Bostonissa juostaan

Käytiin tämän Kanadaan pääosin keskittyneen loman aluksi USA:n puolella Bostonissa. Tarkoitus oli tutustua kaupunkiin ja lisäksi sen liepeillä sijaitseviin outletteihin. Edellinen reissu jenkkeihin sijoittui vuodelle 2005, joten hetki oli ameriikan ihmeistä aikaa. Viimeksi oltiin Las Vegas ja New York turneella, joten Boston oli täysin uusi tuttavuus.

Pienen ison kaupungin siluettia veneestä käsin

Ensimmäinen havainto Bostonista oli, että se on suhteellisen kompakti kaupunki. Pieni, mutta kuitenkin tosi iso. Ihmiset olivat ystävällisiä ja tehokkaita. Ja toisin kuin edelliseltä visiitiltä muistelen niin suhteellisen aktiivisia ja normaalipainoisia. Joka puolella kaupunkia näkyi juoksijoita. Juoksu on selkeästi Bostonissa "the thing". Myös jatkuva järkyttävän isojen kahvimukien kanssa hiihtely on juttu. Jokaisessa kulmassa on donitsikahvila lisäämässä houkutusten määrää.

Minun aktiivisuusmittareideni mukaan jokaiselle päivälle Bostonissa mahtui yli 20 000 askelta. Liikuimme keskustan hotellista jalan ja metrolla sekä kävimme veneellä Georges Islandilla. Liberty walk kuului ohjelmaan osittain ja tietenkin TD-garden eli Boston Bruinsien kotihalli.

Georges Islandin marssikenttä

Kiva saari tuo Georges Island

Meidän hotelli Westin olisi tarjonnut jumppakamppeet huokeaan viiden euron hintaan käyttöön koko visiitin ajaksi. Siis housut, paidan ja kengät. Ei keretty hotellin kuntosalille tai uima-altaalle, mutta aika hieno palvelu vai mitä? Lisäksi hotelli järjesti opastettuja juoksureissuja Bostonin kaupunkialueella aamutuimaan ja jos aikataulu ei sopinut sai respasta kartan ja käsittääkseni opastetun äänitteen mukaansa koska vain. Aika tervehenkistä!

Kaupungissa pyöräilijät on otettu hyvin huomioon siellä missä me pyörimme. Polkupyörät saa viedä metroasemille katettuihin parkkeihin ja autokaistojen vieressä on selkeästi merkityt vihreät kaistat pyörille. Pyörät voivat ryhmittyä punaisissa valoissa leveästi autojen eteen. Mahtaa harmittaa autoilijoita, mutta toimii kevyen liikenteen suosijoille.

Bikelanes elikäs pyöräkaistat joilla pyöräilijä saa mennä ennen autoja

Cross-fit saleja tuntui löytyvän pienemmistäkin kylistä automatkan varrelta. Se laji on siis todellakin maailmanvalloittaja. Yhdellekään salille ei keretty tutustumaan, vaan keskityttiin tankkaamaan kahvia ja autoon bensaa matkalla.

ps. Bostonin oma maraton juostaan ensi vuonna 30. kerran! Jos tahdot mukaan lisätietoja löytyy täältä.

pps. Jos tahdot katsella juoksuvinkkejä aloittelevalle maratoonarille, juttusarja löytyy täältä.

Lentokone- ja autoreissujen jumppaohjeet

Olen matkalla täällä maailman toisella puolen Kanadassa. Tulimme koneella 3,5h + 7h lennot ja välissä istuimme erinäisistä syistä koneessa "lasketumiskuviossa" ylimääräiset 30minuuttia ja toisella lennolla odottelimme tunnin paikoillamme että lastiruuman ovi saatiin onnistuneesti suljettua. Motorisesti laiskallekin henkilölle tuo on aika monta tuntia istumista päivän aikana ja minulle suorastaan sietämätöntä.

Tässä vähän Bostonin näkymiä maistiaiseksi. Juttuja jumppamahdollisuuksista ja matkasta on tulossa! 

Reissu on sisältänyt automatkan Bostoniin ja nyt Montrealin kiintopisteestämme Torontoon saakka. Autossa on tullut siis myös istuttua lukuisia tunteja. Autoreissuilla tulee helpommin jaloiteltua, mutta kyllä noillakin reissuilla pylly on puutunut ja paikoillaan pysyttely tunnahdellut.

Minä teen luontaisesti jotain pientä heilumista ja hytkyttelyä koko ajan autossa ja lentokoneessa. Sen lisäksi olen ottanut tavaksi tehdä eri lentoyhtiöiden rentoutus- ja jumppaohjeista koostetun rutiinin pidemmillä lennoilla ja automatkojen tauoilla. Yli viiden tunnin lennoilla jumppaan vähintään kahdesti ja se tuntuu usein riittävän parempaan olotilaan.

