maanantai 9. maaliskuuta 2015

Lenkkeilyä ja auringonlasku

Perjantaina otettiin sukelluksista pieni tauko eikä menty siis aamuvarhain minnekään. Herättiin silti “ihmisten aikaan” ja nautittiin tässä ihanassa B&B paikassa aamiaista. Jam, meidän emäntä, oli laittanut ensin banaanin lehteen käärittyä sticky rice + banaani yhdistelmää. Pirun hyvää, vaikka en edelleenkään osaa syödä makeita juttuja oikein aamiaiseksi. Mehua ja aitoa kahvia (joka on täällä siis aika harvinaisuus) sekä munakkaat parin pienen croisantin kera. Lisäksi tarjolla oli vesimelonia ja banaania. Oikein kattava aamiainen.

Kun aamiainen oli nautittu meikäläinen veti lenkkeilykamat niskaan ja lähti kartoittamaan lähitienoita. Oli räkittävän, ahdistavan kuuma ja aurinko oli noussut jo todella korkealle. Mukana oli elektrolyyttijauheella terästetty puolen litran vesipullo, jota koitin säästeliäästi nauttia. Vaikka välillä vetelin juosten paljasjalkakengillä, oli kelin vuoksi suuri osa lenkistä rivakkaa kävelyä.

Merenranta on tässä kohdin aika kivikkoinen
Lenkillä tuli tutustuttua tähän Bang Niang alueeseen paremmin, kun hölköttelin katuja (Soi) ristiin rastiin ja löysin yhden sillankin joka ei johtanut mihinkään. Silta oli uusi, vuodelta 2014, joten ehkäpä se jotain päivänä vielä johtaa johonkin. Tullaan parin vuoden päästä kurkkaamaan tilanne? Ehkä silti hassuin löytö oli paikallisen moottoripyöräkerhon klubitalo ja baari. Vain jäsenillä oli pääsy sisään, joten tyydyin vaan hymyilemään hetken hölkkäämään vastakkaiseen suuntaan. Hymyilytti siis siksi, että kaikki ajelevat täällä pienillä mopoilla, ja yhtäkään isompaa harrikkaa tai muuta vempelettä en ole tainnnut nähdä. Lisäksi täysnahkaisten ja niiteillä höystettyjen ajokamojen pitäminen taitaisi näissä lämmöissä olla aika karua puuhaa.

Silta joka ei johda mihinkään
Seurana hölkötteli myös yksi kulkukoiran pentu pitkän matkaa. Luuli varmaan raukka että minulla hänelle olisi jotain tarjoja. Nuoleskeli kovasti hikisiä käsiäni aina kun vauhti rauhoittui. Jäi lopulta matkasta kun huomasi että hikeä enempää ei ollut tällä turistilla (farang, ulkomaalainen) antaa.


Kun palasin takaisin kämpille totesin että pinkeistä vibrameista oli jäänyt hassut kuviot jalkoihin kun hiki oli ilmeisesti irrottanut osan kankaan väreistä iholle. Seuraavan päivän sukelluksilla huuhdottiin loputkin värjäymät pois iholta. Suihku vedettiin kerrankin pelkällä vesijohtovedellä, eikä lämmintä suihkua tarvinnut pistää päälle ollenkaan. Sen verran hiessä uitettu fiilis lenkistä jäi.

Lounaaksi paistettua riisiä kanan kera. Kelpasi
Majapaikassa on siis suihkukopissa kaksi suihkupäätä, toisesta saa lämmintä ja toisesta viileähköä vettä suoraan vesijohdosta. Olen opetellut yhdistämään nämä kaksi normaalisti, koska lämmintä vettä tulee vähemmällä paineella ja kylmempi vesi tulee sellaisesta isosta sadesuihkupäästä. Yhdessä lämpötila on kivan virkistävä, ja vedenpaine sopiva. Thaimassa matkustaessa kandee varmistella ilmastoinnin lisäksi lämpimän suihkun mahdollisuus. Jos siis sellaista luksusta arvostaa. Usea länkkäri arvostaa kun tänne asti tulee koittamaan mitä on olla ilman ;)

Jälkkäriksi mangoshake
Illaksi otettiin yhteinen köpöttely hiekkarannalle ja kuvailtiin auringonlaskua ja kahlailtiin laskuvedessä. Rentoa, mutta ah niin hikistä. Päivällisen jälkeen palattiin majapaikkaan ja emäntä ihmetteli oikein että oltiin oltu yli neljä tuntia reissulla. Heh, kaipa täällä perinteisesti vieraat hengailee vaan tönöissään ja viettää aikaa rannalla jos jossain. Me hullut Suomalaiset köpötellään pitkin ja viivytään reissuillamme pidempään.

Auringonlasku ja pitkähäntäveneet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti