Ihmiskoe - Matkalla paleomaassa osa 1

Koska kaikkea pitää koittaa, niin tätäkin. Sen kummemmin perustelematta tässä matkakertomusta viimeisiltä parilta kuukaudelta, jolloin syömisiä on ohjannut Paleo kickstart.

Aiemminkin olen kokeillut vaikka mitä ihmedieettejä, ja niistä voit lukea lisää täältä. Ideana on ollut kokeilla aidosti eikä vaan akateemisesti linjata että kaikki dieetit ovat huonoja ideoita. Antaa teille lukijoille mahdollisuus nähdä mitä kyseinen dieetti minun maailmassani tarkoitti ja päättää vasta sitten kannattaako hommaan lähteä. Toki teen tätä ensisijaisesti itseäni varten, tutkiakseni itse miten kroppa käyttäytyy eri tilanteissa.

Kuva otettu joskus joulukuussa. Kaikki paitsi mandariini sopisi aamiaiseen paleo kickstartilla

Paleo kickstart jakaantuu muutamaan osuuteen. Ensimmäinen niistä on karuin ja sitä voisi kuvata sallittujen ruoka-aineiden kautta näin: "vain lihaa ja kasviksia". Kuten tupakasta vieroittautuminen on toisille helpompaa kerralla niin voi myös ruokatottumusten muuttaminen olla. Tällä vaiheella tavoitellaan aineenvaihdunnan muutoksia, joiden avulla insuliinipiikit eivät ole niin korkeita ja elimistö oppii hyödyntämään järkevällä tasolla olevia sokereita paremmin.

Seuraavissa osuuksissa ruokavalioon lisätään marjoja, sitten hedelmä ja lopuksi bataattia ja riisiä. Alun "cold turkey" osuuden jälkeen tulee täysin vapaa syöntipäivä ja loppuaika mennään vapaalla päivällisellä joka viides päivä.

Hiukan pippuria rojautti kaupan täti salaattiin

Jostain syystä sain puristettua itsestäni täyden puritanistin ekaksi 14 päiväksi. Suusta ei mennyt milliäkään alas sellaista mitä ei olisi saanut. Aamut lähtivät käyntiin munakkaalla ja kasviksilla, töihin joko tein eväät tai ostin salaatin tarkkaan valikoiden. Illalle olin varannut etukäteen ruokaa, jota kokkasin siis tiettyinä päivinä useamman päivän tarpeiksi. Ja tässä se onnistumisen edellytys taisi ollakin, etukäteen varautuminen ja suunnittelu.

Marjat mahdollistivat proteiinismoothieiden paluun ruokavalioon

Ekasta jaksosta opin paljon omasta kropasta ja sen toiminnasta. Opin myös paljon omasta henkisestä kantistani. Kun tuli todella tiukka paikka töissä ja suoraan sanottuna vitutti niin ettei veri kiertänyt tuli mieleen heti että menen ostamaan suklaata kaupasta. Pullaa, karkkia tai suklaata tai vaikka kaikkea kerralla. Vaan sitten löytyi jostain se pieni ääni joka sanoi että on menossa paleo kickstart johon tämä ei kuulu. Että miksi tekee mieli karkkia, ja parantaisiko se pahaa mieltä? Ei parantaisi, ja karkit jäivät kauppaan. Tunnesyöppö minussa silti on, mutta jostain löytyi tuossa kohtaa rauha ja järki laittaa sille tunnesyöpölle kampoihin. Pohtia tilannetta ulkopuolelta rauhassa.

Tätä hetkeä odotin aika innolla. Lisäyksenä aamupaloihin marjat!

Oman kropan toiminnasta oppiminen ei mennyt näin ruusuisissa merkeissä. Hommassa varoitellaan siitä että treenit voivat tökkiä. Ei tökkineet aloitusviikolla salitreenit mitenkään erityisesti, jonka vuoksi perjantain (4 päivää paleota takana) bodycombat tunti oli aikamoinen ylläri. Kolmannen biisin kohdalla teki mieli kuolla. Tuntui että jalat olivat suossa, jossa killuin lantiota myöden. Yksikään polvi ei kohonnut, hyvä että pystyi kävelemään. Päässä suhisi, lihaksiin sattui, teki mieli vähän itkeä tirauttaa. Totesin tuntilaisille ääneen, että tankkauksessa on käynyt munaus ja kehotin tsemppaamaan munkin puolesta. Loppuun asti kärvisteltiin, kukaan ei pyörtynyt, mutta koreografian jossain kohdissa mentiin lihasmuistista mitä sattuu kun pää ei pysynyt mukana yhtään sen enempää kuin jalat toimivat.

