Functional trainer kurssin toinen lähijakso ja oppiva ihminen nimeltä Taina

Mietin viikonlopun aikana paljon sitä kuinka mahtavan mielenkiintoisessa koulutuksessa olen. Kuinka tekisi mieli hyppiä tasajalkaa jatkuvasti, kun on niin sairaan kivaa oppia ja opiskella. Toisaalta mietin miten pönttö saa olla, kun tuntuu että toistamiseen käymäni koulutus samoista asioista jaksaa edelleen yllättää ja ihmetyttää, aiheuttaa aivoissa savuamisefektin. Sanotaan että kertaus on opintojen äiti. Todellakin on!

Opiskeluvälineitä, ruokaa, vettä ja kyniä sekä kumeja

Tiedän, että koulutuksen sisältöjä on hieman tuunattu edelliskerrasta. Tiedän myös, että toisella kierroksella kiinnitän huomiota aivan varmasti eri asioihin kuin ensimmäisellä kierroksella. Asioista alkaa hahmottua kokonaisuuksia. Huomaan valokuvaavani ja videoivani enemmän. Vuosi takaperin keskityin kirjoittamaan asioita; lihasten nimiä, yksittäisten sidekudosrakenteiden kiinnittymiskohtia tai teoreetikkojen nimiä. Nyt kirjoitan ylös muutaman sanan ja yhdistän ne tikku-ukkopiirroksiin erilaisista toiminnallisista testeistä, videoin AP:n ja muiden liikesarjoja, mietin miksi juuri tietyssä kohtaa halutaan että henkilö nostaa kantapään ilmaan viideksi sekunniksi.

Tästä kohtaa menee useampikin jatkumo, suorastaan ruuhkaa pukkaa

Tässä näette kuvassa plantaari fascian, sekä kaksoiskantalihaksen. Tästä minulle selvisi miksi plantaari fasciani tulehtui viimeksi

Alan myös hakea vertailukohtia muista kuin omimmista lajistani tanssista. Mietin miten jääkiekkoilija luistelee ja valmistautuu taklaukseen. Mikä erottaa hyvin vastaanotetun taklauksen siitä joka päättyy taklattavan osalta sairaalareissuun ja aivotärähdykseen? Miten tämän kysymyksen vastauksen voisi kääntää jääkiekkoilijoiden harjoitteluun sopivaksi harjoitteeksi? Miten huomioida lihaskuntoharjoittelussa taklauksen vastaanottavat lihasketjut? Kun keksin vastauksen, voitte olla varmoja että kauppaan sen jollekin joukkueelle :)

Kuva lainassa Ilveksen webbisivuilta, kuvan ottajana Jouni Valkeeniemi

Tässä kohden päästään innosta takaisin rahaan, joka maailmaa kuitenkin pyörittää. Miten voin saada innosta ja riemusta leivän pöytään? Vaikkakin henkinen ravinto voi elättää ihmistä pitkäänkin, täytyy jossain välissä kuitenkin maksaa edes se sähkölasku tai vastike, jotta Suomessa pysyy pakkasella elossa.   Jääkiekkojoukkue voi maksaa paljonkin edellisen kappaleen heureka-hetkestä, mutta kiinnostaako itsensä virittely tavallisia ihmisiä? Taatusti kiinnostaa, kun tarjolla on kivutonta elämää ja helppoa liikettä. Silti hyviä tuotteistusideoita otetaan vastaan osoitteessa taina.moveme@gmail.com ;)

Tässä korjattuna oikean lavan siirottaminen. Vertaa pientä kuvaa, jossa vika päällä ja isoa kuvaa jossa vika poissa. Vasen lapa korjattiin kanssa, ja lopulta vielä teipattiin perään.

Hitaasti, mutta varmasti oppien. Perästä kuuluu, voitte olla varmoja siitä! :)

Kahvakuulahulluutta levittämässä

Tampereen yliopistolla Atalpan liikuntatiloissa on jo kahtena perjantaina kokoonnuttu kahvakuulien ja hyvän porukan kanssa tunniksi ihmettelemään. Ollaan mietitty miten etuheilautus lähtee ihan oikein ja miten 10kg kuulalla voi koskaan tehdä tuulimyllyä. Olen köyttänyt pyyhkeen kuulaan saadakseni etuheilautuksen tekniikan aukeamaan, ja luulen että lopulta onnistuin.

