Pirkan hölkässä ekaa kertaa

Koska juoksutovereita on tullut ihan hullusti lisää juoksukoulun myötä on lisääntynyt myös tuo juoksutapahtumiin ilmoittautumisen määrä. Niinpä päädyin Pirkan hölkälle Vuokon kanssa kirmailemaan. Lähtö oli hyisenä sunnuntai-aamuna klo:7.00. Huh! Kaikkeen sitä ihminen lähteekin.

Metsää ja enemmän metsää tarjolla. Varjossa viileää, auringossa juuri parasta.

Olimme ostaneet ilmoittautumisen yhteydessä bussikuljetuksen ja keittolounaan. Siis maalialueelle auto parkkiin, juoksukamat niskaan ja bussijonoon. Jäädyttiin pystyyn ja mietittiin miten lähdettiin niin pienillä varusteilla matkaan. Vaan kyllä ne olivat ihan oikeat vermeet, kun matkaan vihdoin päästiin pari tuntia myöhemmin. Sitä ennen olisi ollut tosin viisautta ottaa reppu ja päällivaatteita mukaan. Repun olisi saanut sitten kuljetukseen rekkaan. Noh, ensi kerralla sitten!

Taukopaikalta lähtiessä tiesi aina kuinka paljon matkaa oli seuraavalle tauolle. Hyvät kyltit oli.

Kelatkaa nyt näitä maisemia... Sielu lepäsi (jalat eivät)

Lähtöä ennen yhytettiin itsemme Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7 ryhmän aktiivien kanssa ryhmäkuvasta. Hauska Facebook yhteisö, jossa ei ole mielensäpahoittajia, tai he ovat tosi hiljaa :) Vuokolla oli ryhmän paita näkyvissä, niin meidät tunnistettiin helposti ja päästiin yhteiskuvaan.

KPK24/7 jengi lipun äärellä

Jäätävissä oloissa koitettiin vielä kertaalleen käydä vessassa, jonka jonot olivat äityneet melkoisiksi. Ehdittiin nippa nappa starttiin ja aikaa jäi vain kolmisen minuuttia odotella lähtölaukausta. Sitten matkaan. Tässä polkujuoksutapahtumassa on se hölmö puoli että ekat 3km on asfalttia. Ja aikas pienestä rakosesta mennään isolla massalla urheilukentän porteista ulos. Alussa vauhti oli ihmismassassa hoipakkaa menoa tällaiselle hitaalle taapertajalle, mutta hölkättiin pois kun kerran tossu oli syönnillänsä.

"Pitkospuita" välillä, hienoisessa kohmeessa joten liukasta oli.

Taukopaikan vilskettä

Oli tarkoitus että Jyväskylän Finlandia maratonilla juostun puolikkaan ärsyttämä polvi olisi jo levossa toipunut entiselleen, mutta toisin kävi. Heti 200m jälkeen alkoi polven sivussa tuntua viiltävää kipua, joka ei siitä sitten poistunutkaan. Kun päästiin ensimmäiselle hiekkatielle olin jo ajat sitten tiputtanut kävelyksi ja toivonut että polvi siitä tointuisi. Pehmeä alusta tuntui ihan hyvälle, joten juoksua jatkettiin ja auttoi se käveleminenkin niin että polveen ei ihan heti sattunut kovemmin. Noin seitsemänteen kilsaan asti tultiin hölkäten, mutta sitten oli pakko vaihtaa pysyvästi kävelyyn.

Noh hyvässä seurassa ja suorastaan upeassa kelissä tämä ei oikeastaan harmittanut. Huollossa oli lämmintä mustikkakeittoa ja iloisia ihmisiä. Reitti oli todella kaunis ja pääasiallisesti mentiin metsässä polulla. Seura oli mitä parhain, eikä esittänyt minkään asteista paheksuntaa siitä, että nyt hölkästä tulikin kävelyreissu.

Parasta A-ryhmää seurana :)

Jälkikäteen ajatellen oli maailman typerin veto rykiä homma maaliin asti kipeästä polvesta huolimatta. Ei se meinaan ainakaan auttanut tuota vaivaa paranemaan... Maanantaina kuuntelin ripityksen lääkäriltä, otettiin röntgenkuvat varmistaaksemme että kyseessä ei ole rasitusmurtuma polvessa ja hommasin muutamalle ohjaamalleni tunnille sijaisen. Ei ollut rasitusmurtuma, mutta kipu oli riittävä että olisi voinut olla. Syynä lienee kiristävä iliotibiaalinen kalvo, eli reiden ulkosyrjällä oleva rakenne. Sitä hoidettiin hieronnalla ja levolla ja kohta otan visiitin Askel-klinikoiden fyssarin pakeille, jossa selvitellään mikä se askelvirhe on jonka ansiosta tilanne on syntynyt.

Vaikkakin homma oli aikas tuskaisaa, niin reissu oli upea. Menen taatusti uudestaan tulevana vuonna ja fiksummin valmistautuneena. Keitto maalissa oli jokaisen pennin arvoista, mutta jatkossa otan rahaa mukaan lettujen ja kahvin toivossa :)

Rullaati rullaati rullallalalei!

