Ambroniten testauksen jatko-osa - mitä tökötistä tykkäsi ultrajuoksija?

On kulunut aikaa ja vettä virrannut Tammerkoskessa. Mutta vihdoin voin palata tähän Ambronite asiaan ja julkaista teille alekoodin jolla paketillisesta saa 20€ alennusta.

Miksi tässä kesti niin kauan? Minä halusin saada toisenkin mielipiteen, sellaisen henkilön joka reenaa ihan tosissaan. Ja sattumoisin ystäväpiiristä löytyi yksi ultrajuoksija (hullujen laji!) jota tällainen ravintolisä kovasti kiinnosti. Ongelmaksi osoittautui se, että heti kun laitoin ainetta matkaan selvisi että pitkähkö telakoituminen oli hänellä edessä erinäisten vaivojen vuoksi. Piti siis odotella että juoksija pääsee takaisin baanalle testaamaan Ambronitea tosioloissa.

Uudessa seoksessa on parempi maku marjojen ansiosta.
Tätä en vielä ole testannut, vaan arvio perustuu aiempaan seokseen :)

Tässä välissä ehdin itse testailla ehdotettuja mehukeittoa sekä pilttipurkilla höystämistä maun parantamiseksi. Piltti toimi miedommin, mutta toi ihan hyvän makuparannuksen. Testasin mangopiltillä. Mehukeitto ei jotenkin itsellä pelannut. Se maistui tavallaan liikaa ja tavallaan liian vähän. Liikaa niin että mehukeitto hallitsi makua ja liian vähän siksi että vesi laimensi makua vetiseksi. Mutta kokeilemalla selvinnee mitä teidän makunystyrät hommasta tykkää.

Tähän väliin pistän testihenkilön oman raportin sellaisenaan, koska se oli niin hyvin kirjoitettu:

Vihdoin viimein pääsin testaamaan Ambroniten. Ensin aamuherätys ja aamukahvi. Sitten sekoittelin Ambroniten ohjeen mukaan pulloon. Tosin laitoin tapani mukaan hieman ruususuolaa sekaan ja laitoin pullon reppuun muiden nesteiden kanssa. Mukaan tuli litran verran valmista proteiinijuomaa jossa oli vain proteiinia, ei yhtään energiaa. Lisäksi mun normijuoma eli 0,5 l ruususuolavesi lisättynä sitruunapuristeella. Tarkoituksena oli tehdä pitkä hidas lenkki, kehittää rasva-aineenvaihduntaa sekä testata Ambronite. 

Ensin tein 5,5 h hitaan pitkän lenkin, sykkeen ollessa keskimäärin 115. Tämä siis täysin ilman energiaa poislukien proteiini. Lenkki sujui hyvin eikä mitään ongelmia ollut. Lievää uupumusta oli kun palasin autolle ja ajattelin katsoa miten Ambronite tehoaa. Ensi vaikutelmana Ambronite näytti hieman epäilyttävältä koska väri viittasi hieman Spiruliinaan. Maku ja rakenne muistutti hieman velliä, mutta itse maku oli yllättävän hyvä. Ei mitään ylimakeaa tököttiä. Tuli ihan mieleen lapsuuden aamupuurot :)  

Sekoitusvaiheessa olin lisännyt sekaan hieman ruususuolaa, mutta sitä voisi kyllä lisällä sinne enemmänkin. Join noin 2,5 desiä yhdellä huikalla ja lähdin jatkamaan lenkkiä mutta nostin sykkeen 140:een. Olo oli yllättävän vakaa, voimakas ja fressi. Vatsassa ei ollut mitään tuntemuksia eli vatsa kykeni sulattamaan ravinnon täysin ongelmitta vaikka takana oli jo pitkä lenkki ja nostin sykkeitä selvästi. Flow tuli helposti ja tein noin 1,5 h lenkin keskisykkeellä 140. Autolle palatessani olo oli hyvä, kevyt ja fressi. Tässä vaiheessa join loput 2,5 desiä Ambronitea. Maku oli edelleen hyvä, eikä vatsassa ollut mitään tuntemuksia. 

Kokonaisuudessaan erittäin hyvä tuote ja piristävä poikkeus näiden ylimakeiden ja -prosessoitujen "urheilu"juomien rinnalla. Tulee ehdottomasti vakiokäyttöön. Mistä näitä voi tilata/ostaa?

