The last two diving days, no Manta but a new friend - Viimeiset sukellukset, ei Mantoja, mutta uusi ystävä

*Lopussa Suomi-versio*

The holiday is turning to an end, and we've had our two last dive days. Yesterday we conquered the Similan Islands 5 and 6 and the day before took another trip to Koh Bon to see the Manta ray once more. No luck this time, even though our new friend and divemaster Mel had seen a dream of the Manta ray coming to her. In the dream they made a pack that the Manta would tell her farewell because she is leaving Thailand to get married.

Taina signing out... for at least a year if I don't win in the lottery

Our magical luck continues with electronic equipment... After returning to hotel on Tuesday Jani's camera broke down. Some weird lens error and then the camera shuts down... So on Wednesdays dives we needed to share my camera. This has reduced the amount of pictures, and made me think that we definitely need to try keep making those deals with tech vendors where they will give us 100 euros whenever an equipment fails during warranty time. A definite way for us to get rich.

Anemone fish

On the last day there were a lot of divers on Stingray. Even the largest ever seen dive deck felt a bit crowded. We had a five person diver group, all at least advanced level divers. This would have been fine, if all divers would have been experienced ones also in real life. One diver stamped on the coral several times, and didn't seem to have a clue about buoyancy... My heart bleeded, 50 years of coral growth gone in an instant.

"As a bigger one I can proudly be out in the open"

"Hiding behind the rock so no-one sees" yep, right :)

This goes out to everyone who loves to live here on this earth. Please respect and nurture every living thing, no matter how small the brain or no brain at all. If you can't manage yourself in some situation which might end up hurting others, please stop doing that until you learn to do it right. Also ask for help, and maybe you'll learn something.

Fan coral, rocks, all that is nice to look at but not for touching!

Jani took an awesome picture!

Diving is a true part of my heart. Has been from the moment I jumped to Andaman sea last year. I loved Sea Bees crew and their very welcoming attitude against us guests. And none of them knew that I was writing a blog about them, so rest assured that our experience with Sea Bees has been a genuine one. Special thanks to Mel, our new friend in the Sea Bees crew. Hoping we meet in Finland as promised!

*Suomi-osuus alkaa*


Alkaa vedellä viimeisiään tämä loma, ja viimeiset kaksi sukelluspäivää tuntuivat hujahtavan ohitse. Kävimme tiistaina uudella reissulla Koh Bonilla ja keskiviikkona oli edessä Similanin saarten 5 ja 6 väliset riutat ja yksi hylkykin. Mantoja ei näkynyt, vaikka ihana divemasterimme Mel oli nähnyt enneunen jossa mantat lupasivat tulla häntä tervehtimään. Saattamaan matkalle pois Thaimaasta ja naimisiin brittiläisen herrasmiehen kanssa. 

Leaf fish - lehtikala

Tiistain ja keskiviikon välillä satumainen onnemme teknisten laitteiden kanssa osoitti taas voimansa. Janin kamera ilmoitti hotellin pihassa suureen gekkoon törmättyämme, että "lens error" ja sammui. Eikä auttanut mikään kikka kolmonen, vaan pakko se on kiikuttaa Suomessa takuuvaihtoon. Vaikka pidämme kaikkia laitteita kuin kukkaa kämmenellä (varsinkin kun masiinoilla on vasta 1kk ikää), niin ne tuntuvat leviävän pelkästään ajatuksesta elämästä meidän kanssamme. Pitää jälleen yrittää tehdä diilejä kaupassa myyjän kanssa, joka vakuuttaa ettei yhtään takuuvaihtoa ole tullut. 100e meille jos ei tarvitse takuun kanssa kikkailla, ja oltaisiin rikkaita. 

Toey, our divemaster on wednesday

Similanin sukelluksella oli koko Sea Beesin botski täynnä väkeä. Jopa se uskomattoman iso sukelluskansi tuntui hieman täydeltä. Meitä oli poikkeuksellisesti viiden sukeltajan ryhmä. Kaikki vähintään AOWD tasoisia sukeltajia, olin ymmärtävinäni. Ryhmästä yksi herrasmies kuitenkin oli täysin kahvilla oman nosteenhallintansa kanssa ja polki edessämme yhden vähintään 50 vuotta kasvaneen korallin rikki räpylällään. Tuntui, että sydän itki verta. 

