Penkkiurheilua ja laitamainos

Kävin mulkoilemassa oman suosikkijoukkueeni pelin eilen ja muistin yhtäkkiä katsomossa että MoveMe:lla on laitamainos hallissa. Siellä se on MoveMe pirun pienellä präntättynä laitaan, josta vastustajan pelaajat kampeavat itsensä peliin mukaan. Täytyy joskus katsoa josko pääsisin nappaamaan tuosta kuvan. Tällä kertaa kuvia on vain pelistä :)

Miten vältät kesän jälkeisen liian tiukan startin?

Voi olla että tämä postaus tulee hieman myöhässä, mutta uusien PT-asiakkaiden kanssa ja ystäväpiirissä aihe on puhuttanut viime aikoina. Eli kun syksy saa ja kaikki harrastukset alkavat yhtä aikaa kiireisen työ- tai kouluelämän kanssa. Moni jaksaa porskuttaa sen kuukauden pari ja sitten kaadutaan sohvan pohjalle täysin uupuneena ja aloitetaan joululoman odottaminen.

Toisin kuin useasta urheilulehdestä voisi päätellä ihmisten ongelmat eivät ole innostumisen puute, vaan jatkuva tavoitteellinen harjoittelu. On helppo innostua ja kokeilla vaikka mitä, mutta jos aloittaminen lähtee liian kovaa sitä väsyy yhtä helposti. Pahimmassa tapauksessa kokee epäonnistuneensa aktiivisen elämän aloittamisessa ja päättää luovuttaa sen tavoittelun. Liian rankka startti liikunnassa ei sekään helli kehoamme. Kuntoaan ei voi hoitaa intervallein, jotka sijoittuvat kvartaaleihin. Kunnon menestyksekäs hoitaminen vaatii jatkuvaa työtä vuodesta toiseen.

Tätä halutaan välttää (kuva lainassa Steady Health julkaisusta)

Jos siis liikuntakärpänen on purrut ja uusi elämä on suorastaan keulien lähdössä käyntiin, mitä voi tehdä pitääkseen homman aisoissa ja ohjata laivan onnistuneesti matkaan?

1. Aikatauluta ja karsi liika

Käy läpi aloittamasi harrastukset ja ajoita ne kalenteriisi. Lisää kalenteriin myös päiviä jotka vietät perheen ja ystävien kanssa. Tarkista onko sinulla esim. lasten kuskaamisvuoroja, ja lisää ne kalenteriin. Lisää arpomalla johonkin kohtaan n. 1kpl syysflunssaa (jollekulle se perheestä tulee kuitenkin) ja sen aiheuttamia järjestelyjä. Lisää mahdolliset syntymäpäiväjuhlat ja muut perinteiset tapahtumat joita syksyn aikana tulee olemaan. Älä unohda työpaikan ja harrasteiden pikkujouluja.

Katso kalenteria nyt kriittisin silmin. Näyttääkö siltä, että tilaa on myös hengittää? Onko vapaita hetkiä useasti tavallisen viikon aikana? Pitääkö elämäsi aikatauluttaa tarkasti jos aiot pitää kiinni kaikista harrasteista? Haluatko elää minuuttiaikataululla tästä jouluun saakka? Ehditkö päivittäin valmistaa maittavaa ja ravitsevaa ruokaa itsellesi ja mahdollisesti perheellesi? Kuinka pitkiä yöunia suunnitelmasi mahdollistaa? Mitä jos töissä tarvitaan ylitöitä tai matkustamista?

Jos tuntuu että kalenterissa on sittenkin liikaa ala karsia hommia. Mieti mikä on sinulle tärkeää, mikä on tekemisen perusta? PT:n näkökulmasta sanoisin että tärkeää on oma aika, treenit, syöminen ja hyvät unet. Lisäksi aikaa ystäville, perheelle ja muulle sosiaaliselle. Jos näille ei edes teoriassa riitä aikaa, sitä ei tule käytännössä olemaan yhtään.

