Moro Maratoni - pari porrasta huipulle

Kävin osallistumassa Moro Maratonille hetken mielijohteesta. Tulos oli sen mukainen, mutta ajatus oli tärkein. Tampereen Torni hotellissa järjestettiin 1v. bileiden kunniaksi hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotto meni lyhentämättömänä TAYS:n lastenosastolle. Maksoin 15€ osallistumismaksun, sain numerolapun rintaan ja ajanottolaitteen sormeeni. Yläkerrassa odotti lohikeitto ja pannukakku sekä tietenkin huikaisevat maisemat.

Näillä ei sentään tarvinnut ajaa huipulle

Lähtöaikani oli klo:14.19 ja juoksijoita lähetettiin portaisiin minuutin välein. En nähnyt edelläni juosseesta vilaustakaan, eli ilmeisen nopea suoritus häneltä. Suurimmaksi osaksi portaat olivat metallista "verkkoa", joten olisin kuvitellut edes kuulevani edeltäjän menemisen, mutta ei. Takaani tulevat kuulin ja näin kyllä. Siis kyllä, monikko. Kumpikaan ei saavuttanut, mutta molemmat tulivat ihan kannassa ylös saakka.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Porrasjuoksu on oma taiteenlajinsa. Vaatii harjoittelua ja tekniikkaa sekä kestävyyttä painaa maitohapon läpi. Minulta puuttuivat kaikki näistä. Ei ollut treenattu portaissa paitsi kerran viime kesänä monta kuukautta sitten. Nekin portaat menivät suht suoraan, eikä kierreportaista ole kokemusta. Tekniikkaan en ole kiinnittänyt mitään huomiota, älysin vasta jälkikäteen että käytävässä olisi ollut kaiteet joista vetää itseään ylös kun jaloissa sakkasi. Ja kestävyys loppui kuin seinään noin kahdeksannen kerroksen kohdalla. Siihen asti tultiin suht kevyesti vitoseen saakka juosten ja sittenkin vielä pari kerrosta meni hölkäten. Loppumatkan sitten kävelin ja valokuvasinkin vähän.

Ajattelin että aika ei kumminkaan päätä huimaa, niin voin ottaa pari valokuvaa. Sen verran on käsi tärissyt että vain osana kuvakollaaseja pystyy noita kuvia jakamaan ;) Olin lopulta ihan kaikkien 160 juoksijan porukassa hännillä ajallani 5min 14s. Ei haittaa yhtään!

Näkymiä huipulta. Tästä joku tempaisi samana iltana Base-hypyn... Ei ehkä kaikista fiksuin veto.

Ensi vuonna taatusti uudestaan, hyväntekeväisyys on mun laji vaikka portaat ei oliskaan. Ja sen verran opin, että Tampereella voi harjoitella jaloa lajia kuukausittain järjestetysti. Pispalan portaissa on tällä viikolla lokakuun ajanotollinen tapahtuma. Ehkä kiidän sinne tamppaamaan rappusia harrastajien seurassa. Josko seurasta tarttuisi jotain osaamista itseenikin?

Likat lenkillä

Joskus pääsee ohjaajakollegojen kanssa rilluttelemaan ja minnekäs muualle kuin liikuntatapahtumaan. Käytiin tuulisen viiltävän lauantain kunniaksi käpsyttelemässä pitkin Pyynikin ja Pispalan mäkiä ja nautittiin omasta parhaasta seurastamme.

Easyfit Koivistonkylän tiimiä hymyilemässä tässä

Yhteisessä chatissä illalla kehuttiin kuinka kivaa oli porukalla ollut ja plänättiin Tough Viking, Extreme Run sekä Team challenge ja puolimaraton kisoja. Että eiköhän tästä pöhinästä jotain jatkohässäkkää synny. 

Pynsän munkkimyymälää kohden, mutta kuitenkin ohi :)

Vähän heikosti katseltiin esiintyjiä ja hieman entisaikojen loistosta olivat goodiebagit ja esittelypisteiden tarjonta köyhtyneet. Vaan seura oli mitä parhain ja auringon pilkahdellessa ei ollut järkyttävän kylmäkään. Herra Sillanpää kirmasi ihan vierestä matkallaan lavalle, mutta hitaina Hämäläisinä ei ehditty riistää mieheltä takkia päältä tai edes teinityttömäisesti kiljahdella ;)

Mäkiä oli kivuttavaksi, tässä ollaan jo melkein huipulla (tai niin luulin, puolet lisää kapuamista vielä jäljellä)

SGGF messut Tampereella

Kävin kurkkimassa tänään Tampereen messukeskuksessa Sportec, Greentec, Gymtec, Fysiotec messuja eli tuttavallisesti SGGF messuja. Pääosin messutarjonta on kohdennettu alan ammattilaisille, mutta on noilla messuilla nähtävää myös ihan tavan tallaajalle. Ehdit vielä huomenna klo:10-16 messuilemaan jos siltä tuntuu.

Paikalla isoimmat toimijat ovat koneiden ja laitteiden sekä lattioiden että ulkopaikkojen materiaalien toimittajia. Paikalla on mm. ihka aito jääkone, pieni pätkä jäätä jolla viilettää taitoluistelijoita sekä vino pino erilaisia keinonurmia ja maisemointikoneita. Näistä halusin nostaa ulkoliikkumisen laitteet esille.

Sinne ne kipusi ja kapusi

Taru Lehtovuorelta kertoi, että Tampereen kaupunki suunnittelee toiminnallista puistoa Tullintorille jossa voisi luvan kanssa käydä riekkumassa erilaisissa laitteissa ja leikkimässä parkouraajaa. Kun saavuin paikanpäälle olivat "tolppa-apinat" jo keräämässä kamppeita messupäivän päätteeksi mutta kiltisti suostuivat roikkumaan ja kieppumaan parissa vempeleessä minun kameroitavina.

Ammattimaiset laitteissa riekkujat poseeraa

Ensin me tosin testailtiin itse tuota kieputinta. Minulla jalassa korkkarit ja päällä villakangastakki... Hyvin siinä kieppui silti kun Taru pyöritti vauhtia. Ihan hullun kiva laite. Toivottavasti tuommoinen tulee jonnekin jotta voin kieppua myöhemminkin :)

Kävin lisäksi ihmettelemässä kuinka monta miljoonaa kuntosalilaitevalmistajaa messuilla on. Laskujeni mukaan ainakin kahdeksan. Qicraftin pisteellä oli mielestäni parhaiten mietitty pöhinä. Paikalla oli sisäänkirjautuminen ja samalla minulle tehtiin älyavain ja sinne testiohjelma. PT-tyttönen tuli hakemaan minut ja kertoi järjestelmästä ja kysyi haluaisinko koittaa treenata esimerkkiohjelman mukaan. En oikein innostunut (surkea liikuntavarustus), mutta moikkasin sitten kahvakuulamies Tuomoa joka oli paikanpäällä riehumassa kuulien kanssa. Miehen uusi liikuntakeskus Voitto on ottanut laitteistot Qicraftilta ja nyt mies oli hengaamasa messuesittelijänä kuulien kera.

Erilaisia näytteilleasettajia kuntosalilaitteiden maailmasta tässä kuvassa vähintään viisi

Kävin kurkkimassa myös Firstbeatin tiskillä ja löysin tuttuja joiden kanssa on puhuttu tähän asti vain puhelimessa liittyen näihin kirjoituksiin. Firstbeat on järjestämässä mittaajille koulutuksen Tampereella ja täytyy sanoa että homma kutkuttaa kovin! Mitäs tuumitte, kiinnostaisiko Firstbeat analyysit osana Personal Trainer paketteja?

Vaalipanelistit

Lopuksi jäin vielä katselemaan liikuntahenkistä vaalipaneelia messulavalla. Aika varovaisen ympäripyöreitä vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Vaalipaneelin pitäjät eivät myöskään mielestäni grillanneet ehdokkaita täydellä teholla. Kun kysyttiin ratkaisuja keski-ikäisten liikkumattomuuteen ehdoteltiin kaikenlaista, mutta kukaan ei esittänyt mitään rahallisia laskelmia joiden avulla todistettaisiin että ehdotukset olisivat edes mahdollisia toteuttaa. Ja joo budjettilaskelmat erikseen, mutta joku käry olisi ollut hyvä olla kun ehdotuksia esittävät.

Kertokaahan kommentteihin jos kävitte tai aiotte käydä messuilla. Mitä uutta opitte tai jännää kokeilitte? Oliko hyvät messut?

NRJ Workout Tampereella - Oliko Stig fitness?

Seuraa tapahtumaraporttia viikonlopun NRJ Workout tapahtumasta. Tarkoituksena oli selvittää miten countryräppäri selviää liikuttajan tehtävästä, testata jouksukoulusta ryhmäliikuntaan erilaisia lajeja sekä tavata kavereita kivoissa puitteissa.

TRX naruja ja Stig

Aamu lähti käyntiin siitä, että juuri selätetty silmätulehdus ilmoitti haluavansa revanssin. Vasen silmä heräsi lauantaiaamuun sen oloisena että edellisinä iltoina on vedetty miestä vahvempaa enemmänkin. Vaikka ei kyllä oltu... Ei auttanut kuin varata lääkärille aikaa ja ihmetellä voiko kyseisellä ulkomuodolla lähteä ihmisten ilmoille ollenkaan.

Vähän oli vilakka keli käydä hitaasti selittäen juoksutekniikkaa läpi

Koska lääkärikeskus ja ajat lähtivät pyörimään vasta puolen päivän hujakoilla päätin menetetyn TRX-tunnin jälkeen osallistua sinnikkäästi Vauhtisammakon juoksukoulutunnille. Juoksutekniikan perusteet oli aiheena ja tunti vietettiin enemmän tai vähemmän varpaillaan heiluen. Askellettiin korkealta rullaten ja heiluteltiin käsiä oikeaoppisesti. Jatkuvasti korostettiin oikeaa etukenoista ja ei-istuvaa juoksuasentoa. Loppupuolikkaalla juostiin ympyrää ja vastaanotettiin palautetta ohjaajilta. Uutta tietoa sisäistäessä jostain selkärangasta hyppäsi esiin vanhoja huonoja tapoja. Aloin kauhoa käsillä, niiden kulman säilyttämisen sijaan ja hengästyin kovin ihan turhaan. Todettiin myös ohjaajien kanssa yhdessä, että niskoissa kiristää sen verran, etteivät kädet pääse rennosti heilumaan vartalon sivuilla. Hierojakäyntiä pitäisi varmaan siis varailla.

Lopputunti juostiin ympyrää

Seuraavaksi ehdin ottaa vartin verran tuntumaan bodycombat tuntiin ja moikkaamaan useampaakin tuttua. Ihana nähdä runsaasti jumppaohjaajia ja tuntilaisia tällaisissa tapahtumissa. On kivaa tavata rennosti yhteisen rakkauden äärellä liikunnan ilosta nauttien. Seurasi pikareissu lääkäriin ja uusien silmätippojen reseptin noutaminen. Lääkäri ei vastustanut kun totesin jatkavani jumppapäivää. Myöhemmät oireet todistavat, että ehkä olisi pitänyt.

Paluu pelipaikalle ja PT-kurssiajoista tutun kaverin moikkaamista sattumoisin lounaan äärellä. Oli ihan sikasiistiä vaihtaa kuulumisia ja jutella niitä näitä! Ja ruokakin oli tosi hyvää. PureBite oli perustanut pop-up ravintolan paikanpäälle ja tarjolla oli pad thai wokkia sekä salaatteja tuoreista aineista. Täytettyjä sämpylöitä ja terveellisiä smoothieita sai myös muffinien ja brownies tarjonnan ohella. Jumppatapahtumissa täytyy olla terveellistä ja täyttävää ruokaa että jaksaa painaa koko päivän. Oma valinta pad thai ainakin osui täysin ja täydennettynä parilla proteiinipatukkamaistiaisella pärjäsin hyvin.

