Aloittamisen helppoudesta ja päätöksen pitämisen vaikeudesta

On tullut se aika vuodesta, kun moni Suomalainen toteaa kesäkuosin hävinneen ja päättää jälleen kerran aloittaa laihduttamisen, kuntoilun, terveen elämän. Päättää nähdä enemmän kavereita, pitää huolta läheisistään ja olla enemmän lasten kanssa. Ja sitten menee kuukausi, parhaassa tapauksessa kaksi ja kaikki on niinkuin aina ennenkin. Työ vie mennessään ja uuvuttaa, lapsetkin mankuvat mäkkäriin ja telkkarista alkaa se ihana uusi kotimainen draamasarja.

Kuva lainattu mtv3.fi

Koska aloittaminen on niin jännittävää ja motivoivaa, tulee niin tehtyä helposti aina vaan uudestaan. Uusi on jännittävää, ja terveellinen elämä tuntuu todella hyvälle. Kuitenkin innostus katoaa ja ihminen painuu takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.

Mitä jos tänä vuonna tehtäisiin jotain toisin? Ei aloitettaisi tyhjältä pöydältä vaan rakennettaisiin tutun ja turvallisen päälle uusia ehompia kerroksia? Silloin on meinaan mahdollista pitää kiinni muuttuneesta, terveemmästä, itsestään.

Ihmiskeholla ja mielellä on taipumuksena pitää kiinni vanhasta ja totutusta. Ihan niinkuin lapset rakastavat toistoa ja päivissä samana toistuvaa rytmiä. Kroppamme on jalostunut tulemaan toimeen mahdollisimman pienellä määrällä energiaa, ja se pitää kynsin hampain kiinni kerryttämästään vararavinnosta. Esimerkiksi näistä syistä johtuen, ei muutosta kannata aloittaa sillä että repii itsensä juurineen päivineen irti kuin rikkaruohon ja luulee, etteivät rikkaruohot enää palaa.

Kuva lainattu Wikipediasta

Kun haluat voida paremmin kauemmin kuin kuukauden, huolehdi ainakin seuraavista:

1. Aloita pienestä, yksi pysyvä muutos viikossa riittää hienosti. Aloita esim. siitä että syöt joka päivä kunnon aamiaisen
2. Lisää liikuntaa maltillisesti omaan arkeesi. Aloita lisääminen arkiliikunnasta, siirry matalatehoisiin happihyppelyihin ja sitten vasta kuntosalille, ohjattuihin jumppiin jne. Harkitse alkuun esim. työmatkan taittamista pyörällä joka toinen päivä. Kun homma sujuu, siirry seuraavaan haasteeseen.
3. Huomioi lepopäivät. Lihas kehittyy vain levossa ja jokapäiväinen kova treeni tekee vain kipeäksi. Viikossa on hyvä olla 1-2 lepopäivää, jolloin voit tehdä esim. kehonkuoltoa venyttelyn muodossa.
4. Motivoi itseäsi tavoitteiden kautta. Aseta selkeitä päivämääriä ja mitattavia tavoitteita. Tavoitteen saavuttamisesta voit myöntää itsellesi palkkion, epäonnistumisesta saat palkinnoksi lisää aikaa tavoitteen saavuttamiseksi.
5. Kun ylläoleva tuntuu mahdottomalta palkkaa ystävä, naapuri tai vaikka liikunnan ammattilainen valvomaan ja suunnittelemaan treenejäsi. Et uskokaan kuinka suuri voima on personal trainerin pelko! Kun omavalmentaja pirauttaa ja joudut kertomaan että treeneistä on tehty vain puolet ja keskiviikkona sorruit karkkipussiin et tahdo tehdä sitä monena viikkona peräkkäin :)

Näillä pääset hyvään alkuun, josta jatkat sulavasti eteenpäin vaikka maailman tappiin voiden hyvin. Yhteystietoni löytyvät tuosta vierestä, ota rohkeasti yhteyttä! Voin myös mielelläni suositella pääkaupunkiseudulta ja muualta Suomesta hyviä, koulutettuja, hyvinvoinnin ammattilaisia.

ps. Miksi jättää huomiseen jotain sellaista jonka voi aloittaa jo tänään?