Seuraavalla viikolla tankkasin sääntöjä hieman kiertäen urheilujuomaa (hiilihydraattia) alle ja päälle tuon tunnin. Työt on hoidettava laadukkaasti omista kokeiluista huolimatta.

Positiivisia vaikutuksia olivat ekan parin viikon aikana seuraavat:

• Vatsa ei pullistellut tai oireillut mitenkään, edes paukkuja ei päässyt
• Paino ei tippunut, mutta eipä sitä kertynytkään vaikka vapaasti sai syöpötellä isojakin annoksia

Negatiivisia vaikutuksia:

• Elimistön täysi tyhjeneminen omassa työssä tarvittavista hiilareista ei tuntunut kivalle, ja vahinkoa korjattiin pari päivää
• Sosiaalinen eristäytyminen työkavereista lounasajaksi ja muutenkin "kaikesta tarjotusta kieltäytyminen" ei tehnyt hyvää henkisesti

Neljäntoista päivän kärvistelyä seurasi täysin vapaa päivä syömisten osalta. Säännöt menevät niin, että ympäripyörryksiin ei itseään saa syödä ja seuraavana päivänä täytyy pystyä treenaamaan. Kehoitus tutkailla omaa oloa on myös annettu. Minähän vetelin hampparin ja ranskalaisia heti lounaaksi. Aamiaiseksi söin minulle rakasta puuroa, josta olin nähnyt jo unta. Puuro maistui paperille ja hampparin kera ranut nousivat päähän. Hyvin hämmentävää. Välittömästi myös vatsa turposi ja alkoi paukuttaa.

Illalla söin vielä karkkia, kun kerran sai. Muutoin illalla palasin jo pääosin ruotuun muiden syömisten osalta. Teki silti hyvää henkisesti irrotella ja todeta omin vatsoin miten huonoksi olo tuli mässyistä ja muista. Puuron kanssa en ole sittemmin koittanut enää kertaakaan. Mieheni totesi että "nyt tiedät miltä puuro meistä muista maistuu". Yhden elämänjakson (32 vuotta!) loppu? Ei enää aamupuuroa?

Ajattelin jakaa tämän paleo homman osiin. Joten seuraavia osia odotellessa saatte kommentoida tätä. Miltä vaikuttaa? Voisitko itse koittaa?

6kg 6vk haasteen loppuraportti

On tullut aika päättää 6kg 6vk dieetti ennen kuudetta viikkoa. Tähän asti dieetti on loukannut vain omaa ihmisarvoani ja aiheuttanut kärsimystä vatsalleni. Sivulliset eivät ole kärsineet, päinvastoin hihitelleet minun koettelemuksilleni ja unille ruisleivästä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että laihtumisen sijasta olen onnistunut tukevoitumaan entisestään 500g aiemmin kerrytetyn 1,5kg päälle ja nyt alkaa riittää. Siirryn omiin hyviksi havaittuihin neuvoihini ja pudotan häiritsevät kilot pois ennen kesäloman alkua, johon on 2 viikkoa.

Seuraavaksi muutaman tärkeän otsikon alle kerättyjä ajatuksia haasteen ajalta ja "lessons learned" eli mitä on tullut opittua.

Jos ei tee niinkuin käsketään ei tule tulosta
Minähän en voi sanoa tuosta dieetin toimivuudesta sitä taikka tätä, kun en onnistunut yhtäkään puhdasta viikkoa noudattamaan ohjelmaa. Yksittäisiä päiviä tai jopa muutaman päivän putkia oli, mutta silti lipsumisen ja ohjelman rikkomisen vietti oli vahva ja vesitin tehokkaasti koko ohjelman.

Vetoan edelleen kuitenkin siihen, että jos jokin tuntuu alunperin väärältä ja vaikealta onnistumisen edellytykset ovat olemattomat. Jos yritän rikkoa itseäni vastaan, keho ja mieli pistävät hanttiin täysillä. Tärkeintä olisikin löytää tapa, joka tuntuu oikealta ja jonka onnistumiseen voi uskoa. Silloin on helppoa, jopa luonnollista, tehdä kuten käsketään.

