Bostonissa juostaan

Käytiin tämän Kanadaan pääosin keskittyneen loman aluksi USA:n puolella Bostonissa. Tarkoitus oli tutustua kaupunkiin ja lisäksi sen liepeillä sijaitseviin outletteihin. Edellinen reissu jenkkeihin sijoittui vuodelle 2005, joten hetki oli ameriikan ihmeistä aikaa. Viimeksi oltiin Las Vegas ja New York turneella, joten Boston oli täysin uusi tuttavuus.

Pienen ison kaupungin siluettia veneestä käsin

Ensimmäinen havainto Bostonista oli, että se on suhteellisen kompakti kaupunki. Pieni, mutta kuitenkin tosi iso. Ihmiset olivat ystävällisiä ja tehokkaita. Ja toisin kuin edelliseltä visiitiltä muistelen niin suhteellisen aktiivisia ja normaalipainoisia. Joka puolella kaupunkia näkyi juoksijoita. Juoksu on selkeästi Bostonissa "the thing". Myös jatkuva järkyttävän isojen kahvimukien kanssa hiihtely on juttu. Jokaisessa kulmassa on donitsikahvila lisäämässä houkutusten määrää.

Minun aktiivisuusmittareideni mukaan jokaiselle päivälle Bostonissa mahtui yli 20 000 askelta. Liikuimme keskustan hotellista jalan ja metrolla sekä kävimme veneellä Georges Islandilla. Liberty walk kuului ohjelmaan osittain ja tietenkin TD-garden eli Boston Bruinsien kotihalli.

Georges Islandin marssikenttä

Kiva saari tuo Georges Island

Meidän hotelli Westin olisi tarjonnut jumppakamppeet huokeaan viiden euron hintaan käyttöön koko visiitin ajaksi. Siis housut, paidan ja kengät. Ei keretty hotellin kuntosalille tai uima-altaalle, mutta aika hieno palvelu vai mitä? Lisäksi hotelli järjesti opastettuja juoksureissuja Bostonin kaupunkialueella aamutuimaan ja jos aikataulu ei sopinut sai respasta kartan ja käsittääkseni opastetun äänitteen mukaansa koska vain. Aika tervehenkistä!

Kaupungissa pyöräilijät on otettu hyvin huomioon siellä missä me pyörimme. Polkupyörät saa viedä metroasemille katettuihin parkkeihin ja autokaistojen vieressä on selkeästi merkityt vihreät kaistat pyörille. Pyörät voivat ryhmittyä punaisissa valoissa leveästi autojen eteen. Mahtaa harmittaa autoilijoita, mutta toimii kevyen liikenteen suosijoille.

Bikelanes elikäs pyöräkaistat joilla pyöräilijä saa mennä ennen autoja

Cross-fit saleja tuntui löytyvän pienemmistäkin kylistä automatkan varrelta. Se laji on siis todellakin maailmanvalloittaja. Yhdellekään salille ei keretty tutustumaan, vaan keskityttiin tankkaamaan kahvia ja autoon bensaa matkalla.

ps. Bostonin oma maraton juostaan ensi vuonna 30. kerran! Jos tahdot mukaan lisätietoja löytyy täältä.

pps. Jos tahdot katsella juoksuvinkkejä aloittelevalle maratoonarille, juttusarja löytyy täältä.

Pyhän kierros vuoden 2014 versiona

Viime vuonna aloitettu perinne on nyt saanut jatkoa ja tällekin kesälle on Pyhäjärven kierros polkupyöräillen suoritettu. Reissuporukka oli hieman pienempi, luottokumppani Terhin kanssa oltiin matkassa. Koska perinteet eivät missään nimessä vaadi täysin samanlaista suoritusta käytiin tällä reissulla uimassa, syömässä ravintolassa ja skipattiin geokätköily asiantuntijajäsenen puuttuessa.

Tästä se sitten taas lähti

Kuten tiedätte on Suomea hellinyt poikkeuksellinen helleaalto, ja tästä syystä veden määrässä oli varauduttu erityisen hyvin. Silti kaikki meni, eikä piisannutkaan koska taukoravintolassa vedettiin kannu vettä ja minä vielä limpparia pullollisen. Eväissä sen sijaan oli säästelty, niitä ei oikeastaan ollut jos vettä ei lasketa. Eväiden paikan korvasi uikkarit ja pyyhe.

Tässä maisemassa silmä lepää

Eikä hassumpi ole tämäkään "keskellä kaupunkia" oleva hiljainen tie.

Lähtöpaikkana toimi jälleen soutukeskus ja tähän kohtaan Terhi oli polkenut jo alkulämpöä reilusti yli 15km ja minä pari kilsaa. Lähdettiin matkaan ja osattiin viime vuotta paremmin mennä suoraan kauniille rantareitille Pirkkalassa. Tämän jälkeen eksyttiin pariin otteeseen, muttei kovin pitkälle. Edelleen reittiä voisi merkata paremmin tai yksiselitteisemmin. Jos laitetaan kyltti tienhaaran keskellä olevaan lyhtypylvääseen on mahdotonta tietää kumpi tie pitäisi ottaa. Tällä kertaa huomattiin lisäohjeena katuun maalatut siniset nuolet. Voi olla että näitä oli viimeksikin, muttei älytty niitä katsella. Tämä ei toki auttanut hiekkapohjaisilla teillä.

