Spire - Ota itsesi haltuun hengittämällä

Uusin tulokas minun wearables valikoimassani on Spire niminen laite. Sen ainut tehtävä on mitata hengitystäni. Mittaa se myös toki aktiivisuutta, koska niin nuo kaikki tekevät, mutta se on täysin irrelevanttia. Tämän härpättimen tarkoitus on mitata hengitystä ja opettaa minulle sen kautta itsestäni uusia asioita. Lisäksi laitteeseen liittyvä applikaatio pyrkii myös saamaan minut rauhoittumaan kiperässä tilanteessa erilaisten hengitysharjoitusten avulla sekä tarjoaa opettelutarkoitukseen "Boost" nimellä pidempiä harjoituksia selostuksen kanssa.

Perusnäkymässä voi seurata hengitystään koska vaan reaaliajassa.

Boostien avulla voi meditoida

Pitkästä aikaa maagisen positiivinen yllätys. Taustalla on nyt useampi kuukausi ja olen ihan innoissani. Olen oppinut mitkä (yllättävät) pätkät päivästä minua stressaavat ja etenkin mitkä osuudet päivästä ovat minulle tyyneyden perikuvia. Ensimmäisen päivän aikana laitteen kertomat totuudet lähinnä naurattivat, kun tuntui ettei kukaan voi olla rauhallinen yleensä stressaaviksi koettuina hetkinä, mutta konsistenssi on säilynyt tähän hetkeen saakka.

Uskottava siis on, että hetket tietokoneella Urheiluravitsemuksen perusteiden avoimen yliopiston kurssin parissa stressaavat, vaikka ne ovat ihan äärimmäisen mielenkiintoisia asioita. Enkä löydä sitä keskittynyttä hengitystä noissa hetkissä. Myös autolla ajaminen on stressaavaa, hengitys kiihtyy ja muuttuu epätasaiseksi. Ja Stranger Things Netflixistä miehen kanssa vahdattuna ahdistaa sekin. Olisiko liian jännää? Hengityksen lisäksi tunnistin tänään että myös hampaat kiristyvät yhteen hetkittäin, mikä itselle on selkeä stressin merkki.

Hengitysharjoitus koska vaan

Asiakkaiden kanssa palaveeratessa ja ajoittain tiukoissakin neuvottelu- ja myyntitilanteissa taas löytyy niitä rauhallisuuden jatkumoita. Minä siis en koe noita tilanteita ahdistavina, päinvastoin. Fokusta löytyy myös jostain syystä blogia kirjoittaessa, muita kuin opintoihin liittyviä kirjoja lukiessa ja toissapäivänä kun kokosin veljen muuton yhteydessä Ikean huonekaluja. Pitää keskittyä, mutta panokset eivät ole niin suuret kuin auton ratissa ja opinnoissa.

Mutta mikä laite tuo Spire siis on?

Kyseessä on pienen kiven kokoinen (ja näköinen) laite, jossa on pieni metallinen klipsi. Tarkoituksena on asemoida Spire lähelle kroppaa, esim. rintaliivien keskelle, kainalon alle kylkeen tai housujen lantiolle. Harmaan mokkulan paikka on kiinni ihossa ja tarkoitus on että myötäävä pinta pystyy aistimaan hengitystä. Laite oppii käyttäjästään, eli laskee sinulle tyypillisen hengitysrytmin ja alkaa tarkkailla poikkeuksia peruslinjasta.

