Vieraskynä: Juoksuohjelma ensimmäiselle maratonille (osa 3/3) - Juokse! -kirjan kirjoittajalta

Juoksuvalmentaja juoksukoulusta ja ystäväni Petri Juuti on kirjoittanut kokonaisen kirjan juoksemisesta. Kun vyöllä on kohta 200 maratonia, niin siinä voisi herätä joku pieni epäilyksen siemen että miten on samaan hätään ehtinyt istua niin pitkään että kirja on kirjoitettu. Mutta vertaisarvioitsin ja kommentoin kirjan vedosta, joten kyllä täytyy uskoa että kirja on mies kirjoittanut :) 

Pyysin palkkioksi viiltävistä kommenteistani Petriä kirjoittamaan myös tänne blogiin kirjan aiheista. Sain niin paljon materiaalia, että päädyin jakamaan sen osiin. Tässä on kirjoitussarjan viimeinen osa, jossa Petri käy läpi ohjelman jolla valmistautua ensimmäiselle maratonille. Sopii tämä ehkä myös toiselle ja kolmannelle, jos välissä vierähtää muutama kuukausi laiskottelua :) Löydät kirjoitussarjan ensimmäisen ja toisen osan klikkaamalla tekstilinkkejä. 

Tavoitteena ensimmäinen maraton

Lähde kävelemään. 10 minuutin reippaan kävelyn jälkeen juokse 70 minuuttia. Siirry sitten kävelyyn ja kävele 10 minuuttia. Lenkin pituus kokonaisuudessaan vähintään 90 minuuttia. Toista kolme kertaa viikossa. Kerran viikossa juokse lenkki kovempaa VK-alueella, kerran viikossa pidennä pitkää lenkkiä kohti kolmen tunnin kokonaiskestoa siten, että sykkeet kestävät varmasti PK-alueella. Kävele välillä tarvittaessa niin kauan, että syke laskee alas ja ala sitten taas juosta.

Huom! Joka kolmas viikko korvaa VK-lenkki PK-lenkillä ja samoin pitkä lenkki tunnin PK-lenkillä.

Kun jaksat juosta yhtäjaksoisesti pitkällä lenkillä 140 minuuttia, ala pidentää juoksun osuutta pitkällä lenkillä. Kerran viikossa juokse keskellä lenkkiä kovempaa sen verran kuin hyvin jaksat, älä etsi äärirajoja. Muista kävellä alku ja loppu tästäkin lenkistä. Mikäli sykkeet kestävät PK-alueella alussa ja lopussa juostessa, voit tehdä myös nämä osuudet juosten.

Joskus se on niinkin yksinkertaista kuin lenkkarit jalkaan ja menoksi

Kun jaksat juosta 150 minuuttia yhtäjaksoisesti, lisää vauhtia VK-lenkkiin ja pidennä juoksun osuutta pitkällä lenkillä. Pidä kolmas lenkki niin kevyenä kuin mahdollista, voit kävellä välillä lyhyitä pätkiä sykkeen laskemiseksi. Viikon pitkällä lenkillä kävele ensin reippaasti tai juokse erittäin kevyesti 5-10 minuuttia, ja juokse sitten ensin 150 minuuttia ja seuraavalla kerralla sitten 155 minuuttia, seuraavalla 160 minuuttia aina viisi minuuttia lisää joka toinen viikko, kunnes saavutat 180 minuuttia juoksua yhtäjaksoisesti. Lenkin lopuksi kävele reippaasti 5-10 minuuttia.  Vauhtilenkillä älä juokse täysillä.

Huom! Joka kolmas viikko korvaa VK-lenkki PK-lenkillä ja samoin pitkä lenkki tunnin PK-lenkillä.

Kun olet selvinnyt tavoitteeseen 180 minuutin yhtäjaksoinen juoksu, on sinulla vauhdista riippumatta mainiot edellytykset osallistua ensimmäiseen maratonkilpailuun. Toki voit osallistua niihin jo aikaisemmassa vaiheessa, mutta nyt pohja on jo riittävä kilpailun kannalta.

Viikko-ohjelma:

• ti: 10 min verryttely, 70 min PK-juoksu, 10 min verryttely/kävely yht. 90 min + venyttely ja lihashuolto
• ke: 60 min lihaskunto
• pe: 10 min verryttely, 40 min VK, 10 min verryttely/kävely yht. 60 min + venyttely ja lihashuolto
• su: PK-juoksu 140-180 min, yht. 180 min + venyttely ja lihashuolto

Ohjelma kasvattaa peruskuntoasi ja vauhtikestävyyttä. Pitkä lenkki on nyt avainasemassa, sillä 42,2 kilometriä on haastava matka kovakuntoisellekin ensikertalaiselle. Jopa kolmetuntinen pitkä lenkki tarvitaan maratoniin valmistautumiseen. Pitkän lenkin hyödyt ovat lukuisat. Se  muun muassa parantaa hapenottokykyä, opettaa elimistöä käyttämään kehoon varastoituneita rasvoja energialähteenä, kehittää henkistä kestävyyttä ja lihakset, jänteet ja nivelet tottuvat pitkäkestoiseen suoritukseen ja iskutukseen eli todella suureen määrään jalan iskuja maata vasten.

Juoksuohjelma yhteensä 330 min, plus 60 min lihaskunto

Maanantai	Tiistai	Keskiviikko	Torstai	Perjantai	Lauanta	Sunnuntai
Lepo	10 min verryttely, 70 min PK-juoksu, 10 min verryttely/kävely yht. 90 min + venyttely ja lihashuolto	60 min lihaskunto	Lepo	10 min verryttely, 20 min VK1, 20 min VK2, 10 min verryttely/kävely yht. 60 min + venyttely ja lihashuolto	Lepo	PK-juoksu 140-180 min, yht. 180 min + venyttely ja lihashuolto

Valitse hyvissä ajoin tapahtuma mihin haluat osallistua.

Noin 3-5 viikkoa ennen tapahtumaa juokse pitkä lenkki maratospesiaalina. Valmistaudu siihen jättämällä edellisen viikon pitkä lenkki väliin, korvaamalla viikon VK-lenkki PK-lenkillä, tankkaamalla kaksi päivää ennen hiilihydraatteja, ja pitämällä kolme lepopäivää liikunnasta. 

Lähde maratonspesiaaliharjoitukseen niissä varusteissa, joissa suunnittelet juoksevasi maratonin. Huomioi sää. Testaa myös harjoituksen aikana juoksukisassa tarjottavaa urheilujuomaa ja niitä geelejä tai muita lisäenergioita, joita suunnittelet käyttäväsi. Jos ne eivät toimi maratonspesiaalissa, vaihda toiseen ja testaa seuraavassa maratonspesiaalissa. 

