapaluut maahan.
Alkutestien tuloksista voit lukea tarkemmin täältä, mutta tässä pähkinänkuoressa testien tulokset:

  • Vatsarutistuksia minuutissa: 50kpl
  • Punnerruksia minuutissa: 51kpl
  • Seinäistunnassa: 6min

Uudet tulokset hymyilyttivät meitä molempia. Parannusta tuli kaikissa osa-alueissa. Veera itse jännitti, että välillä hieman vähemmälle jääneet treenit näkyisivät pettymyksinä tuloksissa.


  • Vatsarutistuksia minuutissa: 71kpl
  • Punnerruksia minuutissa: 59kpl
  • Seinäistunnassa: 10min 34s. (!!!)


Lasvastettu punnerruksen yläasento. Tästä punnerrettiin kahden nyrkin muodostaman pinon kohdalle otsaa hakaten.
En voinut pitää nyrkkejä tuossa ja samalla valokuvata, joten tässä lavastus ala-asennosta ilman nyrkkipinoa :)
Tässä menossa suunnilleen kolmas minuutti. Ei väräjä jalat, ei hyydy hymy ja peukkuakin näytetään :)
Treeni on tuottanut tulosta vaikka kyseessä oli jo valmiiksi erinomaisessa kunnossa oleva treenattava. Miettikääpä mitä tuloksia oltaisiin saatu aikaiseksi samalla treenillä vähemmän liikkuvan ihmisen oloon ja eloon? Kyllä se liikunta ja oikea syöminen kannattaa!

torstai 21. helmikuuta 2013

Milloin on aika vaihtaa urheiluliivit?

Tänään aamulla salin pukkarissa huvittuneena totesin, että on tullut aika heittää yhdet urheilurintsikat roskiin. Urheiluliiveistä on aiemmin ollut kirjoituksia, ja niissä on keskusteltu kommenteissa ja muuten siitä kuinka pitkään hyvä liivi kestää.


Nämä tänään riittävästi palvelleiksi todetut rintsikat ovat vähintään 5 vuoden takaa ja olleet ahkerassa käytössä. Nyt niissä on reikä, reunuksen kuminauha rispaa ja tukevuuskin on reilusti heikentynyt. Maalaisjärjellä ajatellen tämän kierrätyspäätöksen olisi voinut tehdä jo ajat sitten :) Ei hyväkään kestä ikuisesti, kun kyseessä on kulutustavara.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Treenien eteneminen viikolla 7

Luvassa pientä päivitystä treeneihin ja nilkan potemista. Viime viikko lähenteli jo melkein aiottua ja suunniteltua treenimäärää. Edelleen jäätiin hieman salitreeneistä, mutta kahvakuulatunteja vetäessä otin itse isomman kuulan ja huidoin menemään parhaani mukaan. Runsaat tuuraamiset vatsaflunssan ja tavallisemman influenssan kaataessa ohjaajia petiin olivat mukana myöskin.



Perjantaina kävin ohjaamassa juhlaporukalle 80-luvun teemalla tanssia. Oli ihan huippukiva keikka ja osallistujat olivat kaikki pukeutuneet teeman mukaisesti. 80-luvun lapsena tuli aika nostalginen olo! Teille jotka olitte tuolla ja luette blogia lähetän lämpimiä terkkuja, toivottavasti liikkeistä jäi jotain mieleen seuraavallekin päivälle :)

Sunnuntaina lähdin viattomalle kävelyreissulle kohden kummipojan kotia. Tarkoituksena oli vetää Icebugit jalkaan ja kävellä visiitille ja takaisin rauhallisena peruskestävyystreeninä noin 10km. Hetkeäkään tarkemmin harkitsematta päälle sattunutta vaatetusta laitoin käyntiin Zombies Run nimisen softan. Kirjoitan tästä vielä erikseen, mutta lyhykäisyydessään kyseessä on liikuntapeli, jossa pelaaja pakenee verenhimoisia zombeja juosten. Homma tempaisi mukaansa ensimmäisistä sekunneista lähtien ja yllätin kummipojan äidin saapumalla paikalle yllättävän nopeasti. Olin hölkännyt koko matkan lähes huomaamatta asiaa ollenkaan. Huippu peli!

