Testissä Fitbit ranneke - osa 2

Vettä on virrannut Tammerkoskessa, mutta kuten luvattua, palaan toisen arvostelun muodossa käytössäni olevaan Fitbit aktiivisuusmittariin. Ensimmäisen arvostelun laitteesta voit lukea täältä.

Lupasin palata ruokapäiväkirjan toimintaan tarkemmin. Nyt on pakko todeta, että aikani yritin sekä webin puolella että appiksen kautta, mutta kertakaikkisen kankeaa on ruokapäiväkirjan ylläpitäminen. Ei voittoa siis tälläkään vimpaimella. Mutta ruokavaliossani on tapahtunut positiivisia mullistuksia muuten. Palataan niihin erikseen myöhemmin.

Helppo ja pitävä solki, ei sisällä nikkeliä tässä mallissa.

Unen seuraamisen kanssa olen löytänyt käppyrättömyydestä huolimatta jotain hyvää mitä Jawbonesta puuttui. Tämä laskuri laskee nukutuksi ajaksi vain sen aidosti nukutun. Levottomat ja hereillä vietetyt minuutit vähennetään kokonaisesta sängyssä vietetystä ajasta ja lopputuloksena selviää se aidosti nukuttu aika. Tämä on aiheuttanut itselle useitakin ahaa-elämyksiä matkan varrella. Esimerkiksi avannut sitä millaisten päivien jälkeen tai mitä päiviä ennen nukun levottomimmin. Tämä vaatii toki omaehtoista kirjanpitoa ja päättelyä. Fitbit ei näitä tietoja kerää tai analysoi. Siinä Fitbit auttaa, kun mietit miksi kahdeksan tunnin yöunien jälkeen joskus tuntuu ettei ole levännyt yhtään ja joskus tuntuu että 8h on ihan liikaa. Syy löytyy unen syvyydestä ja laadusta. Rauhaton pyöriskely ei palauta päivän kiireistä samalla teholla kuin normaali syvän- ja vähemmän syvän unen vaihtelu ilman katkoja. Fitbitin unilogi näyttää tehokkaasti nukutun ajan suoraan, eikä sitä tarvitse itse käppyröistä päätellä tai laskea.

Olen oppinut hyödyntämään aktiivisuusmittaria motivaattorina. Tuplatäppäys mittariin, ja pienet led-valot kertovat paljonko päivän tavoitteesta vielä uupuu. Jos tuntuu karmaisevalle, että ledejä syttyy iltamyöhällä vasta pari, voi riipiä kengät jalkaan ja siirtyä ulkoilmaan korjaamaan tilannetta.

Aktiviteettien määrä, itselisättyjä ja automaattisesti käppyrällä näkyviä sulassa sovussa.

Olen oppinut tuntemaan äärimmäistä hyvää oloa kun ranneke alkaa väristä päivittäisen tavoitteen täyttyessä. Aamulenkin ansiosta ja vähän pidemmän lounastaukopaikan metsästyksen vuoksi mm. tänään ranneke hyrisi jo välittömästi puolen päivän jälkeen. Iloinen ja kiva ylläri!

Viikkoraportti tulee sähköpostiin

Fitbit lähettää viikottaista raporttia sähköpostiin. Tässä on äärimmäisen pienellä, mutta kivalla tavalla tuotu esiin trendiä verrattuna edelliseen viikkoon. Pieni vihreä kolmio kertoo jos tilanne on parantunut edellisestä viikosta ja pieni punainen kolmio kehottaa tsemppaamaan lisää. Joskus todellisuus on toki hyvinkin karua katseltavaa, mutta muutoksia asioihin joita ei tiedosta on todella vaikea tehdä.

Viikkoraportin nukkumaosuus on tavallaan ihan mallillaan :)

Tykkään minun Fitbitistä erityisesti siksi että se pysyy huoletta ja haittaamatta mukana menossa. Lisäksi sen vedenkestävyys tarkoittaa että sen kanssa voi mennä suihkuun, eikä sitä tarvitse unohtaa kuntosalin pukkariin siksi että on ottanut sen pois ranteesta suihkun ajaksi.

Hyvin tulee nukuttua kun on tarpeeksi väsynyt

Äidin kanssa oli laitteesta taannoin hauska keskustelu.
Äiti: Pitääkö munkin nyt sitten hommata tommonen vempele?
Minä: No jos meinaat että semmonen sua motivoisi tai että sellaista koet tarvitsevasi.
Äiti: No kyllä se voisi motivoida aktivoitumaan enemmän
Minä: Sitten ehdottomasti!