Juokse ensimmäinen tunti maratonspesiaalista PK-alueella vauhtia hieman kiihdyttäen. Tunnin kuluttua kävele kaksi minuuttia ja juo sen aikana. Lähde sitten juoksemaan ja kiihdytä hitaasti vauhtia niin, että olet lopulta selkeästi VK-alueella. Tähtää siihen, että olisit noin VK-alueen puolivälissä tunnin verran. Tunnin kuluttua hidasta kävelyyn muutamaksi minuutiksi ja juo. Kunhan sykkeet ovat laskeneet PK-alueelle, juokse tunti. Tarvittaessa kävele, jotta sykkeet laskevat. Kunhan tämä kolmas tunti on täynnä, on harjoitus ohi. Muista juoda ja syödä mahdollisimman pian harjoituksen jälkeen. 

Valmistaudu hyvin kisaan. Valitse mielellään itseäsi lähellä oleva tapahtuma ensimmäiselle maratonille, jotta vältyt matkastressiltä.  Turvallista matkaa maratonille.

___

Teksti perustuu kirjoittajan 9.6.2018 ilmestyvään vertaisarvioituun teokseen Juokse! Tietokirja juoksijalle ja sellaiseksi haluaville. 15.5.asti ennakkohinta on 29€ osoitteesta petrisjuuti@gmail.com tilattuna. Tämän jälkeen hinta on 49 euroa. 

Juuti on toiminut vastuuvalmentajana yli kymmenessä juoksu- tai maratonkoulussa ja kirjoittanut kymmeniä tietokirjoja ja satoja artikkeleja. Kirja ilmestyy samana päivänä kun hän juoksee 200.maratoninsa.

ps. Voisin ehdottaa Tamperelaisille lukijoilleni Tampere Maratonia 25.8.2018. Pääset ilmoittautumaan ja löydät lisätiedot täältä: http://tamperemaraton.fi/ Tänä vuonna tapahtuma juhlistaa 100 vuotta täyttävää poliisikoulutusta

Vieraskynä: Sykeohjatusta juoksuharjoittelusta (osa 2/3) - Juokse! -kirjan kirjoittajalta

Juoksuvalmentaja juoksukoulusta ja ystäväni Petri Juuti on kirjoittanut kokonaisen kirjan juoksemisesta. Kun vyöllä on kohta 200 maratonia, niin siinä voisi herätä joku pieni epäilyksen siemen että miten on samaan hätään ehtinyt istua niin pitkään että kirja on kirjoitettu. Mutta vertaisarvioitsin ja kommentoin kirjan vedosta, joten kyllä täytyy uskoa että kirja on mies kirjoittanut :) 

Pyysin palkkioksi viiltävistä kommenteistani Petriä kirjoittamaan myös tänne blogiin kirjan aiheista. Sain niin paljon materiaalia, että päädyin jakamaan sen osiin. Tässä on kirjoitussarjan toinen osa jossa käsitellään juoksun tekniikkaa sekä erilaisia harjoituksia sykeohjatusti. Seuraavassa osassa esitellään harjoitusohjelma, jonka avulla voit valmentaa itsesi elämäsi ensimmäiseen maratoniin. Ensimmäisen osan löydät täältä, ja siitä voit tarkistaa välineistön ja motivoitua juoksemaan.

Juokse!

Juostessa asento on ryhdikäs, askel varsin lyhyt ja se osuu kehon painopisteen alle eikä kurkota kauas eteen. Kengän kärjet näyttävät eteenpäin eivätkä tamppaa hiihdon ylämäkien tyyliin sivuille harottaen. Askel on mahdollisimman matala ja irtoaa juuri ja juuri alustassa. Mitä pidempi matka, sitä matalampi askel.

Kadenssi eli askeltiheys on pieni hitaassa vauhdissa ja kovassa vauhdissa suuri. Vauhtia ei lisätä harppomalla pidempiä askelia vaan tikuttamalla askelia taajempaan. Käsiä heilutetaan rivakasti juoksun tahtiin edestä taakse ja vältetään sivuille huitomista ja halaavaa käsien asentoa.

Etenkin juoksu-urasi alussa ole varovainen ja juokse mieluummin varmasti tarpeeksi hitaasti ja kevyesti kuin liian kovaa. Tarvittaessa vuorottele juoksua ja kävelyä. Aluksi vauhti kehittyy hiljaa peruskestävyyttä juoksemalla, niin hassulta kuin se saattaa kuulostaa. Ei ole siis mitään tarvetta juoksijan taipaleen alkupuolella vetää täysillä.

Peruskuntotreenin, PK:n tärkein tavoite on parantaa aerobista kynnystä ja sitä kautta kuntoa. Palauttava PK1 -treeni ei tätä tee kuin aloittelijoilla, koska siinä liikutaan koko ajan selvästi aerobisen kynnyksen alla ja usein vielä liian lyhyen aikaa kunnon kehittymiseksi. Peruskuntolenkkien pitäisi muodostaa selvästi suurin osa, noin 80 prosenttia, juoksijan lenkeistä. Sykkeet ovat hieman aerobisen kynnyksen alapuolella, ainakin lenkin keskiarvosykkeen tulee olla aerobisen kynnyksen alapuolella. Hetkeksi esimerkiksi ylämäissä syke saa nousta hieman yli aerobisen kynnyksen, mutta korkeintaan vain pariksi minuutiksi ja palata pian sykepiikin jälkeen oikealle harjoitusalueelle. Aerobisen kynnyksen ja muut raja-arvot saat selville testiasemalla. Testit maksavat muutamasta kympistä reiluun sataan euroon. Jos mainitset olevasi tämän blogin lukija, saat kauttani pienen alennuksen Kuntoritareilla Tampereella tehtävästä kuntotestista.

Tässä ollaan Pöytävuorella Kap-kaupungissa

Aerobisen kynnyksen yli menevillä sykkeillä tapahtuvaa harjoittelua kutsutaan yksinkertaistettuna vauhtikestävyysharjoitteluksi. Tällainen VK-treeni ei ole aloittelijalle välttämätön peruskestävyyskaudella tai ylipäätään aluksi pohjaa rakennettaessa harrastuksen ensimmäisinä kuukausina. Vauhti kehittyy aloittelijalla aluksi PK-harjoittelullakin. Vauhtikestävyyden kehittämisessä liikutaan edelleen pääasiassa aerobisella alueella. Tavoitteena on totuttaa elimistö vauhtiin. Juoksutehokkuus ja hapenkäyttö kehittyvät myös. Juoksuvauhti on harrastelijoilla sellainen, että jaksat juosta sitä useamman kymmenen minuuttia, kun olet edennyt aloittelijasta tavoitteelliseksi juoksijaksi. VK-treeneissä joudut keskittymään jo juoksuun.

