Hikeä, kramppeja ja rankkasade - Pirkan pyöräily 2012

Nonniin, raporttia pyöräilystä on saatu odottaa tähän aamuun asti, koska eilinen meni pyöräilystä kotiuduttua pitkään suihkuun, ruoan syömiseen ja nuokkumiseen.

Oli aivan karmeaa ja toisaalta upea tunne suoriutua jostain tuollaisesta käytännössä harjoittelematta. 134km oli lähes alusta lähtien silti tuskaisaa. Ensimmäinen taukopiste sijaitsi 30km kohdalla ja viimeiset 10km ennen sitä oli pelkkää ylä- ja alamäkeä. En vaan kertakaikkiaan saanut vauhtia alamäestä hyödynnettyä ylämäessä ja tuntui todella tahmealta.

Rusinaa, vettä, urheilujuomaa ja oman kassin raakasuklaata sekä pähkinöitä naamariin ja matkaan. Vaihdoin minä kevyemmän takinkin tässä kohtaa päälle. Ilma oli sadetta enteilevä ja hiostava. Toisaalta ehkä parempi kuin suora auringon räkitys.

Klassikon reittikartta, lainassa täältä

2km ekan taukopisteen jälkeen totesin, että olisi pitänyt käydä sittenkin vessassa 2km sitten... Huokaus! Noh, enää 26km seuraavalle pisteelle, tai hätätilanteessa uhrautuminen puskapisulle. Topi erosi porukastamme tässä kohden, koska oli kokoajan monta metriä edellä. Itse olin se pahnan pohjimmainen, eikä nuo mäet ainakaan helpottuneet. Terhi koitti auttaa mäissä laskemalla vieressä, mutta lopputuloksena todettiin, että Terhin pyörä vaan rullaa paremmin.

Kurusta on jostain syystä viimeinen valokuva. Sitten on keskittyminen mennyt täysin ruokaan ja juomaan sekä vessajonoihin. Kurussa oli tarjolla banaanin makuisia hiilari + proteiini patukoita. Seuraava etappi vietettiin röyhtäillen banaanin makuisia röyhtäyksiä. Yök.

Terhi ja Kurun huoltopiste

Muroleeseen oli vain 17km, ja perillä odotti ihanalla hymyllä tarjoiltu mustikkakeitto. Tässä kohden on mainittava, että ohitse oli mennyt useampi tavoiteaikainen maantiepyöräjoukkio, jotka tulivat 217km lenkiltä. Hämmentävää kuunnella iloista rupattelua porukalta joka porhaltaa reilusti lujempaa kuin itse ikinä kuvittelisit pystyväsi. Ihan kuin he vain olisivat sattuneet pyörien päälle rupattelemaan niitä näitä.

Muroleesta edellemme lähtivät kolmella jopolla matkaa taittavat nuoret miehet. Iso kunnioitus heille, kolmella vaihteella edeten näytti silti naurattavan ja olevan rentoa huristella. Muroleesta lähti ehdottomasti mäkisin osuus ja alkoivat minun jalkakrampit. Kiitos luojan Terhin suolarakeiden ja tsempin selvittiin eteenpäin. Tällä pätkällä törmättiin myös rullaluistimin etenevään mieheen. Hänkin oli aivan kuitti, mutta sinnikäästi vain eteenpäin. "... Ja mä vielä maksan tästä!" -kommentti kitetty erään mäen päällä meidän molempien tuntemukset.

Reitti profiili (koko 217km reissulta, josta Mutala oli ensimmäinen meidän reitin huoltopiste)

Terälahteen tultaessa ajattelin, että nyt tiedän maaston ja taatusti pärjään eteenpäin. Mäkiä ei ole lähes nimeksikään verrattuna edelliseen pätkään. Tällä pätkällä silti taukopisteestä lähdön jälkeen koettiin uskomattomin jalkakramppi noin 500m pätkän jälkeen. Terhi oli viisaasti siirtänyt suolat taskuun ja ajoi minun takanani. Noh, suorastaan kourallinen suolaa, venyttelyä, hiljaa mielessä sadattelua ja uskolliset toverit huolestuneen oloisina. Matka jatkui krampin liennyttyä.

