Hyvää "Älä laihduta" päivää!

Tänään vietetään kansainvälistä "Älä laihduta" päivää. Tarkoituksena ei varsinaisesti ole laihduttamisen kieltäminen vaan yleisesti oman kehonkuvansa hyväksyminen. Tai näin minä sen olen ymmärtänyt. Ja oman kehon hyväksymisestä lähtee hyvinvointi. Pään sisällä täytyy olla hommat kunnossa, jotta homma toimii.

Olen tehnyt paljon valmennustyötä painonpudotukseen tähtäävien asiakkaiden kanssa. Lähes kaikkien kanssa käymme keskustelun siitä mitä painon putoaminen merkitsisi muutakin kuin pudonnutta vaatekokoa ja kohentunutta ulkomuotoa. Monen kanssa keskustelen myös siitä miten he kokevat itsensä ennen projektiin ryhtymistä. Moni pitää itseään laiskana ja epäonnistujana. Kun ei ole yksin pystynyt kieltäytymään herkuista ja vetämään tappotreenejä useita viikkoja putkeen. Usealle tulee yllätyksenä ettei kieltäytyminen ja rääkkääminen ole niitä aseita joilla painoa terveesti tiputetaan.

Jos ihminen stressaa syömisistään ja sättii itseään niistä lipsuessaan hän aiheuttaa keholle tarpeetonta stressiä. Jos ihminen käy rankaisemassa lipsumisista itseään juoksulenkillä jonka jälkeen voimat riittävät nippa nappa vaatteiden purkamiseen päältä pois hän aiheuttaa keholleen tarpeetonta stressiä. Hän vastaavasti petaa itselleen huonon olon, särkevät lihakset ja miinusmerkkisen treenimotivaation seuraavaan päivään. Tällä yhteenlasketulla stressillä hän automaattisesti myös jumauttaa aineenvaihduntansa ja voi aiheuttaa jopa pidempiaikaisia vaurioita hormonitoimintaansa. Tuloksia ei synny ja stressi vain lisääntyy.

Jos taas ihminen ottaisi homman siltä kannalta että alkaisi syödä kuten terveellistä on ja muuttaisi asioita yksi homma kerrallaan, hän voisi joskus jopa onnistua. Onnistuminen ruokkisi hyvää mieltä, jota uudistunut ruokavaliokin tukisi. Arjessa jaksaminen kasvaisi ja rauhallinen sekä itselle mieleinen liikunta tulisi osaksi arkea kuin itsestään. Liikunta vahvistaisi lihaksia ja muokkaisi kehoa ryhdikkäämmäksi ja ihoa kirkkaammaksi. Ulkopuolelta tulisi kehuja elinvoimaisesta ulkomuodosta ja kiloilla ei olisi enää niin kovasti väliä.

Negatiivisista ajatuksista, itsensä haukkumisesta ja kilojen surkuttelusta ei ole hyötyä hyvinvoinnin lisäämisessä. Dieettaaminen voi olla myös ruokavalion pysyvä muutos. Sen ei tarvitse olla hetkellinen nälkäkuuri höystettynä rääkkitreeneillä. Se voi olla hyvää, värikästä ja vaihtelevaa ruokaa josta tulee hyvä olla pitkäksi aikaa.

ps. Firstbeat mittauksissa olen harjoitellessani huomannut että jos asiakas ei palaudu riittävästi (=stressi on kovaa ja treenikin) niin paino ei kertakaikkiaan tipu vaikka mitä tehtäisiin. Suosittelen mittaamaan omat stressitasot tai pitämään päivän tekemisistään ja fiiliksistään päiväkirjaa. Syy paikallaan junnaavaan painoon voikin olla siinä mitä ajattelet, ei siinä mitä syöt. Mittauksista voit pyytää tarjousta minulta taina@moveme.fi

6kg 6vk haasteen loppuraportti

On tullut aika päättää 6kg 6vk dieetti ennen kuudetta viikkoa. Tähän asti dieetti on loukannut vain omaa ihmisarvoani ja aiheuttanut kärsimystä vatsalleni. Sivulliset eivät ole kärsineet, päinvastoin hihitelleet minun koettelemuksilleni ja unille ruisleivästä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että laihtumisen sijasta olen onnistunut tukevoitumaan entisestään 500g aiemmin kerrytetyn 1,5kg päälle ja nyt alkaa riittää. Siirryn omiin hyviksi havaittuihin neuvoihini ja pudotan häiritsevät kilot pois ennen kesäloman alkua, johon on 2 viikkoa.

Seuraavaksi muutaman tärkeän otsikon alle kerättyjä ajatuksia haasteen ajalta ja "lessons learned" eli mitä on tullut opittua.

Jos ei tee niinkuin käsketään ei tule tulosta
Minähän en voi sanoa tuosta dieetin toimivuudesta sitä taikka tätä, kun en onnistunut yhtäkään puhdasta viikkoa noudattamaan ohjelmaa. Yksittäisiä päiviä tai jopa muutaman päivän putkia oli, mutta silti lipsumisen ja ohjelman rikkomisen vietti oli vahva ja vesitin tehokkaasti koko ohjelman.

Vetoan edelleen kuitenkin siihen, että jos jokin tuntuu alunperin väärältä ja vaikealta onnistumisen edellytykset ovat olemattomat. Jos yritän rikkoa itseäni vastaan, keho ja mieli pistävät hanttiin täysillä. Tärkeintä olisikin löytää tapa, joka tuntuu oikealta ja jonka onnistumiseen voi uskoa. Silloin on helppoa, jopa luonnollista, tehdä kuten käsketään.

Kuulun ihmisiin joilla ei ole tippaakaan itsekuria
Kun keho huutaa aamupuuroa ja unissa seikkailevat ruisleivät voitte olla varma, että lipsumisiin oli vahva syy. Toiset sanovat sitä huumausaineeksi, toiset vehnäksi, minä tarpeelliseksi ravintoaineeksi. Leipä ja kaurapuuro eivät ainakaan omalle kropalle ole myrkkyä kohtuullisissa määrin nautittuna. Koska tiedän ja uskon edelliseen väittämään, en näe pointtia kieltäytyä pitkässä juoksussa vatsan toimintaan positiivisesti vaikuttavista ravintoaineista. Siksipä lopputulos on että "lipsun ja häpeän".

Onko kyse laihduttamisessa sitten itsekurista? Ei, kyse on siitä, että opetellaan syömään tavalla joka voi toimia tästä eteenpäin aina päiviemme loppuun saakka. Ei siis Mikko Kivisen aikoinaan toteuttamaa näkkileipädieettiä, koska ei kukaan oikeasti kuvittele syövänsä tuolla tavoin ikuisesti. Miksi laihtuakseen pitäisi syödä eritavoin kuin tavallisesti? Jos ei opettele syömään terveellisesti arjessa, ei mikään mielen lujuus pidä ihmistä laihana kun dieettaaminen on ohi.

