On tullut aika päättää 6kg 6vk dieetti ennen kuudetta viikkoa. Tähän asti dieetti on loukannut vain omaa ihmisarvoani ja aiheuttanut kärsimystä vatsalleni. Sivulliset eivät ole kärsineet, päinvastoin hihitelleet minun koettelemuksilleni ja unille ruisleivästä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että laihtumisen sijasta olen onnistunut tukevoitumaan entisestään 500g aiemmin kerrytetyn 1,5kg päälle ja nyt alkaa riittää. Siirryn omiin hyviksi havaittuihin neuvoihini ja pudotan häiritsevät kilot pois ennen kesäloman alkua, johon on 2 viikkoa.
Seuraavaksi muutaman tärkeän otsikon alle kerättyjä ajatuksia haasteen ajalta ja "lessons learned" eli mitä on tullut opittua.
Jos ei tee niinkuin käsketään ei tule tulosta
Minähän en voi sanoa tuosta dieetin toimivuudesta sitä taikka tätä, kun en onnistunut yhtäkään puhdasta viikkoa noudattamaan ohjelmaa. Yksittäisiä päiviä tai jopa muutaman päivän putkia oli, mutta silti lipsumisen ja ohjelman rikkomisen vietti oli vahva ja vesitin tehokkaasti koko ohjelman.
Vetoan edelleen kuitenkin siihen, että jos jokin tuntuu alunperin väärältä ja vaikealta onnistumisen edellytykset ovat olemattomat. Jos yritän rikkoa itseäni vastaan, keho ja mieli pistävät hanttiin täysillä. Tärkeintä olisikin löytää tapa, joka tuntuu oikealta ja jonka onnistumiseen voi uskoa. Silloin on helppoa, jopa luonnollista, tehdä kuten käsketään.
Kuulun ihmisiin joilla ei ole tippaakaan itsekuria
Kun keho huutaa aamupuuroa ja unissa seikkailevat ruisleivät voitte olla varma, että lipsumisiin oli vahva syy. Toiset sanovat sitä huumausaineeksi, toiset vehnäksi, minä tarpeelliseksi ravintoaineeksi. Leipä ja kaurapuuro eivät ainakaan omalle kropalle ole myrkkyä kohtuullisissa määrin nautittuna. Koska tiedän ja uskon edelliseen väittämään, en näe pointtia kieltäytyä pitkässä juoksussa vatsan toimintaan positiivisesti vaikuttavista ravintoaineista. Siksipä lopputulos on että "lipsun ja häpeän".
Onko kyse laihduttamisessa sitten itsekurista? Ei, kyse on siitä, että opetellaan syömään tavalla joka voi toimia tästä eteenpäin aina päiviemme loppuun saakka. Ei siis Mikko Kivisen aikoinaan toteuttamaa
näkkileipädieettiä, koska ei kukaan oikeasti kuvittele syövänsä tuolla tavoin ikuisesti. Miksi laihtuakseen pitäisi syödä eritavoin kuin tavallisesti? Jos ei opettele syömään terveellisesti arjessa, ei mikään mielen lujuus pidä ihmistä laihana kun dieettaaminen on ohi.
Hiilihydraatit kuuluvat treenaavan ihmisen elämään
Hiilihydraatteja tulisi kehossa olla riittävästi jos yksikään kestävyyslaji kiehtoo tai kuuluu omaan lajivalikoimaan. Pirkan pyöräilystä nyt puhumattakaan... Lisäksi hiilihydraatitonta ruokavaliota ei ole olemassakaan, jokainen meistä vetää taatusti jonkun määrän hiilaria päivittäin.
Jokaisen kroppa on erilainen, mutta on tieteellinen fakta että kropalle helpompi tapa saada kestävyysurheiluun tarvittavat hiilarit on syödä hiilaria eikä pakottaa kroppaa oppimaan
glykogeenin muodostus muista ravintoaineista. Toisilla taas hiilihydraattien vähentäminen olennaisesti vähentää turvotusta ja tukkoista oloa ja lopputuloksena laskee painoa. Hyvä niin, jos pää kestää ja vatsan toiminnasta huolehditaa marjojen, hedelmien ja kasvisten kuiduilla.
Dieetit eivät ole ihmisiä varten
Hetkellisesti elämänsä vääntäminen ihan eri asentoon kuin aikaisemmin on ihan päätöntä puuhaa. Asiakkaideni kanssa usein puhutaan tarpeesta saada paino putoamaan nopeasti ja jonkin ihmedieetin avusta tässä. Kysyn aina mitä asiakas odottaa parin kuukauden dieettiä seuraavalta ajanjaksolta? Miten hän on ajatellut syödä silloin, mitä tehdä, miltä näyttää, miten pitää huolta siitä, etteivät kilot palaa? Suurin osa yllättyy vähän itsekin kun vastausta ei löydy.
Moni kysyy minulta, onko ohjauksessani käyttämäni dieetti ihan kamala ja voiko sitä muokata. Hiljaisuus ja hämmennys on usein valtavaa, kun selitän, että tahdon nähdä mitä asiakas syö arjessaan ja rakentaa uuden paremman ruokavalion tämän tiedon pohjalta. Rakennan ruokavalion keskustellen asiakkaan kanssa, ja tätä muokataan niin kauan että uuden ja paremman ruokavalion noudattaminen tuntuu hyvältä ja luontevalta.
Minä en siis itse usko dieettaamiseen, en suosittele sitä asiakkailleni enkä läheisilleni. Uskon terveelliseen syömiseen, jonka kerran opittuaan ei voi lihoa eikä toisaalta laihtua kovasti alle hyvän olon painonsa. Uskon siihen, että pysyäkseen terveenä ei tarvitse elää jatkuvassa tunteiden ristiaallokossa ja kiusata itseään, kivaa ihmistä.