Lovely Mel, our divemaster on Tuesday and maybe a friend for life :)

Vaikka harvemmin tätä harrastan, niin nyt tulee tarinaan opetus. Jos tykkäät tästä pallosta ja kutsut sitä kodiksesi, älä tuhoa sitä tieten tahtoen. Mikään meressä oleva ei ole tilannut sinua visiitille, joten anna niiden olla aivojen koosta tai niiden puutteesta riippumatta. Jos valokuvaa ei voi ottaa tuhoamatta ympäristöä, jätä se ottamatta. Jos et hallitse itseäsi ja aiheutat muille vaaraa, lopeta tai opettele paremmaksi. Pyydä apua, kun sitä tarvitset.

Morey eel, maybe sleeping?

Sukelluksesta on tullut pysyvä osa sydäntäni. Katson tämän rakkaussuhteen syntyneen kun hyppäsin ensimmäistä kertaa Andamaanien mereen viime vuonna. Sea Beesien kanssa oli ilo sukeltaa, koska koko henkilökunta oli niin professionaalista ja lämminhenkistä. Tuntui että jokainen halusi aidosti varmistaa meille hyvät sukellukset. Ei vaan hyvät, parhaat. Ja jos jotakuta huolettaa, että he olivat sitä vain siksi että kirjoitan heistä blogia, ei huolta. Kukaan veneen henkilökunnasta ei tiennyt blogijutuista etukäteen. He vaan ovat lämpimiä ja omistautuneita työlleen. 

Viimeisiä auringonlaskuja...

Vaikka Mel ei tätä osaa osaa lukeakaan, niin haluan mainita tuon ihanaisen päivänsäteen. Luulen että saimme uuden ystävän. Naisen joka puhuessaankin tuntuu tanssivan.

Photography course with Andrea - Valokuvausta oppimassa Andrean kanssa

*Suomeksi lopussa*

Our instructor, Andrea

Today we had two dives and training on photography under water by Andrea (driving the boat in this picture). We were closer to the dock, so we took the smaller vessel named Runaway. Really small and much older boat than the fine Stingray. No on-board chef, but food was still ok. We always have time to have breakfast in the hotel, so today only ate the lunch on-board.

The "lounge" area of Runaway ship

So it happened as it can happen when your start to really practice doing something well. All shots taken today are somewhat messy and stupid looking. Too bright, too dark, out of focus, and sun in my face. I seem to loose all knowledge of diving and photography when someone tells me to focus on certain things. But never give up! Even when the camera battery dies after first 10 minutes of the dive... I think something is wrong with my spare battery, but will check that in Finland.

The real captain of the boat :)

Well here are some shots that turned out ok. I did some re-touching with Adobe Lightroom software where needed (some were too green, some too red). Really little though, because the point is to take good pictures not to master photoshoping skills.

I think I should start wearing a tag saying "I'm just practicing" while scuba diving to make people understand why I don't just swim gracefully but end up in funny positions and try over and over again to get to a good shooting spot and stay there.

*Suomeksi*

Tänään oli vuorossa kuvauskurssi Andrean kanssa (joka kuvanottohetkellä todellakin ajoi venettä jostain syystä). Olimme pienemmällä veneellä, nimeltään Runaway, koska matkasimme hylylle ja koralliseinämälle jotka ovat Similanin saaria lähempänä satamaa. 

Kuvauskurssin ollessa kyseessä, minulle kävi perinteisesti. Unohdin kaiken sen jonka jo osaan, ja kuvat ovat kirkkaan punaisia, täysin vihreitä, epätarkkoja tai jopa täysin mustia otoksia. Osittain syytän kokoa liian isoa tasapainoliiviä, joka oli jostain syystä vaihtunut toissapäiväisistä kamoista huonompaan. Täytyy muistaa jatkossa kertoa, jos varusteet ovat täydelliset, eikä ilmoittaa vain jos niissä on jotain parantamista :) Tuntui tosiaan että kuvaamisen abc:n lisäksi unohdin miten sukelletaan ja hallitaan nostetta. 