Pyörä sivuun, arvotavarat mukaan ja marsmars uimaan

Uutena yllätyskäänteenä käytiin Tahmelan rannassa uimassa. Pyörät sivuun, koppiin vaihtamaan vaatteet ja sitten pitkääkin pidempi kahlaus. En muistanut ollenkaan että tuo ranta on tästä kuuluisa, mutta tulipahan moinen koettua. Vesi oli enemmänkin lämmintä kuin virkistävää, mutta polskuttelu oli kivaa.

Parit portaat ja pystysuora asfalttipätkä, joista jälkimmäinen kuvassa.

Käytiin uinnin jälkeen pyöräilemään pieni pätkä ylös Pispalan rinnettä ja sitten talsittiin jalkapatikassa rappusia ja tiukkaa rinnettä ylös. Tuli tarpeeseen portaiden välissä ollut levähdyspenkki! 30 astetta lämmintä ja lähes pystysuoraa nousua. Päästiin perille Cafe Pispala nimiseen ravintolaan ja tarkastettiin saadaanko tulla pyöräilyvermeissä nauttimaan antimia. Kaikki olivat tervetulleita.

Combo annos

Meikäläisen annos

Minä otin ylikypsää nautaa sisältäneen leivän ja seuralainen päätyi kaksi annosta yhdistävään comboon. Tuli testattua myös nachokeittoa ja kanaburritoa. Annokset olivat kauniita ja maistuivat mahtaville. Koska nälkä oli yltynyt kovaksi jäätiin istumaan vielä hetkeksi ja ostettiin leivokset ja kahvit. Terhille suklaakakkua ja minulle perinteistä juustokakkua. Ajatus tuntui hyvältä kunnes leivokset oli mähkitty ja edessä oli vielä reissua. Täydellä vatsalla polkeminen tuossa helteessä oli sanalla sanoen epämukavaa. Onneksi jäljellä oli ne tiukimmat mäet :D

Kun tarpeeksi kipusi ja kapusi maha täynnä leivosta ja ruokaa pääsi ihailemaan tätä näköalaa

Perille päästiin silti ja keskustassa tiemme erosivat. Terhi pisteli vielä reilun pätkän kotia kohden ja minä vähän vähemmän kilsoja omaa kotia kohden. Meikäläiselle jotain väliltä 35-40km (pieni mokaus sykemittarin kanssa aiheutti mittavirheen), Terhille reilusti enemmän. Hyvä reissu. Ensi vuonna taas uudestaan! Ehkä jopa syksymmällä jo tänäkin vuonna?

Pyöräleiri 2013 - vettä, vettä, enemmän vettä ja puuskittainen tuuli

Tänä vuonna lähdettiin ennätyksellisen surkeiden tähtien alla valloittamaan kesämökkiä pyöräleirin merkeissä. Pakatessani pyörää, joka vielä edellisenä iltana ja samana aamuna oli ollut ihan kunnossa, huomasin että takakumi on tyhjä. Tämäkin selvisi tosin juuri sillä sekunnilla kun nostin valmiiksi pakatun pyörän takaosaa siirtääkseni sen pois katoksen alta. Sitä ennen ilma näytti pysyneen renkaan alaosassa jollain ihme voimilla.

Esityksen jälkeen kumarrus, huomaa taustalla pyörät

Kipakka kiroilutulva (myönnän, anteeksi!) ja kyynel silmässä miestä apuun anomaan. Mies alkaa paikata rengasta ja minä koitan olla avuksi minkä kerkeän. Kaikki apu oli kuitenkin vähän niin ja näin kun esim. tarkastamastani ulkorenkaasta löytyi sittenkin sisärenkaan läpi purrut terävä millin kokoinen kivi edelleen ulkorenkaaseen hautautuneena. Olisi ollut vinkeää kun se olisi seuraavaksi purrut paikasta läpi...

Serkuksia, pikkuserkuksia ja kävelevät käsituet :)

Mummukin pääsi käveleväksi käsitueksi :D

Noh, tunnin myöhästyneenä matkaan. Ajateltiin positiivisesti, että missattiin rankkasadekuuro tällä myöhästymisellä. Kaikille puettiin huomioliivit, koska tarkoitus oli pyöräillä myös pätkä maantietä 9-vuotiaiden kanssa ekaa kertaa. Autot ajavat tosi lujaa, ja tosi läheltä ja toiveena oli että huomioliivillä saataisiin edes jotain muutosta tähän.

Mikä puu tämä on? Vastaukset omalle vastauspaperille

Ensimmäinen kovempi kuuro osui kohdalle alle 10km lähdöstä. Hytistiin hetki Aitolahden Teboililla, mutta oltiin ehditty jo kastua. Nuorimmaiset alkoivat olla nuutuneita jo tässä ja kylmä sade yhdistettynä hillittömään tuuleen ei auttanut asiaa. Jälkikäteen selvisi, että jaksamista heikensi myös tunnin myöhästymisen verran ajettu ympyräralli kodin pihassa. Intoa kun on, pitää päästä ajamaan vaikka sitä ympyrää :)

Luontovisassa luova osuus, keksi sillalle kuvaava nimi.

