Ambroniten testauksen jatko-osa - mitä tökötistä tykkäsi ultrajuoksija?

On kulunut aikaa ja vettä virrannut Tammerkoskessa. Mutta vihdoin voin palata tähän Ambronite asiaan ja julkaista teille alekoodin jolla paketillisesta saa 20€ alennusta.

Miksi tässä kesti niin kauan? Minä halusin saada toisenkin mielipiteen, sellaisen henkilön joka reenaa ihan tosissaan. Ja sattumoisin ystäväpiiristä löytyi yksi ultrajuoksija (hullujen laji!) jota tällainen ravintolisä kovasti kiinnosti. Ongelmaksi osoittautui se, että heti kun laitoin ainetta matkaan selvisi että pitkähkö telakoituminen oli hänellä edessä erinäisten vaivojen vuoksi. Piti siis odotella että juoksija pääsee takaisin baanalle testaamaan Ambronitea tosioloissa.

Uudessa seoksessa on parempi maku marjojen ansiosta.
Tätä en vielä ole testannut, vaan arvio perustuu aiempaan seokseen :)

Tässä välissä ehdin itse testailla ehdotettuja mehukeittoa sekä pilttipurkilla höystämistä maun parantamiseksi. Piltti toimi miedommin, mutta toi ihan hyvän makuparannuksen. Testasin mangopiltillä. Mehukeitto ei jotenkin itsellä pelannut. Se maistui tavallaan liikaa ja tavallaan liian vähän. Liikaa niin että mehukeitto hallitsi makua ja liian vähän siksi että vesi laimensi makua vetiseksi. Mutta kokeilemalla selvinnee mitä teidän makunystyrät hommasta tykkää.

Tähän väliin pistän testihenkilön oman raportin sellaisenaan, koska se oli niin hyvin kirjoitettu:

Vihdoin viimein pääsin testaamaan Ambroniten. Ensin aamuherätys ja aamukahvi. Sitten sekoittelin Ambroniten ohjeen mukaan pulloon. Tosin laitoin tapani mukaan hieman ruususuolaa sekaan ja laitoin pullon reppuun muiden nesteiden kanssa. Mukaan tuli litran verran valmista proteiinijuomaa jossa oli vain proteiinia, ei yhtään energiaa. Lisäksi mun normijuoma eli 0,5 l ruususuolavesi lisättynä sitruunapuristeella. Tarkoituksena oli tehdä pitkä hidas lenkki, kehittää rasva-aineenvaihduntaa sekä testata Ambronite. 

Ensin tein 5,5 h hitaan pitkän lenkin, sykkeen ollessa keskimäärin 115. Tämä siis täysin ilman energiaa poislukien proteiini. Lenkki sujui hyvin eikä mitään ongelmia ollut. Lievää uupumusta oli kun palasin autolle ja ajattelin katsoa miten Ambronite tehoaa. Ensi vaikutelmana Ambronite näytti hieman epäilyttävältä koska väri viittasi hieman Spiruliinaan. Maku ja rakenne muistutti hieman velliä, mutta itse maku oli yllättävän hyvä. Ei mitään ylimakeaa tököttiä. Tuli ihan mieleen lapsuuden aamupuurot :)  

Sekoitusvaiheessa olin lisännyt sekaan hieman ruususuolaa, mutta sitä voisi kyllä lisällä sinne enemmänkin. Join noin 2,5 desiä yhdellä huikalla ja lähdin jatkamaan lenkkiä mutta nostin sykkeen 140:een. Olo oli yllättävän vakaa, voimakas ja fressi. Vatsassa ei ollut mitään tuntemuksia eli vatsa kykeni sulattamaan ravinnon täysin ongelmitta vaikka takana oli jo pitkä lenkki ja nostin sykkeitä selvästi. Flow tuli helposti ja tein noin 1,5 h lenkin keskisykkeellä 140. Autolle palatessani olo oli hyvä, kevyt ja fressi. Tässä vaiheessa join loput 2,5 desiä Ambronitea. Maku oli edelleen hyvä, eikä vatsassa ollut mitään tuntemuksia. 

Kokonaisuudessaan erittäin hyvä tuote ja piristävä poikkeus näiden ylimakeiden ja -prosessoitujen "urheilu"juomien rinnalla. Tulee ehdottomasti vakiokäyttöön. Mistä näitä voi tilata/ostaa?

Edelleen jaksan itsekin ihmetellä miten tuo aine täyttää niin helposti ja nopeasti. Voin sieluni silmin kuvitella miten energia virtaa soluihin ja tsädäm muutun nälkäisestä tyytyväiseksi. Että jos maku nyt onkin hieman erikoinen niin ainakin tuote toimii tarkoitukseensa äärimmäisen hyvin. Ja juu, urkkajuomat ja palkkarit on usein ihan öklön makeita, teollisia ällötyksiä. Ambronite ei välttämättä ole "hyvää", mutta eipä ainakaan lennä kaaressa laatta kun pistää sitä treenin jälkeen kulauttaen kitusiinsa.

