Tulevaisuuden tavoitteita

Mikään harjoittelu ei ole motivoivaa pidemmän päälle, jos siihen ei kohdistu jotain tavoitteita. Ja nyt jos koskaan on tullut aika asettaa tavoitteet ensivuoden kesän varalle. Olen yllätyksekseni kajahtanut juoksuun jonkin verran. Etenkin kun se tapahtuu joko aamulla yksin ja luonnon hiljaisuudessa tai isossa tapahtumassa hyvällä seurueella. Kahvakuulailu on kanssa ihan mahtavaa, mutta kisamielessä en halua kuulaa heiluttaa. Jostain takavasemmalta olen istuttanut takaraivooni halun suorittaa Triathlon, edes puolikas.

Tästä lähtee siis minun tavoitteet ja haaveet kavalkadi:

Ehdottomasti uudestaan on päästävä Extreme Runille 19.5.2012 Vantaalle. Tällä kerralla voisi yrittää jo ihan tosissaan aikaa juosta, eikä vain fiilistellä menoa :)

Sitten jalka vipattaa kovasti johonki Pirkan kierroksen lajiin käydä tutustumassa. Pyöräily voisi olla kova laji. Sitä ennen toki tulee mahdolliseksi Pirkan hiihto 4.3.2012 sunnuntaina. Ja itseasiassa Pirkan hölkkä on jo tulevana sunnuntaina! Olen täysin epähuomioinut moisen, enkä taida ehti näin nopealla varoituksella kisakuntoon (33km juokseminen muuten vaan voi olla kohtalokasta). Kerralla yli 40km hiihtäminen voi olla omien rajojen ulkopuolella, mutta harkintaan pistetään. Pirkan Pyöräilyyn saatan uskaltautua jo nyt lupautumaan.

Jos Tampereen puolimaraton järjestetään ensi vuonna, olen taatusti mukana. Mikä sen hienompaa kuin pistellä omissa kotimaisemissa juosten iloisessa ja energisessä porukassa. Olin tänä vuonna vain katsomassa menoa ja kannustamassa kummipoikani isää. Harmitti ihan valtavasti etten lähtenyt itse jo tänä vuonna mukaan!

Sitten aiheeseen Triathlon. Helsinki City thriathlon voisi olla hyvä matka lähteä harjoittelemaan, mutta päässäni huutaa miksi en lähtisi puolimatkalle Joroisille? Kerralla kunnolla, eikö? Toisaalta Joroinen tarjoaa myös sprinttimatkaa. Ei sekään hassummalta kuulosta. Mitä mieltä te olette?

Pelottavin osuus triathlonissa....

Triathlonissa eniten pelottaa uiminen. Pysyn pinnalla ja osaan uida, mutta kroolailu tai minkäänsorttinen nopea eteneminen pitkällä matkalla ei suju (ilman räpylöitä). Ehkäpä seuraava etappi on siis kaivaa uimaopettaja avuksi?

Onko sinulla jotain tavoitteita jo seuraavalle vuodelle? Millaisia?
Miten ne valitsit? Miten aiot niitä varten harjoitella?

Performing Arts SM-kisat 2011 ja palauttelua ExtremeRunin jälkeen

Tähän päivään mahtui taas paljon kivaa ja kaunista. Käytiin katsomassa Performing Arts kisoja Barona Areenalla ja sitten ajelin suoraan mökille palauttavalle lenkille ja saunomaan. Keli on niin ihana ollut koko päivän, että tekisi mieli melkein itkeä! (Käsivarret ja posket ovat ExtremeRunin jäljiltä kärvähtäneet, ja se kyllä oikeasti vähän itkettää...)

Veden virtaa vai tanssijoita? Kas siinä pulma :)

Laadukasta kuvaamista... mutta jollain tasolla kiva kuva muodostelmasarjasta?

Aamulla aikaisin saattelimme Hannan matkaan kohden kisoja. Kello taisi olla jotain puoli seitsemän kun itse heräsin, Hanna oli ollut laittamassa hiuksia ja aamupalaa jo tovin. Sinnittelin seitsemään ja yritin saada lisää unta, jotta yhteen asti yöllä venähtänyt venyttelysessio hyvässä seurassa ei olisi johdattanut minua ojaan kun edessä oli pitkä ajomatka kotiin. Ihanan aamupuuron ja kahvin jälkeen oli edessä tavaroiden pakkausta ja valmistautuminen kisakatsomoon Liinan kanssa.