Kuulun ihmisiin joilla ei ole tippaakaan itsekuria
Kun keho huutaa aamupuuroa ja unissa seikkailevat ruisleivät voitte olla varma, että lipsumisiin oli vahva syy. Toiset sanovat sitä huumausaineeksi, toiset vehnäksi, minä tarpeelliseksi ravintoaineeksi. Leipä ja kaurapuuro eivät ainakaan omalle kropalle ole myrkkyä kohtuullisissa määrin nautittuna. Koska tiedän ja uskon edelliseen väittämään, en näe pointtia kieltäytyä pitkässä juoksussa vatsan toimintaan positiivisesti vaikuttavista ravintoaineista. Siksipä lopputulos on että "lipsun ja häpeän".

Onko kyse laihduttamisessa sitten itsekurista? Ei, kyse on siitä, että opetellaan syömään tavalla joka voi toimia tästä eteenpäin aina päiviemme loppuun saakka. Ei siis Mikko Kivisen aikoinaan toteuttamaa näkkileipädieettiä, koska ei kukaan oikeasti kuvittele syövänsä tuolla tavoin ikuisesti. Miksi laihtuakseen pitäisi syödä eritavoin kuin tavallisesti? Jos ei opettele syömään terveellisesti arjessa, ei mikään mielen lujuus pidä ihmistä laihana kun dieettaaminen on ohi.

Hiilihydraatit kuuluvat treenaavan ihmisen elämään
Hiilihydraatteja tulisi kehossa olla riittävästi jos yksikään kestävyyslaji kiehtoo tai kuuluu omaan lajivalikoimaan. Pirkan pyöräilystä nyt puhumattakaan... Lisäksi hiilihydraatitonta ruokavaliota ei ole olemassakaan, jokainen meistä vetää taatusti jonkun määrän hiilaria päivittäin.

Jokaisen kroppa on erilainen, mutta on tieteellinen fakta että kropalle helpompi tapa saada kestävyysurheiluun tarvittavat hiilarit on syödä hiilaria eikä pakottaa kroppaa oppimaan glykogeenin muodostus muista ravintoaineista. Toisilla taas hiilihydraattien vähentäminen olennaisesti vähentää turvotusta ja tukkoista oloa ja lopputuloksena laskee painoa. Hyvä niin, jos pää kestää ja vatsan toiminnasta huolehditaa marjojen, hedelmien ja kasvisten kuiduilla.

Dieetit eivät ole ihmisiä varten
Hetkellisesti elämänsä vääntäminen ihan eri asentoon kuin aikaisemmin on ihan päätöntä puuhaa. Asiakkaideni kanssa usein puhutaan tarpeesta saada paino putoamaan nopeasti ja jonkin ihmedieetin avusta tässä. Kysyn aina mitä asiakas odottaa parin kuukauden dieettiä seuraavalta ajanjaksolta? Miten hän on ajatellut syödä silloin, mitä tehdä, miltä näyttää, miten pitää huolta siitä, etteivät kilot palaa? Suurin osa yllättyy vähän itsekin kun vastausta ei löydy.

Moni kysyy minulta, onko ohjauksessani käyttämäni dieetti ihan kamala ja voiko sitä muokata. Hiljaisuus ja hämmennys on usein valtavaa, kun selitän, että tahdon nähdä mitä asiakas syö arjessaan ja rakentaa uuden paremman ruokavalion tämän tiedon pohjalta. Rakennan ruokavalion keskustellen asiakkaan kanssa, ja tätä muokataan niin kauan että uuden ja paremman ruokavalion noudattaminen tuntuu hyvältä ja luontevalta.

Minä en siis itse usko dieettaamiseen, en suosittele sitä asiakkailleni enkä läheisilleni. Uskon terveelliseen syömiseen, jonka kerran opittuaan ei voi lihoa eikä toisaalta laihtua kovasti alle hyvän olon painonsa. Uskon siihen, että pysyäkseen terveenä ei tarvitse elää jatkuvassa tunteiden ristiaallokossa ja kiusata itseään, kivaa ihmistä.

Mitä seuraa ylensyönnistä?

Tiedättekö te mitä seuraa ylensyönnistä ja mässäilystä juhlapyhinä? Minä tiedän. Ei ratkea napa, vaikka siltä voi hetkellisesti tuntua. Et liho järjesttömiin mittoihin viikonloppuna, vaikka moni voi niin väittää. Mutta kehität itsellesi pohjattoman nälän joka ei taitukaan tavallisella ruualla tai normaalilla ruuan määrällä. Lisäksi tutustutat elimistösi uudestaan sokeriin, jota aivot alkavat välittömästi himoita enenevässä määrin.