Lähdössä oikeasti vain jännitti

Vihdoin Eerolan suoran kohdalla se iski, sade. Vettä tuli niinsanotusti ihan maahan asti, ja minun kevyempi takkini ei todellakaan kestä yhtään vettä. Kengät olisivat kestäneet hetken, ja housutkin elleivät olisi jo valmiiksi olleet sisältä hiestä märät. Mutta sitten housun puntti alkoi uittaa kengän sivuitse kenkään vettä ja hetken päästä kengät kelluivat. Noh, mitäs tuosta! Sade taikoi hetkeksi vapauden hengittää nenän kautta. Allergialääkitys ei meinaan purrut täysin, ja koko alkumatkan olin joko räkinyt tai hengittänyt pääosin suun kautta.

Aitolahden kohdalla olisi jopa voinut jättää pysähtymättä, mutta onneksi mentiin sinnekin niin Terhi (uljas apurini) pääsi hänkin pissalle. Minä sain vedettyä viimeiset suklaat ja rusinat sekä omaa palkkariani. Sitten enää Terhin sanoin "viimeisiä itkuja vaille valmis". Taukopisteen ajaksi sade oli tauonnut, mutta pian se Tasanteen kohdalla liittyi taas seuraamme. Noh, parempi sillä hetkellä kun minusta vielä tuntui siltä että selviän maaliin eikä silloin kun olo tuntui aivan onnettomalta.

Lopulta maalissa satoi edelleen kaatamalla vettä. Nappasimme mitalit, hyvästelimme toisemme ja minä lähdin tavaroineni pyöräilemään kotia kohden. Huh! Olipahan elämys. En voi suositella harjoittelematta kenellekään :)

Tuloksia liikunnalla - asiakkaan kokemus

Kävin tänään ohjaamassa ihanaa vanhempaa rouvaa seitsemättä kertaa. Olemme tavanneet keskimäärin kerran viikkoon ja pyrkineet ensin passiivisuuden välttämiseen ja sitten 2-3x liikuntaan viikossa arkiaktiivisuuden lisäksi.

Rouva on lämminhenkinen ja nauravainen ja tuntuu olevan aina ihanan aurinkoisella tuulella. Silti ennen PT:n palkkaamista ei omaehtoisesta liikkumisesta millään tullut tapaa. Yhdessä rupatellen tehdyt sauvakävelylenkit ovat kuitenkin sujuneet hienosti heti ensikerrasta lähtien ja niiden päälle on ollut ilo rakentaa kotijumppaohjelmaa ja venyttelyohjetta.

Muunmuassa tämä liike kuuluu rouvan kotijumppaan. Gymstick on otettu harjanvarren
korvaajaksi vasta hiljattain, ja toimii!

Hienointa on ollut seurata innon kasvamista. Liikunta ei olekaan enää jotain mihin itsensä täytyy pakottaa, vaan mieli syyhyää lenkille ulkoilmaan. Noidannuolen itsehoitona oli luonnollisesti rauhallista venyttelyä ja kävelyä täyden vuodelevon sijaan.

Tänään sain kuulla parhaan palautteen, jonka PT voi kuulla. "Pakko on silti sanoa, että vaikka tässä on sairastettukin välissä (flunssaa) niin silti tuntuu että oma jaksaminen on parantunut. Jaksan kävellä, puuhastella ja tehdä asioita paljon paremmin. Että kyllä tällä on selkeästi ollut iso merkitys tällä jumppaamisella."

Tällaisia valoilmiöitä pääsee ihailemaan vain ulos lähtemällä

Asiakas on itse tehnyt tulokset, ja omalla sinnikkyydellään sekä tahdollaan toteuttanut oman hyvinvointinsa parantumiseen vaikuttaneen liikunnan. Vierellä on ollut ihana kulkea, ja matkamme taitaa tästä vielä jatkua pitkäänkin. Seuraava aluevaltaus voi olla rohkeuden kasvaessa kuntosali. Nälkä kun tuppaa kasvamaan syödessä ja haasteita ollaan valmiit ottamaan vastaan.

Asiakkaan kokemuksia PT:stä

Minun yksi ensimmäisistä oikeista asiakkaistani suostui haastatteluun ja valottamaan miltä Personal Trainer tuntuu, maistuu ja kuulostaa. Ollaan treenailtu reilun vuoden verran nyt, ja kokemus on ollut opettavainen ainakin minulle PT:nä. Outin ajatuksia voitte lukea enemmän seuraavaksi. Tämän haastattelun julkaisemiseen on lupa haastateltavalta, ja ehkä tällainen julkinen painostus saa hänet avaamaan oman bloginsa piakkoin johon voin sitten linkata ;)


Palkkasit Personal Trainerin, miksi ihmeessä?