Ambroniten tiimi GoExpo messuilla. Kuvat lainassa Ambroniten Instagram tililtä, luvan kanssa.

Ja sitten siihen aiheeseeen, että mistä näitä voi tilata? Ambronitea myydään heidän omassa verkkokaupassaan http://ambronite.com/ ja sieltä voi tilata koodilla "MOVEME" 20€ halvemmalla valitsemansa paketin. Jos epäilyttää koko homma, mutta haluat edes kerran testata niin verkkokauppa tarjoaa mahdollisuuden antaa s-postiosoite heille käyttöön ja saat vain yhden pussin -50% alella messiin.

ps. Ambronite on Suomalainen laatuinnovaatio. Jos ostat tuet siis kotimaisia yrittäjiä!

Miten juostaan lenkkejä tropiikissa?

Olen täällä Thaimaan auringon alla jälleen ja katselemassa pääosin meren eläviä sukeltamalla, mutta myös hölkkäilemässä pitkin poikin Khao Lakin katuja. Kun yllättävän moni matkailija on ihmetellyt "viitseliäisyyttäni" ja taas toisaalta kotopuolessa juoksukoulun valmentajat epäilleet että sluibailen päätin kirjoitella trooppisten lämpötilojen treeneistä tarkemmin.

Tässä kohtaa aurinko on jo ehtinyt nousta aika korkealle, mutta palmupuut antavat jotain suojaa

Kun kosteusprosentit ovat Suomeen verrattuna huikaisevan korkeat ja lämpötilakin pysyttelee yli +30 asteessa läpi vuorokauden voi treenaaminen toki tuntua tukalalta. Treenejä pitää mukauttaa, jos/kun tällaisessa lämpötilassa oleskelee alle pari viikkoa. Keho kyllä sopeutuu, mutta se vaatii aikaa enemmän kuin useimmilla meistä on lomaa käytössä.

1. Juokse pimeällä

Mikäli mahdollista ota juoksuaskeleet silloin kun aurinko on jo laskenut, tai ennen kuin se siirtyy takaisin taivaalle mollottamaan. Tämä tarkoittaa näillä leveysasteilla seitsemän jälkeen illalla starttaavia tai ennen kahdeksaa aamulla päättyviä lenkkejä. Pääosin pimeä tulee jo kuuden jälkeen, mutta maasto ei viilene sormia napsauttamalla. Samaten aurinko kyllä jo valaisee maisemaa reilusti ennen kuutta, mutta polttavaksi se alkaa käydä kahdeksan pintaan.

Isoin virhe on lähteä täällä hakemaan edes kävellen lounaspaikkaa puolenpäivän aikoihin. Läkähdyttävä kuumuus porottaa teille jotka kuumentavat alustaa niin että tuntuu kuin olisit isossa uunissa. Merellä, veneen kyydissä, vilvoittava tuuli hoitaa olon täysin hyväksi, mutta lenkille ei aluksilla pääse :)

2. Juokse hitaammin

Jos olet lenkkeilijä, jolle vauhti on kaikki kaikessa tulet pettymään tropiikkijuoksuissa. Sykkeet kohoavat reilusti korkeammalle kuin normaalisti ja tekevät sen nopeasti. Ylitsepääsemätön hikoilu vaatii myös veronsa ja siksipä vauhtia kannattaa suosiolla hidastaa.

Rannalle hölkäten ja takaisin. Pitkät varjot kertovat että päivä ei ole vielä pitkällä.

3. Juokse lyhyempiä lenkkejä

Koska sykkeet nousevat reippaammin, saat saman rasituksen aikaiseksi lyhyemmässä ajassa kuin kotimaassa. Tästä syystä lyhyempi lenkki on ihan ok. Tai siis noh, jos tarkoituksena on tehdä pitkä lenkki harjoitusohjelman mukaisesti niin voit juosta sen, mutta tee se reilusti totuttua vauhtia hitaammin ja mieluummin auringon laskettua tai kun aurinko ei ole vielä noussut.

On myös liki mahdotonta pitää huolta riittävästä nesteytyksestä perinteisin vesipulloin varustautuneena pitkällä lenkillä. Ellei mukaasi sattunut vesireppua, niin suunnittele reitti ainakin niin että pääset tankkaamaan tuoretta vettä tasaisin väliajoin. Tropiikissa perinteinen 1,5-2l on auttamatta liian vähän päivässä, ja ainakin osassa juotua nestettä olisi hyvä olla elektrolyyttejä eli hivenaineita ja suoloja. Thaimaassa noita HartSportin kaltaisia juomajauheita löytää lähes mistä tahansa isommasta ruokakaupasta, 7/11 kikkareilta ja vähintään apteekeista.

