Greencard taskussa on helppo hymyillä

Tänään käytiin rennosti kiertämässä Par3 kenttä ja samalla oli tarkoitus suorittaa Greencard. Rentous oli kaukana kun ennen kierrosta lämmiteltiin ja hakattiin palloja rangella. Mistään ei yllättäen tuntunut tulevan mitään, swingi oli vähintään yhtä hukassa kuin putti ja chippi. Tuntui mailaa vaihtaessa, että bagistä puuttui tutut mailat ja jokaisella kerralla sai hakemalla hakea lyöntivälinettä.

Hermostunutta jutustelua pelikavereiden kera ja sitten avauslyönti peliporukan viimeisenä. Maatiaisena lähtenyt lyönti kantoi maksimissaan 30metriä, irrotti järkyttävän paalin ilmaan lentävää turvetta ja kirvoitti mieheltä kannustavan lausunnon "noh, eteenpäin se on aina". Ketutti...

Tällaisia satukirjan sieniä ehdittiin kuvata viimeisellä väylällä peliä viivyttämättä :)

Homma lähti silti etenemään ja pysyin omalla tasollani, välillä jopa hieman paremmin. Yksi yli par tuloksen muutamalla väylällä, hyvä minä! Toki tasapuolisuuden vuoksi muutamalla par3 väylällä taoin lyöntejä jopa seitsemän. Jos jokin kuvaa aloittelijan golffaamista, niin vaihteleva menestys.

Kierroksen jälkeen lyöntejä oli tarvittavan vähän ja palautettiin sääntökokeet. Näiden yhteistuloksena minulle ja miehelleni myönnettiin Greencardit ja voimme alkaa riehua luvan kanssa pitkin poikin Suomen ja muun maailman golfkenttiä. Tai ei tietenkään riehua, vaan käyttäytyä etiketin mukaan ja pelata hyvää peliä :)

Testilenkki puolimaratonia varten

Sunnuntain kunniaksi koitti aika, jolloin testailin omaa puolimaraton kuntoa. Tiedän, että juoksupäivänä numerolapusta, seurasta, katsojista ja kaikesta sellaisesta saa extra buustia, joten testilenkiksi riitti 15km. Oma tavoite on ollut selvitä maaliin kahdessa tunnissa, mutta tänään todistin ettei näin tule tapahtumaan.  Toinen ääripää tavoitteesta on taittaa reissu 2,5 tunnissa. Tähän tämänpäiväinen vauhti kyllä riittää.

Tuommoisen pätkän aikana ehtii miettiä kaikenlaista. Huomasin, kuinka hymy kasvoilla juossut pätkät olivat nopeimpia ja kevyimpiä. Kehitin hyvänolontunnetta "ei-mistään", eli aloin vain hymyillä suupielet korvissa ja mietin kuinka hyvin juoksu kulkee. Riippumatta juoksun sujumisesta voi ajatella että se tuntuu kevyeltä ja tämä toimi ainakin tänään.

Reittiä näkyvissä. Vauhtiin vaikuttaa vahvasti ylämäet, tai niiden puute...

Ylämäissä hain tasaista vauhtia tuomalla terävästi polvia eteenpäin ja ponnistamalla tehokkaasti koko jalkapöydän läpi rullaavalla askeleella ja päkiästä voimaa hakien. Suosittelen lämpimästi tarkastamaan oman juoksutekniikan ammattilaisella. Voit välttyä monelta rasitusvammalta ja turhalta kärsimykseltä. Itsekin pitäisi taas pyytää joku videoimaan omaa juoksua. Varsinkin sillä hetkellä kun takana on jo 10km. Silloin hommaan tulee tuntu että kulkee, mutta voin kuvitella että väsymys tekee tuhoja ryhdille ja askelluksen kimmoisuudelle.

Olette tervetulleita kannustamaan minua ja useita muita Tampereen puolimaratonille 23.9. klo:11 alkaen toivonmukaan kauniina sunnuntaipäivänä.

Pääsinkö kehittymään ryhmään?

Aiemmin oli tuossa puhetta, että olin anomassa mitä kunnioittavimmin pääsyä Joaquinin kehitysryhmään. Ja arvatkaas miten siinä kävi? PÄÄSIN!!! Seuraa siis vuosi intensiivistä tanssin harrastamista ja toivonmukaan kisojakin.

