Lenkkeilyä ja auringonlasku

Perjantaina otettiin sukelluksista pieni tauko eikä menty siis aamuvarhain minnekään. Herättiin silti “ihmisten aikaan” ja nautittiin tässä ihanassa B&B paikassa aamiaista. Jam, meidän emäntä, oli laittanut ensin banaanin lehteen käärittyä sticky rice + banaani yhdistelmää. Pirun hyvää, vaikka en edelleenkään osaa syödä makeita juttuja oikein aamiaiseksi. Mehua ja aitoa kahvia (joka on täällä siis aika harvinaisuus) sekä munakkaat parin pienen croisantin kera. Lisäksi tarjolla oli vesimelonia ja banaania. Oikein kattava aamiainen.

Kun aamiainen oli nautittu meikäläinen veti lenkkeilykamat niskaan ja lähti kartoittamaan lähitienoita. Oli räkittävän, ahdistavan kuuma ja aurinko oli noussut jo todella korkealle. Mukana oli elektrolyyttijauheella terästetty puolen litran vesipullo, jota koitin säästeliäästi nauttia. Vaikka välillä vetelin juosten paljasjalkakengillä, oli kelin vuoksi suuri osa lenkistä rivakkaa kävelyä.

Merenranta on tässä kohdin aika kivikkoinen

Lenkillä tuli tutustuttua tähän Bang Niang alueeseen paremmin, kun hölköttelin katuja (Soi) ristiin rastiin ja löysin yhden sillankin joka ei johtanut mihinkään. Silta oli uusi, vuodelta 2014, joten ehkäpä se jotain päivänä vielä johtaa johonkin. Tullaan parin vuoden päästä kurkkaamaan tilanne? Ehkä silti hassuin löytö oli paikallisen moottoripyöräkerhon klubitalo ja baari. Vain jäsenillä oli pääsy sisään, joten tyydyin vaan hymyilemään hetken hölkkäämään vastakkaiseen suuntaan. Hymyilytti siis siksi, että kaikki ajelevat täällä pienillä mopoilla, ja yhtäkään isompaa harrikkaa tai muuta vempelettä en ole tainnnut nähdä. Lisäksi täysnahkaisten ja niiteillä höystettyjen ajokamojen pitäminen taitaisi näissä lämmöissä olla aika karua puuhaa.

Silta joka ei johda mihinkään

Seurana hölkötteli myös yksi kulkukoiran pentu pitkän matkaa. Luuli varmaan raukka että minulla hänelle olisi jotain tarjoja. Nuoleskeli kovasti hikisiä käsiäni aina kun vauhti rauhoittui. Jäi lopulta matkasta kun huomasi että hikeä enempää ei ollut tällä turistilla (farang, ulkomaalainen) antaa.

Kun palasin takaisin kämpille totesin että pinkeistä vibrameista oli jäänyt hassut kuviot jalkoihin kun hiki oli ilmeisesti irrottanut osan kankaan väreistä iholle. Seuraavan päivän sukelluksilla huuhdottiin loputkin värjäymät pois iholta. Suihku vedettiin kerrankin pelkällä vesijohtovedellä, eikä lämmintä suihkua tarvinnut pistää päälle ollenkaan. Sen verran hiessä uitettu fiilis lenkistä jäi.

Lounaaksi paistettua riisiä kanan kera. Kelpasi

Majapaikassa on siis suihkukopissa kaksi suihkupäätä, toisesta saa lämmintä ja toisesta viileähköä vettä suoraan vesijohdosta. Olen opetellut yhdistämään nämä kaksi normaalisti, koska lämmintä vettä tulee vähemmällä paineella ja kylmempi vesi tulee sellaisesta isosta sadesuihkupäästä. Yhdessä lämpötila on kivan virkistävä, ja vedenpaine sopiva. Thaimassa matkustaessa kandee varmistella ilmastoinnin lisäksi lämpimän suihkun mahdollisuus. Jos siis sellaista luksusta arvostaa. Usea länkkäri arvostaa kun tänne asti tulee koittamaan mitä on olla ilman ;)

