Aurinkoa rinteissä, mutta tuuli yltyy

Täällä on laskettu toinen päivä, ja tiedättekö mitä? Aurinko armas näyttäytyi! Kuvista voitte päätellä kuinka hienolta samaiset rinteet näyttävät nyt kylpiessään auringossa. Ehkä hieman enemmän möykkyjä, ja aamusta ei luistanut minnekän. Hämmentävä fiilis kun ajattelee että kissan jäljissä skulaa ainakin, ja pysähtyä kuin seinään :)

Ainoana haittana tuntuu olevan yltyvä tuuli. Tuolihissit eivät kulje, ja ankkurihissit vaativat jaloilta hieman liikaa. Tauoilla, huumorilla ja tsempillä tästäkin selvittiin niin että eilen laskettua tuli jo nelisen tuntia (+tauot, mutta niiden aikanahan ei lasketa). Yhdellä tauolla noukittiin talteen yksi geokätkö.

Aurinko <3

Yksi seurueestamme on "puhunut norjaa" tässä vuorokauden verran, joten hänen pikalomansa on menossa lujasti penkin alle. Ei hätää, kunhan me muut emme pääse tästä osallisiksi. Voi olla autollisella vatstautisia karu kotimatka, jos siihen tilanteeseen päädytään.

Rukakylä

Ovat sumputtaneet sitten viimenäkemän loputkin rinteen alla olevasta Rukakylästä. Jotenkin jännä miten kehitys kehittyy ja rakennuksia pykätään rinteeseen. En tiedä tykkäänkö, mutta ehkä se on vaan vanhojen aikojen kaipuuta.

Rukakylä osa 2

Pikaraportti päättyy tähän, jotta pääsen auttamaan aamiaisen valmistelussa ja sitten taas rinteeseen. Nilkat pitäisi teipata rakkolaastareilla, mutta olen lähtenyt matkaan täysin ilman mitään apteekkitarvikkeita. Jotain aina jää, tällä kertaa matka-apteekki.

Rukakylän keskellä oleva pömpeli päästää parkkihalliin sen alla

Geokätköilyä kokeilemassa

Katja tahtoi viettää synttäreitään retkiluistelemalla. Homma osoittautui yllättävän hankalaksi toteuttaa ja päädyimme keventämään tästä aiheutunutta harmitusta shoppaamalla molemmille uudet hiihtoasut ja minulle vielä uudet lautailuhousut. Retail therapy :) Voi kun joskus löytäisin vaatteita yhtä helposti myös arkeen!

Kun retkiluistelu ei siis ollut optio, otettiin ulkoilu tavoitteeksi. Soitettiin yhteiselle ystävällemme Terolle ja lähdettiin geokätköilemään. Tero on vanha konkari, ja Katjakin on hakenut jo pitkälti yli kymmenen kätköä. Tässä seurassa oli turvallista lähteä keskelle pimeää metsää testaamaan lajia.

Tässä ensimmäinen kätköni iPhoneen ladatun ilmaisen softan opastamana. Tähän kätköön ei liity muita kuvia

Geokätköilystä voi lukea lisää täältä ja täältä, mutta pähkinänkuoressa hommassa on tarkoitus etsiä piilotettuja kätköjä koordinaattien perusteella. Päästyäsi koordinaattien osoittamaan paikkaan, pitää etsiä ja löytää varsinainen kätkö joka on jokin vettä pitävä astia, josta löytyy logikirja ja mahdollisesti kynä loggausta varten. Joltain kätköiltä voi löytyä lisäksi matkalaisia tai vaihdokkitavaroita.

Ei ollut siellä

Tämä on salaista hommaa ja tarkoitus on, että muut ihmiset ympärilläsi eivät älyä mitä olet tekemässä. Meidän reissut puoleen reiteen upottavassa hangessa keskellä pimeintä metsää kolmestaan eivät taatusti olisi jääneet huomaamatta jos joku olisi ohi kulkenut. Vaan eipä näkynyt ketään ja saatiin Katjan kanssa hihitellä ihan rauhassa pystysuorana yllättäen nousevaa rinnettä ja tielle kaatuneita puita jotka olivat juuri niin korkealla että yli piti kammeta ja toisaalta niin matalalta että ali olisi pitänyt ryömiä nenä lumea viistäen. Terohan ei hihitellyt, vaan johdatti meitä eteenpäin. Hauskaa uskon Terollakin silti olleen.

Kaunista, mutta ei löytynyt täältäkään

Yhtäkkiä oli kulunut kaksi ja puoli tuntia, nilkat olivat litimärät, sormia palelsi ja viimeinen kätkö ei suostunut löytymään. Päätettiin poistua kotia kohden, kun kellokin oli jo puoli kymmenen illalla. Takaisin autolle pari kilsaa, kotiin, saunaan ja purkamaan sykemittarin tietoja. Rämpimisessä kului hieman yli 300kcal ja keskisyke oli 100bpm, piikkisykkeet 139bpm. Ei ihan hillittömän tehokasta, mutta eipä tullut tuskastuttavan hikikään. Oli mukavan leppoisa tapa tehdä peruskestävyystreeniä pitkäkestoisesti raikkaassa ulkoilmassa.

Tarkoitus oli ottaa kuva jyrkästä seinämästä, mutta käyhän se näinkin :)

Omalla tavallaan tosi jännää ja kivaa kun saa olla jossain yhteisössä mukana, tekemässä jotain salaista mistä muut eivät tiedä. Lisäksi mukavaa luonnossa liikkumista ja pääsy paikkoihin joihin ei ihan varmana tulisi mentyä ilman kätköilyä.

ps. Jotta salaisuudet säilyisivät, en kerro millä kätköillä kävimme enkä paljasta mistä kuvat on otettu jotta muillekin jää löytämisen ilo