Huh sentään, että tänään on sitten syöty. Olen pyrkinyt kertomaan kropalle, että olen syönyt tarpeeksi. Hormonit ovat eri mieltä kuin aivot. Vatsa murisee, vaikka juuri söin munakkaan. Ei naurata, mutta aion pysyä tiukkana. Takaisin normaaliin syömisen rytmiin, määriin ja treeniä päälle.

Nopeita vinkkejä palautumiseen "syömisputken" jälkeen:

• Palauta välittömästi tavallinen rytmi, eli ruokaa 3-4h välein
• Kun olet syönyt aikomasi aterian on odotettava ja vaikka kärvisteltävä seuraavaan ateriaan asti. Ei santsikierroksia, ei jälkiruokaa, ei "jotain vähän vielä"
• Muista juoda tasaisesti nestettä, päivässä 1,5 litraa tai enemmän jos urheilet
• Syö terveellisesti, ja sisällytä jokaiseen ateriaan muutama hyvä proteiinin lähde, värikkäitä kasviksia ja laadukasta rasvaa (esim. öljyä)
• Vältä sokeria, alkoholia ja isoja annoksia kuin ruttoa pari päivää. Älä esimerkiksi hankkiudu buffet-pöytien ääreen
• Muista että olotila menee ohi muutamassa (maksimissaan kolmessa) päivässä 

Kalaa, kalaa, kalaa, kalaa!!!

Tänä(kin) Juhannuksena meidän porukka söi kalaa. Kalaa oli ostettu kaupasta ja sitä myös kalastettiin Näsijärvestä. Verkoilla, virveleillä ja mato-ongella. Ostetut kalat olivat ahventa ja lohta, ja ne nautittiin upeasti laitettuna Juhannusaattona yhdessä parikymmenhenkisen seurueen kera. Oli meillä silliä ja jopa silakkalaatikkoa, jossa silakat oli täytetty ahvenen mädillä. Upeaa, väitän minä.

Muurikalla paistuu vehnäjauholla leivitettyjä ahvenia

Salaattiakin oli montaa erilaista

Juhannusaattona laskettiin verkot illansuussa, ja 8-vuotias veljenpoikani pääsi mukaan tälle reissulle. Taisi olla aika tärkeä reissu, koska muuten ees taas singahteleva nuorimies oli koko parin tunnin reissun hiiskahtamatta isompien kalamiesten raportin mukaan. Seuraavana aamuna kalamiehiä riivittiin sängystä puoliväkisin jotta verkkoja päästäisiin kokemaan, mutta viimemetreillä nuorimies perääntyi eikä lähtenytkään verkkoreissulle.

No okei, syötiin me muutakin kun kalaa...

Harmi ettei lähtenyt... Järkyttävän suuri kalasaalis sisälsi muunmuassa 2,5kg kuhan. Veljenpoika ei kuitenkaan lannistunut, vaan seuraava tunti vietettiin tiiviisti mato-ongen ja virvelin varressa. Sinnikkyys tuotti tuloksen ja pari ahventa pistettiin savustuspönttöön. Itse kalastettu, tuoreena savustettu ja itse syöty ahven oli huima saavutus :) Meille muillekin riitti kalaa tuoreena paistettuna, lisäksi oli pottuja, kaalipataa muurikalla paistettuna, kylmäsavustettua ja graavattua lohta.

Juhannuspäivän kalansaalis

Kala on rasvaista, ja siksi kalorilaskurit varoittelevat sen kohdalla isoista kalorimääristä ja runsaasta rasvasta. Kalan rasva on kuitenkin terveellistä. Kalan rasva sisältää paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja ja vain vähän tyydyttyneitä rasvahappoja. Rasvahapoista etenkin n-3 on tärkeää aivojen, keskushermoston ja näkökyvyn kehitykselle. Jos haaveissasi on tulla raskaaksi, kala on hyvä seleenin lähde jota monelta nuorelta naiselta puuttuu.

Hillitön kuha ;)

Verkkoja jätettiin seuraavaksikin yöksi pyytämään, vaikka kalaa oli ihan tarpeeksi jäljelle jääneille viidelle hengelle. Aamulla oli noussut tuuli, satoi vettä ja keli oli muutenkin jäätävän perinteinen Juhannussää. Verkot oli pakko kokea ja hakea pois, joten urheat kalamiehet lähtivät matkaan. Takaisintullessaan heillä oli mukanaan 12 kuhaa, 2 siikaa ja 4 ahventa, sekä kasa täysin seonneita verkkoja.

