Paketti

Tänään kotiin tullessani minua odotti tällainen paketti. Palataan aiheeseen vielä tarkemmin, mutta lyhyesti kerrottakoot että kyseessä on Icebug kengät. Juoksuun tarkoitetut kengät, joissa on nastat pohjassa. Nastat toimivat myös jäisellä asfaltilla, koska pohja joustaa niin ettei tarvitse luikastella pelkkien nastojen päällä kovalla alustalla. 

En malta odottaa testisessiota!!! Onneksi huomenna ehdin varmasti, kun itsenäinen Suomi täyttää vuosia.

Entsyymivalmisteen testitulokset

Nyt kun melkein kuukausi on koekäytetty entsyymivalmistetta ruoansulatuksen parantamiseksi on tullut aika raportoida. Digest basic tuotetta olen testaillut ja päivän pääaterioilla pyrkinyt nappaamaan tabletin aina ensimmäisen suupalan kohdalla.

Vatsa on voinut kohtalaisesti, mutta on hankala sanoa onko vointi ollut huomattavasti parempi kuin aiemmin. Olen ehkä rohkeammin yltynyt testaamaan raskaita ruokia, joita yleensä välttelen. Tämä ei taatusti ole toivottu vaikutus, mutta pitihän Plevnan currywursti annos testata kun ruoansulatusta oli kerrankin vauhdittamassa apulainen ;)

Isoimman eron huomasin kun välillä pilleripurkki jäi kotiin tai en kehdannut ottaa tablettia esiin ja jälleen kerran selittää mitä suuhuni kippasin. Vatsa toimi huonosti, kertyi ilmaa tai tuntui painetta vatsassa. Tällä valmisteella on siis tehoa, mutta sen huomaa parhaiten kun käyttöön tulee tauko.

Toivon etten koskaan joudu käyttämään mitään pysyvää lääkitystä ruokailujen yhteydessä. Tablettien ottaminen on ollut raskasta jopa lähipiirin kanssa syödessä. Aina joudun selittämään mitä teen ja vastaamaan kysymykseen "miksi ihmeessä?". Suomessa istuu lujassa käsitys, jossa kärsiminen on selviö ja "hömpötykset" ovat typeryyttä. Itse taas ajattelen, että testaamatta ei voi tietää ja lumevaikutuksenkin otan kiitollisena vastaan.

Ihmiskokeet saavat jatkoa - testissä Digest Basic entsyymi

Kun on vähän tällainen, ei usko kerrasta ettei aina kaikkea tarvitse kokeilla itseensä. Ihmiskokeet saavat siis jatkoa surkeasti päättyneestä 6kg 6vk haasteesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi.

Minulla on aina ollut herkkä vatsa, stressi vatsa, kuramaha ja vaikka minkälainen kriisiytyvä pakki. Välillä homma skulaa, välillä ei. Joskus tuntuu että pääsen vatsan kanssa samalle sivulle, ja homma sujuu niinkuin kuvittelen normaaleilla ihmisillä sen toimivan. Tätä riemua kestää yleensä maksimissaan viikon. Tämän jälkeen poikkeuksetta vatsa tekee tenän ja alkaa temppuilla.

Siinä on purkki entsyymeitä, testi alkaa välittömästi

Olen ymmärtänyt ettei kannata heittää kirvestä kaivoon vaikka perinteinen lääketiede kehottaisi vain kärsimään. Olenkin kokeillut mm. akupunktiota, mutta valitettavasti ilman pitkäaikaisia tuloksia. Nyt testiin astuu entsyymivalmiste, jonka on tarkoitus pilkkoa ruokaa vatsassa ja helpottaa ruuansulatusta. Samankaltaisia entsyymivalmisteita on markkinoilla useampiakin, mutta minun valintani on Digest Basic.

Entsyymikapseli otetaan ruuan aluksi ja sen tarkoitus on pilkkoa ruokaa ja mahdollistaa ravintoaineiden tehokkaampi hyväksikäyttö. Tarkoitus on myös vapauttaa ruuan sulatteluun kuluvaa energiaa muuhun käyttöön. Lopputuloksena pitäisi olla parempi ja energisempi olo, närästämisen, turvotuksen ja muun vatsamylläyksen pitäisi olla taakse jäänyttä elämää.

