TRX-koulutuksessa osa 2 - Yksilöohjaus

Ensimmäisen päivän TRX-koulutuksen päätin kirpakassa pikkupakkasessa lenkkeillen ja mahani ratkeamispisteeseen saakka syömällä. Majoituin Vierumäen Scandicissa, joka on aivan alueen alkupäässä. Tilavassa huoneessa oli selkeästi tilaa liikuntavermeille ja oleilulle. Mietin, että tänne olisi kiva tulla uudestaankin. Voisin tulevana golf-kautena ottaa kohteeseen pikavisiitin peliporukalla ja tulla tarkastamaan samalla Flow-parkin ja frisbeegolf radat.

Aamiaisen jälkeen kimpsut ja kampsut kasaan ja takaisin urheiluhallille. Uusi kouluttajamme Timo Kujanen odotteli meitä kehikon alla ja tuli käsi ojossa tervehtimään. En muista koska olisin kätellyt kouluttajaa johonkin urheilujuttuun saapuessani. Vahva ote jatkui koko päivän. Ei tullut yllätyksenä että sama sälli vetää reenejä myös jääkiekkoilijoille. Joukkuelajeissa tiukka kuri korostuu.

Ope näyttää vähän miten käsillään voi seistä narujen avulla.

Eri kuvakulma, sama ope.

Aloitettiin aikalailla samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Esiteltiin itsemme ja lähtökohtamme, katsottiin läpi välineistöä ja käytiin läpi perusperiaatteet. Perään treenattiin vähän. Sitten alettiin tankata lähes järjestyksessä ohjaajamanuaalista eri liikkeitä läpi. Nyt kun manuaali oli englanniksi ja ohjaus tapahtui turuksi päästiin aikamoiseen sekamelskaan meikäläisen pään sisällä. Oli hyvä että termistöt tulivat suomeksi, mutta jotenkin aivoista ei meinannut itsellä tulla enää millään kiellä lihasten tai liikkeiden nimiä. Ehkä myös väsy painoi. Uuden oppiminen voi olla yllättävän raskasta.

Kyljen kidutusta

Tuttuja punnerruksia edelliseltä koulutuspäivältä.

Lähdettiin liikkeelle alakropan liikkeistä. Takareiteni ovat kramppailuun taipuvaiset, ja niiden kohdalla toinen päivä oli jo lähtökohtaisesti ihan liikaa. Ei vaan kertakaikkiaan tullut edes helpoimmalla tasolla kuin pari hassua toistoa. Lisäksi yö oli vetänyt jotenkin olon nuhaiseksi, joten koitin muutenkin sykkeiden kanssa himmailla tahtia.

Yhteisesti ehdotimme lounaan siirtämistä aikaisemmaksi kuin klo:13.00 syötäväksi. Päästiin lounaalle jo hieman yhdentoista jälkeen. Lounaalta palattua tutustuttiin jälleen tuotevalikoimaan ja RIP traineriin. Tiedän että nimitys tulee varmaankin "ripped" termistä, eli revittyä/treenattua kroppaa tarkoittavasta termistä, mutta minä vaan aina mietin että RIP = Rest in peace... Toki kyllä tuolla kapulalla varomaton henkilö joltain hengenkin pois saa jos oikein käsistä lipeää. Onneksi systeemissä on turvanaru vakiona.

Keskivartaloreeniä

Kun ruoka oli hieman laskenut siirryttiin takaisin treenien pariin. Jatkettiin liikepatteriston läpikäyntiä yläkropan liikkeillä ja näiden jälkeen keskivartalon liikkeitä käytiin läpi. Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin, toisena päivänä kyljet olivat niin arat että pelkästään käsien vienti pään päälle riitti kirvoittamaan pienen ähkäisyn. Ei ihan kauhean letkeästi liikkunut lantio ja kulmaakin oli ihan hiukan vaan. Perinteiseen tapaan kompensoin hihittämällä hillittömästi. Sattui niin paljon että jo nauratti :)

Päivä päätettiin luomalla parin kanssa esimerkkihenkilöille treeni. Piti koittaa keksiä kaikissa liiketasoissa liikkeitä ja kohdentaa ne annetun henkilön lähtötasoon ja tavoitteisiin sopivaksi. Me saimme parini kanssa urheilullisen nuoren miehen ja hänelle kehittämämme ohjelma oli kyllä todella haaste ohjata hyvällä tekniikalla toisen päivän päätteeksi. Kunnialla kuitenkin lusimme ohjelman ohjausnäytteen läpi, vaikka kaikkien ulosanti sisälsi paljon "tuota... ööm... no siis nää on pitkät nää narut EIKU ei siis puoliväliin laitetaan..." tyyppistä retoriikkaa. Onneksi meitä ei tuomittu vaan kannustettiin harjoittelemaan homma haltuun ennen ekaa omaa varsinaista ohjausta.

