Tekniikka uimakoulun viimeisiä viedään

Ensi torstaina on edessä jo viimeinen aikuisten tekniikka uimakoulun kerroista. Kymmenen kertaa on hujahtanut vilauksessa ja on tullut aika arvioida mitä on jäänyt käteen. Ensimmäisenä on mainittava älyttömän hyvä ryhmä, jonka seurassa on ilolla voitu harjoitella kukin tavallaan ja kannustettu toisia porukalla. Olen ehdotellut kuukausittaista yhteistä treeniä, mutta katsotaan saanko porukan kokoon.

Opettajina ovat vaihdelleet Tampereen kaupungin liikunnanohjaajat ja tyylejä on ollut monia. On hyvä, että opettajat vaihtuivat välillä. Tällöin jokainen erilainen oppija pystyi saamaan edes jonkun opetuksesta kiinni ja löytämään sen jonkin mitä oppimiseensa tarvitsi. Kaikilla oli hiukan erilainen tyyli ja tapa ja se oli virkistävää.

Hesarilta lainatussa kuvassa on hienosti esitetty rintauinnin höntiltä näyttävä potku

Uintitekniikoita on koitettu vapaauinti, rintauinti, selkäuinti ja perhosuinti. Näiden lisäksi kahta erilaista käännöstä, joista toinen rintauinnin päätteksi ja volttikäännös esim. vapaauinnin käännökseksi. Volttikäännös on itsellä vielä epävarmojen taitojen listalla. Kun uimalaseihin lorahtaa vettä ja korvat sekä nenä täyttyvät kloorivedestä ei seuraava veto enää lähdekään niin ketterästi mahallaan uiden. Minä harjoittelen, ja kohta aion homman osata joka kierroksella.

Perhosuinnin animaatio lainassa täältä

Toisaalta vapaauinnin hengitystekniikka on se isoin koetinkivi itselle. En osaa vetää happea kainalosta ilman välittömiä vesivaurioita nenäontelossa, vaan pyrin haukkaamaan ilmaa edestä ja taivutan koko kropan kaarelle. Vaikka volttikäännös napsahtaisi kohdalleen niin ei sillä taida toistaiseksi tehdä mitään kun kesken 25 metrin matkaa pitää pysähtyä kuitenkin vähintään kerran tyhjentämään pää vedestä ja hakemaan uutta aloitusta kroolailuun. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, harjoittelu ei todellakaan pysähdy vaikka kurssi päättyykin.

Ainiin ja se perhosuinti... Jos sen osaisi, voisi altaassa käydä uimassa vain 50 metriä perhosta ja poistua voittajan elkein paikalta. Jos ei osaa, voi harjoitella minun tapaani kikattamista pinnan alla. Nauru raikaa siis helposti myös upoksissa kun käsivedon potkulla ylös nousee käsien sijasta pylly niin yleensä voi vaan hihittää. Eihän tuon koomisempaa tilannetta ihan heti muuten saa aikaiseksi :)

Uimakoulussa

Tänään alkoi Tampereen kaupungin järkkäämä aikuisten tekniikka uimakoulu. Toteutuspaikkana oli Kalevan uintikeskus ja minä olin altaassa tikkana jo 15 minuuttia etukäteen. Altaan vesi tuntui hyytävältä, kun pari viikkoa on lilluteltu 29 asteisessa merivedessä. 26,5 astetta on siihen nähden vähän.

Tämä kuva lainattu Portsuakirjastoilta

Lähdettiin liikkeelle tarkastamalla potkutekniikkaa ja ylipäänsä uintiasentoa liukumalla mahallaan ja selällään kelluttavaa lautaa apuna käyttäen. Potkuja otettiin mukaan ja koitettiin tuttuun tapaan potkia koko jalalla, ei taivuttaa polvea. Tämä on asia, jonka jokainen snorklaaja tai laitesukeltaja oppii ennenpitkää. Koko jalkaa hyödyntävä potku on tehokkaampi ja pitää kehon virtaviivaisempana suhteessa veteen.

Tämä kuva lainattu Portsuakirjastoilta

Sitten aloitettiin hengitysharjoitukset tyhjentämällä keuhkot ilmasta ja istumalla pohjaan. Kuin lasten leikkiä sukeltajalle, nosteenhallinta kun tehdään pääosin keukoilla. Mutta sitten eteen tulikin tenkkapoo. Vaikka osaan vettä täynnä oleva maski päässä hengittää hienosti vain suun kautta, niin sama ei onnistunutkaan pelkät uimalasit päässä. Aina kun happea piti vetää sisäänpäin kainalon alta sainkin lopputulokseksi suullisen vettä ja nenän täyteen vettä. Ja vaikka kuinka hinkkasin tätä asiaa, niin nenä ei ymmärtänyt pysyä kiinni ja suuhun etsiytyi paljon enemmän vettä kuin ilmaa.

