Keventäjä hallitsee syömistä - Kirja-arvostelu

Olen lukenut tämän jo aiemmin, ja hyväksi havainnut. Luin nyt uudestaan. Erilaisen kirjan laihduttamisesta, tai oikeastaan ei ollenkaan laihduttamisesta :) Kirja kertoo elämänmuutoksesta, pysyvästä sellaisesta. Itsensä kuuntelusta, rentoudesta, tärkeistä asioista, oman kropan hyväksymisestä, itsensä rakastamisesta.

"Keventäjä hallitsee syömistä" on kirja, jonka on kirjoittanut telkkaristakin tuttu teräsnainen Anette Palssa (kustantaja Tammi). Elämys oli ensimmäisellä kerralla valtaisa kun aloitin lukemaan herkkää, ihmistä arvostavaa tekstiä. Miten telkkarissa jääkaappiratsioita tekevä hirvitys voi ymmärtää sittenkin sen, mikä painon kanssa temppuilemisessa on tärkeää? Miten täydellisenä ruokatyrannina esiintynyt ihminen voi sanoa, että 70% syömisen hallinta on ihan riittävää? Miten voi olla laihdutuskirja, jossa ei ole yhtäkään reseptiä?

Kirja lähtee siis siitä mikä on tärkeää: "Laihduttaminen ei laihduta". Kirja päättyy siihen mikä on tärkeintä: "Voi hyvin siinä painossa, jossa on hyvä olla. Anna aikaa itselle tärkeisiin asioihin". Tähän väliin mahtuu paljon havainnollistavia tehtäviä, joiden kautta lukija voi itse opetella tuntemaan itseään, kuuntelemaan kehon viestejä ja toimimaan itselleen parhain päin.

Kuva lainattu Poliklinikka.fi sivustolta.

Omien asiakkaiden kanssa olen huomannut samat asiat kuin Anette vastaanotoillaan. Tärkeintä ei ole oikeastaan mitä syö, tarkkoja reseptejä on turha kirjoittaa. Tärkeintä on antaa yksinkertaisia suuntaviivoja. Ensin lähdetään ruokarytmistä, edetään ruokamääriin ja lopulta päästään siihen mitä syödään. Monihan aloittaa tämän asian suoraan kohdasta kolme, jolloin tulee törmänneeksi ongelmiin, kun kaksi edeltävää kohtaa eivät ole kunnossa.

Ihmisen tulee syödä 3-5 ateriaa ja 3-5 tunnin välein, kirjoittaa Palssa. Itse olen havainnut, että aterioita voi olla enemmän kuin viisi, mutta ehdoton minimi on 3 ateriaa. Tiputan myös ruokailuvälin hereillä ollessa 2,5h-3,5h (pattitilanteessa 4h). Tärkeintä on kuitenkin se, että syödään kun on nälkä ja syödään kun nälkä on vielä hallittavalla tasolla. Ilman nälkää ei tulisi syödä, mutta monilla asiakkaillani on auttanut kellon kanssa syöminen alussa. Normaali nälkäisyyden tunne on ajansaatossa voinut häiriintyä, ja vasta kun elimistö saa riittävästi energiaa se alkaa uskaltaa sitä vaatia.

Toinen tärkeä huomio kirjasta oli, että kaikki syömiseen liittyvät tavat ovat opittuja tapoja. Tätä todistaa jo sekin, että muualla maailmassa syödään jopa täysin päinvastoin kuin meillä. Silti ihmiset voivat ihan hyvin syödessään muurahaisia ja heinäsirkkoja. Opituissa tavoissa ja tottumuksissa on se hyvä puoli, että niistä voi oppia pois. Tilalle voi oppia itselle paremmin sopivia ruokatottumuksia. Eikä minkään asian tarvitse tapahtua päivässä! Tämä on positiivista siksi, että meidän hitaat aivommekin voivat näin nauttia muutoksesta ja päästä tilanteen tasalle. Kehonkuva muuttuu hitaasti, mutta muutos on näinollen pysyvämpää sorttia. Nopeisiin, henkihieveriin vieviin urheilu- ja laihdutuskuureihin kyllästyy pää, kroppa ja lähipiiri nopeasti, mutta pysyvä elämäntapamuutos sopii kaikille. Jos ei heti, niin ajansaatossa :)

