Uusia tuulia kevään kunniaksi

Kun kevätaurinko paistaa, lämpötilat hipovat plussaa yölläkin ja linnut sirkuttavat puissa on yleensä aika aloittaa jotain uutta ja innostua. Minä aion julkaista syksyyn mennessä e-kirjan oman asiantuntemukseni alueelta. Ehkä jopa kaksi, tai kolme, tai no siis kirjasarjan! :)

Kirjoja, paljon kirjoja

E-kirjoja!

Kysymys kuuluu haluaisitko sinä olla mukana e-kirjaprojektissani? Haluaisitko päästä katsomaan kirjaa ja kommentoimaan sitä ennen sen julkaisua? Haluaisitko mahdollisesti osallistua kirjan myyntijoukkoihin tai olla tukenani lanseerauksessa? Nyt on aika hihkaista, jos tahdot saada e-kirjan itsellesi ennen muita ja auttaa sen tekemisessä käytännössä. Ota yhteyttä taina@moveme.fi

Ihmiskoe - Matkalla paleomaassa osa 2

Tässä toinen osa sarjaan, jossa kerron miten kokeilin Paleo kickstarttia. Ensimmäisen osan löydät täältä.

Viimeksi oli puhe pääosin ekoista 14 päivästä ja sen aikaisesta puritanismista. Nyt kerron vaiheista joissa joka viides päivä saa herkutella päivällisen hetkellä ja muina aikoina syödään jopa marjoja ja otetaan takaisin kovien hedelmien hallinta.

Ensimmäiseen osaan oli tullut jo tarkentava kysymys; huomasinko eroa kiloissa tai vyötärön ympäryksessä? Kun luet tämän, selviää vastauskin.

On jännää kuinka onnellinen sitä voi olla jostain tuiki tavallisesta, terveellisestä, vitamiineiltaan ensisijaisen tärkeästä ja vain 14 päivää poissa laskuista olleesta ruoka-aineryhmästä. Puhun tietenkin marjoista. Marjoista joita pakkanen on puolillaan ja joita on haalittu rahalla, vaivalla ja aikaa säästämättä pitkin poikin kyliä. Aamuihin jotain muuta kuin kananmunaa - halleluja!

Kattauksela on merkitystä. Katso mikä jälkiruokakulho <3

Neljäntoista päivän puritanismin jälkeen ruokavalioon saa lisätä päivän kahdelle ensimmäiselle aterialle annoksen marjoja. Annos ei ollut kohtuuden nimissä puoli kiloa mansikoita, mutta kuningatar sekoitusta, mustikoita ja luomu vadelmia laitoin jokaiseen väliin vähintään 200 grammaa. Kerran jopa niin, että pakkasesta sulamaan laukkuun otetut mustikat lainehtivat läppärin kanssa samassa kasassa... Läppäri säästyi, laukku oli siivottavissa, junassa oli riittävästi paperia ja loput marjatkin kyllä söin. Pari ärräpäätä kylläkin kajahti ilmoille... Onneksi olin pakannut pakasterasian vielä muovipussiin. Tämän vuoksi läppäri säästyi.

Marjat mahdollistivat aamuihin smoothiet. Olisinhan aiemminkin voinut nauttia veden kera miksattua hera- tai kasvisproteiinia, mutta noh... Jauhe on jauhetta, eikä se ihan ruoalta maistu. Vaan kun sen miksaa jäisten marjojen kanssa niin avot! Johan tulee suklaiselle protskujauheellekin ihan uusi elämä. Lemppari aamiainen koostui shakeriin pakatusta smoothiesta, joita miksailin edellisenä iltana kaappiin valmiiksi. Valmiiksi siksi, jottei naapuri- ja parisuhdesopu järkkyisi kahden hevosvoiman verran aamulla kuudelta.

