Pitkis pätkänä tutkaillen Yörogain maastoja

Se on yörogain kisa jälleen ensi viikolla tulossa, ja valmistelut on käynnissä. On mietitty mitä pakataan mukaan ja millä kamppeilla yössä pärjää jäätymättä ja kastumatta. Käytiin pitkiksellä katsomassa hiukan maastoja kun keli on ollut suhteellisen vaihtelevaa. Pitkiksestä taisi silti tulla pätkis kilometreissä lisättynä, mutta taatusti pysyttiin peruskestävyystasoilla. Hyvä reissu siis.

Jäätä tarjolla loivassa alamäessä

Metsästä löytyi sekä lunta ja jäätä, että tulvineita pätkiä. Lumi saattaa peittää märimmät kohdat alleen ja silleen on hiukkasen ikävä elementti juuri nyt. Viime vuonna lumi toi valoa metsään, kun musta maa ei imaissut otsalamppujen valoja. Nyt lunta on sen verran vähän, ettei valoisuutta tule sen avulla.

Lehtiä kasalla

Lunta metsässä

Jää luistaa kengän alla, mutta nastat saattavat olla tähän keliin suht turhat. Jäätä on sen verran vähän, että sen voi tarpeen mukaan kiertää tai koittaa hipsutella läpi. Nastat kuitenkin kuluvat kovilla pinnoilla turhaan.

Yksi mutalillinkisilmäkkeistä

Lillinkiä ja veden tulvintaa oli reilusti havaittavissa. Vettyneet lehdet muodostavat patjoja metsään, joissa kenkä kyllä luistaa reippaasti. Noihin ei auta nastat, mutta polkukengät reilulla pohjakuviolla voisivat toimia. Eniten pelottaa että yön alkutunneilla otan vatsaliirtoa jossain mutaisessa kohdassa ja olen loppupätkän kylmissäni ja mutainen. Täytyy ottaa sen verran rauhassa, ettei noin käy.

Toivotaan ettei yksi rasteista sijaitse tuon veneen alla. Suht paljon vettä oli.

Millaisia valmisteluita sinä teet erilaisiin kisoihin tai tapahtumiin? Millä perusteella valitset varusteet? 

Iltarasteilla - minustako suunnistaja?

Muistatteko kun kerroin käyneeni YöRogaining tapahtumassa talvella? No nyt on ilmoittautuminen sisässä kesäversioon (SE = Summer Edition) ja ajateltiin että voisi olla hyvä opetella suunnistamaan vähän ennakkoon kun kesällä ei voi päätellä rastien paikkoja lumeen painautuneista jäljistä... kröhöm. Joukkueen nimi on kuitenkin "Maratoonarit eksymässä", joten ihan henkseleitä paukutellen ei olla matkaan lähdössä harjoittelusta riippumatta.

Tiimi työn touhussa.

Iltarastit on viikottain toistuva tapahtuma, jossa vapaaehtoisvoimin järjestetään muutamia suunnistusreittejä konkareista noviiseihin. Kesän parhaimpina viikkoina rasteilla voi käydä myös keskiviikkoisin, mutta pääosin tapahtumat ovat maanantaisin. Osallistumiseen kuuluu kartta, josta rastit voi järjestyksessä käydä läpi. Osallistumismaksuihin voi ostaa myös sarjakortin, jolla yksittäinen käynti halpenee. Mikäli haluaa virallisen "tuloksen" pitää ostaa emit-laite, jolla rasteja leimataan. Emit kestää käyttöä yli kymmenen vuotta, joten ei ole mikään hillittömän hintainen ostos jos rasteille eksyy useammin kuin kerran.

Tästä kopista ostettiin kartta, joka on tiimikaverin käsissä.