"Rapatessa roiskuu" sanoo sanonta. Mielestäni opetellessa uutta voi myös joskus vähän roiskahdella ja pirskahdella väärän tekniikan puolelle. Se, joka oppii asiat kerrasta ei ehkä koskaan huomaa myöhemmin esiintyviä virheitä. Se, joka useamman erehdyksen kautta oppii jotain on taatusti loppuelämänsä viisaampi kuin kaveri. Omalta kuulakurssilta muistan kipeästi flippien pyörimättömyyden ja tempauksen pienet nyanssit joita vahtasin osaajien tekniikasta vähintään 300 toiston verran ymmärtämättä edelleenkään mitä itse tein väärin. Voin sanoa ylpeänä, että minä lopulta opin ja opin niin että voin opettaa myös muita.

On ilo opettaa vielä tulevatkin kaksi kertaa yliopisto-opiskelijoita. Heidän kanssaan voi avoimesti heittää läppää ja ohjata vaikka kädestä pitäen. Vanhempien ihmisten kanssa joutuu monesti hakemaan kiertoteitä, jotta he pystyvät nolostumisen sijaan ottamaan ohjauksen vastaan. Tuntuu, että opiskelijoilla on selkeä halu oppia ja kokeilla uutta. Hymy kirpoaa myös herkemmin kuin kuntosalin jumppatunnilla. Itselle ja toisten kanssa uskalletaan nauraa ihan ääneen.

Kinesioteippaukseen tutustumassa

Minua ja PT-kavereita on teippailtu A-P:n toimesta kurssin muun opiskelun ohessa. Lisäksi oma mies käveli viime kesänä kotiin iloiset vaaleanpunaiset teipit pohkeessaan fyssarikäynnin päätteeksi. Olen nähnyt ja kokenut, kuinka riippuvasta olkapäästä saatiin täysin toimiva minuuteissa, palalla teippiä. Samainen olkapää oli tutkittu hermoratatestejä myöden, eikä apua oltu löydetty. Ja sitten, pala teippiä, hämmentävää...

Tällaista tavaraa omistan nyt pari rullaa

Näillä spekseillä olin kiljuen menossa kurssille, jossa muutamassa tunnissa esiteltiin kinesioteippauksen alkeita. Eihän minusta mestaria tullut, mutta hiffasin jotain. Ostin myös pari teippirullaa, joiden testaamisen aloitan parista asiakkaasta sekä miehestäni. Koekaniinit eivät ehkä vielä tätä tiedä, mutta oletan pystyväni helpottamaan oloa reippaasti ja mahdollistamaan turvallisen kuntouttavan harjoittelun nopeammin kuin ennen. Palalla teippiä...

Aamu alkoi motivoinnilla ja historian kertauksella. Esiteltiin itsemme ja joukosta löytyi niin terveydenhoitoalan ammattilaisia kuin vaimon kurssille lähettämiä (miksi minä en hiffannut ottaa miestä mukaan! Kuka minut nyt teippaa?!?!). Välittömästi siirryttiin teippaamaan vierustoverin rannetta ja leikkelemään teippejä i, x ja y muotoihin. Teippiä taisi kulua päivän aikana harjoitellessa yhtä paljon kuin olimme kurssista maksaneet.

Alaselän teippaukset, kolme y-teippiä. Itsellä hyppäsi selän liikkuvuus ihan eri sfääriin

Varsinaiset teippaukset tuntuivat helpoilta suorittaa mallia matkien. Ei varmaan ollut tarkoituskaan 2 tunnin tutustumisessa kaikkia saloja paljastaa, mutta itseä jäi kaihertamaan logiikka valitun teippauksen takana. Päteekö kaikkeen sama resepti, jos vaiva on kuitenkin eri? Mietin myös kuinka paljon anatomiaa tuntemattomalle henkilölle aukesi valitut teippauksen paikat. Itselle homma oli suht selkeää, koska varsinkin functional trainingin kursseilla on tullut anatomia kovin lähelle sen pienimpiä detaljeja myöden.  Esim. olkapään lihaksen (deltoid) kiinnittymispaikkaa käsivarressa haettiin oman parin kanssa hetki, ja vierestä kuunnellen myös muilla parivaljakoilla tämän pisteen löytäminen tuotti pientä tuskaa.