Palaan asiaan, aika näyttää onko tehoa kohdallani ollenkaan, vähän, paljon vai juuri sopivasti.

Hallittu repsahtaminen ei mennyt ihan niinkuin Strömssössä - 6kg 6vk haaste viikko 3

Jaahans, viikko hurahti ja nolla postausta. Pahoittelut arvoisat lukijat. Olen treenannut ja treenannut ja syönyt ja syönyt. Kuten viimeksi mainitsin, oli Pirkan pyöräilyä varten pakkokin vähän hellittää dieetistä ja repsahtaa hallitusti viikonlopun ajaksi. Hallittu repsahdus jatkui vielä maanantaina palautteluidealla. Koko kolmen päivän ajan teki aamupuuroa maistellessa lähes itkeä ilosta...

Noh, tällaiset tarinat eivät yleensä pääty hyvin. Kun kyseessä on aamupuuro ja onnenkyyneleet sekä äärimmäisen rankka treeniviikko voi varautua pahimpaan. Söin maanantaina hampurilaisen ja ranskalaiset, koska rahkavälipala (jossa marjoja ja maitorahkaa) ennen 4,5 tunnin tanssitreenejä ei jaksanut kantaa minua kotiin asti ja toisaalta Los Angelesista saapunut opettaja ja muut vanhat kamut houkuttivat liiaksi.

Tiistaina yritin tsempata ja siirryin takaisin ruotuun jogurtti + 2rkl mysliä aamiaisiin pienellä marja ja maitorahka lisällä. Jostain syystä rakkaat proteiinipatukkavarastoni olivat ehtyneet ja söin treenien lomassa eldoradon myslipatukoita (suklaata ja viinirypäleitä myslin joukossa, omnom!). Illalliseksi väkertämääni jauheliha-parsakaali-täysjyväpastapataa. Ei ihan kirjan ohjeilla siis tiistainakaan...

Keskiviikkona lounas venyi yli kahteentoista asti ja sisälsi ruiskuoressa olevan pancho villan hampurilaisen sekä muutaman ranskalaisen. Rahkavälipala kantoi yllättävän hyvin illan treenit, mutta sitten taas seura ja hiilarihimo sai minut sortumaan 2h+k ravintolassa pöydän kokoiseen toastiin... Metwurstista ja mozzarellasta taitaa saada karppaaja pisteet, mutta vaaleasta leivästä taitaa tulla sanomista?

Torstaina kärvistelin kiltisti puoli kahteen saakka aamuisen jogurttisetin voimalla. Peli oli selvä, kun reitti kulki Subwayn ohi. Jos itseään voi jostain edes kehua, niin siitä että otin vain puolikkaan leivän ja jätin majoneesit ja juuston vähemmälle korvaten ne tuplamäärällä kananrintaa. Eva Wahlströmkin suosittelee subeja... kaikui mielessäni. Jepjep!

Perjantaina ajattelin tsempata, kun tiesin että lauantaina tulee otettua alkoholia mikä on ehdottomasti kielletty ohjelmassa. Päivä meni hyvin, ja jopa ABC:n huoltiksen noutopöydästä sain koottua ohjelmaan soveliaan aterian höyrytettyjä kasviksia ja kuivaksi paahdettuja kanafiletikkuja. Perjantaina myslipatukat oli jo syöty, joten kärvistelin vedellä. Illalliseksi kotona söin tekemiäni luomujauhelihapihvejä ja salaattia.

Viikon opit:

• Kun on kiire, suunnittele etukäteen ja vältä sudenkuopat ja suden nälkä
• Ihminen voi olla addiktoitunut kaurapuuroon ja herkistyä sen uudelleentapaamisesta vaikealla hetkellä
• Syö 3-4h välein ja vältä hillittömät ylilyönnit, tärisevät kädet ja vastaantulijoiden tappohimo
• Kun näet ihania ystäviäsi rajatun ajanjakson ja voit viettää heidän kanssaan aikaa, älä anna ruuan rajoittaa vaan nauti täysin rinnoin. Dietille ehtii seuraavallakin viikolla.