Noh, toinen sukellus sujui jo paremmin, mutta kameran akku alkoi kenkkuilla. 10min sukelluksen aloittamisen jälkeen kamera ilmoitti että akku on loppu. Kun laitoin kameran päälle hetken kuluttua uudelleen oli jäljellä jälleen 2/3 akusta. Tätä kenkkuilua jatkui koko 66minuutin sukelluksen ajan, ja hävetti etten ollut vaihtanut heti sukelluksen jälkeen tuoretta akkua kameraan. Salaman kanssa ilmeisesti kuluu reilusti enemmän akkua, tai sitten tuo akku on rikki.

Yllä kuitenkin muutamia otoksia. Niitä on käsitelty minimaalisesti Adoben Lightroom softalla. Alan harkita vakavasti seuraaville sukelluksille jonkun plakaatin ottamista. Kyltissä lukisi "Minä harjoittelen", jonka tulisi selittää ihmeelliset asennot ja jatkuva pyöriminen erinäisissä hullunkurisissa asennoissa pitkin meren pohjaa. 

What non-divers do in Thailand? - Perusturistin elämyksiä Thaimaassa

*Suomeksi lopussa*

Our one day off from diving, and what to do? Lay in the sun on the beach, dip in to the ocean, walk back and forth the beach, get sunburned (it will turn out as a beautiful tan, I'm sure...), swim in the pool, scream when you see a hopping bright yellow spider on your dress...

Yesterday was a market day in Bang Niang area. We strolled around the market and took also a look at the police boat that had been pushed almost 2km away from the sea by the Tsunami wave. It shows how unbelievable strong the wave was. The whole boat is made out of steal, so it's not a lightweight vessel in any way.

The market proved to be a good place to eat traditional Thai foods, but not to shop anything. Prices were higher than in the city and in shops in Bang Niang area usually. Maybe the local dealers think the market is a good place to try to keep the prices up? Lot's of people come there just to shop, so they are in the right mood already.

Today we ate at our hotel, and decided to try the western foods in form of a steak sandwich (because we are trying out the life of a non-diving turist in Thailand). Not a good idea. If there is something wrong with the hotel, it must be the beach restaurants offerings. Mangoshake was awesome, but the food was not at all good tasting. Maybe we should have sticked to Thai food? Or maybe we should have taken the buss to city center, and eat at our new favorite place called 9 Restaurant.

Next in line is pedicure and manicure for me, Thai massage or foot massage for Jani. Then I'll see if my burned thighs are ready for a workout at the hotels gym. Maybe I'll post tips for working out at hotels gyms that hardly ever provide full range of weights and machines. You'll just have to wait and see :)

I've been practicing photography... Sorry for the multiple practice shots which I just had to share :)

*Suomeksi*


Mitä tehdä kun sukelluksiin tulee päivän tauko? Maata biitsillä, maata uima-altaalla, kävellä edestakaisin kilometreittäin jatkuvaa vaalean hiekan rantaa, lillua uima-altaassa, palaa poroksi, kiljua hysteerisesti kun tapaat mekoltasi kirkkaan keltaisen hyppyhämähäkin...


Toisin sanoen tehdä sitä mitä muutkin turistit tekevät päivästä toiseen. Jännä elämys kaiken kaikkiaan :) Harjoiteltiin tätä jo eilen. Käytiin sukelluspäivän päätteeksi mulkoilemassa Tsunamin voimasta 2km mantereelle siirtynyttä poliisivenettä. Iso, täysin teräksinen, poliisivene on huikea osoitus tuon katastrofin voimasta. Ei ole kevyttä puskettavaa moinen otus. 

Samoilla seutuvilla oli myös viikossa kolme kertaa järjestettävät markkinat Bang Niangin alueella. Hyvä paikka syödä paikallista Thai ruokaa huokein hinnoin. Me tyydyimme katselemaan, koska tuntui että rättikaupat pyysivät tavaroistaan normaalia reilusti kalliimpia hintoja. Ehkäpä kauppiaat ajattelevat, että erikseen markkinoille tullut turisti on otollisempi ostamaan ja valmis maksamaan kalliimpaa hintaa? Toisaalta aiemmat kokemukset koko maasta ovat osoittaneet, että lähtöhinnat määräytyvät täysin turistin pärstän mukaan ja näin ollen myös lopullinen tingitty hinta. Meidän naamoillamme hinnat ovat toistaiseksi kohtuullisia, mutta iäkkäämmän brittituristin tinkausta kuunnellessa teki mieli sanoa herralle, että jättää hyvänen aika t-paidan ostamatta, jos sen lähtöhinta on 700bht.