1. Nouse varpaille ja keinahda takaisin kantapäille. Toista vähintään 20 kertaa. Jos joudut tekemään tämän istuessasi paina polvista käsillä ja nosta kantapäät maasta 20 kertaa.
2. Nostele polvia niin korkealle kuin saat joko istuessasi tai seisten. Vähintään 10x per jalka vuorotellen.
3. Heilauttele jalkaa rentona edestakaisin. Voit ottaa tukea lentokoneen istuimen reunasta tai taukopaikan seinästä. Toista noin 10x per jalka. Pidä keskivartalo koko ajan tuettuna, älä anna kropan retkahdella jalan tahdissa.
4. Tee syviä kyykkyjä rauhallisessa tahdissa keskivartaloa jatkuvasti halliten. Toistoja noin 10x
5. Pyöritä hartioita taaksepäin isoina ympyröinä noin 10x ja sitten eteenpäin saman verran. Lopuksi pyöritä hartiat vielä edestä ylös ja rentouta hyvässä ryhdissä alas korvien alle.
6. Nosta hartiat korviin ja rojauta ne alas noin 10x
7. Venytä lonkankoukistajat pienesti pumpaten, noin 15sekuntia per puoli ja toista molemmille puolille kahdesti.
8. Venytä takareidet kumartumalla kaksinkerroin seistessäsi. Päästä hartiat ja kädet rennoiksi. 
9. Venytä pakaralihaksia nostamalla istuessasi toinen jalka poikittain syliisi (nilkka toisen jalan polven päälle) ja kumarru eteenpäin jalkojen ylle. Pidä venytystä hieman liikutellen noin 15 sekuntia per puoli ja toista kahdesti molemmille puolille. 
10. Asemoi jalat lantionlevyiseen haaraan ja koukista niitä hieman stabiloidaksesi lantion. Risti kädet rintakehän päälle ja tee ensin rauhallisia sitten hieman nopeampia kiertoja molemmille sivuille. Toista hitaasti noin 15 kertaa molemmat puolet ja sitten sama nopeasti.

Olisi kiva kuulla millä te torjutte puutumista ja suonikohjuja pitkillä reissuilla? Jaa omat vinkkisi kommentteihin!

Matkakuumetta ja ostoshulluutta

Tässä alkaa olla matkakuume niin kova, että Facebookkiin on ollut pakko väkertää profiilikuva ja coverfoto uusiksi. Viikonloppuna ostin avokantaräpylät ja niihin kengät sekä pitopohjasukset. Jep, matkaan liittyy myös pitopohjasukset, koska kun palataan, ei alennusmyynneistä enää välttämättä löydy sopivia kokoja.

Näissä vermeissä...

... näitä moikkaamaan!

Nyt omistan siis kolmet sukset ja neljät sukset löytyvät ulkovarastosta. Ostin myös äidilleni pitopohjasukset pyöreiden vuosien kunniaksi. Alunperin tarkoitus oli ostaa Icebugit, mutta niiden menestys on ollut niin suurta, ettei sopivaa kokoa löytynytkään halutusta mallista. Ensi vuonna otetaan sitten heti kauden alusta reippaampi ote noihin nastakenkiin ja hommataan täydellä hinnalla hyvät popot. Ei tarvitse äiten jännittää jäisiä teitä. Koska pitopohjasukset olivat kuuluneet molempien haaveisiin ostettiin Intersportin 99,90e tarjouksesta Salomon merkkiset menopelit. Kannattaa käydä Koskikeskuksen Intersportissa kurkkaamssa jos aihe kiehtoo. Plussa kortti on edun tarjoava väline, muutoin nuo maksavat 250e.

Uudet ihquräpylät <3

Mutta ne avokantaräpylät! Ihanat punaiset. Harkitsin keltaisiakin, kunnes muistin että trikkerikalaset niihin herkemmin hermostuvat ja käyvät uhittelemaan. Punaiset siis minulle ja avokantaräpylöihin toki myös kengät. Kyllä kelpaa polskia! Eikä tarvitse tunkea lainattuun umpiräpylään sukkaa ettei tulisi rakkoja :)

Luottotreenikamat ja matkailumuistoja

Löysin kaappien kätköistä tällä viikolla vanhat popot. Capezion jazz sneakerit kajauttivat muisteluhermoa oikein tosissaan! Popot ovat peräisin vuonna 2005 tehdyltä Amerikan reissulta. Se reissu avarsi perinteisten meriittien lisäksi tanssinäkemystä huimasti.

Sneakerit vuosien takaa, edelleen käytössä!

Kävimme miehen ja parin tanssikaverin (muunmuassa silloisen pomoni) kanssa reissulla New Yorkissa, ja tätä ennen visiteerattiin miehen kanssa Las Vegasissa. Tuli nähtyä kasinoiden blingiä ja opettelin pelaamaan Texas holdemia (eli pokeria) ihan aidossa ympäristössä. Eihän siinä mihinkään potteihin kiinni päästy mutta huikaisevan jännää oli.

Iso kanjoni!

Vuokrattiin todella päräyttävä auto ja ajeltiin kahdestaan Hooverin padon kautta Grand Canyonille. Oli vaikuttava paikka, veti pienet Suomalaiset opiskelijat hiljaiseksi. Niin veti myös se poliisisetä, joka pysäytti meidät ylinopeudesta... Mutta kun oli se päräyttävä auto ja baana auki...

New Yorkissa keskellä kesää luistinrata, tottakai :)

Ison kaupungin sykkeessä

New Yorkissa riehuttiin nähtävyyksien ja kauppojen lisäksi Broadway Dance centerillä tanssitunneilla ja nautittiin täysin reissusta vaikkakin opiskelijabudjetilla. New Yorkissa pääsin tutustumaan Suomessa vuonna 2005 todella harvinaisiin Capezion varrettomiin ja värikkäisiin jazz sneakereihin. Sellaiset oli matkabudjetin paukkuessa saatava, kun niitä sai Suomesta vain mustina. Että olivat päheät!!!

Perinteisiä nähtävyyksiä

Nuo sneakerit ovat kuuluneet luottotreenikamoihini siitä lähtien. Ne passaavat hiphopista jazziin, street-tunneilla ja aerobicissa, mahtuvat treenikassiin vaikka kaksinkerroin kun muuten kassi lähes ratkeaa liitoksistaan. Täydelliset kengät! Ja täynnä muistoja New Yorkista sekä kotimaasta.