Jatkettiin sateen hieman tauottua matkaa ja Sorilassa todettiin yhdessä, että hälytetään mummu apuun Eerolan suoralle keräämään väsyneimmän pyöräilijän kyytiin. Välittömästi puhelun jälkeen alkoi uudestaan sataa, tällä kertaa reilusti enemmän. Jopa takin läpi pisarat sattuivat käsivarsiin. Pysähtyminen odottamaan kuljetusta ei ollut hyvä vaihtoehto, vaan liikkeessä kannatti pysyä. Niinpä suostuttelin hytisevät lapset jatkamaan matkaa ja soitin kaatosateessa raatoautolle että kiirehtisi, ja tulisi vanhaa tietä vastaan.

Luontovisaan kuului tunnistaa ja noutaa mökille tuleva Aamulehti

Pelastavat enkelit osuivat tässä kohden reitille, eli tätini ja serkun muksu sekä äitinsä ajelivat vastaan. Todettiin, että hytisevin 9-vuotias heille autoon ja loppu karavaani jatkoi matkaa. Raatoauton tullessa vastaan oli sade tauonnut ja lopulta apuun kaarsi myös veljeni autollaan. Värjöteltiin eväiden, huonon huumorin ja avaruuspeiton suojissa. En uskonut sitäkään koskaan tarvitsevani, mutta hyvä että olen pitänyt matkassa mukana. Pistettiin toinenkin hytisevä 9-vuotias autoon, vaihdettiin pelastajilta kuivia vaatteita päälle, todettiin että yli 13-vuotiaiden sarjassa voidaan jatkaa polkemista ja jatkettiin matkaa.

Sade alkoi välittömästi uudelleen. Kaikki uudet kuivat vaatteet olivat jälleen likomärät. Vastalauseita ei kuulunut kun ehdotin että ohitetaan perinteinen jätskitaukopaikka Kämmenniemessä ja poljetaan vaan eteenpäin. Pysähdyttiin vielä kerran tien varteen, kun soitin serkun muksun (7v.) polkemaan "roskiksilta" mukaan. Huumoria riitti, kun ehdotin "Ruovesi 40km"-kyltin kohdalla että poljetaan samaan rahaan sinne saakka. Jostain kumman syystä käännyttiin silti mökille päin.

Sauna ja ruoka elvyttivät kaikki, eikä pysyviä vammoja jäänyt kelleen. Kokemusta rikkaampana, hyvistä tukijoukoista kiitollisena :) Loppuilta pelattiin lautapelejä ja pienimmät valmistelivat näytelmää. Lauantaina vuorossa oli luontoretki ja luontovisa. Haettiin me siinä yksi geokätkökin ohessa, ja juotiin pillimehua. Lauantai illan kruunasi hampurilaisbaari, jossa jokainen saa koota oman hampparin. Lisukkeena oli uutuus: bataattiranskalaiset. Lapsille ei uponnut, mutta yli 16-vuotiaiden sarjassa menestys oli taattu.

Sunnuntaina aamiaisen ja jääskölounaan jälkeen sekä ohessa suoritettiin hillitöntä siivousta ja tavaroiden metsästystä. Jätettiin lopulta lasten vanhemmat siivoamaan loput ja porhallettiin teinien kanssa paluumatkalle. Satoi vähän, todella vähän. Otettiin evästaukoja silti vähänlaisesti, eväitä Kämmenniemessä ja jätskitauko Aitolahden Teboililla.

Erilainen pyöräleiri kelien suhteen. Draamaa ja tilanteita, mutta taatusti jää jälkipolville jännää kerrottavaa. Tietenkin voisi viisastella että sadekin on pukeutumiskysymys, mutta naamalle täysiä vihmova vesi sattuu silti. Omat vedenpitävät vermeet ovat joko hiostavia tai pitävät vettä vain nimeksi. Pyöräilykengät tosin pitävät vettä... se lainehtii kengässä kun puntti uittaa sen sukan kautta sisään. Toisaalta kuten märkäpuvussa, pieni vesimäärä ehtii lämmetä eikä ole ihan jääkylmää koko matkan. :)

Pyhäjärven kierros pyöräillen

Maanantaina kävin hyvässä seurassa kiertämässä Pyhäjärven kierroksen. Samalla reissulla geokätköilyguru johdatteli meidät yhdelle geokätköllekin, pyynnöstä :) Sai Terhikin tutustua tähän lajiin samalla. Mietittiin että lasten kanssa homma voisi olla aika huippua. Ehkäpä kuulen raportteja myöhemmin.

Lähtötunnelmat "idyllisellä" Takon soutajien parkkiksella

Mää kanssa kuvassa, hymyily on taitolaji :)

Näitä sitten piti seurata....

Vaikka Pyhäjärven kierros on kartalla mitattuna 31km, me teimme yhteensä 45km lenkin kun matkaan lasketaan kotiutuminen ja noin 10km eksyminen :) Ehkä muutamassa kohtaa puuttuu opasteita niin että tyhmäkin tajuaisi. Noh, nyt voin sanoa että tiedän mistä reitti menee. Ensimmäisen eksymisen jälkeen jokaisessa risteyksessä, jossa opasteet puuttuivat lähetimme tähystäjät molempiin suuntiin emmekä luottaneet siihen että suunta on oikea ja lappuja tulee kyllä kohta vastaan. Ensimmäisen eksymisen myös korvasimme menemällä löytyneiden lappujen mukaan takaperin löytääksemme kohdan jossa olimme ajaneet harhaan. Hyvä että mentiin, oli nättiä maisemaa joka olisi jäänyt muuten näkemättä.

