Maratonkoulussa - jostain se on aloitettava

Läksin Tampereen maratonkoulun järjestämään juoksukouluun tavoitteenani taittaa maraton tai ainakin puolikas kesän 2016 päätteeksi. Miksi mennä kouluun, jos pitäis osata jo? No siksi että valmentaja tarvitsee valmennusta itsekin. Ulkopuolinen näkee paremmin ja ryhmäpaine tsemppaa eteenpäin. 

Tällä varustuksella pärjäsin päivän luento-osuudet

Ensimmäinen "koulupäivä" oli ihan koko päivän mittainen. Tästä alkaisi saaga, joka toistuisi kerran kuussa yhteisissä tapaamisissa ja päättyisi sinne maratonille. Maratonilla saisi juosta täyden matkan, puolikkaan tai 10km. Itse arvon edelleen uskaltaisinko ilmoittautua kokomatkalle vai himmailisinko puolikkaalle vielä kerran. Taustalla painaa peruskunnon romahtaminen kilpirauhasen kanssa pari vuotta kikkaillessa ja toisaalta oma periksiantamaton luonne. Tehdään prkl kun on kerta alettu!

Harjoittelun jaksottamisesta

Esiteltiin aluksi valkut ja sitten meidät koululaiset. Käytiin läpi perusteita sykkeestä ja vauhdeista. Lyhenteet PK, VK ja vauhtileikittely ihmeteltiin lävitse. Ilokseni myös harjoittelun jaksotuksesta puhuttiin tutuilla ylikompensaation käyrillä selittämällä. Faktat ovat kunnossa, valmennus on hyvää.

Ylikompensaatiosta

Sitten vedettiin kamat niskaan ja syöksyttiin -15 asteen pakkaseen muutamiin vauhtiryhmiin jaettuna. Nielin ylpeyteni ja otin osaa toisiksi hitaimpaan porukkaan. Tällä juoksukunnolla ei vielä ryitä ja minun pitää opetella juoksemaan hiljaa joskus. Peruskestävyyttä kehittämään marsmars!

Samaa latua kierrettiin, rauhassa edettiin.

Tarkoituksena oli tehdä lenkki Waldniel tekniikalla, eli kotoisammin juoksun ja kävelyn yhdistelmällä. Tavoitteena oli 8min juoksu ja 2min kävely ja tätä tunnin verran. Koska kiertoreittiä Varalan huudeilla oli sovittuna noin kilometrin pituinen lenkki me päädyimme ylämäkien kanssa rytmiin 5min juoksua ja 1,5min kävelyä. Yhteensä pituutta reissulle tuli noin 7km tunnin aikana. Vaihdoin kuulumiset teiniaikojen tutun kera joka sattui omaan ryhmään valmentajaksi. Sujui pahemmin hengästymättä homma. Hyvä niin, niin oli tarkoituskin.

Aamulla sykemittari oli sanonut sopimuksen taas kerran irti ja jäänyt buuttailemaan itseään, joten oman tuntemuksen mukaan mentiin. Yksi luentojen opeista oli, että PPPP-sääntö on höpölöpöä, koska toiset vaan pystyvät puhumaan vaikka sykkeet olisivat lähellä maksimeita. Esim. allekirjoittanut. Tämän ominaisuuden tarjoaa jatkuvat treenit kovilla sykkeillä ja etenkin tähän yhdistettynä ohjaaminen jossa ei voi oikein hönkiä ja huohottaa liialti. Maitohapon sietokyky on hyvää ja vauhtikestävyys on huikeaa. Se ei silti kehitä peruskestävyysaluetta yhtään. Pitkillä matkoilla se on kuitenkin peruskestävyys joka jalat siivittää maaliviivan yli.

Keli oli maunea (ja kylmä)

Lenkin jälkeen syötiin lounasta ja jatkettiin luentoja aiheella motivaatio. Oli aikas väkevää puhetta, arvostin. Näistä siirryttiin lievästi koomiseen kahden miehen muotinäytökseen, jossa käytiin läpi talvivarusteita juoksemisessa. Näitä erilaisia kerrastoja, pipoja sekä hanskoja kierrätettiin koululaisille. Yritin kovasti kuvata herroja muotiasuissaan, mutta valitettavasti suurin osa kuvista epäonnistui kun miehet liikkuivat niin liukkaasti.

