Ylläksen rinteiden valloitus

Olen päässyt tapaamaan lunta! Piti ajaa keskellä yötä kymmenisen tuntia ja viipyä ehditään vain 3,5 päivää. Mutta kyllä kuulkaa lumi on asia mikä kuuluu Suomeen ja talveen. Harmi ettei sitä ole oikein pariin vuoteen näkynyt eteläisessä Suomessa. Musta keli vetää mielenkin mustaksi, vaikka kuinka posottelen kirkasvalolampulla menemään. Mutta nyt on siis lunta!!!

Tässä näkymä rinteeseen kun se oli jo vähän parantunut aamuisesta.

Näkyvyys on ollut karmaisevan surkea. Rinteitä ei oikein ole lanattu koneilla, joten "puuterilla" on päässyt painaltamaan sielunsa kyllyydestä. Sakkia on kahden käden sormilla laskettava määrä rinteissä, eli tilaa piisaa. Tänään rinteessä törmättiin myös arvaten Briteistä saapuneeseen joukkioon joilla kaikilla (aikuiset mukaanlukien) oli päällään porohaalarit. Ruskeat kokohaalarit, joiden hupussa on punainen nenä, silmät ja sarvet. Noin viisi aikuista ja kuutisen lasta. Hurmaava kokonaisuus :)

Uusi lauta, uudet siteet ja uudet kengät <3 (Ostin viime kevään alennuksista ja vasta nyt pääsivät koeajoon)

Eilen tuuli niin että meinasi naama irrota, tänään vähän vähemmän. Pakkanen ei ole kovin räiskyvä ollut toistaiseksi, mutta tuulen ansiosta keli on tuntunut aika jäätävältä. Onneksi on kypärämyssy ja riittävästi vermettä kerrospukeutumiseen. Ilo on laadukkaat varusteet. Keli on harvoin mahdoton, kun vaan on mihin pukeutua. Eilen tosin hihitettiin rinneravintolassa englantia äidilleen puhunutta pikkutyttöä pilkkihaalareissa; " mom, I'm freezing!". Ulkona pakkasta on 5 astetta ja tytöllä kunnolliset pilkkihaalarit, pipo, kelkkailuun sopiva kypärä sekä tukevat rukkaset. Teki mieli kommentoida, että "On Monday there will be -20 degrees, you will love it then".

Välipalaherkut. Ei terveellisiä, mutta ah niin syntisen hyviä!

Tämän päivän lautailujen perään tankattiin ruokaa mökillä ja napattiin hiihtokamat messiin. En ole päässyt hiihtämään pariin vuoteen. Ja nyt pakkasen alati kiristyessä (lopettaessa se oli jo -18) käytiin hinkkaamassa inasen vajaa 5km lenkki valaistuja latuja. Ai että, hiihto on niin mun laji! Rauhassa sujuttelee menemään tähtitaivaan alla. Näin tähdenlennon JA revontulia. Ekaa kertaa molemmat ikinä. Kelpasi.

Pakollinen rinneselfie. Taustalla näkyy rinne, eikö näykin?

Pitopohjasukset

Kävin ostamassa itselleni ja äidilleni pitopohjasukset InterSportista ennen Thaimaan reissua. Päätin hiihtää ne sisään vielä ennen tulevaa vuotta. Nyt kun ulkona lotkottaa vettä kuin viimeistä päivää, huomaan että suksilla tuli tehtyä tasan yksi lenkki. Noh, haastetta tulevan hiihtokauden aloittamiseen on siis luvassa.

Pitopohjasuksien kanssa katsotaan vain hiihtäjän pituus ja tarkoitus on hiihtää suksiin luistavat kohdat kuluttamalla pohjaa. Tästä syystä sisäänajovaiheessa, tai muutenkaan, ei suksia kannata lainata kaverille. Sukset kuluvat hiihtäjän mukaisiksi toimiviksi välineiksi arviolta ensimmäisen 100km jälkeen.

Ekan lenkin kokemuksella (alle 10km) aavistelen tämän vaiheen olevan aika tuskaa. En suosittele hiihdon uutena lajina aloittavalle näitä suksia. Voi tuntua että hiihto ei sittenkään ole kiva laji kun näillä roimii menemään. Rohiseva ääni on kova, sen kuulee kanssahiihtäjäkin eikä eteenpäin pääse lykkimättä edes alamäessä. Ylämäkiin kylläkin pääsee tutustumaan ihan ladulta käsin, ja voi "kävellä" mäet ylös.