Näinkin voi punnertaa.

Päivän anti päättyi noihin esimerkkiohjauksiin ja niiden yhteiseen ruotimiseen. Seurasi kotimatka täydessä lokakuun pimeydessä autojonojen syleilyssä ja sateen vihmoessa vasten auton tuulilasia. Kahden tunnin reissuun meni valehtelematta 30 minsaa extraa, kun lujempaa ei kertakaikkiaan voinut ajaa. Kotiin päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena, mistä olen äärimmäisen tyytyväinen.

Vähän erilainen veto, käsien paikkaa varioitiin

Lopuksi venyttely narujen kera, kuinkas muutenkaan :)

Palaan tarkemmin liikkeisiin ja ehkä mielenkiintoiseen alennuskoodiin videoiden muodossa myöhemmin. Pysyhän linjoilla!

TRX naruissa tempoilua

Kävin männä viikonloppuna Vierumäellä kouluttautumassa TRX:n ihmeelliseen maailmaan. Ja kerralla pirusti, niin että samaan viikonloppuun mahdutettiin sekä yksilöohjaus että ryhmäliikunnan ohjaamisen pätevyys narujen kanssa.

Lauantaina lähdin pimeimpään syysyöhön ajelemaan aamukuuden pintaan. Voin kertoa että voimakas laulaminen ja erilaisten sykehtivien viisujen veivaaminen autoradiosta olivat Ambronite-aamiaiseni lisäksi tärkeässä osassa perille pääsyssä. Ambronitea vedin, jotta jaksaisin lounastaukoon asti reenata (500kcal) ja se sopii autossa ryypiskeltäväksi ajaessa. Viisut herättivät minut päivään ja pitivät hereillä yksin hiljaisia teitä ajellessani.

Vierumäki on sitten viime visiitin kasvanut ihan huikaisevan paljon taas. Liikenneympyröissä seikkailtuani löysin kuitenkin autolle parkin urheiluhallin edestä ja ehdin nippa nappa ajoissa pelipaikoille. Onneksi urkkavermeet oli puettu jo kotona, niin ei tarvinnut kuin kuoriutua takista ja kengistä.

Tässä oppimateriaalista ja opettajasta kuvia. On siellä myös Rip trainer esittelyssä

Päivä aloitettiin nopealla tutustumiskierroksella. Joukoissa oli sekä ihan tuoreita ryhmäliikunnanohjaajia että konkareita. Kolme tyyppiä ilmoitti jatkavansa myös seuraavana päivänä opiskelua, kuten minäkin.

Kun me teimme tätä keskivartalon kiusaajaa...

...vieressä pomppi tällaisia tulevaisuuden pituushyppytoivoja.

Ensimmäiseksi kerrattiin termit. Koska kouluttaja ei puhunut Suomea saatiin keskenämme miettiä kotimaiset vastineet TRX:n eri osille. Ankkuri, narut/liinat, karabiinihaka, stoppariluuppi, soljet, kahvat ja jalkalenkit. Ankkuri kääntyi seuraavana päivänä muotoon "kiinnitys" tai "kiinnityskohta", kun mietittiin uudemman kerran miksikä keltaista kiinnitysnarua pitäisi kutsua. Miksi tuo piste oli niin tärkeä että sille oli pakko antaa nimi? Koska niskan asento pysyi hyvänä kun muisti tuijotella ankkurinarua. Arvaatteko kenelle aiheesta huomauteltiin toistuvasti? Aivan, minähän se keskityin silmät kiinni tai vahtasin varpaitani tiukasti :)

Yhden jalan kyykyn eri vaiheita 

Yhden jalan kyykystä voi tulla ylös näinkin

Hei mää punnerran yhden jalan taktiikalla.

Treenit aloitettiin käymällä läpi kuusi perusasentoa ja muutamia virheitä joita tulisi välttää. Periaatteet joilla harjoituksen tehoa voi säädellä ihmeteltiin eri liikkeiden avulla ja lisäksi säädettiin narujen pituutta sopimaan kuhunkin harjoitukseen. Kuten kahvakuulassa, TRX narujen kanssa tasapainoalueen suuruutta kutistamalla harjoitus vaikeutuu. Riippuen liikkeestä voidaan lisäksi hakea tehoja menemällä heiluriperiaatteella pidemmälle pois kehikon alta tai suoraan kehikon alle. Narujen ei tulisi koskaan hangata ihoa ja ne pitäisi pitää aina kireällä harjoituksia tehtäessä. Tärkeänä osana kaikkea tekemistä on keskivartalon hyvä kannatus.