Omasta mielestäni aikuisten muodostelman numero uno! Ja tuloslistasta päätellen tuomaritkin tykkäs juuri tästä :)

Otimme "varaslähdön" ja ehdin nähdä kisojen ehdottoman kuninkuuslajin, eli aikuisten muodostelmat. Kyllä oli moni pusertanut  taas upeita esityksiä itsestään ja panostanut pukuihin valtavasti aikaa (ja varmaan myös rahaa!). Itsellä heräsi jälleen polttava kaipuu kisaamaan, vaikka päätin jo ajat sitten, että 30-vuotta täytettyäni luovuttaisin kisaamisen nuoremmilleni. Kuka tällaisia keinotekoisia raja-aitoja minulle asettaa? Minä itse! Ensi vuonna oma tanssikouluni järjestää kisat Tampereella. Josko vaikka yllättäisin itseni muiden lisäksi ja osallistuisin soloihin?!?!?! Se onkin ainut sarja joka kisauralla on jäänyt täysin koittamatta. Mitäköhän tästäkin hullusta ajatuksesta vielä seuraa?

Alkuun Tuhkimolla riitti hommia...

Tanssit olivat upeita, mutta nuorten muodostelmasarjassa yksi tanssija kaatui lavasteen päältä kahdesta metristä suoraan nilkalleen. Alta minuutin nilkka oli täysin pallolla ja koko jalka sininen. Voi luoja, että pelästyimme katsomossa. Tuli melkein itku kun katselimme tytön nopeaa kantamista ulos ensiapuun kuvattavaksi. Haluaisin toivoa, että kaikki on kunnossa ja tytön tanssiura ei ole ikuisesti ohi, mutta nilkassa on niin paljon luita, että pelottaa. Kaikki tsemppi lähtee kuitenkin täältä sinne, missä ikinä tämä tyttönen nyt onkaan.

Tuhkimo sai prinssin <3

Viimeisenä meidän katsomislistalla oli Productions sarja, jossa Hanna kisasi. Tämä on muutama vuosi takaperin mukaan otettu sarja, jossa rajoitteita ei ole paljoakaan (katso lisätietoja esim. täältä). Yläikärajaa (tai alaikärajaa) ei ole, vaan kaiken ikäiset kisaavat yhdessä. Lavalla täytyy olla yli "muodostelman" verran tanssijoita, eli vähintään 25. Ylärajaa tanssijoiden määrälle ei ole. Tämä tarkoittaa valtaisia ryhmäkoreografioita ja ihanaa sykettä ja säpinää.

Hannan ryhmä "kaikki yhes koos" :)

Hannan ryhmästä kaikki joraa!

Hanna kuului raidallisiin. Näistä kuvista EI ota selvää missä kukakin viipottaa :)

Tänä vuonna osallistujia oli kuusi ryhmää, joista yhdestä ilmoitettiin, etteivät he tule lavalle ollenkaan. Toivon kovin ettei syynä ollut loukkaantunut tanssija. Viisi ryhmää siis kisasi, ja TADAA: Hannan ryhmä sai SM-pronssia! Upea suoritus. Ilokseni huomasin SM-kultaa ottaneen ryhmän olevan tuttuni Enjan ohjaama RazzMatazz ryhmä Tampereelta. Onnitteluhali ja hurraa-huuto myös heille!

128 tanssijaa lavalla ja SM-kultaa.
ps. videokuvaajaa ei lasketa!

Lähdin ajelemaan kotia kohden ja matkalla mieheni soitteli ja sovittiin menevämme mökille Teiskoon. Ajoinkin siis kodin sijasta vähän pidemmälle ja perillä odotti joukko sukua ja mies juoksuvermeissä. Päätin laittaa kertaalleen pestyt ExtremeRun vaatteet päälle ja lähteä mukaan palauttelemaan jalkoja. Teki hyvää hölkkäillä hiljaisessa metsässä, ihan vähän vain. Päälle saunominen puusaunassa ja sitten kotiin.

Mökillä maisemaa

Oli ihana päivä! Kiitokset kaikille siihen osallistuneille. 

MAALISSA!!! Extreme Run koettu, homma hallussa

Maali ja lähtö on tuo sininen tuolla taustalla.