Keväinen keli, puissa ei lunta, maassa kylläkin

Oli tuo testilenkki monipuolista treeniä. Tuntui kuin olisin hiihtänyt tunnin, käynyt kuntosalilla tekemässä koko kropan ohjelman ja ehkä puolisen tuntia kahvakuulaillut vielä päälle. Kalorinkulutuskin oli aika hulppeaa. Kaikki tämä tunnin hiihtolenkillä hyvässä seurassa :)

Täti toimi hyvänä hiihtoseurana

Palaan aiheeseen tarkemmin tulevana kautena. Nyt kehotan kollaamaan alennusmyynnit ja ostamaan esim. kakkossuksiksi pitopohjasukset. Alkuhuuman jälkeen uskoisin että niitä löytyy edelleen kaupoista. Parina edellisvuotena nuo on viety käsistä.

Matkakuumetta ja ostoshulluutta

Tässä alkaa olla matkakuume niin kova, että Facebookkiin on ollut pakko väkertää profiilikuva ja coverfoto uusiksi. Viikonloppuna ostin avokantaräpylät ja niihin kengät sekä pitopohjasukset. Jep, matkaan liittyy myös pitopohjasukset, koska kun palataan, ei alennusmyynneistä enää välttämättä löydy sopivia kokoja.

Näissä vermeissä...

... näitä moikkaamaan!

Nyt omistan siis kolmet sukset ja neljät sukset löytyvät ulkovarastosta. Ostin myös äidilleni pitopohjasukset pyöreiden vuosien kunniaksi. Alunperin tarkoitus oli ostaa Icebugit, mutta niiden menestys on ollut niin suurta, ettei sopivaa kokoa löytynytkään halutusta mallista. Ensi vuonna otetaan sitten heti kauden alusta reippaampi ote noihin nastakenkiin ja hommataan täydellä hinnalla hyvät popot. Ei tarvitse äiten jännittää jäisiä teitä. Koska pitopohjasukset olivat kuuluneet molempien haaveisiin ostettiin Intersportin 99,90e tarjouksesta Salomon merkkiset menopelit. Kannattaa käydä Koskikeskuksen Intersportissa kurkkaamssa jos aihe kiehtoo. Plussa kortti on edun tarjoava väline, muutoin nuo maksavat 250e.

Uudet ihquräpylät <3

Mutta ne avokantaräpylät! Ihanat punaiset. Harkitsin keltaisiakin, kunnes muistin että trikkerikalaset niihin herkemmin hermostuvat ja käyvät uhittelemaan. Punaiset siis minulle ja avokantaräpylöihin toki myös kengät. Kyllä kelpaa polskia! Eikä tarvitse tunkea lainattuun umpiräpylään sukkaa ettei tulisi rakkoja :)

Luisteluhiihtokoulussa

"Kun ei osaa pitää opetella ja jos ei siltikään opi pitää pyytää joku opettamaan."

Sanoista tekoihin ja varaamaan paikkaa luisteluhiihtokouluun. Ensin totesin kuitenkin että vuosi sitten ostetut luisteluhiihtomonot ovat liian pienet ja osa hiihdon ihanuudesta valuu kyynelinä poskea pitkin jo monoja jalkaan kiskoessa. Loputkin riemun rippeet hukkuvat kun varpaat ensin jäätyvät ja lyhyen kärvistelyn jälkeen kotimatkalla autossa sulavat kivuliaasti. Uusien ostoon kävi tieni. Uudet monot ostettuna ilman koko suksipakettia olivat suolaisen kalliit jopa alennusmyynnissä. Noh, opin sovittamaan jatkossa välineet todella huolellisesti.

Keskiviikkona klo:18 tapasimme isomman porukan kanssa opettajamme Kaupin stadionilla. Kolme opettajaa, joiden kaikkien nimi tuntui olevan Jarmo. Nopea testilenkki ja jako kahteen ryhmään. Minä ja Katja suosiolla siihen "tumpelo"-ryhmään, joka tuli viimeisinä maaliin. Mainittakoot että tähän kyllä vaikutti vahvasti se mihin kohtaan porukkaa lähti hiihtämään ja kenen taakse tai eteen sijoittui. Minä taatusti hidastin takanani hiihtäneitä :)

Ope

Täysin oikea ryhmävalinta silti. Aloitettiin liukuharjoituksista ja jätettiin jalkaan yksi suksi ja heitettiin muut kamat sivuun. Sitten potkimaan toisella jalalla vauhtia ja toisella liukumaan mahdollisimman pitkään. Parin edestakaisen reissun jälkeen etureisi huusi tuskasta ja jalkapohja ei olisi voinut jännittyä enää yhtään enempää. Vaihdettiin jalkaa ja toistettiin harjoitus toiselle puolelle. Sitten lisättiin käsiin Sauvat ja jatkettiin yhdellä jalalla taiteilua edestakaisin. Vielä toinen suksi jalkaan, mutta edelleenkin yhdellä jalalla tasapainoillen 200m edestakaisin porkilla lykkien.