Vauhtikestävyyttä kannattaa treenata pääsääntöisesti kerran viikossa, koska siitä palautuminen kestää kauemmin kuin peruskuntotreenistä.

Puolimaratonin läpijuoksuun ilman aikatavoitetta riittää kolme lenkkiä viikossa. Kevyt palauttava lenkki kestää noin tunnin. Sillä voit vuorotella juoksua ja kävelyä. Hieman reippaampi vauhtikestävyyslenkki sykkeellä hieman yli aerobisen kynnyksen kestää aluksi  puolisen tuntia, muutamaa viikkoa ennen kilpailua noin tunnin. Pitkä lenkki on noin 1,5 – 2 kertaa pidempi kuin palauttava lenkki. Venytä parin kolmen viikon välein pitkää lenkkiä noin kilometrillä kunnes sen mitta on noin puolimaratonin verran. Joka kolmas viikko kevennä ohjelmaa ja vaihda VK palauttavaan lenkkiin ja juokse pitkä lenkki lyhyempänä.  Kun olet saanut venytettyä pitkän lenkin noin 21 kilometriin, voit osallistua ensimmäiseen puolimaratonkilpailuun.


Kun olet juossut ensimmäisen puolimaratonin, on aika alkaa harjoitella maratonia varten.

Kirjan kansikuva

___

Teksti perustuu kirjoittajan 9.6.2018 ilmestyvään vertaisarvioituun teokseen Juokse! Tietokirja juoksijalle ja sellaiseksi haluaville. 15.5.asti ennakkohinta on 29€ osoitteesta petrisjuuti@gmail.com tilattuna. Tämän jälkeen hinta on 49 euroa. 

Juuti on toiminut vastuuvalmentajana yli kymmenessä juoksu- tai maratonkoulussa ja kirjoittanut kymmeniä tietokirjoja ja satoja artikkeleja. Kirja ilmestyy samana päivänä kun hän juoksee 200.maratoninsa.

Vieraskynä: Miksi ja millaisin varustein juoksemaan? (Osa 1/3) - Juokse! -kirjan kirjoittajalta

Juoksuvalmentaja juoksukoulusta ja ystäväni Petri Juuti on kirjoittanut kokonaisen kirjan juoksemisesta. Kun vyöllä on kohta 200 maratonia, niin siinä voisi herätä joku pieni epäilyksen siemen että miten on samaan hätään ehtinyt istua niin pitkään että kirja on kirjoitettu. Mutta vertaisarvioitsin ja kommentoin kirjan vedosta, joten kyllä täytyy uskoa että kirja on mies kirjoittanut :) 

Pyysin palkkioksi viiltävistä kommenteistani Petriä kirjoittamaan myös tänne blogiin kirjan aiheista. Sain niin paljon materiaalia, että päädyin jakamaan sen osiin. Tässä on kirjoitussarjan ensimmäinen osa jossa käsitellään sitä miksi kannattaa juosta ja millaisissa varusteissa se sujuu kitkattomimmin. Seuraavissa käsitellään harjoittelua kohden tavoitetta sykeohjatusti ja viimeiseksi esitellään juoksuohjelma jota noudattamalla voit valmistautua vaikkapa elämäsi ensimmäiseen maratoniin. 

Juokse! 

”Koko keskiluokka juoksee kalliissa tamineissa kuolemaa karkuun, treenaa pysyäkseen uraputkessa, karkottaa ahdistusta kintereiltään." 

Näin on kirjoittanut kirjailija Juha Itkonen, juoksija itsekin.

Lenkkeilijöille ovatkin juoksua harrastamattomat joskus virnuilleet, että he juoksevat kuolemaa karkuun. Uusimman tutkimuksen mukaan juoksussa ei tässäkään mielessä ole pilkkaamista, sillä juoksija todella onnistuu "juoksemaan kuolemaa karkuun". Tutkimuksen mukaan juoksu todellakin tuo lisää terveyttä ja jopa pidentää elinikää.

Oikein toteutettuna juoksu on todellinen ihmelääke, joka tarjoaa lukemattoman määrän terveyshyötyjä sekä ennaltaehkäisee monia sairauksia. Eri lähteissä on myös arvioitu juoksun tuovan useita elinvuosia lisää sekä nostavan terveiden vuosien määrää tuntuvasti. Kuten on ymmärrettävää, tarkkoja lisäelinvuosien määrää ei yksittäisen ihmisen osalta pystytä kertomaan, sillä asiaan vaikuttaa lukematon määrä muitakin tekijöitä.

Yhä enemmän löytyy tutkimustietoa, joka vahvistaa juoksun toimivan laaja-alaisesti terveyttä tukevana ja parantavana tekijänä. Etenkin ns. elintasotautien osalta säännöllinen, vähintään kolmesti viikossa harjoitettu, yli puoli tuntia - mieluummin tunnin tai enemmän - kestävä liikunta voi toimia jopa tauteja parantavana toimintana. Tällainen liikunta myös voi auttaa muistisairauksien välttämisessä tai ainakin hidastaa muistin heikkenemistä.

Moni juoksija haluaa elää mahdollisimman tervettä elämää. Silloin on välttämätöntä nukkua riittävästi, aikuisella yleensä vähintään 7-8 tuntia, sekä syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Pelkkä säännöllinen liikunta ei siis ole riittävä yksinään takaamaan terveellistä elämää.

Juoksu lämpimissä olosuhteissa on hyvin helppoa varusteiden kannalta. Periaatteessa tarvitaan vain juoksushortsit, lenkkitossut ja paita. Naisille tarvitaan lisäksi hyvät urheilurintaliivit.  Aurinkoisella säällä pään suojaksi tarvitaan lippis tai lippa ja aurinkolasit sekä aurinkovoidetta. Juoksijat ovat niin paljon auringolle altistuneena, että voimakas auringonsuojavoide on välttämätön. Suojakerroin 50 ei ole liioiteltua edes Suomessa, jos lenkki kestää pitkään. Muista kumminkin, että et laita aurinkovoidetta silmien yläpuolelle. Vaikka voiteen valmistaja kuinka väittäisi voiteen kestävän hikoilua tai jopa uimista niin kokemuksesta voin kertoa, että pidemmällä lenkillä en vielä ole löytänyt lenkin valumatta kestävää aurinkovoidetta. Suojaa otsa ja pää päähineellä, pannalla tai huivilla.

