Missä menee Projekti 365 haaste?

Olen vuodeksi sitoutunut Projekti 365 haasteeseen. Tarkoituksena on liikkua vuodessa noin tunti päivässä eli yhteensä 365 tuntia. Alkuvuodesta päivittelin kuulumisia tämän haasteen tiimoilta lähes viikottain kun oli muitakin haasteita meneillään, mutta nyt päivitykset ovat unohtuneet.

Laitoin homman aluksi HeiaHeiaan tavoitteeksi, jolloin tavoitteen täyttymisen seuraaminen olisi helpompaa. Perustin myös tsemppaavan ryhmän samaiseen palveluun, mutta siellä keskustelu on alun rykäyksen jälkeen hieman hiljennyt. Sama pätee Facebook-ryhmään, jossa kuitenkin muutama aktiivi käy välillä päivittämässä tuloksiaan.

Itse olen asteen jäljessä tavoitteista. Oletin että kesällä tulisi tehtyä vaikka mitä, ja niin on tullutkin. Mutta kun unohdin merkkailun kesäloman aikana ei jälkikäteen muistelusta meinannut tulla oikein mitään... Eli olettaisin että olen tavoitetahdissa kaikkien niiden Frisbeegolf kierrosten jälkeen, mutta voi olla etten ole. Yhtäkään kolopallokierrosta ei kesään mahtunut, ne neljän tunnin setit olisivat tehneet ihmeitä tuolle tulokselle.

Meikäläisen tavoite on 77% täynnä, perästä tullaan vaikka mikä olisi!

Miten ajattelin sitten syksystä tallustaa kuivin jaloin takaisin haasteen tahtiin? Lupasin itselleni että kävelen Helsinki-päivinäni (päivätyö sijaitsee siellä) lounaalle mahdollisuuksien mukaan hieman pidemmällä sijaitsevaan paikkaan. Etätoimistopäivinä teen samoin (jätän auton pidemmälle) tai syödessäni kotona teen lounaan aikaan kävelylenkin lähikortteleissa pikaisesti. Lisäksi otan itseäni niskasta kiinni ja otan kuntosalin takaisin perusrepertuaariin. Satunnainen oman kehon painolla harjoittelu, kahvakuulailu ja muut riennot ovat olleet epätasaisen tasaisia seuralaisia treenikalenterissani kesällä.

Ehdit vieläkin mukaan jos tahdot! Tavoite voi tuntua kovalta, mutta on itseasiassa hyvinkin helppo toteuttaa jos siihen suhtautuu oikein. Kukin saa itse päättää mikä lasketaan liikkumiseksi. Ei ole pakko vääntää hiki korvista asti lentäen joka päivä tai pumpata salilla. Myös esim. kävely kauppaan tai töihin lasketaan. Valokuvausretki luontoon on liikettä sekin.

Klikkaamalla tavoitepylpyrän keskiosaa saa auki pop-upin mihin voi määrittää tämän tavoitteen

Olet tervetullut kaikkiin linkattuihin ryhmiin tai saat tehdä tästä ihan oman privaattiprojektisi. Olisi kiva tietää kuinka paljon te liikutte yleensä ja kuulostaako 365 tuntia paljolta vai vähältä?

ps. Heiaheiassa on tuollainen uusi tapojen harjoitteluun tähtäävä osuus. Onko kukaan koittanut?

Uuden vuoden lupauksia

On aina tapana luvata kaikkea vuoden vaihtuessa. Yleensä hieman vastustelen moista, koska mielestäni itsensä kannalta hyödyllisiä päätöksiä kannattaa tehdä joka päivä. Lisäksi uskon, että paineistamalla tammikuu saadaan aikaan vain joukko epäonnistumisia, eikä se motivoi jatkamaan.

Kuva lainassa Heinolan kaupungin sivuilta.

Vaan vuonna 2013 sain jonkun puuskan ja päätin repäistä useammankin haasteen kanssa. Saat tulla mukaan yhteen, kahteen tai vaikka kaikkiin kolmeen niin halutessasi. "Here's how to order!"

Ensimmäinen hassuttelu on Tuoliton tammikuu (linkki vie FB tapahtumaan aiheesta), jonka järjestää niinkin virallinen taho kuin YLEn Prisma ohjelma. Tarkoituksena on simppelisti pyrkiä istumaan mahdollisimman vähän.

Vuosi 2013 todisti sen oikein olan takaa, että istuminen tappaa. Julkaistiin tutkimuksia ja meuhkattiin mediassa. Siksipä siis vältän istumista kaikin tavoin ainakin tammikuussa. Kuka tietää jos joku tapa istumisen vähentämiseksi jäisi pysyväksi herkuksi. Kotona välilevynpullistumainen mies on seisoskellut jo 7kk. Istua ei voi ja makuullakin on vähän niin ja näin. Aion lainata hänen sähköpöytäänsä ja ehkä funtsailla oman työpisteen muuntamista vastaavasti.

Toinen henkisempää laatua oleva haaste on Vihaton tammikuu. Ystäväni starttasi moisen ja koska se oli niin briljantti idea päätin hyökätä täysillä mukaan. Positiivisuutta tarvitsen minä, ja siitä hyötyy koko maailma. Tarkoituksena on olla levittämättä negatiivisuuttaan sosiaalisessa mediassa missään muodossa. Lisäksi jätän omaan arvoonsa kommentoimisen ja linkittämisen vaikka joku on kirjoittanut jotain tosi typerää jonnekin. Koitan viimeiseen asti olla provosoitumatta muiden kommenteista ja asioista, enkä lähde toisen negatiiviseen myllyyn mukaan. Harmistumiseen menee turhaa energiaa, ja jakamalla veetutukseni julkisesti lisään sen voimaa. Siksipä pyrin pitämään mölyt mahassani ja jakamaan maailmalle vain positiivia tuntemuksiani. "Tukiryhmä" kokoontuu täällä, jos FB tapahtumaan liittyminen ei ole sinun juttusi.