Sitten koitti hiihtoreeni. Painonsiirtoja kantapäältä varpaille liu'un aikana ja liukuvan suksen päälle painon siirtämistä rohkeasti. Todellinen liitokeli tarkoitti että sukset menivät lähes itsestään ja keskivartalotreeni tuli siitä että yritti pysyä suksien mukana. Vaikeutettiin tätä pistämällä sauvat selän taakse vaateriin ja edettiin pelkillä potkuilla kaarteissa askeltaen tiheämmin.

Katja yksisuksisena

Läpikäytiin kolme tekniikkaa. Kuokkaa lykitään toinen käsi hieman edessä "kuokkien" tai "kyntäen" joka toisella potkulla sauvatyönnöllä vauhtia. Hyvä tekniikka ylämäkiin ja tavalliseen etenemiseen. Ei nopein, mutta tehokas juuri ylämäissä. Wassberg oli vuorossa seuraavana. Tarkoituksena olisi ehtiä työntää sauvoilla jokaiselle potkulle. Hyvinkin hapottavaa jos ei malta liukua suksen päällä... Tahti rauhoittui kummasti kun kunto loppui kesken. Viimeisenä kuokkaa muistuttava Mogren, jossa potku, potku, työntö, potku, potku, työntö -mantraa hokien piti muistaa työntää tasatyöntönä "vanhalle potkulle". Heti kun keskittymiskyky herpaantui paljastui meikäläisen kropasta kuokkaaja. Itseään piti oikein ruoskia että Mogren ajoittui oikein.

Sinnepäin, mutta harjoittelua on jatkettava. Valitettavasti mikään ei tunnu iskostuvan meikäläisen kalloon/kroppaan ilman hyviä yöunia ja sinnikästä toistoa harjoittelun muodossa. Viikonloppuna on edessä Functional Trainer koulutuksen viimeinen lähijakso ja tentti. Paniikki valtaa alaa ja hiihtoa taitaa ehtiä treenata vasta tulevalla viikolla lisää. Siihen asti toivon teiltä sormia ja varpaita ristiin, jotta homma menee kunnialla tentissä ja näyttökokeessa läpi!

Hiihdellen jouluun

Hiihtokausi on avattu tällä viikolla alkuviikosta perinteisesti "mummoladulla", joka kiertää Kaukajärvellä Isolamme. Kieputettiin illan pimeässä kollegan kanssa siellä 3 kiekkaa. Juuri sopiva kauden avausmatka.

Tänään käytiin päivännäöllä ystäväpariskunnan kanssa Kaupista Niihaman taukotuvalle ja takaisin. Käsittääkseni 8km yhteensä, ja välissä tulokset nollaava ihanan lämmin kaakao. Tiukka pakkaslukema aiheutti syväjäätyneet varpaat, sormet ja kankut vaikka kuinka yritti pukeutua. -16 on lukemana jo kunnioitettava ja siksikin otettiin varman päälle ja lämmiteltiin Niihaman mökissä takkatulen loimussa vain 4km rykäyksen jälkeen.

Kyllä se hiihto vaan on kiva laji! Ehkä aloitan huomisen aamun sillä ja käyn testaamassa perinteisen sijaan luistelukuntoa. Sitten riisipuuron keittoon ja perinteiset joulutohinat saavat alkaa.

Viimeisiä treenejä viedään ennen lomaa

Tänään oli pariin viikkoon viimeinen aamukuulailu pakkasen puriessa poskia. Upealla Logican jengillä ollaan saatu aikaan aikas kiva viikottainen treeni, johon mukaan ovat päässeet myös Tampereen kaupungin työntekijät. On aika upeaa treenauttaa jengiä joka huhupuheen mukaan on aiheuttanut kahvipöydissä jopa kateutta. Totuus on kuitenkin että kaikki ovat tervetulleita, vaikka aamun pimeydessä kokoontuva porukka voi salaseuralta vaikuttaakin.