Sellainen "kivi" rauhoittelee

Appiksesta käyttäjä pystyy asettamaan erilaisten jatkumoiden (streak) kestot ja hälytykset. Joko laite värisee ja hälyttää, tai sen lisäksi myös puhelimessa näkyy ja kuuluu hälytys. Itse laitoin puhelimesta notifikaatit pois, niin että teksti kyllä tulee näytölle mutta puhelin ei äännä tai värise. Laite värisee, ja riippuen tilanteesta tekee erilaisen värinän. Jos hampaita kiristää ja ahdistaa, lähettää laite kaksi tasaista pitkää värinää. Kehottaa hengittämään syvään edes kerran. Mikäli olen juuri liikkunut yli 10minuuttia aktiivisesti yhteen putkeen saan kaksi terävää tärinää, jotta tiedän että suoritus on huomioitu. Kun fokus on pysynyt pitkään, ei siitä tule tärinää kuin vasta sen loppuessa. Näin fokus pysyy eikä häiriinny tärinöistä kainalossa. Rauhallisuus taasen palkitaan vaikka se jatkuisi. Lyhyehköllä tuplavärinällä.

Asetuksia voi säätää mieleisekseen, jopa värinän määrää saa tuunata.

Mikäli laite havaitsee että olet kireä (tense) se kehottaa hengittelemään "pallot vihreiksi", eli tarjoaa appiksessa sinulle hengitysharjoituksen joka visualisoi oman hengityksen juuri sillä hetkellä. Mitä rauhallisemmin ja tasaisemmin hengittää, sitä nopeammin pallot maalautuvat vihreiksi. Muulloin voit startata Boostin, eli ottaa ohjatun nopean rentoutusharjoituksen jossa rauhallinen ääni ohjaa sinua tasaamaan hengitystäsi erilaisin keinoin.

Laite oli sen verran kiva, että olen tainnut käännyttää puolet toveripiiristäni edes harkitsemaan sellaisen ostamista. Kaikkien ensireaktio on ollut että "mitä hyötyä tuosta voi edes olla?" ja kuitenkin harkintalistalle on mennyt. Yksi kaveri tuon ostikin ja on ollut yhtä innoissaan kuin minä hankinnastaan.

Testissä Emfit QS - unen seurantalaite (osa 1)

Minä gadget tyttönä olen ehdottomasti sitä mieltä, että gadgetteja pitää olla. Mutta onhan se niinkin, että kun mies nauraa kippurassa iltarutiinille erilaisten mittareiden säädön kanssa, että ehkä jotain tarttis tehdä? Ehkä nämä laitteet enemmänkin häiritsevät unta kuin auttavat minua sen suhteen?

Nykyisellään rutiini menee siis näin:

1. laita perinteinen herätyskello soittamaan puhelimesta jos Sleep Cyclen herätykseen ei herääkään, 
2. Aseta Sleep Cycle herättämään (+ vastaa päivän kulusta pariin kysymykseen) ja aseta puhelin nurinperin tyynyn viereen, 
3. Painele Withings Pulse Ox mittarista unitila päälle, 
4. Taputa kolmesti (tai noin kymmenen kertaa vaihtelevin intervallein) Fitbit Flexiä jotta se surahtaa unitilaan, 
5. Odota että kaikkien härpättimien valot sammuvat äskeisen operaation myötä ja makkarissa on oikeasti pimeää, 
6. Yritä hiipiä avomiehen kainaloon tai ainakin toivottaa hyvät yöt, 
7. Paina silmät kiinni ja yritä nukkua ilman että pidät kättä, jossa on aktiivisuusmittari, posken alla.

Aamulla herätessä tuo systeemi vaatii vastakkaisia manoovereita. Eli Sleep Cycle herättää ja se pitää sammuttaa. Sleep Cycle kyselee heti miten unet meni ja tarjoutuu mittaamaan sykkeen iPhonen kameralla. Jos heräsin jo Sleep Cyclen piippaukseen oikeasti säädän tavallisen herätyskellon pois päältä. Herätän aktiivisuusmittarit naputtelemalla ja näpyttelemällä. Tarkastelen unidataa usein välittömästi herättyäni. Vertailen eri mittareiden dataa keskenään ja joskus harvoin koen onnistumisen elämyksiä kun uni on ollut hyvää ja palauttavaa ja sitä on ollut riittävästi. Toki onnellinen voi olla jos ihan vaan tuntuu siltä että heräsi virkistyneenä :)

Laitteen asemointi sänkyyn ja nukkujan alle.