Pyysin kurssitovereita lavastamaan vähän tilannetta tauolla. Hihittämiseksi se meni :)

Ryhmäliikunnan ohjuksen liikepatteristoon kuuluu perusliikkeitä noin 50 kipaletta. Periaatteessa laitteen avulla tehdään erilaisia soutuliikkeitä, punnerruksia ja lankun eri variaatioita. Kyykätessä narut lähinnä avustavat, jolloin kokematonkin voi harjoitella pistoolikyykkyä ja muita edistyneempiä vaihtoehtoja turvallisesti. Jokaisessa liikkeessä keskivartalo pysyy aktivoituna helposti. Tasapaino on hieman huterampi kuin samoja liikkeitä tuettuna laitteessa tehden.

Tämä lavastus onnistui paremmin, tai siis vakavammalla naamalla :)

Ennen lounasta päästiin treenaamaan ohjattu tunti. Kyllä tuntui ja tutisi. Lounaan jälkeen tutustuttiin erilaisiin laitemalleihin, koska toki TRX-naruja pitää olla montaa erilaista, eri tarkoituksiin ja eri hintaluokasta. Ihmeteltiin miten narut saa kiinni puuhun tai erillisiin kiinnikkeisiin. Sitten harjoiteltiin lisää liikkeitä porukalla. Lopuksi suunniteltiin yhdessä yksi tunti ja ohjattiin sitä vuoronperään osissa porukalle. Ohjata sai kotikielellään tai enkuksi ja ohjaamistapaan kiinnitettiin myös huomiota. Motivointi on tärkeää on tuntilaiset alkavat puuskuttaa tai menettää otettaan.

Group selfie, eli grelfie?

Kun keskivartaloa oli aktivoitu ahkerasti kahdeksan tunnin ajan ja lisäksi tehty erillisiä kylkiliikkeitä niin seuraavana päivänä jo käsien vienti pään päälle alkoi sattua. Mutta kerron siitä lisää myöhemmin :)

Kun sivupotku ei onnistu

Viimeinen päivä BodyCombat koulutuksessa jatkoi fyysisesti ja tekniikan osalta kovaa linjaa. Sain kerättyä itseni deliveroimaan helpon koreografian ja iltapäivällä petrasin vielä potkujen osumakohtia ja muistin kertoa millä osalla jalkaa kuuluu kuviteltuun vastustajaan pyrkiä osumaan. Ajattelin, että ehkäpä tämä tästä vielä onnistumiseksi muuttuu.

Luvan kanssa sallittiin valokuvaaminen ja juomatauot kun aamulla temmottiin ohjelmaa läpi se 1 ja 1/3 kierrosta

Kaikkia meitä kehotettiin lyömään säkkiä, tuomaan lyönnit perille asti. Hakkasin säkkiä niin, että rystysiin tuli pieniä halkeamia ennenkuin älysin pistää säkkihanskat käteen. Jännä kuinka kurssikavereista nimen lisäksi oppi muistamaan missä heillä hommassa on vielä kehitettävää. Tiesi odottaa, että yksi vetää koreografian samalle puolelle, eikä muista välissä vaihtaa vasenta jalkaa eteen. Toisen kroppa teki koreografian oikein, mutta suusta hyppi "vasen" kun piti sanoa "oikea" ja "olkapää" kun tarkoitti "kyynärpää".

Itse löysin jostain syystä vaihteen, jossa puhun tosi vähän. Yleensä pälpätän kuin Runeberg, mutta nyt joku sordino valtasi päätä koko viikonlopun ja etenkin ohjatessa. Läppä ei irronnut rennosti, vaan voin kuvitella otsan ryppyjen lähinnä syvenneen ryhmän eteen poukkoillessani. Ehkä päässä kävi niin kova puhina tekniikoiden visualisoinnissa, että puhetta ei riittänyt enää oman pään ulkopuolelle?

Kun toivottiin, saatiin Mika vetämään meille vielä sunnuntainakin yksi Master class eli tunti, jossa kouluttaja ohjaa niinkuin homma kuuluu hoitaa. Siitä sitten imetään vaikutteita, kuunnellaan ja makustellaan omaan suuhun sanoja ja tapoja esittää asia. Ohjausnäytteissä yritetään sitten joko matkia tai tehdä sama asia itselle paremmin sopivana versiona.