Me vedettiin kaveriporukassa niin että kahdella oli kartat ja yhdellä leimauslaite ja sitten yhdessä pohdittiin kompassin ja kartan kanssa mihin seuraavaksi. Harjoiteltiin siis yhdessä ja me kaksi kokemattomampaa kyseltiin yhdeltä kokeneelta juttuja maastosta, karttamerkinnöistä, rasteista ylipäänsä ja reittisuunnittelusta.

Opin seuraavia juttuja:

• Ne pienet mustat pisteet on kiviä, isoja kiviä maastossa.
• Pienet viivat kartassa peräkkäin on polkuja, mutta yksittäinen viiva merkkaa jyrkännettä. Jyrkänne voi tarkoittaa ettei matka sitä kautta ihan oikeasti etene.
• Ihan joka kerta ei maksa vaivaa painaltaa suorassa linjassa rastille jos pienellä kierrolla välttyy esim. kosteikolta tai isolta nousulta.
• Kompassin suuntaamista kartan mukaan ja seuraavan reittipisteen suuntiman laittaminen kompassiin edellisellä rastilla.
• Rastille ei saa jäädä seisoskelemaan (anna muille löytämisen riemu).

Me oltaisiin suoraan sanottuna pärjätty tuolla helpohkolla 5km reitillä ilman kompassiakin. Tämä johtui siitä että alue rajoittui taloihin ja peltoaukeaan jokaiselta puolelta, joten oli helppo ottaa suuntimaa ja tiedostaa missä on kun seurasi taloja ja niiden reunoja. Mutta kompassin käytön harjoittelu oli se tarkoitus, niin sitä sitten harjoiteltiin ja käytettiin taloja avusteena. Toki myös muut rasteilla olijat helpottivat urakkaa. Riittävästi samalla alueella kiertäviä henkilöitä tarkoittaa että ollaan ainakin lähellä jotain rastia. Rasteja oli siis toki enemmän kuin meidän 5km radan 21 kpl ja muut saattoivat suunnistaa helpompia tai vaikeampia reittejä. Siksi siis pari kertaa käytiin kuikuilemassa väärällä rastilla ennen oikeaa, todeten aina että "ei tän pitänytkään olla se vielä".

Hauska reissu ja opin asioita. Nyt vaan vielä pimeässäkin näkyvän kompassin ostoon ja pari kierrosta lisää rasteja jotta opin varmemmaksi kulkijaksi.

Yörogaining - hullun hommaa pakkasessa porukalla

Se oli joskus tuossa syyskuun puolivälissä kun törmäsin Yörogaining tapahtumailmoitukseen Facebookissa. Jossain hämärässä mielentilassa tulin ehdottaneeksi tapahtumaan osallistumista hulluille juoksutovereilleni. Idea meni jotenkin näin: "Hei tuolla on tommonen tapahtuma missä suunnistetaan porukalla keskellä yötä jossain Ylöjärven lepikoissa. En osaa suunnistaa yhtään, mutta mennäänkö tossu-sarjaan?". Ja lähes välitön vastaus oli että "Joo, vaikuttaa kivalle!". Asia jäi hautumaan pariksi viikoksi ja sitten tuntia ennen yhden hintaportaan sulkeutumista minä keskellä yötä otin viimeiset varmistukset tiimiltä ja ilmoitin meidät mukaan.

Suunnistamaan rasteille yöhön. Tottakai!

Jälkikäteen keskustelu meni jotenkin seuraavilla uomilla:

Jäsen A: "Osaako muuten joku suunnistaa?"
Jäsen B ja C: "En osaa, tai siis oon joskus koulussa suunnistanut kerran"
...
Jäsen B: "Mulla on ehkä jossain kompassi muuten tallessa.... Joo löytyi, tää on aika oudon väriseksi mennyt..."
...
Jäsen C: "Mulla on otsalamppu, se on pakollinen varuste tuolla listalla"
Jäsen A: "Oho, ompa siellä varusteita... no on mullakin otsalamppu, en vaan oo saanu sitä auki että saisin patterit ladattua sisälle...."
Jäsen B: "Ei hitto, mitä sinne laitetaan päälle? Siis yöllä voi tulla kylmäkin. Tai jos tossut kastuu metsässä?"
(toim. huom. tässä kohtaa oletus kelistä oli syksyisen pimeä ja märkä, ei pakkasta)
...
Jäsen A, B ja C: "APUA!!! Mitkä kengät mä laitan? Mä en osaa suunnistaa! Mitä siellä syödään? En mä osaa karttaa lukea, mitä jos me eksytään sinne lepikkoon?!?!?!"
Jäsen A, B ja C: "Kenen idea tää nyt oli? Apua oikeesti"
(toim. huom. minun se oli... kyllä sen kaikki sitten muisti... kiitos siitä ;) )
...

Oli siellä muitakin, yli 500 osallistujaa

Noh, sitten kuitenkin se päivä koitti, kaikilla oli otsalamput, kahdella kompassit ja listan mukaan hommattuja ensiapuvälineitä, avaruuslakana ja reittisuunnitteluun nuppineuloja ja villalankaa. Hetken olimme puolitosissamme vitsailleet että lankakerää kerimällä ei ainakaan pääsisi eksymään ikuisiksi ajoiksi metsään, voisi vaan mennä omia jälkiään takaisin. Mutta langasta oli yllättävän paljon hyötyä reittiä laskeskellessa. Kaikilla oli varmaan kolmet pitkät kalsarit (yhdet päällä, loput repussa varalla), toppatakki ja kevyempi takki, kolmet hanskat ja viidet sukat jne. kilpavarustelun täyttävä varustelista. Puolet ymmärrettiin silti jättää kisakeskukselle, ettei roudattu ihan kaikkea selässämme.

Kuvaustauko, koska pihlajanmarjoja kauniisti huurtuneessa puussa. 

Tulet laavulla, kelpasi lämmitellä.

Koska kisapäivänä meikäläisen ohjaukset alkoivat aamulla seitsemältä ja päättyivät klo:17.30, en ehtinyt päikkäreitä kovasti nukkua, joten reippailla kuuden tunnin yöunilla mentiin kohden yötä. Olin "pissinyt" aikatauluni aiemmin päivällä ja jättänyt vielä varustekassista sen otsalampun kotiin, joten kisapaikalle saavuin 15min myöhemmin kuin piti ja nälissäni. Tiimi jousti ja karttojen jaon jälkeen haettiin minulle ja toiselle joukkuetoverille syötävää. Aikaa suunnitella reitti oli kaksi tuntia. Hienosti ehdittiin siis suunnitella ja syödäkin hakureissun lisäksi.

Kartta oli jäätävän kokoinen (yli A3 kokoa) läpyskä, jossa ei ollut kadunnimiä ja mittakaavakin oli jotenkin harhauttava... Arvottuamme mittakaava ongelmaa hetken päädyimme kuitenkin yhteiseen päätökseen siitä mitä sentti kartalla tarkoitti oikeassa maailmassa. Ilmeisesti osuimme oikeaan :) Reittiä suunnitellessa lähinnä arvottiin rastipisteitä ja yllättävän helposti päädyttiin "meille sopivaan reittiin". Jossain kohtaa ajattelin kauhulla olisiko reitin pituus jotain maratonin verran, mutta kun villalanka mitattiin saatiin aikaiseksi noin 24km matka. Tehtävissä rauhallisesti tarpoen annetussa 8h ajassa taukoineen päivineen. Vertailun vuoksi juoksukoulun valkku kävi kertomassa että heidän tossu-joukkueensa suunnitteli 50km reitin ja aikoi juosta koko yön. Huh! Vierestä vilkuilin pyörä-sarjalaisten karttoja ja siellä näytti kovasti siltä että meinasivat kiertää koko kartan alan pyörillään.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kyllä vaan, tässä koitetaan saada asioita puoliksi tehtyä :)