Hiilihydraatit kuuluvat treenaavan ihmisen elämään
Hiilihydraatteja tulisi kehossa olla riittävästi jos yksikään kestävyyslaji kiehtoo tai kuuluu omaan lajivalikoimaan. Pirkan pyöräilystä nyt puhumattakaan... Lisäksi hiilihydraatitonta ruokavaliota ei ole olemassakaan, jokainen meistä vetää taatusti jonkun määrän hiilaria päivittäin.

Jokaisen kroppa on erilainen, mutta on tieteellinen fakta että kropalle helpompi tapa saada kestävyysurheiluun tarvittavat hiilarit on syödä hiilaria eikä pakottaa kroppaa oppimaan glykogeenin muodostus muista ravintoaineista. Toisilla taas hiilihydraattien vähentäminen olennaisesti vähentää turvotusta ja tukkoista oloa ja lopputuloksena laskee painoa. Hyvä niin, jos pää kestää ja vatsan toiminnasta huolehditaa marjojen, hedelmien ja kasvisten kuiduilla.

Dieetit eivät ole ihmisiä varten
Hetkellisesti elämänsä vääntäminen ihan eri asentoon kuin aikaisemmin on ihan päätöntä puuhaa. Asiakkaideni kanssa usein puhutaan tarpeesta saada paino putoamaan nopeasti ja jonkin ihmedieetin avusta tässä. Kysyn aina mitä asiakas odottaa parin kuukauden dieettiä seuraavalta ajanjaksolta? Miten hän on ajatellut syödä silloin, mitä tehdä, miltä näyttää, miten pitää huolta siitä, etteivät kilot palaa? Suurin osa yllättyy vähän itsekin kun vastausta ei löydy.

Moni kysyy minulta, onko ohjauksessani käyttämäni dieetti ihan kamala ja voiko sitä muokata. Hiljaisuus ja hämmennys on usein valtavaa, kun selitän, että tahdon nähdä mitä asiakas syö arjessaan ja rakentaa uuden paremman ruokavalion tämän tiedon pohjalta. Rakennan ruokavalion keskustellen asiakkaan kanssa, ja tätä muokataan niin kauan että uuden ja paremman ruokavalion noudattaminen tuntuu hyvältä ja luontevalta.

Minä en siis itse usko dieettaamiseen, en suosittele sitä asiakkailleni enkä läheisilleni. Uskon terveelliseen syömiseen, jonka kerran opittuaan ei voi lihoa eikä toisaalta laihtua kovasti alle hyvän olon painonsa. Uskon siihen, että pysyäkseen terveenä ei tarvitse elää jatkuvassa tunteiden ristiaallokossa ja kiusata itseään, kivaa ihmistä.

Viikko takana 6kg 6vk haastetta

Lupasin raportoida vähintään viikoittain haasteen etenemisestä... Paljonkin raportoitavaa olisi ollut, muttei voimaa ja uskallusta raportoida. Eli metsään on mennyt, hankalaa on ollut ja tulostakin on vastaavasti ihan pyöreän nollan gramman verran.

Tarkoituksena on syödä kirjan ohjeiden mukaan. Noh, kirjaa olen välillä availlut ja sitten todennut ettei mikään täsmää jääkaapin sisällössä siihen mitä kirjassa lukee. Koen ettei olemassa olevien ruokien pilaantumisen mahdollistaminen ole järkevää, joten olen tyytynyt siihen mitä on ollut tarjolla.

Lounaita on tullut viimeviikolla sattuneen työsuman vuoksi syötyä pääosin ulkona. Ja vaikka voisinkin pyytää annokseni "höyrytetyillä kasviksilla" ranskalaisten tai muunlaisen perunalisäkkeen sijaan olen ollut niin nälkäinen että näköä haittaa tilatessani. Tämä on johtanut haluttomuuteen alkaa inttää lounasravintolan ruuhkassa kasviksien perään. Laiskuutta ja tekosyy. Myönnetään.

Jos jossain olen päässyt lähelle onnistumista, niin aamiaisissa. Olen syönyt rahkaa ja sokeroitua mehukeittoa (hyihyi, sokeria!), jogurttia ja cocovin trailmixiä (yllättävän hyvää), paistanut munakkaita (vaan en syönyt niitä marjojen kanssa...) ja kerran jopa aloittanut aamun kakoen keitettyä kananmunaa tuoreen appelsiinin kera alas.

Kirjan ohjeiden mukaan jogurttia saisi marjojen ja/tai pähkinöiden kanssa ottaa desin verran. Tiedättekö miten pieni luraus jogurttia on 1 desilitra? Minä tiedän, se ei riitä mihinkään, tulin lähinnä vihaiseksi. Niinpä ensimmäisen testin jälkeen lisäsin tähän puoli purkillista maitorahkaa. Ja kananmunat... ei liene tarpeen edes sanoa miltä tuntuu vetää pelkkää keitettyä kanamunaa kitusiinsa. Sydän huutaa rinnalle ruisleipää.

Ja tästä päästään kuituihin. Olen luopunut aamupuurosta, joka on tähän mennessä ollut kuidun lähde jo sinällään ja lisäksi paikka mihin on lorahtanut leseitä, chia-siemeniä ja vaikka mitä muuta ihanaa kuidukasta. Nyt en ole löytänyt riittävälle kuidulle luontevaa paikkaa ja lopputulos on ollut kärsittävissä vessassa. Enempiä yksityiskohtia ei tipu.

Koska olen päättänyt, että haaste viedään loppuun, jatkan kärvistelyä. Jatkan luultavasti myös sääntöjen rikkomista. Annettakoot ansiokseni, että tänään on syöty ensimmäistä kertaa koko päivä lähes oikein ja kirjan ohjein. Vielä tämä tästä lähtee! Ja jos ei lähde, niin sovitaan jo nyt ettei vika ole minussa vaan keinoissa. Kuten Patrig Borg sen blogissaan hienosti todisti.

Ihmiskoe, kohteena PT itse

Joskus tulee eteen niitä hetkiä kun huomaa äkkiarvaamatta jonkun muuttuneen elämässä ja se jokin on generoinut kiloja lanteille. Omassa tapauksessani 1,5kg lisää elopainoa noin vajaassa kuukaudessa, joka on vietetty uudessa työpaikassa... HUH!