Mutta totuuden nimissä jollekin vähemmän yöunta häiritsevälle laitteelle on tarve. Tykkään ihan hurjasti kun Misfit mittarini koittaa arvata koska nukun ja koska en. Ei tarvitse nakutella ja näpytellä ja kirjata aikoja ylös. Voi vaan mennä nukkumaan ja herätä. Joskus toki automatiikka pettää ja masiina arvailee ihan mitä sattuu. Ja edelleen tuota härpätintä on pakko pitää kädessä puristamassa yöllä.

Törmäsin Emfitiin ihmisiin Biohacker summitissa viime vuonna. Sovittiin jo silloin että ottaisin heidän mittarinsa mielellään testiin. Koska kyseessä on start up olivat juuri silloin testilaitteet vähissä ja sain mittarin vasta noin kuukausi sitten itselleni. Kalibrointiaikaa pitää laitteelle antaa reilun viikon verran, ja siksi ensimmäinen kirjoitus tulee vasta nyt. Halusin nähdä ensin miten homma pelaa ennenkuin siitä mitään kirjoitan.

Manuaali, jonka osa lukee ja toiset sitten arvailee. Köh köh...

Laite toimii netin kautta ja se muodostaa ns. oman verkkonsa jonka avulla kaikki data lähtee suoraan mittarista pilveen. Ei tarvita siis aplikaatioita ja synkkausta ja säätöä, kunhan kerran asennat nettiyhteydet toimintaan. Tämän jälkeen salasanalla ja laitteen sarjanumerolla pääset katsomaan unidataa mistä vain nettiyhteyden avulla.

Meidän kotiverkko on hieman rakenneltu kaikkien kotiteatterilaitteiden ja muiden toiminnan varmistamiseksi. Lisäksi meillä on useampia tukiasemia kotona, jotta eri kerroksissa kuuluu langaton verkko. Taloyhtiö on rakennettu aikaan, jolloin jokaiseen kotiin voitiin rakentaa sisäverkkoa ja yksi kytkentäkaappi. Näistä syistä en voinut parittaa laitetta verkkoomme yksinkertaisimmalla tavalla eli painamalla sekä Emfit QS:stä että modeemista yhtä paritusnappia. Samalla kun hyppäsin tämän kohdan ohi ohjeista, hyppäsin myös ohitse selityksen siitä missä kohtaa sijaitsee QS:n resetoiva nappula. Vaan ei hätää, Emfitin tekninen tuki auttoi minua puhelimessa ja sähköpostitse eteenpäin. Vaikka vika oli minun lukukyvyttömyydessäni, minua autettiin todella asiallisesti eteenpäin kunnes homma ratkesi.

Laitteen avaamalla löytyi myös resetointikytkin. Vinkkinä muillekin :)

Myös sensorin laittamisessa sänkyyn sain vähän kikkailla. Meillä on runkopatjoista koostuva sänky, josta miehen toiveesta on otettu pehmeä petauspatja pois. Näin ollen sänkymme on patja ja jalat mallinen. Emfit QS tulisi sijoittaa joko sänkykehikon pohjalle tai patjan ja petarin väliin. Suoraan lakanan alle sitä ei suositella. Viritin itselleni patjan ja lakanan väliin pyyhkeen mittarin päälle. Tämä ei tunnu itselle pahalta lakanan läpi (kun varmistan pyyhkeen olevan oikein sijoiteltu) ja selkeästi riittää Emfitille välikappaleeksi.

Testailin aluksi sensoria makailemalla sängyssä muuten vaan ja vahtaamalla reaaliajassa käppyröiden piirtymistä ruudulle. Hurjan hassua. Pienellä viiveellä käppyrät heijastivat kaiken mitä teen. Sensori mittaa sykettä, kertoo jos kuorsaan ja laskee kääntyilyjä yön aikana. Lisäksi se mittaa syvää ja kevyttä unta sekä erottelee syvästä unesta REM-vaiheen.