Hikeä, kramppeja ja rankkasade - Pirkan pyöräily 2012

Nonniin, raporttia pyöräilystä on saatu odottaa tähän aamuun asti, koska eilinen meni pyöräilystä kotiuduttua pitkään suihkuun, ruoan syömiseen ja nuokkumiseen.

Oli aivan karmeaa ja toisaalta upea tunne suoriutua jostain tuollaisesta käytännössä harjoittelematta. 134km oli lähes alusta lähtien silti tuskaisaa. Ensimmäinen taukopiste sijaitsi 30km kohdalla ja viimeiset 10km ennen sitä oli pelkkää ylä- ja alamäkeä. En vaan kertakaikkiaan saanut vauhtia alamäestä hyödynnettyä ylämäessä ja tuntui todella tahmealta.

Rusinaa, vettä, urheilujuomaa ja oman kassin raakasuklaata sekä pähkinöitä naamariin ja matkaan. Vaihdoin minä kevyemmän takinkin tässä kohtaa päälle. Ilma oli sadetta enteilevä ja hiostava. Toisaalta ehkä parempi kuin suora auringon räkitys.

Klassikon reittikartta, lainassa täältä

2km ekan taukopisteen jälkeen totesin, että olisi pitänyt käydä sittenkin vessassa 2km sitten... Huokaus! Noh, enää 26km seuraavalle pisteelle, tai hätätilanteessa uhrautuminen puskapisulle. Topi erosi porukastamme tässä kohden, koska oli kokoajan monta metriä edellä. Itse olin se pahnan pohjimmainen, eikä nuo mäet ainakaan helpottuneet. Terhi koitti auttaa mäissä laskemalla vieressä, mutta lopputuloksena todettiin, että Terhin pyörä vaan rullaa paremmin.

Kurusta on jostain syystä viimeinen valokuva. Sitten on keskittyminen mennyt täysin ruokaan ja juomaan sekä vessajonoihin. Kurussa oli tarjolla banaanin makuisia hiilari + proteiini patukoita. Seuraava etappi vietettiin röyhtäillen banaanin makuisia röyhtäyksiä. Yök.

Terhi ja Kurun huoltopiste

Muroleeseen oli vain 17km, ja perillä odotti ihanalla hymyllä tarjoiltu mustikkakeitto. Tässä kohden on mainittava, että ohitse oli mennyt useampi tavoiteaikainen maantiepyöräjoukkio, jotka tulivat 217km lenkiltä. Hämmentävää kuunnella iloista rupattelua porukalta joka porhaltaa reilusti lujempaa kuin itse ikinä kuvittelisit pystyväsi. Ihan kuin he vain olisivat sattuneet pyörien päälle rupattelemaan niitä näitä.

Muroleesta edellemme lähtivät kolmella jopolla matkaa taittavat nuoret miehet. Iso kunnioitus heille, kolmella vaihteella edeten näytti silti naurattavan ja olevan rentoa huristella. Muroleesta lähti ehdottomasti mäkisin osuus ja alkoivat minun jalkakrampit. Kiitos luojan Terhin suolarakeiden ja tsempin selvittiin eteenpäin. Tällä pätkällä törmättiin myös rullaluistimin etenevään mieheen. Hänkin oli aivan kuitti, mutta sinnikäästi vain eteenpäin. "... Ja mä vielä maksan tästä!" -kommentti kitetty erään mäen päällä meidän molempien tuntemukset.

Reitti profiili (koko 217km reissulta, josta Mutala oli ensimmäinen meidän reitin huoltopiste)

Terälahteen tultaessa ajattelin, että nyt tiedän maaston ja taatusti pärjään eteenpäin. Mäkiä ei ole lähes nimeksikään verrattuna edelliseen pätkään. Tällä pätkällä silti taukopisteestä lähdön jälkeen koettiin uskomattomin jalkakramppi noin 500m pätkän jälkeen. Terhi oli viisaasti siirtänyt suolat taskuun ja ajoi minun takanani. Noh, suorastaan kourallinen suolaa, venyttelyä, hiljaa mielessä sadattelua ja uskolliset toverit huolestuneen oloisina. Matka jatkui krampin liennyttyä.