Noniin, HUH! Olen kastanut talviturkin. Siinä sivussa juoksentelin pitkin tiukkia mäkiä ja erinäisiä porrasjärjestelmiä, köysiratoja sekä laskettelin mahallani putkessa (koitin aluksi kontata, mutta nopeat liikkeet on näyttäviä). Eli Extreme Run on suoritettu, maaliin saavuttiin käsittääkseni ajalla 2 tuntia ja 20 minuuttia. Tarkat tulokset selvinnevät lähitulevaisuudessa kun sirujen tiedot ilmestyvät nettiin.

Oma nimi ja numero listasta. Tilanne vaatii keskittymistä!

Nimi listassa, kilpasarja, hihi! 

Voittava tiimi!!! Ainoat, oikeat, PersReenarit

Kisapaikalla, kisamielellä!!!

PersReenareiden ykköstiimi lähti matkaan Rouva Kuulasen residenssiltä ja ensimmäisenä säädettiin tietenkin kuvaussessiot. Liinalla oli teippaukset kunnossa (ks. kuva) ja me muut pyrittiin samaan lopputulokseen. Hannalla tiimin nimi oli oikein sijoiteltu (ks. kuva), oma tiimitunnus löytyi etureidestä. Tuomakselle lätkä sijoitettiin selkään, kuten Liinallekin. Tussit eivät olleet vedenkestäviä, joten Liinan ja minun tiimitunnukset hävisivät mutavellissä uintireissun jälkeen näkymättömiin.

Kaikki kuvaa!!! Kännykällä, kameralla, millä vaan!!!

Liinan teippaukset on kunnossa

Hannalla on tiimin lätkät kunnossa ja OIKEIN sijoiteltu

Kanssamme kisasivat Spiderman, Batman ja Rydman, Smurffilauma, Kaasunaamarijengi ja kirjava lauma erinäisiä kissaeläimiä, lehmiä ja hameisiin pukeutuneita miehiä.

Juoksun jälkeen: Väsynyt, mutta onnellinen

Tiukkaakin tiukemmaksi osoittautuivat virallisten esteiden sijaan pururadan tiukat mäet. Juosten ei ihan jaksanut, ja kävellen olin kovin hidas. Kengät olivat täynnä vettä, lannoitusrakeita, mutaa, purua ja varmaan hikeäkin :) Hyvin meni, kaikin puolin! Ei mitään huippuvauhtia, mutta niin että maaliin päästiin eikä kukaan tehnyt kuolemaa.

Urhoollisuusmitali!!!!

Olen niin fiiliksissä nyt, että pakko antaa kuvien (ja kuvatekstien) puhua puolestaan. Tämän selvempää tekstiä ei nyt synny enempää :)

Extreme Run - tankkaus, pakkaus, gogogo!

Nyt ei voi enää perääntyä, eikä tehdä mitään muuta kuin nukkua, ajaa kisapaikalle ja sitten tehdä suoritus. Extreme Run on täällä ja noin 12 tunnin kuluttua tapahtuman sloganin mukaan tanner tömisee ja aitaa kaatuu!

PersReenareiden upea joukkue odottaa ja kaikki mitä minulta puuttuu on ihana PT4YOU pipo!!! Aivan paniikinomaisia etsintöjä on jo suoritettu, mutta pipo piilottelee. Ehkä se löytyy aamuun mennessä. Pipoa tärkeämpää lienee se, että painun jo vihdoin nukkumaan :)

Toivottakaa onnea meille ja me toivotamme onnea kaikille muille.

ps. Käy tsekkaamassa rata tapahtuman sivuilta tästä linkistä.

Tanssia, tanssia, tanssia, paniikki, tanssia!!!

Tänä vuonna itsellä ei ole esitystä Showtanssin SM-kisoissa, jotka ovat tulevana viikonloppuna. On vain ExtremeRun ja takaraivoon hiipivä paniikki oman tanssikoulun kevätnäytöksestä. Tänään oli yhden tanssin viimeiset treenit, jotka venytettiin kaksituntisiksi. Tästä huolimatta koitamme keskenämme varmistella osaamistamme sunnuntai-iltana.

"Tehtävänanto" eli selvitetään mitä tehdään ja missä järjestyksessä

Tähän asti viikko ennen Extreme Runia on sujunut ilman kaipuuta lenkkipolulle kun on ollut niin paljon muuta ajateltavaa. Tarkoitushan EI ole pilata hyvää juoksukuntoa juoksemalla energiansa loppuun ennen suoritusta vaan kerätä voimia, levätä ja venytellä kehoa kisakuntoon. Odotan kauhulla seuraavia kahta päivää ja olen alkanut kerätä niille hillittömän määrän muita askareita. En tiedä meneekö työhuoneen uudelleensisustus levosta, mutta sitä on luvassa huomenna. Kavereita ja pientä bisneksenhierontaa on luvassa perjantaina. Sitten lauantaina pamahtaa Extreme Run päälle.