Taukoeväät, omnom!

Maasto reitillä on suurelta osin surkeaa asfalttia tai hyvää hiekkatietä, joka oli ottanut osittain osumaa edellisistä rankkasateista. Kun kiertosuunta oli myötäpäivään tulevat Pispalan harjujen ylämäet vastaan vasta loppupuolella ja alussa saa viiletellä Pirkkalan kauniissa maisemissa. Oli paikkoja joissa en koskaan ollut käynyt, vaikka kuinka on Pirkkalaakin tullut koluttua. Ja kesällä kaikki on vaan niin kaunista!

Geokätköilyä, kuva tahallaan blurrattu vielä entisestään :)

Reitti sopii hyvin perheen pienimmillekin, kunhan hommaa tauotetaan ja juotavista ja syötävistä pidetään huolta. Meillä meni eksymisineen kaikkineen jotain kolmisen tuntia, mutta reilusti nopeamminkin hommasta selviää. Lasten kanssa ehkä hitaammin? Autotiellä ei tarvinnut ajaa kuin muutamissa paikoissa ja niissäkin vastaan tai ohitse ajoi maksimissaan kaksi autoa. Erittäin turvallista vaikka pienimmäisen ajokyvyt vielä hetkittäin mutkittelisivat.

Välitankkaus pyörälle myös

Matkassa mukana oli perus työmatkapyörä, iäisyyksiä vanha kippurasarvinen (toim. huom. etopeli!) ja minun Meridani lukkopolkimin. Kaikilla pääsi, mutta minä taluttelin parit hiekkaiset ylämäet kyllästyttyäni kuviottomilla renkaillani sudittelemaan sannassa paikoillaan. Peruspyörällä pärjää siis hienosti, maantiekiitureiden reitti tämä ei ole.

Pyynikin harjulta maisemaa

Pyörällä pääsee paikkoihin joihin ei koskaan muutoin tulisi mentyä. Oli hieno reissu, kiitos seuralle!

Yleisön pyynnöstä lisätään unohtunut linkki reittikarttaan:
http://www.tampere.fi/material/attachments/p/68hfGYI92/pyhajarven_maisemareitti.pdf

ps. Tero: olen sulle auki pit stopin pullan ja limpparin. Julkisesti myönnetty on melkein maksettu, palataan asiaan pian :)

Pyöräilyn hyödyt

Pyöräilyn hyödyt te taidatte tietää? Hapenottokyky nousee, arkiaktiivisuus kohoaa ja lihaskunto kehittyy. Raitis ulkoilma huuhtelee keuhkoja ja bensaa säästyy eli luontokin kiittää. Vaan tärkeintä tuntuu itselle olevan seuraava asia; pyörän selästä näkee ihan eri maailman.

Polkupyöräilijälle sääntöjä

Aiemmin olen muistutellut teitä heijastimista, ja nyt haluan että pysytte turvassa pyörien päällä. Seuraavasta linkistä tiivistäen pari sääntöä ja lisäksi vahva kehoitus lukea koko teksti:
http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennes%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t

• Pyöräilijä saa jatkaa pyöräilyä pyörätien jatkeena olevalle suojatielle. Hänen pitää kuitenkin väistää autoja ja muuta moottoroitua liikennettä, mikäli ne ovat menossa suoraan eikä niillä ole väistämisvelvollisuudesta kertovia merkkejä kuten kärkikolmiota tai stop-merkkiä.

Kuva lainassa polupyoraily.net:stä

• Pyöräilijän tulee aina väistää kävelijöitä ja varmistaa että pyöräily on turvallista sekä itselle että muille. 

• Pyöräilijän tulee noudattaa pyörätiellä ollessaankin vallitsevaa nopeusrajoitusta. Jos tien kunto ei mahdollista lujaa ajoa, ei saa siirtyä pyörätieltä ajoradalle, vaan on laskettava nopeus tielle sopivaksi. Samaten muut tienkäyttäjät tulee huomioida, ja sovittaa vauhti näiden mukaan. 

Lopuksi vielä äitini tiivistys aiheesta:

"Auton alla ei ole väliä olitko oikeassa vai väärässä"

Pätee niin jalankulkuun, kuin pyöräilyyn. Eli säännöistä riippumatta järki mukana liikenteessä!

ps. Kilometrikisan joukkueella on eka sponssi, vielä mahdut mukaan MoveMe polkijoihin kirjoittamalla rekisteröintilomakkeeseen tunnisteen "MoveMe"

Hyötyliikuntaa pyöräilyn muodossa

Tässä on jo pari viikkoa taitettu matkaa pyörällä arkiaskareissa ja kerrytetty kilometrejä kilometrikisaan. Edelleen ehdit mukaan MoveMe:n joukkueeseen, ohjeita täältä. Yksinkertaisimmillaan menet osoitteeseen www.kilometrikisa.fi ja laitat joukkuetunnukseen sanan MoveMe.