Lähdössä oikeasti vain jännitti

Vihdoin Eerolan suoran kohdalla se iski, sade. Vettä tuli niinsanotusti ihan maahan asti, ja minun kevyempi takkini ei todellakaan kestä yhtään vettä. Kengät olisivat kestäneet hetken, ja housutkin elleivät olisi jo valmiiksi olleet sisältä hiestä märät. Mutta sitten housun puntti alkoi uittaa kengän sivuitse kenkään vettä ja hetken päästä kengät kelluivat. Noh, mitäs tuosta! Sade taikoi hetkeksi vapauden hengittää nenän kautta. Allergialääkitys ei meinaan purrut täysin, ja koko alkumatkan olin joko räkinyt tai hengittänyt pääosin suun kautta.

Aitolahden kohdalla olisi jopa voinut jättää pysähtymättä, mutta onneksi mentiin sinnekin niin Terhi (uljas apurini) pääsi hänkin pissalle. Minä sain vedettyä viimeiset suklaat ja rusinat sekä omaa palkkariani. Sitten enää Terhin sanoin "viimeisiä itkuja vaille valmis". Taukopisteen ajaksi sade oli tauonnut, mutta pian se Tasanteen kohdalla liittyi taas seuraamme. Noh, parempi sillä hetkellä kun minusta vielä tuntui siltä että selviän maaliin eikä silloin kun olo tuntui aivan onnettomalta.

Lopulta maalissa satoi edelleen kaatamalla vettä. Nappasimme mitalit, hyvästelimme toisemme ja minä lähdin tavaroineni pyöräilemään kotia kohden. Huh! Olipahan elämys. En voi suositella harjoittelematta kenellekään :)

Frisbeegolf - lajikokeilu

Ihanaiset ystävämme järjestivät kaveripiirin kokoontumisajot, joissa yhtenä ohjelmanumerona oli käydä heittämässä Hattulan Frisbeegolf rata. Tasoltaan rata on B2 (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan), eli ilmeisesti keskitasoa.

Kirjanpito voi alkaa, tutustutaan rataan 

Jaa että tuonne mäen päälle pitäisi kiekko kiskaista? Ja itse perässä... hmm...

Pelit aloitettiin käymällä nopeasti läpi pari eri otetta kaveripiirin kokeneempien heittäjien opastuksella. Kiekkoja voi heittää rystyltä ja kämmenpuolelta. Toisin kuin aiemmin frisbeeta heittäessä, oli tarkoitus puristaa käsi nyrkkiin, eikä jättää sormia suoraksi kiekon alle. Totesin kierroksen aikana, että ainakin itsellä heitot joissa en jäänyt käden asentoa enempää hinkkaamaan ja heittolinjoja pohtimaan menivät parhaiten. Silti uskon, että tekniikkaa kannattaisi hioa, jotta voisi lajissa kehittyä. Ekakertalaisena suurin osa heitoista löytyi jokatapauksessa puusta ja pöpeliköstä... menivät ne kuinka hyvin tahansa.

Tästä mun pitäis sitten heittää, kunhan edellinen pääsee pois edestä pöpeliköstä :)

Myöhemmin todettiin, että voi heittää myös "rolleri"-heittoja, joissa kiekko heitetään pystyssä pyörien esim. esteen ylitse. Tähän on olemassa erillisiä kiekkoja, jotka pyörimisen jälkeen vielä leijailevat jonkun matkaa. En usko ennenkuin näen, koska mistä se kiekko voisi tietää koska rollaaminen lakkaa ja on aika leijailla ;) Ehkäpä MoveMe selvittää asiaa myöhemmin paremmin, seuratkaa blogia silmät tarkkoina!

Älä laita kättä siis niin, että sormet on suorina ja etusormi kiekon reunalla...