Aamun ohjaukset, videointi käynnissä ja palautteen raapustelua paperille

Osalla ohjaus oli jo niin kunnossa, että viimeiset ohjausnäytteet annettiin mykkänä tekniikkaan keskittyen. Oli hauskaa seurata kuinka pantomiimiä esittävät ohjaajakollegat lopulta kuitenkin taputtivat käsiään ja pyrkivät ohjaamaan käsimerkein ja hakemaan vahvaa yhteyttä yleisöönsä. Ohjaaja on ohjaaja vaikka voissa paistaisi :)

Pahamaineinen sivupotku.. kohtalotoveri sai potkun haltuun iltapäivään mennessä

Lopullinen palaute annettiin henkilökohtaisesti ja samalla muut täyttelivät kurssipalautetta fläppitaululle. Minä olin ensimmäisenä ohjannut ja ensimmäisenä istuin kuulemaan menikö homma läpi vai ei. Noh, lapussa komeili ruksi kohdassa FAIL. Hö... Ainoana syynä sivupotkun sujumattomuus. Ehdin korjata viikonlopun aikana muut tekniikkavirheet ja sivupotkustakin kaksi ekaa vaihetta - nosto syliin ja lonkasta kropan suoristaminen potkaistaessa - mutta en sitä polven palauttamista syliin takaisin. Nyt homma jatkuu harjoittelemalla tuo kohdalleen ja anomalla ohjauslupaa videoimalla pari biisiä malliksi. Kouluttaja kehaisi kovaa työmoraaliani, mutta luvalla sanoen sillä hetkellä harmitti. Töitä oli tehty, mutta tulokset eivät olleet riittäneet.

Lohdutusmunkit äiten ja tädin kanssa Pyynikillä. Kyllä maistui!

En aatellut luovuttaa, mutta apuja tulen anomaan rakkailta ohjaajakollegoilta Leidillä. Eiköhän minusta vielä BodyCombat ohjaaja leivota. Lupaan pistää jotain näytteitä siitä kohta täydellisestä sivupotkusta sitten teillekin. Voitte alkaa harjoitella jo nyt :)

Helpoin asia onkin vaikein oppia - koreografian haltuunottoa kun ote vaan lipsuu

Nyt tuli varmaan blogin pisin otsikko! Toinen päivä BodyCombat koulutusta on takana ja tänään on suoritettu ohjausnäytteet kahdesti. Aamutuimaan kerran, ja sitten palautteen ja parin luennon jälkeen seuraavan kerran. Näyttää rakkaat pahalta. Olen onnistunut koomaamaan kahdesti maailman yksinkertaisimman biisin koreografian.

Ennen ekaa ohjausta sai funtsailla vartin mitä kohta tulisi tekemään

Sekoan laskuissani, enkä tiedä missä kohtaa pitäisi vaihtaa liikkeestä seuraavaan ja mitä pahinta; unohdan liikkeitä välistä! Biisi jossa on neljä erilaista liikettä, helppo ja rauhallinen tahti sekä mahdollisuus ennakoida ja minä saan aikaiseksi pelkkää sotkua. Ihon alle hiipivä paniikki ei muuten auta asian korjaamista...

Palautelomake

Tekniikkavinkkejä ja ohjeita

Noh, opetus se on tämäkin! Minä olen oppinut että tähän päähän johon vaikeatkin koreografiat uppoavat nopeasti ei pysty lataamaan selkeää ja helppoa koreografiaa. Ehdin tehdessä miettiä liikaa, sitten huomaan että en ole hetkeen laskenut, enkä siis tiedä milloin seuraava liikkeenvaihto tulee. Tässä kohtaa päänsisällä alkaa nousta höyryä ja tekniikka pettää sekä LessMils ohjaajalle tärkeä connection haihtuu ja olen yksin siellä pääni sisällä väittelemässä siitä oliko tämä kuudes vai mahdollisesti kahdeksas toisto.

Tänään on harjoiteltu käden laittamista nyrkkiin. Kyllä, me ohjaajat harjoittelemme nyrkin muodostamista :) Sitä harjoitellaan, mitä ei osata ja tänään käytettiin vähintään 10 minuuttia oikeaoppisen nyrkin muodostamiseen. Itselle haasteita tuottavat lisäksi sivupotku ja lyöntien työntäminen riittävän pitkälle. Etupotkun nilkan asennon onnistuin jo korjaamaan ja kuulemma minulla on todella hyvä polvipotkutekniikka. Kaikki ei ole siis menetetty, ja jotain minäkin osaan!