Jälkkäriksi mangoshake

Illaksi otettiin yhteinen köpöttely hiekkarannalle ja kuvailtiin auringonlaskua ja kahlailtiin laskuvedessä. Rentoa, mutta ah niin hikistä. Päivällisen jälkeen palattiin majapaikkaan ja emäntä ihmetteli oikein että oltiin oltu yli neljä tuntia reissulla. Heh, kaipa täällä perinteisesti vieraat hengailee vaan tönöissään ja viettää aikaa rannalla jos jossain. Me hullut Suomalaiset köpötellään pitkin ja viivytään reissuillamme pidempään.

Auringonlasku ja pitkähäntäveneet

Päkiäjuoksemassa asiakkaan kanssa

Perjantaina käytiin asiakkaan kanssa Pyynikin pururadalla juoksentelemassa paljajalkakengillä. Tarkoitus oli juosta nimenomaan päkiäjuoksua ja harjoitella homman tekniikkaa. Samalla tuli mieleen, että voisi olla hyvä kerrata blogissakin päkiäjuoksun ideaa ja pääpointteja. Mikään ei toki korvaa valvovaa silmää lenkeillä, mutta kyllähän tämän lajin salat voi oppia yksinäänkin.

Kuva lainassa Vibramin sivuilta: http://www.vibramfivefingers.it/

Vauhti

Päkiäjuoksua ei voi tehdä hölkäten, eteneminen on aina hieman ripeämpää kuin tavallinen hölköttely. Tämä johtuu eteenpäin kallistuvasta asennosta, aivan kuin 100 metrin sprinttiä juostaessa. Yläkroppa on maalissa ennenmmin kuin takapuoli.

Maasto

Helpoiten aloitat päkiäjuoksun ylämäessä spurtaten. Tällöin automaattisesti hakeudut juoksun "päälle" ja kallistut eteenpäin. Kivutessa ylöspäin ei myöskään tule tarvettä kopautella kantapäätä maahan joka askeleella.

Päkiäjuoksua harjoitellessa kannattaa alkuun suosia pehmeitä alustoja. Älä aloita hommaa asfaltilta, vaan pehmeältä pururadalta. Jos et millään pääse lenkkipolulle, koita juosta asfaltin sivussa nurmikaistaleella koirankakkakasoja vältellen. Nurmikaistaleen olisi hyvä olla vaakatasossa, ettet joudu juoksemaan puoliksi ojan puolella, jatkuvasti vinossa.

Toisaalta, jos pitää valita metsän/kivikkoisen pururadan ja asfaltin väliltä, voi turvallisin valinta olla aloittaa juoksu sittenkin asfaltin puolelta. Tasainen ja helppo maasto mahdollista keskittymisen juoksuun maaston sijasta.

Juoksuasento

Pyri aina pitämään jalat itsesi alla, ei missään tapauksessa lantion etupuolella. Ajattele työntäväsi yläkroppaa aina eteenpäin, ei ylöspäin. Tarkoitus ei ole harppoa pitkiä askeleita eteenpäin vaan työntää askel askeleelta itseä eteenpäin.

Kun tuot jalkaa eteen, ajattele tuovasi polvi eteenpäin terävästi. Perässä seuraa koukistunut jalka ja nilkka, joka polven ollessa lantiota edempänä, pääsee asettumaan täysin lantion alle. Älä missään tapauksessa potkaise jalkaterää eteenpäin, vaan hallitusti tuo polvi eteenpäin.

Koita pitää katse edessä ja ryhti hyvänä. Paljasjalkakengissä tulee tarkemmin katseltua maaperää, mutta pyri irrottautumaan tästä mahdollisimman nopeasti. Pitkälle eteen katsellessa näet aikaisemmin vaaranpaikat.