Edelleen jaksan itsekin ihmetellä miten tuo aine täyttää niin helposti ja nopeasti. Voin sieluni silmin kuvitella miten energia virtaa soluihin ja tsädäm muutun nälkäisestä tyytyväiseksi. Että jos maku nyt onkin hieman erikoinen niin ainakin tuote toimii tarkoitukseensa äärimmäisen hyvin. Ja juu, urkkajuomat ja palkkarit on usein ihan öklön makeita, teollisia ällötyksiä. Ambronite ei välttämättä ole "hyvää", mutta eipä ainakaan lennä kaaressa laatta kun pistää sitä treenin jälkeen kulauttaen kitusiinsa.

Ambroniten tiimi GoExpo messuilla. Kuvat lainassa Ambroniten Instagram tililtä, luvan kanssa.

Ja sitten siihen aiheeseeen, että mistä näitä voi tilata? Ambronitea myydään heidän omassa verkkokaupassaan http://ambronite.com/ ja sieltä voi tilata koodilla "MOVEME" 20€ halvemmalla valitsemansa paketin. Jos epäilyttää koko homma, mutta haluat edes kerran testata niin verkkokauppa tarjoaa mahdollisuuden antaa s-postiosoite heille käyttöön ja saat vain yhden pussin -50% alella messiin.

ps. Ambronite on Suomalainen laatuinnovaatio. Jos ostat tuet siis kotimaisia yrittäjiä!

Testissä Ambronite - hifistelijän pussikeitto

Sain blogin kautta testiin Ambronitea muutaman pussin. Tämä kyseinen lafka on kiehtonut siitä lähtien kun viime vuonna heidän tuotteitaan tuntui yhtäkkiä olevan kaikkialla lehdistössä kotimaassa ja kansainvälisestikin. Lyhykäisyydessään pussi sisältää jauhetta, joka sekoitetaan veteen. Lopputulos on juotava, täydellisen ravintokoostumuksen omaava ateria à 500 kcal.

Pari kaveria on ainetta kokeillut ja sanoivat että nostavat hattua jos kumoan kokonaisen pussillisen kerralla kitusiini. No toki otan haasteen vastaan ja nappaan ajanpuutteessa ambronitet purkiin ja suuntaan salille. Salin pukkarissa sitten "ruokailun" kimppuun ja vettä shakeriin. Tavara näyttää liejulta... ja vähän maistuukin siltä. Kolmasosa jää purkkiin, koska nieleskelyyn menisi liian pitkään ja treenaamaan on ehdittävä.

Plussaa siitä, että ravintoa tuli elimistöön ja jostain kummasta syystä myös elimistö älysi saaneensa ruokaa. Yleensä jos vedellään jotain nestemäistä kaloripitoista se saattaa vain kiihdyttää nälkää, mutta tämä kyllä täytti. Treeni sujui myös juuri "syöneenä" ihan ilman mitään oksennusoloja. Äärimmäisen hyvä. Yleensä tuollaisella syömisen ajoituksella kärsii vähintään vatsavaivoista ellei suoraan tosiaan pahoinvoi ja jää treenitehot pienemmiksi.

Koska tuo liejuinen tai talkkunainen makuelämys ei ollut ihan huikaiseva juttu koitin seuraavalla kerralla napata juoman mukaan töihin aamiaiseksi. Nakkasin joukkoon puhdistamon smoothie mixiä, jossa on marjainen maku. Maku parani heti monta pykälää, vaikkei edelleenkään hivellyt makuhermoja. Toisaalta 500 kcal oli tosi paljon aamiaiseksi, nälkä odotutti itseään pidemmälle kuin yleensä.

Palataan näihin testeihin vielä jatkossa, mutta nyt kysynkin jos joku lukijoista olisi tätä jo testannut. Minkä kanssa te nautitte Ambronitenne vai ihan vaan raakana?

Sokeriton tammikuu - miten se meni?

Koska nyt on jo kolmas päivä helmikuuta on tullut aika kertoa miten sokeriton tammikuu sujui, mitä opin ja miten aion toimia jatkossa.

Aluksi oli todella hankalaa pari päivää. Mutta juuri tämän hankaluuden vuoksi hommaan aluksi lähdin. Tarkoituksena oli taittaa makeanhimolta selkä ja siirtyä seesteiseen syömiseen joulun hässäkän jälkeen. Sokeri on todella koukuttava aine ja mitä enemmän sitä syö, sitä enemmän sitä tekee mieli. Toisaalta, kun aineesta vierottautuu kokonaan sitä lakkaa tekemästä mieli. Neljännen päivän iltana en kolunnut enää kaappeja kotona sokerituskassa.