Tämä treeni otti aikaa reilun tunnin ja matkaa kertyi vain reilut kuusi kilometria. Hipihiljaa (jopa kävelyvauhtia alhaisemmat vauhdit), aamuvarhain ja paluu hotellille kun aamun sarastus kävi ylivoimaiseksi. 

Näillä vinkeillä pitäisi lenkkien onnistua hetkellisesti aika kuumassakin ympäristössä. Itse olen tällä lomalla juossut kolme lenkkiä. Reilusti kävelyäkin välissä sisältäneet lenkit on tehty rannan tuntumaan, keskelle palmu"metsää" sekä Thaimaan kuningaan sponsoroiman tekojärven ympäri kiertävälle radalle. Pimeässä tuo tekojärven kiertäminen ehkä hieman nosti sykkeitä, vaikka reitti valaistu jotenkuten olikin. Mutta sitten keskityin siihen, että paikallinen väestö on mukavaa ja uhat ovat täällä maalla todella olemattomia. Todellisuudessa isompi uhka taisi olla reissut radalle ja takaisin tienvieriä pitkin hölkäten. Paikalliset ajotavat hirvittävät länsimaalaista varmasti ja ihan syystä. Ikinä ei kuitenkaan olla liikenneonnettomuuteen itse jouduttu, vaikka useita ollaan vierestä nähty.

Arvostelussa Easyfit Ylöjärvi

Kun nyt olen arvostellut useammankin kuntosalin tarjonnan Tampereella, niin miksipäs ei koko Pirkanmaa soveltuisi arvostelujen alueeksi. Seuraavana vuorossa Easyfit Ylöjärvi. Olen käynyt pari kertaa ohjastamassa huikeita Bodycombatoijia tuolla, joten olen ehkä millin puolueellinen, mutten ihan hirveästi.

Lämmittelylaitteiden kavalkadia

Kävin kertaalleen tuolla itse treenaamassa arki-iltana ja sakkia piisasi, mutta tilaakin riitti. Kuten Easyfiteillä yleensä on laitevalikoimassa Technogymin laitteita ja Kinesis-seinä. Lisäksi vino pino penkkejä ja vapaita painoja. Ollessani testitreeniä suorittamassa meinasin jäädä penkittä vapaiden painojen alueella kunnes älysin että noin 15m matka sivuun ja sain ihan iki-oman peilin, penkin ja painosetin käyttööni. Paljon parempi ratkaisu kuin ylikansoitetulla treenipaikalla tilasta taisteleminen.

Yleiskuva kuntosalista. Selän taakse jäävät venyttely/kehonpainoharjoittelun alue.

Tein treenin koko kropalle ja aloitin juoksumatolta. Kivasti oli laitettu matot niin että näki pihalle eikä telkkariin. Jos taas toisaalta tuo Ylöjärven Elovainion maasto ei ehkä ole kaikista inspiroivin maisema. Monta muutakin masiinaa löytyi alkuverryttelyn ja loppyjäähdyttelyn tekemiseen, kuten esim. käsipyörä, stepperi ja crossari, perinteisiä pyöriä unohtamatta.

Jalkojen osalta otin matsia jalkaprässin kanssa ja kyykkäilin askelkyykkyjä pitkin poikin salia. Sen verran oli porukkaa mestoilla että koin parhaaksi katsella sivusilmällä laitetta. Kun prässissä on painopakan sijasta levypainot, niin välissä ei välttämättä voi toinen tehdä sarjaa jos käytetyt painot kovasti omistani eroavat. Toki ruuhkaisella salilla pitää pystyä omaa treeniä muokkaamaan toiset salinkäyttäjät huomioivaksi.

Spinning sali oven takaa, siellä oli treeni menossa :)

Yläkropan treenille paikkoja oli niin paljon ettei tarvinnut potea huonoa omaatuntoa rintaprässin välissä tekemistäni punnerrusväsytyksistä. Ei ollut kukaan tulossa penkkiäni viemään kun muitakin paikkoja oli koko ajan vapaana. Näiden lisäksi vaihtoehtoina olisi ollut rintapunnerrus laitteessa.

Vapaiden painojen hurmaa 

Laitteet on kerätty loogisiin kokonaisuuksiin, niin että esim. keskivartaloa kurmuuttavat laitteet ovat kasassa keskenään. Penkit, prässit ja muut ovat sitten salin reunoilla jolloin tarvittaessa saat peilistä tarkastettua tekniikkaasi. Samaten vapaiden painojen kohdalla. Salin toisella sivustalla on Kinesis-seinä ja lisäksi avointa tilaa jossa erillisillä välineillä voi tehdä treeniä, harjoitella oman kehon vastusta käyttäen ja venytellä.

