Kilpailu - Voita Gymstick

Heippa ihanaiset lukijat! On tullut aika julistaa ensimmäinen lukijakilpailu. Palkintona on Suomalainen laadukas innovaatio kotiliikuntaan: Gymstick. Yksinkertaistaen se on keppi, jonka päässä on vastuskumit. Käytännössä se on paljon enemmän! Voisin jopa väittää, että se on koko kropan kuntosali kotonasi oikeasti pienessä koossa.

Osallistuminen tapahtuu seuraavasti: loggaa itsesi julkisten lukijoiden joukkoon painamalla "Lue"-nappia tuossa oikealla reunassa. Varmista, että valitset lukevasi blogia julkisesti ja ponnahdusikkunan sulkeuduttua näet itsesi kirjautuneena lukijaksi. Arvonta suoritetaan 31.5 ja postitan voittajalle Gymstickin Suomeen (tai tuon sen itse Pirkanmaan alueelle). Jos palkinto osuu Suomen rajojen ulkopuolelle, voidaan neuvotella postittamisesta erikseen. Mukaan laitan laatimani koko kropan Gymstick ohjelman.

Voit katsoa lisätietoja Gymstickistä valmistajan sivuilta täältä: http://gymstick.net/index.php?content=29. Paketin mukana tulee harjoitus DVD ja seinäjuliste, jossa on esitelty perusliikkeitä. Vastustasona arvottavassa Gymstickissä on "hopea" eli "erittäin raskas". Kokemuksesta voin kertoa, että suurin osa liikkeistä onnistuu myös aloittelijalta tällä vastustasolla, kunhan muistaa hieman soveltaa.

Kiitos Leijonat!

Pakko laittaa nopea päivitys, joka liittyy täysin penkkiurheiluun. Jääkiekko on ollut sydäntäni lähellä aina, ja tänään on fanin mahtavin päivä. Kiitos Suomen Leijonat!!! Olette tarjonneet Suomen kansalle upean turnauksen ja upean finaaliottelun! Juhlikaa sydämenne kyllyydestä, olette sen ansainneet. :)

MoveMe vaikenee ja toteaa olevansa niin vanha, ettei toista vuoden 1995 uintia Tampereen keskustorin suihkulähteessä. Seuraavan maailmanmestaruuden tullen lupaan uida siellä taas! Toivottavasti syy ei ole vanhuuden höperyys vaan tilaisuus tulee jo aikaisemmin ;)

Upea kirja! Liikuntaravitsemus, VK-kustannus

Tuntuu, että päässä räjähtää. Positiivisella tavalla. Aloin lukea jo hetki sitten hankkimaani opusta nimeltä "Liikuntaravitsemus"(VK-Kustannus, kirjoittajina mm. Olli Ilander, Patrik Borg ja Marika Laaksonen) ja hämmennyin kuinka tarkalle tasolle ja kuitenkin selkeästi asiat voidaan selittää. Kuinka pitkälle ravitsemusta on tutkittu ja kuinka silti me seilataan virallisten ravitsemussuositusten ja trendikkäiden vähähiilaristen ruokavalioiden välillä. Tämä epätietoisuus on kyllä sellainen nykymaailman ongelma. Tiede kehittyy huimaa vauhtia ja silti suurimmat oivallukset nousevat kansan syvistä riveistä.

Luin opusta pääosin siksi, että halusin tietää mitä kuuluu syödä, jotta optimoi juoksukunnon lähestyvälle Extreme Runille. Tiedän PT-opinnoista ja ravinto-ohjaajan opinnoista sen verran, että hiilihydraatteja ei ainakaan kannata täysin unohtaa kestävyyslajeissa. Tarkemmin ilmaistuna kestävyyslajien harjoittelijalle suositellaan 8-10g/kg/päivä hiilihydraattia, joka on tavalliseenkuntoilijaan verrattuna 2-3g/kg/päivä enemmän.

Kurssilla kävimme läpi kuntoilutapahtuman aikaista ravitsemusta. Tärkeimpänä on estää suorituksen aikainen nestehukka (tai nestevajeen syntyminen) ja verensokerin romahtaminen. Olen itse kokeillut tätä pari kertaa lenkillä ja havainnut, että kun energiat loppuvat varastoista kesken niin suoritus loppuu kuin seinään. Siihen ei auta sitten Suomalainen sisukaan, vaan elimistö tarvitsee nopeita ja pitkäketjuisia hiilihydraatteja. Nopeat hiilihydraatit nostavat olon nopeasti siedettäväksi, ja pitkäketjuisilla, hitaammilla hiilareilla saadaan aikaan se, että urheilija jaksaa maaliin asti.