Kerta kiellon päälle jos ei vaikka edellisillä selvitty. Lämpö aktivoi teipin liiman, joten sively kuuluu asiaan.

Teipattiin alaselkä, olkapää ja vielä niska- hartian aluetta. Lisäksi katsottiin vierestä muutama yläselän lisäteippaus ja polven teippaus. Näinpä sivusta yhden löysän nilkan teippauksen ja pyysin ohjeet kurssimateriaalistakin löytyvään plantaari fasciitin helpottamiseen. Täytynee teipata mies uudestaan tuon jalkapöytävaivan vuoksi ja tällä kertaa pakottaa ajelemaan ensin karvat jalasta, jotta teipit pysyvät paria tuntia kauemmin :) Fyssari ei tätä ollut uskaltanut ilmeisesti ehdottaa ja teipit tippuivat hyvinkin nopeasti...

Nyt nainen on täynnä teippiä ja kuulkaa vaikkei mitään vikaa ollutkaan niin olkapää liikkuu kuin lentäen verrattuna teippaamattomaan. Kyykkääminen ja alastaivutus ovat vaivattomia ja venyvyyttä tuli valehtelematta 5cm lisää. Kaikki muutamalla teipinpalasella. Olen hämmentynyt, haluan oppia lisää. Jos tuntuu että itse innostuit, niin tässä minun käyttämäni firman yhteystiedot: http://www.hefysio.fi/

Sinustakin Personal Trainer tai joku muu hyvinvoinnin ammattilainen?

On pakko kirjoittaa, koska kouluttajani Trainer4You:n koulutuksia alkaa saada myös täällä Suomen parhaassa kaupungissa, eli Tampereella! Lue uutinen tästä. En vaihtaisi omaa kurssiryhmääni mistään hinnasta, mutta olisihan se ollut aika kätevää käydä kotikaupungissaan koulutukset ainaisten ajoreissujen ja hotelliöiden sijaan. Kulujen ja eväiden värkkäilyn kannalta homma olisi myöskin ollut astetta halvempaa ja helpompaa. Onneksi sinun ei tarvitse nähdä niin isoa vaivaa kuin minun, vaan tätä laatua saa nyt myös läheltä.

Evästauolla Pitäjänmäen SATS:n aulassa

Sattumoisin koulutukset järjestetään yhteistyössä oman kuntosalini kanssa, eli GoGolla. Tampereen ainoa sali jossa squash-kenttien käyttö kuuluu hintaan (käsittääkseni ainoa sali jossa kenttiä edes on kuntosalin yhteydessä). Eivät olisi voineet Trainer4You:lla paremmin valita. GoGo Park on keskustassa, ja kuitenkin sellaisella etäisyydellä että ulkoilumaastot Pyynikillä ovat ihan vieressä.

Onhan tässä tosin hyötyä myös minulle. Nyt kun koulutuksia saa myös täältä, voin helpommin jatkaa koulutustani ravinto-ohjaajasta ravintovalmentajaksi tai tempautua äärimmäisen kiinnostavan toiminnallisen harjoittelun (functional training) maailmaan kirjaa ja pt-lähijaksojen antia syvemmältä. Vähän pelottavankin ammattitaitoiset Paunosen Mikko, Lasse ja AP olisi kuulemma tavattavissa Functional Training kurssilta, mutta jotta kurssi toteutuu tarvitsen muita innostuneita kanssani kouluttautumaan :)

Lasse tarkkana vastaanottamassa harjoitusasiakkuusraportteja

Koska kahvakuulaohjaajan koulutuspäiviä on Tampereen Varalassa järjestetty jo aiemmin, voi minut tulla bongaamaan 15.4 järjestettävästä koulutuksesta. En malttaisi pysyä housuissani tätä odotellessa, kun kerran aiemmin olen päässyt lajia kollegani Hannan johdolla kokeilemaan. Oman hauskuutensa hommaan tuo huhupuheiden mukaan jättiläisen kokoinen kahvakuulamies Tuomo (kuvia Tuomosta Voimatoimen sivuilla), jonka kanssa olen tähän asti lähinnä sähköpostitellut Helsinki-Vantaan lähtöselvityksestä käsin... (pitihän se kurssi-ilmoittautuminen toki juuri silloin hoitaa kuntoon)

