keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Raakasuklaata, raakaa suklaata - ei suklaata, mutta sairaan hyvää :)

Tässä jo aikoja sitten tilasin cocovishopista paketin kaikenmaailmasta superfoodia. Ostin myös raakasuklaan valmistuspaketin, koska se kuulosti siltä, että minustakin voi tulla superfood ammattilainen ihan noin vain :) Näiden lisäksi paketista löytyi Chia-siemeniä, kaakao nibsejä ja mulpereita.


Mulpereista Cocovishopin sivuilla lukee seuraavasti:
Perinteisesti niillä on vahvistettu yleistä elinvoimaa, parannettu veren laatua ja neurasteniaa. Kiinalaiset ovat käyttäneet valkomulperin hedelmiä vuosisatoja myös seksuaalisen halukkuuden lisäämiseen. Valkomulperit sisältävät runsaasti kuituja, rautaa, kalsiumia, sekä C- ja K-vitamiinia. Mulperit sisältävät myös korkeita pitoisuuksia punaviinistäkin löytyvää antioksidanttia - resveratrolia.
Minä ostin näitä, koska halusin tietää voiko joku superruoka oikeasti olla hyvää sellaisenaan naposteltavana. Kaakao nibsit kun itselläni eivät oikein taitu ilman, että niiden makua peittää aamu- tai välipalasmoothieen. Hämmentävää, että ne voivat tuoksua niin huumaaville ja silti maistua jotenkin karvailta. Onko muilla sama kokemus nibseistä? Noh, mulperit on nyt testattu ja herranjesta, että ne on hyviä ihan sellaisinaan!


Chia-siemeniä pistän aamupuuroon (ja smoothieen jos sellaista teen). En oikein ole keksinyt muita käyttökohteita. Enkä ole varma eroaako näiden teho itselle tutummasta kombinaatiosta: leseistä + lesitiinista + pellavasiemenrouheesta. Nykyäänkin pistän vehnälesettä puuroon, mutta lesitiinin (sisältää mm. hyviä rasvahappoja) ja pellavasiemenrouheen koen korvaavani Chia-siemenillä. Cocovishop kertoo sivuillaan näistä seuraavaa:

Chia-siemen sisältää n. 40 % arvokkaita kasviöljyjä, noin 20 % proteiinia, runsaasti kuitua, antioksidantteja, vitamiineja (A, B1, B2, B3) sekä mineraaleja, joista varsinkin kalsiumia, magnesiumia, rautaa ja sinkkiä. Chia-siemeniä voisi kuvata “paremmaksi pellavansiemeneksi” sen samankaltaisten geeliintyvien ja suolistoa hellivien ominaisuuksien, mutta pellavaa korkeampien ravintoarvojen vuoksi. Sinun ei myöskään tarvitse murskata chia-siemeniä kuten pellavansiemeniä, jotta ne imeytyisivät hyvin kehoosi. Chia imee itseensä 9 kertaisen määrän nestettä ja geeliintyy nopeasti (jopa viidessä minuutissa).
Chia-siemenet sisältävät runsaasti arvokkaita omega-3 rasvahappoja ja E-vitamiinia. Nämä super-siemenet sisältävät 2 kertaa enemmän proteiinia kuin mikään muu jyvä tai siemen. Chia hidastaa hiilihydraattien (sokereiden) imeytymistä ja saa meidät siksi tuntetemaan olomme kylläiseksi. Chia onkin huippuhyvää ruokaa varsinkin diabeetikoille, koska ne auttavat säätelemään verensokeriamme. Runsaan kuitupitoisuutensa ja ravinnerikkautensa vuoksi nämä siemenet auttavat usein myös painonhallinnassa sekä suolisto- ja ruoansulatusvaivoissa.
Ainakin näistä on se etu, ettei tarvitse huolehtia valmiin pellavasiemenrouheen härskiintymisestä... Jotenkin tuntuu ettei valmiiksi rouhittu voi olla kovin tuoretta, kovin pitkään.