Kirjassa on samat asiat ja vielä paljon enemmän. Nyt opin mm. miten rasvasta, proteiineista ja hiilihydraateista tehdään energiaa ja missä suhteessa mikäkin aineenvaihduntatapa on määräävässä osassa ja miksi ne kaikki eivät pyöri täydellä teholla samanaikaisesti. Näitä käytiin kurssillakin, mutta se oli yksi kuva tuossa kirjassa, josta tämän kaiken lopulta tekstin avulla tajusin.

Tässä "se" kuva :)

ATP on lihasten energiaa. Minulle uusi asia oli se, että koko ajan valmiina oleva ATP riittää vain muutaman sekunnin maksimaaliseen suoritukseen. Ihminen siis luo itselleen energiaa suorituksen aikana jatkuvasti, kuin auringossa paistatteleva kasvi yhteyttää. Koska pitkissä suorituksissa mikään koneisto ei ehdi luomaan kaikkea ATP:ta alusta lähtien on elimistömme niin viisas, että se osaa myös kierrättää jo kertaalleen käytettyä ATP:ta. WAU!

Ainut asia joka kirjassa jotenkin sapettaa on luku "Urheilevan naisen ruokavalio". Toisin kuin äkkiseltään voisi päätellä, tuo osio sisältää pääosin kuvauksia erilaisista syömishäiriöistä ja niihin puuttumisesta. Vaikkakin 90% syömishäiriöistä on naisilla, niin jotenkin tuo tuntuu itsestä pahalta. Eikö syömishäiriöistä olisi voinut kirjoittaa oman, "sukupuolettoman" kappaleensa ja selittää sukupuoleen liittyvät eroavaisuudet sitten erikseen? Ehkä hermostun tyhjästä. Vaakakupissa painaa tanssimaailmassa oleva vahva väärinkäsitys siitä, että laji suosii syömishäiriön syntymistä. Näin ei kyllä missään nimessä ole. Tanssi lajina tukee nuoren ihmisen kehontuntemusta ja parhaimmillaan parantaa itsetuntoa. Kroppa ei ole mikään epämääräinen kone tai hirveä peilikuva, vaan sitä voi hallita ja sen voi opetella tuntemaan. Kun kroppaa kohtelee hyvin, se palkitsee parempina onnistumisina tanssissa.

Tiukkaa asiaa löytyy sitten kappaleesta "Ravitsemus kestävyyspainotteisessa urheilussa". Asiaa käsitellään selkeissä kokonaisuuksissa, perusruokavalio, ravinto harjoitusten ja kilpailujen yhteydessä sekä ravinto suorituksen aikana. Selkeitä ohjeita pitkine teoriapainotteisine perusteluineen. Rakastan tätä kirjaa!

Esimerkki "hiilaritankkauspäivästä" ennen kestävyyssuoritusta

Pari tuntia ennen harjoitusta/suoritusta voi nauttia "tehopirtelön" jossa on rahkaa, maitoa, omenatäysmehua, banaani, marjoja, kaurahiutaleita, neljänviljan hiutaleita ja makeutena hunajaa. Tarkat määrät ovat kirjassa, mutta ostakaa/ lainatkaa kirjastosta tämä opus niin pääsette perehtymään tähän ja miljoonaan muuhun käytännön ohjeeseen. Tärkeää on kuitenkin välttää raskasta ateriaa (rasvaa) ja tyytymään makeudessakin kohtuuteen. Jo kurssilla kerrottu ohje nopeiden hiilihydraattien välttämisestä juuri ennen suoritusta mainitaan kirjassakin. Suorituksen aikana on sitten jo ihan sallittua hakea buustia energiageeleistä ja muista sokerillisista lisistä (nopeat hiilihydraatit). Optimaalinen teho näistä tulee, kun ne nauttii juuri ennen juomista, jolloin nestemäinen sokerilisä pääsee helpoiten imeytymään kroppaan.