Kuva lainattu Maito ja Terveys sivustolta

Suosittelen lämpimästi omaan kotikirjastoon tätä kirjaa, vaikka paino-ongelmaa ei edes olisi! Itsensä tutkiskelu ja hyvinvoiminen voivat saada uutta pontta tästä laihdutuskirjasta, joka ei ole laihdutuskirja!

Kirjaa saa ainakin Keventäjien omasta verkkokaupasta, hintaan 24,20e. Vertaa.fi antaa halvempia tietoja, mutta näissä voi olla jokin koira haudattuna, tarkista tiedot tästä.

Upea kirja! Liikuntaravitsemus, VK-kustannus

Tuntuu, että päässä räjähtää. Positiivisella tavalla. Aloin lukea jo hetki sitten hankkimaani opusta nimeltä "Liikuntaravitsemus"(VK-Kustannus, kirjoittajina mm. Olli Ilander, Patrik Borg ja Marika Laaksonen) ja hämmennyin kuinka tarkalle tasolle ja kuitenkin selkeästi asiat voidaan selittää. Kuinka pitkälle ravitsemusta on tutkittu ja kuinka silti me seilataan virallisten ravitsemussuositusten ja trendikkäiden vähähiilaristen ruokavalioiden välillä. Tämä epätietoisuus on kyllä sellainen nykymaailman ongelma. Tiede kehittyy huimaa vauhtia ja silti suurimmat oivallukset nousevat kansan syvistä riveistä.

Luin opusta pääosin siksi, että halusin tietää mitä kuuluu syödä, jotta optimoi juoksukunnon lähestyvälle Extreme Runille. Tiedän PT-opinnoista ja ravinto-ohjaajan opinnoista sen verran, että hiilihydraatteja ei ainakaan kannata täysin unohtaa kestävyyslajeissa. Tarkemmin ilmaistuna kestävyyslajien harjoittelijalle suositellaan 8-10g/kg/päivä hiilihydraattia, joka on tavalliseenkuntoilijaan verrattuna 2-3g/kg/päivä enemmän.

Kurssilla kävimme läpi kuntoilutapahtuman aikaista ravitsemusta. Tärkeimpänä on estää suorituksen aikainen nestehukka (tai nestevajeen syntyminen) ja verensokerin romahtaminen. Olen itse kokeillut tätä pari kertaa lenkillä ja havainnut, että kun energiat loppuvat varastoista kesken niin suoritus loppuu kuin seinään. Siihen ei auta sitten Suomalainen sisukaan, vaan elimistö tarvitsee nopeita ja pitkäketjuisia hiilihydraatteja. Nopeat hiilihydraatit nostavat olon nopeasti siedettäväksi, ja pitkäketjuisilla, hitaammilla hiilareilla saadaan aikaan se, että urheilija jaksaa maaliin asti.

Kirjassa on samat asiat ja vielä paljon enemmän. Nyt opin mm. miten rasvasta, proteiineista ja hiilihydraateista tehdään energiaa ja missä suhteessa mikäkin aineenvaihduntatapa on määräävässä osassa ja miksi ne kaikki eivät pyöri täydellä teholla samanaikaisesti. Näitä käytiin kurssillakin, mutta se oli yksi kuva tuossa kirjassa, josta tämän kaiken lopulta tekstin avulla tajusin.

Tässä "se" kuva :)

ATP on lihasten energiaa. Minulle uusi asia oli se, että koko ajan valmiina oleva ATP riittää vain muutaman sekunnin maksimaaliseen suoritukseen. Ihminen siis luo itselleen energiaa suorituksen aikana jatkuvasti, kuin auringossa paistatteleva kasvi yhteyttää. Koska pitkissä suorituksissa mikään koneisto ei ehdi luomaan kaikkea ATP:ta alusta lähtien on elimistömme niin viisas, että se osaa myös kierrättää jo kertaalleen käytettyä ATP:ta. WAU!