No mutta sitten vihdoin tuohon otsikon asiaan. Se raakasuklaan valmistuspaketti. Kaikki kamppeet olivat mukana, suklaan "muotteja" myöden. Missään kohtaa ei tarvinnut kuumentaa mitään, paitsi keittää vettä vedenkeittimessä vesihaudetta varten. Tarkoittaa sitä, että myös lasten kanssa näitä voisi värkkäillä ilman isompia vaaratilanteita. Luin etukäteen vinkin, että kookosrasvan liukeneminen vaatii aikaa ja hermoja. Näin todellakin oli, mutta tsemppiä kotikeittiöihin, paakuton raakasuklaa on seuraavan kymmenen vispilänpyörityksen takana, tai sitä seuraavan ;)

Ohje nettisivuilla oli seuraava:
Sulata kylmäpuristettu kookosöljy vesihauteessa, lisää joukkoon loput ainekset ja kaada suklaamassa muotteihin. Laita muotit hetkeksi pakkaseen ja nauti itse valmistamastasi herkkusuklaasta.
Ja kas kummaa ihan niin yksinkertaista se olikin. Seuraavassa minun kuvalliset ohjeeni, jos vaikka ne inspiroisivat! :)

Avaa paketti, lue ohjeet

Tutki kaikkia erilaisia puteleita erikseen ja tunnista mitä laitetaan missäkin vaiheessa minnekin
Laita kookospurkki kuumaan veteen

Kaada vesihauteessa uinut kookosrasva kattilaan ja kaada mukaan siirappia toisesta putelista. Minulla kookos jäi köntille, mutta ei haitannut kun jaksoi sekottaa.

Sotkota, kunnes on tasaista

Lisää isoimman pussin sisältö, eli raakasuklaapaketin sydän

Kun jaksaa tarpeeksi sotkottaa, niin kookosrasvan palaset menee näkymättömiin

Kaada muotteihin suklaa (minä kaadoin myös vähän uudelle ruokapöydälle, mutta tämä ei ole pakollista)

Töki joukkoon paketissa olleet goji-marjat (punainen) tai mulpereita tai jätä sellaisenaan jäähtymään tai keksi jotain vielä erikoisemman hyvää :)

Suklaa oli hyvää ja tarjosin sitä myös ystäville sekä suvulle. Kevyt kenttätutkimus osoittaa, että naiset pitivät, miehet eivät. Tarjolla oli aika hupaisia ilmeitä niille jotka heittivät koko suklaaklöntin suuhunsa kertalaakista. Tuoksuu suklaalle, mutta maistuu ihan jollekin muulle. Tai kai nuo tavalliset kaupan suklaat ovat häirinneet meidän makutottumuksia niin, että oikeastaan tämä maistuu ja tuoksuu suklaalle, kaupan sokerisuklaat ovat jotain ihan muuta.

Vielä loppuun kertomus siitä mitä raakasuklaa on Cocovishopin mukaan:
Raakasuklaa on suklaata, joka valmistetaan vain puhtaista, alkuperäisistä ja ravinnetiheistä raaka-aineita. Raakasuklaan valmistamisessa raaka-aineita ei missään vaiheessa kuumenneta. Näin suklaassa on jäljellä myös suuri määrä arvokkaita ainesosia mm. entsyymit, vitamiinit ja kasviravinteet, jotka yleensä tuhoutuvat korkeiden valmistuslämpötilojen ja prosessoinnin yhteydessä. Raakasuklaan valmistetamiseen käytetään erilaisia superruokia kuten raakaa kaakaota, maca-jauhetta ja goji-marjoja. Näiden ruokien avulla raakasuklaaseen saadaan herkullisen maun lisäksi tiivistettyä käytännössä enemmän kehollemme tarpeellisia ravintoaineita (vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja, antioksidantteja jne.), kuin mihinkään muuhun ruokaan!