Illalliseksi söin "grilliruokaa" eli kanaa vartaassa, kesäkurpitsaa, täytettyjä herkkusieniä ja punajuuria + sipulia haudutettuna foliokääreessä. Ihan oma resepti kaikessa, äärimmäisen hyvää :)

Noh, tilanne on nyt havaittu, tiedostettu ja aiheesta on ahdistuttu. Eihän PT:lle kuulu käydä näin? Vaan näinhän se on, että me personal trainerit ollaan ihmisiä siinä missä muutkin ja repsahdetaan, haksahdetaan ja höynähdetään ihan siinä missä muutkin. Fittnes-urheilijat on sitten oma lajinsa, ja ne ei koskaan sorru kaidalta tieltä, edes eläkkeellä :)

On tullut aika suorittaa ihmiskoe.

Olen ostanut mielenkiinnosta dieettikirjan nimeltä "6 kiloa 6 viikossa" (Ulrika Davidsson & Ola Lauritzson, WSOY). Tarkemmin tutkittuna tämä dieettikirja on enemmän keittokirja, kuin dieettikirja. Muutamassa sivussa on kerrottu mihin dieetti perustuu (=karppaaminen jollakin muotoa yhdistettynä matalan GI:n hiilihydraattien sallimiseen rajatusti) ja loppupuolella kirjaa on muutama "onnistumistarina". Lisäksi kirja tarjoaa loppupuolella kevyehkösti käsiteltyjä repsahtamisen estämiseen suunnattuja neuvoja.

Välipalaksi kasviksia ja dippiä!

No mutta sattumoisin kesälomaan on noin 6 viikkoa, kiloja voi tiputtaa kuusikin kiloa jos oikein innostuu. Ja pitäähän kirjan opit testata käytännössä! Jotenka tästä lähtee kuuden viikon haaste, kirjan opeilla. Toivon ettei ole pakko syödä lenkkimakkaraa tai pekonia... Ja ettei tämä haaste johda lohduttomaan lihomiseen tai muihin ei-toivottuihin sivuvaikutuksiin. Lupaan raportoida vähintään kerran viikossa siitä mitä olen syönyt ja mitä vaa'alla on tapahtunut.

Makkara näyttäisi olevan "well done"

Haluan etukäteen kiittää lähipiiriä jaksamisesta ja toivottaa lämpimät hyvästit leivälle ja aamupuurolle... Sitten vaan matkaan!

Pekonia ja avokadoa... yyh, ei minun lempparia mutta jos on ihan pakko kun kirja sanoo???

Kakkua, jäätelöä, herkkusalaattia, sipsiä, limpparia...

Toisen veljeni lapsukaiset ovat onnistuneet syntymään keväällä ja heidän syntymäpäiviään vietetään putkessa huhti-toukokuun aikana ja myös minun vanhentumispippalot mahtuvat tähän väliin. Eilen pöytä notkui ihanasta herkkusalaatista ja todella suklaisesta kakusta. Vadelman ja suklaan pyhä liitto täydentyi hienosti jäätelöllä.

Herkkusalaatti sisälsi raikasta salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, riisiä, lämminsavulohta ja kananmunia

Joskus on tärkeää saada herkutella ja nauttia läheisten seurasta. Perhe ja suku on ainakin itselle kovin tärkeä. Ei tulisi mieleenikään kieltäytyä juhlien herkuista, mutta tiedän että tiettyjen tavoitteiden vuoksi joskus näinkin voi joutua tekemään ainakin tietyiltä osin.

Painonpudostuasiakkaiden kanssa ollaan tehty yleensä etukäteen suunnitelma juhlista selviämiseksi. Mietitty mitä ruokia juhlissa voisi olla tarjolla, arvailtu kunkin ruuan kalorimääriä ja funtsattu millä tavoin kalorit eivät kovasti juhlapäivän aikana ylittyisi, saisi herkutella ja nauttia juhlista hyvällä mielellä. Häissä menee monesti koko päivä ja ollaan täysin juhlien järjestäjän tarjoamien ruokien sekä ruoka-aikojen armoilla. Tällöin pitää muistaa ettei yksi päivä romuta koko elämän kestävää terveellistä syömistä ja ettei jokaiseen suupalaan tulekaan suhtautua hillittömällä hartaudella. Ruoka on ravintoa ja sitä tulee syödä kohtuullisesti joka päivä.

Ihana kattaus on iso osa nautintoa

Kannattaa pitää mielessä, ettei elimistö ymmärrä juhlia edeltävää viikon paastoa vaan menee ihan sekaisin tällaisesta. Kaloreita ei voi säästää viikonlopun juhliin etukäteen. Tärkeintä on elää normaalia arkea ennen ja jälkeen juhlien ja juhlapäivänä juhlia sydämensä kyllyydestä hyvällä omallatunnolla.

Kaloreita laskemassa - Onko järkee vai ei?

Laskin tässä itselleni ruokavaliota, jossa mentäisiin hiukan tiukemmalla setillä kuin tavallisesti. Tavoitteena on olla oikeasti bikinikuosissa Thaimaan reissulla, joka starttaa 27.1.2012. Tällä viikolla olen laskeskellut kaloreita myös asiakkailleni ja pohtinut kysymystä kaloreiden laskemisen mielekkyydestä.

Itse pidän tärkeänä, että tiedän ja osaan kalorilaskennan. En silti halua opettaa sitä asiakkailleni tai laatia ruokavalioita, joissa asiakkaat olisivat erityisen tietoisia kaloreista. Koen myös erityisen dieettaamisen tavalliselle kuolevaiselle typeräksi puuhaksi, vaikka kuinka ylipainoa olisi reilusti. Mielestäni reilukin ylipaino lähtee syömällä pikkuhiljaa aina enemmän oikein, ja lopulta syömällä sitä mitä oman tavoitepainon omaava ihminen söisi tavallisessa arjessa. Dieetillä oppii toimimaan poikkeustilanteessa, eivätkä arjen tavat ja tottumukset parane. Siinä samassa olen valmis itse tavoittelemaan tiukan syömisen kuurilla hetkellistä lomailukuosia. Aika ristiriitaista, eikö totta?

Kalorilaskuri.fi:ssä tekemäni ruokavalioehdotuksen osa yhdelle asiakkaalleni

Oikean ruokavalion perusteet ovat kaikille samat - niin fitness urheilijalle kuin tavalliselle kuntoilijalle. Syö tasaisin väliajoin (noin 3-4h välein), syö kohtuullisia annoksia, huolehdi monipuolisuudesta ja jätä karkit ja muu höttö vähemmälle. Näillä ohjeilla kuka tahansa meistä voi päästä tavoitepainoonsa. Näiden nimeen minäkin arjessani vannon. Silti lantiolla on makkara, joka ei passaa bikineideni kanssa yhteen, kun asiaa peilistä tarkastelee. Omalla kohdallani lipsunta tulee kohtuullisten annosten kohdalla. Minä syön usein ja paljon. Tästä syystä muutaman kilon tiristämiseen on otettava avuksi ruokapäiväkirja ja sitten vielä laskin, jotta osaan konkreettisesti arvioida mistä kohtaa annoksia pitäisi tiivistää.