Yleensä smoothie sisälsi seuraavia:

• 3 mitallista sun warrior kasvisprodejauhetta (suklaa tai vanilja, suklaa selkeästi parempaa)
• 225-250g sekalaisia marjoja
• 1tl kookosöljyä/ vajaa kourallinen pähkinöitä/ puolikas tai neljäsosa avokadoa
• Vettä

Jäin oikein miettimään miksi marjoja sai syödä vain päivän alkupäässä, mutten oikeastaan keksinyt. Tästä syystä vetelin niitä tyytyväisenä välillä myös jälkkäriksi päivällisaikaan. Puritanisti minussa oli hieman eksyksissä tässä kohtaa. Selkeästi oma järki tuli esiin.

Kun ei saa syödä jotain, voi ostaa kukkia lohdukkeeksi :)

Edelleen olo oli todella hyvä. Ei turvottanut tai pierettänyt, vaatteet mahtuivat yllättävän hyvin päälle, eikä oikeastaan ollut ikävä burgereita, karkkia tai muuta. Jännä reaktio oli edelleen nuo vapaat päivälliset viiden päivän välein. Pakonomaisesti ostin aina karkkia, vaikka sitä ei tehnyt välillä edes mieli. Ja aina daim patukan, vaikken sitä normaalisti himoitse lainkaan.

Tähän väliin mahtuu useampia vaiheita päivien laskentaa ja miehen kyselyitä "saatko tänään syödä". Myös äitini koitti ajoittaa yhden lounaan sopimaan uuteen ruokavaliokokeiluuni. Vaikka oli väärä päivä ja lounaalla vapautta ei pitänyt kokea kerroin äidille että voin tehdä poikkeuksen ja syödä vielä päälle runebergin tortunkin. Koska kyllä sitä pitää osata elämässä joustaa ja äitin bataattikeitto on hullun hyvää! Äiti päätti lopulta tehdä kuitenkin lohta ja salaattia, jotka nekin olivat oikein maukkaita ja "vahingoksi" jäi ainoastaan jälkkäri. Miehen kanssa mentiin vapaina illallishetkinä syömään ravintolaan ja syötiin lemppariruokaa. Jäin miettimään miten kaikki se mitä minä koen herkuksi oli kiellettyä. Eikö sitä vahingossa edes ollut yhtäkään terveellistä herkkua elämäänsä keksinyt?

Parin viikon jälkeen marjojen lisäyksestä mukaan kuvioihin päästettiin päivittäinen hedelmä. Aluksi piti vältellä huisin makeita hedelmiä, eli tyytyä ns. koviin hedelmiin. Esimerkkeinä mainittiin omena ja päärynä, ja koska en ihan älynnyt miten päärynä on ei-niin-makea päätin tyytyä juurikin näihin kahteen mainittuun esimerkkiin.

Syötiin me kaupan valmista grillattua kanaa ei millään kastikkeella, mutta runsaalla salaatilla

Vaikkakin omena kehotettiin nauttimaan erityisesti treenin päälle, minä harvoin maltoin odottaa tähän asti. Vetelin omenan usein aamumarjojen kera jos proteiini tuli munakkaasta. Raikasta ja toimivaa. Treenin päälle vetelin palkkaria, koska muuten tuntui salitreeni vielä neljän päivän perästä lihaksissa. Treeniä ennen ja joskus sen aikana (etenkin ohjatessa) juopottelin elektrolyyttijuomia, eli urheilujuomaa. Tämä siksi, että muutoin elimistö kramppaili tai muuten tempoili treeniä vastaan. Hiilihydraatittomuus siis kyllä sopi minulle (ei turvotusta), mutta sitten taas ei sopinut (krampit ja treenin kulkemattomuus). Tässä kohtaa siis myönnän jälleen huijanneeni hieman, mutta ilman tuota keltaista nektaria en olisi selvinnyt kunnialla töistäni.

Tässä kohtaa painoa oli tippunut 1,5kg. Senttejä ei mittanauhan mukaan yhtäkään, mutta olo oli ryhdikkäämpi. Luulen että senttieron olisi huomannut mittaamalla iltapäivällä vyötärön, lantion ja reidet. Mutta kun mittausdataa ei edeltävältä jaksolta ole tuohon kellonaikaan, en mitannut nytkään. Olo oli paremin, jotenkin jouhevampi, kuin ennen. Syömisten miettiminen ja selittely alkoi tässä kohden kiristää omaa pinnaa.