Maisemaa. Vaikka haju ei välity, niin sekin oli keväisen ihana vaikka rämeestä vähän onkin puhe :)

Pyörä päähän ja sivulaukut tavaran roudaukseen

Muistathan huomioida muut tienkäyttäjät, turvata oman pääsi kypärällä ja nauttia matkoilla virkistävää vettä. Kuvat puhukoot pyöräilyn puolesta.

Lamppu asennettiin Nippelissä, kun en itse ollut saanut sitä normaalia paksumpaan tankoon kiinni.

Pyöräilyä ja uudistuneen SportsTrackerin testausta

Tänään päätin hoitaa päivän asioinnit pyörällä, kun ei tarvinnut asiakkaiden tai tuntien takia kuljetella useita vaatekertoja tai viittätoista eripainoista kahvakuulaa. Jälkimmäiset ei kulje näppärästi bussilla tai pyörällä, vaikka kuinka tahtoisin suosia hyötyliikuntaa :)

Kävin auttamassa vähän perheen veneen kunnostuksessa ja sitten toteamassa, että Nippeli on muuttanut. Onneksi pikaisella googlauksella selvisi, ettei kovin pitkälle. Kilometrin verran Kangasalan suuntaan, Juvelankatu 8. Uudet tilat ovat enemmän hallimaiset, ja tilavamman oloiset. Käykäähän tutustumassa!

Aloitusruutu. Jännä yksityiskohta on auringon nousu- ja laskuajat.

Kun olen ostanut pyöräni Nippelistä, on minulle luvattu elinikäinen säätötakuu (kyseessä pyörän elinikä ja säätö, ei minun... tirsk!). Asiantuntevassa liikkeessä asioinnilla on siis etunsa, ja paikallisen yrittäjän kannattaminen kannattaa aina.

Paikanpäällä oli pieni jono, mutta nopeasti saatiin minun asiani kondikseen. Pieni säätö vaihteisiin ja jarrujen testaus. Samalla nopeasti selostaen ja näyttäen minulle miten voin itsekin hienosäätää vaihteita vaikka vauhdista. Aina saa tulla käymään, mutta jos ei ehdi tai jaksa voi koittaa itsekin. Ketjut venyvät väistämättä, joten vaihteita joutuu säätämään. Tätä ennen laitettiin lamppu paikoilleen, vaikka en ole ostanutkaan sitä heiltä vaan se on edellisen pyörän peruja. Lisäksi korjattiin tarakan vika, joka osoittautui vain paikoilleenasettelun taidoksi.

Harjoituspäiväkirja. Hämmentävää kaksikielisyyttä havaittavissa. Mistäköhän moinen johtuu?

Koko päivän testailin muutama kuukausi sitten uudistuneeksi havaitsemaani SportsTracker softaa. Eroina yleensä käyttämiini (Runkeeper, Nike Running+, Zombie Run), tästä puuttuu musiikkimahdollisuus. No, helposti kierrettävissä kun luukuttaa Spotifysta tai omilta soittolistoiltaan musaa. Tämä on tehty "multisport" käyttöön, kuten Runkeeperkin nykyään. Zombie Run ja Niken oma appis ovat tarkoitettu vain ja ainoastaan juoksenteluun, eikä mikään hitaampi tai nopeampi laji oikein sovellu.

Yleisnäkymä viimeisimmästä harjoituksesta. Energiankulutuksen arvio lasketaan jonkun yleisen keskiarvon mukaan. Sykemittarissani on ihan eri lukemat :)

SportsTracker ei myöskään huutele mitään välitiedotuksia jos/kun koutsaus on pistetty pois päältä. Välillä Runkeeperissä tuntuu pöntöltä kun täti hokee täyttyneitä kilometrejä ja vauhteja. Joskus tietoa kaipaa, joskus se ärsyttää kun keskeyttää hyvän biisin. Ehkä en vain osaa asettaa Runkeeperin asetuksia oikein?

Käppyrät, silvoplé

Statistiikka on kivaa SportsTrackerissa. On käppyrää vauhdista, korkeudesta ja mahdollisuus ostaa yhteensopiva sykevyö ja saada samalle käppyrälle vielä sykkeetkin. Kun ajatellaan että appis on ilmainen, puhelin ihmisellä on kuitenkin ja sitten päälle tulee sykevyön hankinta, puhutaan aika kohtuuhintaisesta investoinnista. Datan saa varastoitua verkkoon ja jaettua ystävilleen niin halutessaan ja kartalle piirtyy suhteellisen tarkka kuva reitistä. Kilpailee siis gps:llä varustettujen sykemittarien kanssa, jos akkukesto puhelimessa riittää.

Lajivalintoja riittää. Tässä vain osa.