Hassuja yhteensattumia, kun yrittää lisätä kävelyä. Oikea kävely löytyy listan loppupäästä

Eli ei se laite, vaan miten ja mihin sitä käyttää. Toistaiseksi yksikään sykemittari, aktiivisuusmittari, kehonkoostumusvaaka tai muu härpätin ei ole laihduttanut ja aktivoinut käyttäjää hänen puolestaan. Laitteet eivät anna vaikkapa sähköiskuja jos viikottaiset liikuntatavoitteet eivät täyty. Niitä täytyy hyödyntää ja miettiä mitä varten haluaa laitetta käyttää. Vasta sitten jos laite vastaa mielestäsi omaan tavoitteeseen semmoinen kannattaa hankkia.

Erilainen tyttöjen ilta ja suklaabrowniet ala Paleo

Meillä on ollut tapana järjestää tyttöporukalla tupperware ja muita pippaloita, joiden aikana miesväki on useasti painellut keskenään syömään ja iltaa viettämään kaupungille. Jotenkin lapsikatraiden ilmestyessä kuvioihin on pikkuhiljaa tullut tarve järjestää tyttöjen iltoja myös ilman lapsia ja ulkopuolista esittelijää häärimässä kippojen tai kuppojen kanssa. Helmikuun ekana viikonloppuna tähän tarjoutui mahdollisuus, kun hommaa oli yritety funtsailla lähes 4 kuukautta.

Tyttöjen iltaa varten hääsin miehen kotoa ja jätin siivoamatta huushollin. Ilmoitin vieraille, että en ajatellut ottaa tiloja tarjoavana tahona ressiä järjestelyistä yhtään. Kaikille vieraille tämä passasi hienosti. Eikä kukaan illan aikana sanallakaan puuttunut tai kommentoinut nurkkien villakoiria tai limoviikunan viereltä löytyvää kuivien lehtien kasaa. Mies oli näistä huolissaan, mutta pidin pääni, enkä aloittanut siivoamista.

Kun yhteistä aikaa ei tuntunut löytyvän, joustin minä aikatauluistani ja kutsuin naisköörin EasyFitille Koivistonkylään Bodycombat tunnilleni. Akulle (omistajalle) kiitoksia tämän mahdollistamisesta! Naiset tykkäsivät, ja puolet pääsi testaamaan combattia elämänsä ekaa kertaa. Naistenilta jatkui matkalla Prismaan, josta kerättiin salaattiaineet. Perillä kotona odotti lämmin sauna, jossa juteltiin mukavia.

Saunan jälkeen pilpottiin yhdessä salaattiaineet ja aloitettiin ruokailu. Sen verran olin panostanut että olin tehnyt brownieita jälkkäriksi paleo-henkisesti tällä ohjeella. Keiteltiin teetä ja syöpöteltiin ja rupateltiin. Ei sen kummempaa, vaan puhetta ja yhdessä oleilua.

Miehet olivat meille naureskelleet. Että ensin jumppaan ja sitten salaatille ja vichyä naukkailemaan. Vaan meillä oli huisin kivaa. Tuli pitkästä aikaa juteltua ystävien kanssa kunnolla. Kuunneltua kuulumisia, hihiteltyä sattumuksille ja luvattua että tällaista järjestetään useammin. Seuraava paikkakin mietittiin. Paikalle ei päässyt Paula päällekkäisten menojen vuoksi, mutta tiedustelijamme miehet olivat kertoneet että uudistetut saunatilat ovat Paulan kotona upeat. Aiomme tulla ne testaamaan, lähikuukausina! Valmistautumiseksi riittää että olet kotona :)

ps. Kuvat on siitä brownien valmistumisesta, kun muuten en kameraa oikein viitsinyt kaivaa häiritsemään kavereihin keskittymistä :)

Kannustakaa lapsianne rakkaudella

Törmäsin tällaiseen tutkimuksen kaltaiseen artikkeliin. Artikkelissa on mietitty sitä, millä tavalla urheilevan lapsen vanhempi voisi parhaiten tukea ja kannustaa lastaan. Ja kerrankin tätä on kysytty niiltä urheilijoilta itseltään! Ei haastateltu psykologia, valmentajaa tai vanhempia, vaan niitä joita kannustus koskee. Niitä jotka kokevat sen vaikutukset arjessaan päivittäin.

Itse olen huomannut kuinka läheisimpien kannustus tai haukku merkkaa enemmän kuin tuhatkertainen määrä vastaavaa palautetta joltain puolitutulta. Vanhempien palaute on siis taatusti tärkeää ja merkityksellistä urheilevalle lapselle. Ja lapsella tarkoitan nyt itseasiassa kaiken ikäisiä. Jonkun lapsia me kaikki ollaan, aina. Olen kirjoitellut aikaisemmin siitä miltä tuntuu kun äiti tulee katsomaan liki kolmekymppisen tyttärensä tanssikoulun kevätnäytöstä. Hyvältä, lämmittävältä ja ihanalta. Saatika kun äiti tulee katsomaan tyttärensä esitystä tanssikisoihin ja ottaa mukaan kummitädin.