Laitteen valot. Pääosin pysyvä valo, vilkkumista vain hetkittäin.

Tulkintaa helpottamaan webbipalvelu tarjoaa tavoitteet kullekin unilajille ja näyttää oman datan suhteessa näihin. Palvelu laskee myös trendejä ja keskiarvoja saamastaan datasta. Laite lähtee rekisteröimään dataa välittömästi kun sänkyyn tulee ja se tekee tätä vuorokaudenajasta riippumatta. Muutamana sairaspäivänä katselin sängyssä Netflixistä sarjoja ja kyllä vaan käppyrät rekisteröivät tämänkin.

Jos mietitään häiritseekö mittari jotenkin unta, niin ei varsinaisesti mittari mutta tuo kytkentäboxi kylläkin. Valot vilkkuvat tai palavat makkarissa ja se ei välttämättä ole unelle hyvästä. Itse olen tuupannut tästä syystä kytkentäboxin yöpöydän laatikkoon josta valot eivät paista kuin minimaalisesti. Toinen vaihtoehto olisi varmaan teipata valot piiloon. Tämä on äärimmäistä hifistelyä itseni osalta, mutta vähintään toinen nukkujista tykkää että makkarissa on pilkkopimeää. Olen pyrkinyt tämän hänelle järjestämään.

Menen omaan unidataan vielä tarkemmin tulevissa postauksissa. Olkoot tämä alkulaukaus Emfit QS:stä kertomiselle :)

Testissä Fitbit ranneke - osa 2

Vettä on virrannut Tammerkoskessa, mutta kuten luvattua, palaan toisen arvostelun muodossa käytössäni olevaan Fitbit aktiivisuusmittariin. Ensimmäisen arvostelun laitteesta voit lukea täältä.

Lupasin palata ruokapäiväkirjan toimintaan tarkemmin. Nyt on pakko todeta, että aikani yritin sekä webin puolella että appiksen kautta, mutta kertakaikkisen kankeaa on ruokapäiväkirjan ylläpitäminen. Ei voittoa siis tälläkään vimpaimella. Mutta ruokavaliossani on tapahtunut positiivisia mullistuksia muuten. Palataan niihin erikseen myöhemmin.

Helppo ja pitävä solki, ei sisällä nikkeliä tässä mallissa.

Unen seuraamisen kanssa olen löytänyt käppyrättömyydestä huolimatta jotain hyvää mitä Jawbonesta puuttui. Tämä laskuri laskee nukutuksi ajaksi vain sen aidosti nukutun. Levottomat ja hereillä vietetyt minuutit vähennetään kokonaisesta sängyssä vietetystä ajasta ja lopputuloksena selviää se aidosti nukuttu aika. Tämä on aiheuttanut itselle useitakin ahaa-elämyksiä matkan varrella. Esimerkiksi avannut sitä millaisten päivien jälkeen tai mitä päiviä ennen nukun levottomimmin. Tämä vaatii toki omaehtoista kirjanpitoa ja päättelyä. Fitbit ei näitä tietoja kerää tai analysoi. Siinä Fitbit auttaa, kun mietit miksi kahdeksan tunnin yöunien jälkeen joskus tuntuu ettei ole levännyt yhtään ja joskus tuntuu että 8h on ihan liikaa. Syy löytyy unen syvyydestä ja laadusta. Rauhaton pyöriskely ei palauta päivän kiireistä samalla teholla kuin normaali syvän- ja vähemmän syvän unen vaihtelu ilman katkoja. Fitbitin unilogi näyttää tehokkaasti nukutun ajan suoraan, eikä sitä tarvitse itse käppyröistä päätellä tai laskea.