...vaan purista kiekko "nyrkkiin" ja jätä peukalo kiekon päälle

Kämmenheitossa pari sormea jää työttömäksi, peukalo laitetaan edelleen kiekon päälle

Ja ne kaksi työllistyvää sormea suoriksi tai koukkuun kiekon alle

Meillä oli erinäisiä kiekkoja, ja minulla oli "mid-range" ja "putt & approach" kiekot. Muutaman heiton heitin myös reilusti vasemmalle kaartavalla driverilla. Kiekoissa oli mystisiä numerointeja, jotka kertoivat mm. kiekon kaartamisesta oikeaan tai vasempaan heiton eri vaiheissa. En pystynyt keskittymään noihinkaan merkintöihin. Jokaisen kerran kun yritin hyödyntää kaarto-ominaisuutta kiekot menivät täysin suoraan ja päinvastoin. Kiekkoja on eri painoisia. Itselle tuntui siltä, että painavammalla onnistuin paremmin, mutta silti mieli teki heittää kevyemmillä kiekoilla pitkiä heittoja.

Yksi maalikori ja taustalla pari muuta väylää

Kokoontumisajojen isännän taidonnäyte

Pelin säännöt ovat varsin yksinkertaiset. Heitetään kiekkoja aloituspaikalta koriin ja pyritään käyttämään tähän mahdollisimman vähän heittoja. Jokaiselle väylälle on määritelty par-tulos, mutta ainakin minulla jokainen väylä vähintään tuplasi par tuloksen. Perinteisessä golffissa palloa lyödään sieltä minne se jäi, ja mailaa vaihdetaan maaston ja etäisyyden mukaan. Frisbeegolffissa vaihdetaan heittovälinettä ja heitetään juuri sieltä pusikosta minne kiekko on viimeksi leijaillut. Kamerassani on siis satoja kuvia, joissa kukin seurueestamme kykkii missäkin puskassa.

Tästä lähti voittajamme hieno avausheitto muistaakseni kymmenennellä väylällä

Kiva laji! Aion jumbosijani kirkastaa kullaksi vuodessa parissa :) Tai no, voitinhan minä naisten sarjan, kun olin ainut nainen :D

***
Lisätiedot seuraavien linkkien kautta:
Hattulan frosbeegolf areenan esittely ja tiedot http://frisbeegolfradat.fi/rata/hattula
Frisbeegolfista yleistä tietoa: http://frisbeegolfradat.fi/faq
Suomen frisbeeliitto: http://frisbeeliitto.com/
Suomen ainut verkkokauppa, joka keskittyy frisbee kauppaan: http://www.discmania.fi/

Positiivisuutta vaikka väkipakolla?

On pakko kirjoittaa omatoimisesta empiirisestä kokeilusta. Ei liity liikuntaan, mutta kehon hyödyntämiseen hyvinvoinnin hakemisessa kylläkin.

Tiedättekö sen tunteen kun herätyskello soi, ihan liian aikaisin? Ei tee mieli nousta saatika pukea, eikä ainakaan raahustaa töihin? Juu, minulla on ihan sama fiilis lähes joka aamu. Sen sijaan, että mököttäisin auton ratissa töihin, ja mököttäisin edelleen pöydän ääressä, ajattelin kokeilla jotain uutta.

Tässä kuvassa hekotan lattialla katsellessani ultraäänikuvaa
poikittaisesta vatsalihaksestani ja sen aktivaatiosta

Psykologiasta on tuttua käsite, että ihmisen fiilis vaikuttaa ilmeeseen ja eleisiin. Oli myös puhetta, että ketju toimii toisinkinpäin. Siis ottamalla iloisen ilmeen voisin tulla iloiseksi. Asiaa oli testattava! Eli ajelin töihin väkisin hymyillen. Oikein korvasta korvaan hymy. Ja kas vallan! Olo tuli iloiseksi alta minuutin, väsytti puolet vähemmän ja olo oli raikkaan aurinkoinen.

Lomalla hymyilyttää, AINA.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan itsekin, ja naisena liittymään tähän ihanan hellyyttävään kampanjaan Facebookissa, jotta niilläkin jotka eivät itsenäisee hymyterapiaan usko voisi olla ilahduttavia arjen hetkiä. POSiTive-IT.