Moro Maratoni - pari porrasta huipulle

Kävin osallistumassa Moro Maratonille hetken mielijohteesta. Tulos oli sen mukainen, mutta ajatus oli tärkein. Tampereen Torni hotellissa järjestettiin 1v. bileiden kunniaksi hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotto meni lyhentämättömänä TAYS:n lastenosastolle. Maksoin 15€ osallistumismaksun, sain numerolapun rintaan ja ajanottolaitteen sormeeni. Yläkerrassa odotti lohikeitto ja pannukakku sekä tietenkin huikaisevat maisemat.

Näillä ei sentään tarvinnut ajaa huipulle

Lähtöaikani oli klo:14.19 ja juoksijoita lähetettiin portaisiin minuutin välein. En nähnyt edelläni juosseesta vilaustakaan, eli ilmeisen nopea suoritus häneltä. Suurimmaksi osaksi portaat olivat metallista "verkkoa", joten olisin kuvitellut edes kuulevani edeltäjän menemisen, mutta ei. Takaani tulevat kuulin ja näin kyllä. Siis kyllä, monikko. Kumpikaan ei saavuttanut, mutta molemmat tulivat ihan kannassa ylös saakka.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Porrasjuoksu on oma taiteenlajinsa. Vaatii harjoittelua ja tekniikkaa sekä kestävyyttä painaa maitohapon läpi. Minulta puuttuivat kaikki näistä. Ei ollut treenattu portaissa paitsi kerran viime kesänä monta kuukautta sitten. Nekin portaat menivät suht suoraan, eikä kierreportaista ole kokemusta. Tekniikkaan en ole kiinnittänyt mitään huomiota, älysin vasta jälkikäteen että käytävässä olisi ollut kaiteet joista vetää itseään ylös kun jaloissa sakkasi. Ja kestävyys loppui kuin seinään noin kahdeksannen kerroksen kohdalla. Siihen asti tultiin suht kevyesti vitoseen saakka juosten ja sittenkin vielä pari kerrosta meni hölkäten. Loppumatkan sitten kävelin ja valokuvasinkin vähän.

Ajattelin että aika ei kumminkaan päätä huimaa, niin voin ottaa pari valokuvaa. Sen verran on käsi tärissyt että vain osana kuvakollaaseja pystyy noita kuvia jakamaan ;) Olin lopulta ihan kaikkien 160 juoksijan porukassa hännillä ajallani 5min 14s. Ei haittaa yhtään!

Näkymiä huipulta. Tästä joku tempaisi samana iltana Base-hypyn... Ei ehkä kaikista fiksuin veto.

Ensi vuonna taatusti uudestaan, hyväntekeväisyys on mun laji vaikka portaat ei oliskaan. Ja sen verran opin, että Tampereella voi harjoitella jaloa lajia kuukausittain järjestetysti. Pispalan portaissa on tällä viikolla lokakuun ajanotollinen tapahtuma. Ehkä kiidän sinne tamppaamaan rappusia harrastajien seurassa. Josko seurasta tarttuisi jotain osaamista itseenikin?

Salin loppuverkka - miksi ja miten?

Kuinka moni teistä jättää salilla loppuverryttelyn välistä? Eli suoraan viimeisen sarjan päätteeksi venyttelemään tai jopa suoraan suihkuun? Käsiä pystyyn vaan rohkeasti siellä ruudun takana, niin minäkin välillä sorrun tekemään. Vaikka kirjoitan jokaisen asiakkaan kuntosaliohjelmaan ohjeet ja motivoinnin loppuverryttelyn tärkeydestä.

Miksi sitä pitäisi treenin jälkeen vielä jäähdytellä erikseen? Jäähtyyhän se kroppa kylmässä suihkussakin, eikös?

No jäähtyyhän se, mutta millä lailla ja missä tilanteessa. Jättämällä jäähdyttelyn välistä lopetat treenin kuin seinään. Tämä tarkoittaa että juuri hapoille vedetyt lihakset jäävät hapoille, jälkihiki on suihkunkin jälkeen kaamea ja treeni saattaa päähäsi jäädä vielä "päälle". On ehkä hankala keskittyä töihin tai perheeseen treenin jälkeen. Vaan jos jaksaisit veivata matalalla intensiteetillä esim. kuntopyörää 10min treenin jälkeen voisi tuntemukset olla ihan erilaisia.