Nilkka ei hölkästä välttämättä tykännyt... Olen telonut oikean nilkan nivelsiteet vuodenvaihteen laskettelureissulla. Tai en telonut, mutta nivelside ärtyi lautailumonossa ja on ollut enemmän ja vähemmän kipeä ja turvoksissa siitä asti. Olen levännyt muutaman viikon, mutta vaiva ei tunnu antaantuvan. Tästä syystä luisteluhiihto on jäänyt ja samoin retkiluistelukokeilu odottaa nilkan antautumista. Omat ja vähän muidenkin tunteja on tullut silti pidettyä ja osittain tanssitunneilla keikuttua. Olen teippaillut nilkkaa, mutta rasitusta se ei silti määräänsä enempää kestä muuttumatta palloksi. Toivotaan että perjantaina alkava loma rauhoittaisi tilannetta.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Tuore ja osaava Functional Trainer ilmoittautuu palvelukseen

Tällä viikolla tuli ensin sähköpostissa tieto ja sitten oikeassa postissa todistus. Olen läpäissyt Functional Trainer koulutuksen ja tehnyt sen mielestäni todella hyvillä arvosanoilla. Asteikolla 1-5 sain näyttökokeesta 4,5 ja teoriakokeesta 4+. Aihetta juhlaan siis on, nyt otan vastaan ehdotuksia siitä miten tätä kannattaisi juhlia?



Kerro kommenttiboksiin mikä olisi hyvä, terveellinen ja kaikinpuolin mukavan palkitseva tapa juhlia tätä voimanponnistusta. Lupaan antaa (tai lähettää) toteutuneiden ehdotuksien ehdottajille pienen lahjuksen.

torstai 14. helmikuuta 2013

Matkakuumetta ja ostoshulluutta

Tässä alkaa olla matkakuume niin kova, että Facebookkiin on ollut pakko väkertää profiilikuva ja coverfoto uusiksi. Viikonloppuna ostin avokantaräpylät ja niihin kengät sekä pitopohjasukset. Jep, matkaan liittyy myös pitopohjasukset, koska kun palataan, ei alennusmyynneistä enää välttämättä löydy sopivia kokoja.

Näissä vermeissä...
... näitä moikkaamaan!
Nyt omistan siis kolmet sukset ja neljät sukset löytyvät ulkovarastosta. Ostin myös äidilleni pitopohjasukset pyöreiden vuosien kunniaksi. Alunperin tarkoitus oli ostaa Icebugit, mutta niiden menestys on ollut niin suurta, ettei sopivaa kokoa löytynytkään halutusta mallista. Ensi vuonna otetaan sitten heti kauden alusta reippaampi ote noihin nastakenkiin ja hommataan täydellä hinnalla hyvät popot. Ei tarvitse äiten jännittää jäisiä teitä. Koska pitopohjasukset olivat kuuluneet molempien haaveisiin ostettiin Intersportin 99,90e tarjouksesta Salomon merkkiset menopelit. Kannattaa käydä Koskikeskuksen Intersportissa kurkkaamssa jos aihe kiehtoo. Plussa kortti on edun tarjoava väline, muutoin nuo maksavat 250e.

Uudet ihquräpylät <3
Mutta ne avokantaräpylät! Ihanat punaiset. Harkitsin keltaisiakin, kunnes muistin että trikkerikalaset niihin herkemmin hermostuvat ja käyvät uhittelemaan. Punaiset siis minulle ja avokantaräpylöihin toki myös kengät. Kyllä kelpaa polskia! Eikä tarvitse tunkea lainattuun umpiräpylään sukkaa ettei tulisi rakkoja :)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Edellisen viikon treenit

Tänään on huhkittu olan takaa ja siivottu koko koti. Mies imuroi, minä pesin lattiat. Yhdessä kannettiin myös kasoittain lehtiä, pahveja ja muuta lajiteltua roskaa pois nurkista tilaa viemästä. Päivittelin HeiaHeiaan viikon urheiluita ja homma näyttäisi jotakuinkin tältä.



