Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ylläs. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ylläs. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. joulukuuta 2015

Moottorikelkkaillen tunturissa

Viimeisenä päivänä Ylläksen lomaa oli tarkoitus herätä ajoissa, pakata ja syöksyä vielä viimeisille lumille rinteeseen. Pakkasen huidellessa edelleen kunnioitettavissa 24 asteessa pakkasimme myös päällemme riittävästi vetimiä. Illan spekulaatioissa kukaan ei ollut miettinyt että tuulen puhaltaessa yksikään hissi ei liikkunut. Tai no lasten taikamatot kyllä jylläsivät :)

Vaikka tunturi lämmittää ilmaa, ja asteita oli vain -16, ei auttanut kuin myöntää tappionsa ja siirtyä miettimään uutta toimintasuunnitelmaa. Yritin viritellä keskustelua murtsikkahiihdosta, mutta myönsin itsekin etteivät varusteet riittäneet -24 asteessa hiihtämiseen kun jo -16 oli korventanut näpit syväjäähän aiemmin.

Sitten siinä kuuluisan Jounin kaupan pihassa otetulla tuumaustauolla joku ehdotti moottorikelkkailua. Seurueen muut jäsenet olivat tätä kerran kokeilleet molemmat, mutta minä ummikkona en koskaan. Ripeää kännykkägooglailua ja sopiva vuokraamo paikallistettu. Snow Fun Safaris tarjosi meille kelkkoja vuokralle ja päälle riittävät varusteet kengistä lähtien. Lähes ainoana heidän sivuiltaan löytyi suoraan kelkkojen vuokrahinnat eikä pelkästään viikko-ohjelman järjestettyjä safareita.

Kuvaustauon paikka
Ohjaamossa näytti tältä.
Itseä epäilytti eniten kelkkailutouhu, mutta henkilökunta vakuutti, että kelkat on helppoja. Niistä löytyy kaasu ja jarru ja kelkka pysähtyy pääosin jo siihen kun kaasua lakkaa painamasta. Kun oli sonnustauduttu ajoasuihin saatiin ohjeistukset siitä minne me voitaisiin ajella. Kehotettiin vahvasti olemaan ajamatta Äkäsjokeen joka tiukasta pakkasesta huolimatta oli vielä sula. Valittiin kohteeksi Aurinkotupa, jonne varmaan jokainen meistä on joskus reissuillaan murtsikoilla hiihtänyt.

Kelkat lähes rivissä parkissa Aurinkotuvan pihassa.
Aurinkotuvan maisemissa oli aikas kivoja värejä.
Ulkona kelkkojen anatomiaan perehdyttiin seikkaperäisesti. Myös pakki noista masiinoista löytyy ja sitäkin parkkeeratessa päästiin testaamaan myöhemmin. Kun lähdettiin liikkeelle alkoi itseä naurattaa suhteellisen tuurilla käypä eteneminen. Ampaisuja ja välitöntä vauhdin tiputtamista nollaan. Kaasun hallinta oli yllättävän hankalaa aluksi. Pari muutakin etenijää oli ilmeisesti tehnyt samaa veivaamista, koska latu oli todella kumpareinen ja höykytti jokaista niveltä.


Kun päästiin pidemmälle alkoi latu ja meno tasoittua. Etevämmät matkaseuralaiset kaahasivat menemään ja minä mietin 20-30km/h etenevän kelkkani kyydissä että hitto miten nuo uskaltaa ajaa niin lujaa. Kun 5km oli taitettu alkoi meikäläiselläkin kaasukahva poltella ja suorilla pätkillä pääsin jo 40km/h. Ei tarvinnut kyllä miettiä tuleeko sakkorajat vastaan, 60km/h tuntui aivan mahdottomalta vauhdilta mutkittelevalla reitillä.

Pysähdyttiin valokuvaamaan upealle aukealle tunturia ja tässä kohtaa tunnottomaksi jäätynyt etusormeni pääsi takaisin lämmön makuun. Kelkoissa oli kädenlämmittimet, mutta kaasulla oleva sormi ei tästä päässyt nauttimaan. Pikainen hanskojen poisto ilmeisesti levitti lämpimän ilman hanskoissa laveammin ja loppumatka sujui mukavammin.

Ylläs-tunturi siinsi siellä. 
Aurinkotuvalle oli kelkkareittiä pitkin 15km ja siellä nautittiin glögiä ja mehua sekä tietenkin munkkia ja pullaa. Nyt täytyy sanoa, että vaikka kelkka höykyttikin, niin nämä kalorit taisivat upota suoraan lantiolle. Ihan hillitöntä urheilua ei kelkan päällä istuminen aloittelijan vauhdeilla ole. Toki pakkanen saattaa syödä enemmän kaloreita ihmisestä kuin vähän vähemmän rapea keli. Toisaalta ajovermeet olivat sitä kaliiberia että kylmä ei ehtinyt tulla.