Kalorilaskuri laskee suositusten mukaisen ravintoaineiden suhteen ja lisäksi arvioi muutamalla yksinkertaisella mittarilla ruuan laatua.

Miten sinä toivoisit ruokavalioneuvonnan toimivan? Kaloritietoutta vai jotain ihan muuta?

Aloittamisen helppoudesta ja päätöksen pitämisen vaikeudesta

On tullut se aika vuodesta, kun moni Suomalainen toteaa kesäkuosin hävinneen ja päättää jälleen kerran aloittaa laihduttamisen, kuntoilun, terveen elämän. Päättää nähdä enemmän kavereita, pitää huolta läheisistään ja olla enemmän lasten kanssa. Ja sitten menee kuukausi, parhaassa tapauksessa kaksi ja kaikki on niinkuin aina ennenkin. Työ vie mennessään ja uuvuttaa, lapsetkin mankuvat mäkkäriin ja telkkarista alkaa se ihana uusi kotimainen draamasarja.

Kuva lainattu mtv3.fi

Koska aloittaminen on niin jännittävää ja motivoivaa, tulee niin tehtyä helposti aina vaan uudestaan. Uusi on jännittävää, ja terveellinen elämä tuntuu todella hyvälle. Kuitenkin innostus katoaa ja ihminen painuu takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.

Mitä jos tänä vuonna tehtäisiin jotain toisin? Ei aloitettaisi tyhjältä pöydältä vaan rakennettaisiin tutun ja turvallisen päälle uusia ehompia kerroksia? Silloin on meinaan mahdollista pitää kiinni muuttuneesta, terveemmästä, itsestään.

Ihmiskeholla ja mielellä on taipumuksena pitää kiinni vanhasta ja totutusta. Ihan niinkuin lapset rakastavat toistoa ja päivissä samana toistuvaa rytmiä. Kroppamme on jalostunut tulemaan toimeen mahdollisimman pienellä määrällä energiaa, ja se pitää kynsin hampain kiinni kerryttämästään vararavinnosta. Esimerkiksi näistä syistä johtuen, ei muutosta kannata aloittaa sillä että repii itsensä juurineen päivineen irti kuin rikkaruohon ja luulee, etteivät rikkaruohot enää palaa.

Kuva lainattu Wikipediasta

Kun haluat voida paremmin kauemmin kuin kuukauden, huolehdi ainakin seuraavista:

1. Aloita pienestä, yksi pysyvä muutos viikossa riittää hienosti. Aloita esim. siitä että syöt joka päivä kunnon aamiaisen
2. Lisää liikuntaa maltillisesti omaan arkeesi. Aloita lisääminen arkiliikunnasta, siirry matalatehoisiin happihyppelyihin ja sitten vasta kuntosalille, ohjattuihin jumppiin jne. Harkitse alkuun esim. työmatkan taittamista pyörällä joka toinen päivä. Kun homma sujuu, siirry seuraavaan haasteeseen.
3. Huomioi lepopäivät. Lihas kehittyy vain levossa ja jokapäiväinen kova treeni tekee vain kipeäksi. Viikossa on hyvä olla 1-2 lepopäivää, jolloin voit tehdä esim. kehonkuoltoa venyttelyn muodossa.
4. Motivoi itseäsi tavoitteiden kautta. Aseta selkeitä päivämääriä ja mitattavia tavoitteita. Tavoitteen saavuttamisesta voit myöntää itsellesi palkkion, epäonnistumisesta saat palkinnoksi lisää aikaa tavoitteen saavuttamiseksi.
5. Kun ylläoleva tuntuu mahdottomalta palkkaa ystävä, naapuri tai vaikka liikunnan ammattilainen valvomaan ja suunnittelemaan treenejäsi. Et uskokaan kuinka suuri voima on personal trainerin pelko! Kun omavalmentaja pirauttaa ja joudut kertomaan että treeneistä on tehty vain puolet ja keskiviikkona sorruit karkkipussiin et tahdo tehdä sitä monena viikkona peräkkäin :)

Näillä pääset hyvään alkuun, josta jatkat sulavasti eteenpäin vaikka maailman tappiin voiden hyvin. Yhteystietoni löytyvät tuosta vierestä, ota rohkeasti yhteyttä! Voin myös mielelläni suositella pääkaupunkiseudulta ja muualta Suomesta hyviä, koulutettuja, hyvinvoinnin ammattilaisia.

ps. Miksi jättää huomiseen jotain sellaista jonka voi aloittaa jo tänään?

Juhlasyöminen - miten säilyttää kohtuus ja kohteliaisuus?

Tervetuloa kaikille uusille lukijoille, teitä on huima määrä! :) Muistakaa vinkata tuosta kirja-arvonnasta kavereillekin, ettei mene vahingossa voitto sivu suun.

Itselläni on edessä tänään perheen rapujuhlat. Olen tehnyt tarjolle raakasuklaata, koska tänä vuonna halusimme yhteisellä päätöksellä välttää tilannetta jossa täydessä ähkyssä pitää vielä jaksaa syödä kasoittain jälkkäriä. Raakasuklaan lisäksi tarjolla on myös tavallisia suklaakonvehteja, jäätelöä ja marjoja. Ei tarvitse tämän "terveysterrorin" olla niin ryppyotsaista, että kaikkien olisi pakko liittyä hurahtaneiden joukkoon! :)

Kuva lainattu rapujuhlat.com

Vieraisillä käyminen tavallisena arkipäivänä liittyy nykyään usein ruokaan. Tai ei liity, mutta tuntuu että ihmisten on pakko tarjota jotain syötävää ja juotavaa. Harvemmin tarjotaan ruokaa, yleensä se on jotain makeaa ja rasvaista. Sitten ne vasta galaksit räjähtävätkin kun peliin astuu illallinen, rapujuhlat, jouluateria tai vaikka pääsiäisen pyhien mässäyskekkerit.

Miten tällaisista tilanteista selviytyy jos on tavoitteena laihtua? Miten toiset voivat juhlissa syödä mitä vaan ja mahtua aina siihen kotelomekkoon? Miten toisten miesten napinlävestä ei tursua vatsamakkara, vaikka takana on useampi grillausilta?