Salin perältä löytyy ryhmäliikuntatila, jossa katto on korkealla, mutta seinät eivät kovin leveällä. Sali on pitkulainen, mutta antaa kosolti tilaa tehdä kunnon treeni. Tunnelmallinen valaistus ja suhteellisen hyvä äänentoisto. Vieressä on asteen pienempi Spinning-tila, jossa voi Easyfiteille tuttuun tyyliin ottaa virtuaaliohjelman tai nauttia live-tunneista.

Jopa nyrkkeilysäkki löytyy

Pukkareista olen toki vieraillut vain naisten puolella, mutta ne tuntuvat toimivan ihan ok. Ehkä hieman pieni verrattuna ryhmäliikuntasalin kokoon, joten voivat ruuhkautua suosituimpien tuntien jälkeen. Sauna on infrapuna-versio ja se pitää muistaa laittaa päälle 30min ennen käyttöä. Usein kuitenkin sauna on jo päällä, kun ihmisiä riittää. Ex-temporee saunareissut onnistuvat siis myös.

Yleisarviona: Kompakti sali, huokea hinta ja toimiva palvelu.

Sunnuntaipitkiksen taikaa - seurassa ja ilman

Nyt kun tosiaan on testattu kunto ja keskinkertaiseksi se havaittu se merkitsee reeniä matalilla sykkeillä ja pitkillä kestoilla. Maratonkoulun oman ryhmän ohjelmissa on merkattu sunnuntaille ne pidemmät PK1 alueen lenkit (7-15km). Olen niitä sitten koittanut suorittaa seurassa ja keskenäni.

Sunnuntai on tosi hyvä päivä juosta, koska silloin on aikaa juosta päivänvalossa ja olen itse todennut että viikon rasituksista on ehtinyt palautua. Jos pääsee jalkeille ennen puoltapäivää, ehtii tehdä muitakin sunnuntaijuttuja.

Nautiskelijoiden lenkki on Tampereen Maratonklubin oma "salaseura". Homma sisältää juoksuseuraa, vauhtitakuun (max. 9min kilsoja, ei yhtään nopeampaa) ja päälle suihkun & saunavalikoiman Edenin tiloissa. Eikä maksa mitään, paitsi klubijäsenyyden tai juoksukoululais statuksen.

Toissaviikon sunnuntaina syöksyin testaamaan tätä riemua. Teki tiukkaa nousta viikonloppuna niin että ehdin kymmeneksi Edenin takapihalle, mutta taistelin itseni paikalle. Pikainen puhelinkonsultaatio ja yksi valmentaja kävi noutamassa ohjeet surkeasti lukeneen eksyneen lampaan Edenin parkkipaikalta. Palvelu siis ainakin pelasi.

Matka suoritettiin etapeissa, koska mukana oli niin paljon meitä juoksukoululaisia. Meidän tavoitteisiin ja treeniohjelmaan ei sopisi 20km kertalenkki, joten juostiin pienempiä matkoja, mutta useampia. Ensimmäinen etappi oli pisin pätkä, 7km. Sykkeet kohoilivat normaalia korkeammiksi, koska Nokia kunnossapito ei ollut ehtinyt auraamaan kaikkia kärripolkuja. Asiaa auttoi se, että juoksin noin viiden juoksijan takana, joten "latu" oli edelläni jo vähän tamppaantunut. Seitsemän kilsan taipaleen jälkeen pissatauko kaikille halukkaille ja seuraavaksi 4km lenkki.

7km lenkin pääpiirteet (kartta lainattu maratonklubin sivuilta)

Kun palattiin tuolta 4km lenkiltä otettiin taas pikainen tauko ja ainakin yksi kaukaa viisas vaihtoi kuivat lenkkarit. Lumi meinaan on märkää, ja tässä kohtaa reissua omat sukat olivat ainakin likomärät vaikka lenkkareissa joku kalvo onkin. Harmitti etten älynnyt ottaa vaihtokenkiä :/ Sitten vielä tallustettiin 2km lenkki molempiin suuntiin kiertäen.

Seuraavalla tauolla minä totesin sykkeiden karkaavan ja matkankin olevan suunnilleen tässä oman kuntotason mukaan. Kehotettiin jäämään matkasta heti kun oma mitta oli täynnä. Minun oli tässä. Saunaan vei tieni. Edenin höyrysaunassa pari venyttelyliikettä ja sitten kotia kohden.