Ponnistus

Osassa oppaita sanotaan, että kantapään saa tuoda maahan, mutta itse uskon, että se ei auta päkiäjuoksun harjoittelussa. Astu siis suoraan päkiälle, ponnista eteenpäin (jalka suoristuu) ja tuo ponnistanut jalka suoraan polven johtaessa liikettä päkiä edellä maahan. Kantapää ei osu maahan missään vaiheessa.

Jos haluat tuoda kantapään askeleella maahan pyri tekemään se äärimmäisen pehmeästi. Kantavaimennetussa kengässä ollut kantapää voi ottaa ärhäkkäästi itseensä yhtäkkisistä iskuista.

Harjoittelun eteneminen

Maltti on valttia! Lähde juoksemaan maksimissaan 50-150metrin pätkiä. Palauttele välillä kontrollin tunne jalkapohjaan ja nosta vauhti vasta sitten juoksuksi uudestaan. Tarkoitus on juosta maksimissaan se määrä, jonka saat pidettyä nätisti päkiöillä. Sidekudos kehittyy reilusti hitaammin kuin lihaskudos, ja alussa on vaara aiheuttaa tulehdus elimistöön liian innokkaalla harjoittelulla.

Viikkojen kuluessa voit lisätä juoksupätkiin pituutta 10-15% edelliseen viikkoon nähden. Hitaasti, mutta varmasti edeten vältät vammat ja opit tekniikan oikein.

Sitten ei muuta kuin lenkkipolulle! Kelejä riittää vielä.

ps. Vibram tarjoaa juoksuoppaan ja vinkkejä jos sinulta taittuu Lontoo ;)

Kevät on täällä!

Blogi viettää hiljaiseloa, kun minä laukkaan ympäri maita ja mantuja töiden perässä. Pahoittelut tästä! Koitan korjata tilannetta pikkuhiljaa, mutta nyt asiakkaani ovat tarvinneet minua ja päivätöissä on ollut vastaavasti iso hoppu.

Viimeviikolla aloitin itse aamulenkkikauden ja nautin aivan täysillä auringosta, kirpeästä kevätkelistä, likomäristä punteista ja osin jäisen tien luomasta jännityksestä vatsanpohjassa. Päivä sujuu tuhatkertaisesti paremmin kun aloitan sen aamulla rauhallisesti kävellen tai hölkäten puolisen tuntia. Vaikka uskoisit ettei sinusta ole moiseen, pyydän kokeilemaan. Voit yllättyä iloisesti!

Kuva lainattu Turun sanomien juoksujutusta, jonka löydät täältä.

Toinen varma kevään merkki hölkkäsi minua vastaan tänään töistä palatessa. Viimeisen valoisan tunnin hyödyntäjiä tuli vastaan pareittain ja yksittäin vähintään 16 kpl. Kaikki hyvissä juoksutrikoissa, hanskat kädessä ja hyvässä ryhdissä sekä tärkeimpänä leveä hymy kasvoillaan. Juoksukausi on selkeästi siis startattu ja ihmiset ovat hyvissä voimissa nauttimassa ulkoilusta.

Kuva lainassa hienosta juoksijan blogista jota luen itse

Jos tuntuu että oma tekniikka on hieman ruosteessa talven jäljiltä otahan yhteyttä ja katsotaan tekniikka kuntoon. Päkiä/ paljasjalkajuoksun saloihin voidaan myös koittaa vihkiä sinut. Ja hei, mikä voisi olla hauskempaa kuin ilmoittautua isommalla porukalla johonkin hyvään juoksutapahtumaan ja sitten tarkastuttaa porukassa tekniikka kuntoon yhteisissä treeneissä? Moni keksii montakin hauskempaa ideaa, jotka alkavat s:llä (niinkuin suklaa ja sangria), mutta hauska idea tuo ainakin on :) Niin hauska että minä toteutin sen itsekin jo omassa ystäväpiirissä ja minut tapaa likkojen lenkillä 19.5 lauantaina.