Sunnuntaina käyn kannustamassa SM-kisoissa PT-kollegaani Hannaa ja muita tanssituttuja vuosien varrelta. On oikeastaan aika ihanaa päästä taas vain katsomaan kisoihin mitä muut ovat uurastaneet. Suosittelen lämpimästi myös lajia vähemmän tunteville, että käytte joskus katsomassa. Monet ryhmäkoreografiat ovat niin oivaltavia ja viimeisen päälle harjoiteltuja että katsoja voi vain huokailla ilosta.

Tanssin pyörteissä

Olen ottanut maanantai-illan tanssitreeneistä kuvia. Tänään ei ollut mitään saumaa kaivaa kameraa esiin, vaan keskittyä piti täysillä ja koko ajan. Silti tämänpäiväinen tanssi jäi vähän vielä ohueksi, ja treenit jatkuvat vielä sunnuntaina.

Soittelin tänään äidilleni, ja kyselin ehtiikö hän katsomaan minua näytökseen. Ja kyllähän minun äite tulee 30-vuotiasta tytärtään teinien seassa ihastelemaan! Se on kumma kuinka läheisten ihmisten kannustus on tärkeää vaikka rakastan tanssia niin, että esiintyisin mieluusti tyhjillekin seinille. Katsotaan tuoko äiti kiitoskukkaseksi leivän niinkuin opiskeluaikoinani oli tapana. Herätin peittelemätöntä kateutta ja ihastelua tanssikavereissa aikoinaan tämän perinteen vuoksi :)

Upea kirja! Liikuntaravitsemus, VK-kustannus

Tuntuu, että päässä räjähtää. Positiivisella tavalla. Aloin lukea jo hetki sitten hankkimaani opusta nimeltä "Liikuntaravitsemus"(VK-Kustannus, kirjoittajina mm. Olli Ilander, Patrik Borg ja Marika Laaksonen) ja hämmennyin kuinka tarkalle tasolle ja kuitenkin selkeästi asiat voidaan selittää. Kuinka pitkälle ravitsemusta on tutkittu ja kuinka silti me seilataan virallisten ravitsemussuositusten ja trendikkäiden vähähiilaristen ruokavalioiden välillä. Tämä epätietoisuus on kyllä sellainen nykymaailman ongelma. Tiede kehittyy huimaa vauhtia ja silti suurimmat oivallukset nousevat kansan syvistä riveistä.

Luin opusta pääosin siksi, että halusin tietää mitä kuuluu syödä, jotta optimoi juoksukunnon lähestyvälle Extreme Runille. Tiedän PT-opinnoista ja ravinto-ohjaajan opinnoista sen verran, että hiilihydraatteja ei ainakaan kannata täysin unohtaa kestävyyslajeissa. Tarkemmin ilmaistuna kestävyyslajien harjoittelijalle suositellaan 8-10g/kg/päivä hiilihydraattia, joka on tavalliseenkuntoilijaan verrattuna 2-3g/kg/päivä enemmän.

Kurssilla kävimme läpi kuntoilutapahtuman aikaista ravitsemusta. Tärkeimpänä on estää suorituksen aikainen nestehukka (tai nestevajeen syntyminen) ja verensokerin romahtaminen. Olen itse kokeillut tätä pari kertaa lenkillä ja havainnut, että kun energiat loppuvat varastoista kesken niin suoritus loppuu kuin seinään. Siihen ei auta sitten Suomalainen sisukaan, vaan elimistö tarvitsee nopeita ja pitkäketjuisia hiilihydraatteja. Nopeat hiilihydraatit nostavat olon nopeasti siedettäväksi, ja pitkäketjuisilla, hitaammilla hiilareilla saadaan aikaan se, että urheilija jaksaa maaliin asti.

Kirjassa on samat asiat ja vielä paljon enemmän. Nyt opin mm. miten rasvasta, proteiineista ja hiilihydraateista tehdään energiaa ja missä suhteessa mikäkin aineenvaihduntatapa on määräävässä osassa ja miksi ne kaikki eivät pyöri täydellä teholla samanaikaisesti. Näitä käytiin kurssillakin, mutta se oli yksi kuva tuossa kirjassa, josta tämän kaiken lopulta tekstin avulla tajusin.