Viimeinen, vaan ei suinkaan vähäisin haaste on nimeltään "Projekti 365". Tämän homman suorittamiseen on armollisesti aikaa koko vuosi, mutta tavoitekin on iso. Ryhmän jäsenten tavoite on harrastaa liikuntaa vähintään 365 tuntia vuoden 2014 aikana. Keskimäärin siis tunti päivässä. Kuulostaa paljolta, mutta vapautuneesti saat ihan itse päättää mitä liikuntasaldoosi hyväksyt. Joten töppöstä toisen eteen kauppareissulla tai lenkkipolulla ja avot parempi olo on taattu. Ryhmässä saa kevyesti kerskua ja siten avittaa muita eteenpäin, mutta kisa tämä ei ole.

Näiden lisäksi tulen taatusti haastamaan itseni erilaisiin ihmiskokeisiin vuoden aikana. Tilasin itselleni liikunta- ja ruokavalioaiheisia kirjoja muutamalla satasella myös. Blogivuosi tulee olemaan siis kirja-arvioiden ja tilanneraporttien täyttämää. Koitetaan laittaa lisäksi pari treenivinkkiäkin päiviänne aktivoimaan. Aina saa toivoa mistä kirjoiteltaisiin, joko kommenteissa tai suoraan osoitteessa taina@moveme.fi

Kilometrikisaan mukaan?

Mitäs tykkäisitte, jos lähtisitte mukaan Kilometrikisaan? Kilometrikisa on yritysten, työyhteisöjen, osastojen, yhdistysten, seurojen tai minkä tahansa joukkueiden välinen leikkimielinen kilpailu, jossa osallistujat kirjaavat pyöräilykilometrejään ylös ja kartuttavat oman joukkueen kilometrisaldoa. Hommassa eniten pyöräilleet voivat saada myös palkintoja, mutta tärkeintä itselleni olisi innostaa kaikkia tekemään arjen reissuja ja vapaa-ajan kuntoilua pyörän selässä.

Kuva lainattu Kilometrikisan sivuilta

Yhteisöllisyys on tärkeää ja oman ryhmän kilometreja voi seurata kilometrikisan nettisivuilta: https://www.kilometrikisa.fi Sivulla toimii myös kommentointi, joten leikkimielistä liekittämistä voi harjoittaa joukkueen sisällä.

Osallistujille tarjolla minun puoleltani kovaa tsemppiä ja voidaan me jotain pientä palkintoa arvoa oman porukan sisällä. Katsotaan saadaanko sponsoreita mukaan hommaan ja palkinnoista hienompia. Lupaan pitää oman joukkueen puolia, aina ja sataprosenttisesti.

Jos innostuit, ota yhteyttä joko kommenttiboksiin tai suoraan sähköpostiin ja pääset mukaan MoveMe:n joukkueeseen. Seuraava steppi on täyttää polkupyörän kumit, puhaltaa pölyt pyöräilykypärästä ja alkaa polkemaan. Haaste on voimassa 1.5.-22.9.2013 ja vaikka tulisit vasta myöhemmin matkaan mukaan voi kilometrit merkkailla takautuvasti tuolta ajalta.

HIIT raporttia

Joku siellä varmaan kärsimättömänä odottaa kokemuksia HIIT-haasteestani, josta voit lukea täältä ja täältä. Raporttia seuraa nyt!

Olen päässyt 8 minuutin aamuisiin rykäisyihin ja osa tuntuu hyvälle, kevyelle ja helpolle ja välillä tuntuu että jo neljännen minuutin kohdalla koirat jotka pissivät jokaiseen lyhtypylvääseen matkallaan ohittavat minut hölkkäosuuksilla. Yllättävintä on ollut se, että olotila joka vallitsee ovesta ulos mennessä ei korreloi mitenkään harjoituksen sujumiseen.

Tällaisista taivaista pääsee nauttimaan kun vaan viitsii lähteä aamulla

Tuloksia en ole vielä mitannut, mutta lienee pakko tehdä niin pikimmiten. Homman piti tauota vasta kun pääsen 15minuuttiin, mutta on pakko myöntää etten ehdi tehdä pitkiä lenkkejä puolimaratonia varten ollenkaan, jos käytän aamuisen juoksuajan aina näihin pyrähdyksiin. Pidemmillä lenkeillä tuntuu, että vauhtia löytyy helpommin enemmän. Voi kyseessä olla toki lume-efekti, mutta tämähän selviää kun pistän mittarin raksuttamaan ja mittaan hapenottokyvyn uudelleen.

Joskus on ihan sinistäkin taivasta näkyvissä, vaikka keli sateiselta vaikuttaisikin

Olen oppinut seuraavia asioita:

• Älä juokse ylämäkeen, HIIT on riittävän haastavaa jo tasaisella maaperällä
• Jokainen ihminen on erilainen, kaikkia kauhutarinoita oksentelun kruunaamista aamulenkeistä ei kannata uskoa
• HIIT vie yllättävän paljon aikaa, ollakseen alle 15min harjoitus (kun vedät kamat niskaan, teet harjoituksen, käyt suihkussa ja sitä rataa...)

Entsyymivalmisteen testitulokset

Nyt kun melkein kuukausi on koekäytetty entsyymivalmistetta ruoansulatuksen parantamiseksi on tullut aika raportoida. Digest basic tuotetta olen testaillut ja päivän pääaterioilla pyrkinyt nappaamaan tabletin aina ensimmäisen suupalan kohdalla.