Harmillista, mutta täytynee ottaa miehen nenäklipsi mukaan ensi kerralle. Pitää harjoitella hengittämistä tarkemmin itsenäisesti ja vähän myöhemmin. Tiedän, että homma on täysin mahdollista, mutta tänään aivoilla ei kertakaikkiaan riittänyt asiaan paukkuja. Seuraava puolituntinen on jo torstaina. Odotan innolla :)

Sukeltajan reisitreeni

Se on Suomessa ollut jo pitkään sellainen kesä että iltauinnit ja päiväpulikoinnit onnistuu. Ei tarvitse märkäpukua, vaikka välillä sitä on vilukissan ikävä :) Mies toi kaupungissa käydessään mukanaan mökille eilen räpylät. Tuli sieltä snorkkelit ja maskitkin, mutta räpylät me päädyttiin pelkällään jalkaan pukemaan. Ja sitten polskimaan.

Räpylät kuivamassa

Parhaiten räpylöillä kulkee kun muistaa taittaa polvista mahdollisimman vähän. Eli käyttää koko jalkaa potkussa lantiosta lähtien. Näin pääsee kovaa ja tehokkaasti sekä uskomattoman hapottavasti reisien kannalta eteenpäin :) Vedeltiin ees taas poijulle ja takaisin, sukelleltiin ja fiilisteltiin. Tuli ikävä Thaimaaseen.

Ilman maskia helpointa oli uida selällään. Vaikka eteneminen oli nopeaa, niin hapotus pakotti pitämään taukoja. Tein alle parinkymmenen minuutin kahvakuulatreenin, joten annoin käsien pääosin levätä. Aivan kuten sukeltajan kuuluukin. Vain räpylöillä uidaan kun ollaan pinnan alla. Välillä silti kokeilin kroolata ja uida delfiinin tavoin jalat yhdessä, lisäksi toki perhosuintia viriteltiin. Vaan ei se luonnistu, kun ei ole kunnon opettajaa. Mistäköhän moisen löytäisi?

Mökin puuhailuja, pelejä ja leikkejä

Valkovuokkoja, jotka mummu on jostain metsän kätköistä aikoinaan paikalle "istuttanut"

Lapsena sai aina leikkiä ja pelailla vaikka mitä kesäisin. Hauskaa oli, hetkeäkään ei oltu paikoillaan ja välillä hypättiin uimassa ja saunassa niin, että meitä serkuksia vahtineella mummulla paloi hermo kun saunan ovi oli auki jatkuvasti. Onneksi aikuisena ei ole yhtään sen tylsempää, vaan mökillä pelataan täysiä edelleen ja voin juosta veljen lasten perässä saunassa ja uimassa, saunassa ja uimassa, saunassa ja uimassa jajajaja... Mummu ei ole enää leikkejä vahtimassa, mutta voin arvata että hymyilee siellä jossain itsekseen menolle. 

Mölkyn pistelaskua

Reinot jalassa mökillä rennosti :)

Nykyään lapsuuden leikkien lisämausteena on puutalkoita ja siivoamista sekä ruuan laittamista. Kun minä olin pieni, keittiön ja ulkona olleen keittokatoksen yksinoikeutettu valtias oli mummuni. Kaalipata oli maailman parasta, mutta sekään ei vetänyt vertoja uunituoreelle hiivaleivälle! Nopeasti opittiin, että nopein ei ole se jolla on leipä tai se jolla on kädessä voipurkki vaan se, jolla on voiveitsi :D

Yritä saada rengas keppiin, tyyli on vapaa

Näin nättejä pinoja tulee kun oikein yrittää. Itse osaan pinota, vaan en pilkkoa

Nykyään kukaan ei hallitse hiivaleivän saloja, mutta olen itse kunnostautunut hyvänä pullanleipojana ja yhdessä ollaan siirrytty tekemään muurikalla kaalipadan sijasta kaalia ja jauhelihaa sisältävää paistosta. Hiilaritietoisempaa, nopeampaa ja ihan mukiin menevää.

Peleissä nykyään harvemmin jaksetaan koota krokettirataa, vaan pelataan mölkkyä ja heitetään renkaita keppiin. Viimeisimmässä remontissa tikkataulun paikka meni pois, ja uutta ei ole löydetty, mutta eiköhän mökki muotoudu niin että tikkataulunpelit voidaan ottaa takaisin ohjelmistoon.

Mökiltä saa hyvää vaihtelua lenkkimaastoihin ja pääsee juoksemaan keskelle peltoja niin halutessaan. Vaikka oman kodin pihasta pääseekin nopeasti keskelle metsää, ei kotona ole mahdollisuutta pulahtaa järveen lenkin jälkeen ja saunoa puulämmitteisessä saunassa. Minun hiukseni pitävät järvivedestä kovin, tai sitten mökin rentous näkyy hiuksissa välittömästi :)

Lenkkimaastoja

Auringon laskuun juoksennellaan

Ihanaa, että on jälleen kesä ja saa pelailla ja hillua pihalla ilman kenkiä!