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Keventäjä hallitsee syömistä - Kirja-arvostelu

Olen lukenut tämän jo aiemmin, ja hyväksi havainnut. Luin nyt uudestaan. Erilaisen kirjan laihduttamisesta, tai oikeastaan ei ollenkaan laihduttamisesta :) Kirja kertoo elämänmuutoksesta, pysyvästä sellaisesta. Itsensä kuuntelusta, rentoudesta, tärkeistä asioista, oman kropan hyväksymisestä, itsensä rakastamisesta.


"Keventäjä hallitsee syömistä" on kirja, jonka on kirjoittanut telkkaristakin tuttu teräsnainen Anette Palssa (kustantaja Tammi). Elämys oli ensimmäisellä kerralla valtaisa kun aloitin lukemaan herkkää, ihmistä arvostavaa tekstiä. Miten telkkarissa jääkaappiratsioita tekevä hirvitys voi ymmärtää sittenkin sen, mikä painon kanssa temppuilemisessa on tärkeää? Miten täydellisenä ruokatyrannina esiintynyt ihminen voi sanoa, että 70% syömisen hallinta on ihan riittävää? Miten voi olla laihdutuskirja, jossa ei ole yhtäkään reseptiä?


Kirja lähtee siis siitä mikä on tärkeää: "Laihduttaminen ei laihduta". Kirja päättyy siihen mikä on tärkeintä: "Voi hyvin siinä painossa, jossa on hyvä olla. Anna aikaa itselle tärkeisiin asioihin". Tähän väliin mahtuu paljon havainnollistavia tehtäviä, joiden kautta lukija voi itse opetella tuntemaan itseään, kuuntelemaan kehon viestejä ja toimimaan itselleen parhain päin.

Kuva lainattu Poliklinikka.fi sivustolta.
Omien asiakkaiden kanssa olen huomannut samat asiat kuin Anette vastaanotoillaan. Tärkeintä ei ole oikeastaan mitä syö, tarkkoja reseptejä on turha kirjoittaa. Tärkeintä on antaa yksinkertaisia suuntaviivoja. Ensin lähdetään ruokarytmistä, edetään ruokamääriin ja lopulta päästään siihen mitä syödään. Monihan aloittaa tämän asian suoraan kohdasta kolme, jolloin tulee törmänneeksi ongelmiin, kun kaksi edeltävää kohtaa eivät ole kunnossa.


Ihmisen tulee syödä 3-5 ateriaa ja 3-5 tunnin välein, kirjoittaa Palssa. Itse olen havainnut, että aterioita voi olla enemmän kuin viisi, mutta ehdoton minimi on 3 ateriaa. Tiputan myös ruokailuvälin hereillä ollessa 2,5h-3,5h (pattitilanteessa 4h). Tärkeintä on kuitenkin se, että syödään kun on nälkä ja syödään kun nälkä on vielä hallittavalla tasolla. Ilman nälkää ei tulisi syödä, mutta monilla asiakkaillani on auttanut kellon kanssa syöminen alussa. Normaali nälkäisyyden tunne on ajansaatossa voinut häiriintyä, ja vasta kun elimistö saa riittävästi energiaa se alkaa uskaltaa sitä vaatia.


Toinen tärkeä huomio kirjasta oli, että kaikki syömiseen liittyvät tavat ovat opittuja tapoja. Tätä todistaa jo sekin, että muualla maailmassa syödään jopa täysin päinvastoin kuin meillä. Silti ihmiset voivat ihan hyvin syödessään muurahaisia ja heinäsirkkoja. Opituissa tavoissa ja tottumuksissa on se hyvä puoli, että niistä voi oppia pois. Tilalle voi oppia itselle paremmin sopivia ruokatottumuksia. Eikä minkään asian tarvitse tapahtua päivässä! Tämä on positiivista siksi, että meidän hitaat aivommekin voivat näin nauttia muutoksesta ja päästä tilanteen tasalle. Kehonkuva muuttuu hitaasti, mutta muutos on näinollen pysyvämpää sorttia. Nopeisiin, henkihieveriin vieviin urheilu- ja laihdutuskuureihin kyllästyy pää, kroppa ja lähipiiri nopeasti, mutta pysyvä elämäntapamuutos sopii kaikille. Jos ei heti, niin ajansaatossa :)

Kuva lainattu Maito ja Terveys sivustolta
Suosittelen lämpimästi omaan kotikirjastoon tätä kirjaa, vaikka paino-ongelmaa ei edes olisi! Itsensä tutkiskelu ja hyvinvoiminen voivat saada uutta pontta tästä laihdutuskirjasta, joka ei ole laihdutuskirja!