Päivä kaksi ja parisenkymmentä kalaa kasalla

Osa savustettiin, osasta tehtiin fileitä joita jaeltiin ympäri kaupunkia ja loput pistetään pakkaseen. Ensiviikolla minun eväänäni on savukalasalaattia ja iltaisin paistettua kuhafilettä. Melkein käy itseäni kateeksi :) 6kg + 6vk haasteen nimissä koitan vastustella viimeiseen saakka kiusausta laittaa savukalaa ruisleivän päälle. Katsotaan miten onnistun.

Juhannusaaton auringonlasku

Onneksi pakkasessa on nyt terveellistä "pikaruokaa" eli kalaa fileenä. Taatusti puhdasta, oman mökin lähistöltä pyydettyä ja katkeamattoman kylmäketjun varmistamaa superfoodia.

Vinkki Juhannuksen ruokaostoksiin ja pieni haasteraportti

Tänään kaupassa tuskastellessa, tuli ensimmäistä kertaa tämän 6kg 6vk haasteen aikana olo, etten halua karkkia tai muutakaan kuraa kaupasta edes siksi että edessä on Juhannus. Ehkä siksi, että ruokailut on menneet kirjan mukaan ja muutenkin viisaasti tänään ja eilen. Sain jopa kokattua kirjan ohjeella jauheliha-vuohenjuusto-feta-munakoiso lasagnea.

Kuva wikipediasta

Lasagnelevyt siis korvattiin munakoisolla, ja sitten sisäinen kokkini heräsi säveltämään loppureseptin osalta vähän vapaammin. Juustokastikkeen korvasi ohjeenmukaisesti feta ja vuohenjuusto, mutta jauhelihakastikkeeseen en suostunut kermaa kaatamaan (eikä sitä kaapissa edes ollut). Laitoin silti reilun ruokalusikallisen chili-paprika tuorejuustoa. Tuli yllättävän hyvää, ja yllättävän vähän raskasta. Perinteinen lasagne on yleensä jymähtänyt vatsanpohjalle laakista ja tehokkaasti. Tämä versio oli hyvää, mutta ei lamauttanut koko naista syömisen jälkeen.

Sitten siihen vinkkiin, jolla selviät Juhannuksesta ja muistakin juhlapyhistä joiden tärkeä osuus on syöminen:

Sitä mitä et kaupasta osta, sitä on äärimmäisen hankala syödä.

Kuva lainassa täältä: http://www.mankeli.com/huumorikuvat/266/

Näillä ajatuksilla toivottelen hyvät jussit kaikille. Koittakaahan olla hukkumatta tai muuten telomatta itseänne tai läheisiänne.

Hallittu repsahtaminen ei mennyt ihan niinkuin Strömssössä - 6kg 6vk haaste viikko 3

Jaahans, viikko hurahti ja nolla postausta. Pahoittelut arvoisat lukijat. Olen treenannut ja treenannut ja syönyt ja syönyt. Kuten viimeksi mainitsin, oli Pirkan pyöräilyä varten pakkokin vähän hellittää dieetistä ja repsahtaa hallitusti viikonlopun ajaksi. Hallittu repsahdus jatkui vielä maanantaina palautteluidealla. Koko kolmen päivän ajan teki aamupuuroa maistellessa lähes itkeä ilosta...

Noh, tällaiset tarinat eivät yleensä pääty hyvin. Kun kyseessä on aamupuuro ja onnenkyyneleet sekä äärimmäisen rankka treeniviikko voi varautua pahimpaan. Söin maanantaina hampurilaisen ja ranskalaiset, koska rahkavälipala (jossa marjoja ja maitorahkaa) ennen 4,5 tunnin tanssitreenejä ei jaksanut kantaa minua kotiin asti ja toisaalta Los Angelesista saapunut opettaja ja muut vanhat kamut houkuttivat liiaksi.

Tiistaina yritin tsempata ja siirryin takaisin ruotuun jogurtti + 2rkl mysliä aamiaisiin pienellä marja ja maitorahka lisällä. Jostain syystä rakkaat proteiinipatukkavarastoni olivat ehtyneet ja söin treenien lomassa eldoradon myslipatukoita (suklaata ja viinirypäleitä myslin joukossa, omnom!). Illalliseksi väkertämääni jauheliha-parsakaali-täysjyväpastapataa. Ei ihan kirjan ohjeilla siis tiistainakaan...