1 ja 1/3 ohjelmaa läpi iltapäivällä, josta suoraan Challenge

Iltapäivällä noin kahden ja puolen ohjelmakierroksen jälkeen edessä oli Challenge, jossa kiertoharjoittelun tyyppisesti tehtiin äärimmäisen hapottavia harjoitteita yksin ja parin kanssa. Valitettavasti lounaalla juotu kahvi ja pieni refluksitaipumus aiheutti heti ekassa liikkeessä vatsahappojen pyrkimisen ylöspäin ja loppu Challenge oli aikamoista piinaa ja röyhtäilyjen kestämistä syvillä hengityksillä. Toki se oli fyysisestikin äärimmäisen rankkaa! Vai miltä tuntuisi hyppiä kaverin niskasta kiinni pitäen polvet kylkiluiden tasolle asti nostaen minuutti putkeen? Kyllä oli kaikki tsemppi kaverilta tervetullutta!

Ohjaaminen ja varjoilu on kyllä silti ihan sika kivaa! 

Huomenna opitaan vielä sitä fitness magiikkaa ja yhteyden luomista tuntilaisiin. Sitten ne pitäisikin pistää heti käytäntöön ja hallita vihdoin se koreografia sekä ne tekniikat. Miten se voikaan tuntua niin helpolta täällä hotellihuoneessa ja kadota sitten mielestä heti kun vedän mikin niskaan ja luon katseen ohjaajakollegoihin?

Tekniikka, tekniikka, tekniikka, oi tekniikka!

Tänään on todistettu pari asiaa:

• Erikasta tulikin Mika
• BodyCombatissa on enemmän erilaisia polvia kun tiesin, ihan jopa nykyisessä ohjelmassa
• Eka päivä ei ollut kuolettavan raskas, mutta todella opettavainen

Erika, josta tulikin Mika. Käsittääkseni kuitenkin alunperin eri henkilö ;)

Kouluttajana piti olla Erika, ainakin minun papereideni mukaan. Olikin yllätys löytää salista itseni pituinen jäntevä mies, joka esittäytyi Mikaksi. Ei siis Erika, mutta isolla hymyllä varustettu ja meidät kaikki lämmöllä vastaanottanut herrasmies. Ja ta-daa, meitä oli vain kymmenen! Huippua! Saan taatusti henkilökohtaista palautetta ja ohjausta ja minusta tulee hyvä ohjaaja.

Five key elements

Miltä se sitten oikeasti tuntuu osua johonkin?

Alku lähdettiin käyntiin puheella. Ei räjähtävää punnerrusaloitusta vaan ihan esittelyt, perusideat lajista ja vasta sitten master class eli ohjelma läpi kouluttajan johdolla. Ohjauksessa oli selkeä rytmi, kohokohdat, tarkat tekniikkaohjeet ja motivointi puskea vielä hieman pidemmälle hien tirskuessa silmiin ja valuessa pitkin selkärankaa. Homma käytiin läpi tunnin jälkeen ja etsittiin juuri läpikäydystä ohjauksesta sen ideat. Vitsi miten paljon pitääkään sisäistää saadakseen homman rokkaamaan. Ei ole kuulkaa ihan pieni homma edessä! Ilolla otan homman vastaan.

Näillä eväillä pärjättiin master classin jälkeen lounaaseen saakka

Polvi ja sitten lantiosta tiukka työntö ja hyvin kolisee vastustajan pää polven kärkeen

Kun käy tunneilla tekee aina parhaansa, mutta harvemmin sitä asettelee varpaita ja nilkkaa viiden sekunnin ajan oikeaan asentoon ennen potkua tai polvipotkua. Tai hakee sivupotkua polvillaan maassa taiteillen. Tukijalan asetus, perusasennon hakeminen, lyönnit, potkut, lantion käyttö, kierto, ryhti, eri kamppailulajeille jokaiselle ominainen tyyli. Vähemmästäkin jää haukkomaan henkeään! Ja me porhallettiin tekniikasta toiseen. Kehujakin saatiin, mutta myös perinteisimpiin virheisiin syyllistyttiin. Turvallisin tapa on usein tehokkain ja toisinpäin. Suosittelen lämpimästi osallistumaan kuntosalisi tekniikkatunneille, jos sellaisia on tarjolla. Voit saada treenistäsi tehokkaamman ja mielenkiintoisemman kertalaakista.