Kirjaa saa ainakin Keventäjien omasta verkkokaupasta, hintaan 24,20e. Vertaa.fi antaa halvempia tietoja, mutta näissä voi olla jokin koira haudattuna, tarkista tiedot tästä.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Vauhdikas Juhannus

Liputusta ja kesämaisemaa
Tällä kertaa piti viettää rauhaisa Juhannus eikä hötkyillä mökiltä minnekään. Tavallisesti piipahdamme ystävien mökillä ja sitten palaamme suvun seuraan kalalautasten ja kaalipaistoksen viereen. Nyt oli tarkoitus vain olla ja oli ollut puhetta "lapsivapaasta" Juhannuksesta. Onnekkaasti kävi kuitenkin kun Juhannusaattona kummipoikamme vanhempineen saapui paikalle, ja vanavedessä astelivat paikalle veljeni perheineen, enoni ja serkkupoikakin toi kuusivuotiaan Elinan päiviämme sulostuttamaan.

Kalakisa käynnissä, jännittävää!
"Nykiikö siellä vai ei?" "Onko se nyt aalto?" "Veditkö sä siitä ongesta vai viekö kala sitä?" "Nosta, nosta, NOSTA!!!"
Kalakisan tuloksia
Lapset toivat touhun ja touhotuksen tullessaan! Oli niin hauskaa jälleen kerran. Saunaan - uimaan - saunaan - uimaan - saunaan - uimaan ja vielä kerran saunaan. Välissä esitettiin tanssiestiyksiä, joihin löytyi läppäriltä sopivat musat kun hieman pöyhittiin varastoa. Illemmalla syvennyttiin lautapeleihin, kun ensin selvitettiin kuka alle 10-vuotiaiden sarjassa sai eniten kaloja.

Balettiesitys ja sopiva puku, huomatkaa myös lenkkarit tanssikenkinä :)
Break-esitys, tai esittäjänsä mukaan "räppiä" 
Kun tanssiesityksiä vielä harjoiteltiin ehdittiin syödä kaloja, perunaa, montaa erisorttista salaattia, omatekemää leipää ja sienikastiketta. Edellispäivän menu oli koostunut kaali-jauhelihapaistoksesta muurikalla ja makaronilaatikosta (ja salaatista, ihanasta salaatista!). Tänään tehtiin vielä uusi satsi kaalia ja savustettiin pitkällä siimalla juhannusyönä kalastettuja lahnoja.

Tiskiä, tiskiä ja lisää tiskiä!
Herkkuja!!!
Ja sitten ne herkut! Korvapuustia, mustikkapullaa, bebé leivoksia, mokkapaloja, pätkiskakkua, mansikkatäytekakkua. Karkkia, suklaakarkkia, salmiakkia ja lakua. Syötiin niin että napa meinasi ratketa. Vaan ei se ratkennut, kun pidettiin väliajat huolta tiskeistä, saunan lämmittämisestä, tiskiveden lämmittämisestä, leipomisesta, ruoanlaittamisesta, lasten viihdyttämisestä ja sitten päälle vielä kuulailtiin ja koitettiin gymstickia. Minä virittelin hetken omaa aikaa ja rauhaa käymällä tempaisemassa yhden 8km hölkkälenkin lähimaastoissa. Tuli juostua enemmän kuin oli tarkoitus, koska kulki ja hyttyset hyökkäsivät kimppuun välittömästi kun erehtyi kävelyvauhtiin ;)