Juoksu on ihmiselle luontainen tapa edetä. Siitä ei tule tehdä liian vaikeaa esimerkiksi pohtimalla ylettömästi kuinka juosta tai hengittää. Pienillä terveillä lapsilla juokseminen käy luontaisesti hyvin ilman sen kummempia oppeja.

Hyvin luonteva juoksuasento saadaan heittämällä kengät pois jalasta ja juoksemalla nurmikentällä tai muulla pehmeällä alustalla paljain jaloin. Koska emme kumminkaan voi juosta kuin silloin tällöin ihanteellisissa olosuhteissa, on hyvä valita jalassa mukavalta tuntuvat lenkkikengät.

Lenkkikenkien on hyvä olla ainakin noin numeroa suuremmat kuin kävelykenkien, joskus mallista riippuen joka kaksi numeroa suuremmat. Valitettavasti on niin, että hyvät kengät löytyvät vain yrityksen ja erehdyksen kautta.  Peukalosääntönä voidaan sanoa, että painavampi juoksija tarvitsee enemmän tukea kengältä kuin kevytrakenteinen. Samoin aloittelija tarvitsee enemmän tukea kuin jo iskutukseen tottunut juoksukonkari. Myös pidemmällä matkalla tarvitaan enemmän tukea kengältä kuin lyhyellä matkalla.

Asvaltti vaatii enemmän pehmustetta kenkään kuin metsäpolku. Aloittelija tarvitsee siis ensimmäiselle asvalttimaratonille mahdollisimman paljon tukea kengältä, kun taas kärjistäen konkari voi juosta maratoninkin minimaalisesti pehmustetulla kengällä.

Yli tunnin mittaisille lenkeille myös juomapullo on tarpeen, mutta sitä ei ole välttämätöntä ostaa erikseen urheilukaupasta vaan mikä hyvänsä pullo kelpaa aluksi. Juoksu ei ole välineurheilua, mutta siitä on helppoa sellainen kehittää. Varustevalikoima on loputon.

Yleensä on niin, että päällä on sopivasti, jos lenkille lähtiessä palelee hieman. Rauhallinen juoksu tai reipas kävely lisää lämpöä niin, että voit pukeutua kuin varustautuisit noin 10 astetta lämpimämpään säähän oleilemaan. Jos tarkoitus on juosta kovempaa niin pukeudu kuin varustautuisit noin 15 astetta lämpimämpään säähän.

Petri Tallinnan maratonilla vuonna 2014

___

Teksti perustuu kirjoittajan 9.6.2018 ilmestyvään vertaisarvioituun teokseen Juokse! Tietokirja juoksijalle ja sellaiseksi haluaville. 15.5.asti ennakkohinta on 29€ osoitteesta petrisjuuti@gmail.com tilattuna. Tämän jälkeen hinta on 49 euroa. 

Juuti on toiminut vastuuvalmentajana yli kymmenessä juoksu- tai maratonkoulussa ja kirjoittanut kymmeniä tietokirjoja ja satoja artikkeleja. Kirja ilmestyy samana päivänä kun hän juoksee 200.maratoninsa.

Sponsoroitu urheilija - SEATin matkassa Street Runilla

Joskus sitä elämässä sattuu oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Seurailen aktiivisesti KPK247 ryhmää Facebookissa, koska siellä on some-maailmalle epätyypillisesti tosi hyvä ja kannustava meininki. Siellä eräänä kesäpäivänä tarttui silmiin ilmoitus SEATin tarjoamista osallistumisista juoksutapahtumaan. Tarkemmin ottaen joko maratonille tai Street Run tapahtumaan Helsinkiin. Kunto ei ihan maratonia sallinut, joten kävin kirjoittelemassa autovalmistajan sivuille että kiinnostelisi mennä Street Runille.

Hetken päästä sponsori kävi toivomassa "jotain perusteluita" ja kliksuttelin tarinaa meidän ihanasta juoksupoppoosta eetteriin. Ilmeisen hyvä tarina myös SEATin mielestä ja lippu loksahti karkeloihin. Koska olin kirjoitellut siitä poppoosta, kyselin koskeeko voitto minua vai kaikkia. Selvisi että minua ja muut voivat tulla kannustamaan. Mutta eihän se käy! Sovittiin juoksupoppoon kanssa että jaetaan voitto ja muut maksavat osallistumisensa itse ja minä pulitan sitten omasta voitostani jokaiselle osuuden. Näin saatiin kaikille voitto :)

Hetken viestittelyn jälkeen SEATin kanssa jostain vapautui myös toinen lippu ja tämäkin jaettiin kavereiden kesken solidaarisuuden hengessä. Onneksi eivät olleet vielä ehtineet ostaa kaikki osallistumistaan.

Tiimi matkalla

SEATin pakettiin kuului kotiin tullut juoksupaita sekä kaikki normaalit kisajärjestäjän tarjoilut matkalla ja maalissa. Tapahtumassa kuuluisi käyttää järjestäjän paitaa jonka sai numerolapun haun yhteydessä, mutta SEAT oli sopinut että me "sponsoroidut urheilijat" saatiin valita mitä pistetään päälle. Harmillisesti SEAT oli valinnut paidan väriksi tylsän harmaan, mutta kun koko oli sopiva ja malli kiva niin se valikoitui kisavaatteeksi aamulla lähtötohinoissa.

Startissa

Kävin noukkimassa koko joukkueen kamat edellisenä päivänä Kisahallilta Töölöstä, jotta vältyttiin lauantaina turhalta odottelulta Helsingin päässä. Turha odottelu oli kyllä kaukana kun hiukkasen nirkoselleen laskettu aikataulu hajosi totaalisesti Helsingin päässä parkkipaikkaa etsiessä. Katuja oli (tietenkin) suljettu maratoonarien ja meidän vuoksi, ja mistään ei päässyt kääntymään minnekään... Siinä sitten ulkopaikkakuntalaiset arpoo katuja ja parkkeja ja ihmettelee poliisiautojen määrää. Viimeinen vartti ennen varustesäilytyksen sulkeutumista käytettiin "alkulämppään" Helsingin katuja hiki päässä juosten. Ehdittiin minuuttia ennen varustesäilytyksen sulkeutumista ja trooppisessa kelissä köpsöteltiin starttiin jossa ehdittiin odotella seuraava vartti.

Oliko kuuma? Kyllä! Oliko kivoja maisemia? Kyllä!