Tutkimuksen anti on yksinkertainen. Vanhempien ei tarvitse tietää lajista ja suorituksesta kaikkea, tai oikeastaan mitään. Tärkeintä on olla tukena kaikin tavoin. Ei tuomita, vaan kannustaa yrittämään. Kysyä lopputuloksesta riippumattomia asioita, kuten "Oliko sinulla hauskaa?". Kertoa että vanhempi on ylpeä, no matter what. Ja mikä tärkeintä, kertoa että välittää ja rakastaa.

Nuorella urheilijalla (ja sillä vähän vanhemmallakin) on riittävästi niitä ihmisiä joiden tehtävä on kertoa virheistä, esitellä onnistumisia ja luoda tarvittavaa painetta jossa voi kehittyä timantiksi. Vanhempien tehtävä ei ole luoda lisää paineita ja monesta tuntuu, että vanhemman hyvää tarkoittava ele puuttua ja ottaa selvää asioista luo paineita. Neuvot ja ohjeet voivat myös olla ristiriidassa valmentajan antamien ohjeiden kanssa. On helppo ymmärtää miten hyvin etenee juna jossa on kaksi eri suuntiin vetävää veturia.

Tärkeitä fraaseja suomeksi käännettynä ennen peliä/kilpailua:

1. Pidä kivaa.
2. Tee parhaasi.
3. Rakastan sinua.

Ja jatkotoimenpiteet pelin/kilpailun jälkeen:

1. Oliko kivaa?
2. Olen ylpeä sinusta.
3. Rakastan sinua.

Tärkein fraasi urheilijoilta kysyttäessä oli kuitenkin seuraava:
"On ilo katsoa kun pelaat/kilpailet"

Näillä eväillä tähän ystävänpäivään.

Katsokaahan Facebookista tarjous yhteistyökumppani Pumpulin kanssa. Ostamalla minkä tahansa Kaverille Kans! kampanjan tuotteen viikonlopun aikana osallistutte Lymfa-jalkakylpypaketin arvontaan. Samaten jos jonkin Pumpulin Kaksin Kivaa paketin ostat viikonlopun aikana, minä tarjoan arvontaan oman pakettini.

Kaverille Kans!

Ystävänpäivä on jälleen täällä! Sen kunniaksi "Kaverille kans!"-tarjoukset löytyvät verkkokaupasta. Käykää shoppaamassa täällä: http://moveme.mycashflow.fi/campaign/3/kaverille-kans

Tarjolla on koko viikonlopun paketteja, joissa yksi maksaa mutta kaksi pääsee ohjattavaksi. Joko ravinto-ohjausta tai liikuntaa. Sinä valitset, ja jos et osaa valita osta molempia ohjauksia kokeeksi. Liikunnoissa voidaan mennä esim. kahvakuulan, kuntosaliohjauksen tai juoksulenkin merkeissä. Hiihtääkin voitaisiin, mutta lumitilanne ei taida sitä nyt sallia. Ruokavalio-ohjauksessa saatte täyttää ruokapäiväkirjaa ja saatte yhteisiä suosituksia sekä palautetta henkilökohtaisesti.

Tässä näytetään kaverille kans hyvä mustikkapaikka

Suurimmalla osalla meistä on useampi ystävä ja rakas läheinen, joten jaettavaa riemua voi ostaa enemmänkin. Tästä tulee extra etu. Ostaessasi kaksi tai useamman ohjauskerran (Paritreenit tai Ruokavaliovalmennus) olet oikeutettu 10% alennukseen laskun loppusummasta.

Jottei ystävänpäivä mene ohi, on tarjouksen aikana ostettu valmennus voimassa kun sen käyttää ennen 31.3.2014.

Kahvia vai 30s. pikatreeni?

Törmäsin taannoin nettijuttuun, jossa kerrottiin mitä tapahtui kun kirjoittaja pyrki hoitamaan virkistymisen treenillä kahvin sisältämän kofeiinin sijasta. Tarkoituksena ei ollut lähteä salille tunniksi huhkimaan, jotta saa iltapäivään pienen buustin vaan käyttää 30 sekuntia tehokkaaseen täsmätreeniin. 

Lähtöasetelmana oli testata vaihtoehtoa, jossa esim. iltapäivän toimistotunnit sujuvat keskittyen ja täydellä teholla, mutta ei ole pakko käyttää kahvia. Kahvi voi olla hyväksi tai todella huonoksi elimistölle, riippuen lähinnä kunkin geeniperimästä. Siksipä kahvia kannattaa vältellä eikä läträtä sillä ehdoin tahdoin. 