Vatsa on voinut kohtalaisesti, mutta on hankala sanoa onko vointi ollut huomattavasti parempi kuin aiemmin. Olen ehkä rohkeammin yltynyt testaamaan raskaita ruokia, joita yleensä välttelen. Tämä ei taatusti ole toivottu vaikutus, mutta pitihän Plevnan currywursti annos testata kun ruoansulatusta oli kerrankin vauhdittamassa apulainen ;)

Isoimman eron huomasin kun välillä pilleripurkki jäi kotiin tai en kehdannut ottaa tablettia esiin ja jälleen kerran selittää mitä suuhuni kippasin. Vatsa toimi huonosti, kertyi ilmaa tai tuntui painetta vatsassa. Tällä valmisteella on siis tehoa, mutta sen huomaa parhaiten kun käyttöön tulee tauko.

Toivon etten koskaan joudu käyttämään mitään pysyvää lääkitystä ruokailujen yhteydessä. Tablettien ottaminen on ollut raskasta jopa lähipiirin kanssa syödessä. Aina joudun selittämään mitä teen ja vastaamaan kysymykseen "miksi ihmeessä?". Suomessa istuu lujassa käsitys, jossa kärsiminen on selviö ja "hömpötykset" ovat typeryyttä. Itse taas ajattelen, että testaamatta ei voi tietää ja lumevaikutuksenkin otan kiitollisena vastaan.

HIIT haaste on startattu uudelleen

Vihdoin koitti aika startata uudestaan HIIT haaste, kun olin todellakin tervehtynyt edellisestä flunssasta ja sen jälkitaudeista. Eilen aamulla pärähti ja hyödynsin uutta löytöäni Gymboss appista puhelimessa. Minullahan on noita aitoja Gymbossejakin kaksi, mutta tuo puhelimessa oleva appis mahdollistaa treenin ilman yhtäkään ylimääräistä laitetta mukana keikkumassa. Viimeksi myös tuntui, ettei intervalleja aina kuullut kun huohotti niin kovin ja korvakuulokkeissa soi rokki täysiä.

Kuva appiksesta

Nyt vaan sitten odotellaan mikä on mitattava ero HIIT setin kahdeksan viikon jälkeen. Tarkoituksena on siis nostaa hapenottokykyä ja pudottaa rasvaa kropasta. HIIT:n voi tehdä monellakin tapaa, mutta tässä haasteessa juoksen. Treeni tehdään kolmesti viikossa ja aloitus on 4x30 sekuntia täysillä + 4x30 sekuntia hölkäten. Neljän minuutin tappoharjoitus jatkuu minuutin lisällä joka kolmas kerta.

Aiemmin ei tullut oloa että tahdon oksentaa tai muutakaan keskustelupalstoilla varoteltua. Voimat olivat kortilla ja ei sitä viimeistä vetoa voi ihan salaman nopeudella etenemiseksi kutsua. Tämän kerran aloitin jostain syystä homman ylämäkeen. Jo toinen intervalli oli lönköttelyä ja välihölkkä muistutti hidasta kävelyä. En voi suositella. Tasainen maasto on ihan tarpeeksi haastava :)

Kurkistus sielunelämään haasteeseen vastaten

No mutta nyt pärähti. In motion bloggaaja haastoi minut vastailemaan kyssäreihin ja sitten laatimaan omat kyssärit ja haastamaan muita. Iik! Ei vais, hauskaa kirjoitella tällaista vaihteeksi. Samalla saan hyvän aasinsillan esitellä muutamia uusia blogilöytöjä, joihin In motion toki myös kuuluu.

Ja sitten sukellus syvälle meikäläisen sielunelämään. Olkaa hyvät, kiitos ja anteeksi :)

1. Millaista musiikkia tykkäät kuunnella treenatessasi?

Linnunlaulusta raakaan rokkiin tai elektroniseen musiikkiin. Joskus tuntuu kivalta pistää hip hop lönkytystä peliin ja toisinaan antaudun Eppujen vietäväksi. Vastaus on yhtä sekava ja laaja-alainen kun oma makukin... Isoimmat tsempit lähtee Prodigysta

2. Mikä on ollut parasta tässä kesässä?

Vaikka pyrin maksimaaliseen positiivisuuteen, niin ekana tuli kyllä mieleen ettei mikään. Tiedättehän, "vettä sataa ja kaikkia v...". Pärjäsin maaliin Pirkan pyöräilyllä ja odotan innolla syyskuun lopun Tampereen puolimaratonia. Sovitaan että ne ja uusi ihana pyörä on parasta tässä kesässä.

3. Missä olet tosi huono?

Olen huono sanomaan "ei" ja siivoamaan. Elän pysyvässä kaaoksessa molempien kohtien vuoksi...

4. Kuinka vietät mieluiten sunnuntaipäivää?

Rauhassa, ystävien ja suvun seurassa. Vetelehtien tai trendikkäästi sanottuna leppoistaen.

5. Minne haluaisit kaikkein eniten matkustaa juuri nyt?

Ranskassa olisi kiva käydä tsekkaamassa äidin ostama asunto, mutta oikeasti lähtisin rahan ja ajan riittäessä välittömästi punaiselle merelle sukeltamaan. Thaimaassa sesonki ei ole vielä alkanut.

6. Millä herkuttelet?

Mustikkapiirakka pullapohjaan on jokakesäinen kestosuosikki.

7. Mikä motivoi sinua liikkumaan?

Hyvä olo jälkeen, aikana ja joskus jopa ennen suoritusta :)

8. Miten asut (maalla/kaupungissa, talossa/asunnossa, kenen kanssa..)?

Kaupungissa ihmettelen lähellä keskustaa sijaitsevassa kaupunginosassa maailmaa avopuolison kanssa puokkeen omistamassamme rivarissa. Tai pankki tämän kai teknisesti omistaa...

9. Miksi bloggaat?

Tahdon jakaa omia havaintoja maailmalle ja mahdollistaa minuun tutustumisen liikunnan ammattilaisena.

10. Lapsuuden unelma-ammattisi?

Tanssija taisi olla aika kova sana pitkän aikaa. Sitä ennen olleita haaveita en oikeasti muista.