MoveMe kiittää lisäksi ulkoasun rohkeaa mustaa värimaailmaa ja selkeää logiikkaa. Käytettävyys asiantuntija minussa nyökyttelee hyväksyvästi päätään. Personal Trainer minussa taas ei diggaa ominaisuudesta, jonka avulla päiväkirjaan voi lisätä uusia harjoituksia ihan vaan näpyttelemällä. Ehkäpä tuokin ominaisuus on silti tarpeen, kun halutaan lisätä ryhmäliikuntatunteja ja pitää SportsTrackerin kautta kokonaista urheilupäiväkirjaa? Nyt se tuntui itsestä lähinnä mahdollisuudelta viilata itseään tai PT:tä linssiin ;)

Pyöränvalintaopas

Kuten aiemmin vihjailin, niin uusi pyörä oli hakusessa tulevaa Pirkan Pyöräilyä varten, mutta myös tulevaisuudessa siintävää triathlon suoritusta varten. Edellinen pyörä oli palvellut uskollisesti huollettuna jo reilusti yli 10 vuotta, joten uskoakseni uuden pyörän ostamista ei voi laskea kertakäyttökulttuurin tukemiseksi. :D

Tämä vanha uskollinen oranssi kaunotar jäi Nippeliin odottamaan uutta omistajaa

Tämä musta salama (Merida S-Presso 300) lähti mukaan

Jotta hommasta olisi apua teillekin, haastattelin Nippelin omistajaa samalla kun valitsin itselleni uutta pyörää. Kaikki lähtee omista tarpeista, mutta tässä muutama perusohje oman pyörän valintaa helpottamaan.

Kuinka pitkiä matkoja pyöräilet?
Jos matkaa kertyy päivittäin esim. työ/asiointi tarkoituksessa yli 7km per suunta kannattaa cruisailupyörän sijasta panostaa virtaviivaisempaan ajoasentoon. Kyseeseen tulevat cyclocross, hybridit, (fitnesspyörät) tai maastopyörät. Äärimmäisen kapearenkaiset maantiepyörät voidaan käsitellä sitten ihan erikseen ellet aio ajaa kilpaa. Ja jos aiot, niin suosittelen kääntymään osaavan liikkeen puoleen tämän blogin sijaan :)

Cyclocross on tuttavallisemmin käppyräsarvinen menopeli

Toisaalta, jos kaupungilla rauhassa ajelu on sinun juttusi voit ostaa tätä tarkoitusta varten erikseen "terassipyörän" tai "kauppakassin". Cruisailupyörässä ajoasento on pysty ja vastaavasti satulan tulee olla leveä ja muhkea kun kaiki paino kohdistuu nimenomaan takaliston päälle.

Aiotko ajaa pääosin asfaltilla, soralla vai metsäpoluilla?
Edellisen pyörän ostoaikoihin kaikille myytiin maantiepyörän ja maastopyörän välimallia, eli hybridiä. Lähempänä pyörät olivat kuitenkin rotevatekoista maasturia kuin siroa ja kevyttä maantiepyörää. Minunkin vanhalla pyörälläni voisi huoletta ajaa metsässä, äärimmäisen leveiden renkaiden ansiosta. Kuviota löytyy, eli renkaassa on myös pitoa. Vastaavasti asfaltilla rengas aiheuttaa kitkaa. Paljon. On hankala pysyä pyöräleiriläisten perässä ilman maksimisykkeitä. Lisäksi vanha pyöräni painoi kun synti. Jos et aio ajaa paljoa maastossa, kannattaa leveät ja vahvasti kuvioidut renkaat jättää kauppaan.

"vähän" vanhempi cruiseri löytyi myös

Nykyiset hybridit ovat valovuosien päässä näistä. Renkaat ovat kapeat ja kuvioinneista itse valitsin suhteellisen sileän pinnan. Koska saatan toisinaan vierailla sorateillä ja ajaa varsinkin kaupungissa hiekoitussepelin kattamilla teillä, valittiin pyörään ehdottomasti pistosuojatut renkaat. Pyörä painaa reilusti alle 10kg, ja on nostettavissa helposti yhdellä kädellä mukaan esim. autotelineeseen. Minun hybridiäni voisi kutsua paremmin fitnesspyöräksi, joka on vielä lähempänä maantiepyörää kuin muut. Kevyt, siro ja mukava, ei kuitenkaan kiikkerä ja kestää hieman sepeliä ja soratietä.

High tech ei ole kaukana kun nykypyöriä katselee

Millaiset vaihteet?
Nykyisin on tarjolla avovaihteisia pyöriä, mutta myös huoltovapaita napavaihteisia. Huoltovapaus tulee siitä, että vaihteet ja vaihtaja on koteloitu. Tällöin pyörän vaihtajaan ei pääse kuraa, ja säädöt, öljyt, yms. asiat pysyvät paremmin kohdallaan. Samalla pyörään tulee helposti lisää painoa. Koteloitu rakenne tarkoittaa myös sitä, että huoltamisen hoitaa aina ammattilainen. Nippelin Kai kertoi myös, että napavaihteiset vaihtajat voivat hukata tehoja ääripäissä vaihdevaihtoehtoja.

Napavaihteinen pyörä

Minun pyörääni tuli perinteinen avovaihtaja, jota voin teoreettisesti säätää itsekin. Ketjujen kanssa on sen verran tullut tempuloitua, että en usko jääväni heti sormi suussa tien poskeen jos vaihteiden ja ketjupakkojen kanssa jotain ongelmia tulisikin.

Tämä jäi kauppaan, mutta katsokaa kuinka ihanat värit lokareita myöden!