Hyötynä hommassa on se, että maitohappokertymät lähtevät liikkeelle ja sulavat vähän pois. Kun kehon kierroksia on laskettu jo ennen suihkua, lievenee jälkihikiset fiilikset. Lisäksi saat aikaa käydä treenin päässäsi läpi ja miettiä jo asioita jotka sinua odottavat treenin jälkeen. Seuraavana päivänä lihaksia kivistää hippusen vähemmän ja ehkäpä olet hieman venyvämpi.

Itse olen tehnyt miehen suotuisalla avustuksella vähän pidempiä jälkiverkkoja salitreenin päälle. Menemme salille yhdessä ja minä otan mukaan salikamat ja juoksukamat. Kun oma treeni on valmis vaihdan salikamat juoksuvermeisiin ja kiikutan ylimääräiset tavarat autoon ja lukitsen sen omalla avaimellani. Kun mies on valmis omassa treenissään hän ajaa auton kotiin yksinään. Minä sen sijaan hölköttelen kuulaassa säässä kotia kohden. Viimeiset 10 minuuttia juoksukeikasta otetaan kävellen tai korkeintaan hölkäten, jotta treeni varmasti rauhoittuu kotia kohden. Kotona sitten suihku ja hyvä treeni on valmis.

Niinsanottu "viimeinen suora" ennen kotia :)

ps. Venyttelyitä suosittelen vasta 2-3h treenien jälkeen. Jutellaan tästä lisää toisella kertaa.

Testissä Ambronite - hifistelijän pussikeitto

Sain blogin kautta testiin Ambronitea muutaman pussin. Tämä kyseinen lafka on kiehtonut siitä lähtien kun viime vuonna heidän tuotteitaan tuntui yhtäkkiä olevan kaikkialla lehdistössä kotimaassa ja kansainvälisestikin. Lyhykäisyydessään pussi sisältää jauhetta, joka sekoitetaan veteen. Lopputulos on juotava, täydellisen ravintokoostumuksen omaava ateria à 500 kcal.

Pari kaveria on ainetta kokeillut ja sanoivat että nostavat hattua jos kumoan kokonaisen pussillisen kerralla kitusiini. No toki otan haasteen vastaan ja nappaan ajanpuutteessa ambronitet purkiin ja suuntaan salille. Salin pukkarissa sitten "ruokailun" kimppuun ja vettä shakeriin. Tavara näyttää liejulta... ja vähän maistuukin siltä. Kolmasosa jää purkkiin, koska nieleskelyyn menisi liian pitkään ja treenaamaan on ehdittävä.

Plussaa siitä, että ravintoa tuli elimistöön ja jostain kummasta syystä myös elimistö älysi saaneensa ruokaa. Yleensä jos vedellään jotain nestemäistä kaloripitoista se saattaa vain kiihdyttää nälkää, mutta tämä kyllä täytti. Treeni sujui myös juuri "syöneenä" ihan ilman mitään oksennusoloja. Äärimmäisen hyvä. Yleensä tuollaisella syömisen ajoituksella kärsii vähintään vatsavaivoista ellei suoraan tosiaan pahoinvoi ja jää treenitehot pienemmiksi.

Koska tuo liejuinen tai talkkunainen makuelämys ei ollut ihan huikaiseva juttu koitin seuraavalla kerralla napata juoman mukaan töihin aamiaiseksi. Nakkasin joukkoon puhdistamon smoothie mixiä, jossa on marjainen maku. Maku parani heti monta pykälää, vaikkei edelleenkään hivellyt makuhermoja. Toisaalta 500 kcal oli tosi paljon aamiaiseksi, nälkä odotutti itseään pidemmälle kuin yleensä.

Palataan näihin testeihin vielä jatkossa, mutta nyt kysynkin jos joku lukijoista olisi tätä jo testannut. Minkä kanssa te nautitte Ambronitenne vai ihan vaan raakana?