Keli oli siis oikeasti jo tässä kohtaa sellainen savannimainen ja hikeä puski ihan jokaisesta paikasta paikallaan seisten. Mietin mitenköhän homma hoidettaisiin kunnialla maaliin ilman matkan varrelle tuupertumista. 17km on kumminkin suht vähän kesällä juosseelle iso matka, etenkin tässä kelissä. Varustekassista oli löytynyt onneksi sieni, jonka olin kiilannut kevyen juoksuvyön väliin. Juottopisteitä oli kartan mukaan tiheässä, joten siitä oli huolehdittu.

Joku oli veneilemässä, huomaa taivas, ei pilviä.

Matka jatkuu vaan

Matkaan lähdettiin kevyesti tuuletellen ja porukan hännille valuen. Sykkeet pomppasivat välittömästi kattoon ja ennen ensimmäistäkään juottopistettä pyysin tovereilta hetken kävelypätkää. Se hoidettiin, koska kaveria ei jätetä ja muidenkin sykkeet viilettivät pitkin. Ensimmäinen piste sijaitsi sillan alla, ah varjoa! Sen jälkeen ihmeteltiin täysin Helsingin ytimestä löytyviä lammikon rantaa ja hiekkateitä. Ei ole ruma kaupunki tämä ja ilman juoksua en olisi tullut näille huudeille ehkä koskaan.

Matka jatkui ja jossain Lauttasaaren kohdalla maratonin kärki alkoi saavuttaa meidän hölkkäporukkaa. Tilanne ehti kehkeytyä kun ensin ohitse viiletti johtoauto, sitten poliisiauto, sitten kuuluttaja-auto ja vielä etupyöräilijä. Kaikki näistä kertoivat että meidän tulisi köpsötellä reunassa jonossa, että maratoonin kärki pääsee viilettämään ohitse. Alkoi jo jännittää että onko se kärki tuupertunut matkalle kun sitä ei kilsaan kuulunut. Mutta tulihan se viimein, vauhdilla. Sellaisella vauhdilla että ilmavirrasta yksi juomapöytä rojahti alas ja noin 200 urheilujuomaa sisältänyttä mukia levisi pitkin katua. Oli aikamoinen ääniaalto.

Tässä kohtaa matkaa ylämäet alkoivat mennä järjestäen kävellen. Seurueen muut osapuolet alkoivat tikuttaa kanssani samoja sykkeitä, etenkin huolestuin Vuokosta jolla on järjestäen minun sykkeistä 20 pykälää alle yleensä. Hän pääsi hetkittäin jopa yli minun sykkeiden. Savannin kosteus todellakin otti veronsa.

Savannin selvittäneet

Loppua kohden alkoi taivas tummeta ja kannustusjoukkoja näkyä. Ihanaa miten ihmiset ovat mukana ja riehuvat menemään meidän juoksijoiden iloksi! Taivaan tummeneminen oli siis konkreettista, ei henkistä. Alkoi tuulla ja mietittiin että ehditäänköhän suihkuun ennen kuin taivaat repeää. Ehdittiin, nippa nappa. Suihkutiloissa oli joltisenkin pirusti ihmisiä jumissa, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Kun sade vihdoin helpotti lähdettiin köpöttelemään kohden autoa. Vesi ja tuuli olivat katkoneet puita, aiheuttaneet uima-altaan keskelle yhtä risteystä ja ravistelleet kaiken maailman ryönän kaduille.

Maalissa alkoi tummua taivas jos

Oli aika onnekas olo, että ehdittiin sateen alta maaliin ja olo vain korostui kun maailmalle karkasi videoita maratoonareiden matkasta. Huh, aikamoinen elämys!

Puolimaratonilla hallissa - hullujen hommaa?

Kun tätä juoksuporukkaa on tässä kertynyt ympäristöön niin sitä joutuu outoihin ja yllättäviin tilanteisiin. Tällä kertaa se oli syliin tipahtanut hallissa juostavan puolimaratonin osallistuminen. Ja koska ikinä ei voi tietää ellei koita, niin lähdettävähän se oli.

Tiesin että kaverini oli tapahtumaan ilmoittautuneiden joukossa ja hänellä tavoitteena oli kipitellä sunnuntain pitkä lenkki sisällä räntäsateisen kelin sijasta. Samalla toki nauttien hyvästä huollosta sisävessoineen ja suihkumahdollisuudesta tapahtuman jälkeen. Etukäteen spekuloitiin miten "kisatunnelma" vaikuttaisi vauhteihin ja sykkeisiin. Veikkauksemme oli, että pitkää peruskestävyyslenkkiä tuosta tuskin tulisi mitenkään vaan jalka vetäisi lujempaan tahtiin ihan pelkästä kisajännityksestä johtuen.

Oma suunnitelma oli sen sijaan vedellä pihalla joku 15-18km lenkura hiljaksiin hölkötellen, jotta viikkokilometreihin tulisi tolkullinen lisäys ja vauhti säilyisi siellä peruskestävyyden rajojen sisäpuolella. Mutta sitten lauantaina Facebook-ryhmässä silmiin osui ilmoitus ilmaisesta osallistumisesta alkuperäisen osanottajan esteen vuoksi. Ja sitten se lipsahti... Yllättäen ilmoittauduin puolimaratonille seuraavan päivän aamuksi.

Eipä ehtinyt tankata, miettiä varustusta tai mitään muutakaan valmistautumista. Ei ehtinyt oikeastaan myöskään aiheesta stressata. Sen verran organiseerasin että ilmoittelin kisajärjestäjälle oletettavasti myöhästyväni lähdöstä noin 5-10min, koska saavuin paikalle suoraan Fiilis Fitneksen rullakurssin viimeiseltä kerralta. Tämä kävi järjestäjille, ja minulle luvattiin järjestää oma lähtö. Kyllä vaan paikallisissa tapahtumajärjestäjissä on organisointi- ja joustokykyä! Kiitos Tampereen Maratonklubi.

Siellä ne jo kieppuivat kun saavuin mestoille

Pirkkahallin pihassa ei ollut paikan paikkaa ja kyttäilin ylimääräisen 5min josko joku lähtisi pois pihasta. Vihdoin näin tapahtui ja pääsin Pirkkahalliin viisi minuuttia virallisen startin jälkeen. Kamat säilytykseen ja juoksukengät jalkaan ja sitten odottelemaan sitä "omaa lähtöä". Sellainen järjestyi piakkoin ja pääsin pinkomaan muiden mukana ympyrää noin vartti virallisen lähdön jälkeen.  