Näin sujuu TRX:n kanssa lankuttaminen

FitnessSTIG treeni oli vuorossa lounaan perään. Ja kyllä tuo räppäri aika löysä ja veltto jätkä on. Ekan biisin jälkeen spiikissä hän kehotti meitä laskemaan vähän sykkeitä ja yleisöstä repesi spontaani nauru. "Esijumpparit" pistivät parastaan ja jorasivat menemään. Tällä kertaa ei oltu naama kohden lattiaa ihan niin paljon kuin Rähinätreeneissä Helsingissä. Vaikka nyt löytyi jo oikeasti tanssillista liikekieltä itse olisin revitellyt mieluusti vielä enemmänkin tanssivampaan suuntaan. Tästä juteltiin tuttujen kera myös, ja voi toki olla että tämä taso oli juuri sopivasti tanssillisuutta jotta kaikki pystyivät osallistumaan.

Stig esiintyy, tytöt bailaa :)

Stigin lavashow on hyvin hillitty, verrattuna esim. Elastisen hyppimiseen ympäri lavaa koko Rähinätreenin ajan. Kyllä tuosta silti irti sai ja etenkin kiitän sitä, että kevytkin liikunta sai tapahtumassa sijaa. Oli varmaan päivän ainoa tunti jossa koko ajan säilyi sykkeet kohtuullisina. Ja hyvä niin.

TRX-treenejä oli tarjolla koko päivän ja kun kerran aamulla missasin ajattelin koittaa onneani iltapäivän tunnilla. Mukaan mahtui ja homma lähti käyntiin TRX-narujen säätöharjoituksella. Sitten käytiin lävitse muutama liike, joita suoritettiin pattereissa aikaa vastaan. Jotenkin olisin itse toivonut mahdollisuutta testata mitä kaikkea TRX mahdollistaa, mutta nyt tarjolla oli kova treeni välillä TRX:llä ja välillä kahvakuulilla sekä oman kehon painolla tehden. Tunnin jälkeen silmä oli taas kirkkaan punainen ja kaverit kehottivat huilaamaan loppupäivän. Tarkistettuani tilanteen vessan peilistä, oli helppo olla samaa mieltä.

Porukkaa riitti, tässä C-Workout Total

Seurailin siis katsomosta C-workout Total tunnin ja kiertelin muutaman standin joilla en ollut vielä käynyt. Homma olisi vielä jatkunut muutamalla tunnilla, mutta minä päätin kotiutua ja lepuuttaa kroppaa kotioloissa.

Kiva tapahtuma ja ihanaa että se järjestettiin Tampereella. Jatkossa toivon myös rauhallisempia tunteja valikoimaan (joogaa, venyttelyä jne.) ja ehkä myös Turun tavoin luentoja tarjolle. Vaikka kyllähän tuollainen jumppamaraton on hieno sellaisenaankin. Jos saisi valikoimaan reilusti muiden kuin LesMills konsernin tunteja sekin olisi virkistävää. Ohjaajien itsensä kehittelemät tunnit ovat usein todella hyviä ja laadukkaita kokemuksia. Tapahtuman luonteeseen voisi sopia, että pääsisi testaamaan jotain ainutlaatuista. Ja kyllä Stig oli ainutlaatuinen ;)

Loppuun oli pakko pistää mini pala juoksukoulusta

Firstbeat analyysin toinen kierros - testiraportti osa 2

Olette saaneet odottaa tätä kertomusta hieman kauemmin kuin olisi ollut soveliasta. Olen miettinyt miten tämä asia kirjoitetaan blogiin. Tiedän että jaan täällä brutaalisti ihan kaiken itsestäni, treeneistäni ja voinnistani, mutta mutta... joku raja on hyvä olla olemassa ja nyt on liipattu sitä läheltä.

Minulle tehtiin Firstbeat analyysi aiemmin ihan marraskuun alussa ja kirjoittelin siitä tänne. Datasta tulkiten vaikutti että en palaudu ollenkaan, enkä etenkään öisin. Kyseessä ei ollut mitenkään erityisen stressaava ajanjakso, eikä muutenkaan mikään ollut vialla ja silti tutkimusraportti oli äärimmäisen karua luettavaa. Samalla tahdilla jatkaen pitäisi ihmisen olla hyvinkin nopeasti täysin loppuun ajettu. Epäilinkin tuloksia vahvasti ja onnekseni Firstbeat halusi lähteä kanssani selvittämään mistä ihmeestä tulokset johtuvat. Tehtiin uusintamittaus ja käytiin sen tulokset läpi.

Toisen mittauksen yleiskäppyrä laskee edelleen, mutta jyrkkyys on ehkä hivenen loiventunut?

Älysin tuossa välissä jo alkaa epäillä, että tulokset olisivat täyttä totta, vaikkakin niiden taustalla olisi jokin muu kuin täysin burnoutin partaalla oleva kroppa. Minulla on diagnosoitu nykyinen 'trendisairaus' kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkityksen sopivaa tasoa on haettu reilut puolisen vuotta. Aineenvaihduntaan hormonitasapainon kautta vaikuttava sairaus on stressiperäinen ja siksipä siihen vaikuttava lääkitys ja kehon tila näkyy taatusti testissä jossa mitataan kehon palautumista ja stressiä. En ole aiheesta blogissa aiemmin huudellut, koska tilanteen epävarmuus ja epäselvyys ei ole kuulunut mielestäni blogini luonteeseen.

Kun ensimmäinen mittaus oli tehty, olin juurikin tehnyt annosnoston johon kroppa vielä sopeutui. Tyroksiini on hormonina sellainen että se nostaa sydämen leposykettä kunnes keho tottuu ja sopeutuu ulkoa tulevaan hormonin määrään ja ottaa sen niinsanotusti omakseen. Itse olen vaihtanut lääkärin kanssa neuvoteltuani lääkkeen ottamisen iltaan, jolloin lääke tuntuu soveltuvan minulle paremmin. Tämä tarkoittaa näköjään myös sitä että lääkkeen energiatasoja nostava vaikutus alkaa keskellä yötä ja aiheuttaa keskelle yötä sijoittuvan stressipiikin.