Tässä "se" kuva :)

ATP on lihasten energiaa. Minulle uusi asia oli se, että koko ajan valmiina oleva ATP riittää vain muutaman sekunnin maksimaaliseen suoritukseen. Ihminen siis luo itselleen energiaa suorituksen aikana jatkuvasti, kuin auringossa paistatteleva kasvi yhteyttää. Koska pitkissä suorituksissa mikään koneisto ei ehdi luomaan kaikkea ATP:ta alusta lähtien on elimistömme niin viisas, että se osaa myös kierrättää jo kertaalleen käytettyä ATP:ta. WAU!

Ainut asia joka kirjassa jotenkin sapettaa on luku "Urheilevan naisen ruokavalio". Toisin kuin äkkiseltään voisi päätellä, tuo osio sisältää pääosin kuvauksia erilaisista syömishäiriöistä ja niihin puuttumisesta. Vaikkakin 90% syömishäiriöistä on naisilla, niin jotenkin tuo tuntuu itsestä pahalta. Eikö syömishäiriöistä olisi voinut kirjoittaa oman, "sukupuolettoman" kappaleensa ja selittää sukupuoleen liittyvät eroavaisuudet sitten erikseen? Ehkä hermostun tyhjästä. Vaakakupissa painaa tanssimaailmassa oleva vahva väärinkäsitys siitä, että laji suosii syömishäiriön syntymistä. Näin ei kyllä missään nimessä ole. Tanssi lajina tukee nuoren ihmisen kehontuntemusta ja parhaimmillaan parantaa itsetuntoa. Kroppa ei ole mikään epämääräinen kone tai hirveä peilikuva, vaan sitä voi hallita ja sen voi opetella tuntemaan. Kun kroppaa kohtelee hyvin, se palkitsee parempina onnistumisina tanssissa.

Tiukkaa asiaa löytyy sitten kappaleesta "Ravitsemus kestävyyspainotteisessa urheilussa". Asiaa käsitellään selkeissä kokonaisuuksissa, perusruokavalio, ravinto harjoitusten ja kilpailujen yhteydessä sekä ravinto suorituksen aikana. Selkeitä ohjeita pitkine teoriapainotteisine perusteluineen. Rakastan tätä kirjaa!

Esimerkki "hiilaritankkauspäivästä" ennen kestävyyssuoritusta

Pari tuntia ennen harjoitusta/suoritusta voi nauttia "tehopirtelön" jossa on rahkaa, maitoa, omenatäysmehua, banaani, marjoja, kaurahiutaleita, neljänviljan hiutaleita ja makeutena hunajaa. Tarkat määrät ovat kirjassa, mutta ostakaa/ lainatkaa kirjastosta tämä opus niin pääsette perehtymään tähän ja miljoonaan muuhun käytännön ohjeeseen. Tärkeää on kuitenkin välttää raskasta ateriaa (rasvaa) ja tyytymään makeudessakin kohtuuteen. Jo kurssilla kerrottu ohje nopeiden hiilihydraattien välttämisestä juuri ennen suoritusta mainitaan kirjassakin. Suorituksen aikana on sitten jo ihan sallittua hakea buustia energiageeleistä ja muista sokerillisista lisistä (nopeat hiilihydraatit). Optimaalinen teho näistä tulee, kun ne nauttii juuri ennen juomista, jolloin nestemäinen sokerilisä pääsee helpoiten imeytymään kroppaan.

Vielä yksi neuvo, jota ei voi liikaa toistaa: nesteytys. Nesteytyksellä estetään kehon ylikuumenemista ja nestevajeen syntymistä. Kuten olette kaikki taatusti kuulleet, kun janottaa on jo liian myöhäistä nesteyttää. Tästä huolimatta pitkissä suorituksissa tulee varmistaa ettei ylinesteytä. Olette varmaan joskus kokeilleet tätäkin? Juo ihan hirveästi vettä ja sitten mahassa alkaa hölskyä ja lihakset alkavat nykiä. Suolatasapaino on laskenut hikoilun seurauksena, kun vesi on pyyhkinyt elimistöstä natriumia pois. Eli kohtuus kaikessa! :)

ps. En ehtinyt vielä edes uppoutua mielenkiintoiseen aiheeseen, josta kirjassa on luku: "Sairastelevan urheilijan ravinto: Ravinto ja vastustuskyky". Palaan taatusti asiaan kun ehdin lukea tuon ajatuksella!