Kaverilleni oli myös muistettu infota että olin talossa kun saavuin ovesta :) Eli tiedotus ja huolehtiminen pelasi ihan alusta loppuun saakka. Ehkä kotikenttäetuna oman klubin tapahtumassa tällainenkin serviisi oli mahdollinen. Siitä sitten kaverin matkaan ja yhdessä kipiteltiin kierroksia. Vuokko oli ehtinyt seitsemän kierrosta kiertää yksinään, joten luvassa oli itselleni muutama kierros yksinään lopuksi. Myöhemmin kuitenkin "juoksukaveria ei jätetä" hengessä Vuokko veti vain kiekan verran happea oman suorituksen lopuksi ja jäi kiihdyttelemään kanssani omat puuttuvat kierrokset loppukireineen päivineen. On kyllä aikamoinen kaveri siinä minulla!

Ajanottosysteemit olivat käytännössä kahvilla ensimmäinen tunnin verran. Serverillä oli jotain ruuhkaa ja kierrokset eivät päivittyneet näyttöruuduille ajantasaisesti tai ollenkaan. Tilannetta selvitettiin koko ajan ja järjestävät huutelivat kierroslukuja tarvittaessa juoksijoille. Ikävä homma, mutta näitä sattuu. Eipä voinut tietää systeemin heikkouksista (päällekkäiset kisat myös muualla ja hallissa suhteellisen tiuhaan päivittyvät väliajat) ennenkuin koitti. Jatkossa järjestäjät ovat viisaampia. Kun juoksijat radalla alkoivat vähentyä alkoi serveriruuhkakin helpottaa ja kierroksia alkoi päivittyä yksi kerrallaan.

Yhteensä puolimaratonia varten kierroksia piti kiertää 70kpl. Aivan täysin sekopäistä hommaa. Kipität sitä samaa noin 300m rataa 70 kierrosta samaan suuntaan. Noin 250m kohdalla kierrosta sijaitsee huoltopiste, jossa voit pistäytyä vaikka joka kierroksella. Ei haittaa vaikka vahingossa juoksisit ohitse, kun seuraavaan huoltoon on matkaa 300m. Vessamahdollisuuksia on kanssa sen 300m välein, eli eipä tarvitse pidätellä hampaiden kelluessa montaa kilometriä. 

Sykekäppyröitä vrt vautikäppyrät. Pitäisi olla samoissa, vaan ei nyt oikein natsaa.
Lisäksi pitäisi olla pienempiä sykkeitä. Noh, tulipahan kieputtua

Samaan aikaan rataa kiersi myös kokonaista maratonia suorittavia juoksijoita. Heidän lähtönsä oli ollut jo kaksi tuntia aiemmin, eli tovin olivat radalla kieppuneet ennen meitä puolimaratoonareita. En ole varma kumpaan porukkaan kuuluneita juoksijoita nuo olivat, mutta monella alkoi olla tunnin jälkeen sellainen kropan kaari että pystyi päättelemään mihin suuntaan rataa kierrettiin. Hillittömän näköistä sisäkaarteeseen "nojaamista" oli ilmoilla useammallakin juoksijalla. 

Mietittiin Vuokon kanssa että tuleeko hallissa keskeytettyä helpommin vai vaikeammin kuin ulkona maastossa juostavissa kisoissa. Ajateltiin että homman sekopäisyyden vuoksi saattaa kasetti hajota ja juoksu loppua hyvinkin lyhyeen, kun mitään uutta stimulusta ei ympäristö tarjoa ensimmäisen 300m taivalluksen jälkeen. Jatkuva ruuhka voi myös olla yksi mikä alkaa syödä hermoja? Eli kun nopeat juoksijat ohittavat kerta toisensa jälkeen niin heitä saattaa sapettaa edessä jatkuvasti tumpeloivat hitaammat etenijät sekä ohiteltavan itsetuntoa syö jatkuvasti ohitse änkevät kilpakiiturit. Lisäksi keskeyttäminen on helppoa, ja sen voi tehdä koska vaan, eikä "raatoautoa" tarvitse odotella. Toisaalta nuo samat syyt voivat johtaa siihen ettei tule keskeytettyä niin helposti. Voi aina ajatella että "kiva kun ympärillä on muitakin", reitti on selkeä ja hyvin merkitty sekä aina lopettamisen hiipiessä mieleen voi ajatella että "koittaa vielä yhden kiekan" ja miettii sitten lisää. 

Me mietittiin keskeytyksen tai loppuun asti viedyn suorituksen logiikkaa, mutta ei kyllä itse mietitty hetkeäkään että keskeytettäisiin. Sykkeet karkasi heti alusta lähtien vauhtikestävyysalueelle, joten peruskestävyyslenkkiä ei tuosta saanut tekemälläkään. Toisaalta, tuo alue ei musta tunnu kovin pahalle vaan vauhtia on helppo ylläpitää koko matka. Ja siis juoksinhan minä oman kokonaisen maratonini maksimialueelle sijoittuvalla keskisykkeellä. Ehkäpä minun sykkeet on vaan kovin oudot? 

Nippa nappa kolmen tunnin alle tuli kipiteltyä, eli vauhti ei huimannut päätä vaikka ringissä kieppuminen hieman sitä tekikin. Huolto pelasi ja jalat toimivat loppuun saakka. Juoksijan polven ongelmat alkavat osaltani olla takanapäin ja siitä kiitos osaavalle fyssarilleni Eero Hyväriselle Fysiossilla.

Yksinkertainen maratoonari myrskyssä

Vihdoin kirjoittelen raporttia siitä minun ekasta maratonista elokuun lopulla. Kyseessä oli Tampereen maraton jota järjestää Tampereen maratonklubi. Tapahtuma kuului Maratonkoulun osallistumismaksuun ja oli tavallaan koulun huipentuma. Voit lukea muita juttujani Maratonkoulusta seuraamalla tägiä #Maratonkoulu

Meillä oli tiukat ohjeet valmistautumiseen ja tankkaukseen valmentajiltamme. Kiitos luoja tiukat ja seikkaperäiset ohjeet, jolloin noudattaminen tai noudattamatta jättäminen oli oma päätös. Epäselvät ohjeet ovat ärsyttäviä, koska silloin jää tilaa tulkinnalle ja silloin homma voi mennä oikein tai väärin vähän sattuman kautta. Riippuu miten hyvin tulkinta on osunut kohdalleen. Itse pyrin tankkaamaan ohjeen mukaan riittävästi, mutta havaitsin tiukan hiilaripainotteisuuden itselleni lähes mahdottomaksi hommaksi. Halusin luottaa omaan kroppaan, että riittävästä täyttöasteesta tulee sellainen möhköfantti-kuvottava-olo ja jätin syömättä täydet maksimit. Kisa-aamuna jostain typerästä syystä päätin tarkistaa ohjeen uudestaan (koska silloinhan ehdin vielä korjata virheeni????) ja huomasin että olin laskenut reilusti väärin ja alakanttiin... Ultimaalinen paniikki ja ahdistus seurasi, yhtään syömistä en pystynyt lisäämään.