Kuva lainattu: http://www.allposters.fi/-sp/Village-Wedding-Feast-posters_i376829_.htm

Aiheeseen on monta strategiaa, ja tärkeintä on valita mitä tahtoo noudattaa. Jos noudattaa milloin mitäkin, on tuloksena takuuvarma lihominen ja emännän/isännän loukkaantuminen. Jos päättää vasta paikanpäällä ja vaihtaa mieltänsä illankin aikana, voi olla varma että lihoo tai ainakin saa hillittömän morkkiksen. Kannattaa miettiä valmiiksi perustelu itselleen ja joku tapa pukea oma linjansa kauniisti sanoiksi joilla ei loukkaa herkkuja tehtaillutta ystävää tai sukulaista.

1. "En syö mitään"

• Ei toimi, jos menet illalliselle 
• Voi toimia synttäreillä tms. jossa vilinä ja hulina mahdollistaa sen, ettei sinun ole pakko syödä mitään pöydän antimista
• On tylsä ja askeettinen vaihtoehto, ja vaatii raudanlujaa päättäväisyyttä. Voi johtaa herkkuihin repeämiseen kotona myöhemmin
• Voi olla motivoivaa ja voimaannuttavaa, kun haasteesta selviää kuivin jaloin. Niillä fiiliksillä pääsee pitkälle seuraavalla lenkillä ja hymyilemistä ei voi lopettaa
• Varmista, että syöt kunnon aterian ennen tilaisuutta, ja että kotona on jotain fiksua syötävää myös tilaisuudesta palatessa

2. "Annan palaa, ahmin kaiken ja vähän päälle. Surraan sitten huomenna lenkillä kilokaloreita pois"

• Toimii, jos korjaat tilanteen viikon tai parin aikana. Päivässä moinen kalorihyökkäys ei taitu urheilulla ja paastoaminen ei ole ratkaisu laihduttajalle.
• Voi johtaa armottomaan syyllisyyden tunteeseen ja laihdutuksen hyvän putken katkeamiseen. Kaiken läskiksi lyöminen on mahdollista.
• Kannattaa laskea edes summittain paljonko suusta alas kaatoi, tehdä etukäteen hyvä treeni alle ja sitten miettiä tulevan viikon ruokavalioon päivittäinen ylimääräinen nipistys. Treenaaminen ennen mässäilyä vähentää ylensyöntiä ja maltillinen syömisten korjaaminen minimoi ylimääräisten kaloreiden vaikutusta.

3. Kultainen keskitie "Syön harkiten ja maistan vähän kaikkea. En syö itseäni ähkyyn, keskityn seurusteluun"

• Mielestäni toimivin strategia, mahdollistaa normaalin kanssakäymisen ja estää ylilyöntejä. Mikä tärkeintä, tämä toimii myös silloin kun olet saavuttanut normaalipainosi!
• Juo paljon vettä, älä turvaudu ruokajuomana pelkkään viiniin, limppariin tai muihin vastaaviin korkeakalorisiin tuotteisiin
• Ota kerralla lautaselle jokaista kahvipöydän lajia (kakkua, keksejä, suklaata, sipsiä, jne.) ja tyydy vain siihen yhteen lautaselliseen
• Maistele makuja ruuasta, anna ruuan sulaa suuhun 
• Keskity keskustelemaan muiden vieraiden kanssa, käy tarkastamassa mitä lapset ovat keksineet ja pyydä päästä mukaan (se on harvemmin istumista ja mässäämistä), älä jämähdä pöydän ääreen tarjottavien viereen

Tärkein ohje on kuitenkin se, että valmistautuu ja miettii miten toimii juhlissa etukäteen. Mieti mitä tilanteita voi tulla eteen, ja miten ne selvität. Kun olet varautunut, on työ puoliksi tehty. Kohtuullinen syöminen on jokaisen oikeus. Hyvinvoivana jaksat olla paremmin ystäviesi tukena ja apuna jatkossakin. On siis yhteinen etu, että pidät huolta linjoistasi :)

Keventäjä hallitsee syömistä - Kirja-arvostelu

Olen lukenut tämän jo aiemmin, ja hyväksi havainnut. Luin nyt uudestaan. Erilaisen kirjan laihduttamisesta, tai oikeastaan ei ollenkaan laihduttamisesta :) Kirja kertoo elämänmuutoksesta, pysyvästä sellaisesta. Itsensä kuuntelusta, rentoudesta, tärkeistä asioista, oman kropan hyväksymisestä, itsensä rakastamisesta.

"Keventäjä hallitsee syömistä" on kirja, jonka on kirjoittanut telkkaristakin tuttu teräsnainen Anette Palssa (kustantaja Tammi). Elämys oli ensimmäisellä kerralla valtaisa kun aloitin lukemaan herkkää, ihmistä arvostavaa tekstiä. Miten telkkarissa jääkaappiratsioita tekevä hirvitys voi ymmärtää sittenkin sen, mikä painon kanssa temppuilemisessa on tärkeää? Miten täydellisenä ruokatyrannina esiintynyt ihminen voi sanoa, että 70% syömisen hallinta on ihan riittävää? Miten voi olla laihdutuskirja, jossa ei ole yhtäkään reseptiä?

Kirja lähtee siis siitä mikä on tärkeää: "Laihduttaminen ei laihduta". Kirja päättyy siihen mikä on tärkeintä: "Voi hyvin siinä painossa, jossa on hyvä olla. Anna aikaa itselle tärkeisiin asioihin". Tähän väliin mahtuu paljon havainnollistavia tehtäviä, joiden kautta lukija voi itse opetella tuntemaan itseään, kuuntelemaan kehon viestejä ja toimimaan itselleen parhain päin.

Kuva lainattu Poliklinikka.fi sivustolta.

Omien asiakkaiden kanssa olen huomannut samat asiat kuin Anette vastaanotoillaan. Tärkeintä ei ole oikeastaan mitä syö, tarkkoja reseptejä on turha kirjoittaa. Tärkeintä on antaa yksinkertaisia suuntaviivoja. Ensin lähdetään ruokarytmistä, edetään ruokamääriin ja lopulta päästään siihen mitä syödään. Monihan aloittaa tämän asian suoraan kohdasta kolme, jolloin tulee törmänneeksi ongelmiin, kun kaksi edeltävää kohtaa eivät ole kunnossa.

Ihmisen tulee syödä 3-5 ateriaa ja 3-5 tunnin välein, kirjoittaa Palssa. Itse olen havainnut, että aterioita voi olla enemmän kuin viisi, mutta ehdoton minimi on 3 ateriaa. Tiputan myös ruokailuvälin hereillä ollessa 2,5h-3,5h (pattitilanteessa 4h). Tärkeintä on kuitenkin se, että syödään kun on nälkä ja syödään kun nälkä on vielä hallittavalla tasolla. Ilman nälkää ei tulisi syödä, mutta monilla asiakkaillani on auttanut kellon kanssa syöminen alussa. Normaali nälkäisyyden tunne on ajansaatossa voinut häiriintyä, ja vasta kun elimistö saa riittävästi energiaa se alkaa uskaltaa sitä vaatia.