Hetkellistä keskustelua aiheutti minun ikäni, mutta tarkistin FDO:n kisasäännöt. Voin sittenkin kilpailla normaalisti ryhmässä. Edelleen on käytössä vain "minimi-ikä" ei maksimia. \o/

Homma etenee niin, että ryhmään valitut saavat harjoitella vuoden Joaquinin opastuksella, mutta kuukauden reenien jälkeen valitaan vielä 15 "eliittiryhmäläistä". Odotan jännityksellä pärjäänkö tuohon valittujen sarjaan. Epäilyttää valmiiksi, mutta parhaani lupaan yrittää. Jos ei nyt, niin koskas sitten?

Pitää tarttua hetkeen ja tehdä rohkeita vetoja. Muuten joutuu vain jossittelemaan ja katumaan asioita joita ei tehnyt niiden sijasta joita teki. Yksi treenattavani on tehnyt eilen rohkean teon ja julkaissut bloginsa yleiseen luentaan. Upeita kirjoituksia! Käykäähän katsomassa ja tsemppaamassa: http://nytjaheti.blogspot.fi/

HIIT raporttia

Joku siellä varmaan kärsimättömänä odottaa kokemuksia HIIT-haasteestani, josta voit lukea täältä ja täältä. Raporttia seuraa nyt!

Olen päässyt 8 minuutin aamuisiin rykäisyihin ja osa tuntuu hyvälle, kevyelle ja helpolle ja välillä tuntuu että jo neljännen minuutin kohdalla koirat jotka pissivät jokaiseen lyhtypylvääseen matkallaan ohittavat minut hölkkäosuuksilla. Yllättävintä on ollut se, että olotila joka vallitsee ovesta ulos mennessä ei korreloi mitenkään harjoituksen sujumiseen.

Tällaisista taivaista pääsee nauttimaan kun vaan viitsii lähteä aamulla

Tuloksia en ole vielä mitannut, mutta lienee pakko tehdä niin pikimmiten. Homman piti tauota vasta kun pääsen 15minuuttiin, mutta on pakko myöntää etten ehdi tehdä pitkiä lenkkejä puolimaratonia varten ollenkaan, jos käytän aamuisen juoksuajan aina näihin pyrähdyksiin. Pidemmillä lenkeillä tuntuu, että vauhtia löytyy helpommin enemmän. Voi kyseessä olla toki lume-efekti, mutta tämähän selviää kun pistän mittarin raksuttamaan ja mittaan hapenottokyvyn uudelleen.

Joskus on ihan sinistäkin taivasta näkyvissä, vaikka keli sateiselta vaikuttaisikin

Olen oppinut seuraavia asioita:

• Älä juokse ylämäkeen, HIIT on riittävän haastavaa jo tasaisella maaperällä
• Jokainen ihminen on erilainen, kaikkia kauhutarinoita oksentelun kruunaamista aamulenkeistä ei kannata uskoa
• HIIT vie yllättävän paljon aikaa, ollakseen alle 15min harjoitus (kun vedät kamat niskaan, teet harjoituksen, käyt suihkussa ja sitä rataa...)

Danceholic on täällä

On tullut aika hehkuttaa. On tullut aika VIHDOIN paljastaa teille millaiselta yksi toteutunut unelma näyttää.

Danceholic tunneilla pääset nauttimaan tanssiin täysin kajahtaneiden seurasta, street- ja showlajien uusimmista tuulista sekä hikoilemaan päivän huolet unholaan. Tanssilajeina ovat hiphop, funk, locking & popping, voguing, house, show ja joskus jopa break dance. Asenteella on enemmän merkitystä kuin osaamisella, mutta tunti on haastava. Sarjat vaihtuvat viiden viikon välein, etkä taatusti ehdi kyllästyä koreografiaan.

Näin kuvailen uutuustuntia nimeltä Danceholic. Aluksi tavoitteena on järjestää uskomattoman hauskoja tunteja Liikuntakeskus Leidin asiakkaille ja myöhemmin toivottavasti konseptitunnin muodossa koko maassa, miksei koko maailmassa?

Olen vähintään kymmenen vuotta haaveillut itse tunnista, joka olisi tarpeeksi haastava koreografiallisesti tanssia harrastaneelle kropalleni ja lisäksi fyysisesti tehokas ihan koko tunnin ajan. Tekniikkatunneilla ja esim. hyppyihin keskittyvillä tunneilla tulee kyllä rehkittyä, mutta välillä homma on valitettavan yksitoikkoista. Koreografiaan keskittyvillä tanssitunneilla tulee taas väkisinkin välillä aerobisesti todella palauttavia hetkiä.