Yhteenvetona voin lämpimästi suositella koulutusta kaikille alasta kiinnostuneille. Itse ilmoittauduin suoraan PT-koulutusputkeen, mutta voihan homman aloittaa tunnustelevammin hyvinvointivalmentajastakin. Jatkaa sitten jos intoa piisaa :)

Paniikki, suoritus, tyhjyys, haikeus

Aah! Se on ohi! Suoritukset on annettu ja nyt on toivottava, että ne kelpaavat. Päivään on mahtunut Personal Trainer opintojeni lopputentti (ei muuten ollut ihan helppo taikka lyhyt...), kuntosalilla ohjaamisen näyttökoe sekä lopputyön palautus ja esittely ryhmälle. Päivä on ollut siis tiukkaa suorittamista ja uskomatonta panikointia sekä stressiä.

Hyvät uutiset ensin: kuntosalinäyttö meni läpi ja meni läpi ihan hyvinkin vielä. Olen ylpeä itsestäni, ja mielestäni luvan kanssa. En vetänyt samanlaista moottoriturpalukkoa, kun kuntosalivalmentajan vastaavassa näyttökokeessa. Olin rauhallinen, asiallinen ja tein oikeita asioita. Ehkä sitä on siis ajan myötä jotain tajunnut ja oppinut?

Tentistä ja sen sujumisesta en uskalla olla mitään mieltä. Olen sen verran taikauskoinen, että pelkään tentin epäonnistuvan jos olen siitä yhtään mitään mieltä. Mielestäni harjoitusasiakkuus meni hyvin, ja raporttikin valmistui tänään aamulla klo:6.00. Jos ei olisi viime tippaa ja Thaimaan aikaerorasitusta, asiat olisivat voineet olla toisin. Pääasia, että hommat tuli hoidettua.

Kertasin mielessäni ennen harjoitustyön esittelyä mitä haluaisin sanoa. Asia oli selkeänä mielessäni ja *puf* kun pääsin "lavalle" kaikki haihtui. Jaarittelin, mutisin, hypin ja pompin asioissa... Vähän hävettää.  Noh, eiköhän siinä tarvittavat asiat tullut esiteltyä ja raportti on ihan oikeasti hyvä.

Kaiken tämän jälkeen tuli outo olo, tyhjyys. Onko kaikki nyt ohi? Mitä odottamista minulla enää on kun koulutusviikonloppuja ei ole tiedossa? Olenko minä valmis kantamaan kaiken PT:n vastuun? Osaanko minä ratkaista näillä eväillä haasteet joita tielle osuu? Sitten päässä humahti ja tilalle tuli haikeus ja melkein tippa linssiin. Nämä ihmiset ja tämä porukka! Ovatko he nyt viimeistä kertaa tässä? Näenkö ketään kurssikavereista enää ikinä? Alahuuli väpättää ja puraisen huuleen stressistä tullutta aftaa... Ei taida auttaa muu kuin pitää huomenna viimeisen koulutuspäivän jälkeen niin hubaa kuin ikinä mahdollista. Huh mitä tunteiden vuoristorataa!

Tätä porukkaa tulee varmasti ikävä!

Pänttäystä, paniikkia ja raportointia

Pikapäivitys, koska sydän hakkaa ja ressittää niin lujaa etten muista koska viimeksi. YO-kirjoituksissakaan en muista ottaneeni moisia kierroksia. PANIIKKI!

Kyseessä on siis Personal Trainer opintojeni loppukoepäivä, huomenna. Lisäksi tulee palauttaa ja esitellä harjoitusasiakkuuden loppuraportti ja suoriutua ohjausnäyttökokeesta kuntosalilla. Aikaahan on ollut opiskella puolisen vuotta... ja loman aikana oli kirjat mukana. Mutta hei kamaan, jos ei olisi viime tippaa, ei mitään tulisi tehtyä! Niin nytkin.

Opiskelua lomalla: Sukellustietoutta (AOWD-kurssi) ja lihaksia.
Kulmassa pilkistää bikinit, niille oli enemmän käyttöä ;)

Huomenna toivon että pistätte sormet ja varpaat puolestani ristiin klo:10 alkaen. Silloin minä käsi vapisten raapustan tietämystäni paperille ja yritän osoittaa kelpoisuuteni kuntosalilla tarkkojen silmien alla. P-A-N-I-I-K-K-I-!!!