Tämä on Patric Q:n kuva (jakoon on lupa)

Laskin alkupäässä matkaa kuinka paljon ihan tavallisissa elintarvikkeissa on sokeria. Esimerkkinä käytin aamupalaani, eli puuroa lisukkeineen. Riippuen valinnoista sain aikaiseksi ison kasan sokeripaloja tai vain muutaman, jotka nekin koostuivat luontaisesta sokerista jota on marjoissa. Voit lukea juttuni täältä. Tein myös sokeritestin leipätiedotuksen sivuilta. Alla on ennen ja jälkeen kuvat. Vaikka sokeria ei alunperinkään ollut hillittömästi, niin kyllä se silti kropassa tuntui.

Aluksi mentiin 15,1 palassa

Lopuksi vain luontaisia sokereita täysmehusta ja rusinoista

Loppua kohden heikot hetket tulivat vain silloin kun edessä oli tuoksuvaa pullaa tai suklaata, jota joku toinen söi ja kehui ääneen. Mutta pysyin lujana, myös kavereiden juhlissa jossa tarjolla oli ihanan näköistä mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Viimeisellä täydellä viikolla järjestin itse tupperware-kutsut ja leivoin kyllä kavereille karkkitikkareita, jotka maistatin miehellä. Sokerittomuuden ansiosta intoonnuin tekemään myös raakakakkua, joka oli taivaallisen hyvää. Pohjaan tuli manteleita ja rusinoita ja päälle cashew-pähkinöitä, mansikkaa, banaania ja kookosöljyä. Vei kielen mennessään myös muilta vierailta.

Sokeriton tammikuu tuli tiensä päähän jo kaksi päivää ennen tammikuun päättymistä. Keskiviikkona kävin tapaamassa vanhoja työkavereita ja tarjolla oli runebergin torttuja. Hyvällä omallatunnolla pistelin tortun poskeen kahvin kera.

Jatkossa aion välttää mehukeittoja, maustettuja pussipuuroja ja entisestään vähentää limpparin lipittämistä, karkkia ja suklaata. En kieltäydy niistä kokonaan, mutta päivittäistä sokerin ahmimista vältän. Joskus saa luvan kanssa herkutella.

Sokerittoman tammikuun kuulumisia

Se on aika kertoa miltä tuntuu karsia ruokavaliostaan kaikki lisätty ja ei-luontainen sokeri. Eli hedelmiä syön ja tuoremehuja juon jonkin verran, mutta kaikki muu sokerillinen on pannassa. En kuluta makeutusaineita, koska vatsani ei siedä niitä kramppaamatta.

Ekat kolme tai neljä päivää tuntui aidosti pahalle ja halusin ihan hillittömästi juuri sitä mitä olin itseltäni kieltänyt. Söin uskomattoman paljon hedelmiä ja etenkin sieltä makeasta päästä. Päärynöitä kului useampikin päivässä. Porkkana on toinen makea tuote, joka on kuitenkin terveellinen. Sattumoisin kaapissa oli vain hieman rihmoittuneita porkkanoita tuon jakson aikana, eivätkä ne olleet kovinkaan makeita vaikka muutaman kokeeksi kuorinkin.

Olen tehnyt havaintoja matkan varrella tuotteista, jotka ovat "viattoman terveellisiä" ja sisältävät ihan hillittömät määrät sokeria. Esim. pussipuuroissa, joissa on kuivattuja marjoja tai hedelmää lisämakua tuomassa on 360kcal/100g ja tästä hiilihydraatteja on 64g, josta sokereita on 18g. Kun yksi sokeripala painaa noin 2,6g, on 100g puurojauhetta noin 7 sokeripalaa. Annos on 35g, mutta siitä tulee niin pieni liru puuroa että minä käytän usein kaksi pussipuuroa. Syömällä kahden pussin annoksen puuroa saan ilman mitään lisukkeita jo 12,6g sokeria tai 4,8 sokeripalaa. Jos joku tarjoaisi aamulla lautasella noita sokeripaloja tavallisen puuron vieressä en taatusti söisi.

Tässä kasalla 18g sokeria eli 7 sokeripalan verran (koska meillä ei ole palasokeria...)

Mehukeitto, jota olen aamiaisissa ja smoothieissa käyttänyt, on toinen sokeripommi. Mustikkakeitossa, on 100 grammassa 40kcal energiaa, josta 10g on hiilihydraatteja, joista 9g on sokereita. Tätähän perinteisesti nautitaan enemmän kuin desi. Puurossa noin 2dl eli 200g. Tällöin mehukeitossa on 18g sokeria, eli 7 sokeripalaa. Kun laitan mehukeittoa smoothieen pitäydyn desissä, mutta saan silti 3,5 sokeripalaa.

