sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Maratonkoulussa - jostain se on aloitettava

Läksin Tampereen maratonkoulun järjestämään juoksukouluun tavoitteenani taittaa maraton tai ainakin puolikas kesän 2016 päätteeksi. Miksi mennä kouluun, jos pitäis osata jo? No siksi että valmentaja tarvitsee valmennusta itsekin. Ulkopuolinen näkee paremmin ja ryhmäpaine tsemppaa eteenpäin. 

Tällä varustuksella pärjäsin päivän luento-osuudet
Ensimmäinen "koulupäivä" oli ihan koko päivän mittainen. Tästä alkaisi saaga, joka toistuisi kerran kuussa yhteisissä tapaamisissa ja päättyisi sinne maratonille. Maratonilla saisi juosta täyden matkan, puolikkaan tai 10km. Itse arvon edelleen uskaltaisinko ilmoittautua kokomatkalle vai himmailisinko puolikkaalle vielä kerran. Taustalla painaa peruskunnon romahtaminen kilpirauhasen kanssa pari vuotta kikkaillessa ja toisaalta oma periksiantamaton luonne. Tehdään prkl kun on kerta alettu!

Harjoittelun jaksottamisesta
Esiteltiin aluksi valkut ja sitten meidät koululaiset. Käytiin läpi perusteita sykkeestä ja vauhdeista. Lyhenteet PK, VK ja vauhtileikittely ihmeteltiin lävitse. Ilokseni myös harjoittelun jaksotuksesta puhuttiin tutuilla ylikompensaation käyrillä selittämällä. Faktat ovat kunnossa, valmennus on hyvää.

Ylikompensaatiosta
Sitten vedettiin kamat niskaan ja syöksyttiin -15 asteen pakkaseen muutamiin vauhtiryhmiin jaettuna. Nielin ylpeyteni ja otin osaa toisiksi hitaimpaan porukkaan. Tällä juoksukunnolla ei vielä ryitä ja minun pitää opetella juoksemaan hiljaa joskus. Peruskestävyyttä kehittämään marsmars!

Samaa latua kierrettiin, rauhassa edettiin.
Tarkoituksena oli tehdä lenkki Waldniel tekniikalla, eli kotoisammin juoksun ja kävelyn yhdistelmällä. Tavoitteena oli 8min juoksu ja 2min kävely ja tätä tunnin verran. Koska kiertoreittiä Varalan huudeilla oli sovittuna noin kilometrin pituinen lenkki me päädyimme ylämäkien kanssa rytmiin 5min juoksua ja 1,5min kävelyä. Yhteensä pituutta reissulle tuli noin 7km tunnin aikana. Vaihdoin kuulumiset teiniaikojen tutun kera joka sattui omaan ryhmään valmentajaksi. Sujui pahemmin hengästymättä homma. Hyvä niin, niin oli tarkoituskin.

Aamulla sykemittari oli sanonut sopimuksen taas kerran irti ja jäänyt buuttailemaan itseään, joten oman tuntemuksen mukaan mentiin. Yksi luentojen opeista oli, että PPPP-sääntö on höpölöpöä, koska toiset vaan pystyvät puhumaan vaikka sykkeet olisivat lähellä maksimeita. Esim. allekirjoittanut. Tämän ominaisuuden tarjoaa jatkuvat treenit kovilla sykkeillä ja etenkin tähän yhdistettynä ohjaaminen jossa ei voi oikein hönkiä ja huohottaa liialti. Maitohapon sietokyky on hyvää ja vauhtikestävyys on huikeaa. Se ei silti kehitä peruskestävyysaluetta yhtään. Pitkillä matkoilla se on kuitenkin peruskestävyys joka jalat siivittää maaliviivan yli.

Keli oli maunea (ja kylmä)
Lenkin jälkeen syötiin lounasta ja jatkettiin luentoja aiheella motivaatio. Oli aikas väkevää puhetta, arvostin. Näistä siirryttiin lievästi koomiseen kahden miehen muotinäytökseen, jossa käytiin läpi talvivarusteita juoksemisessa. Näitä erilaisia kerrastoja, pipoja sekä hanskoja kierrätettiin koululaisille. Yritin kovasti kuvata herroja muotiasuissaan, mutta valitettavasti suurin osa kuvista epäonnistui kun miehet liikkuivat niin liukkaasti.

Ehkä muutama tärppi silti muotinäytöksen annista kerrottakoot. Nilkat kannattaa suojata pitkillä sukilla, säärystimillä ja muilla vermeillä. Ei tulehdu akilesjänteet ja tuntuu kivalle juosta. Jos päälle pukee sen halvimman heijastinliivin, niin se voi tukehduttaa muun kerrospukeutumisen ja kerätä kosteuden puseroon. Suositellaan siis vähän kalliimpia ja kevyempirakenteisia heijastinliivejä, jotta juoksukuteet hengittävät ulospäin, eikä märissä vaatteissa tarvitse jäätyä lenkille pystyyn.

Muotinäytös käynnissä, pakkasta vastaan riittävillä vermeillä.
Kenkien pohjassa on hyvä olla kuviota, talvella jopa nastoja
Popoista kirjoitan ihan erillisen kappaleen. Niitä meinaan pitää olla useammat, jotta lenkillä voi käydä erityyppisillä kengillä ja jotta edellisellä kerralla käytetyt ehtivät kuivua kunnolla. Jalka tykkää vaihtelusta ja kengät rauhallisesta käyttötahdista. Tästä syystä ja jyrkästi liukastuneesta viimeaikaisesta kelistä sain henkisesti perusteltua uusien Icebugien hankkimisen edellisten punaisten paholaisteni rinnalle. Ostin enemmän topatun ja pomppua tukevan mallin eli Kayi2-L BUGrip.

Kuntoritarit lauteilla
Loppupäivästä esittäytymässä kävivät myös Kuntoritarit jotka helmikuussa testailevat meidän kuntoamme ja Tampereen maratonin järjestäjä. Osallistumismaksu kuuluu hintaan ja vakaa aikomus on saada kaikki juoksemaan joku matka tuolla; 10km, puolimaraton tai maraton. Itse vielä arvon hieman puolikkaan ja maratonin välillä. Katsotaan miten treenit etenee.

ps. Intersportin Tampereen Turtolan myymälässä on loppuunmyynti ja Icebugeista on noin -30% alennusta normi Interin hinnoista laskettuna.

3 kommenttia:

  1. Hieno blogi terveisin se toinen kommandopipo mies

    VastaaPoista
  2. Hih, terkkuja takaisin. Hyvin malleina toimitte! :)

    VastaaPoista
  3. Hyvin kirjoitettu! Muotinäytös on klassikko! Kertoo paljon klubin välittömästä hengestä ja noi kommandopipotyypit on ihan omina itsenään siinä. Hyvän valinnan olet tehnyt juoksukoulun suhteen, tsemppiä matkaan, minkä sitten valitsetkaan - suosittelen maratonia.

    VastaaPoista