Suutarin lapsella ei ole kenkiä...

Tiedätte varmaan otsikon sanonnan? Se pätee ainakin tähän Personal Traineriin, ikävä kyllä. Tulin juuri juoksulenkiltä, joka maistui aivan karmealta ja teki varmaan enemmän halllaa kuin hyötyä ExtremeRun kunnolle. Polviin sattuu, aikatavoitteet jäivät saavuttamatta ja harmittaa niin, ettei veri kierrä.

Mikä meni pieleen?

• Lähdin juoksemaan hetkenä, jolloin olin hieman nälkäinen ja päivästä väsynyt
• Juoksin vaikka se ei alkuunkaan tuntunut hyvältä
• Juoksin "rangaistuksena" huonosta vauhdista ylitse alkuperäisen suunnitelman
• En huomannut, että aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin vaan koin auringon räkittävän suoraan silmiin
• Lähdin suorittamaan juoksuohjelmani vaiheeseen nähden liian tiukan lenkin (ja siis ylitin senkin rajat harmistuksissani...)
• Juoksin yli sen rajan, jossa juoksu tuntui vielä siedettävältä. En jäänyt kaipaamaan lisää.

Olen hokenut asiakkailleni, että juoksu lähtee tuntumaan hyvältä vasta kun sitä tekee pitkään ja hartaasti eikä koskaan (siis KOSKAAN) juokse yli oman sietokyvyn vaan aina sen alle. Olen toitottanut, kuulostellut, maanitellut ihmisiä kuuntelemaan kroppaansa, huomioimaan muun elämän stressin ja jättämään tuhoon tuomitut lenkit välistä. Ja asiakkaat ovat saaneet upeita tuloksia! Ja sitten menen itse lenkille, hieman vihaisena, väsyneenä ja nälkäisenä.

Noh, olkoot tämä varoittavana esimerkkinä teille. Lupaan ja vannon, että huomisaamuna teen kiltisti aamulenkin ja kahvakuulailen hieman aamutuimaan. Se tuntuu aina hyvältä. Keskellä päivää on hieroja, joka "hellii" selän kuntoon ja sitten poistun Viroon tuulettumaan mieheni kanssa. Sunnuntaina odottaa kahvakuulaohjaajan lisenssiosa Helsingissä.

ps. Lupa olla pois äitienpäivänä on anottu äidiltä ja myönnetty jo reilusti etukäteen :)

Täältä tullaan Extreme Run!

Nopea päivitys aamuiseen lenkkiin ja tavoitteeseen liittyen. Extreme Run lähestyy ja puntissa tutistaa jo oikein kovin! En ole flunssan tähden ja lumiloman vuoksikaan ehtinyt treenata juoksua niin paljon kuin se olisi ollut järkevää, mutta lenkit kulkevat jostain syystä silti. Olen yllättäen aamulla parhaassa juoksuterässä ennen aamiaista. Lenkit kulkevat kevyesti, kun vatsassa ei rötkötä päivän ruokailuja. Valitettavasti ihan aamusta ExtremeRunille ei pinkaista, varsinkin kun sitä ennen pitää taittaa pikataival autolla välillä Tampere > Vantaa.

Vielä olen juoksuohjelmassa vaiheessa, jossa en hirveästi yli 15minuuttia yhteenmenoon juokse. Tauotan juoksua siis pääosin 2min kävelytauoilla, joissa syke saa laskea ja hengitys tasaantua. Tulevana viikonloppuna on tarkoitus koittaa, josko minusta irtoaisi 15-20min pätkissä yli tunnin lenkki juosten. Seuraava viikko on sitten jo treenattava ihan kokonaisia juoksulenkkejä, ilman taukoja. Tunnustan että pelottaa, paljon. Onneksi yksi treenattavistani on tulossa myös juoksutapahtumaan ja hänen juoksuohjelmansa etenee täydellisesti! Se valaa uskoa treenariinkin, että kyllä minäkin saan itseni kuntoon.