Olen oppinut hyödyntämään aktiivisuusmittaria motivaattorina. Tuplatäppäys mittariin, ja pienet led-valot kertovat paljonko päivän tavoitteesta vielä uupuu. Jos tuntuu karmaisevalle, että ledejä syttyy iltamyöhällä vasta pari, voi riipiä kengät jalkaan ja siirtyä ulkoilmaan korjaamaan tilannetta.

Aktiviteettien määrä, itselisättyjä ja automaattisesti käppyrällä näkyviä sulassa sovussa.

Olen oppinut tuntemaan äärimmäistä hyvää oloa kun ranneke alkaa väristä päivittäisen tavoitteen täyttyessä. Aamulenkin ansiosta ja vähän pidemmän lounastaukopaikan metsästyksen vuoksi mm. tänään ranneke hyrisi jo välittömästi puolen päivän jälkeen. Iloinen ja kiva ylläri!

Viikkoraportti tulee sähköpostiin

Fitbit lähettää viikottaista raporttia sähköpostiin. Tässä on äärimmäisen pienellä, mutta kivalla tavalla tuotu esiin trendiä verrattuna edelliseen viikkoon. Pieni vihreä kolmio kertoo jos tilanne on parantunut edellisestä viikosta ja pieni punainen kolmio kehottaa tsemppaamaan lisää. Joskus todellisuus on toki hyvinkin karua katseltavaa, mutta muutoksia asioihin joita ei tiedosta on todella vaikea tehdä.

Viikkoraportin nukkumaosuus on tavallaan ihan mallillaan :)

Tykkään minun Fitbitistä erityisesti siksi että se pysyy huoletta ja haittaamatta mukana menossa. Lisäksi sen vedenkestävyys tarkoittaa että sen kanssa voi mennä suihkuun, eikä sitä tarvitse unohtaa kuntosalin pukkariin siksi että on ottanut sen pois ranteesta suihkun ajaksi.

Hyvin tulee nukuttua kun on tarpeeksi väsynyt

Äidin kanssa oli laitteesta taannoin hauska keskustelu.
Äiti: Pitääkö munkin nyt sitten hommata tommonen vempele?
Minä: No jos meinaat että semmonen sua motivoisi tai että sellaista koet tarvitsevasi.
Äiti: No kyllä se voisi motivoida aktivoitumaan enemmän
Minä: Sitten ehdottomasti!

Hassuja yhteensattumia, kun yrittää lisätä kävelyä. Oikea kävely löytyy listan loppupäästä

Eli ei se laite, vaan miten ja mihin sitä käyttää. Toistaiseksi yksikään sykemittari, aktiivisuusmittari, kehonkoostumusvaaka tai muu härpätin ei ole laihduttanut ja aktivoinut käyttäjää hänen puolestaan. Laitteet eivät anna vaikkapa sähköiskuja jos viikottaiset liikuntatavoitteet eivät täyty. Niitä täytyy hyödyntää ja miettiä mitä varten haluaa laitetta käyttää. Vasta sitten jos laite vastaa mielestäsi omaan tavoitteeseen semmoinen kannattaa hankkia.

Testissä Fitbit ranneke

Minä tuossa viime vuonna testasin pari viikkoa Jawbone Up aktiivisuusranneketta ja raportoin siitä useammankin kerran. Nyt tilasin itselleni omaksi Terveyskimpasta Fitbit mittarin. Seuraa siis pari raporttia tästäkin killuttimesta. Kuten aina, tämäkin arvio on täysin riippumaton ja ihan saman hinnan rannekkeestani olen pulittanut kuin muutkin kimppatilaajat.

Aktiivisuusrannekkeiden perusidea on tallentaa päivittäisen aktiivisuuden määrä, valvoa unta ja mahdollistaa omien aktiivisuustietojensa perusteella joidenkin muutosten tekeminen. Yleensä mittareihin liittyy jokin ruokapäiväkirja ja mahdollisuus lisätä urheilusuorituksia käsin jälkikäteen. Päivittäistä askelmäärää voidaan valvoa ja tavoitteen saavuttamisesta palkita.

Fitbit Flex on malli jonka voi kantaa mukanaan ranteessa. En voisi tilata mitään muuta kuin kiinni köytettyä rannekemallia, koska kaikki klipsut ja muut versiot tippuvat ennen ensimmäisen päivän loppua matkasta. Toki ranteessa oleva systeemi välillä haittaa vaikkapa otegrippereiden kanssa tekemistä tai sykemittarin asettamista samaan ranteeseen. Fitbit on tosin hieman muotoiltu niin että esim. tietokoneen kanssa näpytellessä ranneke ei haittaa. Ranneke on siis ohuempi toiselta puolelta.

Dashboard näkymä nettikäyttöliittymästä

Käyttöönotto on suhteellisen simppeliä. Loggaat itsesi Fitbitin sivuille (osoite löytyy paketista) ja sitten seuraat ruudun ohjeita, joissa kehotetaan lataamaan laite ja asettamaan se rannekkeeseen sekä koputtelemaan ledien aktivoimiseksi. Hyvin opastavaa, joka välissä kysytään saitko homman toimimaan ja jos et tarjotaan lisäapuja. Samalla odotellessa kysellään perustietoja sinusta itsestäsi.

Yleisiä totuuksia, eli koostetta siitä mitä on tullut tehtyä ja miten se suhtautuu tavoitteeseen

Nettiselaimessa toimiva käyttöliittymä on kyllä kiva, ja koneessa mukana pysyvä BT-dongle ei haittaa muita toimintoja, mutta silti halusin käyttää mieluummin pääosin mobiiliappista. Seuraavaksi latasin siis mobiiliappiksen ja kirjauduin omilla tiedoillani sisään. Puhelin osaa keskustella Fitbitin kanssa ilman lisäosia ja joka kerran kun avaat appiksen alkaa mittari synkata tietojaan. Välitsekkauksen voi tavoitteensa osalta tehdä napauttamalla ranneketta kahdesti. Ledejä syttyy riviin sen mukaan kuinka monta askelta on otettu. Kun päivittäinen tavoite täyttyy alkaa ranneke väristä ja vilkuttelee ledejä.

Mobiiliappiksen näkymää

Unen seuraaminen oli itselleni vähän pettymys. Ei käppyrää vaan viivoja ja palkkeja hetkistä jolloin olet ollut hereillä ja milloin taas rauhaton. Tämä mittaustulos ei myöskään ole kovin tarkka. Olen onnistunut esim. useasti käymään yöllä vessassa ja mittarin mukaan olen samaan aikaa vedellyt tiukasti sikeitä. Vessaan on vähintään parikymmentä askelta, vessa ei ole sängyn vieressä, enkä ole kierinyt sinne aiheuttamatta yhtään tärähdystä.

Tavoitteet voi säätää itse tai tyytyä koneen ehdotuksiin

Toinen lievä pettymys, joka tosin selvisi jo spekseistä, oli Jawbonessa toimiva herätys aikaikkunan sisällä silloin kun uni on keveimmillään. Tätä ei siis ole Fitbitissä. Fitbit tarjoaa normaalit hälytykset, joita voi säädellä kuin iphonen herätyskelloa. Hälytyksiä voi pistää toistumaan tietyille päiville tai laittaa joka päivälle oman uniikin herätyksen. Herätys on kumppania häiritsemätön värinä (+ledien vilkkuminen) josta kylläkin pisteet.

Herätysten maailmaa

Unikuvioita

Netistä asiaa tutkaillessa selvisi, että Jawbone on ilmeisesti heikompaa tekoa kuin Fitbit. Tämä oli yksi iso plussa Fitbitin sarakkeeseen, ja syy miksi hommasin juuri tämän. Toinen iso plussa on vedenkestävyys. Siinä missä muut kilpailijoiden mittarit kestävät pääosin vain roiskevettä, voi Fitbitin kanssa mennä uimaan ja suihkuun. Näin se ei jää kuntosalin pukkariin ja tallentaa myös uimiset.