11. Asia, joka tekee sinut iloiseksi tällä hetkellä?

Mustikat ja mansikat on pakkasessa, pihan punaviinimarjat on kypsiä ja sateet on hellittäneet hiukan alkukesään verrattuna.

Omia kysymyksiä pitää olla kanssa yksitoista kappaletta, joten tässä niitä.

1. Miksi bloggaat?
2. Mikä on paras 5min treeni jonka tiedät?
3. Kahvakuulailetko? (miksi kyllä/ miksi ei?)
4. Miksi turkkilainen ylösnousu sisältää myös alas menemisen?
5. Jos sinut laitettaisiin nyt johonkin kuntotestiin mikä olisi ensimmäinen ajatuksesi?
6. Mikä sinusta tulee isona?
7. Mitä hyvää kirjaa liikuntaan liittyen suosittelisit?
8. Mikä on pöntöin urheiluväline johon olet törmännyt?
9. Ovatko vaatekaappisi täynnä urheilu- vai tavallisia vaatteita?
10. Kerro tai linkkaa jokin liikunta-aiheinen vitsi.
11. Kehu itseäsi yhdellä sanalla.

Näihin vastaamaan haastan perinteisesti Sports Ladyn, Rouva Kuulasen sekä Johannan. Lisäksi haastan LiveFit bloggari Sonjan uudella ja uljaalla blogillaan mukaan. Hannan treeniblogin olen tainnut aiemmin mainita useamminkin, mutta sinne myös haaste lähtee kops. PT-ope Lasse päätti lähteä Iron Man kisaan ja kertoo siitä täällä. Hänelle myös muuta ajateltavaa :)

HIIT perinteisesti juosten nousevilla sarjoilla, nouseeko hapenottokyky myös?

Ihmiskokeet ovat näköjään itselleni päivän sana. Ajattelin testata HIIT treeniä "perinteisemmin" eli juosten. Tarkoituksena nostaa omaa hapenottokykyä ja toivottuna bonuksena polttaa rasvaa.

Netti on pullollaan erilaisia kirjoituksia ja vinkkejä, joissa kaikissa käsitetään HIIT ainoastaan juosten tai esim. jollain salin aerobisella laitteella tehtäväksi suoritteeksi. Olen kirjoittanut aiheesta vähän laajemman katsantokannan omaavan jutun aiemmin (ja toisenkin), mutta pakkohan se on kokeilla tätäkin bodarien unelmaa. Kahdeksan viikon aikana pitäisi rasvan tiristä niin että sen korvissa kuulee ja aerobisen kunnon (=hapenottokyvyn) kasvaa kohisten. Ei huono ajatellen edessä siintävää puolimaratonia.

Perusohjeena kehoitetaan lämmittelyn jälkeen tekemään muutama intervalli kaavalla 30 sekuntia täysillä   juosten + 30 sekuntia hölkäten. Aloitus on neljä kertaa peräkanaa tuo setti. Tämän jälkeen saa jäähdytellä kotia kohden. Treeni tulee suorittaa kolmesti viikossa (oletus on että välipäiviä pitäen) ja joka kolmannella kerralla tulee lisätä yksi intervallipätkä/ minuutti harjoitukseen lisää. Kahdeksan viikon jälkeen koko harjoitus kestää siis 15min mikä on ehdoton maksimi.

Ihana pinkki Gymboss piipittää tasaisen tappavasti intervallit

Rasvanpolton maksimoimiseksi tulisi treeni suorittaa tyhjään vatsaan aamulla ja välttää aamiaista 30-60min treenin päätyttyä. Teoria on, että kun kropasta ei löydy hiilihydraattia täytyy kehon riipiä kulunut energia rasvavarannoista. Aamuisin tyhjään vatsaan treenaamisesta voi olla montaa mieltä, mutta vähintäänkin minulle tuo sopii kun olo on kevyt. Toisaalta mahdollinen oksentaminen, josta varoitellaan, ei tuntune kivalta kun vatsassa ei ole  mitään oksennettavaa...

Olen kaksi harjoitusta jo tehnyt, ja nyt vasta älysin että pakkohan se on mitata hapenottokyky ennen ja jälkeen, jotta voidaan varmasti sanoa onko harjoituksista hyötyä. Kuviota sotkee varmasti muu harjoittelu, koska ihan pelkällä 15min juoksulenkillä aamuisin en aio puolimaratonille lähteä. Teen siis sekä tätä, että taatusti kuntoa ja kestävyyttä nostavaa pitkää lenkkiä (sekä salia, kahvakuulailua jne.). Varmaan kuitenkin huikaisevat hapenottokyvyn kehittymiset voidaan huomata?

Polarin mittari, jolla testaan myös treenattaviani

Hapenottokyvyksi tulee Polarin mittarilla tasan 40, joka on ikäisteni mittapuulla hyvä arvo. Polar jakaa asteikkoa seitsemään askeleeseen, josta hyvä on kolmanneksi paras. Jos haluaisin päästä erittäin hyvälle tasolle pitäisi arvon parantua kolme pykälää. Erinomaiseen arvoon vaaditaan kuuden pykälän kipuaminen. Saas nähdä kuinka käy.

Ihmiskokeet saavat jatkoa - testissä Digest Basic entsyymi

Kun on vähän tällainen, ei usko kerrasta ettei aina kaikkea tarvitse kokeilla itseensä. Ihmiskokeet saavat siis jatkoa surkeasti päättyneestä 6kg 6vk haasteesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi.

Minulla on aina ollut herkkä vatsa, stressi vatsa, kuramaha ja vaikka minkälainen kriisiytyvä pakki. Välillä homma skulaa, välillä ei. Joskus tuntuu että pääsen vatsan kanssa samalle sivulle, ja homma sujuu niinkuin kuvittelen normaaleilla ihmisillä sen toimivan. Tätä riemua kestää yleensä maksimissaan viikon. Tämän jälkeen poikkeuksetta vatsa tekee tenän ja alkaa temppuilla.