Kirjoittaja testasi noin 30 sekunnin pikatreenejä, joiden tarkoituksena oli nostaa syke niin ylös että hengästytti. Toimistoympäristössä ei ole hyväksi hikoilla, ainakaan jos tykkää kollegoistaan. Siksipä tehotreeni lopetetaan heti sykkeen noustua ja hengityksen tihennyttyä. Saat valita itse mikä riehuminen toimii sinulle parhaiten sykkeen nopeaan nostamiseen. Kirjoittaja oli hyödyntänyt burpée hyppelyä, mutta mikä tahansa raivokkaasta musiikin mukaan hyppelystä ilmanyrkkeilyyn kelvannee. 

Lainassa blogista, jossa on paljon ilmaisia treenivinkkejä lontooksi

Kirjoittaja testasi omaa mentaalista suorituskykyään erilaisilla netin palikkatesteillä. Vertailun vuoksi testitulokset tallennettiin kahvin vaikutuksen alaisena ja treenin "vaikutuksen alaisena". Lyhytkestoinen muisti parani kahvilla reilusti enemmän kuin treenillä. Kaikessa muussa tulokset olivat pikatreenailun eduksi. Keskittymiskyky ja asioiden omaksuminen/ymmärtäminen lennosta parani huomattavasti treenin ansiosta. Ilman kahvia tai treeniä tulokset olivat järjestäen huonompia, joten mistä tahansa stimulantista on hyötyä.  

Minun tekisi mieli kokeilla tätä. Mutta haluaisin todistaa tämän useammalla kuin yhdellä "koekaniinilla". Jos haluaisit olla mukana tässä testissä ilmottaudu kommenttiboksiin tai sähköpostiin taina@moveme.fi. Järjestetään yhteinen testiasetelma ja raportoidaan tulokset tänne blogiin yleistettyinä versioina. Sinua ei voida tuloksista tunnistaa, ellet niin halua.

Loppuraportti tuolittomasta ja vihattomasta tammikuusta

Tuolitta vietetty aika oli suksee siinä mielessä, että tuli mietittyä omaa istumisen määrää, kiinnitettyä siihen huomiota. Varsinaisiin muutoksiin tämä johti myös ja vietin useat päivät seisoen pöydän ääressä siellä missä tarkoitukseen sopivia pöytiä oli tarjolla. Yritin miettiä ratkaisuja junamatkoihin, mutta totesin ne käytännössä mahdottomiksi toteuttaa. Mutta kuten kaikessa, onnistuminen vaatii realiteettien tunnustamista. Realiteettien löytymisen jälkeen pitää miettiä mitä on järkevää tehdä.

Tuolittomuus oli onnistunut, vaikkakaan ei lähellekään 100% seisoskelua ollut. Olen myös vakaasti päättänyt hommata kotikonttorille sähköistetyn työpöydän. En tahtoisi käyttää hommaan liikaa rahaa ja olen selaillut erilaisia pöytiä. Vaikuttaisi siltä, että Martelalla halvinkin sähkösäätöinen pöytä maksaa vähintään 1000€. Ikealla tuntuu olevan ihan samanlaisia pöytiä puolet halvemmalla. Jos joku tietää näistä tarkemmin otan ilolla vastaan vinkkejä kommenttiboxiin tai sähköpostiin (taina@moveme.fi).

Ikean yksi pöytä, joka voisi passata värin ja mallin puolesta

Vihattoman tammikuun fiilikset ovat vaikeammin selitettävissä. Oli upeaa huomata kuinka helposti pystyin pysäyttämään orastavan provosoitumisen ja vain yksinkertaisesti unohtamaan sekä ohittamaan jotkin asiat. Aluksi tuntui mahdottomalta jättää omaan arvoonsa omiin statuksiin tulleet provosoivat kommentit, mutta loppukuusta sekin alkoi sujua.

Martelan pöytäversio. Hintaa noin about puolet enemmän kyselyn perusteella
(toki hintoja ei Martela sivuilleen listaa)

Säästin paljon päreitä tammikuussa. Tästä on hyvä jatkaa. Minä olen nopeasti syttyvää mallia monessakin asiassa. Oli oikeasti jopa yllättävää huomata, kuinka helposti pystyn näitä tunnekuohuja hallitsemaan. Eikä kukaan ikinä voita provosoitumalla, inttämällä ja väittelemällä usein ihan toissijaisista asioista sosiaalisen median foorumeilla.

Jos jotain jäi puuttumaan vihattoman tammikuun vuoksi se oli ne raivonpuuskassa rutistetut treenit. Olen kanavoinut nopeaa temperamenttiani aiemmin treenien polttoaineeksi. Nyt kun turhasta hermostumisia oli tosi vähän oli salilla välillä tosi laimea meininki. Ehkäpä elimistö silti voi paremmin vähemmällä tempoilulla? Vai mitä luulette? :)