Renkaanheittokisa vaatii että on keppi johon heittää.
Tiukkaa keskikittymistä lautapelien maailmassa
Mukana oli 8kg, 10kg ja 12kg kuulat ja kaksi mustaa Gymstickiä. 14- ja 16-vuotiaat veljentytöt koittivat rohkeasti kaikkia kuulia ja liikkeitä. Gymstick herätti erityistä ihastusta heissä. Veljeni taisi tykästyä kuulailuun kerrasta. Koitettiin etuheilautusta kahdella ja yhdellä kädellä, pään ympäripyöritystä, lantion ympäripyöritystä, kasia, pysäytettyä kasia, maastaveto-hauiskääntö-pystypunnerrus yhdistelmää ja muutamaa pariliikettäkin viriteltiin mieheni innostuttua kuulaamaan porukan mukana. Väliin aina sählyä, renkaanheittoa ja rantavedessä lutraamista erinäisillä verukkeilla :)

Etuheilautus sujuu kuin luonnostaan veljeltä
Kasi haastavana liikkeenä ei tuottanut hetkenkään hankaluutta veljelleni. ps. Lippa on käännetty taakse, jotta pään ympäri pyöritettäessä se ei olisi tiellä.
Olen syönyt, nauranut ja maannut mahani vieressä tänä Juhannuksena niin paljon, että on hyvä kun voin ennen lomaa palautua töissä vielä viikon verran :)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Mistä aikaa itselle?

Tässä muutamana päivänä olen kuullut töissä kollegoilta, facebookissa tutuilta ja blogin kommenteissa sukulaisilta ihmettelyä siitä, että koska minä ehdin nukkua kaiken tämän bloggaamisen, treenaamisen, yrittämisen, ystävien, perheen ja työnteon välimaastossa? Yksinkertaisesti sanottuna, hyvin ehdin nukkua.


Miksi niin on, että ehdin tehdä niin paljon, vaikka minulla on päivässä sama määrä tunteja kuin muillakin? Voisin väittää, että olen nopea liikkeissäni ja siksi ehdin enemmän. Totuus taitaa olla että olen lyhytjännitteinen ja teen siksi montaa asiaa päällekkäin ja viivyn yhdessä paikassa vain hetken. Kun ei jää minnekään "asumaan" ehtii moneen paikkaan saman päivän aikana. Silti jäin itsekin miettimään miten minä ehdin kaikkea tehdä?

Lapsilla on aina aikaa, esim. etsiä metsämansikoita :)
Mies sanoisi etten ehdikään kaikkea... Hän jää aina hieman paitsioon jos elämässä tulee joku poikkeustilanne kuten vaikka Los Angelesista vierailun tekevä huippu tanssinopettaja. Myös ystävien kanssa tulee usein valiteltua kuinka harvoin näemme. Siinä tosin syytä lienee molemmissa, ystäviä työllistävät elämän ruuhkavuodet eli lapset, työ, perhe, talo, jne.

Lomalla ainakin on aikaa, siitä voi vaikka aloittaa kuntoilun?
Aikani pohdittuani havaitsin yhden asian mitä minä harvemmin teen, mutta jota tutkimusten mukaan suurin osa Suomalaisista tekee paljon, TV:n katselu. Vaikka minä katselisin TV:tä niin yleensä sylissä on läppäri, kirja tai puolison jalat siliteltävinä. Yhteisten sarjojen katselu on osa parisuhdettamme, mutta muutoin televisiolla on minulle vähäinen merkitys.

Huippuopettaja Los Angelesista, I'm in!!!
Ystävän kanssa tavatessa juteltiin tästä samasta aiheesta. Hän kertoi omasta valinnastaan voida hyvin ja saada treenattua. Kun ensimmäinen lapsi oli pieni, hän teki askelkyykkyä heijaten lasta squashmailan varrella sitterissä lattialla. Kyse ei ole siitä ettäkö hänellä olisi ollut enemmän aikaa, mahdollisuuksia tai välineistöä. Kyse oli siitä että hän halusi treenata ja teki sen mahdolliseksi. Nykyisin kahden lapsen kanssa tilanne vaatii lisäpohdintaa, mutta jälleen kerran hän puhkui intoa ja halusi myös lasten vuoksi voida hyvin.