Viime viikolla juoksentelin sitten itsekseni, koska Nautiskelijoiden lenkkiporukan vetäjät olivat poissa maasta. Reijo Tokiossa ihan maratonia juoksemassa, eli isot kunnioitukset siihen suuntaan. Laitoin samaa hetkeen uuniin lampaan paistin tarkoituksena hauduttaa sitä yhteensä seitsemän tuntia, joten reitti piti suunnitella niin että pääsin vähintään tunnin välein käymään kotona tarkastamassa että lammas pärjäsi.

Ensimmäisen kiekan kiertelin Ahlmanin peltojen viertä ylämäet pääosin kävellen. Tuntui hassulta juosta pitäen sykkeet jossain 120 pinnassa. Tuntui että eihän se ole urheilua jos ei tule hiki tai ei hengästy. Mutta näin se vaan oli, että sitä tahtia piti juosta kuntotestin mukaan. Matkaa kiekalle tuli noin viitisen kilometria.

Toisella kiekalla lähdin Turtolan ja Kaukajärven suuntaan kävelyteitä hölkkäämään. Siihen asti meni hienosti kun aurinko vielä paistoi ja tavallaan matka oli lievää alamäkeä koko ajan. Sitten aurinko laski, jotenkin tuli jäätävän kylmä ja kun joku pieni hiki oli pintaan hiipinyt alkoi tulla vilu. Kiristin tahtia ja 9min/km vauhdista lipsahdin 8,5-8min/km tahtiin. No sykkeethän siinä pomppasi 135-148 väliin, piti kävellä, tuli entistä enemmän kylmä ja soppa oli valmis. Onneksi matkasta oli tässä kohtaa jäljellä enää reilun kilometrin verran.

Matkaa kertyi tälläkin lenkillä 10,6km yhteensä, eli ihan kelpo lenkki meikäläiselle kun vielä harjoittelen :) Keskisykkeet olivat lopulta 138 eli se lopun tempoilu teki kyllä tenät hienolle PK lenkille, mutta yritys oli kovaa. Yksinään oli pirun vaikea juosta rauhallisesti ja oli aikaa kuunnella omaa kroppaa ihan erilailla. Tylsää tietyllä tavalla, mutta ihan ok reissu. Mieluummin silti seurassa juoksisi noita pitkiä pätkiä.

Kannattaako venytellä?

Hesarissa oli tammikuun lopussa artikkeli otsikolla "Venyttelystä ei ole välttämättä mitään hyötyä – asiantuntijat neuvovat oikeanlaisen kehonhuollon". Sitä ennen on popahdellut julkisuuteen tämän tästä artikkeleita joissa todetaan ettei venyttely ole kaikkea sitä hyvää ja kaunista mitä siitä on puhuttu. Mutta mikä tässä on oikeasti takana? Kannattaako lakata heti se pienikin venyttely mitä on tähän asti tullut tehtyä?

Kuten Hesarinkin artikkelissa (otsikostaan huolimatta) todetaan ei keho tiedä eroa venyttelyn ja arjessa tapahtuvan kurkottelun välillä. Ja kurottelua me elämässämme tarvitaan, ainakin silloin tällöin. Ja jos ei harjoittele olemaan ulottuvainen, niin tosi paikan tullen ei ehkä pärjää toivotulla tavalla. Sitähän se muukin treeni tarkoittaa. Harjoitellaan että sitten pystytään suoriutumaan arjessa.

Venyttely ei siis olekaan sellainen erillinen harjoitus, vaan jotain mitä me tehdään arjessa kuitenkin.

No mutta, mitäs sitten se juttu siitä että venyttely palauttaa? No tästä olen samaa mieltä artikkelin ja asiantuntijoiden kanssa. Ei venyttely sinällään palauta kehoa, mutta se voi palauttaa lihakset takaisin lepopituuteen. Jos tahdotaan poistaa rasituksen jälkeen kehosta kertynyttä maitohappoa, siihen on venyttelyä parempia keinoja. Esim. kunnollinen verrytely ennen ja jälkeen suorituksen. Se ettei juosta täysiä kotiovelle saakka tai että kuntosalitreenin jälkeen jäähdytellään hetki esim. crossarilla. Kun lihaksia käyttää, ne pumppaavat itsekseen maitohappoa pois, eikä se jää lihaksiin jumiin. Lämmittely ehkäisee revähdyksiä ja venähdyksiä ja valmistelee lihakset vastaanottamaan harjoituksen.

Venyttely ei palauta maitohapoista. Verryttely voi auttaa.