Toisen mittauksen aikaan annosnostoon oli kroppa jo sopeutunut paremmin. Koska sairaus ja siihen oleva lääkitys eivät vielä ole täysin uomassaan, ei tämäkään mittaustulos silmiä hivele. Mutta paremmalta se näyttää vaikka mittausaikana päälle oli vyörymässä syysflunssa ja vetelin sykettä kohottavia flunssalääkkeitä surutta (esim. Duact ja Nasolin). Flunssan eteneminen näkyy naurettavan selvästi mittauksista. Osasin keventää liikuntaa ja hommasin sijaiset omille tunneilleni mittausajanjaksona, mutta silti tauti kävi lopulta päälle ja jäin viimeisen mittausyön jälkeen sairaslomalle petipotilaaksi. Tämä näkyy mm. huonontuvana yöunena sekä nousevana leposykkeenä.

Toisen mittauksen ensimmäinen vuorokausi oli sunnuntai. Hyvin nukuin vaikka päivällä ei
kauhean "leppoisalta" olo vaikutakaan.

Kävin raporttia läpi ihanan Firstbeat valmentajan Satu Tuomisen kanssa. Oikeasti ihanaa ja pohtivaa valmennusta, paljon tietoa ja hyviä neuvoja. Hän analysoi samalla edellisen raporttini ja tehtiin vertailevaa tutkimusta tämän palautepuhelun aikana. Ensimmäinen ja toinenkin raportti näytti hänen silmiinsä hyvin tyypilliseltä kilpirauhaspotilaan raportilta. Satu valoi uskoa siihen, että tilanne kyllä paranee kun lääkitykseen löytyy balanssi ja tilanne saadaan taas hallintaan. Nyt olisi toki hyvä hieman keventää harjoittelua eikä stressata kehoa liikaa. Hän halusi tehdä minulle vielä kolmannen mittauksen kun mielestäni lääkitys on kohdallaan ja elämässä ei tapahdu ihmeitä eikä flunssakaan sotke tuloksia. Palaamme siis taatusti asiaan myöhemmin.

Treenien rauhoittuminen on tapahtunut ennen diagnoosia lähes itsestään kun mistään treenistä ei enää palautunut ja päivittäin väsytti niin vietävästi ettei oikein jaksanut edes lähteä. Lääkityksen avulla treenit ovat alkaneet kulkea hieman paremmin, vaikka keho jotenkin tukossa on edelleen. Ehkä sitä voisi hieman antaa itselleen edelleen siimaa pohdimme Sadun kanssa. Vaikka päässä jyskyttää että treenaamaan on päästävä, ja aineenvaihduntaa on pidettävä yllä. Salakavalasti takavasemmalta kertyvä paino ei auta hyvään oloon tai treenin sujuvuuteen, tämä myös stressaa henkisesti paljon. Läski personal trainer... kuka olisi uskonut?

Toisen päivän, eli maanantain tulokset näyttävät nekin kohtalaiselta. Kuka olisi uskonut että
maanantai aamu voi olla noin palauttavaa?

Joskus tuntuu että pääkoppa tarvitsee tajunnan räjäyttävää treeniä enemmän kuin kroppa, ja olen pyrkinyt pääkopalle noita kivoja hetkiä tarjoamaan jos se suinkin on fyysisesti onnistunut. Näissä treeneissä on harvemmin ideaa positiivisen lihas- tai kestävyyskunnon kehityksen kannalta, mutta henkistä stressiä ne laukaisevat ja tuovat hurjasti virtaavien endorfiinien kautta positiivisen tilan. Toiset ottavat lasin punaviiniä, minä vedän tajunnan räjäyttävän treenin.

Sadun kanssa kiinnitettiin kahteen asiaan huomiota. Ensimmäisessä ja tässä mittauksessa näkyy kuitenkin pilkahduksia ja piikkejä joiden aikana palaudun edes vähän koko päivän aikana. Koska en koe, että päivät tai yöt olisivat erityisen stressaavia, ei pelkkää punaista olevaa käppyrää pidä pelästyä. Osan siitä selittää lääkitys ja perussairaus johon lääkkeitä nyt syödään. Tämän todistaa myös se fakta että vaikka kehossa jylläsi flunssabakteeri, niin jälkimmäisen mittauksen arvot olivat paremmat. Heti kun tilanne on lääkityksen osalta stabiilimpi alkaa käppyrät vihertyä.

Unen palauttava laatu päätellään sykevälivaihtelusta. Minulla se pysyy kohtalaisena vaikka palautumisen määrä ja unen määrä heikkenee reilusti flunssaan liittyvän tukkoisuuden seurauksena.

Toisekseen katsottiin palautumisen laatua eli sykevälivaihtelua yöunien aikana. Vaikka palautumisen määrä oli vähäistä, sen laatu oli kohtalaista. Tämä näkyy jo ensimmäisestä raportista. Laatu on ihan okei, vaikka määrä vielä hakee parannusta. On hyvä että elimistöni myös luontaisesti varmistaa että nukun riittävästi. Minun univajeeni kestävät maksimissaan viikon verran tasoittua. Keho ottaa omansa, ja nukahdan vaikka seisoalteen jos univajetta on liikaa. Minusta ei todellakaan tulisi hyvää lennonjohtajaa tai muuta yksitoikkoista valvovaa työtä tekevää tyyppiä. Kun mitään ei tapahdu, minun aivoni toteavat että on hyvä alkaa nukkua heti. Sata lasissa tai ei ollenkaan :)

Jottei kirjoitus veny ihan uskomattoman pitkäksi, jatketaan yleisistä tilastoista mittauksiin liittyen toisessa postauksessa vähän myöhemmin.

ps. Klikkaile kuvia suuremmaksi niin näet käppyrät kunnolla

Fiiliksiä Biohacker summit 2014 tapahtumasta

Olen aivan pyörällä päästäni, huikaisevan inspiroitunut ja kuorrutettu erilaisilla esitteillä ja käyntikorteilla. Takaan että tästä messukäynnistä tulette hyötymään vielä jatkossa myös te armaat lukijani puhumattakaan valmennettavistani!

Jos et ehtinyt seurata minua twitterissä, niin tässä muutama kuva matkan varrelta ja pikaisia fiiliksiä tapahtumasta. Ensimmäisen kerran nyt järjestetty tapahtuma saa jatkoa vuonna 2015 ja kävin ostaa päräyttämässä lipun heti kun ne tulivat myyntiin. Tämä kertonee kuinka hyvästä systeemistä oli mielestäni kyse.

