Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puutarhanhoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puutarhanhoito. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. toukokuuta 2013

Taistelua hyötyliikunnan merkeissä

Tänään koitti vihdoin se hetki kun meikäläinen totesi, että rivitalomme yhteisvastuullisella hoidolla keikkuva pieni ruoholäntti on tarpeeksi villiintynyt voikukista ja mittaakin on kohta polveen saakka. Ongelma on se, etten saa vetäistyä taloyhtiön ruohonleikkuria käyntiin itsekseni ja miehellä on ehkä välilevynpullistuma alaselässä. Noh, rohkea rokan syö!

Haen ruohonleikkurin ja aloitan omasta kahden neliön pihastamme. Aikani nyhdettyäni mies hermostuu turhaan riuhtomiseen ja tulee nykäisemään laitteen käyntiin. Ei isompia irvistyksiä miehen kasvoilla, joten mahdollinen pullistuma ei tainnut vielä hermostua. Kun oma piha on ajeltu siirryn sen yhteisen läntin pariin ja siirtymän ajaksi sammutan koneen. Köh... ei viisasta, kun en saa sitä itse takaisin käyntiin. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Mies apuun ja leikkuri takaisin käyntiin.

En älyä laittaa vetoa päälle ja hetkittäin täysin laakana konetta työntäessä tuntuu siltä, ettei paahtavassa auringossa homma voi olla näin tuskaista. Mies pääsee yllättämään ja hipaisee selkää. Olen vetänyt korvanappeihin musan niin kovalle että se kuuluu leikkurin paukkeen yli, joten en todellakaan havaitse takaapäin lähestyvää avustavaa ritaria. Käsi irtoaa konetta käynnissä pitävältä vivulta kun hyppään kahden metrin loukan sivulle ja kiljaisen kauhusta.

Noh, siis mies halusi tulla laittamaan vedon päälle masiinaan, ettei tarvitse ihan niin polvillaan riipien nurmikkoa leikata :) Hän päätyy käynnistämään masiinan kolmatta kertaa ja osoittaa vivun paikan. Homma jatkuu, kunnes mies katoaa huulilta lukemani perusteella hakemaan autolla lisää kaasua grilliämme varten. Välittömästi kun auto katoaa kulman taakse sammuu ruohonleikkuri itsestään. Parit ärräpäät ja hillitöntä nyhtämistä. Leikkuri hytkyy ja heiluu vaan ei käynnisty. Soitto miehelle, neuvoksi käydä naapurista pyytämässä käynnistysapuja. Lompsin paikalle.

Naapurin mies tulee hymyillen käynnistämään moottoria. Ei malta viimevuodesta oppineena uskoa, etten kertakaikkiaan saa masiinaa käyntiin vaan tutkii että varmasti on bensaa ja ei ole kökköjä laitteen pohjassa jumissa. Nykäisee kertavedolla homman käyntiin ja sanoo, että hakee silppuriosan varastosta. Leikkelen aikani kunnes naapuri saapuu silppuriosan kanssa ja sammutan masiinan asennuksen ajaksi. Jostain kumman syystä tämän operaation päätyttyä koitan rykäistä laitetta käyntiin ja jo viidennellä rykäisyllä se lähtee puksuttamaan!!!

Ajan 20m pätkän ja kone sammuu. Vedän sitä kymmenisen kertaa ja se käynnistyy. Toistan tätä viitisen kertaa ja kiroilen kunnes oma mies saapuu takaisin. Kone sammuu taas. Tekee mieli itkeä. Mies tulee selvittämään tilannetta ja kaivaa kovia ruohopaakkuja koneen sisuksista. Yritän uudelleen ja sama meno vaan jatkuu Tutkitaan tarkemmin ja todetaan että koneen öljy höyryää... Päätetään estää lisävahingot ja antaa masiinan jäähtyä sekä kutsutaan jälleen apuun naapurin mies.