2. Arvioi tilanne uudestaan joka kerta kun väsyttää toista päivää putkeen

Kun olet saanut kohdan yksi hoidettua kertaalleen pitäisi tilanteen olla jo ihan hyvä. Joskus kuitenkin hommat karkaavat käsistä vähän vahingossa, takavasemmalta porhaltaen oman pääsi ohitse. Siksipä on hyvä sopia triggereitä, joiden avulla pystyt pysäyttämään koneiston ja pitämään tuumaustauon.

Itse olen huomannut että joskus väsyttää satunnaisesti. Kun väsymys ja tahmeus jatkuu pari päivää putkeen on aika miettiä missä mennään ja miksi koko ajan väsyttää. Joskus syy on huonot yöunet syystä tai toisesta, väliaikainen stressaava tilanne jonka tiedän laukeavan lähitulevaisuudessa tai vaikkapa huono syöminen. Kaikki nuo ovat väliaikaista ja ratkeavat itsekseen.

Toinen selkeä merkki on kun näen töistä unta. Yleensä unessa junnataan paikoillaan eikä päästä oikein eteen eikä taaksepäin. Kollegat kertoivat että heille voi olla hankalaa nukahtaa ja toinen herää aamuyöstä kun kroppa on saanut fyysisen levon hoidettua alta pois. Tässä tärkeää on keksiä millainen on oma toimintamalli kun kierroksia alkaa olla liikaa. Luultavasti toistat täysin samaa toimintamallia, ja kun huomaat sen voit alkaa korjata tilannetta.

3. Jos epäonnistut älä hermostu. Levon jälkeen voit aloittaa paremmalla onnella alusta

Kuten alussa sanoin, moni kokee että on epäonnistunut ja että terveellinen elämä ei ole heitä vasten. Mutta vahinkoja sekä epäonnistumisia sattuu meistä jokaiselle. Epäonnistuminen johtaa oppimiseen jos annat itsellesi hetken aikaa pohtia miksi kävi kuten kävi. Jos sairastut hillittömään flunssaan tai muuten vaan et jaksa enää harrastaa ja kaadut sohvan pohjalle, ei tarvitse ahdistua.

Mieti miksi kävi niinkuin kävi? Olitko ladannut kalenterin liian täyteen? Tuliko muuten hyvin suunniteltuun kalenteriin liian monta poikkeusta ja rasitus kasvoi liikaa? Riippuen vastauksista voit suunnitella uuden nousun fiksummin. Lataat esimerkiksi vähemmän peruskalenteriin tavaraa ja silloin siellä on tilaa vaikka mille yllätykselle.

Luota luontevaan kasvuun, älä tee 110 lasissa aluksi. Määrittele hommat niin että aloitat helposta, keräät onnistumisia ja sitten vaikeutat hiukkasen. Jos salitreeni on sinulle uutta, voit aloittaa yhdellä kerralla viikossa. Kun tuo homma sujuu ja onnistuu voit lisätä toisen kerran. Kolmannen viikottaisen kerran lisäyksen jälkeen voit alkaa miettiä aerobista treeniä. Ehkä viikossa voisi olla yksi rauhallinen lenkki? Joskus voit korvata kuntosalin intervallitreenillä ulkona?

Sama esimerkki ruokavaliosta. Lisää aamuihin täyttävä aamiainen. Kun olet sitä viikon pari onnistuneesti nauttinut voit kiinnittää huomiota lounaaseen. Sen jälkeen pistetään kuntoon treenien jälkeinen syöminen treenipäivinä. Pienillä askelilla korjataan ajan myötä kaikki asiat, mutta ei yritetä ratkaista kokonaista arkea kerralla.

Tätä fiilistä sitten tavoitellaan (Kuva Shockabsorberilta)

Ruokaa nälkäisille liikkumalla? - Ei mennyt kuin Strömsössä

Ajattelin että olisi hienoa auttaa nälänhädästä kärsiviä ja lahjoittaa liikkumalla ruokaa Technogymin appiksen avulla. Appis on ollut reilun kuukauden tuossa pyörimässä ja tulokset ovat heikonlaiset. Eilen taisteltu puolimaratoni on tuottanut 22 "movesia" ja tavallinen torstai päivä (jolloin puhelin on ollut paikoillaan  kun minä olen liikkunut) taas on ollut huikean aktiivinen appiksen mukaan. Aika epäreilua, vai mitä?