Kysymys kuuluukin sinulle, rakas lukija, seuraavasti: Onko sinun elämässäsi jotain josta voisit suhteellisen helposti luopua jopa kokonaan? Jotain aikasyöppöä, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä? Toisille sohvalla istuminen ja TV:n tuijotus tuo ansaitun häiritsemättömän tauon päivään, toisille se on vain tekosyy olla lähtemättä lenkille tai ystävän kanssa jäätelölle. Toiset roikkuvat facebookissa ja muilla foorumeilla päivät pitkät, kun saman ajan voisi käyttää oikeiden ihmisten kanssa yhdessä olemiseen tai oman itsensä kehittämiseen henkisesti tai fyysisesti. Miksi antaa jollekin laitteelle tai kasvottomalle palvelulle niin iso osa elämäänsä?

Tee kaikkesi, että asioille, jotka ovat itselle tärkeitä on aikaa ja että
kunto riittää niiden tekemiseen jatkossakin!
Älä ole kolmen vuoden päästä se, joka harmittelee kuinka paljon aikaa nettipeli on elämästä vienyt ja kuinka saman ajan olisi voinut käyttää niin paljon paremmin. Ole se, joka päättää käyttää elämänsä vain ja ainoastaan tärkeisiin asioihin. Kiität itseäsi myöhemmin aivan varmasti ja päivittäin olet tyytyväisempi oloosi.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

21 hours dancing with Joaquim

Jälleen tulee englanniksi, jotta Los Angelesin asukki voi lukea mitä hänestä kirjoitetaan :)

The week passed by flying. If I counted correctly there were four days with 4 hours of dance in them and friday a choreography workshop (about 4 hours) for hand picked dancers from all classes. After that we had a traditional 'show' where all of us performed the dances learnt over the week and some quest performances in the form of solos, duets and groups. All together about 21 hours fully packed with dance!

Sweating, dead tired, but feeling it!
I did as poorly as I did last year on the 'show' and mixed up all of the choreographies in my head, didn't remember anything and was so disappointed at my self. But really good performances by others! Passion, excellence and outstanding presence made me almost shed a tear.

Kati doing her solo

But the choreography workshop!!!! I loved to follow a choreographer at work, making decisions and straight after going back, rewinding and changing it all up for the tenth time :) And when we finally got to the end there was closure, everything fitted and we got to rise our heads to the illusive sun and the singer sang "The sun is up". Beautiful! You need to see it, and you'll get a change at least when we perform the piece at hip hop houses anniversary show.

Choreography workshop 
Thanks to Joaquim from Lippe and Hip Hop House crew
Some of the dancers took Joaquim to Provinssi rock on Saturday. Must have been hell of a ride deducing from the pictures ;) I went and had the most amazing Personal Trainer graduation party (and me and my boyfriends 30 year birthday party).

Dead tired, but smiling like hell!!!
Joaquim, hope you enjoyed your stay as much as we did and most definitely 
will meet with you on next years course! Love you, xxx

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Tilastoja yli 5000 lukukerran kunniaksi

Heippa ihanaiset lukijat! Täällä visiteeranneita on aika paljon jo :) Yksittäisiä lukukertoja on yli 5000 ja julkisesti lukijaksi ilmoittautuneita lähes neljäkymmentä. WAU! Sitä pitää ottaa varmaan skumppa ja juhlajuoksu tätä varten, en olisi ikinä uskonut että höpinäni kiinnostaisivat niin monia.

Tilastotiedot kiehtovat itseäni, toivottavasti myös muita edes vähän. Eniten blogiani luetaan Suomesta (ylläri...), mutta myös Saksa, Ruotsi ja Yhdysvallat nousevat listoille. Käytetyin selain on Firefox ja se sijaitsee Windows käyttöjärjestelmässä. Kauaksi taakse eivät jää Mac-käyttäjätkään. IE- tai Chrome-selaimen omistajat ovat aika tasoissa keskenään ja jäävät vain niukasti tuliketun jälkeen.