Toinen tärkeä huomio kirjasta oli, että kaikki syömiseen liittyvät tavat ovat opittuja tapoja. Tätä todistaa jo sekin, että muualla maailmassa syödään jopa täysin päinvastoin kuin meillä. Silti ihmiset voivat ihan hyvin syödessään muurahaisia ja heinäsirkkoja. Opituissa tavoissa ja tottumuksissa on se hyvä puoli, että niistä voi oppia pois. Tilalle voi oppia itselle paremmin sopivia ruokatottumuksia. Eikä minkään asian tarvitse tapahtua päivässä! Tämä on positiivista siksi, että meidän hitaat aivommekin voivat näin nauttia muutoksesta ja päästä tilanteen tasalle. Kehonkuva muuttuu hitaasti, mutta muutos on näinollen pysyvämpää sorttia. Nopeisiin, henkihieveriin vieviin urheilu- ja laihdutuskuureihin kyllästyy pää, kroppa ja lähipiiri nopeasti, mutta pysyvä elämäntapamuutos sopii kaikille. Jos ei heti, niin ajansaatossa :)

Kuva lainattu Maito ja Terveys sivustolta

Suosittelen lämpimästi omaan kotikirjastoon tätä kirjaa, vaikka paino-ongelmaa ei edes olisi! Itsensä tutkiskelu ja hyvinvoiminen voivat saada uutta pontta tästä laihdutuskirjasta, joka ei ole laihdutuskirja!

Kirjaa saa ainakin Keventäjien omasta verkkokaupasta, hintaan 24,20e. Vertaa.fi antaa halvempia tietoja, mutta näissä voi olla jokin koira haudattuna, tarkista tiedot tästä.

Kesäkuntoon loppuiäksi - torstainen tilanteen tarkistus

Heippa ihanaiset uskolliset lukijat ja satunnaisen toistuvat vierailijat sekä etenkin te jotka otatte osaa Kesäkuntoon loppuiäksi kampanjan loppurutistukseen. On tullut aika suorittaa tilanteen tarkistus.

Olen itse laihtunut hurahtaneessa kahdessa viikossa 600g, en siis aiottua 0,5kg/viikko, mutta jotain kuitenkin. Syynä vauhdin hitauteen on harkitut repsahdukset ja kesästä nauttiminen rennosti. Olen syönyt lounaita ystävien kera "ulkona" torilla ja sallinut mökkireissuilla lankeemuksen Huilun tuhti makkaroihin. Torilla voisi myös syödä terveellisesti, mutta vähintään kerran kesässä on tämän paljasjalkaisen Tamperelaisen sorruttava ex-työpaikkani tekemiin mustamakkararanskalaisiin. Luit oikein, siis mustaa makkaraa ja ranskalaisia, puolukkahilloa, pippurimajoneesia sekä ketsuppia :)

Mitenkäs teillä sujuu? Mielelläni kuulisin miten on mennyt, mikä on toiminut ja mikä ei? Jos haluat vielä lähteä mukaan, se onnistuu. Ohjeistuspostaus ja ohjelman julistus löytyy täältä.

Itse olen tämän viikon ja tulevankin koittanut pitää kiinni herkkulakosta vaikka tiukkaa on tehnyt. Herkkuja vain kerran viikkoon, ja silloinkin kohtuudella. Tällaisella juhlakaudella herkkupäivät on pitänyt ajoittaa tarkasti juhlien mukaan. Onneksi julkiset juhlallisuudet johtavat kohdallani häveliääseen herkkujen ahmimiseen, jolloin herkutellessa pysyn kuin vahingossa kohtuudessa. Kotona on paljon helpompi huomaamattaa mättää vaikka mitä suusta alas. Juhlissa on kivempaa keskittyä muihin vieraisiin ja seurusteluun kuin notkua kakkuvadin vieressä ja napsia karkkeja!

Olen tehnyt ja maistellut raakasuklaata. Tästä lisää myöhemmin. Jänniä nuo superfoodsit!

Kesäkuntoon loppuiäksi - viimeinen rutistus!

Noniin kesäkuntoon loppuiäksi projektilaiset huomio! Seuraa viimeiseen rutistukseen tähtäävä ohjelman julistus.

Urheilua tulet harrastamaan vähintään heinäkuuhun asti seuraavasti:

• 2-3x /vko koko vartalon kuntosaliohjelma
• 3x /vko venyttelyä ja kehonhuoltoa
• 3x /vko aerobista kuntoa kehittävää liikuntaa, vaihdellen pitkäkestoisia ja matalatehoisia harjoitteita intervallitreeneihin

Kuntosaliohjelma on seuraavanlainen:

• Lämmittely 10-15min (kahvakuula, juoksumatto, crossari, tms.)
• Askelkyykky käsipainojen kera 3x12/jalka
• Penkkipunnerrus TAI Peck deck 3x15
• Ylätaljaveto rinnalle leveällä otteella 3x15
• Hauiskääntö käsipainoilla 2x15
• Dippi penkin reunalta 2x15
• Selän ojennus rullaten selkäpenkissä 3x15
• Vatsarutistukset jumppapallolla 3x15
• Vatsalankku/ Hoover 2x maksimiaika
• Jälkijäähdyttely 10min

Palautukset sarjojen välillä 30-60sek. ja liikettä vaihtaessa mahdollisimman nopeasti seuraavaan liikkeeseen. Venyttele nopeilla (n.10s./ lihas) venytyksillä lihakset takaisin lepopituuteen ja ota kotona/ suihkun jälkeen pidempiä venytyksiä (n.30s./ lihas).

Aerobiset harjoitukset sijoitellaan niin, että kuntosalitreenin kanssa voi tehdä harjoituksen samana päivänä, mutta kuntosalitreeniä ei saa tehdä perättäisinä päivinä. Varmista, että viikkoon tulee kaksi lepopäivää, jolloin voit maksimissaan tehdä kehonhuoltoa (venyttely, hieronta, kevyt kävely ja muu arkiliikunta).