Kuva Tuomo Kilpeläisen Kahvakuulalla kuntoon kirjasta

Tänään meinattiin jäädä aamuäreän aura-auton alle, mutta täpärästi hyppäämällä kuulien kanssa polvenkorkuiseen lumihankeen me selvisimme. Pinkki ihana Gymboss selviytyi myös, koska se oli vielä tuossa kohdassa minulla taskussa. Ihmettelin hämmentyneiden naurunpyrskähdysten seasta että noinko laihoiksi kuulailu on meidät tehnyt että auraajakin päälle ajaa.

Pistehanskat UFS:ltä

Ilta koostui treenistä Tampereen Nääshallilla ja pikaisesta luistelusuksien ulkoiluttamisesta Kaukajärven valaistulla "mummuladulla". Nääshallilla harjoiteltiin pistehanskojen ja pitkän säkin kanssa mätkimistä ja hieman ketteryyttä ja nopeuttakin. Kivaa oli, treenaajalla melkein taju kankaalla, mutta hienosti puskettiin treeni loppuun :) Oman tajuni kävin sitten huohottamassa tuolla salaman mallisella luisteluhiihdolla. Täysiä ensimmäiseen loivaan ylämäkeen ja puoliväliin täysi stoppi. Kaksi kierrosta 1,5km ladulla riitti ja olin kaikkeni antanut. Viisautta on lähteä kotiin kun jaksaa vielä sinne asti.

Nääshallin sisäänkäynti kesäisessä asussa. Lainattu Tampereen kaupungin verkkosivuilta

Niin hullulta kun se kuulostaakin niin hiihtämistä taidan kaivata millin verran lomalla. Pelottaa onko hiihtokelit ohi kahden viikon päästä kun lumi tuli niin myöhään? Luultavimmin ei ja auringon pyyhkiessä poskia ei paljon monot pyöri unissa :)

Kauden eka hiihto

Pääsin vihdosta viimein ladulle hyvän ystäväni Johannan kanssa. Ja toki kauden eka hiihto piti vetää kunnolla ja pitkän kaavan mukaan. 12km tuli hiihdettyä 12 asteen pakkasessa, emmekä tasan alussa lämmitelleet tai lopussa venytelleet. Odotan pienellä kauhulla huomista...

Aikas mauneat näkymät, vai mitä?

Välissä pysähdyttiin kahville ja kaakaolle taukotupaan. Olin ottanut mukaan raakasuklaita, joita pakotin Johannan maistamaan. Ei tainnut syntyä uutta rakkaustarinaa, mutta minulle suklaat maistuivat hienosti kahvin kanssa. Ja jaksoin hiihtää hienosti raakasuklaiden voimin läpi lumisen maiseman.

Kaakaota, kahvia ja "ihanassa" minigrip pussissa raakasuklaita

Jotenkin tuntuu että tämä harrastaminen on yhtä jatkuvaa varusteiden päivittämistä. Hiihtohanskat ovat kylmät ja lämmitessään kovin märät, joka johtaa tauon jälkeen uuteen jäätymiseen. Pitäisi hommata uudet. Onko teillä hyviä suosituksia?

Taukotuvasta olisi voinut ostaa "Kettusen kiireenkutistuskynttilöitä" :)

Oma suositus varusteissa on rohkea panostus hiihtosukkiin. Ei tule rakkoja, lämpö säilyy ja homma toimii. Pelaavat myös lasketellessa ainakin lumilaudan kanssa. Kaverilla taisi villasukat tehdä pienet rakot kantapäihin, mutta minä porskutin eteenpäin.

Lunta ja uudet ihanat uimalasit

Kävin eilen hienoisessa lumisateessa ihastelemassa kaunista valkeaa lunta ja auringonpaistetta. Mietin kuumeisesti koko reissun riittääkö lumi jo ajettuihin hiihtolatuihin Tampereella. Ehkä huomenna käyn katsomassa latuja ja saan vihdoinkin avata hiihtokauden? En voi sanoin kuvailla kuinka paljon syyhyttää päästä hiihtämään.

Lapset olivat päässeet pulkkamäkeen, mutta apua kaivattiin kun lasku oli pysähtynyt puuhun
ja pulkka jatkanut matkaa ojaan. 