Entistä leveämmällä hymyllä varustettuna hän saapuu paikalle ja miehet setvivät keskenään tilannetta. Minä haen ohjekirjaa varastosta ja todetaan yhdessä ettei tajuta siitä mitään. Otetaan kuitenkin silppuriosa pois. Koneen jäähdyttyä se starttaa helposti ja pääsen ajelemaan sillä loppunurtsin suuremmitta ongelmitta. Todetaan että ehkä silppuriosa on jotenkin vääntynyt ja hinkkaa johonkin muuhun osaan ja aiheuttaa koneen kuumentumisen joka sitten stoppaa koneen ennen isompaa räjähdystä.

Nurtsi on ajettu, minä olen täysin ryytynyt, mutta voittaja. Bensa on loppu, mutta työnnän koneen naapurin pihaan niinkuin pyydetty. Osaa naapurin mies sen varmasti tankata, minä en uskalla. Parin tunnin treenin lopputuloksena noin 4000 askelta, 700kcal kulutusta, kesän ekat rusketusrajat ja mahdollisesti palanut jakauksenkohta päälaella. Ja ainiin! Leikattu nurmikko!!! Voittajan on helppo hymyillä :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Takapihan kuntosali

Olemme vajaan vuoden asuneet ihka ensimmäisessä yhteisessä rivitalossa mieheni kanssa. Tätä ennen omasta taustasta löytyy rivitaloasumista ja mieheltä ihan omakotitalo-onnea. Yhteisen taipaleemme ajan ja molempien aikuisikä on kuitenkin vietetty kerrostaloasukkeina. Ei ole viljelty mitään tai käyty omalla pihalla grillailemassa. Saatika, että omalla pihalla olisi voinut kuvitella kahvakuulailevansa tai tekevänsä Gymstick treeniä.

Kukkaistutuksia jotka saivat vielä jäädä :)
Olen saanut pienen syysflunssan, ja tämä on tehokkaasti estänyt isommat lenkkeilyt ja kuntosalireissut männäviikolla. Ajattelinkin tehdä jotain kevyempää, ja päätin kuopsuttaa viikonloppuna pihamaatamme uuteen uskoon. Edellinen asukas on luottanut kukkiin, mutta minä tahdon että pihamaalla kasvaa myös jotain hyödyllistä. Halusinkin istuttaa tontille hedelmäpuita ja mahdollisesti varata paikan ryytimaalle tulevana kesänä. Muutaman neliön pihalla tämä tarkoittaa valitettavasti kukkaistutuksista luopumista ainakin osittain.

Kukkalaatikko ylöskammettuna
Ensimmäinen operaatio oli kaivaa maasta kukkapenkki ja sitä reunustanut kaksitasoinen kukkalaatikko. Apuna oli ystäväni Rosa ja hillitön hihitys. Lopulta lootikko lähti suht vaivattomasti maasta irti, mutta tätä edelsi julmettu pähkäily ja yhdet turhaan irrotetut torks-ruuvit... Aikaa meni parisen tuntia, ja tuntuma oli kaikkea muuta kuin keveän liikunnan puolella :)

Tänään sunnuntaina hain serkkuni pihalta vähän villiintymään päässeestä luumupuuperheestä taimia. Löysimme todella ison taimen ja otimme kaveriksi sille pari pienempää. Jos vaikka citykanit hyökkäisivät tai myyrä tekisi tuhojaan, ei oltaisi yhden taimen varassa. Kaivoin maata ja kuopsuttelin taas pari tuntia. Lopputuloksena hiki ja suhteellisen suorassa oleva luumupuuntaimi omalla pihalla. Olen ylpeä ja hieman väsynyt. Näin ei taideta parantua flunssasta, mutta ylpeyttä itsestä tämä kasvattaa varmasti.

Juuriltaan revitty luumupuuntaimi uuden kotinsa pihalla.
Aika iso taimi kun vertaa lapion kokoon :)
Suosittelen kokeilemaan siis puutarhahommia, ja ottamaan ne kuntoiluna. Jos omaa pihaa ei ole, kysäise sukulaiselta, kaverilta tai naapurilta saatko tulla avuksi. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan, ja porukalla myös hieno tapa hoitaa ystävyyssuhteita. Jos puutarha on jo kuokittu, ota mukaan kahvakuula ja tee ystävän kanssa pihalla treeni. Toimii varmasti jokaiseen vaivaan!

Runsaasti vettä juurelle...
... ja voilá valmis luumupuu!