Heti aamutuimaan V1bes laitteella mitatut aivoaallot. Eka mittaus (josta ei saatu kuvaa) indikoi että stressiä ei olisi, toinen alkoi jo stressata :D

Jo eilen illallisella yhden esiintyjän sormeen oli asennettu anturi, jonka ansiosta hän voi aistia sähkökenttiä. Kuin kuudes aisti.

Jokaisen puhujan jälkeen oli jokin pieni aktivaatiosetti. Tässä kohtaa kyykättiin syväkyykkyyn. <3

Pekko Vehviläinen, eli Suomen "most quantified man" omistaa aika muutaman vekottimen. Myös laitteen joka huomauttaa värinällä jos Pekon ryhti menee kasaan. 

Tässä esittelyssä oli laite, joka värisemällä nilkan ympärille kertoo missä suunnassa kulloinkin on Pohjoinen. Käyttäjät ensin ärsyyntyvät, mutta sitten tottuvat laitteeseen. Jopa niin, että kun se otetaan pois, heille tulee olo että ovat eksyksissä, kun Pohjoisen sijainnista ei voi enää olla täysin varma.

Tähän kuvaan oli pyritty kiteyttämään miltä nykyisestä tietotyöläisestä päivittäin töissä tuntuu. Humoristista, mutta hyvin pysäyttävää. "Asioita vain tapahtuu" ja kontrollia ei oikein ole omaa työtä kohtaan.

Matkalla Biohacker summit tapahtumaan

Tänään ajattelin kokeilla MoveMe:n historiassa jotain totaalisen erilaista. Ajattelin raportoida tapahtumasta johon osallistun suhteellisen reaaliaikaisesti lyhyillä twiiteillä ja mahdollisesti ajan ja fasiliteettien salliessa myös bloggaamalla minijuttuja.

MoveMe löytyy Twitteristä, Facebookista ja Google+ palvelusta. Ota minut seurantaan käyttämällä palveluiden nimen kohdalla olevia linkkejä.

Tapahtuman sivuilta lainattu kuva

Olen matkalla Helsingin Wanhassa Satamassa järjestettävään tapahtumaan nimeltä Biohacker summit. Tänä vuonna tapahtuma keskittyy teeman "Upgrade your workweek" ympärille. Eli miten saadaan itseä optimoimalla työviikko pelittämään paremmin.

Ohjelma näyttää tältä:

10:15 – Biohacker’s Handbook presents: Biohacking the Workweek
Authors Teemu Arina, Olli Sovijärvi and Jaakko Halmetoja

11:00 – What Neuroscience Tells Us About Upgrading Work & Cognition
Neuroscientist Katri Saarikivi

11:30 – What Gets Measured Gets Managed: What the Data Tells and Doesn’t
PhD in Analytics, CEO and Most Quantified Man in Finland Pekko Vehviläinen

12:00 – Lunch Break & Show & Tell Company Stands
Upgraded Paleo Lunch

13:30 – Escape 9-to-5: Get Things Done With Virtual Assistants
Co-Founder Mikko Ikola, V-assistentti.fi

14:00 – Upgrade 9-to-5: What Actually Works in Organizations
Author & Creative Director Saku Tuominen, 925 Design

14:30 – Break and Show & Tell Company Stands

15:30 – Lifehacking for Executives
Lifehacking Veteran Martijn Aslander (NL)

16:00 – Surgery and Installation of Implants on Two Volunteers
Technologist, Author, and Double RFID Implantee Amal Graafstra (US)

16:30 – Conversation With the Audience: Future of Quantified Self & Biohacking
Digital Health Strategist Maarten den Braber (NL)

Eniten pelonsekaisella innolla odotan tuota liki viimeistä kohtaa jossa kahdelle vapaaehtoiselle asennetaan jokin mittalaite pysyvästi ihon alle. Tai niin minä tuon tulkkaan. Toivottavasti kyseessä on vain tällaisesta tapahtumasta raportointi, ei varsinainen asennus. Verta ja suolenpätkiä konferenssissa tuntuu pikkaisen liian rankalta :D

Tyttö joka ei palautunut yhtään yöllä - Firstbeat testiraportti osa 1

Olo on hieman järkyttynyt, tai oikeastaan todella järkyttynyt. Olen saanut käsiini Firstbeat mittauksen raportin. On paljastunut, että toisin kuin voisi olettaa, minun stressipiikkini ajoittuvat johdonmukaisesti öihin. En palaudu lähes ollenkaan päivän rasituksista nukkuessani. Palautumista tapahtuu lähinnä sinä aikana vuorokaudesta jonka voisin mielestäni käyttää paremminkin. Illalla katsellessani telkkaria ja surffaillessani päämäärättömästi samalla netissä. 

Kelataanpa silti alkuun. Olen pitänyt Firstbeat laitetta itseeni kytkettynä kahdella sykeanturilla kolmen päivän ajan. Olen samalla raportoinut verkossa olevaan päiväkirjaan omia tekemisiäni. Nukkumista, töitä, surffailua, ruoanlaittoa, kotiaskareita, treenit ja niin edelleen. Laitetta ei saa upottaa veteen ja näin ollen treeneihin kuulunut uiminen ei laitteelle tallennu eikä suihkuhetkiäkään voida taltioida. Muutoin mittaria pidetään itseen kiinnitettynä koko ajan, myös nukkuessa. Anturilätkien liima ärsytti hieman ihoa, mutta tästä varoiteltiin etukäteen. Iho toipui ennalleen parissa päivässä ja ihon pyyhkiminen elektrodeja vaihtaessa helpotti kutinaa. 

Yhden päivän koko kaari. Vaikka nukuin huikeat 13 tuntia, on siellä isosti stressaavin hetki koko vuorokaudesta...