Vielä yksi neuvo, jota ei voi liikaa toistaa: nesteytys. Nesteytyksellä estetään kehon ylikuumenemista ja nestevajeen syntymistä. Kuten olette kaikki taatusti kuulleet, kun janottaa on jo liian myöhäistä nesteyttää. Tästä huolimatta pitkissä suorituksissa tulee varmistaa ettei ylinesteytä. Olette varmaan joskus kokeilleet tätäkin? Juo ihan hirveästi vettä ja sitten mahassa alkaa hölskyä ja lihakset alkavat nykiä. Suolatasapaino on laskenut hikoilun seurauksena, kun vesi on pyyhkinyt elimistöstä natriumia pois. Eli kohtuus kaikessa! :)

ps. En ehtinyt vielä edes uppoutua mielenkiintoiseen aiheeseen, josta kirjassa on luku: "Sairastelevan urheilijan ravinto: Ravinto ja vastustuskyky". Palaan taatusti asiaan kun ehdin lukea tuon ajatuksella!

Kahvakuulaohjaajan lisenssiä metsästämässä

Eilen oli erilainen äitienpäivä. Oli vuorossa kahvakuulaohjaajakoulutuksen jatko-osa. Tätä ei vielä voinut suorittaa Mansessa (syksyllä voi!), joten sain kunnian paarustaa itseni Helsinkiin PT-kollegoideni Liinan ja Piian osaavaan ja ihanaan seuraan. Ja löytyi sieltä Tampereen koulutuksestakin tuttuja naamoja.

Ylös, ulos ja kuulailemaan! Mars mars!

Teemu ja Tuomo, Tuomo ja Teemu

Koulutuksen vetivät Tuomo ja PT-koulutuksesta tuttu Teemu. On jännää kuinka molemmilla on samanlainen lämpöinen ohjausote, jossa katsotaan silmiin, hymyillään, kannustetaan, maanitellaan yrittämään vielä kerran ja sitten taas näytetään eteen, että "tee tästä, älä kiemurra tuolta vaikeesti". Ja kun jotain saa onnistumaan kirmaavat Tuomo ja Teemu jostain puun takaa paikalle tai perään kuuluu huuto "No nyt!!! Se meni!! Hyvä!!".

Palomies viskaa kuulaa komeassa kaaressa taaksepäin.

Minä keskityn tasapainoilemaan ja demonstroimaan liikettä siihen liittyen. 

Etukäteen jännitin, että oppisinko ohjaamaan toista ja näkemään mahdolliset virheet. Kuulailussa on niin monta tapaa, ja se on jokaisen omanlainen tekniikka joka on tärkeää ja oikein. Kuitenkin virheitä on, ja asioita voi vähintäänkin ohjata tekemään helpommin ja taloudellisemmin. Alkupäivästä en olisi oikeasti osannut sanoa juuta enkä jaata aiheesta, mutta sitten löysin vanhan tanssinopettajan itsestäni joka osasi noviisina tulkita videoilta golf swingin onnistumista. Tässä kahvakuulailussa on sama juttu. Eli jos homma minun silmiini vaikuttaa helpolta ja kevyeltä, "sulavalta" liikekieleltä niin se menee ihan oikein. Tämän lisäksi on varmistettava perusasiat, eli polvien suunta, selän suoruus ja se, että käsillä ei nosteta. Liike lähtee lantiosta tai laajemmin koko keskivartalosta :)

Parivaihtoja flipillä ja ilman. Onnistuttiin!!!

Tiimin jäsenet näyttävät rinnallevedon variaatiota, jossa rinnalleveto jatkuu työntönä ylös (pystypunnerrus) ja askelkyykkynä taakse.

Havaitsin jälleen kerran että omista vaikeuksista oli ollut hyötyä. Olin joutunut miettimään miksi se flippi ei pyöri ja miksi rinnalleveto sekä tempaus nousevat liian kaukana kropasta. Tarkkailin muita, ja tajusin mikä se pieni ero minun ja heidän välillään on ja osasin harjoitella puuttuvan palasen itselleni. Nyt koulutuksessa pystyin jakamaan tuon tiedon toiselle vastaavassa tilanteessa painivalle. Olisi hän sen itsekin ymmärtänyt, mutta oli kiva auttaa miestä mäessä. Uskon, että tästä on hyötyä omille ohjattavilleni. Olen kahvakuulaohjaaja, jolle laji ei ole heti auennut täydessä kukoistuksessaan ja olen joutunut tekemään töitä että homma on kulkenut niin kuin sen pitää.

Piia näyttää kuinka hienolla tekniikalla 16kg kuula liikkuu kuin vettä vaan

Ässätiimi näyttää mallikkaita rinnallevetoja ja muistaa myös harjoitella räkkipitoa.