Tänään perusturistin elämässä vuorossa oli loikoilun lisäksi länkkäriruokaa hotellin ravintolassa. Huono valinta. Ruoka oli mautonta, pihvi leivän välissä venyvää laatua ja ranskalaisia annoksessa oli valehtelematta 8kpl. Mangoshake oli silti hyvää ja perinteistä. Jos jotain huonoa hotellista pitää siis löytää niin väitän että se on tarjottava ruoka. Aamiaisessa ei sen sijaan ole ollut mitään valittamista. 


Seuraavaksi suuntaamme hotellin "spa"-alueelle, ja minä aion saada pedikyyrin ja manikyyrin. Katsotaan josko jokainen kynsinauha ei olisi enää halki hetken päästä. Jani harkitsee Thai-hierontaa tai jalkahierontaa. Yllättävää kyllä hotellin hinnat eivät eroa kaupungin hinnoista. Hotelli ei siis ole halunnut hyödyntää tätä "kaukaista" sijaintiaan. 


Katsotaan josko nämä palaneet reidet jaksaisivat vielä tehdä treenin hotellin kuntosalilla. Jos näin käy, lupaan postailla treenivinkkejä hotellien harvemmin täydellisesti varustelluille kuntoiluhuoneille. Pätee Thaimaassa ja kotimaassa. :)


Olen harjoitellut kuvausta, pahoittelut harjoittelujen jakamisesta teidän kaikkien kanssa :)

Manta ray spotted!!!

*Suomeksi jälleen lopussa*

Dirk with the widest smile in the world

Another day of diving with Sea Bees. Now we were headed to Koh Bon, where the Manta ray's have been spotted this season. Our divemaster today was Dirk. He explained in full depth what to do when you do see a Manta.

• Stay put and stop where you are. Do not try to swim straight to the Manta. They scare easily
• The Manta might like your exhale bubbles, so keep making them and hope for the Manta to be circling around the divers and their bubles 
• Do not touch! The Manta will get scared and will not return this season to Koh Bon (don't touch anything else either in the sea. They will die out of fear and stress or out of simple touching)
• Last a secret tip: If the Manta comes close, try to seek for eye contact. Manta ray might become interested about you and come even closer

Dirk going to jump in to the blue

And then we dived and the Manta ray came. Jani kept pulling me from my arm a thousand times and showing me the Manta ray. I already saw it, so there was no point. But he was also very exited, so he wanted to make sure I actually did see. No pictures could be taken, but our divemaster and others took couple of really nice pictures. Maybe we get them to share those?

Scorpion fish "laying low" 

The second dive ended without Manta rays, but we did get to see Lion fishes and scorpion fish. Also a moray eel, which had pulled himself quite far from the hole.

First Moray eel ever to come this much out of it's hole

Again Andreas looked at our photos and gave us tips between and after the dives. We booked a wreck dive to monday and are going to get some training from him. Hoping that after that my photos will kick ass :) Maybe you'll see the difference in the photos that I post?

*Suomeksi*


Tänään vuorossa oli Koh Bon ja Manta ray spottailu. Ensimmäisellä reissulla nähtiinkin mantoja, jotka suhteellisen pitkällä kaartelivat odottaen "puhdistusta" pikkukaloilta. Täytyy sanoa että hiljaiseksi veti. Kauniita, uljaita otuksia. En yrittänyt yhtä kertaa enempää ottaa kuvaa, koska se tuntui mahdottomalta. Tyydyin ihastelemaan ja leijumaan ohjeiden mukaan siinä missä olin. Mantojen jahtaaminen saa ne pelästymään ja karkaamaan. Koskettaminen saattaisi taata, etteivät ne tule takaisin tällä kaudella enää ollenkaan. Muutenkaan ei toki mitään saa kosketella vedessä, koska pahimmillaan elävät pelästyvät/stressaantuvat kuoliaaksi ja koralli kuolee kosketuksesta.