Ehkä muutama tärppi silti muotinäytöksen annista kerrottakoot. Nilkat kannattaa suojata pitkillä sukilla, säärystimillä ja muilla vermeillä. Ei tulehdu akilesjänteet ja tuntuu kivalle juosta. Jos päälle pukee sen halvimman heijastinliivin, niin se voi tukehduttaa muun kerrospukeutumisen ja kerätä kosteuden puseroon. Suositellaan siis vähän kalliimpia ja kevyempirakenteisia heijastinliivejä, jotta juoksukuteet hengittävät ulospäin, eikä märissä vaatteissa tarvitse jäätyä lenkille pystyyn.

Muotinäytös käynnissä, pakkasta vastaan riittävillä vermeillä.

Kenkien pohjassa on hyvä olla kuviota, talvella jopa nastoja

Popoista kirjoitan ihan erillisen kappaleen. Niitä meinaan pitää olla useammat, jotta lenkillä voi käydä erityyppisillä kengillä ja jotta edellisellä kerralla käytetyt ehtivät kuivua kunnolla. Jalka tykkää vaihtelusta ja kengät rauhallisesta käyttötahdista. Tästä syystä ja jyrkästi liukastuneesta viimeaikaisesta kelistä sain henkisesti perusteltua uusien Icebugien hankkimisen edellisten punaisten paholaisteni rinnalle. Ostin enemmän topatun ja pomppua tukevan mallin eli Kayi2-L BUGrip.

Kuntoritarit lauteilla

Loppupäivästä esittäytymässä kävivät myös Kuntoritarit jotka helmikuussa testailevat meidän kuntoamme ja Tampereen maratonin järjestäjä. Osallistumismaksu kuuluu hintaan ja vakaa aikomus on saada kaikki juoksemaan joku matka tuolla; 10km, puolimaraton tai maraton. Itse vielä arvon hieman puolikkaan ja maratonin välillä. Katsotaan miten treenit etenee.

ps. Intersportin Tampereen Turtolan myymälässä on loppuunmyynti ja Icebugeista on noin -30% alennusta normi Interin hinnoista laskettuna.

Bodycombat #66 arvostelu

Parempi myöhään kun ei silloinkaan, eikös? Eli seuraa reilut 1,5kk pyörinyt Bodycombat ohjelman numero 66 arvostelu.

Vahva ja vauhdikas lämppäri aloittaa setin. Käydään läpi perinteiset suorat, ylä- ja alakoukut sekä yllättäen shoot-osuus joka ei muissa ohjelman biiseissä toistu. Alakropan kohdalla harjoitellaan kaikki tulossa olevat potkut paitsi takapotku. Reenataan esquiva hommia bonuksena oikein reilusti. Eli saadaan extraa, mutta ei kaikkea reeniä liikkeisiin mitä tulevissa kappaleissa käytetään. Tämä on oman muistini mukaan hyvinkin yllättävää.

Ensimmäinen combat biisi on meikäläisen mieleen. Yhdistelmä Muay Thai, Karate ja Taekwondoa toimii ja kolmen etupotkun sarja on päräyttävä. Tuntilaisia voi huudattaa ja oikeasti jos koitatte, huomaatte että huutaminen tuo potkuun lisää terää. Kia!

Biisilista Bodycombat #66

Poweribiisinä soi The Salty Mix:n esittämä Titanium. Aika perus koreografia nyrkkeilylle ominaisella väistösarjalla. Muistan että jatkokoulutuksissa väistöihin lisätty alakoukku tuntui tosi hankalalta. Tunneilla en ole moista huomannut, mutta kyllähän väistöliikkeet aika lyhyiksi jäävät kun alakoukkua lisätään. Olen useammin kuin kerran aloittanut väistöt väärään suuntaan. Joku piuhojen paikka on opiskellessa mennyt sykkyrälle. Mutta tuon kyllä huomaa heti, on vaan mahdotonta astua siihen suuntaan :D

Edellisissäkin ohjelmissa on ollut tiukkoja jalkabiisejä. Tämä ei ole poikkeus, vaan nyt revitään pakaroista kestävyyden lisäksi nopeutta etupotkusta askelkyykkyyn hämmästyttävällä vauhdilla siirtymällä. Murhaavat askelkyykkyhypyt eivät ole unohtuneet tästäkään ohjelmasta ja hyvä niin. En edelleenkään oikein tykkää kun kesken ohjelman pitää punnertaa, mutta kaipa tähän joskus vielä tottuu.