Aerobiset harjoitukset keskitetään peruskestävyyden puolelle, eli 60-70% maksimisykkeestä. Maksimisykkeesi voit laskea kaavalla 220-ikä = maksimisyke. Intervalleissa syke voi nousta vauhtikestävyysalueelle ja sen ylikin anaerobisen kynnyksen yli. Viikkoon mahtuu yksi tiukempi treeni, jossa sykkeet saavat olla vauhtikestävyysalueella pääosin. Jakosuhde on kuitenkin vähintään niin, että yhtä VK treeniä vastaa kaksi PK treeniä ja vino pino arkiliikuntaa ja aktiivisuutta. Muista koittaa pitkiä ja leppoisia sunnuntaikävelyitä. Luonto on niin kaunis, että siitä kannattaa nauttia kerralla pidempäänkin :)

Ruokavalio menee askeettiseksi, mutta terveelliseksi ilman mutinoita. Kerran viikossa on herkkupäivä, muuten syöt kiltisti sen mitä kulloinkin lautaselle kuuluu. Ruokailujen välit eivät saisi ylittää neljää tuntia, eivätkä alittaa kahta. Koosta päivittäinen ruoka seuraavasti:

Aamiainen
Aamupuuro, jossa valitsemaasi puurohiutaletta ja leseitä 1rkl
Lisäksi maitoa tai mehukeittoa ja raejuustoa 50g
Pakastelokeron niin suodessa käytä marjoja 1/2-1dl verran ja laita puuroon mehukeiton sijaan maitoa

Lounas
Lihaa/Kalaa/Kasvispohjaista proteiinia noin pelikorttipaketin verran (n.100-130g)
Kypsennettyä kasvislisäkettä reilusti (n.200-400g)
Salaattipöydän antimia puolet lautasesta ja päälle 1-2rkl öljypohjaista salaatinkastiketta. Hyödynnä siemeniä ja muita kuitulisiä jos niitä on tarjolla
Ruokajuomaksi lasi vettä ja maitoa

Iltapäivän välipala
Purkki maitorahkaa
Sekaan marjoja 1-2dl tai pilttipurkki tai HeVi-shot (tai vastaava)

Päivällinen
Kuten lounaalla, mutta voit tarvittaessa/halutessasi syödä myös jotain perinteisempää lisäkettä kuten pastaa, riisiä, perunaa
Jälkiruuaksi hedelmä

Iltapala
Paista kaksi kananmunaa tilkassa öljyä (n.1-2tl)
Ruisleipää 1-2 viipaletta, margariinia päälle sipaisu
Leipien päälle kalkkuna/ broileri fileeleikkelettä n.40g

Koko ajan hörppäilet vettä, jotta lepopäivänäkin sitä kuluu pari litraa juoden (loppu neste tulee ruuasta). Ekat pari päivää pissattaa, mutta nou hätä, elimistö tottuu. Herkkupäivänä varaa kohtuullinen määrä jotain hyvää herkkua, jonka syöt nautiskellen ja täysin sille herkulle antautuen. Ei siis hotkita jotain epämääräistä pizzaa katsomalla samalla telkkaria... Nautitaan ja tehdään se hyvällä omallatunnolla ja asiaan kuuluvin rituaalein höystettynä. :D

Huolehdit levosta, ja nukut riittävästi joka yö. Jätät töistä stressaamisen vähemmälle ja laihdut nopeammin kun elimistössä ei pyöri turhaa kortikoli-hormoonia aiheuttamassa turvotusta. Lepo on tärkeää myös kunnon kehittymisen kannalta. Itseasiassa se on tärkein osa-alue koko projektista!

Ole mukana, ole voittaja. Niinkuin tämäkin pipopää ;)

Nyt vaan tsemppiä, ja vieno toive. Kirjatkaa kommentteihin ylös lähtöpaino, vyötärön ja lantion ympärys sekä tsemppaava tervehdys kanssakuntoilijoille. Jos/kun saadaan porukkaa kasaan niin lupaan tehdä viikottaisen postauksen omasta edistymisestäni, ja te voitte osallistua riemuun kommentoimalla paljonko teistä on lähtenyt senttejä sekä kiloja. Jaettu ilo on isompi ilo!

Ruokavaliopohdintaa - Kesäkuntoon loppuiäksi

Kesäkuntoon loppuiäksi teemalla jatketaan, ja tästä PT:stä on ehtinyt tippua vajaa kilo jonnekin treenien varrelle. Miten se on mahdollista sinulle ja minulle? Ruokavalion ja treenin tasapainoisella toteuttamisella.

Arvatkaa paljonko tässä salaatissa on kaloreita? Volyymia riittää lähes armeijalle ja maku oli äärimmäisen hyvä. Salaatissa on kanafilettä (uunissa kypsennetty), raejuustoa, tomaattia, jäävuorisalaattia, rucolaa, porkkanaa, kurkkua, salaattisiemensekoitusta, pähkinäsekoitusta ja komeuden kruunaa ripaus oliiviöljyä sekä viinietikkaa.

RUNSAS salaatti ja vesi

Kyllä, salaatti on terveellistä ja täyttävää sekä kevyttä syötävää. Kuvan annoksessa on 492kcal, josta 44% proteiinia, 12% hiilihydraattia ja 44% rasvaa. Rasva on lähes täysin pehmeää rasvaa, eli hyvää rasvaa. Kuitua tulee 4,5g tästä annoksesta, joka on päivän suosituksesta viidesosa (suositus: 25g/pv).

Jos haluaa muuttaa ruokavaliotansa, se kannattaa mielestäni tehdä järkevästi ja pysyvästi. Pussikeitoilla laihtuu ja voi saada hyvän alkustartin, mutta elimistölle Very Low Calory Diet, eli VLC-dieetit ovat aikamoisia stressin paikkoja. Riippuen VLC-dieetistä, päivittäinen kalorimäärä voi tippua jopa 600kcal/pv ja treenaavalle aikuiselle se on todella vähän. Jopa "sairaaladieetissä" pyritään lukuun 1200kcal/pv, vaikka siinä kohdennetaan ravinto ihmiselle joka vain makaa paikoillaan päivät pitkät.

Laskennallinen perusaineenvaihdunnan kuluttama kalorimäärä voidaan kullekin ihmiselle laskea. Perusaineenvaihdunta laskee siis vain sen määrän energiaa joka menee elossa pysymiseen ja peruselintoimintojen pyörittämiseen. Tämän vuoksi lopputulos tulee kertoa aktiivisuuskertoimella. Lasken itselleni päivittäisen aineenvaihdunnan sydänliiton kaavalla.

Lepoaineenvaihdunta: (14,7x65kg)+496 = 1451,5 kcal/pv
Kokonaiskulutus (kevyt työ + päivittäin aktiivinen): 1451,5 x 1,7 = 2467,55 kcal/pv

Eli minä saan syödä lähes 2500kcal ja tällä määrällä ylläpidän nykyistä painoani. Jos tahdon laihtua tulisi minun vähentää kalorinsaantiani niin, että se alittaa kulutuksen. Se kuinka paljon, riippuu tavoitteesta, mutta turvalliseksi ja tehokkaaksi on havaittu n.500kcal/vrk vähennys. Tämä perustuu siihen, että hyvä laihtumistahti on 0,5kg viikossa. Yksittäinen rasvakilo sisältää noin 7000kcal energiaa. Puolet tästä on 3500kcal ja kun 3500 jaetaan viikonpäiville, saadaan yksittäiselle päivälle tuo 500kcal vaje.