Lähdössä oli ilmoisen jännittynyttä tunnelmaa

Noh ei auttanut itku ja hammasten kiristely vaan kamat kasaan ja kisapaikalle. Äitini oli lupautunut huoltajaksi ja huoltajan pestiin kuului myös kuskina toimiminen. Jätin autoon jemmaan "jälkieväät" eli siiderin, pepsin ja suklaata. En oikeasti tiennyt mitä tekisi siinä kohtaa mieli, niin pakkasin vähän kaikenlaista herkkua. Lisäksi varustauduin noin keskiverto lounaan verran maksaneilla geeleillä sekä asemoin merisuolahippusia pieneen nyssykkään suonenvetojen varalle. "Huoltajan kassiin" pistin henkiseksi avuksi itselleni vielä pari extra-geeliä, valmiiksi sekoitettua urkkajuomaa ja köytin mukaan juomapullovyöni. Ohjeistuksen mukaan lähdin ilman tätä ylimääräistä kantamusta, mutta mietin että se on ollut mukanani jokaisella pitkällä lenkillä ja saattaisin ikävöidä tuntemusta lantiolla myöhemmin.

Etsin kisapaikalta yhtä jännittyneissä tunnelmissa olevia juoksukoululaisia ja löysin heitä vinon pinon. Siinä täristessä tuntui kivalta saada valmentajalta vielä selkääntaputtelut ja hyvän matkan toivotukset. Ja sitten se vaan tuli eteen - lähtö.

Alkuverkan tunnelmaa

Äkäisimmät kirmasivat heti kärkeen minun ja Vuokon hakiessa turvallisesti häntäpaikkaa. Me tiedettiin että tänään mennään hiljaa, ihan hipi hiljaa. Tänään ainoa tavoite oli tulla maaliin ja sitä ei estäisi mikään hentomielinen hurjastelu alun kilometreillä. Saatiin pitää häntäpaikkamme ihan rikkumattomasti. Jopa kisan häntäpään varmistajapyöräilijät jossain kohden meidät ohittivat :D

Ekalla kiekalla neljästä oli jo kaatunut ensimmäinen puu myrskyn vuoksi. Voin taata että tätä ennen oli jo lennellyt risuja ja muuta tavaraa pitkin ja osumaakin oli tullut. Ei ollut keli helpoimmasta päästä. Reijo siellä oli puuta ihmettelemässä, mutta ihan käsisahalla ei tilannetta kyennyt auttamaan. Varmistettiin että kukaan ei ollut jäänyt alle alkuperäisessä tilanteessa ja jatkettiin matkaa pienoisen esteosuuden jälkeen.

Siinä kierroksilla kieppuessa käytiin läpi kaikenlaista keskustelua Vuokon kanssa. Välillä oltiin pieniä hetkiä ihan hiljaa. Parhaita keskusteluita osui jonnekin kahdenkymmenenviiden kilometrin paikkeille ja sen jälkeen. Mietittiin muunmuassa että haluttaisiin juoksukaveri Villen pitkät jalat, että niillä kelpaisi matkaa taittaa vauhdikkaasti. Vaan muistettiin myös että ei haluta varsinaisesti Villen jalkoja, mutta yhtä mittavat versiot. Koska millä jaloilla se Ville sitten juoksisi jos me sen jalat omittaisiin? Toki pohdimme myös että ketä sopii moittia omista jaloista ja syyteltiin hetki vanhempia. En kuitenkaan voinut omaa äitiä syytellä kovasti kun hän siellä tuulessa ja tuiskussa kieppui huoltolaukun kanssa koko päivän. Äite <3

the "lounas"

Joka kierroksella oli pakko käydä bajamajassa, vaikka joka kerralla pelotti että entä jos se hyyskä kaatuu tuulessa kun olen siellä sisällä. Enemmän silti pelotti, että entä jos siellä istuessa päähän hiipii ajatus että mitä jos keskeyttäisi. Noh, kumpikaan kauhuskenaario ei toteutunut.

Jossain kolmannella tai toisella kierroksella vastaan käveli paskavatkaamon hujakoilla kaverini joka juoksee ihan mitä vaan ja on kirjoitellut blogiinkin vieraskynän muodossa (ks. Ohjeita aloittelevalle maratoonarille). Hän kääntyi ympäri ja hölkkäili kanssamme muutaman kilometrin kysellen oloja ja fiiliksiä. Muistan ähkäisseeni, etten ole reenannut tällaisessa kelissä. Vastatuuli oli niin vahva että kävellessäkin sykkeet hipoivat maksimialuetta ja jotenkin tuntui ettei juoksusta etenkään tullut yhtään mitään. Puhumattakaan hopeapajujen lehdistä joiden kerroksen läpi piti tossua raahata jatkuvasti. "Ei tällaisia kelejä varten voi treenata. Tää on myrsky jollaisia on ehkä kerran viidessä vuodessa". Niin... Että sellainen keli. Myrsky jolla on oma nimi ja minun eka maraton. The story of my life :D

No sitten sillä viimeisellä kierroksella odoteltiin jo puheissa ja mielissämme sitä kuuluisaa seinää. Siis sitä mistä maraton kuulemma vasta virallisesti alkaa. Hopeapaju oli vetänyt pitkin pituuttaan paskavatkaamon takana kulkevalle polulle noin 32,5km kohdalle. Todettiin että ollaan löydetty se seinä, mutta ei pystytä menemään siitä läpi. Oli pakko kiertää aidan ja lehvistön väliin jääneestä kapeasta taipaleesta. Naureskeltiin seuraavat kaksi kilometria tätä läppää ja taputeltiin toisiamme henkisesti selkään että kun älyttiin kiertää se seinä.

Taistelutoveri Vuokko ja mää

Tuuli oli yltynyt niin kovaksi että lehtien ja pienten risujen sijasta ilmassa lensi vaakana kokonaisia oksastoja. Eikä ihan hiljaa, eikä vältytty osumilta. Auts! Arboretumin reunalle alkoi kerääntyä valokuvaajia ruuhkaksi asti kun tarjolla oli kerrankin useamman metrin kohoavia vesipatsaita. Ne samaiset vesipatsaat oli ne joiden luoman lätäkön läpi juostiin ja roiskeista sai tuulen vihmoman terävän raikkaan suihkun. Oli vähän erilainen kokemus kuin mihin valmistauduin ja mitä odotin....