Lisätiedot likkojen lenkeistä täältä

Juoksumatto vai juoksulenkki?

Kun keli on märkä, liukas ja pimeä, moni valitsee juoksumaton maastossa tapahtuvan juoksemisen sijaan. Tavoitteena on puolimaraton maastossa kesän päätteeksi tai vaikka Helsinki City Run jo toukokuun alussa. Jos aikoo pärjätä ehjänä juoksusta on treenattava. Ja jos aikoo selvitä ehjänä treeneistä, kannattaa varmistella sisätiloissa. Eikö?

Kuva lainattu täältä, jossa pohdintaa juoksun vaarojen minimoimisesta talviliukkailla

Mielestäni ei. Treenattava on ja terveellinen harjoittelu on kannatettavaa. Sitten tuleekin se "mutta"... Pitäisitkö järkevänä treeninä harjoitella perinteistä hiihtotapahtumaa varten laskemalla laskettelusuksilla mäkeä. Hissi vie ylös ja reidet hapoilla kanttailet alas. Hissijonossa tulee käytettyä porkkiakin työntämiseen. Ihan hyvä treeni, mutta että perinteistä hiihtoa varten? Niin... ei kuulosta järkevältä.

Sama idea pätee juoksumatossa. Täysin tasainen alusta (paitsi Thaimaan kuntosalien juoksumatoilla...), tasainen vauhti, jonka ylläpitämiseksi sinun tulee vain saada jalka siirtymään eteenpäin. Jalan ponnistusvoimaa ei tarvita yhtään niin paljoa, kuin kropan viemiseksi eteenpäin maastossa. Matto hoitaa vähintään 30% kropan kuljettamiseen vaadittavasta voimasta. Keskivartalon tukilihakset eivät joudu yhtään niin kovaan vääntöön kuin maastossa.

Kuva lainassa täältä

Tästä voisi päätellä, että juoksumatolla juokseminen on helppoa ja tuskatonta. Sitä se ei kuitenkaan ole. On ihmisiä, jotka muuttuvat bambiksi jäällä juoksumaton käynnistyessä. He pysyvät silti arjessa pystyssä hyvin ja osaavat juosta hienosti. On siis täysin selvää, ettei juoksu ja juoksumattojuoksu korreloi keskenään, mutta haastetta juoksumatossa on yhtälailla.

Juoksumatolla voi oivasti lämmitellä ja kehittää aerobista kestävyyttään. Harjoittelu nostaa sykettä ja lihakset tekevät töitä. Keskivartalon lihakset joutuvat tekemään töitä, jotta pysyt matolla etkä löydä itseäsi takaseinästä tai akrobaattisessa kokovartalosolmussa juoksumaton vierestä. Tasapaino kehittyy sellaisia tilanteita varten jossa maa luistaakin yllättäen alta. Äärimmäisen kätevä ominaisuus kevätliukkailla.

Täysin kaurapuuromoottorilla pelaava juoksumatto

Mattojen valmistajat ovat tehneet myös kehitystyötä. Omalta kuntosaliltani GoGo:lta löytyy Woodwayn "Curve" matto, joka toimii täysin lihasvoimalla. Matosta on pyritty tekemään lisäksi sellainen, että jalat eivät kipeytyisi vaan rasitus vastaisi ulkona juoksua mahdollisimman paljon. Vaikkakin olo on ensimmäisellä kerralla tuollaisella matolla aika vinkeä voin lämpimästi suositella. Nopeus säätyy juoksijan mukaan (niinkuin lenkilläkin) ja tarjoaa mahdollisuuden tehdä tiukkoja intervalleja rennoilla palautuksilla. Hikikin tulee paljon nopeammin kuin koneen ohjaamalla matolla ja harjoittelun korreloivuus aidolle lenkkipolulle on ihan omaa luokkaansa. Lähitulevaisuudessa aion kokeilla juoksua myös ihanilla paljasjalkakengilläni.