Takaisinpäin tullessa uskallettiin laittaa kelkoista kaikille jo eco-moodin sijasta "normal mode". Joko taidot lisääntyivät tai tuo moodi oli vaan parempi eikä kelkka ampaissut yllättäen mihinkään vaan pysyi hallussa. Tällä matkalla kaasuttelin jo huimaa 50km/h ja varmaan enempäänkin olisi kantti antanut periksi, mutta kavereiden takavalot eivät ;)

Reissun jälkeenkin vielä hymyilytti kelkkavuokraajaa sekä matkaseuralaisia.
Ihan ilmaista ei kelkkailu ollut. Varusteet ja kelkkojen vuokra olivat parin tunnin reissultamme 90€/kelkka ja päälle lyötiin käytetyn polttoaineen verran lisää (5€/kelkka). Mutta olipahan hauskaa testata eikä mennyt tuokaan aamupäivä hukkaan tällä minilomalla.

Tässä kelissä piti lähteä kotiin. Pieni tippa tuli linssiin, vaikka kotiväkeäkin oli jo ikävä.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Hiukkasen paremmat kelit - Luontoa parhaimmillaan

Tänään se parin päivän lievä pakkolaskettelu ja mahtava urheiluhenki sitten palkittiin kun Yllästunturin täysin tyhjät rinteet aukesivat eteemme keveässä 10 asteen pakkasessa ja lähes olemattomassa tuulessa. Koska pakkasen oletettiin kiristyvän reilusti oli rinteet ajettu kissoin jo illan ja yön aikana. Täydellinen laskukeli, täydelliset rinteet, lähes yksityisesti käytössämme.

Auringon laskiessa muodostui valopylväs.
Sen verran huikaiseva päivä että en sanoin pysty sitä oikein kuvailemaan. Pistetään siis kuvia.

Huipulla vähän tuuli, mutta tällä maisemalla sen just ja just kesti. 
Gondoliselfiet matkaseuran kanssa.
Matkaseura 1/2 ottaa selfietä :)
Matkaseura 2/2 jonka salakuvasin törkeästi  sinisenä hetkenä.
kaikki on jäässä, mutta auringon kajo lämmittää mieltä.
Rinne oli täydellinen 

lauantai 12. joulukuuta 2015

Ylläksen rinteiden valloitus

Olen päässyt tapaamaan lunta! Piti ajaa keskellä yötä kymmenisen tuntia ja viipyä ehditään vain 3,5 päivää. Mutta kyllä kuulkaa lumi on asia mikä kuuluu Suomeen ja talveen. Harmi ettei sitä ole oikein pariin vuoteen näkynyt eteläisessä Suomessa. Musta keli vetää mielenkin mustaksi, vaikka kuinka posottelen kirkasvalolampulla menemään. Mutta nyt on siis lunta!!!

Tässä näkymä rinteeseen kun se oli jo vähän parantunut aamuisesta.
Näkyvyys on ollut karmaisevan surkea. Rinteitä ei oikein ole lanattu koneilla, joten "puuterilla" on päässyt painaltamaan sielunsa kyllyydestä. Sakkia on kahden käden sormilla laskettava määrä rinteissä, eli tilaa piisaa. Tänään rinteessä törmättiin myös arvaten Briteistä saapuneeseen joukkioon joilla kaikilla (aikuiset mukaanlukien) oli päällään porohaalarit. Ruskeat kokohaalarit, joiden hupussa on punainen nenä, silmät ja sarvet. Noin viisi aikuista ja kuutisen lasta. Hurmaava kokonaisuus :)

Uusi lauta, uudet siteet ja uudet kengät <3 (Ostin viime kevään alennuksista ja vasta nyt pääsivät koeajoon)
Eilen tuuli niin että meinasi naama irrota, tänään vähän vähemmän. Pakkanen ei ole kovin räiskyvä ollut toistaiseksi, mutta tuulen ansiosta keli on tuntunut aika jäätävältä. Onneksi on kypärämyssy ja riittävästi vermettä kerrospukeutumiseen. Ilo on laadukkaat varusteet. Keli on harvoin mahdoton, kun vaan on mihin pukeutua. Eilen tosin hihitettiin rinneravintolassa englantia äidilleen puhunutta pikkutyttöä pilkkihaalareissa; " mom, I'm freezing!". Ulkona pakkasta on 5 astetta ja tytöllä kunnolliset pilkkihaalarit, pipo, kelkkailuun sopiva kypärä sekä tukevat rukkaset. Teki mieli kommentoida, että "On Monday there will be -20 degrees, you will love it then".

Välipalaherkut. Ei terveellisiä, mutta ah niin syntisen hyviä!
Tämän päivän lautailujen perään tankattiin ruokaa mökillä ja napattiin hiihtokamat messiin. En ole päässyt hiihtämään pariin vuoteen. Ja nyt pakkasen alati kiristyessä (lopettaessa se oli jo -18) käytiin hinkkaamassa inasen vajaa 5km lenkki valaistuja latuja. Ai että, hiihto on niin mun laji! Rauhassa sujuttelee menemään tähtitaivaan alla. Näin tähdenlennon JA revontulia. Ekaa kertaa molemmat ikinä. Kelpasi.

Pakollinen rinneselfie. Taustalla näkyy rinne, eikö näykin?