Vaihteita on riittävästi kun niitä on yli viisi. Cruisailupyörässä ei tarvita välttämättä yhtä vaihdetta enempää. Jopo, nykyajan hittipyörä, on hyvä esimerkki tästä. Tarkoitus on rennosti ajella, ei päästä ylös tiukkaa ylämäkeä taluttamatta. Suurimmassa osassa pyöriä on yli 20 vaihdetta, joten vaihtelua riittää.

Nykyaikaiset jarrut?
Cruisailupyörissä voi olla vielä jalkajarrut, mutta meinasin lentää pyllylleni kun Kai esitteli minulle levyjarruja. Toimintaperiaate on sama kuin autoissa, ja vaihtelua löytyy hydraulisista tavallisiin levyjarruihin. Tavalliset "jarrupalat" kuluvat ainakin 10x nopeammin kuin nämä levyjarrut.

Cruiseri mukavalla satulalla. Fino on Nippelin omistajan Kain itse suunnittelema mallisto

Jousitus?
Riippuu täysin henkilöstä, mutta minulle ei jousitettua etuhaarukkaa tai satulaa tullut. En kärsi pahemmista niska-hartia jumeista, joten kestän ottaa käsillä vastaan ajon aikana tulevaa tärinää. Lisäksi en halua hukata energiaa jousitetulla keulalla pumppaamiseen, johon taatusti sortuisin. Ajomukavuutta lisäävä jousitus tuo toisaalta taas lisää painoa keulaan.

On pyöriä, on runkoja, on IHAN MITÄ VAAN!

Koeaja, testaa, fiilistele, makustele
Tärkeintä pyörän valinnassa on testata loppusuoralle muiden teknisten ominaisuuksiensa puolesta pääseviä tarjokkaita. Kukin runko on erilainen, kuten me ihmisetkin. Minkä pyörän geometria sopii sinulle selviää vain ajamalla. Ja mieluusti hieman pidemmälle kuin parkkipaikan ympäri. Varaa siis pyöräostoksille mukaan pyöräkypärä ja oikeat vaatteet joilla muutenkin ajelisit. Säädöt kuntoon ja testaamaan. Jos pyörää ei saa testiin, vaihda kauppaa.

Toinen "finalisti"

Omista finalisteista toinen vaan tuntui paremmalle kuin toinen. Ehkä syynä oli väri, ehkä ajomukavuutta lisäävät kahvat (vähän leveämmät) tai sitten tuo pyörä vain huusi lujempaa nimeäni.

Lisävarusteluista voisin kirjoittaa toisella kerralla enemmän. Nyt loppuun kaiken kirjaamani videoitu versio, jossa Kai kertoo tämän kaiken paljon sujuvammin ;)

Ainiin!

Tällainen paketti tuli tänään postissa.

Ja niinhän sitä piti sitten aloittaa treeni 134km pyöräilyä varten joka on parin viikon päästä. Puhun Pirkan pyöräilystä ja uutta polkupyörääkin on jo haisteltu. Lisää aiheesta piakkoin, vaan ei vielä. :)

Pyöräleiri 2011

On muodostunut jo perinteeksi, että minä vien veljieni lapset pyöräleirille mökillemme Teiskoon. Apuna häärivät lasten vanhemmat ja oma äitini, joka jaksaa kärsivällisesti kaitsea lapsenlapsien katrasta koko viikonlopun, roudata tavaroita, siivota, kokata, ostaa etukäteen tonneittain ruokaa, miettiä ohjelmanumeroita ja nauraa minunkin vitseilleni. Tänä vuonna oli spesiaalia serkkuni nuorimmaisen osallistuminen ja ehkä vieläkin tärkeämpänä nuorimmaisten 7-vuotiaiden osallistuminen myös pyöräilyosuudelle.

Lähdössä ollaan, pumpataan renkaita ja puetaan kaikille kypärät

Perjantaina startattiin klo:10 paikkeilla ja tankattiin ilmaa kumeihin, ressattiin vaatteista ja eväiden riittävyydestä, kerrattiin säännöt maantieajossa (ja muutenkin) ja sitten polkaistiin matkaan. Juomataukoja pidettiin tiheään tahtiin ja matkalle osuivat perinteiset pissatauot, pillimehut, jäätelöt ja patukkatauot hedelmien höystämänä. Matkaa kertyi itselleni n.50km ja 11v., 14v., 16v. veljenlapsille 45km. Erona se, että minä polkaisin matkaan kotoani, ja muut sovitusta aloituspaikasta veljeni omakotitalon pihasta. Aika huima suoritus polkea 45km kolmessa tunnissa taukoineen laskettuna! Veljenlapsilta tämä ei toki ole suoritus eikä mikään, mutta itseltäni kylläkin ;)

Patukkatauko pitää pyöräilijät tiellä

7-vuotiaat veljienlapset ja 6-vuotias serkun lapsi tulivat mukaan "roskiksilta", josta ajoimme autoilla suojellussa letkassa n. kahden kilometrin matkan perille saakka. Ylpeyttä ja riemua ei voinut välttää kun pienimmätkin kiinnitivät kypärät päähänsä ja ajoivat hienosti perille saakka. Tiukimmissa mäissä työnnettiin pyörää ja kaveria odotettiin kunniakkaasti. Viimeisen pätkän mökkitietä on aina saanut ajaa niin lujaa kuin jaloista lähtee, ja näin tälläkin kertaa. Pienimpiä haluttiin kuitenkin odottaa ja auttaa. Tädillä taisi pieni kyynel vierähtää silmäkulmaan tätä söpöyttä katsellessa. Kukaan ei onneksi nähnyt isojen aurinkolasien takaa moista herkkyyttä.