Kauniita kalasia oli vaikka muille jakaa

Seuraava sukellus päättyi ilman Mantoja, vaikka hyppypaikalla tavatut ylös nousseet sukeltajat levittelivät toisilleen käsiään ja näyttivät mantan merkkiä. Sitäkin hienompia skorpioni ja leijonakaloja nähtiin. Eiväthän ne mantaa korvaa, mutta sainpa jotain kivoja kuvia. Maanantaina on nyt varattu virallinen kuvauskurssi Andreaksen kanssa, joka tänään jälleen antoi meille palautetta kuvista. Tuntuu että Sea Beesin porukka oikeasti kiinnostaa auttaa, eivätkä he ole "vain töissä täällä".

Stingray, octopus, turtle and giant lobsters - First dives in Similan Islands

*Suomeksi lopussa*

The day arrived, and the bus came to pick us up from the hotel. Using traditional Thai city speed (=80-100km/h) we we're taken via couple of hotels to the dock and onboard Stingray vessel. Amazingly big dive deck and comfortable salon. And get this: lunch cooked fresh on the boat!

Sea Bees crew welcomed us and told the basic routines and "rules" on the boat. Then we got to either assemble our gear or enjoy breakfast service on the boat. Offcourse we did both :) The trip to Similan Islands took about 2 hours and our divemaster took the time to brief us and get to know us and our wishes. Ten points for Gerben in hospitality !

Our lovely divemaster Gerben

We were diving in group of four + divemaster. After the first two minutes of the first dive I saw my first ever stingray. And the best part is that I got it on video too! So here presenting my first ever scuba video:

Straight after the stingray I saw an octopus AND a turtle. It was so hard to deside what to photograph, but I chose the octopus. I have only one unsharp image of an octopus from last years dives, so it was worth following the octopus around for a bit. And all the other divers focused on the turtle so I got the octopus all to myself.

Octopus going to hiding

As we went along, we got to see huge lobsters hiding under a rock. Couldn't take a good picture, so you have to settle for my word. Their tentacles where at least 1m long. Three of them there were, but I saw only two.

After this sort of a dive, the second had no chance in comparison. There was still really nice coral and rocks to look at. And yet again we saw an octopus!!!  And the lovely, cute, little baby sharks hiding under the rocks.

Did get a shot of the turtle too :)

We had been talking to another divemaster on the boat, that knew a lot about photography, and he had promised to look at our photos and give tips. Oh the embarrassment and learning experience about our nice cameras! My shots are terrible, but I did learn some things that will be thought off on the next dives.

• Always put the sun behind you
• You don't need to fill the whole lens with the white slate, to get the white balance adjusted, 1/3 will be just enough
• Always, ALWAYS try to get the angle right by swimming and locating yourself. For me that means NO pictures taken straight from above or straight against a coral reef    

I think we are headed for a photography course to get more tips later on. Not tomorrow though, because the pro is already occupied with another student. He still promised to bring us already something to read on the boat tomorrow to prepare for the course. Loving the dedication.

*Suomi osuus alkaa*


Tänään tuli se kauan odotettu hetki, kun kohtasimme Similanin vedet ensimmäisen kerran. Lava-auto bussi nouti meidät hotellilta ja kuljetti perinteisin Thai kaupunkinopeuksin (80-100km/h) meidät täysin toisessa päässä Khao Lakia sijaitsevaan satamaan. 


Satamassa meidät otti hellään huomaansaa Bergen, divemasterimme. Hän kierrätti meitä laivalla ja kertoi miten homma pelaa. Sea Beesin Stingray nimisellä veneellä on kokki matkassa, ja hän kokkaa lounaan tuoreena laivalla!!! Tällaiselle ruoanrakastajalle aika iso plussa :)


Ekalla sukelluksella eteen hyökkäsi elämäni ensimmäinen stingray (=keihäsrausku). Sain siitä jopa ihan kelvollisen videon, joka olkoot minun ensimmäinen julkinen sukellusvideoni. Välittömästi perään bongasimme mustekalan JA kilpparin. Oli mahdotonta päättää kumpaan keskittyy, mutta valitsin mustekalan kun niitä on harvemmin tullut vastaan. 