Perusasentoja viilattiin

Sivupotkun harjoittelua...

... ei voi tosikoiksi väittää jengiä :)

Tänään painottui siis tekniikka, huomenna lähdetään tarpomaan ohjaamista läpi. Minulla on ohjattavana kappale kaksi ja varjoiltavana kolmoskipale. Eli heti aamusta tulikaste. Toivottakaa pitkää iltaa ja sen päälle makoisia unia. Huomenna pistetään mikki niskaan ja annetaan palaa taistelijan sielulla!

BodyCombat koulutus on täällä!

Jotenkin se tuli, ihan varkain. Hiipii kaukaisesta tulevaisuudesta seuraavan nurkan taakse ja yhtäkkiä seisoi tuoreelta hieltä haisten ihan eteisessä. Hups! BodyCombat koulutus alkaakin huomenna ja nyt ei enää auta vikistä vaan pakata kassi ja hyökätä sheivaamaan kintut pelikuntoon.

Kuva lainattu LesMillsin Facebook sivuilta

Jännittää, suorastaan lievä paniikki on puserossa. Mitäs jos en jaksa? Mitä jos en osaa? Mitä jos en osaakaan sitä mitä tiedän osaavani?

Toisaalta, "fiksut pärjää aina". Ja minähän olen fiksu. Saatan ehtiä morjenstamaan paluun bloggaamiseen tehnyttä Rouva Kuulasta ja pääsen ohjaamaan kaverille kahvakuulaohjelman. Se voi muuten olla, että lisätreeniä viikonloppuun ei kaivattaisi, mutta kun nyt olen siellä isolla kirkolla päin, niin samalla voidaan kaverin hyvinvoinnin eteen tehdä vähän hommia :)

Kuva lainattu BodyCombatin Facebook sivuilta

Lupaan raportoida jälleen päivittäin homman etenemisestä, valmistautukaa iloon, riemuun, hiipivään epätoivoon, lihaskipuun (buranat ja kaurapussi lähtee mukaan tällä kertaa!) ja maailmoja syleilevään väsymykseen :)

Lupa kyykyttää!

Saa onnitella minua ja tulla tekemään se jatkossa ohjaamilleni BodyPump tunneille ihan henkilökohtaisesti. Minulla on lupa kyykyttää, pystypunnerruttaa ja dipityttää teitä seuraavan kolmen kuukauden ajan. Tässä ajassa tulee kuvata lisenssivideo ja saada se hyväksytysti läpi. Kun tuo on tehty, on minulla pysyvä lupa kyykyttää ikuisesti, kunhan pysyn jatkokoulutuksissa mukana.

"Lisää räjähtävyyttä hyppyihin!"

Tällä viikolla minulla on lupa levätä. Viikonlopun koulutuksesta poistui joukko ihania uusia ystäviäni hämmentynyt hymynkare kasvoilla ja kummallisesti töpötellen. Ei liiku jalat ylös tai alas portaita, laukku painoi ainakin tonnin enemmän kuin tullessa ja takkia tai paitaa ei saanut päälle, koska käsien nostaminen ylös tai vieminen selän taakse ei ole optio. BodyCombat ohjaajakoulutuksessa olleet sanoivat kuitenkin, ettei tämä ollut fyysisyydessään mitään siihen verrattuna. Odotan kauhunsekaisin tuntein siis toukokuussa koittavaa seuraavaa koulutusviikonloppua.

Kouluttajaakin jo vähän hymyilyttää vikalla kierroksella ;)

Sunnuntaina puhuttiin paljon välittämisestä. Tuntilaiset välittävät sinusta, kun sinä välität heistä. Ja niinhän se menee; minä tahdon että tunneillani käyvät voivat hyvin, tekevät oikein ja saavat kunnon treenin. Minä välitän heistä ja takaisin saan välittämistä. Hymyjä, kiitosta, rakentavaa palautetta. Kiitos siitä!

Yhteisöllistä punnertamista

Hiki se tulee kuulkaa ohjaajallekin!