Tässä 7g sokeria eli vajaa 3 palaa. 

Vertailun vuoksi tavallisessa kaurahiutaleessa on 100 grammassa energiaa 370kcal (huom! Enemmän kuin pussipuurossa), josta hiilihydraattia on 55g ja tästä sokereita 1,2g. Desissä hiutaleita on noin 40g, mutta minä syön usein 1,25dl puuroja, joissa on noin 50g hiutaleita. Tavallisesta puuroannoksestani saan siis alle gramman sokeria, joka on alle puolikas sokeripala.

Mustikassa, joka on poimittu metsästä itse on 100g energiaa 44kcal. Hiilihydraattia marja sisältää 6,4g, josta sokeri muodostaa koko osuuden eli noin 2,5 sokeripalaa. Haluan huomauttaa, että tämä on täysin luonnollista sokeria, ei valkaistua ja käsiteltyä lisättyä sokeria. Marjoja harvemmin koko 100g laitan puuron päälle, arviolta 50g on lähempänä totuutta. 50 grammassa mustikoita on reilu 1 sokeripala.

Lähteinä käytetty Finelin tietokantaa ja valmistajien ilmoittamia tietoja (Raisio)

Keventäjä hallitsee syömistä - Kirja-arvostelu

Olen lukenut tämän jo aiemmin, ja hyväksi havainnut. Luin nyt uudestaan. Erilaisen kirjan laihduttamisesta, tai oikeastaan ei ollenkaan laihduttamisesta :) Kirja kertoo elämänmuutoksesta, pysyvästä sellaisesta. Itsensä kuuntelusta, rentoudesta, tärkeistä asioista, oman kropan hyväksymisestä, itsensä rakastamisesta.

"Keventäjä hallitsee syömistä" on kirja, jonka on kirjoittanut telkkaristakin tuttu teräsnainen Anette Palssa (kustantaja Tammi). Elämys oli ensimmäisellä kerralla valtaisa kun aloitin lukemaan herkkää, ihmistä arvostavaa tekstiä. Miten telkkarissa jääkaappiratsioita tekevä hirvitys voi ymmärtää sittenkin sen, mikä painon kanssa temppuilemisessa on tärkeää? Miten täydellisenä ruokatyrannina esiintynyt ihminen voi sanoa, että 70% syömisen hallinta on ihan riittävää? Miten voi olla laihdutuskirja, jossa ei ole yhtäkään reseptiä?

Kirja lähtee siis siitä mikä on tärkeää: "Laihduttaminen ei laihduta". Kirja päättyy siihen mikä on tärkeintä: "Voi hyvin siinä painossa, jossa on hyvä olla. Anna aikaa itselle tärkeisiin asioihin". Tähän väliin mahtuu paljon havainnollistavia tehtäviä, joiden kautta lukija voi itse opetella tuntemaan itseään, kuuntelemaan kehon viestejä ja toimimaan itselleen parhain päin.

Kuva lainattu Poliklinikka.fi sivustolta.

Omien asiakkaiden kanssa olen huomannut samat asiat kuin Anette vastaanotoillaan. Tärkeintä ei ole oikeastaan mitä syö, tarkkoja reseptejä on turha kirjoittaa. Tärkeintä on antaa yksinkertaisia suuntaviivoja. Ensin lähdetään ruokarytmistä, edetään ruokamääriin ja lopulta päästään siihen mitä syödään. Monihan aloittaa tämän asian suoraan kohdasta kolme, jolloin tulee törmänneeksi ongelmiin, kun kaksi edeltävää kohtaa eivät ole kunnossa.

Ihmisen tulee syödä 3-5 ateriaa ja 3-5 tunnin välein, kirjoittaa Palssa. Itse olen havainnut, että aterioita voi olla enemmän kuin viisi, mutta ehdoton minimi on 3 ateriaa. Tiputan myös ruokailuvälin hereillä ollessa 2,5h-3,5h (pattitilanteessa 4h). Tärkeintä on kuitenkin se, että syödään kun on nälkä ja syödään kun nälkä on vielä hallittavalla tasolla. Ilman nälkää ei tulisi syödä, mutta monilla asiakkaillani on auttanut kellon kanssa syöminen alussa. Normaali nälkäisyyden tunne on ajansaatossa voinut häiriintyä, ja vasta kun elimistö saa riittävästi energiaa se alkaa uskaltaa sitä vaatia.