Mistä aikaa itselle?

Tässä muutamana päivänä olen kuullut töissä kollegoilta, facebookissa tutuilta ja blogin kommenteissa sukulaisilta ihmettelyä siitä, että koska minä ehdin nukkua kaiken tämän bloggaamisen, treenaamisen, yrittämisen, ystävien, perheen ja työnteon välimaastossa? Yksinkertaisesti sanottuna, hyvin ehdin nukkua.

Miksi niin on, että ehdin tehdä niin paljon, vaikka minulla on päivässä sama määrä tunteja kuin muillakin? Voisin väittää, että olen nopea liikkeissäni ja siksi ehdin enemmän. Totuus taitaa olla että olen lyhytjännitteinen ja teen siksi montaa asiaa päällekkäin ja viivyn yhdessä paikassa vain hetken. Kun ei jää minnekään "asumaan" ehtii moneen paikkaan saman päivän aikana. Silti jäin itsekin miettimään miten minä ehdin kaikkea tehdä?

Lapsilla on aina aikaa, esim. etsiä metsämansikoita :)

Mies sanoisi etten ehdikään kaikkea... Hän jää aina hieman paitsioon jos elämässä tulee joku poikkeustilanne kuten vaikka Los Angelesista vierailun tekevä huippu tanssinopettaja. Myös ystävien kanssa tulee usein valiteltua kuinka harvoin näemme. Siinä tosin syytä lienee molemmissa, ystäviä työllistävät elämän ruuhkavuodet eli lapset, työ, perhe, talo, jne.

Lomalla ainakin on aikaa, siitä voi vaikka aloittaa kuntoilun?

Aikani pohdittuani havaitsin yhden asian mitä minä harvemmin teen, mutta jota tutkimusten mukaan suurin osa Suomalaisista tekee paljon, TV:n katselu. Vaikka minä katselisin TV:tä niin yleensä sylissä on läppäri, kirja tai puolison jalat siliteltävinä. Yhteisten sarjojen katselu on osa parisuhdettamme, mutta muutoin televisiolla on minulle vähäinen merkitys.

Huippuopettaja Los Angelesista, I'm in!!!

Ystävän kanssa tavatessa juteltiin tästä samasta aiheesta. Hän kertoi omasta valinnastaan voida hyvin ja saada treenattua. Kun ensimmäinen lapsi oli pieni, hän teki askelkyykkyä heijaten lasta squashmailan varrella sitterissä lattialla. Kyse ei ole siitä ettäkö hänellä olisi ollut enemmän aikaa, mahdollisuuksia tai välineistöä. Kyse oli siitä että hän halusi treenata ja teki sen mahdolliseksi. Nykyisin kahden lapsen kanssa tilanne vaatii lisäpohdintaa, mutta jälleen kerran hän puhkui intoa ja halusi myös lasten vuoksi voida hyvin.

Kysymys kuuluukin sinulle, rakas lukija, seuraavasti: Onko sinun elämässäsi jotain josta voisit suhteellisen helposti luopua jopa kokonaan? Jotain aikasyöppöä, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä? Toisille sohvalla istuminen ja TV:n tuijotus tuo ansaitun häiritsemättömän tauon päivään, toisille se on vain tekosyy olla lähtemättä lenkille tai ystävän kanssa jäätelölle. Toiset roikkuvat facebookissa ja muilla foorumeilla päivät pitkät, kun saman ajan voisi käyttää oikeiden ihmisten kanssa yhdessä olemiseen tai oman itsensä kehittämiseen henkisesti tai fyysisesti. Miksi antaa jollekin laitteelle tai kasvottomalle palvelulle niin iso osa elämäänsä?

Tee kaikkesi, että asioille, jotka ovat itselle tärkeitä on aikaa ja että
kunto riittää niiden tekemiseen jatkossakin!

Älä ole kolmen vuoden päästä se, joka harmittelee kuinka paljon aikaa nettipeli on elämästä vienyt ja kuinka saman ajan olisi voinut käyttää niin paljon paremmin. Ole se, joka päättää käyttää elämänsä vain ja ainoastaan tärkeisiin asioihin. Kiität itseäsi myöhemmin aivan varmasti ja päivittäin olet tyytyväisempi oloosi.