Keskiviikkona lounas venyi yli kahteentoista asti ja sisälsi ruiskuoressa olevan pancho villan hampurilaisen sekä muutaman ranskalaisen. Rahkavälipala kantoi yllättävän hyvin illan treenit, mutta sitten taas seura ja hiilarihimo sai minut sortumaan 2h+k ravintolassa pöydän kokoiseen toastiin... Metwurstista ja mozzarellasta taitaa saada karppaaja pisteet, mutta vaaleasta leivästä taitaa tulla sanomista?

Torstaina kärvistelin kiltisti puoli kahteen saakka aamuisen jogurttisetin voimalla. Peli oli selvä, kun reitti kulki Subwayn ohi. Jos itseään voi jostain edes kehua, niin siitä että otin vain puolikkaan leivän ja jätin majoneesit ja juuston vähemmälle korvaten ne tuplamäärällä kananrintaa. Eva Wahlströmkin suosittelee subeja... kaikui mielessäni. Jepjep!

Perjantaina ajattelin tsempata, kun tiesin että lauantaina tulee otettua alkoholia mikä on ehdottomasti kielletty ohjelmassa. Päivä meni hyvin, ja jopa ABC:n huoltiksen noutopöydästä sain koottua ohjelmaan soveliaan aterian höyrytettyjä kasviksia ja kuivaksi paahdettuja kanafiletikkuja. Perjantaina myslipatukat oli jo syöty, joten kärvistelin vedellä. Illalliseksi kotona söin tekemiäni luomujauhelihapihvejä ja salaattia.

Viikon opit:

• Kun on kiire, suunnittele etukäteen ja vältä sudenkuopat ja suden nälkä
• Ihminen voi olla addiktoitunut kaurapuuroon ja herkistyä sen uudelleentapaamisesta vaikealla hetkellä
• Syö 3-4h välein ja vältä hillittömät ylilyönnit, tärisevät kädet ja vastaantulijoiden tappohimo
• Kun näet ihania ystäviäsi rajatun ajanjakson ja voit viettää heidän kanssaan aikaa, älä anna ruuan rajoittaa vaan nauti täysin rinnoin. Dietille ehtii seuraavallakin viikolla.

Viikko takana 6kg 6vk haastetta

Lupasin raportoida vähintään viikoittain haasteen etenemisestä... Paljonkin raportoitavaa olisi ollut, muttei voimaa ja uskallusta raportoida. Eli metsään on mennyt, hankalaa on ollut ja tulostakin on vastaavasti ihan pyöreän nollan gramman verran.

Tarkoituksena on syödä kirjan ohjeiden mukaan. Noh, kirjaa olen välillä availlut ja sitten todennut ettei mikään täsmää jääkaapin sisällössä siihen mitä kirjassa lukee. Koen ettei olemassa olevien ruokien pilaantumisen mahdollistaminen ole järkevää, joten olen tyytynyt siihen mitä on ollut tarjolla.

Lounaita on tullut viimeviikolla sattuneen työsuman vuoksi syötyä pääosin ulkona. Ja vaikka voisinkin pyytää annokseni "höyrytetyillä kasviksilla" ranskalaisten tai muunlaisen perunalisäkkeen sijaan olen ollut niin nälkäinen että näköä haittaa tilatessani. Tämä on johtanut haluttomuuteen alkaa inttää lounasravintolan ruuhkassa kasviksien perään. Laiskuutta ja tekosyy. Myönnetään.

Jos jossain olen päässyt lähelle onnistumista, niin aamiaisissa. Olen syönyt rahkaa ja sokeroitua mehukeittoa (hyihyi, sokeria!), jogurttia ja cocovin trailmixiä (yllättävän hyvää), paistanut munakkaita (vaan en syönyt niitä marjojen kanssa...) ja kerran jopa aloittanut aamun kakoen keitettyä kananmunaa tuoreen appelsiinin kera alas.

Kirjan ohjeiden mukaan jogurttia saisi marjojen ja/tai pähkinöiden kanssa ottaa desin verran. Tiedättekö miten pieni luraus jogurttia on 1 desilitra? Minä tiedän, se ei riitä mihinkään, tulin lähinnä vihaiseksi. Niinpä ensimmäisen testin jälkeen lisäsin tähän puoli purkillista maitorahkaa. Ja kananmunat... ei liene tarpeen edes sanoa miltä tuntuu vetää pelkkää keitettyä kanamunaa kitusiinsa. Sydän huutaa rinnalle ruisleipää.