Millaisia kokemuksia teillä on ollut jos appiksen olette käyttöön ottaneet?

Reilussa kuukaudessa olen kerryttänyt 56 ateriaa. Eipä huimaa lukema päätä. Liikkunut olen kyllä :)

Onko lihavuus valinta?

Törmäsin tässä taannoin englanninkieliseen artikkeliin joka oli otsikoitu "Is obesity a choice?". Artikkelin on kirjoittanut Spencer Nadolsky, joka on koulutukseltaan lääkäri ja pikaisen tsekkauksen perusteella treenaamiseenkin perehtynyt. Voit käydä lukaisemassa alkuperäisen artikkelin täältä englanniksi.

Valmennettavien kanssa törmään usein ajatukseen siitä että on tietoisesti annettu mennä asioiden kirjaimellisesti "läskiksi". Tätä tapahtuu päivätasolla ja joskus kausi kestää pidempään, joskus jopa vuosia. Näin ollen myös PT:n palkkaaminen ja laihdutus on todellakin tietoinen päätös. Osa valmennettavista on taasen aidon yllättyneitä muotojensa runsaudesta, eikä oikeastaan osaa sanoa mistä kilot ovat kertyneet. Heidänkin kohdallaan laihduttaminen ja PT:n palkkaus on selkeä tietoinen päätös. Selkeästi siis lihavuus ei aina ole valinta, mutta laihduttaminen tai elämäntaparemontti on.

Nadolsky käsittelee artikkelissaan täysin muita näkökulmia kuin subjektiivista. On aivan sama miten yksilö kokee oman lihavuutensa, koska lihavuuteen vaikuttaa niin monia yksilöstä riippumattomia asioita. On tärkeä tiedostaa mihin asioihin on aidosti itse "syyllinen" ja mitkä johtuvat vain geeneistä, ympäristöstä sekä sattumasta. Todistetusti stressaaminen ja negatiiviset ajatukset estävät ihmistä laihtumasta ja vaikuttavat yleiseen hyvinvointiin negatiivisesti. Kokemalla huonoa omaatuntoa turhaan, et ainakaan auta itseäsi laihtumaan.

Pienellä sarjakuvalla tohtori esittelee perinteisimmät syyt, joihin ihminen ei itse voi vaikuttaa. Hän yhdistää sarjakuvassa hienosti väärät ennakkoluulot ja oikeat syyt. Esimerkiksi äidin ruokavaliolla raskauden aikana on huima merkitys sikiön kehitykseen. Tällä ruokavaliolla on yllättävän pitkät seuraukset lapsen kehitykseen jatkossakin. Onko siis yksilön vika jos perhe johon on syntynyt ei elä terveellisesti?

Lainassa Nadolskyn artikkelista

Lapsuuden perhe ja sen tavat vaikuttavat meihin kaikkiin, esim. napostelu on asia joka opitaan kotona ellei perheen tapoihin kuulu tasaiset ruokailuajat. Napostelu johtaa usein huonoihin valintoihin, kylläisyyden tunteen häiriintymiseen ja ylensyömiseen.

Vanhemmat ovat paljon vartioina ja voivat auttaa tervettä kehonkuvaa tukemalla liikuntaharrastuksia ja kannustamalla joka käänteessä lastaan terveisiin valintoihin. Toisaalta on myös asioita joihin vanhemmatkaan eivät voi aina vaikuttaa, kuten rintaruokinta ja synnytys alateitse tai sektiolla. Jos vauvalle ei vaan voi rintamaitoa antaa, niin minkäs teet vaikka tilasto kuinka väittäisi sen parantavan koko loppuelämän terveyttä.

Tohtori Spencer kyseenalaistaa lopuksi ajatuksen siitä että lihava olisi aina laiska ihminen. En ole totuuden nimissä koskaan ajatellut että lihavuus olisi merkki laiskuudesta, mutta joskus olen itse miettinyt miten ihmiset sitten oikeasti lihovat. Toisille se on todistettavasti helpompaa kuin toisille. Mutta mitään liitosta laiskuuteen hommassa ei ole. Laiska voi olla laihakin :)