Tai tallentaa omalla tavallaan... Kylpyläreissulla kahdessa tunnissa kertyi vain neljä aktiivista minuuttia, joten vaikka mittaria voi pitää ei siitä kyllä voi aktiivisuutensa määrää tulkita vedessä. Tämä selittyy kiihtyvyysmittarin toimintaperiaatteella. Se tallentaa tärähdyksiä, joita ei tule ollenkaan vedessä ja liikkeetkin ovat suhteellisen hitaita kun vesi vastustaa. Samasta syystä mikään tietämäni mittari ei myöskään tiedä milloin seisot ja milloin istualöhöät sohvalla. Tämä olisi iso plussa jos joku mittari sitä mittaisi. Noh, uimiseen käytetyn ajan voi lisätä jälkikäteen käsin joko appiksen tai nettikäyttöliittymän kautta.

Näihin palataan vielä

Vähän vielä kun harjoittelen ja tutkailen asioita palaan toisen postauksen muodossa tähän aktiivisuuden mittaamiseen, ruokapäiväkirjaan ja muihin juttuihin.

Niin varmaan onkin, kaveripyyntöjä otetaan ilolla vastaan!

MoveMe testaa - Adidas miCoach palvelu

En tiedä voidaanko katsoa että tämä on teknisten vempeleiden testi vai tavallinen testi, mutta sovitaan että se on vaikka molempia. Testattavana verkossa toimiva valmennuspalvelu miCoach, jota ylläpitää Adidas. Ihan ekana ei tulisi mieleen, että urheiluvaatevalmistaja tuottaa verkossa toimivaa valmennuspalvelua. Asiaa tutkittuani selvisi että Adidas tekee myös laitteita. Sykemittaria, kiihtyvyysanturia ja uusimpana SmartRun juoksukello, jossa on kelloon upotettuna sykemittari! Ihan pelkkää testausta varten tiukkahintainen kello (400€), mutta katsotaan josko myöhemmin irtoaisi blogitestiä varten lainaan tuommoinen laite?

Blogi tarjoaa asiantuntijoiden vinkkejä

Nyt kuitenkin asiaan. miCoach pavelu on valmennuspalvelu, jossa tarjolla on erilaisia ohjelmia erilaisiin tarkoituksiin. Palvelu kerää tietoa suoritetuista harjoituksista ja ylläpitää kalenteria seuraavista harjoituksista. Kun yhtäkään Adidaksen valmistamaa laitetta ei meikäläisellä ole käytössä, voi käsin syöttää jälkikäteen sykelukemia palveluun tai muita mitattavia asioita, kuten käytetyt painot salilla. Palvelusta taitaisi saada isosti enemmän irti, jos laitteita olisi. Palvelun voi ladata myös älypuhelimeen, ja kerätä harjoitusdataa sen kautta. Samalla saa käyttöönsä myös harjoituksen aikaiset vinkit ja vihjeet esim. juoksulenkille. 

Kaikessa harjoittelussa on käytössä värikoodaus tehoalueiden merkkaamiseksi. Sinistä, vihreää ja punaista aluetta vaihdellen saadaan treenistä haluttu vaihteleva kokonaisuus, eli ei tuutata jokaisella juoksulenkilläkään ihan täysiä koko pätkää. Lihaskuntoharjoittelua varten tarjolla on ensin lämmittelyä ja kevyitä venytyksiä ennen varsinaiseen lihaskunto-osuuteen siirtymistä. Turvallista ja tehokasta.

Tehoalueiden toteutumista voidaan valvoa sykkeen tai vauhdin perusteella. Minulla valittuna vauhti.