Ja tästä päästään kuituihin. Olen luopunut aamupuurosta, joka on tähän mennessä ollut kuidun lähde jo sinällään ja lisäksi paikka mihin on lorahtanut leseitä, chia-siemeniä ja vaikka mitä muuta ihanaa kuidukasta. Nyt en ole löytänyt riittävälle kuidulle luontevaa paikkaa ja lopputulos on ollut kärsittävissä vessassa. Enempiä yksityiskohtia ei tipu.

Koska olen päättänyt, että haaste viedään loppuun, jatkan kärvistelyä. Jatkan luultavasti myös sääntöjen rikkomista. Annettakoot ansiokseni, että tänään on syöty ensimmäistä kertaa koko päivä lähes oikein ja kirjan ohjein. Vielä tämä tästä lähtee! Ja jos ei lähde, niin sovitaan jo nyt ettei vika ole minussa vaan keinoissa. Kuten Patrig Borg sen blogissaan hienosti todisti.

Ihmiskoe, kohteena PT itse

Joskus tulee eteen niitä hetkiä kun huomaa äkkiarvaamatta jonkun muuttuneen elämässä ja se jokin on generoinut kiloja lanteille. Omassa tapauksessani 1,5kg lisää elopainoa noin vajaassa kuukaudessa, joka on vietetty uudessa työpaikassa... HUH!

Illalliseksi söin "grilliruokaa" eli kanaa vartaassa, kesäkurpitsaa, täytettyjä herkkusieniä ja punajuuria + sipulia haudutettuna foliokääreessä. Ihan oma resepti kaikessa, äärimmäisen hyvää :)

Noh, tilanne on nyt havaittu, tiedostettu ja aiheesta on ahdistuttu. Eihän PT:lle kuulu käydä näin? Vaan näinhän se on, että me personal trainerit ollaan ihmisiä siinä missä muutkin ja repsahdetaan, haksahdetaan ja höynähdetään ihan siinä missä muutkin. Fittnes-urheilijat on sitten oma lajinsa, ja ne ei koskaan sorru kaidalta tieltä, edes eläkkeellä :)

On tullut aika suorittaa ihmiskoe.

Olen ostanut mielenkiinnosta dieettikirjan nimeltä "6 kiloa 6 viikossa" (Ulrika Davidsson & Ola Lauritzson, WSOY). Tarkemmin tutkittuna tämä dieettikirja on enemmän keittokirja, kuin dieettikirja. Muutamassa sivussa on kerrottu mihin dieetti perustuu (=karppaaminen jollakin muotoa yhdistettynä matalan GI:n hiilihydraattien sallimiseen rajatusti) ja loppupuolella kirjaa on muutama "onnistumistarina". Lisäksi kirja tarjoaa loppupuolella kevyehkösti käsiteltyjä repsahtamisen estämiseen suunnattuja neuvoja.

Välipalaksi kasviksia ja dippiä!

No mutta sattumoisin kesälomaan on noin 6 viikkoa, kiloja voi tiputtaa kuusikin kiloa jos oikein innostuu. Ja pitäähän kirjan opit testata käytännössä! Jotenka tästä lähtee kuuden viikon haaste, kirjan opeilla. Toivon ettei ole pakko syödä lenkkimakkaraa tai pekonia... Ja ettei tämä haaste johda lohduttomaan lihomiseen tai muihin ei-toivottuihin sivuvaikutuksiin. Lupaan raportoida vähintään kerran viikossa siitä mitä olen syönyt ja mitä vaa'alla on tapahtunut.

Makkara näyttäisi olevan "well done"

Haluan etukäteen kiittää lähipiiriä jaksamisesta ja toivottaa lämpimät hyvästit leivälle ja aamupuurolle... Sitten vaan matkaan!

Pekonia ja avokadoa... yyh, ei minun lempparia mutta jos on ihan pakko kun kirja sanoo???

Kakkua, jäätelöä, herkkusalaattia, sipsiä, limpparia...

Toisen veljeni lapsukaiset ovat onnistuneet syntymään keväällä ja heidän syntymäpäiviään vietetään putkessa huhti-toukokuun aikana ja myös minun vanhentumispippalot mahtuvat tähän väliin. Eilen pöytä notkui ihanasta herkkusalaatista ja todella suklaisesta kakusta. Vadelman ja suklaan pyhä liitto täydentyi hienosti jäätelöllä.