Moni väittää, että selviää tällaisista tapahtumista sisulla. Minä en! Minun on pakko osoittaa itselleni, että pystyn ja osaan. Todistettava, että minulla on mahdollisuus onnistua. Sisu tulee mukaan vasta, kun pää uskoo että suoritus on mahdollinen. Jos ennen ExtremeRunia ei mene 15km tasaisella yhteenmenoon juosten en tiedä mitä teen. Nyt aion sokeasti uskoa siihen että se onnistuu :) Jos ei, PersReenareiden mahtava porukka minua auttakoot!

Juoksuohjelman pohdintaa

On tullut aika lopettaa puhuminen ja alkaa tehdä jotain asialle nimeltä ExtremeRun. Usein tällaiseen juoksutapahtumaan lähdetään harjoittelematta, edellinen ilta pukuja ommellen ja mielessä tapahtuman jälkeen odottava ei-niin-terveellinen palkinto, esim. saunailta. Tämä on luonnollinen lopputulos urheilutapahtumien kaupallistumisesta ja siitä että niitä on hauskuuden kautta yritetty tuoda lähemmäs muitakin kuin himourheilijoita. Tässä ei ole mitään pahaa, liikuntahan on kivaa! Ainut sivuvaikutus on se suuri määrä nyrjähtäneitä nilkkoja, Suomalaisella Sisulla äärirajoille vedettyjä suorituksia ja kokemus siitä että liikunta ei ole kivaa vaan totista puurtamista.

@ONEVISION.fi

Minä haluan tehdä toisin, koska siihen on vielä hyvin (?) aikaa. Lähdin yhdistelemään kirjatietoutta (Kuntoilijan käsikirja, Riku Aalto/Docendo Sport ja Functional training, Riku Aalto - Mikko Paunonen - Tarja Paanola/ Docendo Sport) sekä aiemmin bongaamaani hyvällä otteella kirjoitettua Porin kaupungin juoksuohjelmaa. Molemmissa on sama viisas lähtöoletus, että juoksuharjoittelu lähtee liikkeelle kävelystä ja sitä tuetaan lisäämällä juoksua vähitellen.

Harjoitussykealueet voi arvioida käyttäen laskukaavoja ellei ole päässyt mittauttamaan omia tarkkoja arvojaan missään. Maksimisyke on se syke johon kovinkin harjoitus liikkujan sykkeen nostaa. Vaikka harjoitustehoa korotetaan ei syke silti nouse. Tarkoitus ei ole takoa siis maksimisykelukemissa pitkiä aikoja, koska tästä ei ole kunnon kehittymisen kannalta merkittävää hyötyä tavalliselle kuntoilijalle, kuten minä. 

Maksimisykkeesi voit laskea kaavalla HrMax = 220-ikä. Tästä laskutoimituksia voidaan jatkaa, ja laskea peruskestävyysharjoittelun sykealue 60-70% HrMax, sekä vauhtikestävyysharjoittelun sykealue 70-85% HrMax. Maksimikestävyysharjoitteita, kuten intervalleja, suoritetaan vauhtikestävyysalueen yläpuolella 85-100% HrMax.

Minulle, (lähes) 30-vuotiaalle harjoittelijalle, laskutoimitukset ovat seuraavat:

HrMax = 220-30 = 190

Peruskestävyys (PK) = 114-133

Vauhtikestävyys (VK) = 133-162

Maksimikestävyys = 162-190

Minä kuvassa, kuvaajana Hanna the Sports Lady

Aloitan harjoittelun viikolta 13 ja aikaa on viikon 20 lauantaille. Eli lähes kahdeksan viikkoa, joista viimeinen käytetään toki pääosin lepäilyyn. Rakensin ohjelman koko ajanjaksolle, mutta palataan loppuosaan ohjelmaa myöhemmin. Se voi vaatia tuunausta matkanvarrella. Teen myös erillisen postauksen tuon toiminnallisen harjoituksen sisällöstä. Aihe vaatinee kuvia :)

Viikko 13

ma - toiminnallinen lihaskuntoharjoitus salilla (aamu) + jalkojen hieronta + tanssitreenit

ti - tasavauhtinen sauvakävelylenkki PK-alueella 60min

ke - hölkkä/kävely - treeni, vuorotellen hölkkää/juoksua 2min ja kävelyä 4min. Yhteensä 36min + tanssitreenit

to - lepopäivä (+kevyt venyttely 20-30min)

pe - liikuntapäivän urheilua 60-90min + kuntotesti (cooper tai polkupyöräergometri) 

la - bodycombat tms. muu vauhtikestävyysalueen treeni 60min + toiminnallinen lihaskuntoharjoitus salilla + kunnon venyttelyt 20-30min

su - tasavauhtinen kävely/pyöräily PK 45min + hölkkä/kävely - treeni, vuorotellen hölkkää/juoksua 2min ja kävelyä 4min. Yhteensä 36min