Sitten on sitä aktiivista ja passiivista venyvyyttä. Oman kokemukseni ja koulutukseni perusteella useimmat urheiluvammat sattuvat tilanteissa ja henkilöille joiden passiivinen venyvyys ylittää aktiivisen. Eli esim. takareisi venyy pidemmälle jos avustaja sitä aktiivisesti painaa venytykseen kuin silloin kun venyttäjä itse liikuttaa raajaansa. Tällöin esim. joukkuepeleissä voi kaverin puolihuolimaton taklaus johtaa isoonkin loukkaantumiseen kun lonkka antaa periksi enemmän kuin lihakset hallitsee. Kehittäkää siis sitä liikelaajuutta venytellen tasaisesti sekä aktiivisesti että passiivisesti.

Liikelaajuus mahdollistaa eri lajien vaatiman puhtaan suorittamisen. Kehitä tätä sekä aktiivisesti että passiivisesti. Venyttely voi palauttaa lihakset lepopituuteensa.

Loppusilauksena siis haluan kehottaa sinua venyttelemään, verryttelemään ja lisäksi vielä rullailemaan putkella ja/tai käymään hierojalla. Koska kehon hoitaminen on tärkeää ja siinä on järkeä. Myös perinteikkäästi venytellen. Katso vinkkejä aiemmista postauksistani täältä.

Maratonkoulussa osa 2 - Kuola poskella kuntotestissä

Läksin Tampereen maratonkoulun järjestämään juoksukouluun tavoitteenani taittaa maraton tai ainakin puolikas kesän 2016 päätteeksi. Miksi mennä kouluun, jos pitäis osata jo? No siksi että valmentaja tarvitsee valmennusta itsekin. Ulkopuolinen näkee paremmin ja ryhmäpaine tsemppaa eteenpäin.

Toinen osuus juoksukoulussa oli reilut pari viikkoa sitten ja aiheena oli kuntotestit ja niiden tulkinta, sekä hieman asiaa ravinnosta. Testit suoritti Kuntoritarit. Samalla puhuttiin etukäteen miten meidät tullaan jakamaan ryhmiin testitulosten perusteella. Näille ryhmille luodaan sitten jokaiselle omat treeniohjelmat.

Testeistä tuli tietoja sähköpostilla, FB-ryhmässä ja ensimmäisen kokoontumisen yhteydessä. Koko ajan toisteltiin että jokaisen tulos on jokaisen oma juttu, muihin ei pidä itseään verrata ja jokaisella suunta on ylöspäin vaikka tuloksissa lukisi mitä kauheuksia. Korostettiin että on tärkeää saada oikeaa dataa meidän kuntotasosta, kynnysvauhdeista jne. jotta saadaan laadittua asianmukaiset treeniohjelmat meille. Itselleni homma kuulosti hieman toistolta ja ylisuojelevalta, mutta niinpä vaan testipäivänä meikäläisen sykkeet olivat korvissa ja ahdistelin orastavia "paskoja tuloksia".

En tiedä mikä siinä on, mutta joka kerta kun on maratonkoulua on todella maunea keli.

Päivä oli pitkä. Muistaakseni 36 testattavaa tarkoitti sitä että vaikka aamusta lähtien ahkeroitiin niin meikäläisen numerolla 31 alkoi olla jo ilta kun oma vuoro koitti. Kun aikataulut olivat hieman joustavat, niin ei uskallettu syödä lounasta omien ryhmäläisten kanssa. Ettei sitten oksenneta sitä kun viimeinen "urku auki" kiekka pitäisi juosta. Olin itse aamiaisen jälkeen syömättä viisi tuntia ellei välipalana popsimiani marjoja lasketa. Toisaalta testin aikana oksetti, joten oli ihan hyvä ettei ruokaa ollut palautettavaksi asti.

Omaa vuoroa odotellessa käytiin läpi Juoksija-lehden tilausmahkuja, tulosten tulkintaa ja tulevia harjoitusohjelmia. Käytiin me pienellä happihyppelylläkin odotellessa ja samalla kannustettiin muita juoksijoita testiradalla. Valmentajat tekivät aikamoisen maksimitreenin hölkkäämällä valmennettavien kanssa testirataa ees taas etenkin maksimikierrosten kohdalla. Kannustukset olivat tiukat ja veikkaan että suurella osalla (minä mukaan lukien) olisi testi jäänyt puolitiehen ilman vetoapua.

Ensin otettiin lähes kaikki vermeet pois että päästiin kehonkoostumusmittaukseen

Testi eteni siis jatkuvasti nousevalla kuormalla ja testiradan pituus 500m juostiin joka kiekalla kahdesti. Ennen aloitusta päälle puettiin sykemittari ja napattiin ekat laktaattiarvot sormenpäästä. Sitten sai lähteä matkaan. Ekan kiekan tavoitesykkeet minulla oli 120 ja seuraavankin vielä 130. Eli hitaasti sai kiiruhtaa. Ekalla kiekalla tuntui ihan mahdottomalta mennä niin hiljaa että sykkeet olisivat pysyneet aisoissa. Jännitti ja meinasi koko ajan karata mopo keulimaan. Mutta kävellen siis molemmat. Kilsan jälkeen kiltisti verinäyte ja matkaan takaisin.