Siinä on purkki entsyymeitä, testi alkaa välittömästi

Olen ymmärtänyt ettei kannata heittää kirvestä kaivoon vaikka perinteinen lääketiede kehottaisi vain kärsimään. Olenkin kokeillut mm. akupunktiota, mutta valitettavasti ilman pitkäaikaisia tuloksia. Nyt testiin astuu entsyymivalmiste, jonka on tarkoitus pilkkoa ruokaa vatsassa ja helpottaa ruuansulatusta. Samankaltaisia entsyymivalmisteita on markkinoilla useampiakin, mutta minun valintani on Digest Basic.

Entsyymikapseli otetaan ruuan aluksi ja sen tarkoitus on pilkkoa ruokaa ja mahdollistaa ravintoaineiden tehokkaampi hyväksikäyttö. Tarkoitus on myös vapauttaa ruuan sulatteluun kuluvaa energiaa muuhun käyttöön. Lopputuloksena pitäisi olla parempi ja energisempi olo, närästämisen, turvotuksen ja muun vatsamylläyksen pitäisi olla taakse jäänyttä elämää.

Palaan asiaan, aika näyttää onko tehoa kohdallani ollenkaan, vähän, paljon vai juuri sopivasti.

6kg 6vk haasteen loppuraportti

On tullut aika päättää 6kg 6vk dieetti ennen kuudetta viikkoa. Tähän asti dieetti on loukannut vain omaa ihmisarvoani ja aiheuttanut kärsimystä vatsalleni. Sivulliset eivät ole kärsineet, päinvastoin hihitelleet minun koettelemuksilleni ja unille ruisleivästä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että laihtumisen sijasta olen onnistunut tukevoitumaan entisestään 500g aiemmin kerrytetyn 1,5kg päälle ja nyt alkaa riittää. Siirryn omiin hyviksi havaittuihin neuvoihini ja pudotan häiritsevät kilot pois ennen kesäloman alkua, johon on 2 viikkoa.

Seuraavaksi muutaman tärkeän otsikon alle kerättyjä ajatuksia haasteen ajalta ja "lessons learned" eli mitä on tullut opittua.

Jos ei tee niinkuin käsketään ei tule tulosta
Minähän en voi sanoa tuosta dieetin toimivuudesta sitä taikka tätä, kun en onnistunut yhtäkään puhdasta viikkoa noudattamaan ohjelmaa. Yksittäisiä päiviä tai jopa muutaman päivän putkia oli, mutta silti lipsumisen ja ohjelman rikkomisen vietti oli vahva ja vesitin tehokkaasti koko ohjelman.

Vetoan edelleen kuitenkin siihen, että jos jokin tuntuu alunperin väärältä ja vaikealta onnistumisen edellytykset ovat olemattomat. Jos yritän rikkoa itseäni vastaan, keho ja mieli pistävät hanttiin täysillä. Tärkeintä olisikin löytää tapa, joka tuntuu oikealta ja jonka onnistumiseen voi uskoa. Silloin on helppoa, jopa luonnollista, tehdä kuten käsketään.

Kuulun ihmisiin joilla ei ole tippaakaan itsekuria
Kun keho huutaa aamupuuroa ja unissa seikkailevat ruisleivät voitte olla varma, että lipsumisiin oli vahva syy. Toiset sanovat sitä huumausaineeksi, toiset vehnäksi, minä tarpeelliseksi ravintoaineeksi. Leipä ja kaurapuuro eivät ainakaan omalle kropalle ole myrkkyä kohtuullisissa määrin nautittuna. Koska tiedän ja uskon edelliseen väittämään, en näe pointtia kieltäytyä pitkässä juoksussa vatsan toimintaan positiivisesti vaikuttavista ravintoaineista. Siksipä lopputulos on että "lipsun ja häpeän".

Onko kyse laihduttamisessa sitten itsekurista? Ei, kyse on siitä, että opetellaan syömään tavalla joka voi toimia tästä eteenpäin aina päiviemme loppuun saakka. Ei siis Mikko Kivisen aikoinaan toteuttamaa näkkileipädieettiä, koska ei kukaan oikeasti kuvittele syövänsä tuolla tavoin ikuisesti. Miksi laihtuakseen pitäisi syödä eritavoin kuin tavallisesti? Jos ei opettele syömään terveellisesti arjessa, ei mikään mielen lujuus pidä ihmistä laihana kun dieettaaminen on ohi.

Hiilihydraatit kuuluvat treenaavan ihmisen elämään
Hiilihydraatteja tulisi kehossa olla riittävästi jos yksikään kestävyyslaji kiehtoo tai kuuluu omaan lajivalikoimaan. Pirkan pyöräilystä nyt puhumattakaan... Lisäksi hiilihydraatitonta ruokavaliota ei ole olemassakaan, jokainen meistä vetää taatusti jonkun määrän hiilaria päivittäin.

Jokaisen kroppa on erilainen, mutta on tieteellinen fakta että kropalle helpompi tapa saada kestävyysurheiluun tarvittavat hiilarit on syödä hiilaria eikä pakottaa kroppaa oppimaan glykogeenin muodostus muista ravintoaineista. Toisilla taas hiilihydraattien vähentäminen olennaisesti vähentää turvotusta ja tukkoista oloa ja lopputuloksena laskee painoa. Hyvä niin, jos pää kestää ja vatsan toiminnasta huolehditaa marjojen, hedelmien ja kasvisten kuiduilla.

Dieetit eivät ole ihmisiä varten
Hetkellisesti elämänsä vääntäminen ihan eri asentoon kuin aikaisemmin on ihan päätöntä puuhaa. Asiakkaideni kanssa usein puhutaan tarpeesta saada paino putoamaan nopeasti ja jonkin ihmedieetin avusta tässä. Kysyn aina mitä asiakas odottaa parin kuukauden dieettiä seuraavalta ajanjaksolta? Miten hän on ajatellut syödä silloin, mitä tehdä, miltä näyttää, miten pitää huolta siitä, etteivät kilot palaa? Suurin osa yllättyy vähän itsekin kun vastausta ei löydy.