Sydänliitto suosittaa lautasmallia, ja hyvältähän tuo näyttää

Tarkoitus on laihtua pysyvästi ja laihduttaa rasvaa. Jos tahti on kovasti tuota 0,5kg/ viikossa nopeampi on suurempi vaara että paino putoaa lihaksista. Tämä ei ole toivottavaa hyvinvoinnin kannalta eikä myöskään siksi että lihasköyhä kroppa kuluttaa lepoaineenvaihduntaan vähemmän kaloreita ja painon ylläpitämiseen tarvitaan siis entistä vähemmän kaloreita. Jos kaloreiden tarkkailu ei ole ennenkään sujunut, niin lihasköyhtyneessä kropassa se ei helpommaksi muutu.

Noita salaatteja saisin huitoa naamaani siis neljä kappaletta päivässä, ja silti laihtuisin. Suurin osa päivistä menee kuitenkin hieman monipuolisemmin. Tässä jakoon se mitä minä syön päivittäin.

Aamupala (250-300kcal)

• Kaurapuuro, jossa rkl leseitä
• Rasvatonta maitoa
• Mustikoita/mansikoita/tms.
• Raejuustoa puuroon tai tilkka öljyä

Lounas (500kcal)

• Kanaa/ Kalaa/ Naudanlihaa n. 100g
• Kasvislisäke n.200g
• Salaattipöydän antimet n.100-150g
• Rasvaton maito ja vesi

Välipala (200kcal)

• Maitorahka 200g
• Marjoja 1,5dl/ säilykehedelmiä 2dl
• Leseitä 1rkl

Päivällinen (500kcal)

• Sama kuin lounas tai 
• Keitto vastaavista aineista tai
• Salaatti

Iltapala (200-250kcal)

• Paistettu kananmuna (öljyssä) x2
• Ruisleipä (x2)

Yhteensä siis päivässä n.1750kcal. Kannattaa laskea suunnitellut syömiset alakanttiin, niin sitten se ylimääräinen leivänpala päivällisellä tai esim. kaupunkilounas ei romuta koko viikkoa. Jos suurimman osan päivistä syö viisaasti on vara irrotella välillä.

Valitettavasti kaloreita ei voi silti säästää esim. viikonlopun varalle tällä tavalla. Kehon tasainen ravitseminen on tärkeää ja yhden päivän ylensyönnit kostautuvat varmasti lantiolla. Parhaiten onnistuu kun suunnittelee kaupassakäynnistä lähtien ruokansa, jolloin kotona ei odota vaanivaa karkkipussia tai karmivassa nälässä ei ole pakko sortua pizzaan (koska jääkaapissa odottaa valmiiksi paistettuja kanafileitä ja salaattitarpeet).

Voiko PT laihduttaa?

On tultu siihen pisteeseen, että olen nähnyt riittävän otoksen kuvia itsestäni. Kun poseeraan peilille, löydän itsestäni oikean kuvakulman, mutta kameralle esiintyminen (tai esiintymättä jättäminen) saa aikaan vähemmän imartelevaa materiaalia. Lomailu ei suinkaan treeniyrityksistä huolimatta mennyt timmiytyessä. Vaikkakin paino oli lähtiessä ja palatessa sama, on aistittavissa turvotusta siellä ja täällä.

Herääkin siis kysymys, saako PT laihduttaa? 

Mielestäni saa, ja jopa pitää! En pystyisi hymyssä suin kertomaan asiakkailleni syömisen järkeistämisestä ja herkuista luopumisesta ellen olisi yrittänyt jotain yhtä veemäistä itse. Jokainenhan on toki yksilö, ja itse satun pitämään kaurapuurosta ja muusta terveellisestä. Tämä tuskin silti helpottaa urakkaani. Päinvastoin! Jo valmiiksi pääosin viisaasti syövän ihmisen ruokavaliosta niitä helposti isoja muutoksia tuottavia kohtia on hankalampi löytää. Onneksi koulutukseni tuo tähän pohjatietoutta ja kokemusta!

Olo on välillä kuin elefantilla, en mahdu housuihin
ja muutenkin olen muita isompi

Olen yliopistoaikoina seurustelusuhteen ja elämän vakiintuessa lihonut noin 10+kg. Tästä on sulatettu pois vuosien 2009-2010  taitteessa n. 5-7kg. Tämä pudotus on pysynyt poissa. Tarkoitus oli tuolloin nitistää kaikki vaivalla hankitut kilot, mutta projekti jäi kesken kun minulla diagnosoitiin sappikivi ja edessä oli leikkaus. Annoin itselleni kipukohtausten pahentuessa luvan rentoutua ja vain odottaa. Syömisen hyvät tavat säilyivät osittain, ja osittain hölläsin tahtia oikein reilustikin. Leikkaus oli viimevuoden elokuussa. Toki kuntoutumiseen menee aikaa, mutta nyt on mielestäni tullut hetki jolloin kääritään hihat ja aletaan hommiin uudestaan!

Yritän piiloutua täysin kirkkaaseen veteen, ettei vatsamakkara pilkistäisi :)

Ruuan valokuvaus lisää siitä nauttimista? 

Onko lukijoillani samoja haaveita? Jos on, olet tervetullut mukaan projektiini "Kesäkuntoon loppuiäksi". On nimittäin niin, että minä aion tiputtaa loput 5kg kesään (tai ExtremeRuniin) mennessä, ja pitäytyä tuossa kuosissa pitkään. En halua tehdä blogisarjaa siitä kuinka viikossa tiputan 5kg ja sitten lihon 1kk aikana kaiken korkoineen takaisin. Minun pudotukseni tulee olemaan rauhallista ja pysyvää, kuten edellistenkin kilojen kohdalla.

On mielenkiintoista nähdä kuin kestävyyssuoritukseen valmistautumisen ja laihtumistavoitteen voi yhdistää. Onneksi myös yhdessä ohjattavallani on samanaisia tavoitteita. Voimme yhdessä testailla mikä toimii kenenkin kropalla.

Jos vaikka samalla se kunto paranisi ja ensivuoden
sukellusreissun patikoinnit menisi helpommin?

Olet tervetullut tsemppaamaan, ja olisi kiva kuulla teidän lukijoiden ohjelmia ja ajatuksia!