Ehkä karmein hetki matkalla oli se viimeinen geeli, jossa oli kofeiinia. Sen piti olla suklaan makuinen mutta maku lähenteli pohjaan palanutta kahvia. Geeli oli toki lämmin kuljettuaan koko matkan vyötäröllä mukana. Omnom... Olisin pärjännyt ilmankin, mutta suunnitelmassa sanottiin että tässä kohdassa vedetään kofeiinilla terästetty geeli joten nieleskelin pussin loppuun saakka. Virhe. Seuraavat 2-3km räin ja yskin tuota geeliä takaisinpäin. Lähellä kävi ajatukset näyttävästä kaaressa oksentamisesta jne. Sain vältettyä, mutta raskas hengitys Hatanpäänvaltatien suoralla sai kirvoitettua Vuokosta huolestuneita "pitääkö kävellä hetki" kommentteja. Ei tarvinnut, lähinnä tarvitsi päästä maaliin asti.

No sitten siinä viimeisellä kolmella kilometrilla tuli sellainen ajatus että "ei helvetti, ei voi enää epäonnistua". Ja välittömästi alkoi kurkkua kuristaa ja kyyneleitä puskea silmäkulmiin. Koska oli niin väsynyt fyysisesti niin oli aika työ kerätä niitä takaisin varastoihin ettei puhkea siinä ihan itkemään kerta kaikkiaan. Vaan sitten tuli Ilja vastaan jossain vähän ennen stadionin kaarta ja heitti läpyt ja sanoi jotain tyyppisesti "HEI WAU NAISET, TODELLA UPEAA!!!!" ja sitten se oli vähän sellaista että tuli itku ihan valtoimenaan ja ei voinut mitään. Vielä kentällä vikaa kierrosta kiihdytellessäni kerran keräsin itseni, mutta sitten ne perkeleet, äiti ja mies, olivat linnoittautuneet maaliviivalle. Ja taas tuli uudestaan itku. Äiti/huoltaja hieman panikoitui ja tarjosi urkkajuomaa jota totuuden nimissä en olisi halunnut nähdä ihan hetkeen. Mies kyseli (ihan loogisesti) että miksi itket, kun eihän mihinkään satu? No joo ei sattunut, eikä ollut jano, eikä edes nälkä. Oli vaan sellainen olo että en olis ikinä uskonut ja tässä mä silti seison (teknisesti kyykyssä olin radan pinnassa).

Ei ihan hirveen hajonneella tekniikalla maaliin

Semmonen reissu se sitten oli. Jälkikäteen kipeänä olivat polvet, mutta nekin suhteellisen vähän aikaa. Isompia nirhaumia tai muita taisteluarpia ei jäänyt. Tankkaus oli siis onnistunut kaikesta huolimatta. Enää ei edes itketä aiheen muistelu :D

Rasituksen lisäämisestä ja progressiivisesta harjoittelusta - Miksi, milloin, kuinka paljon?

Kokeilin taasen vanhaa totuutta "Suutarin lapsella ei ole kenkiä" käytännössä... Eli olin 2,5 viikkoa reissussa jossa tein vain ihan pakollisen ylläpitotreenin ja palattuani takaisin jatkoin treeniohjelmaa siitä mihin jäin ennen lomaa. Jotta homma olisi mennyt täydellisesti myöskin muistin pantata treenit ajoittumaan pääosin viikonloppuun, eli peräkkäisille päiville.

Ennen lomaa on juostu Maratonkoulun ohjeiden mukaisesti 3-4 lenkkiä viikkoon maltillisilla kilometreilla. Noin 5-7km lenkkejä ja yksi pidempi lenkki rauhallisesti n.15km pituisena. Kun lähdön aika koitti tuli perinteinen paniikki "muun elämän suhteen" ja reissua edeltävällä viikolla ei sitten juostukaan ollenkaan. Reissun jälkeen meni vähintään puolisen viikkoa että pääsin takaisin "arjen kulmaan kiinni". Näin ollen yhteensä sain aikaiseksi kuukauden verran juoksutonta aikaa.

Ylläpitolenkki helteisessä kelissä, hyvin hidas ja lyhyt pyrähdys.

Tärkeä osa treenejä lomalla oli syöminen... Ei nosta aerobista kuntoa sitten mitenkään :)

Kun treenit sitten vihdoin pääsi starttaamaan olin intoa täynnä ja ylitin valtaisasti sen mihin keho olisi kyennyt juuri silloin. Ennen reissua viikkokilometrit heiluivat jossain 30-40km hujakoilla ja sitten tästä tyylikkäästi kuukauden tauon jälkeen jatkettiin noin 35-45km "+10% joka neljäs viikko"-nostosääntöä noudattaen. Parin viikon jälkeen alkoi väsymys olla aika kova, eikä lenkit maistuneet enää yhtään. Yleisin liian kovasta harjoittelun lisäämisestä taitaakin olla se ettei tee mieli treenata. Jos taas homman tekee maltilla, jää aina pieni nälkä tehdä lisää ja tuloksia tulee, treeni on "helppoa".

Kotosuomen lumessa lenkillä helmikuussa vielä kulki ihan okei.

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Ohjeiden mukaisesti viikkokilometrimäärää saisi lisätä maksimissaan 10% kerrallaan ja vain joka neljäs viikko. Eli 35km saisi nostaa 38,5km ja tästä seuraavassa kuussa noin 42km matkaan viikossa. Lisäys tulisi tehdä yleensä muutamaan lenkkiin, eikä posauttaa sitä pitkiksen perään automaattisesti kaikkea. Näin harjoitus jakaantuisi tasaisemmin. Välttämättä harjoituksiin käytetty aika ei aina kasva koska samalla kun treenaa niin vauhdit voivat kasvaa juuri sen verran, että tavallaan harjoituksiin kuluva aika pysyy vakiona.

Eli hyvin meni... tavallaan. Käytännössä lopputulos oli takapakin ottaminen, kun ei kertakaikkiaan jaksanut ja sitten uudestaan alusta maltillisemmin. Taukoihin, riippumatta niiden syystä, kuuluu aina rauhallinen aloittaminen ja mieluummin piirun alempaa kuin taukoa edeltänyt taso. Näin varmistetaan ettei esim. sairaustapauksissa rasiteta kehoa uudestaan sairaaksi vaan annetaan sen tottua treenirasitukseen rauhassa. Joskus sellainen ravisteleva treeni on ihan hyväksi, mutta tavaksi tai kuukausien treenimenetelmäksi siitä ei ole. Hiljaa hyvä tulee, tässäkin tapauksessa. Oikotietä onneen ei valitettavasti ole.