Suosituin teksti on kautta aikojen Venyttelyohjeita kuvilla. Tämä kertoo minulle, että olisi syytä kirjoittaa lisää simppeleitä ohjeita, joita jokainen voi hyödyntää. Niille on jonkinlainen tilaus? Kertokaapas kommentteihin mistä olisi hyvä kirjoittaa? Ajattelin kirjoittaa ainakin minulle arkipäivässä esitetystä asiasta piakkoin: mitä syödä pitkäkestoisen urheilusuorituksen aikana, ennen ja jälkeen suorituksen. Miltäs kuulostaa, kiinnostavaa vai ei?


Lukijakunta on nousussa, ja toivon teidän ottavan rohkeasti yhteyttä ja kertovan toiveita, ajatuksia ja mietteitä. Asiasta ja asian vierestä niinkuin blogin kirjoituksetkin tuntuvat olevan :) Ja merkatkaa itsenne julkisiksi lukijoiksi niin olette mukana seuraavassa arvonnassa, joka kajahtaa kesällä eetteriin!

Joaquim and contemporary jazz

Alkuintroa lukuunottamatta kirjoittelen tämän postauksen englanniksi, jotta ihanainen opettajammekin voisi sen lukea. Kärsikää siis vajavaisista nyansseista ja muista krumeluureista, joita en kerta kaikkiaan osaa edes suomeksi ;)

The day came that I had been expecting for one full year. The year which was all so nice, filled with personal training classes and a new start for working life + multiple new wonderful friends. I had fell in love with Joaquims style and his heartfelt teaching methods the year before, when he first came in to our dance school.

Welcome to the dancefloor...
So monday arrived with pouring rain. I came in to dance school so pissed of from the working day at the office. Once I saw Joaquim and all my lovely dance friends it hit me: "I can't, I don't know how to, I'm out of shape, Somebody rescue me!!!". Well, there I was, and nowhere to run.



I found my place somewhere in the middle of the ocean of people. After ten minutes I thought I was going to die out of heat in the classroom. But then Joaquim noticed me, a little nod and a smiling "Hi!" and I forgot the heat and the fact that I couldn't do even a decent pliée...


And then came the flow, as it did the year before. I didn't know the steps, but I was dancing in my own zone. The place where I rocked the hell out of the choreography! Don't know if anyone else noticed, but it didn't matter. I loved it.


Dancing is the thing for me, the one and only. 
Thanks Joaquim for making me feel the passion and the heat!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kotiseutumatkailua ja upeita kelejä

Ruoveden herkun edustaa
Nyt kun aurinko on hellinyt meitä, olemme miehen kanssa mökkeytyneet ja harrastaneet enoni avustuksella kotiseutumatkailua. Nähty on telakalle nostettu Länsi-Teisko alus ja muita harvinaisuuksia. Näistä en uskalla paljastaa sijaintitietoja, kun kyseessä on yksityiset maat :) Kuvia voin silti jakaa, jotta tekin pääsette yhden Suomen suurimman ex-sahan maisemista nauttimaan.

Ruoveden herkun diplomit
Mausteita vaikka minkämoisia
Laadukkaita säilykkeitä

Ostokset 
Monenmoista sinappia
Ilman sen suurempia suunnitelmia lähdimme aluksi suunnistamaan Ruoveden herkku nimiseen kauppaan Jäminkipohjassa. He valmistavat laadukkaita sinappeja, valkosipulituotteita ja edelleenmyyvät laadukkaita mehuja, hilloja, lihatuotteita (makkaroita) sekä Poppamiehen mausteita sekä tavallisia mausteita seinämetreittäin. Ostimme erilaisia mausteita (mm. chilipalkoja sekä piri-piri sekoitusta) ja kahta erilaista sinappia. Lisäksi mukaan tarttui 78% marjoja sisältävää vadelmahilloa naurettavaan 3e/purkki hintaan ja sinappien kanssa kolmanneksi herkuttelijan chilimajoneesia. Omia tuotteita sai kolmen kimpassa hieman edukkaammin kuin erikseen ostamalla. Samoja tuotteita löytyy myös Tampereen kauppahallista, mutta me olemme pitäneet elämyksenä sitä, että voimme mennä suoraan "tehtaanmyymälään".