Toinen tärkeä huomio kirjasta oli, että kaikki syömiseen liittyvät tavat ovat opittuja tapoja. Tätä todistaa jo sekin, että muualla maailmassa syödään jopa täysin päinvastoin kuin meillä. Silti ihmiset voivat ihan hyvin syödessään muurahaisia ja heinäsirkkoja. Opituissa tavoissa ja tottumuksissa on se hyvä puoli, että niistä voi oppia pois. Tilalle voi oppia itselle paremmin sopivia ruokatottumuksia. Eikä minkään asian tarvitse tapahtua päivässä! Tämä on positiivista siksi, että meidän hitaat aivommekin voivat näin nauttia muutoksesta ja päästä tilanteen tasalle. Kehonkuva muuttuu hitaasti, mutta muutos on näinollen pysyvämpää sorttia. Nopeisiin, henkihieveriin vieviin urheilu- ja laihdutuskuureihin kyllästyy pää, kroppa ja lähipiiri nopeasti, mutta pysyvä elämäntapamuutos sopii kaikille. Jos ei heti, niin ajansaatossa :)

Kuva lainattu Maito ja Terveys sivustolta

Suosittelen lämpimästi omaan kotikirjastoon tätä kirjaa, vaikka paino-ongelmaa ei edes olisi! Itsensä tutkiskelu ja hyvinvoiminen voivat saada uutta pontta tästä laihdutuskirjasta, joka ei ole laihdutuskirja!

Kirjaa saa ainakin Keventäjien omasta verkkokaupasta, hintaan 24,20e. Vertaa.fi antaa halvempia tietoja, mutta näissä voi olla jokin koira haudattuna, tarkista tiedot tästä.

Upea kirja! Liikuntaravitsemus, VK-kustannus

Tuntuu, että päässä räjähtää. Positiivisella tavalla. Aloin lukea jo hetki sitten hankkimaani opusta nimeltä "Liikuntaravitsemus"(VK-Kustannus, kirjoittajina mm. Olli Ilander, Patrik Borg ja Marika Laaksonen) ja hämmennyin kuinka tarkalle tasolle ja kuitenkin selkeästi asiat voidaan selittää. Kuinka pitkälle ravitsemusta on tutkittu ja kuinka silti me seilataan virallisten ravitsemussuositusten ja trendikkäiden vähähiilaristen ruokavalioiden välillä. Tämä epätietoisuus on kyllä sellainen nykymaailman ongelma. Tiede kehittyy huimaa vauhtia ja silti suurimmat oivallukset nousevat kansan syvistä riveistä.

Luin opusta pääosin siksi, että halusin tietää mitä kuuluu syödä, jotta optimoi juoksukunnon lähestyvälle Extreme Runille. Tiedän PT-opinnoista ja ravinto-ohjaajan opinnoista sen verran, että hiilihydraatteja ei ainakaan kannata täysin unohtaa kestävyyslajeissa. Tarkemmin ilmaistuna kestävyyslajien harjoittelijalle suositellaan 8-10g/kg/päivä hiilihydraattia, joka on tavalliseenkuntoilijaan verrattuna 2-3g/kg/päivä enemmän.

Kurssilla kävimme läpi kuntoilutapahtuman aikaista ravitsemusta. Tärkeimpänä on estää suorituksen aikainen nestehukka (tai nestevajeen syntyminen) ja verensokerin romahtaminen. Olen itse kokeillut tätä pari kertaa lenkillä ja havainnut, että kun energiat loppuvat varastoista kesken niin suoritus loppuu kuin seinään. Siihen ei auta sitten Suomalainen sisukaan, vaan elimistö tarvitsee nopeita ja pitkäketjuisia hiilihydraatteja. Nopeat hiilihydraatit nostavat olon nopeasti siedettäväksi, ja pitkäketjuisilla, hitaammilla hiilareilla saadaan aikaan se, että urheilija jaksaa maaliin asti.

Kirjassa on samat asiat ja vielä paljon enemmän. Nyt opin mm. miten rasvasta, proteiineista ja hiilihydraateista tehdään energiaa ja missä suhteessa mikäkin aineenvaihduntatapa on määräävässä osassa ja miksi ne kaikki eivät pyöri täydellä teholla samanaikaisesti. Näitä käytiin kurssillakin, mutta se oli yksi kuva tuossa kirjassa, josta tämän kaiken lopulta tekstin avulla tajusin.

