Functional trainer kurssin toinen lähijakso ja oppiva ihminen nimeltä Taina

Mietin viikonlopun aikana paljon sitä kuinka mahtavan mielenkiintoisessa koulutuksessa olen. Kuinka tekisi mieli hyppiä tasajalkaa jatkuvasti, kun on niin sairaan kivaa oppia ja opiskella. Toisaalta mietin miten pönttö saa olla, kun tuntuu että toistamiseen käymäni koulutus samoista asioista jaksaa edelleen yllättää ja ihmetyttää, aiheuttaa aivoissa savuamisefektin. Sanotaan että kertaus on opintojen äiti. Todellakin on!

Opiskeluvälineitä, ruokaa, vettä ja kyniä sekä kumeja

Tiedän, että koulutuksen sisältöjä on hieman tuunattu edelliskerrasta. Tiedän myös, että toisella kierroksella kiinnitän huomiota aivan varmasti eri asioihin kuin ensimmäisellä kierroksella. Asioista alkaa hahmottua kokonaisuuksia. Huomaan valokuvaavani ja videoivani enemmän. Vuosi takaperin keskityin kirjoittamaan asioita; lihasten nimiä, yksittäisten sidekudosrakenteiden kiinnittymiskohtia tai teoreetikkojen nimiä. Nyt kirjoitan ylös muutaman sanan ja yhdistän ne tikku-ukkopiirroksiin erilaisista toiminnallisista testeistä, videoin AP:n ja muiden liikesarjoja, mietin miksi juuri tietyssä kohtaa halutaan että henkilö nostaa kantapään ilmaan viideksi sekunniksi.

Tästä kohtaa menee useampikin jatkumo, suorastaan ruuhkaa pukkaa

Tässä näette kuvassa plantaari fascian, sekä kaksoiskantalihaksen. Tästä minulle selvisi miksi plantaari fasciani tulehtui viimeksi

Alan myös hakea vertailukohtia muista kuin omimmista lajistani tanssista. Mietin miten jääkiekkoilija luistelee ja valmistautuu taklaukseen. Mikä erottaa hyvin vastaanotetun taklauksen siitä joka päättyy taklattavan osalta sairaalareissuun ja aivotärähdykseen? Miten tämän kysymyksen vastauksen voisi kääntää jääkiekkoilijoiden harjoitteluun sopivaksi harjoitteeksi? Miten huomioida lihaskuntoharjoittelussa taklauksen vastaanottavat lihasketjut? Kun keksin vastauksen, voitte olla varmoja että kauppaan sen jollekin joukkueelle :)

Kuva lainassa Ilveksen webbisivuilta, kuvan ottajana Jouni Valkeeniemi

Tässä kohden päästään innosta takaisin rahaan, joka maailmaa kuitenkin pyörittää. Miten voin saada innosta ja riemusta leivän pöytään? Vaikkakin henkinen ravinto voi elättää ihmistä pitkäänkin, täytyy jossain välissä kuitenkin maksaa edes se sähkölasku tai vastike, jotta Suomessa pysyy pakkasella elossa.   Jääkiekkojoukkue voi maksaa paljonkin edellisen kappaleen heureka-hetkestä, mutta kiinnostaako itsensä virittely tavallisia ihmisiä? Taatusti kiinnostaa, kun tarjolla on kivutonta elämää ja helppoa liikettä. Silti hyviä tuotteistusideoita otetaan vastaan osoitteessa taina.moveme@gmail.com ;)

Tässä korjattuna oikean lavan siirottaminen. Vertaa pientä kuvaa, jossa vika päällä ja isoa kuvaa jossa vika poissa. Vasen lapa korjattiin kanssa, ja lopulta vielä teipattiin perään.

Hitaasti, mutta varmasti oppien. Perästä kuuluu, voitte olla varmoja siitä! :)

Koulutusviikonlopun antia

Ai kamala miten ihana viikonloppu! Pillittämistä seuraavalla kerralla ei voitane välttää, niin ihania ovat kurssikaverini tuolla PT-opinnoissa. Fiilis on katossa ja tsemppareita riittää. Jos koko maailma olisi näin positiivinen niin mitäköhän tapahtuisi?

Armoitettujen PersReenareiden ensimmäinen yhteinen juoksulenkki tuli suoritettua koulutuksen ruokatauolla. Tavoitteena on lähteä hupisarjassa juoksemaan ExtremeRun Vantaan Hakunilaan toukokuussa (http://www.extremerun.fi/). Into on piukassa, mutta saa nähdä mihin kyvyt riittävät :)

Mutta sitten "itse asiaan", eli koulutusviikonlopun antiin. Kävimme läpi tuotteistusta ja psyykkistä valmennusta. Jälleen kerran jäin tilanteeseen jossa kipinä oli sytytetty ja sitten jäin janoamaan lisää, lisää, lisää! Voi kun joku laskisi miten tämä PT-homma kannattaisi taloudellisesti yhtä hyvin kuin toimistolla it-nörtteily. Siis eihän rahalla ole väliä, paitsi silloin kun sitä ei ole...

Tuotteistus tulee tuskin olemaan itselleni ongelma, mutta myynnillisessä mielessä olen vähän heikko. Itsensä hinnoittelu kangertelee, se on kovin hankalaa. Aion silti onnistua tässä kaikessa. Teimme ryhmätyönä tuotteistusharjoituksen ja täytyy kiittää tässä kohden upeaa ryhmää, jossa kehittelimme konseptin Dream Team - Timmit Mimmit. Jos se on minusta kiinni niin tämä toteutetaan!

Psyykkinen valmennus osoittautui olevan osin maalaisjärkeä ja osin tiukkaa tiedettä. Jännittävä havaita miten itse motivoi asiakkaita tiedostamattaan ihan oikein :) Ja toisaalta tiedostamalla oppia olemaan vielä parempi koutsi. Toivoimme kaikki että nämä tiedot ja taidot olisivat olleet hallussa jo ennen harjoitusasiakkuutta ja ilmeisesti näin ovat toivoneet muutkin. Halu auttaa muita aidosti parempaan oloon on vahva, mutta osaaminen on tähän viikonloppuun asti ollut vielä aika heikoissa kantimissa. Voisin vaikka väittää että nyt osaan jo paremmin!

ps. Treeneistämme voit lukea lisää Hannan upeasta blogista: http://sportslady-h.blogspot.com/