Kolmannella kierroksella pääsin jo hölkkäämään. Tavoitesykkeet 145, mutta tuloslapun mukaan keskisyke meni kahdella yli tuosta. Syytän minua jututtanutta valmentajaa ;) Yleensä ryhmäliikuntaa ohjaamaan tottuneen henkilön sykkeet eivät paljoa karkaa puhumisesta, siksipä pärjäsin tuolla 147 keskisykkeellä. Tässä kohtaa myös laktaateissa näkyi oma harrastuspohja. Alun pienen nousun jälkeen ne seuraavilla kerroilla olivat jopa matalammat kuin hitaammilla vauhdeilla. Ilmeisesti löytyi ne sykkeet joita olen hinkannut riittävästi, eli niiden kohdalla elimistö pystyy poistamaan laktaattia helpostikin. Testaaja horisi jotain urheilijan kynnyksestä ja minä kysyin sanooko hän niin kaikille naisille ;)

Sitten tavoiteltiin 160 sykkeitä ja tossua sai laittaa jo toisen eteen vauhdikkaammin. Noin kahden metrin mittainen mäki oli pakko tälläkin kierroksella kävellä. En ole selkeästi mäissä parhaimmillani... Seuraava kierros 170 sykkeillä ja alkoi ho hengästyttää. Ei tehnyt mieli enää jutella. Toisaalta testaajalle pystyin verikokeen aikana heittämään perinteistä huonoa läppää. Kuulemma tässä kohtaa kirkkaanpunaiset poskeni antoivat ymmärtää että jonkin verran rasittavaa homma jo oli. Ihmettelin lähinnä miksei aiemmin.

Yritin ottaa vauhdista sykemittarista kuvaa... Hienosti onnistuin?

Viimeinen kierros ja urku auki. Eli saa vetää niin lujaa kuin koneesta lähtee. Mukaan lähti Hannu joka ensimmäisenä karjaisi että kilsa on pitkä matka, ei saa mennä niin lujaa. Ähisin että "urku auki on urku auki" mutta kiltisti himmasin hieman sprintterin tahtiani. Ehkä sillä tahdilla olisi jaksanut 400m juosta :) Hannu selitti että kun hän pääsee minun ohitseni on tarkoitus ottaa hänet kiinni. Jännästi vaikka en yhtään enempää himmannut oli Hannu edessäni hyppimässä keijukaisen kevein askelein. Jupisi jotain siitä että "tulee tulee"... ja minä vastasin että "kerron mikä tulee ***" pysähtyen hetkeksi kakomaan hengitysteistä limaa ulos. ÄLÄ JÄTÄ KESKEN, PYSTYT KYLLÄ!!! Ja sitten taas matkaan. Hannu hölkkää kevyesti, minun näkökenttäni on putki enkä pysty sanomaan mitään muuta kuin kakomaan ilmaa ulospäin vinkunan säestyksellä. Hannu höpöttää että loppumatka on alamäkeä että kipitä kipitä. Ei tunnu alamäeltä, tuntuu raskaalta. Taistelen testiasemalle, Reijo nappaa kädestäni kiinni ja pysäyttää mittarin kun pidän ovenkarmista kiinni ja huojun silmät kiinni. Seuraava etappi on päästä portaikkoon istumaan minuutiksi. Laktaatit mitataan vasta sitten.

Viimeisellä kiekalla olen todellakin saanut maksimit irti. Laktaatit ovat 10,5 ja mittaussormesta pulppuaa verta muidenkin tarpeisiin. Kiertää veri ja maailma pyörii päässä. Kuuman ryhmän kohtalotoveri istuu viereen eikä pysty hänkään sanomaan mitään. Urku auki on tultu. Tuntuu sanomattoman pahalta ja hyvältä yhtä aikaa. Luin jälkikäteen netistä että tavallisella kuntoilijalla testi lopetetaan kun laktaatit nousevat yli 8. Urheilijoilla pitää lukeman olla yli 10. Noh, minä pajautin sen urheilijan tasolle laakista. Sen verran kova pomppu oli elimistölle 170 --> 184 välillä.

Tulokset saapuivat testiä seuraavalla viikolla. Omaksi yllätyksekseni olin tasaisen vahva kaikissa kolmessa lohkossa; aerobinen, anaerobinen ja maksimi. Olisin olettanut että jumppaohjaajan syndrooma syöksisi peruskunnon jonnekin susisurkean ja naurettavan rajoille ja että toisaalta ylärekisterissä olisin ihan hillittömän hyvä. Vaan ei, silkkaa keskinkertaisuutta kaikkialla. Vaan eipä siinä, nyt tiedetään mitä ja miten treenataan.