Laite mittaa sykevälivaihteluita, ei siis suoraan sykettä. Syke kun ei oikein kerro sitä taikka tätä mutta sykevälivaihtelulla on merkitystä. Samaa on mitannut jo pitkään Suunnon sykemittarit määritellessään harjoituksen harjoitusvaikutusta. Samanlaisia arvioita sain minäkin nyt tästä mittauksesta testijakson ajalle osuneesta salitreenistäni. Ylpeänä totean että salitreenin harjoitusvaikutus oli 3,2 eli kuntoa kehittävä asteikolla 1-5. Happivaje eli EPOC-arvo oli 67ml/kg harjoituksen huippuhetkenä. Selkeästi salitreeni on meikäläisellä intervallityyppistä ja perään tehty uintikeikka polttanee tasaisemmin kaloreita. Harmillisesti aerobiset harjoitukset viikolla ajoittuvat mittausjakson ulkopuolelle ja niistä en siis mittauksia nyt saanut.

Harjoitusvaikutus kuntosalitreenistä

Tärkeintä testidataa on palautumisen ja stressireaktioiden suhde ja vaihtelu päivän aikana. Stressi voi olla fyysistä tai henkistä, mittarille se on aivan se ja sama kuten se on myös elimistömme hyvinvoinnille. Tässä kohtaa meikäläisen mitatut tulokset näyttävät siis punaista. Stressaan päivällä ja etenkin öisin nukkuessani. Keskimäärin unesta on palauttavaa noin 60%, minun ikäluokassani keskiarvo on 55%. Minun keskiarvoni yöunen palauttavuudesta kolmelta yöltä oli 19%. Ei naurata. Järkyttää ja ahdistaa. Ei auta vaikka nukkuu tarpeeksi, jos laatu on tätä luokkaa.

Koko mittausjakson palautumiset ja stressit

Eikä auta vaikka katsoisi päivää kokonaisuutena. Keskimäärin palautumista tapahtuu koko vuorokaudessa 25%, minun ikäviiteryhmässäni 26%. Minun oma arvoni on surkea 13%, puolet oman viiteryhmäni arvosta. Huh!

Kun sanoin että stressi on "tasa-arvoista" niin tarkoitin sitä. Parhaana liikuntapäivänä palautumisen määrä on ollut kaikkein surkein. Tai siis voimavarojen kerääntyminen on ollut negatiivista koko jakson, mutta eniten treenipäivänä. Pitäisikö siis treenata vähemmän jotta palautuisi? Ehkä ei niinkään, koska huono kunto ja ylipaino ovat syitä siihen että uni ei palautakaan. Lisäksi mainitaan stressi, univaje, sairaudet ja päihteet. Näillä millään ei taideta selittää meikäläisen hirveää tulosta. Alkoholia menee todella harvoin, stressiä en mielestäni koe (vaikka se mittauksessa hyvin selkeästi näkyykin), univajeesta en määrällisesti kärsi tai palaudun univajeesta luontaisesti viikon sisällä (on vain pakko nukkua). Sairauksia ei ole tai ne ovat lääkkeiden avulla hallinnassa.

Pari kaveria ehdotti syyksi mittavirhettä. En haluaisi uskoa tähänkään, koska Firstbeatillä on takanaan useiden vuosien tutkimus ja tarkkaakin tarkemmat mittalaitteet. Katsotaan miten asiaa voidaan selvittää ja tuloksia parantaa, pysykää kuulolla.

Missä menee Projekti 365 haaste?

Olen vuodeksi sitoutunut Projekti 365 haasteeseen. Tarkoituksena on liikkua vuodessa noin tunti päivässä eli yhteensä 365 tuntia. Alkuvuodesta päivittelin kuulumisia tämän haasteen tiimoilta lähes viikottain kun oli muitakin haasteita meneillään, mutta nyt päivitykset ovat unohtuneet.

Laitoin homman aluksi HeiaHeiaan tavoitteeksi, jolloin tavoitteen täyttymisen seuraaminen olisi helpompaa. Perustin myös tsemppaavan ryhmän samaiseen palveluun, mutta siellä keskustelu on alun rykäyksen jälkeen hieman hiljennyt. Sama pätee Facebook-ryhmään, jossa kuitenkin muutama aktiivi käy välillä päivittämässä tuloksiaan.

Itse olen asteen jäljessä tavoitteista. Oletin että kesällä tulisi tehtyä vaikka mitä, ja niin on tullutkin. Mutta kun unohdin merkkailun kesäloman aikana ei jälkikäteen muistelusta meinannut tulla oikein mitään... Eli olettaisin että olen tavoitetahdissa kaikkien niiden Frisbeegolf kierrosten jälkeen, mutta voi olla etten ole. Yhtäkään kolopallokierrosta ei kesään mahtunut, ne neljän tunnin setit olisivat tehneet ihmeitä tuolle tulokselle.

Meikäläisen tavoite on 77% täynnä, perästä tullaan vaikka mikä olisi!

Miten ajattelin sitten syksystä tallustaa kuivin jaloin takaisin haasteen tahtiin? Lupasin itselleni että kävelen Helsinki-päivinäni (päivätyö sijaitsee siellä) lounaalle mahdollisuuksien mukaan hieman pidemmällä sijaitsevaan paikkaan. Etätoimistopäivinä teen samoin (jätän auton pidemmälle) tai syödessäni kotona teen lounaan aikaan kävelylenkin lähikortteleissa pikaisesti. Lisäksi otan itseäni niskasta kiinni ja otan kuntosalin takaisin perusrepertuaariin. Satunnainen oman kehon painolla harjoittelu, kahvakuulailu ja muut riennot ovat olleet epätasaisen tasaisia seuralaisia treenikalenterissani kesällä.

Ehdit vieläkin mukaan jos tahdot! Tavoite voi tuntua kovalta, mutta on itseasiassa hyvinkin helppo toteuttaa jos siihen suhtautuu oikein. Kukin saa itse päättää mikä lasketaan liikkumiseksi. Ei ole pakko vääntää hiki korvista asti lentäen joka päivä tai pumpata salilla. Myös esim. kävely kauppaan tai töihin lasketaan. Valokuvausretki luontoon on liikettä sekin.