Herkkusalaatti sisälsi raikasta salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, riisiä, lämminsavulohta ja kananmunia

Joskus on tärkeää saada herkutella ja nauttia läheisten seurasta. Perhe ja suku on ainakin itselle kovin tärkeä. Ei tulisi mieleenikään kieltäytyä juhlien herkuista, mutta tiedän että tiettyjen tavoitteiden vuoksi joskus näinkin voi joutua tekemään ainakin tietyiltä osin.

Painonpudostuasiakkaiden kanssa ollaan tehty yleensä etukäteen suunnitelma juhlista selviämiseksi. Mietitty mitä ruokia juhlissa voisi olla tarjolla, arvailtu kunkin ruuan kalorimääriä ja funtsattu millä tavoin kalorit eivät kovasti juhlapäivän aikana ylittyisi, saisi herkutella ja nauttia juhlista hyvällä mielellä. Häissä menee monesti koko päivä ja ollaan täysin juhlien järjestäjän tarjoamien ruokien sekä ruoka-aikojen armoilla. Tällöin pitää muistaa ettei yksi päivä romuta koko elämän kestävää terveellistä syömistä ja ettei jokaiseen suupalaan tulekaan suhtautua hillittömällä hartaudella. Ruoka on ravintoa ja sitä tulee syödä kohtuullisesti joka päivä.

Ihana kattaus on iso osa nautintoa

Kannattaa pitää mielessä, ettei elimistö ymmärrä juhlia edeltävää viikon paastoa vaan menee ihan sekaisin tällaisesta. Kaloreita ei voi säästää viikonlopun juhliin etukäteen. Tärkeintä on elää normaalia arkea ennen ja jälkeen juhlien ja juhlapäivänä juhlia sydämensä kyllyydestä hyvällä omallatunnolla.

Kaloreita laskemassa - Onko järkee vai ei?

Laskin tässä itselleni ruokavaliota, jossa mentäisiin hiukan tiukemmalla setillä kuin tavallisesti. Tavoitteena on olla oikeasti bikinikuosissa Thaimaan reissulla, joka starttaa 27.1.2012. Tällä viikolla olen laskeskellut kaloreita myös asiakkailleni ja pohtinut kysymystä kaloreiden laskemisen mielekkyydestä.

Itse pidän tärkeänä, että tiedän ja osaan kalorilaskennan. En silti halua opettaa sitä asiakkailleni tai laatia ruokavalioita, joissa asiakkaat olisivat erityisen tietoisia kaloreista. Koen myös erityisen dieettaamisen tavalliselle kuolevaiselle typeräksi puuhaksi, vaikka kuinka ylipainoa olisi reilusti. Mielestäni reilukin ylipaino lähtee syömällä pikkuhiljaa aina enemmän oikein, ja lopulta syömällä sitä mitä oman tavoitepainon omaava ihminen söisi tavallisessa arjessa. Dieetillä oppii toimimaan poikkeustilanteessa, eivätkä arjen tavat ja tottumukset parane. Siinä samassa olen valmis itse tavoittelemaan tiukan syömisen kuurilla hetkellistä lomailukuosia. Aika ristiriitaista, eikö totta?

Kalorilaskuri.fi:ssä tekemäni ruokavalioehdotuksen osa yhdelle asiakkaalleni

Oikean ruokavalion perusteet ovat kaikille samat - niin fitness urheilijalle kuin tavalliselle kuntoilijalle. Syö tasaisin väliajoin (noin 3-4h välein), syö kohtuullisia annoksia, huolehdi monipuolisuudesta ja jätä karkit ja muu höttö vähemmälle. Näillä ohjeilla kuka tahansa meistä voi päästä tavoitepainoonsa. Näiden nimeen minäkin arjessani vannon. Silti lantiolla on makkara, joka ei passaa bikineideni kanssa yhteen, kun asiaa peilistä tarkastelee. Omalla kohdallani lipsunta tulee kohtuullisten annosten kohdalla. Minä syön usein ja paljon. Tästä syystä muutaman kilon tiristämiseen on otettava avuksi ruokapäiväkirja ja sitten vielä laskin, jotta osaan konkreettisesti arvioida mistä kohtaa annoksia pitäisi tiivistää.

Kalorilaskuri laskee suositusten mukaisen ravintoaineiden suhteen ja lisäksi arvioi muutamalla yksinkertaisella mittarilla ruuan laatua.

Miten sinä toivoisit ruokavalioneuvonnan toimivan? Kaloritietoutta vai jotain ihan muuta?