Viikko 14

ma - sauvakävely PK 60min + kuntosali + tanssitreenit

ti - juoksu/kävely -treeni, juoksua 4min, kävelyä 2min. Yhteensä 38min (aloita ja päätä kävelyyn)

ke - aamukävely 30-45min + kuntosali + tanssitreenit

to - lepopäivä (+kevyt venyttely 20-30min)

pe - juoksu/kävely -treeni, juoksua 4min, kävelyä 2min, yhteensä 38min + toiminnallinen lihaskuntoharjoitus salilla

la - bodycombat tms. muu vauhtikestävyysalueen treeni 60min + kunnon venyttelyt 20-30min

su - sauvakävelylenkki PK 60min + kunnon venyttelyt 20-30min

Viikko 15

ma - aamuhölkkä 15min ja 15min kävellen + kuntosali + tanssitreenit

ti - lepopäivä

ke - juoksuharjoitus kävely 5min, juoksu 15min, kävely 5min, juoksu 15min, kävely 10min  + tanssitreenit

to - kuntosali + sauvakävely PK 45min ja muutama mäki-intervalli (15min) 

pe - aamuhölkkä 15min ja 15min kävellen + kahvakuulaohjaajakoulutus

la - bodycombat tms. muu vauhtikestävyysalueen treeni 60min + kunnon venyttelyt 20-30min

su - sauvakävelylenkki PK 45min + juoksuharjoitus 20min yhtämittaista juoksu + kunnon venyttelyt 20-30min

Täältä tullaan ExtremeRun (kuvan oikeudet @ONEVISION.fi)

Koulutusviikonlopun antia

Ai kamala miten ihana viikonloppu! Pillittämistä seuraavalla kerralla ei voitane välttää, niin ihania ovat kurssikaverini tuolla PT-opinnoissa. Fiilis on katossa ja tsemppareita riittää. Jos koko maailma olisi näin positiivinen niin mitäköhän tapahtuisi?

Armoitettujen PersReenareiden ensimmäinen yhteinen juoksulenkki tuli suoritettua koulutuksen ruokatauolla. Tavoitteena on lähteä hupisarjassa juoksemaan ExtremeRun Vantaan Hakunilaan toukokuussa (http://www.extremerun.fi/). Into on piukassa, mutta saa nähdä mihin kyvyt riittävät :)

Mutta sitten "itse asiaan", eli koulutusviikonlopun antiin. Kävimme läpi tuotteistusta ja psyykkistä valmennusta. Jälleen kerran jäin tilanteeseen jossa kipinä oli sytytetty ja sitten jäin janoamaan lisää, lisää, lisää! Voi kun joku laskisi miten tämä PT-homma kannattaisi taloudellisesti yhtä hyvin kuin toimistolla it-nörtteily. Siis eihän rahalla ole väliä, paitsi silloin kun sitä ei ole...

Tuotteistus tulee tuskin olemaan itselleni ongelma, mutta myynnillisessä mielessä olen vähän heikko. Itsensä hinnoittelu kangertelee, se on kovin hankalaa. Aion silti onnistua tässä kaikessa. Teimme ryhmätyönä tuotteistusharjoituksen ja täytyy kiittää tässä kohden upeaa ryhmää, jossa kehittelimme konseptin Dream Team - Timmit Mimmit. Jos se on minusta kiinni niin tämä toteutetaan!

Psyykkinen valmennus osoittautui olevan osin maalaisjärkeä ja osin tiukkaa tiedettä. Jännittävä havaita miten itse motivoi asiakkaita tiedostamattaan ihan oikein :) Ja toisaalta tiedostamalla oppia olemaan vielä parempi koutsi. Toivoimme kaikki että nämä tiedot ja taidot olisivat olleet hallussa jo ennen harjoitusasiakkuutta ja ilmeisesti näin ovat toivoneet muutkin. Halu auttaa muita aidosti parempaan oloon on vahva, mutta osaaminen on tähän viikonloppuun asti ollut vielä aika heikoissa kantimissa. Voisin vaikka väittää että nyt osaan jo paremmin!

ps. Treeneistämme voit lukea lisää Hannan upeasta blogista: http://sportslady-h.blogspot.com/