Klikkaamalla tavoitepylpyrän keskiosaa saa auki pop-upin mihin voi määrittää tämän tavoitteen

Olet tervetullut kaikkiin linkattuihin ryhmiin tai saat tehdä tästä ihan oman privaattiprojektisi. Olisi kiva tietää kuinka paljon te liikutte yleensä ja kuulostaako 365 tuntia paljolta vai vähältä?

ps. Heiaheiassa on tuollainen uusi tapojen harjoitteluun tähtäävä osuus. Onko kukaan koittanut?

Taistelu rannalla, illalla

Tiedättekö mitä minä tein eilen klo:23 illalla? Olin Pyynikin uimarannalla ja taistelin menemään Bodycombat ohjelman numero 60 hyvässä seurassa. Mukana oli reilu sakki hullua porukkaa ja idean äidit Sanna ja Ninnair. Lisäksi paikalla oli kannettava mankka ja pari kameraa kuvaamassa.

Taistelupukarit... eiku kaverit! :)

Oli ihan huippua riehua homma menemään ilman taukoja hiekan pöllytessä. Jokainen potku syöksi kasan hiekkaa ilmaan, jota illan jälkeen löytyi kirjaimellisesti ihan jokaisesta sopukasta. Hiekassa hyppiminen ja liikkuminen oli yllättävän raskasta ja tänään aamulla fiilis oli käsin kosketeltavissa reisissä ja pakaroissa. Ihanaa!

Arvatkaahan huviksenne mikä biisi on tässä menossa ja miksi juuri tässä päätin vähän valokuvata? ;)

Jokainen meistä sai aikaan pienen oman poteronsa tunnin aikana. Kolmoiskyynärpäiden kohdalla sekä yläkoukkusarjoissa tuntui että kaivautuu puolta pohjetta myöden santaan. Viimeistään keskivartalosarjassa sai hiekkaa korviin ja silmiin asti kun jalat nostettiin ylös ja niitä viuhdottiin edestakaisin. Jäätävä keli ei paljon painanut kun alkuun oli päästy.

Olihan meitä jokunen siellä heilumassa. Maisema on upea

Rauhassa etusuora komboa. Päällä fleece, paita, jumppapökät ja juoksulenkkarit. Takki on tässä jo hävitetty.

Pieni lievä katumus iski aamulla, kun olin päässyt nukkumaan vartin yli yksi yöllä ja kello soitti vartin yli kuusi aamulla. Myöhäisestä nestetankkauksesta johtuen tuohon lyhyeen viiden tunnin pätkään mahtui pari vessareissua ja epämääräistä mölinää kuumetta keräävältä mieheltä. Tulee muuten jännä juhannus kun minä en pysty kävelemään ja mies makaa kuumehoureissa pedissä :D

ps. Laitan tulemaan myöhemmin videota. Nyt saatte luvan pärjätä kuvilla

Yhtäänhän emme pyrkineet lavastamaan sellaista "JEE!"-hyppyä... Näitä kuvia (pääosin maassa jo olevia kuvia) on muutama kymmenen kipaletta ;)

Lippujen voittajan raportti SuperTreeneistä

Arvoin muutaman piletin SuperTreeneihin ja pyysin lipun voittaneilta raporttia tapahtumasta. Luvan kanssa julkaisen Katrin tarinan.

Mukaan tapahtumasta tarttui MUHKEA eväs- ja tuotepaketti. Lisäksi ostin todella edullisesti Puman pisteeltä hupparin ja uuden treenipaidan. Molemmat on ollut etsinnässä jo hetken, löytyi vielä lempivärissä :) 

Päivän tsemppi oli Inbody 720 -mittaus. Olen pitempään ajatellut mennä mittaukseen, mitään paikkaa ei ole oikein kävellyt vastaan. Nyt mahdollisuus tuli ja vielä tapahtumatarjouksella. Tulos tosiaan kyllä tsemppaa eteenpäin, rasvaa on vielä hukattavaksi! Lähtötasoa olikin tarkoitus mittailla, vaikka jo lähes 10 kiloa paino onkin pudonnut.

Tunneilla kävin Crossfitissä. Tämä oli varsin tutun tyyppinen, omalla kuntosalilla on crossfit henkisiä ryhmäliikuntatunteja. Vetäjinä toimi Turun Reebok Crossfit salin ihmiset. Kovasti himottaisi lajin testaaminen enemmänkin, kulkeminen Turkuun ei vain niin tiheään onnistu.

Toisena tuntina kokeilin Fit 4 jump - trampoliinituntia. Hieno kokemus, hieman erilaista liikuntaa. Vaikka kuntoni ei ole erinomainen ja koordinaatiokaan ei ole kärkikastia, pysyin kohtalaisesti mukana. Oppimista kyllä jäi, oli hieno huomata, kuinka monipuolinen ihan tavallinen trampoliini voi olla. 

Valitettavasti luennoille en pystynyt iltapäivään jäämään. Tauko olisi venynyt turhan pitkäksi ja kotona perinteiseen tapaan odotti joukko tekemättömiä hommia. Ehdottomasti kyllä innostuin tapahtumasta, ensi vuonna uudestaan ja jos samankaltaisia tapahtumia tulee eteen niin rohkeammin uskallan lähteä sekaan :)

Sattumalta törmäsin Katriin juuri ennen tuota Fit 4 Jump tuntia ja juteltiin hetki. Ihana tavata teitä blogin lukijoita kasvokkain! Vaikka tässäkin kävi niin että kyllähän minä Katrin tunsin sittenkin entuudestaan. En vaan tiennyt tuntevani! Tunneilta on tuttuja maailman ääriin asti kertynyt. Ihanaa ja palkitsevaa jotenkin.

Kuva lainassa Supertreenien nettisivulta. Tämän tunnin jälkeen Danceholic lipui tähän saliin sisään

ps. Tuotekassi (tai siis kaksi kassillista) oli todellakin muhkea! Kemikaliotuotteita hillittömät määrät, ruokaa ja jopa hiusharja. Jos ette mitään muuta tapahtumassa tekisi, niin hakekaa ainakin tuotekassi. Se on monin verroin osallistumismaksun arvoinen. 