Sitten vaan viimeiset varustevalinnat ja kohden lähtöä. Ahdisti. Sisällä oli hiki ja ulkona oli pakkasta noin -10 astetta. Eli ulkona olisi kylmä, vaikka miten olisi pukeutunut. Startista matkaan ja ekalle rastille oli suhteellisen pitkä kävely. Ehdittiin jutella mukavia, kävellä rauhassa paikat lämpimiksi ja ihmetellä karttoja joita siis oli jokaisella joukkueen jäsenellä yksi. Ensimmäinen rasti löytyi ja homma olis siis hyväksytysti suoritettu. Palkinnot arvottiin hyväksytysti maaliin tulleiden kesken, ja yksi rasti riitti hyväksyttyyn suoritukseen. Oikaistiin muiden suunnistajien perässä asutusalueen läpi (EI pihojen läpi) ja päädyttiin seuraavalle rastille hieman nopeammin kuin alkuperäinen karttamallimme olisi antanut sijaa.

Järjestäjien vaatima kopio meidän reittisuunnitelmasta. Eli jos sitten eksyttäisiin, niin
tiedettäisiin edes mistä suunnasta meitä lähdettäisiin hakemaan :)

Yöhön mahtui sittemmin Julkujärven maastossa tapahtunut yhden rastin löytämättä jättäminen ja heti perään umpipöpelikössä 100m jyrkkää rinnettä alas ja metsän läpi suoraan toiset 100m ja suoraan rastille. Että taitoa oli selkeästi pelissä :D Myöhemmin löysimme itsemme myös täysin väärältä ulkoilupolulta, koska sille toiselle emme kertakaikkiaan löytäneet pääsyä ja ohitimme tästä syystä kaksi rastia olankohautuksella.

Yölaavulla vedettiin lämmintä kaakaota, tankattiin termospulloon lämmintä mehua ja syötiin grillimakkaraa. Huikea elämys keskellä ei-mitään :) Kiitos yhden fillari-joukkueen päästiin suorinta polkua laavulle, eikä kierrelty ihan pienimpiä polkuja. Sääntöjen mukaan pienet vinkit ovat sallittuja toverijoukkueiden suuntaan.

Oma pukeutuminen meni muuten nappiin, mutta en luottanut goretex nastalenkkareitteni lämpöisyyteen ja pakkasin niihin kahdet sukat päällekkäin. Tarpoessa jalkojen päällä pitkään jalat turpoavat ja eihän niissä kengissä ollut tilaa kaksille sukille. Alkoi painaa askel loppua kohden aika kovasti, joten päätettiin loppupäässä olla hakematta paria extra-rastia vaikka aikaa olisi ollutkin. Palattiin kisakeskukseen noin 21km tarpomisen jälkeen onnellisina, väsyneinä ja hienosti suoriutuneina. Ostettiin munkkia ja kahvit (kyllä, puoli neljältä aamuyöstä!) ja todettiin ettei maksa vaivaa odotella paria tuntia aamiaisen alkamista ABC:lla.

Kamat kasaan ja autolla kohden kotia. Suihkun jälkeen pääsin nukkumaan jossain viiden paikkeilla aamuyöstä. Ei ollut erinäisten mittareiden mielestä kovinkaan virkistävää unta. Heräsin jopa ennen miestäni, joka oli pistellyt kokonaisen yön unta palloon normaalisti. Palauttelu jatkuu yhä vaikka tätä kirjoittaessa on jo tiistai. Kävin tuurailemassa muutaman jumpan normaalista poiketen sekä sunnuntaina että maanantaina. Ne tuntuvat kropassa myöskin. Naureskeltiin tiimin kanssa että ei muisteta koska ollaan viimeksi oltu hereillä puoli kolmelta aamuyöstä... Ollaan tultu ilmeisesti niin vanhoiksi, että nukutaan yöllä. Ehkä ihan hyvä niin.

Kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty tapahtuma, mahtava tiimi ja hauskaa oli. Suosittelen lämpimästi itselleni ja muille jatkossakin :)