Tämän jälkeen seurasi reissu karkkien tehtaanmyymälään ja sieltä mukaan tarttui muutama pussi makeisia. Väitän, että raakasuklaat voittavat vielä omassa sarjassaan kaikki kaupan karkit. Ja kun pidän tiukkaa linjaa herkkupäivistä, niin en ole varma kenelle nuo ostokset tulee syöttää :) Noh, eiköhän nekin syöjän löydä.
Telakan tönöjä :)
Länsi-Teisko telakalla
Matka jatkui nykyiselle telakalle, entiselle sahalle. Saha on siis aikoinaan palanut poroksi, joten tarjolla oli hiiltyneitä ja umpeen kasvaneita katoksia ja taloja sekä pari isoa rautalaivaa, joista toinen oli metsittynyt rannalle harmillisesti. Samana aamuna rannalle oli nostettu Länsi-Teisko alus, jonka peruskorjaus alkaa näinä päivinä.


Lähde laskee veden Näsijärveen
Keksimme lähteä Ruovedelle Runebergin lähteelle, jota mieheni ei ole koskaan nähnyt. Lähteellä oli ihanan viileää ja rauhallista. Olimme lähes ainoat paikalla muutamia vedenhakijoita lukuunottamatta. Muistan lapsuuden venereissuilta, että laivarannasta käveltiin hakemaan vettä kanistereihin ja niinpä päätimme täyttää kanisterit lähteen vedellä nytkin. Ensin kuitenkin talsimme 600m matkan laivarantaan ihaillen jo hieman ränsistymään päässeitä tilataideteoksia 10-15 vuoden takaa.

Lähde ja jääkylmä sekä kirkas vesi

Laivarannassa oli yllätyksekseni tarjolla Tampereen jäätelötehtaan maittavia jäätelöitä. Hinta oli aika tiukka, mutta hyvästä passaa jo vähän pulittaakin. Jäätelötankkauksen jälkeen talsittiin takaisin ja käytiin tutustumassa polun varrelta löytyneeseen pieneen hiekkarantaan, jonka joku Ruoveteläinen on varmaan ottanut omakseen kantamalla paikalle penkin ja soutuveneen. Ihana löytö! :)

Yksityinen uimaranta?
Tilataideteos
Pikaisen kauppareissun jälkeen matka jatkui kohden Muroleen kanavaa. Jääkylmä lähdevesi ja kasvispakasteet kylmensivät maitotuotteita autossa, jotta ehdimme tehdä vielä pienen kieppauksen ennen mökkiä. Ruovedellä emme ehtineet Tarjannetta nähdä, vain kuulla töräykset. Muroleelle sen sijaan osuimme juuri sillä hetkellä kun Tarjanne tuli sulutukseen matkallaan Tampereelle. On se vaan hieno ja iso laiva (tai pieni kanava)! Enoni ja mieheni auttoivat laivamiehistöä köysien kanssa ja taidettiin siinä muutama sananen vaihtaa kapteeninkin kanssa. Leppoisaa matkustajakuntaa oli kyydissä hyvin ja houkuttelivat he meitäkin kovasti kyytiin :) 


Tarjanne tulossa Muroleen kanavaan

Tarjanne
Lupasin itselleni että vielä joku kerta menen Tarjanteen kyydissä ja nappaan mukaan melontakamppeista tutun vesitiiviin säkin. Pakkaan siihen tavarat ja tilaan oman veneemme noutamaan minua Koljon selältä. Sovin kapteenin kanssa, ettei Tarjanne käänny minua pelastamaan kun hyppään vedenvaraan kellumaan säkkeineni. Ainahan sitä saa tyttö haaveilla :)