SuperTreenit 2014 - Hikeä, hymyjä ja hämmennystä

SuperTreenit on Suomen suurin liikuntatapahtuma. Olin mukana ekaa kertaa ja toki heti vetämässä tuntia osallistumisen lisäksi. Danceholic näki suuren yleisön päivänvalon ja on nyt konseptoitu omaksi tuotteekseen. Jos siis lähisalillesi haluaisit tanssitunnin, voit vinkata ottamaan minuun yhteyttä Danceholicin vaihtelevien ja riittävän haastavien tanssielämysten saamiseksi sinunkin salillesi. Ja jos omistat liikuntapaikan, jonka valikoimasta puuttuu tanssia, ole silloinkin heti yhteydessä minuun. Osoite on tuttu taina@moveme.fi.

Tästä se lähti

Ohjaaja näyttää mallia

Ja me tehtiin perässä

Ehdin osallistua heti aamusta puolikkaalle Fit 4 Jump -trampoliinitunnille ja oli hullun kivaa! Ei mitään tämän videon kaltaista vaan oikeasti tehokasta, motorisesti haastavaa treeniä. Lopun vatsalihaksetkin tehtiin trampalla maaten, joten tunti todellakin oli täysin trampoliinilla vedetty. Yksi biisi oli vuosien takainen combat biisi muistaakseni lähes identtisillä koreografioilla, mutta trampoliinin päällä. Tulee keskivartalolle ihan erilailla haastetta tuosta.

Ohjaajan toimenkuvaan kuuluu myös irronneiden jousien korjaaminen kesken tunnin

Tämän jälkeen suuntasin Maijamäen urheiluhalliin massatunneille, joille paikkavarausta ei tarvittu. Booiaka starttasi haastattelun muodossa, jossa juontaja antoi ohjaajan kertoa lajista vähän enemmän. Isoa lavaa täyttämään oli saatu kivasti lisäväkeä yhden ohjaajan lisäksi taustalla joraavista tanssijattarista. Booiaka perustuu hiphopiin ja yhtenäistä koreografiaa rakennettiin tunnilla pienistä palasista. Välissä jäätiin sheikkaamaan pitkiksikin pätkiksi ja sitten taas tehtiin enemmän koreografiaa. Mihinkään varsinaiseen biisiin koreografiaa ei oltu sovellettu, vaan sitä tehtiin vaihtuviin veisuihin tunnin edetessä.

Booiaka tunnin rakentelua

Matkakaverini olivat olleet samaan aikaan Bootylicious tunnilla, jossa treenin kohteena olivat reidet pakarat ja vatsa. Katja kirjoittanee raporttia tuosta tunnista omaan blogiinsa nimeltä Kuntoa Elämään. Olkoot tämä julkinen painostus ;)

Väkeä piisasi

Booiakan jälkeen oli tarkoitus mennä jonnekin, mutta juuri sillä hetkellä en enää muistanut minne. Otettiin siis minulle (herkkukassini jo noutaneelle) pätkä uutta Bodycombattia ja matkakumppaneilleni kassin nouto ja luova tauko. Tässä kohden myönnän että oma herkkä luonteeni ei kestänyt jatkuvaa potkujen ja lyöntien sovittamista tiheään osallistujajoukkoon sopiville etäisyyksille ja puolivälissä tuntia karkasin tuntilaisten joukosta pois. Kun on tottunut tekemään tätä lajia kunnolla, ei sitä oikein pysty 30% tehoilla tekemään. Jopa kanssaohjaajien kansoittamissa jatkokoulutuksissa on tilaa enemmän vaikka väkeä on paljon. Epäilen syyksi kaikkien samantasoista tekemistä.

Loppuun asti trampoliinin kera tehden

Matka jatkui lounastamaan, joka tuntui heti jälkikäteen virheeltä. Ruoka upposi vatsaan, veri seurasi perässä ja yhtäkkiä aikainen aamustartti alkoi kolottaa lihaksissa ja painaa silmissä. Omaan tuntiin oli ruoan jälkeen aikaa 30 minuuttia ja yritin parhaani saada tsemppiä takaisin ja silmiä edes auki. Onnistuin jotenkuten, ja kuten aina tuntia vetäessä adrenaliini tempaa mukaansa ja endorfiinit rullaavat kehoon. Eli no worries!

Minun tuntini oli yksi niistä täyteen jo ennalta varatuista tunneista, joten tupa oli melkein täynnä. Ketään ei tullut salin ovelle kuikkimaan tyhjäksi jääneitä paikkoja, vaikka mukaan olisi mielestäni mahtunut kyllä. Muutama kiinnostunut oli ja heille jaoin itse suunnittelemaani flayeria ja käyntikorttiani. Katsotaan josko esim. Fiskarssin tehtaalle löydettäisiin vetäjä ja he saisivat nautiskella Danceholic tunnista jatkossa työpaikkaliikuntana.

Päivän hämmennyksen tarjosi Hot Butt workout, jossa ideana oli treenata pakara, reisi, vatsa osastoa naisellisuutta ylistävään tapaan (ks. tuntiselosteet). En tiedä teistä, mutta jumppakepin kanssa parittelu ei minulle ole naisellisuutta ylistävää. Tässä kohtaa meikäläisen pipo alkoi hieman kiristää, myönnän. Kiitos luojan mahduimme tunnille vaan katsomoon. Jos olisin joutunut tätä tekemään, olisin varmaankin poistunut paikalta.

Hivellään jumppakeppiä ja kyykätään

Kaikenkaikkiaan silti hillittömän tehokkaan oloista juuri kohdealueille. Kyykkyjä erilaisin variaatioin, sheikkausta takalistolle ja jatkuvasti keskikehoa aktivoivia tasapainoharjoituksia, kääntöjä ja kiertoja. Isot pisteet myös vetäjäkaksikolle. Oma pokeri ei olisi tähän riittänyt ja enemmän näen tämän kielenkäytön ja lajin polttariporukoille sopivana viihteenä. Viimeistään siinä kohtaa kun ohjaaja kehotti vatsarutistuksissa laittamaan kädet haaroväliin ja nauttimaan oman käden oikeudesta minulta tippui leuka lattiaan. Huh! Taidan olla keski-ikäisyyden tuolla puolen vahvasti.

Hot Butt workout menossa

ps. Tulossa vielä lipun voittaneen raportti tapahtumasta. Stay tuned!