Moni kysyy minulta, onko ohjauksessani käyttämäni dieetti ihan kamala ja voiko sitä muokata. Hiljaisuus ja hämmennys on usein valtavaa, kun selitän, että tahdon nähdä mitä asiakas syö arjessaan ja rakentaa uuden paremman ruokavalion tämän tiedon pohjalta. Rakennan ruokavalion keskustellen asiakkaan kanssa, ja tätä muokataan niin kauan että uuden ja paremman ruokavalion noudattaminen tuntuu hyvältä ja luontevalta.

Minä en siis itse usko dieettaamiseen, en suosittele sitä asiakkailleni enkä läheisilleni. Uskon terveelliseen syömiseen, jonka kerran opittuaan ei voi lihoa eikä toisaalta laihtua kovasti alle hyvän olon painonsa. Uskon siihen, että pysyäkseen terveenä ei tarvitse elää jatkuvassa tunteiden ristiaallokossa ja kiusata itseään, kivaa ihmistä.

Vinkki Juhannuksen ruokaostoksiin ja pieni haasteraportti

Tänään kaupassa tuskastellessa, tuli ensimmäistä kertaa tämän 6kg 6vk haasteen aikana olo, etten halua karkkia tai muutakaan kuraa kaupasta edes siksi että edessä on Juhannus. Ehkä siksi, että ruokailut on menneet kirjan mukaan ja muutenkin viisaasti tänään ja eilen. Sain jopa kokattua kirjan ohjeella jauheliha-vuohenjuusto-feta-munakoiso lasagnea.

Kuva wikipediasta

Lasagnelevyt siis korvattiin munakoisolla, ja sitten sisäinen kokkini heräsi säveltämään loppureseptin osalta vähän vapaammin. Juustokastikkeen korvasi ohjeenmukaisesti feta ja vuohenjuusto, mutta jauhelihakastikkeeseen en suostunut kermaa kaatamaan (eikä sitä kaapissa edes ollut). Laitoin silti reilun ruokalusikallisen chili-paprika tuorejuustoa. Tuli yllättävän hyvää, ja yllättävän vähän raskasta. Perinteinen lasagne on yleensä jymähtänyt vatsanpohjalle laakista ja tehokkaasti. Tämä versio oli hyvää, mutta ei lamauttanut koko naista syömisen jälkeen.

Sitten siihen vinkkiin, jolla selviät Juhannuksesta ja muistakin juhlapyhistä joiden tärkeä osuus on syöminen:

Sitä mitä et kaupasta osta, sitä on äärimmäisen hankala syödä.

Kuva lainassa täältä: http://www.mankeli.com/huumorikuvat/266/

Näillä ajatuksilla toivottelen hyvät jussit kaikille. Koittakaahan olla hukkumatta tai muuten telomatta itseänne tai läheisiänne.

Hallittu repsahtaminen ei mennyt ihan niinkuin Strömssössä - 6kg 6vk haaste viikko 3

Jaahans, viikko hurahti ja nolla postausta. Pahoittelut arvoisat lukijat. Olen treenannut ja treenannut ja syönyt ja syönyt. Kuten viimeksi mainitsin, oli Pirkan pyöräilyä varten pakkokin vähän hellittää dieetistä ja repsahtaa hallitusti viikonlopun ajaksi. Hallittu repsahdus jatkui vielä maanantaina palautteluidealla. Koko kolmen päivän ajan teki aamupuuroa maistellessa lähes itkeä ilosta...

Noh, tällaiset tarinat eivät yleensä pääty hyvin. Kun kyseessä on aamupuuro ja onnenkyyneleet sekä äärimmäisen rankka treeniviikko voi varautua pahimpaan. Söin maanantaina hampurilaisen ja ranskalaiset, koska rahkavälipala (jossa marjoja ja maitorahkaa) ennen 4,5 tunnin tanssitreenejä ei jaksanut kantaa minua kotiin asti ja toisaalta Los Angelesista saapunut opettaja ja muut vanhat kamut houkuttivat liiaksi.

Tiistaina yritin tsempata ja siirryin takaisin ruotuun jogurtti + 2rkl mysliä aamiaisiin pienellä marja ja maitorahka lisällä. Jostain syystä rakkaat proteiinipatukkavarastoni olivat ehtyneet ja söin treenien lomassa eldoradon myslipatukoita (suklaata ja viinirypäleitä myslin joukossa, omnom!). Illalliseksi väkertämääni jauheliha-parsakaali-täysjyväpastapataa. Ei ihan kirjan ohjeilla siis tiistainakaan...

Keskiviikkona lounas venyi yli kahteentoista asti ja sisälsi ruiskuoressa olevan pancho villan hampurilaisen sekä muutaman ranskalaisen. Rahkavälipala kantoi yllättävän hyvin illan treenit, mutta sitten taas seura ja hiilarihimo sai minut sortumaan 2h+k ravintolassa pöydän kokoiseen toastiin... Metwurstista ja mozzarellasta taitaa saada karppaaja pisteet, mutta vaaleasta leivästä taitaa tulla sanomista?

Torstaina kärvistelin kiltisti puoli kahteen saakka aamuisen jogurttisetin voimalla. Peli oli selvä, kun reitti kulki Subwayn ohi. Jos itseään voi jostain edes kehua, niin siitä että otin vain puolikkaan leivän ja jätin majoneesit ja juuston vähemmälle korvaten ne tuplamäärällä kananrintaa. Eva Wahlströmkin suosittelee subeja... kaikui mielessäni. Jepjep!