Tuntuu se ohjaajistakin pahalle :)

Vitosbiisi tarjoaa hillittömän vähän koreografisia haasteita ja sitäkin enemmän anaerobista suorittamista. Kun hakkailee lyöntisarjaa tietää tauolla tehneensä olkapään pakotuksesta päätellen. Juoksusprinttejä on tavallaan vähemmän kuin ennen ja toisaalta enemmän. Juostaan pidempää pätkää ja biisin lopuksi, jolloin se tuntuu enemmältä. Mutta oikeasti niitä juoksusettejä on vähemmän yhteensä.

Olen virallisesti nimennyt kuutoskappaleen rivitanssiksi. Jotenkin musiikki on sellaista redneck meininkiä ja liikutaan kappaleen aikana myös sivuttain reilusti höystettynä rystyslyönneillä (back fist). Takapotku etupotku combot tuntuvat itsestä aina jotenkin hassulta yhdistelmältä. Vähän niinkuin kiikkustuolissa olisi :)

Muay Thai on taattua laatua, mutta parin ohjelman verran ovat nämä kappaleet tuntuneet jotenkin pliisuilta. Veitsikyynärpäitä puolivälissä ja alkuun laskeutuvia kyynärpäitä ja polvia vastustajan kylkiin. Pomppuakin pääsee testaamaan jos vielä tässä kohtaa ohjelmaa jaksaa.

Alakoukkuja on paljon ja monessa biisissä.

Viimeinen power biisi antaa mahdollisuuden irrotella jos tahtoo. Pääsen ohjaajana huudattamaan tuntilaisia kun tekeminen suhteellisen simppeliä ja käsiä voi käyttää mielensä mukaan toistuvissa saksauksissa ja juoksuosuuksissa. Tasoja löytyy koreografiasta suoraankin, joten tekeminen ei ole tylsää.

Keskivartaloa kiusataan ihan uusilla tuulilla ja hyvä niin. Lankusta suoristetaan käsiä etukulmaan ja takaisin. Tätä kutsutaan hämähäkkiryöminnäksi vapaasti suomennettuna. Kylkiä rutistellaan loppubiisistä hiukan, mutta kyllä tehokkain osuus on tuossa hämähäkkihässäkässä.

Kaiken kaikkiaan tehokas ohjelmakokonaisuus. Etenkin etupotku-askelkyykky siirtymät kappaleessa neljä. Lopussa rauha venytellä ja jopa kiertoja lisättynä venyttelyihin.

Kaikki kuvat on lainattu Bodycombatin FB ja Pinterest profiileista.

Vähän erilaisia lenkkikelejä

Tänään tuossa lumipyryssä ajelleena oli pakko käydä julkaisemassa muutama tätä pakkas- ja lumipyrykautta edeltänyt lenkkiselfie. Joo'o, minäkin otan näitä, mutta harvemmin julkaisen ihan hillittömästi noita.

Ensimmäisissä sataa niin saakelisti ja toisessa tuuli niin että meinasin ohjautua ojaan kamojeni kanssa. Tästä kavalkadista puuttuu vielä se yksi sunnuntainen setti, jossa juoksin 40 minsaa ja jatkoin perään äiteen kanssa 1,5 tuntia täydessä kaatosateessa kävellen. Oli kyllä ihan uitettu koira fiilis, mutta tulipahan ulkoiltua!

Vettä ei suoraan roiskunut, mutta noh... ei paljon puuttunut :)

Nauratti se keli silti ;)

"Räme" eli Iidesjärven ranta 

Puolikas naama ja paljas metsä

Hengitystä tehostamaan suu auki ;)

Kyllä mahtuu Suomeen erilaisia talvikelejä!