Omaa reppuun ehkä yllättäen tarttui yhteisöllisyyttä muiden ohjaajien kanssa. Tähän kannustettiin, siitä puhuttiin paljon. Olen aina ajatellut, että muut personal trainerit ovat kollegoita, eivät kilpailijoita. Me ollaan töissä eri paikoissa, tehdään töitä eri firmoissa, mutta meidän kaikkien etu on se että me menestymme. Jos kollegalla on paljon asiakkaita, se tarkoittaa että minullakin voi olla. Se ei ole minun asiakkaistani pois. Päinvastoin on upeaa että hyvät tyypit saavat tehdä sydämensä kyllyydestä töitä, ja lopputuloksena minunkin asiakaskuntani voi laajeta kun personal trainingistä puhutaan lisää. LesMills kannustaa tekemään yhteistyötä, tukee erilaisia tempauksia ja haluaa että ohjaajina tuemme toisiamme. Silloin kaikki kehittyvät, ja homma menee entistä paremmin asiakkaiden kannalta.

Uupumuksesta huolimatta, hymyt olivat herkässä kun ohjaajakollegat saivat viimeisellä kierroksella irrotella :)

Sallittuja variaatioita askelkyykkybiisissä painojen kanssa. Ohjaajalle "ilman painoja" ei ole optio.

Minulla on siis lupa kyykyttää ja sinulla on lupa tulla kyykkäämään tehokkaasti, turvallisesti, innostuneesti ja vaikka riemusta kiljuen tunneilleni. Palaan asiaan kun selviää missä kaikkialla pääsen lisenssiäni käyttämään.

Kouluttajan irtiotto vikassa biisissä :)

Ja vielä pari kiekkoa lisää!

Tiedättekö miltä tuntuu kun katujyrä on ajanut ylitse? Minulla alkaa olla aavistus. Kädet eivät nouse hartiatason yläpuolelle oikein ollenkaan, vessanpöntölle istahtaminen vaatii käsien avustusta ja steppilautaan nojaileminen saattaa aiheuttaa kyljissä krampin.

Olen tänään tehnyt aamulla 1,5x BodyPump ohjelman ennätyspainoilla, perään 30 minuutin maksimihapottavan challengen ja iltapäivällä vetänyt lisätyillä painoilla ohjelman vielä kertaalleen läpi. Lounaan jälkeen olen katsonut itseäni ja muita videolta ohjaamassa, vastaanottanut palautetta ja miettinyt miten korjaisin esim. yliojentamisen tai millä saan pidettyä pääni eteenpäin kun teen pystypunnerrusta. Palaute on ollut todella yksityiskohtaista ja selkeää, ja hyvä niin. On helppo tavoitella täydellisyyttä, kun tietää tarkalleen missä pitää parantaa.

Kyykkytekniikkaa, palautetta yhdelle ja kaikille, mallisuoritus, virheiden korjaus.

Huomiseksi opeteltavaksi tuli toinen kappale, minun kohdallani kyykkybiisi. Tämä kuvataan huomenna ja varjona katsotaan myös videolta olenko onnistunut korjaamaan tekniikkavirheet tämän päivän palautteen perusteella.

Kyykkybiisi sopii hyvin, koska tänään vasen olkapää alkoi oireilla. Ensin tuntemus oli sisäpuolella terävänä pistona rintabiisissä ja siitä se laajeni koskemaan ihan kaikkia liikkeitä joissa pitää koukistaa kyynärvartta. Kipu säteilee myös vasemman käden sormiin ja haittaa tangosta kiinni pitämistä. Jossain kohden särky oli koko kädessä ja pistävä kipu siirtyi myös ulkosyrjälle kyynärpäätä. Tennis- ja golf kyynärpää yhdessä.

Teoriaosuus, mutta puolivälistä listaa kuvattuna, ettei kaikkea sentään paljasteta :)

Teemana oli tänään painojen vapaaehtoinen ja ei-niin-vapaaehtoinen lisääminen. Kaikki tsemppasivat ohjeiden mukaan ja lisäsivät painoja. Iltapäivällä rakkaat kouluttajat kävivät lisäksi tökkimässä tankoihin lisäpainoja ohjatessamme ja koeyleisön roolissa tehdessämme. Minulle painoja ei enää loppupäivästä lisäilty kun kyynärpään kanssa oireet vaan lisääntyivät.

"Tuleeko tää siihen blogiin? No sit!" --> Poseeraus kannattaa aina :)

Challengen tarkoitus oli hapottaa meidät äärirajoille. Täydellinen onnistuminen tässä, kiitos vaan :D Tehtiin neljää liikepatteria parin kanssa vaihdellen kahta liikettä. Kaikkiin sarjoihin tuli lisätä 50-75% lisää kiekkoja tankoon kuin normaalisti. Tuli hyvin nopeasti vastaan hetki, jolloin tanko ei pyhästä aikomuksesta huolimatta vain nouse tai liiku. Kyykätessä parin piti auttaa tanko harteille, kun omat voimat eivät riittäneet sen liikuttamiseen. Toki myös poistamisoperaatiossa juuri sarjan isoja hyppyjä tehnyt pari huudettiin avuksi.