Perjantaina ajattelin tsempata, kun tiesin että lauantaina tulee otettua alkoholia mikä on ehdottomasti kielletty ohjelmassa. Päivä meni hyvin, ja jopa ABC:n huoltiksen noutopöydästä sain koottua ohjelmaan soveliaan aterian höyrytettyjä kasviksia ja kuivaksi paahdettuja kanafiletikkuja. Perjantaina myslipatukat oli jo syöty, joten kärvistelin vedellä. Illalliseksi kotona söin tekemiäni luomujauhelihapihvejä ja salaattia.

Viikon opit:

• Kun on kiire, suunnittele etukäteen ja vältä sudenkuopat ja suden nälkä
• Ihminen voi olla addiktoitunut kaurapuuroon ja herkistyä sen uudelleentapaamisesta vaikealla hetkellä
• Syö 3-4h välein ja vältä hillittömät ylilyönnit, tärisevät kädet ja vastaantulijoiden tappohimo
• Kun näet ihania ystäviäsi rajatun ajanjakson ja voit viettää heidän kanssaan aikaa, älä anna ruuan rajoittaa vaan nauti täysin rinnoin. Dietille ehtii seuraavallakin viikolla.

Viikko takana 6kg 6vk haastetta

Lupasin raportoida vähintään viikoittain haasteen etenemisestä... Paljonkin raportoitavaa olisi ollut, muttei voimaa ja uskallusta raportoida. Eli metsään on mennyt, hankalaa on ollut ja tulostakin on vastaavasti ihan pyöreän nollan gramman verran.

Tarkoituksena on syödä kirjan ohjeiden mukaan. Noh, kirjaa olen välillä availlut ja sitten todennut ettei mikään täsmää jääkaapin sisällössä siihen mitä kirjassa lukee. Koen ettei olemassa olevien ruokien pilaantumisen mahdollistaminen ole järkevää, joten olen tyytynyt siihen mitä on ollut tarjolla.

Lounaita on tullut viimeviikolla sattuneen työsuman vuoksi syötyä pääosin ulkona. Ja vaikka voisinkin pyytää annokseni "höyrytetyillä kasviksilla" ranskalaisten tai muunlaisen perunalisäkkeen sijaan olen ollut niin nälkäinen että näköä haittaa tilatessani. Tämä on johtanut haluttomuuteen alkaa inttää lounasravintolan ruuhkassa kasviksien perään. Laiskuutta ja tekosyy. Myönnetään.

Jos jossain olen päässyt lähelle onnistumista, niin aamiaisissa. Olen syönyt rahkaa ja sokeroitua mehukeittoa (hyihyi, sokeria!), jogurttia ja cocovin trailmixiä (yllättävän hyvää), paistanut munakkaita (vaan en syönyt niitä marjojen kanssa...) ja kerran jopa aloittanut aamun kakoen keitettyä kananmunaa tuoreen appelsiinin kera alas.

Kirjan ohjeiden mukaan jogurttia saisi marjojen ja/tai pähkinöiden kanssa ottaa desin verran. Tiedättekö miten pieni luraus jogurttia on 1 desilitra? Minä tiedän, se ei riitä mihinkään, tulin lähinnä vihaiseksi. Niinpä ensimmäisen testin jälkeen lisäsin tähän puoli purkillista maitorahkaa. Ja kananmunat... ei liene tarpeen edes sanoa miltä tuntuu vetää pelkkää keitettyä kanamunaa kitusiinsa. Sydän huutaa rinnalle ruisleipää.

Ja tästä päästään kuituihin. Olen luopunut aamupuurosta, joka on tähän mennessä ollut kuidun lähde jo sinällään ja lisäksi paikka mihin on lorahtanut leseitä, chia-siemeniä ja vaikka mitä muuta ihanaa kuidukasta. Nyt en ole löytänyt riittävälle kuidulle luontevaa paikkaa ja lopputulos on ollut kärsittävissä vessassa. Enempiä yksityiskohtia ei tipu.

Koska olen päättänyt, että haaste viedään loppuun, jatkan kärvistelyä. Jatkan luultavasti myös sääntöjen rikkomista. Annettakoot ansiokseni, että tänään on syöty ensimmäistä kertaa koko päivä lähes oikein ja kirjan ohjein. Vielä tämä tästä lähtee! Ja jos ei lähde, niin sovitaan jo nyt ettei vika ole minussa vaan keinoissa. Kuten Patrig Borg sen blogissaan hienosti todisti.

Ihmiskoe, kohteena PT itse

Joskus tulee eteen niitä hetkiä kun huomaa äkkiarvaamatta jonkun muuttuneen elämässä ja se jokin on generoinut kiloja lanteille. Omassa tapauksessani 1,5kg lisää elopainoa noin vajaassa kuukaudessa, joka on vietetty uudessa työpaikassa... HUH!

Illalliseksi söin "grilliruokaa" eli kanaa vartaassa, kesäkurpitsaa, täytettyjä herkkusieniä ja punajuuria + sipulia haudutettuna foliokääreessä. Ihan oma resepti kaikessa, äärimmäisen hyvää :)

Noh, tilanne on nyt havaittu, tiedostettu ja aiheesta on ahdistuttu. Eihän PT:lle kuulu käydä näin? Vaan näinhän se on, että me personal trainerit ollaan ihmisiä siinä missä muutkin ja repsahdetaan, haksahdetaan ja höynähdetään ihan siinä missä muutkin. Fittnes-urheilijat on sitten oma lajinsa, ja ne ei koskaan sorru kaidalta tieltä, edes eläkkeellä :)

On tullut aika suorittaa ihmiskoe.

Olen ostanut mielenkiinnosta dieettikirjan nimeltä "6 kiloa 6 viikossa" (Ulrika Davidsson & Ola Lauritzson, WSOY). Tarkemmin tutkittuna tämä dieettikirja on enemmän keittokirja, kuin dieettikirja. Muutamassa sivussa on kerrottu mihin dieetti perustuu (=karppaaminen jollakin muotoa yhdistettynä matalan GI:n hiilihydraattien sallimiseen rajatusti) ja loppupuolella kirjaa on muutama "onnistumistarina". Lisäksi kirja tarjoaa loppupuolella kevyehkösti käsiteltyjä repsahtamisen estämiseen suunnattuja neuvoja.