Itse testasin strenght&flex tyyppistä harjoitusohjelmaa ja hienoa oli havaita että siellä oli päteviä vinkkejä ja suoritusohjeita tarjolla. Jokainen liike on tarjolla sekä kuvin, että videon muodossa ja lisänä on valmentajan ohjeita suorituksesta. Jos oma kehonhahmotus on kunnossa homma sujuu hienosti ohjeilla ja kotona/salilla pääsee kunnon treenaamisen makuun. Harjoitusohjelmat on rakennettu nousujohteisiksi, joten kehittymään pääsee.

Tarjolla on tieto liikkeestä, videotutoriaali, aikalaskuri ja mahdollisuus "nauhoittaa" hommaan käytetty aika ja painot jne.

Kokonaisuuden hahmottamisessa helpottaa kokonaiskuva ohjelmasta, mutta pieneltä puhelimen näytöltä tästä ei kyllä ottanut mitään selvää.

Tarvittavat välineet on kerrottu, eikä suurimpaan osaan harjoitteita vaadita täydellistä salivarustusta

Valmentaja antaa vinkkejä jokaiseen yksittäiseen harjoitukseen tehokkuuden maksimoimiseksi.

Harjoitusohjelmat sisältävät aina myös vapaapäiviä, iso plussa täältä :)

Verkkopalvelusta sen sijaan jäi hieman valju olo. Ehkä palvelu heräisi henkiin kun käytössä olisi Adidaksen omia gadgetteja? Historiadataa on tarjolla niin, että pääosin näkee mitkä harjoitukset on toteuttanut ja mahdollisesti "vapaita harjoituksia" mitä on käynyt tekemässä harjoitusohjelmasta poiketen. Tässä muodossa homma ei ylitä HeiaHeian tapaisten palveluiden antia, ja jos data on jo jossain muualla olemassa en näe syytä siirtää sitä tänne. Jos meinaa liittyä Adidaksen tuoteperheeseen, niin silloin tietojen syöttäminen palveluun maksaa vaivan, muutoin hyöty on aika laiha.

"Saavutukset"… hekoheko :)

Ihana löytö oli hiihdon harjoitusohjelma, joka lämmitti suunnattomasti tällaista pohjoisen maan asukkia. Hiihtoa voi harjoitella joko tosissaan (Nordic racing) tai fiilistelyhiihtona (Nordic cruising). Myös lihaskunto-ohjelma on tarjolla hiihdolle erityisesti räätälöitynä. Ja jokaisesta harjoitusohjelmasta löytyy noin seitsemän eri lähtötasoa joiden mukaan ohjelman harjoitteet säädetään. Iso miinus tulee siitä, että valittuna voi olla vain yksi harjoitusohjelma kerrallaan. En siis voi yhtäaikaisesti kehittää lihaskuntoa ja hiihtonopeutta miCoachin ohjeiden mukaan. Tavallaan on totta, ettei täyspainoisesti voida parantaa kahta eri osa-aluetta yhtäaikaa täydellä teholla. Mutta rauhallisemmin edeten pariakin keskenään hieman ristiriitaista tavoitetta voi edistää. Suurin osa asiakkaistani harjoittelee sekä lihaskuntoa että aerobista kestävyyttä, ja ihan hyviä tuloksia ollaan saatu aikaan.

Lenkille ja uudet lelut testiin!

On tullut aika tervehtyä ja parin siedettävän päivän jälkeen voin siirtyä takaisin lenkkipoluille.

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Sairastamisen aikana posti toi mukanaan kaksi uutta lelua, eli urheiluvälinettä, joita pääsen testiajamaan vasta nyt. Juomavyö, johon mahtuu oikeasti riittävästi nestettä ja korvakuulokkeet joilla kuulee sekä lintujen laulun että musiikin.

Kuva lainassa täältä, jossa myös arvio laitteesta enkuksi

Juoksuvyön ostin nettikaupasta nimeltä Wiggle, kuva lainassa sieltä.

Arviointia tulee näistä molemmista kun testi on tehty. Pysykäähän varpaillanne! Illalla rokataan Red Hot Chili Peppersien tahtiin.