Minulla on ollut vähän sellainen perinne, että menen vähintään yhdelle kurssille vuodessa oppimaan jotain ihan uutta. Jo pidempään minua on kutkuttanut rullaus ja sen saloihin perehtyminen. Olen hieman hannaillut kurssille ilmoittautumista koska kaverini Katja rullaa jo ihan pro-tasoisesti ja on minuakin neuvonut matkalla eteenpäin. En myöskään ole tahtonut ryhtyä kaverilleni kilpailijaksi. Mutta lopulta kiinnostus voitti ja ilmoitin itseni Tampereella järjestettävälle kurssille lokakuun alussa.

Suoraan syvään päähän oli akurantti kuvaus kurssin sisällöistä. Ei jääty tuleen makaamaan, vaan edettiin suoraan asiaan ja rullailun maailmaan. Olin katsonut, että kurssilla vaadittiin ennakkoon jonkin tasoinen ymmärrys Anatomy Trains lihasjatkumoista ja sehän minulla Functional Trainer kokonaisuuden ansiosta on hallussa. Parikseni kurssilla osuneella naisella nämä hommat olivat uudempia ja voin kuvitella kuinka oudolta tuo lihasjatkumoajatus on voinutkaan tuntua. Muistan itsekin että aikoinaan oli vaikea kääntää ajatukset siihen ettei kyse ole yksittäisistä lihaksista vaan niiden ketjuista. Ja että ketjussa kiristävä yksi osuus voi tuhota koko ketjun vahvuuden.

Joulutorttu ammattilaisen suorittamana :)

Se osuus mistä minulle ei ollut ihan täyttä kokemusta oli erilaiset rullaustekniikat. Onneksi näitä kuitenkin selitettiin ystävällisesti koko kurssin ajan. Uskon, että alkuun pitää silti omilla tunneilla pitää muistilistaa nenän alla ettei puhu läpiä päähänsä hitaan ja nopean sivelyn osalta tai puhu klimpeistä ja perunamaista sekaisin hangatessaan kalvoja auki.

Välineistöä ja erilaisia harjoitteita

Täysin uusi masiina oli krapa, eli muovinen läpyskä jolla voi sivellä pintafaskiaa tai ryskiä syvemmälle esim. trigger-pisteiden kimppuun. Tämä krapa menee välittömästi käsilaukkuun! Samaten kurssilla käytettiin tuplapalloa, jolla esim. jalkapöydän sivujen rullaus käy helposti. Välittömästi päivittäiseen käyttöön. Plantaarifaskiat kiristelevät ja ne vaativat hoitoa usein. Se taitaa olla oman kropan heikko lenkki, ja vaatii rakkautta ja huolenpitoa ettei äidy pahaksi.

Yleisinä ohjeina todettiin, että rullaus pitäisi suorittaa aina sydäntä kohden. Tässä idea taitaa olla se, että mahdollinen maitohappo ja muut kuona-aineet lihaksista ohjattaisiin takaisin sydämeen, joka sitten polttaa maitohappoa pois käsitellessään uudestaan verta johon maitohapot ovat sitoutuneet. Sama idea on kylmähoidossa rankan rasituksen jälkeen. Ajetaan veri väkisin liikkeelle, kohden sydäntä, joka sitten puhdistaa pumpatessaan maitohappoja pois.

"Kärpäsen kyykytyspaine" oli nopeiden sivelyiden aikana käytettävä voimakkuus. Niin että kärpänen menee kyykkyyn, muttei kuole. Oivaltavaa ja tavallaan helposti toteutettavaa. Missään kohtaa ei saanut sattua, edes kärpäsen tappopaineella tapahtuvissa hitaissa sivelyissä. Hankaus ja erilaiset nytkytykset piti nekin suorittaa niin että kipua ei tunnu. Vasemman jalan iliotibiaalinen kalvo on meikäläisellä sen verran kovassa jumissa, että kivutonta vaihtoehtoa ei oikein löytynyt, mutta yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Ja kyllä tuo sively on auttanut heti silloin ja vielä nytkin rentouttamaan kalvorakenteita. Kyljistä löytyi myös hillittömän hihityksen aikaan saanut kivulias alue. Huomasin että jostain syystä kyljet olivat lähes kosketusarat. Leveällä selkälihaksella ja siihen kohdistuvalla kovemmalla treenillä on voinut olla osuutta asiaan...

Mittaamista harrastettiin mittanauhalla sekä silmämääräisesti ja tunnustelemalla.

Suoraan tunneille hyödynnettävissä olevia kaavoja kävimme läpi useita. Täytyy harjoitella, jotta nämä soveltuvat omaan suuhun ja muistan tehdä kaiken oikeassa järjestyksessä. Tunneilla tuskin voidaan suoraan mitata tuloksia, mutta minua kurssilla suoritettu tarkka mittanauhan kanssa mittaaminen kiehtoi kovin. Kun kyseessä ovat mitattavat suureet ja niihin saadaan tekemisellä heti näkyviä muutoksia ollaan aina jännän äärellä. Ehkä kehittelen jonkun uuden tavan yhdistää tuo mittaaminen ihan tavalliseen rullaustuntiin... Jääkäähän tämän osalta kuulolle!