Ei jälleen kerran ihan ohjelman mukaisesti, mutta lähempänä ollaan. Kävin torstaina tuuraamassa ohjaajakollegaa, jonka selkä prakasi enkä sitten kerennyt enää omalle tanssitunnille. Torstai aamuun osui myös tuo aiemmin uhoamani kössimatsi. Perjantailta puuttuu kehitysryhmän treeni, koska niitä siirrettiin poikkeuksena aiemmaksi päivällä, jolloin olin vetämässä omia tunteja.

Ryhmä on menossa Arktiset askeleet tanssikilpailuun, mutta minä päätin jäädä tältä reissulta pois. Päätös alkaa vaikuttaa päivä päivältä viisaammalta, koska en ehtisi harjoitella ryhmän kanssa lähes yhtään ennen tapahtumaa. Tulevalla viikollakin olen sopinut ohjauskeikan perjantai-iltaan. Käyn vetämässä useammalle kymmenelle juhlijalle helppoa juhlien teemaan sopivaa tanssia. Jotta jännitys säilyy, ei paljasteta enempää ;)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Miten oma treeniohjelma etenee?

Kirjoittelin tammikuun puolivälissä omasta treeniohjelmastani. On tullut väliraportin aika. Ei ole mennyt niinkuin Strömssössä, mutta yritys on ollut kovaa. Nilkka on vihoitellut niin että jouduin lepäilemään viikon verran ja sitten koitin kestäisikö nilkka luisteluhiihtoa. Ei kestänyt, tuli vartin hiihto luistelutyylillä ja sitten kotiin kirosanoja ja harmin kyyneleitä niellen. Onneksi oli ymmärtäväinen ystävä matkassa, muuten olisi varmaan oikeasti sukset lentäneet kaaressa pitkin mäkeä.

Ohjelma meni pähkinänkuoressa näin:

  • *Maanantai: Kuntosali ja tanssitunti sekä 1h ohjaamista
  • *Tiistai: Aerobinen harjoitus + lounastreeni
  • *Keskiviikko: Venyttelypäivä tanssitunnilla höystettynä jos siltä tuntuu
  • *Torstai: Kuntosali ja tanssitunti
  • Perjantai: 3h ohjaamista ja 2h tanssia
  • Lauantai: Kuntosali ja venyttelyä.
  • Sunnuntai: Pitkä aerobinen harjoitus 
*merkkaa sitä, että jossain piti olla aamuinen kössipeli

Nilkan vuoksi kössipelejä on pelattu tammikuussa kerran. Ensi viikolla menen pelaamaan vaikka henki menisi. Maanantainen kuntosali on osoittautunut mahdottomaksi ja välillä olen viikon muita kuntosaleja korvaillut kahvakuulaamalla ja Bodypump tunnilla. Olen hakenut Bodypumpista tuntumaa, josko vaikka meikäläisestä tulisi lajin lisenssoitu ohjaaja. Lounastreenit ovat jääneet harmillisesti työkiireiden alle, mutta työt on kivoja, joten ei se ole niin justiinsa. Olen toisaalta hakenut välillä omaa intervallityyppistä lihaskuntotreeniä aamusalilla. Jos jokin korpeaa tosissaan se on tanssin vähentyminen ja juoksujen puuttuminen. Icebugit huutelevat eteisen kaapissa, että "mennään kovaa kirpakassa talvisäässä", vaan turvonneella nilkalla ei urheilla...