Olin saanut painonpudotuksen omin avuin käyntiin tarkistelemalla syömisiä, mutta jonkin ajan kuluttua tuli taas stoppi etenemisen suhteen. Tässä vaiheessa myös totesin, että olisipa kiva kun saisi vireyttä ja kuntoa myöskin paremmaksi. Ajatus siitä, että muutos pitää olla kokonaisvaltaista alkoi hahmottua ja tuli idea, että ehkä ammattilaisen avulla tähän kaikkeen tulisi tolkkua.


Mitä tavoitteita sinulla oli mielessä kun aloititte, ovatko tavoitteet matkan varrella muuttuneet?

Aluksi oli tavoitteena painon pudottaminen ja vireyden parantaminen. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, ja voiman ja kestävyyden kasvattamisesta on tullut myöskin tärkeätä. Kuin varkain viime keväänä juoksukärpänen puri ja lenkkeilykunnon kasvattamisesta tuli erittäinen keskeinen tavoite tässä projektissa.


Mitä PT:n kanssa on tehty, mistä tapaamiset ovat koostuneet?

Olemme tehneet mielestäni kaikkea mahdollista kivaa! Olemme käyneet yhdessä salilla, kahvakuulailemassa ja hiomassa juoksutekniikkaa. Etäohjauksena olemme pitäneet pitkiä puheluita aiheena ravinto. Myöskin ennen ja jälkeen koitosten olen soitellut PT:lle ja olen purkanut pois paniikkia tai niitä varsinaisia onnistumisiakin.


Oletko saavuttanut sen mitä halusit?

Olen saanut mielestäni paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. Painon putoaminen ja kunnon kohoaminen ovat tietysti näkyvimpiä asioita. Maastopuolimaratonille ja nyt viimeisimpänä Helsinki Midnight Runille osallistuminen ovat olleet sellaisia asioita, että en vielä vuosi sitten olisi voinut uskoa näitä todeksi ja itsensä voittamisen kokemus on jotain sellaista mitä ei voi rahalla ostaa.


Miten lähipiiri ja ystävät ovat suhtautuneet?

Äärimmäisen kannustavasti ja positiivisesti. Jotenkin vaikuttaisi siltä ja toivoisinkin, että kun olen puhunut tästä omasta kokemuksestani niin ihmisillä laskisi kynnys ottaa ammattilainen avuksi omaan kuntoiluprojektiin. Hyvinkin mahdollista, että olen joskus puhunut aiheesta liikaakin, mutta sitten taas toisaalta olen päässyt osalliseksi hyvinkin syvällisistä keskusteluista juuri harjoitteluun ja ravintoon liittyen. On tuntunut mielettömän hyvältä saada ympäriltä palautetta, että omalla esimerkillä on inspiroinut muitakin harjoittelemaan.


Voitko suositella PT:n palkkaamista muille?
Ehdottomasti! En keksi mitään hyvää syytä olla tekemättä niin. Yksi tärkeä asia, joka liittyy hyvinvoinnin kasvattamiseen on kuitenkin se, että ainoastaan ihminen itse voi muuttaa itseään. PT voi auttaa ja ohjata, mutta itse pitää haluta sitä muutosta, jotta tuloksia alkaa syntymään. Kun motivaatio on kohdillaan niin taivas on rajana :-)

Outi on ollut ihana treenattava, koska hän todellakin tahtoo muutosta ja on ollut valmis tekemään sen eteen hommia. Muistan alkutaipaleelta varmaan ikuisesti puhelun, jossa Outi kertoi voimien kehittymisestä seuraavalla esimerkillä. Outi oli ollut lastensa kanssa kylpylässä ja perinteiseen tapaan hyppyyttänyt ja nostellut lapsia altaassa lasten riemuksi. Isoimmat riemunkiljahdukset oli koettu, kun yllättäen äidin voimat riittivät ihan oikeaan ilmalentoon ennen veden pärskähdystä. Yllätyksestä selvittyään Outi oli saanut viskoa lapsiaan oikein urakalla loppuajan! Tämä mielestäni todistaa, että paremmasta jaksamisesta ja hyvästä olosta on hyötyä ihan koko perheelle.