Tässä "se" kuva :)

ATP on lihasten energiaa. Minulle uusi asia oli se, että koko ajan valmiina oleva ATP riittää vain muutaman sekunnin maksimaaliseen suoritukseen. Ihminen siis luo itselleen energiaa suorituksen aikana jatkuvasti, kuin auringossa paistatteleva kasvi yhteyttää. Koska pitkissä suorituksissa mikään koneisto ei ehdi luomaan kaikkea ATP:ta alusta lähtien on elimistömme niin viisas, että se osaa myös kierrättää jo kertaalleen käytettyä ATP:ta. WAU!

Ainut asia joka kirjassa jotenkin sapettaa on luku "Urheilevan naisen ruokavalio". Toisin kuin äkkiseltään voisi päätellä, tuo osio sisältää pääosin kuvauksia erilaisista syömishäiriöistä ja niihin puuttumisesta. Vaikkakin 90% syömishäiriöistä on naisilla, niin jotenkin tuo tuntuu itsestä pahalta. Eikö syömishäiriöistä olisi voinut kirjoittaa oman, "sukupuolettoman" kappaleensa ja selittää sukupuoleen liittyvät eroavaisuudet sitten erikseen? Ehkä hermostun tyhjästä. Vaakakupissa painaa tanssimaailmassa oleva vahva väärinkäsitys siitä, että laji suosii syömishäiriön syntymistä. Näin ei kyllä missään nimessä ole. Tanssi lajina tukee nuoren ihmisen kehontuntemusta ja parhaimmillaan parantaa itsetuntoa. Kroppa ei ole mikään epämääräinen kone tai hirveä peilikuva, vaan sitä voi hallita ja sen voi opetella tuntemaan. Kun kroppaa kohtelee hyvin, se palkitsee parempina onnistumisina tanssissa.

Tiukkaa asiaa löytyy sitten kappaleesta "Ravitsemus kestävyyspainotteisessa urheilussa". Asiaa käsitellään selkeissä kokonaisuuksissa, perusruokavalio, ravinto harjoitusten ja kilpailujen yhteydessä sekä ravinto suorituksen aikana. Selkeitä ohjeita pitkine teoriapainotteisine perusteluineen. Rakastan tätä kirjaa!

Esimerkki "hiilaritankkauspäivästä" ennen kestävyyssuoritusta

Pari tuntia ennen harjoitusta/suoritusta voi nauttia "tehopirtelön" jossa on rahkaa, maitoa, omenatäysmehua, banaani, marjoja, kaurahiutaleita, neljänviljan hiutaleita ja makeutena hunajaa. Tarkat määrät ovat kirjassa, mutta ostakaa/ lainatkaa kirjastosta tämä opus niin pääsette perehtymään tähän ja miljoonaan muuhun käytännön ohjeeseen. Tärkeää on kuitenkin välttää raskasta ateriaa (rasvaa) ja tyytymään makeudessakin kohtuuteen. Jo kurssilla kerrottu ohje nopeiden hiilihydraattien välttämisestä juuri ennen suoritusta mainitaan kirjassakin. Suorituksen aikana on sitten jo ihan sallittua hakea buustia energiageeleistä ja muista sokerillisista lisistä (nopeat hiilihydraatit). Optimaalinen teho näistä tulee, kun ne nauttii juuri ennen juomista, jolloin nestemäinen sokerilisä pääsee helpoiten imeytymään kroppaan.

Vielä yksi neuvo, jota ei voi liikaa toistaa: nesteytys. Nesteytyksellä estetään kehon ylikuumenemista ja nestevajeen syntymistä. Kuten olette kaikki taatusti kuulleet, kun janottaa on jo liian myöhäistä nesteyttää. Tästä huolimatta pitkissä suorituksissa tulee varmistaa ettei ylinesteytä. Olette varmaan joskus kokeilleet tätäkin? Juo ihan hirveästi vettä ja sitten mahassa alkaa hölskyä ja lihakset alkavat nykiä. Suolatasapaino on laskenut hikoilun seurauksena, kun vesi on pyyhkinyt elimistöstä natriumia pois. Eli kohtuus kaikessa! :)

ps. En ehtinyt vielä edes uppoutua mielenkiintoiseen aiheeseen, josta kirjassa on luku: "Sairastelevan urheilijan ravinto: Ravinto ja vastustuskyky". Palaan taatusti asiaan kun ehdin lukea tuon ajatuksella!