Ainut asia joka kirjassa jotenkin sapettaa on luku "Urheilevan naisen ruokavalio". Toisin kuin äkkiseltään voisi päätellä, tuo osio sisältää pääosin kuvauksia erilaisista syömishäiriöistä ja niihin puuttumisesta. Vaikkakin 90% syömishäiriöistä on naisilla, niin jotenkin tuo tuntuu itsestä pahalta. Eikö syömishäiriöistä olisi voinut kirjoittaa oman, "sukupuolettoman" kappaleensa ja selittää sukupuoleen liittyvät eroavaisuudet sitten erikseen? Ehkä hermostun tyhjästä. Vaakakupissa painaa tanssimaailmassa oleva vahva väärinkäsitys siitä, että laji suosii syömishäiriön syntymistä. Näin ei kyllä missään nimessä ole. Tanssi lajina tukee nuoren ihmisen kehontuntemusta ja parhaimmillaan parantaa itsetuntoa. Kroppa ei ole mikään epämääräinen kone tai hirveä peilikuva, vaan sitä voi hallita ja sen voi opetella tuntemaan. Kun kroppaa kohtelee hyvin, se palkitsee parempina onnistumisina tanssissa.

Tiukkaa asiaa löytyy sitten kappaleesta "Ravitsemus kestävyyspainotteisessa urheilussa". Asiaa käsitellään selkeissä kokonaisuuksissa, perusruokavalio, ravinto harjoitusten ja kilpailujen yhteydessä sekä ravinto suorituksen aikana. Selkeitä ohjeita pitkine teoriapainotteisine perusteluineen. Rakastan tätä kirjaa!

Esimerkki "hiilaritankkauspäivästä" ennen kestävyyssuoritusta

Pari tuntia ennen harjoitusta/suoritusta voi nauttia "tehopirtelön" jossa on rahkaa, maitoa, omenatäysmehua, banaani, marjoja, kaurahiutaleita, neljänviljan hiutaleita ja makeutena hunajaa. Tarkat määrät ovat kirjassa, mutta ostakaa/ lainatkaa kirjastosta tämä opus niin pääsette perehtymään tähän ja miljoonaan muuhun käytännön ohjeeseen. Tärkeää on kuitenkin välttää raskasta ateriaa (rasvaa) ja tyytymään makeudessakin kohtuuteen. Jo kurssilla kerrottu ohje nopeiden hiilihydraattien välttämisestä juuri ennen suoritusta mainitaan kirjassakin. Suorituksen aikana on sitten jo ihan sallittua hakea buustia energiageeleistä ja muista sokerillisista lisistä (nopeat hiilihydraatit). Optimaalinen teho näistä tulee, kun ne nauttii juuri ennen juomista, jolloin nestemäinen sokerilisä pääsee helpoiten imeytymään kroppaan.

Vielä yksi neuvo, jota ei voi liikaa toistaa: nesteytys. Nesteytyksellä estetään kehon ylikuumenemista ja nestevajeen syntymistä. Kuten olette kaikki taatusti kuulleet, kun janottaa on jo liian myöhäistä nesteyttää. Tästä huolimatta pitkissä suorituksissa tulee varmistaa ettei ylinesteytä. Olette varmaan joskus kokeilleet tätäkin? Juo ihan hirveästi vettä ja sitten mahassa alkaa hölskyä ja lihakset alkavat nykiä. Suolatasapaino on laskenut hikoilun seurauksena, kun vesi on pyyhkinyt elimistöstä natriumia pois. Eli kohtuus kaikessa! :)

ps. En ehtinyt vielä edes uppoutua mielenkiintoiseen aiheeseen, josta kirjassa on luku: "Sairastelevan urheilijan ravinto: Ravinto ja vastustuskyky". Palaan taatusti asiaan kun ehdin lukea tuon ajatuksella!