Kyyneleiltä ei vältytty, kun kyynärpää hyytyi lopullisesti armottomien painojen alla Challengessa. Taisin kyllä enemmän itkeä silkkaa harmitusta siitä että kroppa ei anna osallistua täysillä koulutukseen kuin suoraa kipua. Ei se kipukaan ihan pientä ollut. Nyt hoidan vaivaa kylmällä ja tulehduskipulääkkeillä tämän illan ja koitan parhaani mukaan pärjätä huomisen ja sitten ottaa täyden levon kädelle. Ehkäpä soittelen tutuille fyssareille ja sovin tapaamisen. Katsotaan ettei vaiva toistu.

Tänään oli todella rankkaa, vaativaa ja opettavaista. Kyllä tällaisen päivän jälkeen hengissä selvinneille soisi huomisen olevan pelkkää riemua ja ohjausnäytteiden menevän läpi. Tämä sopikoon vinkiksi rakkaille kouluttajillemme ;)

Au, Au, AUUUUUU - enkä puhu kullasta

Päivä alkoi löytämällä paikanpäälle ajoissa. Huh jes! Ehkä NLP-tutustumisillassa olen oppinut jotain, ajanhallinnan taidon? Hiivin saliin, ja homma alkaa. Ei sen kummempia esittelyitä, musa soimaan ja komennus punnertamaan. APUA! Noh, punnerretaan aikamme, komento kuuluu että polvet ilmaan. Sitten leveä hymy ja kehu, että "hyvin te teette kaiken mitä käsketään, ainakin vielä".

Kouluttajat

Ollaan päästy alkuun. Jutellaan viidestä pääelementistä. Kouluttaja kertoo miksi ohjaa, mitä se hänelle merkitsee. Ja sitten onkin vuorossa eka tunti, ohjelmaa 85. Kouluttajia on kaksi ja ohjatessaan, he katsovat koko ajan jokaista meistä. Jostain kummasta syystä en ole ehtinyt tutustua tähän ohjelmaan... Paniikki hiipii takaraivoon kun koitan arvata mitkä olisivat ne hyvät painot. Hauispainoissa on ehdottomasti liikaa, askelkyykyissä liian vähän.

Palkkaria, vettä, muistiinpanovälineet, ohjelma paketti ja tekniikkavihko.

Viisi pääelementtiä

Jatketaan viiden pääelementin läpikäyntiä ja sujuvasti jatketaan tekniikan korjaamiseen ja läpikäyntiin. Luetaan vihkoa, luetaan ohjelmaa, tehdään miljoona toistoa maastavetoja ja kulmasoutuja. Vihdoin koittaa lounas, ja mahat mouruten rynnätään lounaalle. Tutustun vihdoin pariin kurssikaveriin. Ihania fysioterapeutteja on matkassa mukana!

Ensimmäinen tunti

Lounaan jälkeen kouluttajat paljastavat jutelleensa meistä. Homma näyttää kuulemma ihan hyvälle. Jatketaan tekniikoiden selvittämistä. Puhutaan linjoista, hyvistä kielikuvista ja tehdään miljoona askelkyykkyä. Tai no minä teen. Askelkyykyissä minulla väsyy yleensä takajalan pohje, se suorastaan kramppaa ennenkuin sarja on edes puolivälissä. Kysyn miksi, ja toivon että asia korjattaisiin. Kuusitoista opiskelijaa ja kouluttaja korjaavat lukuisia asentovirheitä askelkyykystäni. Lantio tippuu ja kiertyy, kantapää ei ole tarpeeksi korkealla, etummainen polvi yliojentuu ja takapolvi menee liiankin alas. Kun asento saadaan oikeaksi, on hankala pysyä pystyssä. Jokainen lihas tärisee hallitsemattomasti ja silti pitäisi kyykätä lisää. Pyydän saada vaihtaa jalkaa. Korjataan samat asiat ja palataan vielä ensimmäiseen jalkaan. Korjataan lisää. Ja sitten joko kyykky on kohdallaan, tai sääli voittaa ja minut päästetään piinasta :D

Linjoja, tekniikkaa, perusasento

Loppupäivästä jaetaan biisit, jotka huomenna ohjataan. Saan lämppärin, eli kaikki mahdolliset liikkeet. Tästä tulee pitkä yö...