Myöhemmin vastaan tuli järkyttävän kokoisia hummereita. Tuntosarvet olivat vähintään metrin mittaiset, ja noita komistuksia luurasi kiven alla kolme. Alkoi tuntua, että seuraavalla sukelluksella ei voida muuta kuin pettyä. Kuvattavaa olikin vähemmän merieläinten muodossa, mutta maisemat korallin ja kivien muodossa olivat todella upeat. Kaiken kruunasi astetta pienempi mustekala, joka tuli kohden ihan lähelle. Meidät huomattuaan se maastoitui ympäristöönsä ja epäilen, että toinen sukelluspari pystyi erottamaan sitä koralleista, kun eivät voineet tietää missä kohden tuo otus tarkalleen oli. 


Kuvauksen ammattilainen löytyi botskilta myöskin. Ja alustavan arvion mukaan tuntuu siltä että kuvauskurssille tässä joudutaan ennenkuin loma on ohi. Lämmin palaute ja tukku neuvoja rikkaampana lähdetään huomenna kuvaamaan. Tärkein ohje pätee rannalla ja veden alla: pidä aurinko aina selkäsi takana. 

Khao Lak saa täydet pisteet - 10 points to Khao Lak

*In English in the end*

Saavuimme 2,5h autoreissun jälkeen onnellisesti Khao Lakiin. Raya Divers on tähän asti ollut paras matkanjärjestäjämme näillä reissuilla. Kyydit ja systeemit hoituvat kysymällä ja henkilökunta oikeasti tietää Thai-kulttuurista. Finnmatkojen oppaat ja palvelut ovat tuntuneet vähän kaavoihin kangistuneilta ja ylihintaisilta. Tai sitten meillä on käynyt vain huono tsäkä. Nyt kun itse järjestää ja sopii, tietää ainakin kenen vika on jos jokin menee pieleen. Syylliset löytyvät peiliin vilkaisemalla :)

Ranta, joka jatkuu... ja jatkuu... ja jatkuu...

Hotelli on aika syrjässä Khao Lakin keskustasta, mutta biitsiä on korvaukseksi muutama kilometri (siis silmänkantamattomiin). Khao Lak Beach Orchid hotellilla on pari isoa allasta ja palvelua rannalla sekä pitkin hotellialuetta. Viimevuotinen lievästi ahdistava Koh Lanta kokeilu piti olla jotain tällaista, mitä täällä olemme muutamassa tunnissa nähneet ja kokeneet. Siis hotellin osalta. Dyykit sujuivat Lantallakin upeasti, vaikka hotellin sijainnin ja palveluiden kanssa tökki isosti.

Khao Lak Beach Orchid hotel

Koska lupasin Rouva Kuulasen vanhemmalle vesselille kuvia nähdyistä haista, niin tässä sellainen. Omistettu tuolle supercoolille pellavapäälle. Valitettavasti olosuhteet ja kuvaajanlahjat eivät tätä parempaan riittäneet. Lupaan palata asiaan kun siirrymme huomenissa metsästämään kameran takaa mantoja sekä valashaita.

THE shark :)

Nyt Sea Beesin toimistolle ilmoittautumaan ja ihmettelemään. Ilmat ovat olleet parista pilvestä huolimatta riittävän tehokkaita siihen, että pyykkipaikka täytyy kanssa etsiä. Ehkäpä Sea Beessilla osataan neuvota tässä?

*English*

We've just arrived to Khao Lak. It was a thrilling 2,5 hour car trip trough various little mountain roads. And once we got here, a paradise awaited :) It seems that what we wanted to find last year from Koh Lanta was waiting for us here in Khao Lak Beach Orchid hotel. The dives in Koh Lanta were all wonderfull, but the hotel and the available services didn't quite meet expectations we had.

Meren tyrskyjä - Sea

Our hotel is far from Khao Lak city center, but it is well compensated with the beach, which lasts for over kilometer in each direction. There are two pools (one for relaxation without noise, other for all), massage/ spa services, bars and restaurants and hotels own beach chairs and services. I think I have arrived to heaven :)

Toes at the Khao Lak beach, loving it

The picture of the shark is a promise filled for a friends son. Hope he enjoys, even though the light isn't right. I'll be sure to post again once we have reached Similan Islands dives with Sea Bees, starting from tomorrow. Now we need to find their office and report that we have arrived and are ready and willing to dive tomorrow.