Emfit QS - unen seurantaa jo vuoden verran

Lupasin että tästä hommasta tulee uusi postaus ja ajattelin että siihen menee kuukausi - pari. Noh, meni näköjään vuosi. Hupsista. Pahoittelut Emfitin porukoille tästä, laite on kyllä ollut ihan tosi tiukasti käytössä. Välissä on päivittynyt käyttöliittymä ja tullut lisää ominaisuuksia vaikka millä mitalla.

Emfit QS mittaa ihan mitä vaan. Oikeasti. Tuolla pilvessä majailee sellainen datapankki meikäläisen öistä että huh! Vain osaa tiedosta osaan toistaiseksi tulkata ja tästä murto-osalle osaan tehdä jotain. Nestetasapainon säätelyn onnistuminen ja juomisen ajoittaminen vaikuttaa suoraan sängystä poistumisten määrään, ei kuitenkaan rauhattomaan uneen. Olen pyrkinyt ajoittamaan juomisen niin, että juon isomman satsin vähintään 2h ennen nukkumaanmenoa. Näin saan suurimman osan pissattua ennen unta, eikä uni keskeydy aamuyön tuntien pissahätään.

Dashboard näkymästä osa. On monta käppyrää mitkä eivät tähän kuvankaappaukseen edes mahtuneet.

Viikonlopun yö tietää huikeaa määrää unta.

Levottomuus (kääntyily pitkin yötä) liittyy jotenkin siihen, että itse koen aamulla herätessäni unen olleen huonoa. Periaatteessa unen syklien pitäisi sahata tasaisesti, mutta itse koen olevani parhaimman unen äärellä kun olen ollut liikkumatta ja myös syvimmässä unen vaiheessa läpi koko yön. Nuijanukutus tuntuu siis omien aivojen mukaan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Tämä ei silti Emfitin käppyröissä takaa että uni olisi ollut virkistävintä mahdollista.

Minullahan ongelma on se, etten oikein palaudu yöllä Firstbeat mittausten mukaan. Samaa osoittaa Emfit QS. Yli puolet öistä jää negatiivisen arvon puolelle palautumisen suhteen. Sen verran olen trendikäyrää seurannut että tiedän, ettei tuo johdu kääntyilystä tai muusta rauhattomuudesta. Tai ainakaan näiden kahden välillä ei ole korrelaatiota, tuskin siis kausaliteettiäkään löytyisi. Myöskään viikonloput eivät tuo pitkien unien ja stressivapaan ansiosta käppyrää automaattisesti vihreälle. Viikolla saatan päästä yhtälailla "plussalle" kuin viikonloppuna punaisen palkin syövereihin.

Käyttöliittymä tarjoaa infobokseja, joista selviää mitä käppyrät tarkoittavat.

Ajattelin, että kun saan kilpirauhaslääkityksen kohdilleen tuo palautumattomuus käppyröistäni poistuisi. Nyt noin puolisen vuotta suhteellisen tasaista eloa viettäneenä täytyy sanoa että tämä haave ei ole toteutunut. On siis alkanut Emfit QS:n avulla hommien selvitys.

Joskus palautuu...

...toisinaan sitten taas ei.

Systeemi mahdollistaa omien muistiinpanojen lisäämisen käppyröiden viereen. En ole vielä ilmeisesti osunut kirjaamissani muistiinpanoissa oikeaan mitattavaan asiaan, koska mikään ei tunnu korreloivan palautumisarvojeni kanssa. Mutta tutkimus jatkuu, joskus vielä löydän mikä minua öisin stresssaa ja laitan tämän asian kuntoon. Vahvin arvaus on tällä hetkellä naurettavasti purukisko, jota käytän estääkseni narskuttelua. Kun kisko on poissa, tuntuu unikin olevan palauttavaa... Siis noin 70% kerroista, joka ei tieteellisesti riitä todistamaan vielä mitään. Pitkään matalalla olevat tai negatiiviset palautumisarvot ovat yleensä ennen lähestyvästä ylikunnosta. Meikäläisen kohdalla tästä ei välttämättä ole kyse, kun taustalla on aineenvaihduntaan liittyvä sairaus.

Tässä sitä yleisempää trendiä palautumisen osalta.

Koska mittaristo mahdollistaa lähes minkä vaan mittaamisen siirrän pallon teille. Mitä haluaisitte kuulla, mitä haluaisitte nähdä? Kirjoittelen vielä myöhemmin erilaisista trendi ja päiväkohtaisista analyyseistä tarkemmin. Nyt voit vaikuttaa miten tuon kirjoituksen painotan.

ps. Jos se ensimmäinen osa kiinnostaa lukukokemuksena, klikkaa tästä.