Leiriohjelma jatkui perillä uimisella, syömisellä, uimisella, pelailulla, uimisella, syömisellä, uimisella, pelailulla ja iltauinnilla. Kun kaikki pääsivät vinttiin nukkumaan taisi uni tulla herkästi silmään vaikka lämpötila huiteli reilusti yli +30 asteen tuuletusyrityksistä huolimatta.

Saunaan, uimaan, saunaan, uimaan, mehutauko, uimaan, saunaan, uimaan, hedelmätauko...

Lauantaiaamu aloitettiin puuroaamiaisella ja leipää tarjoiltiin myös. Päivä jatkui edellisen kaltaisena, pelattiin, saunottiin, uitiin (äärettömän monta kertaa), syötiin maittavia aterioita ja sitten retkeiltiin pyörällä ja ilman. Pyörällä mentiin n. 1,5km reissu lehtilaatikolle hakemaan Aamulehteä ja takaisin. Emme välttyneet tiukoilta tilanteilta, mutta kenellekään ei käynyt loppuviimeksi kuinkaan.

Lehteä hakemassa

Teimme retken Runebergin lähteelle ja Ruoveden laivarantaan lähteeltä lähtevää polkua pitkin (josta aiemmin on blogattu täällä). Laivarannassa nautittiin jäätelöt, mutta koliformisten bakteerien vuoksi ei juotu lähteen vettä. Takaisin ajellessa poikettiin Suomen pienimpään museoon, jossa tänä vuonna on auennut Tampereen ensimmäinen metrolinja! Lisää tästä ihmeellisyydestä voitte lukea esim. täältä. Kaikki lapset matkustivat metrolla ja koko porukka täytti nimensä vieraskirjaan.

Runebergin lähteellä ei voinut muutakuin ihailla, koskea ei uskaltanut.

Illalla oli luvassa hampurilaisbaari, jossa kokki (=minä) lämmitti grillissä aiemmin päivällä leipomiaan hampurilaissämpylöitä ja paistoi jauhelihapihvejä pannulla. Lisäkkeet sai sitten valita itse pöydästä ja uunista saatiin ranskalaisia. On meinaan todella hyvää ja maistuu kaikille. Eikä ole ihan tyhjiä kaloreita, kun itse tekee leseistä leipää ja käyttää pihveihin vähärasvaista naudan paistijauhelihaa. Suosittelen.

Lapset kehittivät meille ohjelmaa, joka taisi aiheuttaa jälleen niitä liikutuksen kyyneleitä ja hersyvää naurua meissä katsojissa. Viime vuonna meille esiintyi kesäteatteri, mutta tänä vuonna vuorossa oli sirkus. Oli nuorallatanssija, taikuri, ihmispyramidi sekä muutamaakin muotoa akrobatiaa.

Sunnuntaina aamiaisella toimi "tilauskeittiö", josta sai puuron lisäksi poikkeuksellisesti pekonia, munakkaita ja prinssinakkeja. Olisi sieltä saanut myös nauravia, surullisia ja vakaviakin nakkeja sekä erityisen kauniisti pyydettäessä aurinkoisia nakkeja. Kukaan ei vain jaksanut pyytää syötyää leivällä, puurolla, nakeilla ja munakkailla mahansa pullolleen. Iso kiitos koko viikonlopun tiskanneelle ja kokanneelle äidilleni näistä <3

Tampereen ensimmäinen metrolinja

Lounaaksi nautittiin uusia perunoita, jääsköjä sekä enoni pyydystämää ja savustamaa ahventa sekä lahnaa. Oli todella namia! Päivään mahtui yllättävän monta uinti- ja saunakertaa vaikka tiukan pakkausrupeaman jälkeen siirryttiin kotitaipaleelle pyörien päälle vähän jälkeen kello kahden.

Museon huitteilla viihtyvä harvinaisuus, sininen lehmä

Takaisin poljettiin perinteisillä tauoilla 2h 45min. Joka vuosi sama juttu, paluu on 15min nopeampi kuin menomatka. Vaikka tauot ovat erittäin rauhallisia ja matka tismalleen sama. Korkeuserotkin menevät matkalla aika tasan suunnasta riippumatta. Hämmentävää, kertakaikkiaan!

Äitini otti oman peruskestävyystreeninsä jäämällä mökille siivoamaan viikonlopun aikana hullun myllyn läpikäynyttä mökkiämme ja pihapiiriä. Voin taata, että hänen kuntonsa on teräksinen kun tuollaisesta viikonlopusta on selvitty.

Minulla oli ihanaa, kivaa ja mukavaa käyttää hetki veljieni lapsien kanssa ja myös äidin kanssa. Viikonlopun karkkikieltokin piti taas kutinsa, ja herkut olivat hedelmiä, jäätelötöttöröt sekä pullaa. Ei ihan kovin epäterveellistä kenellekään, vai mitä sanotte?