Thaimaan auringon alla - Under Thailands Sun

*Briefly in English at the end*

Varpaat hiekkaan <3

Palatakseni viime vuotiseen ajatukseeni siitä, että meistä jokainen on ansainnut hetken jolloin saa upottaa varpaat varpaat lämpimään kullankeltaiseen rantahiekkaan. Nyt on minun hetkeni.

On kulunut hetki kirjoittelusta, ja syykin on yksinkertainen. Kerrottavaa on ollut, mutta hotellimme ei ole tarjonnut ilmaista verkkoyhteyttä vaan äärimmäisen kalliin version. Kirjoittelenkin nyt viimeisenä iltana Ao-Nangin kantapaikassamme Divers Inn:ssä. Useammat massamanit täällä viime vuonna syötyämme emme nähneet syytä etsiä toista yhtä hyvää paikkaa iltasyömisille.

Hotel offers pool access but not a free wi-fi

Päiväsyömiset on hoidettu pääosin Raya Diverssin veneellä sukellusten lomassa. Hyvää Thai-ruokaa, tuoreita hedelmiä ja elektrolyyttijuomaa on vedetty niin että napa ruskaa. Rakastan Thaimaalaista ruokaa, chilin poltetta ja sitä höyrytettyä riisiä. Kerran tilasin massamanin kanssa paistettuja kasviksia, ja tarjoilijan katseessa oli aitoa hätää hänen kysyessään “no rice?”. Selvittänee asiaa, kun kerron että maan yleisin tervehdys menee muodossa “oletko jo syönyt riisisi”.

Street food

Sukelluksilla on ollut erilaista kuin viimeksi. Emme suorita kursseja, vaan sukellamme täysin huviksemme ja nyt molemmilla on ikiomat kamerat. Mieheni ottaa satakertaisesti parempia kuvia, mutta kokemustakin on noin 15 sukellukselta enemmän. Kyllä minä vielä täältä nousen! Päivässä on ollut 2-3 sukellusta tähän asti ja yksi välipäivä vietettiin lähinnä nuokkuen hotellihuoneella. Välipäivänä ehdin kuitenkin hotellin kuntosalille, joka jostain kumman syystä omaa aukioloajat klo:7-19, joka on tismalleen sukelluspäivien normaalin keston verran. Ei silti, urheilusta tuo sukeltaminenkin käy vaikkei ulkoisesti homma näytä pientä lilluttelua heppoisemmalta.

Olen tänään tavannut pinnan alla elämäni ensimmäiset mustatäplähait. Ja niitä olikin sitten kerralla useampia! Pientä ja isoa kiitäjää, mutta harmillisesti vasten aurinkoa kuvattuna aika hailakoina varjoina erottuen. Aiemmilla sukelluksilla on ihasteltu kilppareita. Kilpikonnat saavat suuni leviämään hymyyn ja maskin vuotamaan täyteen suolavettä. Pitäisi muistaa hillitä tunteensa pinnan alla, niin silmät säästyisivät suolavesikylvyltä ;)

Murena kurkkii :)

Lomailu on mahtavaa, kun sen pääsee toteuttamaan niin kaukana kotoa, että arki jäi taakse heti lentokentällä. Täällä sopivasti “väärä” aikavyöhyke, jolloin työasiat eivät vahingossakaan ui loman sekaan. Kertakaikkinen unohdus on vallannut alaa ja sukeltamiseen on keskitytty ihan täysillä. Kuvaavaa oli kommentti Rayan toimistolla, kun funtsattiin lähdetäänkö tämän päivän dyykeille vai ei. “Mitäs me muutakaan tehtäisiin?” - Niinpä

*English*

It's been almost a year now since I last had the change to put my feet under the lovely warm sand. It's been too long and just enough :)

We've been diving for 4 days of the five we've been in Ao-Nang. The one day of was spent at the hotel sleeping and swimming in the pool. I also took a trip to hotel gym. It is only open from 7am to 7pm, which is usually the time spent away at diving trips. Well, can't say that diving would be non-sporty activity. Far from it!

I've seen my fist sharks today, blacktips. Amazing creatures! Kind of a shady picture though, but I saw :) First dive brought back my lovely friends the turtles. They make me smile, and therefore my mask is filled with salt water. Well, my bad, not theirs :)