Siellä se oja on, pakkasesta huolimatta vielä virtaa vesi :)

Tällä viikolla kävin myös testaamassa upouudet uimalasit. Jesta sentään miten lujaa minunkin tekniikallani yhtäkkiä pääsi ja kuinka helppoa oli uida pitkä matka nopeasti. Suosittelen ihan jokaista investoimaan uimalaseihin sen muutaman kympin. Tekniikan hyvänä pitäminen helpottuu heti ja metrejä alkaa kertyä kuin taikaiskusta kun kasvot voi huoletta laskea veteen tuosta noin vaan.

Ihanaiset violetit uimalasti violetilla matollani... miten niin lemppariväri?

Laseja etsiessään kannattaa kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin asioihin ja sovittaa jokaikiset kakkulat ennen ostoa.

• Tuntuuko lasit imeytyvän silmien ympärille itsekseen? (Tästä plussaa, vedenpitävyys on taattu)
• Voiko kiinnitysnauhaa säätää helposti?
• Pysyykö kiinnitysnauha hyvin paikallaan asetetussa pituudessa?
• Miltä maailma näyttää lasien läpi katseltuna? Näetkö sivulle ja eteen hyvin niin että lasit eivät ole tiellä?
• Onko lasien väri sellainen, että näet varmasti uida heikommassakin valaistuksessa (esim. luonnonvesissä kesällä)?
• Tuntuuko lasien reuna hyvälle kasvoja vasten? Näihin on kosolti eri pehmeysasteita ja materiaaleja. Valitse itselle sopivin.

Lasien hankkimisen jälkeen sitten se tärkein vaihe ja uimaan!

Hiihto on ihana laji!

Tänään koitti se vähän harmaampi päivä ja sain kaverit houkuteltua rinteen sijasta suksimaan. Käytiin hiihtelemässä n.15km lenkki Ylläsjärveltä Latvamajalle ja takaisin. Vaikka omistan luistelusuksetkin, on täällä mukana vain perinteisen kamat. Tahti oli tasaisen mukavaa meille perinteisen hiihtäjille, mutta voisin kuvitella, että luistelukamoilla varustettu matkatoveri oli vähän kylmissään. Urheasti hän kuitenkin himmaili kanssamme ja teki sitten vielä perään extran 8km lenkin Aurinkotuvalle ja takaisin. Arvostan!

Alle kunnon aamiainen puuroineen päivineen

 Hiihtäminen on ihana laji, koska se on tehokasta liikuntaa, tapahtuu ulkona ja maisemista ehtii nautiskella. Tällä kertaa maisemat olivat aika erilaiset, kun lunta riitti hiihtämiseen hienosti, mutta heti ladun sivussa nähtiin puroja, suota ja mustikanvarpuja täynnä olevia töppäreitä. Kevät yrittää tulla kovasti esille, mutta lumi pistää vielä hanttiin :)

Pieni puro on murtautunut lumen alta vapaaksi

Hiihtäessä itselle tärkeää ovat maisemien lisäksi kunnon tauot, joilla nautitaan hyvistä eväistä. Tänään pakkasimme mukaan hedelmiä ja lämmintä mehua, sekä vettä. Latvamajalla oleva kahvila oli vielä auki, ja perinteinen makkarankäristys oli ohjelmassa. Lämmintä kaarnikkamehua oli tarjolla mielestäni todella korkeaan 3e/lasi hintaan. Maku oli silti hyvä ja eipä tuo hiihto muuten kovin kallis laji ole.

Makkaraa latukahvilassa grillaten

Takaisintullessa pidimme pari ylimääräistä lepotaukoa laavulla ja ihan keskellä korpeakin. Mehu termarista teki kauppansa ja loppuun asti jaksettiin. Jälkikäteen sykemittarin tulkinta aiheutti hivenen hilpeyttä. Oma laskennallinen maksimisykkeeni on 191, en ole tätä koskaan tavoittanut vaan aiemmin mitattu maksimisyke on ollut 187. Harjoituksen tallennettuani sykemittari alkoi vilkuttaa ruudulla kysymystä "update maxHR?" ja kertoi, että piikkisykkeet olivat olleet 195. Mahdollisuus mittavirheeseen on toki olemassa, mutta päivitin lukeman mittariin kuitenkin.

Laavutauko paluumatkalla

Ruokailun ja kauppareissun jälkeen päädyimme vielä Hotelli Saagan kylpylään. Uitua tuli kyllä, mutta pääosin keskityttiin poreissa rentoutumiseen. Nyt olo on aikas raukea, ja luulen että uni maittaa makeasti ensi yönä.

Voikaa hyvin, ja nauttikaa olostanne lähestyvänä pääsiäisenä!