Flunssa rauhoittaa minut peiton alle, lukemaan kirjaa ja pohtimaan syntyjä syviä. Minä funtsaan kipeänä mikä on oman elämän suunta ja tunteilen normaalia enemmän. Katson esimerkiksi tällaisia videoita ja ajattelen "Niin. Kyllä. Näin se on! Näin minä teen!"
Jälkikäteen naurattaa oma sentimentaalisuus ja harvemmin mistään päätöksestä hidastaa elämää tai aloittaa jooga tulee oikeasti mitään. Joku perusluonnettani vastustava voima vaan tempaa mukaansa kun elimistössä jyllää virus. Yhtäkkiä on aikaa ajatella, IHAN LIIKAA :)
Tämä viikonloppu on niiskutettu flunssassa. Olen kokeillut nenäkannua eli sarvikuonoa ensimmäistä kertaa eläessäni, vaikka sitä on minulle suositeltu jo vuosia sitten. Ikäväkseni täytyy todeta, että homma ei ole kaiken hehkutuksen arvoinen tai sitten teen jotain väärin. Nenä on niin tukossa, ettei vesi virtaa välillä ollenkaan ja vaikka virtaisikin niin nenä jää silti tukkoon. Nasolinin nenätipat sensijaan niittävät jälleen varauksetonta kiitosta. Muistakaa ihmiset, että nenäsuihke jää nenän etuosaan, mutta pipetillä tiputettu tippa valuu sinne missä tukoskin sijaitsee. Näin ainakin minun nenässäni tapahtuu.
 |
| Näyttäähän tämä pöntöltä, jopa käyttöohjeessa :D |