Koulutuksessa meidät jaettiin neljän hengen ryhmiin, ja sain onnekseni mahtavan tiimin. (Niin saivat kaikki muutkin, koska kuulailuun hurahtaneet ovat mukavaa porukkaa) Ryhmissä kehiteltiin liikevariaatioita ryhmätehtäviä ja annettiin ohjausnäytteitä. Uusiakin liikkeitä syntyi, mm. Satelliitti ja Avioero. Hurjaa! Katso kuvista, saatko kiinni ajatuksesta. Jos et, niin odotellaan Tuomon tai jonkun kurssilaisen uutta kirjaa, jossa "Yläkasi", "Alavitonen", "Ylös-alas kieputus"ja jo mainitut kaksi liikettä esitellään ohjeiden kera.

"Avioero" - lavan venytys

"Avioero" - rintalihaksen venytys

Tuomo ja Teemu soveltamassa "Avioero"-liikettä kyykyksi kädenvaihdolla.

Eilinen oli muuten ensimmäinen päivä kun minä kirmasin lähes koko päivän virttyneessä t-paidassa (ja virttyneissä verkkareissa) pihalla. Kesä on tullut ja kuulailukarkelot voivat alkaa. Minun piti aloittaa kuulaohjaajan urani vasta syksyllä ohjaten ryhmiä, mutta nyt hieman polttelee aloittaa Tamperelaisten puistojen sulostuttaminen jo kesällä. Mitäs olette mieltä, lähdettekö kanssani kuulailemaan?

Tunnustus blogille

Tämä blogi on armoitettu siitä, että sillä on niin ihania lukijoita. Osa lukijoista bloggaa itse ja on niin ihania, että haluavat arvostaa tätä blogia antamalla sille tunnustuksia. Kiitos Hannalle, jolta tämä tunnustus tuli!

"Tarkoitus on antaa tunnustus eteenpäin sellaisille blogeille, joissa on ihana käydä ja joista nauttii."

Nyt pitäisi sitten jakaa tunnustusta eteenpäin sen ansainneille tahoille. Ja ihan ensimmäiseksi haluan antaa sen takaisin Hannalle, jonka blogi kuplii intoa, riemua ja hyvää oloa.

Toisena haluan antaa palkinnon ihan uudelle bloggaajalle, jonka ensimmäisiä tekstejä lukiessa pyyhin ilon ja liikutuksen kyyneleitä silmäkulmasta. Rouva Kuulasen blogi on näyttänyt minulle uuden puolen PT-kollegastani Liinasta. Kiitos Liina blogista ja siitä, että olet niin ihana!

Kolmanneksi haluan antaa palkinnon blogille joka hymyilyttää joka kerran kun sinne ilmaantuu uutta. Harmi, että viimeaikoina päivitykset eivät ole olleet niin tasaisia, mutta josko palkinto rohkaisisi Ruutia ja Dorista petraamaan tahtia? Palkinnon saa siis Kissa Vieköön!

Viimeisenä haluan palkita yhden blogin, jonka löysin Hannan blogin kautta. Helenen blogissa on mielenkiintoisia juttuja ja kuitenkin rento ja hyvähenkinen asenne. Keep up the good work!

Reeni kulkee sittenkin !!!!

Pahoittelut näistä lähes maanisdepressiivisistä päivityksistä blogiin. On vain pakko hehkuttaa, kun aamun treeni kulki hyvin nukutun yön jälkeen. Sain jopa kahvakuulalla flipit pyörimään itsestä pois päin ja useasti peräkkäin! Eikä muuten yhtään liian aikaisin, kun sunnuntaina pitäisi pyörittää kuin vanha tekijä kahvakuulaohjaajan lisenssiosassa...

Hyvää huomenta!

Eilen sydämistyin treenamiseen niin, että itku ei ollut kaukana polvia illalla jäiden kanssa jäähdytellessä. Päätin, että nukun hyvin, syön aamiaisen ja lähden ulos haukkaamaan happea heti aamusta. En olisi voinut lähteä Viroon sydän käppyrällä siitä, että ExtremeRun ei kuljekaan ja mistään ei tule mitään. Jälleen kerran pää vaati kropalta vakuuttelua, että homma on hanskassa eikä ne hanskat ole hukassa.