Ratkaisu on täällä, vaikkakin nyt minä pidän tunnin enkä pääse "osallistumaan". Ei haittaa, olen todella innoissani ja todella tyytyväinen. Sinä voit tulla kokemaan tämän elämyksen ensimmäisten joukossa. Tervetuloa huomenna Leidille klo:19.30 alkavalle maailmanvalloitukselleni :)

Hankintoja

Arvatkaas mikä tämä on?

No niinpä! Ihana pinkki golfmailasettini mustaksi vaihtuneessa kantobagissa. Alkuperäiseen settiin kuului pinkki kärrybagi, mutta haluan kantobagin. Messukylän golfkeskuksen Lassi oli ihana ja pystyi tarjoamaan samaan hintaan tällaisen vaihtoehdon. Hyvää palvelua kaikin puolin.

Tänään korkataan mailat ja toivottavasti saavutetaan Greencard. Sitten kai voi kutsua itseään tosigolffariksi?

Toinen hankinta maanantaina oli Dancen ensimmäisen livelähetyksen lippu (tai liput, enhän minä sinne yksin mene!). Livelähetyksen starttaavan ryhmäkoreografian tekijän tunnen, joten on aivan PAKKO mennä paikanpäälle ihastelemaan.

Koetanssi ja uusia kollegoja

Tänään oli ihana päivä. Tapasin vinon pinon uuden uutukaisia kollegojani Leidillä. Tulen hehkuttamaan vielä erikseen tuota Leidi taivaltani ja siihen liittyvää unelman toteutumisia. Nyt tyydyn toteamaan, että olen löytänyt kodin. Ihania ihmisiä, panostusta ammattitaitoon, uskoa inhimillisyyteen ja todella hyvää fiilistä.

Pikainen visiitti henkilökuntapalaveriin ja sitten täristen jännittämään Hip Hop Houselle. Joaquinin kehitysryhmään pyrkimässä oli hieman vajaa 50 tanssijaa. Minä pyrin parikymppisten joukossa kehitysryhmään vaikka olen 31v. Ihan tosissani haluan panostaa oppimiseen, omaan tanssiin ja ryhmässä kehittymiseen. Ikä on vain numero, ja jos ei anna sen häiritä eivät muutkaan pidä sinua vanhana tai yli-ikäisenä.

Se että pystyy antamaan itsestään tuollaisen yleisön edessä ei tule itsestään. Pitää tietää sydämessään mitä haluaa, ja tietää että se on okei. Parikymppiset täydelliset tanssitjat ovat omalla tavallaan pelottavia. Toisaalta he herättävät minussa tunteen, että "perhana, kyllä tämäkin vanhus vielä pystyy!".

Kuvat kesän tiiviskursseilta

Veljen lapsi, jolle minä olen täti, oli pyrkimässä samaan ryhmään. Mietin aikoinaan, voinko harrastaa samassa koulussa tai ryhmässä hänen kanssaan. En tietenkään tahdo olla kenenkään etenemisen hidasteena, olla se joka ei älyä luovuttaa ajoissa. Nämä jutut on puhuttu läpi veljentytön kanssa, ja sovittu että tädillä on oikeus tavoitella unelmaa.

Joaquin on ihana opettaja, ja sai olon rennoksi olemalla oma rakastava itsensä. Kertomalla kuinka paljon häntä oli jännittänyt sama tilanne, vaikka luulisi ettei hänellä ole mitään jännitettävää. Lopuksi hän vielä purki tilannetta sanomalla, että voi olla että hän olisi valinnut toisin jos kokeet olisivat olleet huomenna. Omalla tavallaan hän kertoi, ettei kannata lopettaa yrittämistä vaikka osa meistä taatusti saa lopputulokseksi "Ei kiitos tällä kertaa".

Maanantaina nähdään miten minun kävi tällä kertaa. Aiemmin olen sekä päässyt että jäänyt varasijalle erilaisiin ryhmiin hakiessani. Tärkeintä on silti aina yrittää. Taannoisen musikaali auditionin missattuani olen edelleen vähän harmissani. Siitä, että yritti mutta ei päässyt on helpompi päästä yli kuin tunteesta ettei edes uskaltanut yrittää.