HeiaHeiaan olen pyrkinyt merkkaamaan kaiken. Osa ohjauksista ja treeneistä kuitenkin aina unohtuu merkkailla
Jännä efekti tuo raivo kun kroppa pettää alta. Juttelin aiheesta muutamankin henkilön kanssa ja paljon liikkuvilla oli ihan samanlaisia kokemuksia. Se voimattomuuden ja harmin tunnelataus on ylitsevyöryvä. On vihainen omalle kropalleen, vaikka tietää ettei se mitään auta. On vihainen puolelle maailmaa, koska ei oikein tiedä minne sen kaiken veetutuksen purkaisi. Liikkuvalle ihmiselle kropan kremppa on hetkellinen maailmanloppu.

ps. Ja kyllä merkkasin tämänpäiväisen kahden tunnin shoppailun ylös :) Juoksin kummipojan perässä ja käytiin me vähän pihallakin pelaamassa uutta jännää liikuntapeliä nimeltä Ingress. Lisää tietoa tuosta tulossa ehkä piakkoin :)

Sokeriton tammikuu - miten se meni?

Koska nyt on jo kolmas päivä helmikuuta on tullut aika kertoa miten sokeriton tammikuu sujui, mitä opin ja miten aion toimia jatkossa.

Aluksi oli todella hankalaa pari päivää. Mutta juuri tämän hankaluuden vuoksi hommaan aluksi lähdin. Tarkoituksena oli taittaa makeanhimolta selkä ja siirtyä seesteiseen syömiseen joulun hässäkän jälkeen. Sokeri on todella koukuttava aine ja mitä enemmän sitä syö, sitä enemmän sitä tekee mieli. Toisaalta, kun aineesta vierottautuu kokonaan sitä lakkaa tekemästä mieli. Neljännen päivän iltana en kolunnut enää kaappeja kotona sokerituskassa.

Tämä on Patric Q:n kuva (jakoon on lupa)
Laskin alkupäässä matkaa kuinka paljon ihan tavallisissa elintarvikkeissa on sokeria. Esimerkkinä käytin aamupalaani, eli puuroa lisukkeineen. Riippuen valinnoista sain aikaiseksi ison kasan sokeripaloja tai vain muutaman, jotka nekin koostuivat luontaisesta sokerista jota on marjoissa. Voit lukea juttuni täältä. Tein myös sokeritestin leipätiedotuksen sivuilta. Alla on ennen ja jälkeen kuvat. Vaikka sokeria ei alunperinkään ollut hillittömästi, niin kyllä se silti kropassa tuntui.

Aluksi mentiin 15,1 palassa
Lopuksi vain luontaisia sokereita täysmehusta ja rusinoista

Loppua kohden heikot hetket tulivat vain silloin kun edessä oli tuoksuvaa pullaa tai suklaata, jota joku toinen söi ja kehui ääneen. Mutta pysyin lujana, myös kavereiden juhlissa jossa tarjolla oli ihanan näköistä mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Viimeisellä täydellä viikolla järjestin itse tupperware-kutsut ja leivoin kyllä kavereille karkkitikkareita, jotka maistatin miehellä. Sokerittomuuden ansiosta intoonnuin tekemään myös raakakakkua, joka oli taivaallisen hyvää. Pohjaan tuli manteleita ja rusinoita ja päälle cashew-pähkinöitä, mansikkaa, banaania ja kookosöljyä. Vei kielen mennessään myös muilta vierailta.

Sokeriton tammikuu tuli tiensä päähän jo kaksi päivää ennen tammikuun päättymistä. Keskiviikkona kävin tapaamassa vanhoja työkavereita ja tarjolla oli runebergin torttuja. Hyvällä omallatunnolla pistelin tortun poskeen kahvin kera.

Jatkossa aion välttää mehukeittoja, maustettuja pussipuuroja ja entisestään vähentää limpparin lipittämistä, karkkia ja suklaata. En kieltäydy niistä kokonaan, mutta päivittäistä sokerin ahmimista vältän. Joskus saa luvan kanssa herkutella.