Välipalaksi kasviksia ja dippiä!

No mutta sattumoisin kesälomaan on noin 6 viikkoa, kiloja voi tiputtaa kuusikin kiloa jos oikein innostuu. Ja pitäähän kirjan opit testata käytännössä! Jotenka tästä lähtee kuuden viikon haaste, kirjan opeilla. Toivon ettei ole pakko syödä lenkkimakkaraa tai pekonia... Ja ettei tämä haaste johda lohduttomaan lihomiseen tai muihin ei-toivottuihin sivuvaikutuksiin. Lupaan raportoida vähintään kerran viikossa siitä mitä olen syönyt ja mitä vaa'alla on tapahtunut.

Makkara näyttäisi olevan "well done"

Haluan etukäteen kiittää lähipiiriä jaksamisesta ja toivottaa lämpimät hyvästit leivälle ja aamupuurolle... Sitten vaan matkaan!

Pekonia ja avokadoa... yyh, ei minun lempparia mutta jos on ihan pakko kun kirja sanoo???

Hyvän mielen asioita

Sain taannoin haasteen Sports Ladyltä eli rakkaalta PT-kollega Hannalta. Tarkoituksena on listata 10 hyvää mieltä itselleni tuottavaa asiaa tai kymmenen asiaa joista pitää. Vaikka kohdat on numeroitu, tämä EI OLE tärkeysjärjestys :) Pieniä ja isoja asioita on sulassa sovussa ja epämääräisessä järjestyksessä. 

Mökkilaituri ja auringonlaskussa uiminen :)

1. Nukkuminen - Voi kuulkaa kuinka sitä ihminen tuntee vanhenevansa sitämukaan kun unenlahjat heikkenevät ja jotenkin sitä alkaa riipiä silmiä irti päästään kun yöunet kutistuvat 4-6 tuntiin. Jotenkin ei muka ehdi ja sitten kun ehtii ei pysty ja sitten kuitenkin tekisi mieli tehdä niin paljon kaikkea että kuka haluaa edes nukkua? Kroppa tuntuu toitottavan jatkuvasti, että se tahtoisi nukkua. Pitäisikö kuunnella? 

2. Perhe - Jani, äiti, veljet perheineen, tädit, enot ja muu suku (+"avosuku" tottakai!). Ilman teitä en olisi minä ja ilman teitä olisi elämä niin paljon tyhmempää. 

3. Tanssi - Fiilis kropassa, fiilis päässä, lattian tuntu ja hiki silmissä. Toisaalta myös säihkettä, asennetta, upea show, taituruutta. 

4. Neonvihreät puut ja vastaleikatun ruohon tuoksu - Kevään tunnistaa neonvihreistä puista ja siitä että avatusta ikkunasta leijuu sisään vastaleikatun ruohon tuoksua. Paahtava kesä on edessä ja lämpö hiipii luihin ja ytimiin. 

5. Ystävät - Joskus lähtee tukka päästä koska olette niin ihanan ärsyttäviä. Ja vaikka tämä olisi kuinka lässytystä, niin tykkäätte kuitenkin kun sanon niin ;)

6. Eurooppalainen ruokatori - Kiitos sille ihanalle ihmiselle joka sai idean, taisteli toteuttaakseen sen ja onnistui upeasti tuomaan väriä, eloa ja kivoja juttuja Hämeenpuistoon.

7. Työ, molemmat niistä - Tuntuu huipulta mennä ohjaamaan asiakasta tai saada se sähköposti/ tekstari jossa hihkutaan onnea. Tuntuu myös ihanalta saada se viesti, ettei homma luistakaan. Olen ansainnut luottamuksen. On myös ihanaa kävellä oman heimon pariin konttorille aamuisin. Ja koittaa tehdä maailmasta toimivampi paikka yksi suunnitelma kerrallaan :)

8. Spotify - Joskus mietin miten ollenkaan selvisin ennen tuota palvelua. 

9. Oma takapiha - Vaikka kuinka pieni ja 10cm päässä pelkkää kovaa savimaata, niin jesta sentään mikä riemu on omistaa oma takapiha. Kahvakuulailu, auringossa paistattelu, grillaus, maan tonkiminen, puutarhan pitämisen leikkiminen (oikeastihan siitä ei tule mitään, mutta sitä on hauska harrastella), naapurin lasten kolttosten vakoilu ja keski-ikäinen paheksunta...

10. Ikä ja sen tuoma rauhallisuus - Minun tulisieluni on herännyt vasta viimeaikoina oivaltamaan etten mistään hinnasta tahtoisi olla teini. Oma tupa, oma lupa, edes pieni mielenmaltin säilytyskyky kriisitilanteissa ja ne hetket kun huomaa että fysiikasta ei puutu yhtään niin paljoa kuin järkeä on tullut lisää vuosien varrella.

Ja sit vielä kahvakuulailu, se että pystyn lenkkeilemään, flunssa on melkein selätetty, joka kuukausi asuntolaina lyhenee vähän, auringonlaskut, se ettei aurinko laske ollenkaan kesällä, frisbee golf, laskettelu, järvessä uiminen, auringonnousut, nuotion tuoksu, sukeltaminen ja ja ja.... 

Haaste pitäisi laittaa toki eteenpäin, mutta Hanna pirulainen onnistui listaamaan suurimman osan niistä blogeista joihin olisin viestiä eteenpäin laittanut. Siksipä ajattelin, että on tullut tilaisuus esitellä uusia blogilöytöjäni ja antaa tunnustus eteenpäin niille. 

Oikeasti paljasjaloin juokseva Paljasjalkamatti

Kissoja Gilillä (tai jossain trooppisessa auringossa) huolehtiva, irtioton tehnyt Päde