Lähdin pyöritellen kuulaa eilen bongaamaani läheistä "motivaatiomäkeä" kohden. Ensimmäinen vinkki kuulailijoille, jotka säilyttävät kuulaa ulkovarastossa: Hankkikaa hanskat, ja ottakaa ne mukaan... Rautamötikkä ottaa asteen kylmemmän ilmeen kun sen antaa hillua suhteellisen kylmät yöt varaston lattialla :) Noh sain itseni ja kuulan lämpimäksi matkalla (arviolta 2km, Suunnon GPS-pod sanoo menomatkasta 200m ja paluumatkasta 1,7km. Taisi sekin lämmetä vasta matkalla).

Kuula mäen juurella kököttää

Sitten 15-20min erinäisiä kuulailuliikkeitä ja tadaa!!! Onnistunut flippi itsestä poispäin! Kyllä Tuomo nyt saa olla minusta ylpeä. Ei kyyneleen kyyneltä ja flippi pyörii kuin vettä vaan (liikutuksen kyyneliä ei lasketa!). Uskallan sittenkin mennä lisenssiosaan pää pystyssä sunnuntaina. 

Motivaatiomäen juurella kun olin päätin riemuissani nykäistä eilisen kökkölenkin maitohapot pois jaloista  mäki-intervalleilla. 5xarviolta 100m mäkipätkä ylös täysiä ja palautellen takaisin. Ensimmäiset kaksi reissua sujuivat hienosti ja sitten punnittiin flippi-riemuni rajojen kestävyyttä. Ja kestihän sitä riemua. Ihana fiilis!

Motivaatiomäki, ei näytä kovin jyrkältä, mutta sopii käydä koittamassa. Tehokas se oli ainakin :)

Loppuun sitten pikaiset venytykset, joista alla kuvakollaasia teille rakkaat uudet ja vanhat lukijat. Takaisin kotiin kuulaa pyöritellen ja suihkun kautta töihin. Kyllä nyt kelpaa!

Lonkankoukistajan venytys

Pohkeen venytys. Varpaat on siis pystyssä, vaikka se kuula onkin nyt kuvassa edessä.

Reiden lähentäjän venytys. 

Takareittä voi venyttää maastossa esim. näin likastamatta vaatetustaan.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä...

Tiedätte varmaan otsikon sanonnan? Se pätee ainakin tähän Personal Traineriin, ikävä kyllä. Tulin juuri juoksulenkiltä, joka maistui aivan karmealta ja teki varmaan enemmän halllaa kuin hyötyä ExtremeRun kunnolle. Polviin sattuu, aikatavoitteet jäivät saavuttamatta ja harmittaa niin, ettei veri kierrä.

Mikä meni pieleen?

• Lähdin juoksemaan hetkenä, jolloin olin hieman nälkäinen ja päivästä väsynyt
• Juoksin vaikka se ei alkuunkaan tuntunut hyvältä
• Juoksin "rangaistuksena" huonosta vauhdista ylitse alkuperäisen suunnitelman
• En huomannut, että aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin vaan koin auringon räkittävän suoraan silmiin
• Lähdin suorittamaan juoksuohjelmani vaiheeseen nähden liian tiukan lenkin (ja siis ylitin senkin rajat harmistuksissani...)
• Juoksin yli sen rajan, jossa juoksu tuntui vielä siedettävältä. En jäänyt kaipaamaan lisää.

Olen hokenut asiakkailleni, että juoksu lähtee tuntumaan hyvältä vasta kun sitä tekee pitkään ja hartaasti eikä koskaan (siis KOSKAAN) juokse yli oman sietokyvyn vaan aina sen alle. Olen toitottanut, kuulostellut, maanitellut ihmisiä kuuntelemaan kroppaansa, huomioimaan muun elämän stressin ja jättämään tuhoon tuomitut lenkit välistä. Ja asiakkaat ovat saaneet upeita tuloksia! Ja sitten menen itse lenkille, hieman vihaisena, väsyneenä ja nälkäisenä.

Noh, olkoot tämä varoittavana esimerkkinä teille. Lupaan ja vannon, että huomisaamuna teen kiltisti aamulenkin ja kahvakuulailen hieman aamutuimaan. Se tuntuu aina hyvältä. Keskellä päivää on hieroja, joka "hellii" selän kuntoon ja sitten poistun Viroon tuulettumaan mieheni kanssa. Sunnuntaina odottaa kahvakuulaohjaajan lisenssiosa Helsingissä.

ps. Lupa olla pois äitienpäivänä on anottu äidiltä ja myönnetty jo reilusti etukäteen :)