Sinustakin Personal Trainer tai joku muu hyvinvoinnin ammattilainen?

On pakko kirjoittaa, koska kouluttajani Trainer4You:n koulutuksia alkaa saada myös täällä Suomen parhaassa kaupungissa, eli Tampereella! Lue uutinen tästä. En vaihtaisi omaa kurssiryhmääni mistään hinnasta, mutta olisihan se ollut aika kätevää käydä kotikaupungissaan koulutukset ainaisten ajoreissujen ja hotelliöiden sijaan. Kulujen ja eväiden värkkäilyn kannalta homma olisi myöskin ollut astetta halvempaa ja helpompaa. Onneksi sinun ei tarvitse nähdä niin isoa vaivaa kuin minun, vaan tätä laatua saa nyt myös läheltä.

Evästauolla Pitäjänmäen SATS:n aulassa

Sattumoisin koulutukset järjestetään yhteistyössä oman kuntosalini kanssa, eli GoGolla. Tampereen ainoa sali jossa squash-kenttien käyttö kuuluu hintaan (käsittääkseni ainoa sali jossa kenttiä edes on kuntosalin yhteydessä). Eivät olisi voineet Trainer4You:lla paremmin valita. GoGo Park on keskustassa, ja kuitenkin sellaisella etäisyydellä että ulkoilumaastot Pyynikillä ovat ihan vieressä.

Onhan tässä tosin hyötyä myös minulle. Nyt kun koulutuksia saa myös täältä, voin helpommin jatkaa koulutustani ravinto-ohjaajasta ravintovalmentajaksi tai tempautua äärimmäisen kiinnostavan toiminnallisen harjoittelun (functional training) maailmaan kirjaa ja pt-lähijaksojen antia syvemmältä. Vähän pelottavankin ammattitaitoiset Paunosen Mikko, Lasse ja AP olisi kuulemma tavattavissa Functional Training kurssilta, mutta jotta kurssi toteutuu tarvitsen muita innostuneita kanssani kouluttautumaan :)

Lasse tarkkana vastaanottamassa harjoitusasiakkuusraportteja

Koska kahvakuulaohjaajan koulutuspäiviä on Tampereen Varalassa järjestetty jo aiemmin, voi minut tulla bongaamaan 15.4 järjestettävästä koulutuksesta. En malttaisi pysyä housuissani tätä odotellessa, kun kerran aiemmin olen päässyt lajia kollegani Hannan johdolla kokeilemaan. Oman hauskuutensa hommaan tuo huhupuheiden mukaan jättiläisen kokoinen kahvakuulamies Tuomo (kuvia Tuomosta Voimatoimen sivuilla), jonka kanssa olen tähän asti lähinnä sähköpostitellut Helsinki-Vantaan lähtöselvityksestä käsin... (pitihän se kurssi-ilmoittautuminen toki juuri silloin hoitaa kuntoon)

Yhteenvetona voin lämpimästi suositella koulutusta kaikille alasta kiinnostuneille. Itse ilmoittauduin suoraan PT-koulutusputkeen, mutta voihan homman aloittaa tunnustelevammin hyvinvointivalmentajastakin. Jatkaa sitten jos intoa piisaa :)

Dyykkipostaus - Eli ajatuksia laitesukellukseen kajahtaneelta pt:ltä

Olimme mieheni kanssa Thaimaassa parin viikon reissulla, jonka kokemuksia olen tuossa jo aiemmin blogissani valottanut. Lupasin tehdä erillisen sukellusaiheisen postauksen, ja tässä se nyt tulee.

Tästä se lähtee, laskeutumassa syvyyksiin

Lähdimme kurssille referal paperit suorittaneina sukeltajanalkuina, eli teoriaopinnot ja allassukellukset takana. Valmiiksi olimme varanneet Open Water Diver -kortista puuttuvat neljä avovesisukellusta Raya Diverssin Krabin toimipisteestä (joka sijaitsee siis Ao Nangissa). Sukellukset oli jaettu kahdelle päivälle, ja alkoivat saapumistamme seuraavana aamuna klo:7.30 auton noutaessa meitä hotellilta.

Ihan itse onnistuttu ottamaan kiva kuva Anomone fisuista, jotka totuttavat
itsensä merivuokon myrkkyyn vähitellen ja voivat näin olla suojassa saalistajilta

Tämä kala jäi tunnistamatta, vaikka näitä bongasin jokaisella sukelluksella ensimmäisestä lähtien. Apuja otetaan vastaan. Kirsi Raya Divers Krabilta: Kalaperhe on Snapper ja kalalaji Checkered Snapper

Todella iso mureena, sairaan pienen kiven alla. Mahtoi saada paljon saalista :D

Pitkähäntäveneeseen nouseminen, sukellusvene, kurssisukellukset ja kaikki outo hieman pelotti, mutta rento henkilökunta ja etenkin kouluttajaksemme osunut Tuomas tekivät olomme mukavaksi nopeasti. Mieheni räpsi ensimmäisillä sukelluskerroilla kuvia myös veneretkillä sukelluskohteisiin, mutta myöhemmin keskittyi täysin vedenalaiseen kuvaamiseen. Niin se silmä tottuu häikäisevän upeisiin maisemiin ja siirtyy "metsästämään" uusia elämyksiä :)

Luontoa ja sen ihmeitä. "Maisemakuva" pinnan alta

Tuttuja sukeltajia Koh Lantan Raya Diverssilta, törmättiin sattumalta pinnan alla :)

Kala ja meritähti

Kuvan keskeltä löytää mustekalan. Pahoittelut kuvan laadusta, kuvaajana minä :)

Etsi kala, siellä on sellainen ;)

Ensimmäisellä sukelluksella koin järkyttävän ihastumisen ja pettymyksen yhtäaikaa. Maisemat näyttivät hailummilta kuin missään Jacques Cousteaun filmeissä, mutta kaloja oli parvissa ja yksinään, satumaisissa väreissä ja muodoissa. Kalat eivät hävinneet piiloon saapuessamme paikalle, vaan jatkoivat korallin rouskuttamista tai pienempiensä jahtaamista. Upeaa! Mukaamme osui lisäksi videokuvaaja, jolta päivän päätteeksi ostimme videon reissusta. Ensimmäiset avovesisukellukset ikinä ja se on tallennettu videolle! Videolla maailma näyttää Cousteaun filkkojen tavoin värikylläiseltä. Tekninen laite korvaa punaisten puuttumisen paremmin kuin mihin silmä yksin kykenee.

Ihana perhepotretti fisuista korallin päällä. Kurssikirjassa lukee että isoimmat ongelma
syntyy siitä, että me ihmiset koitamme inhimillistää elikoita... Niinpä niin :)

Joku meriöttiäinen, liikkui eteenpäin noiden sakaroidensa avulla.
Mitä värikkäämpi, sen myrkyllisempi. Sami Koh Lantalta: Crown of thorns- starfish, joka
syö korallia ja saattaa isoissa joukoissa tuhota suurenkin riutan, eli
pahis siis - ja suomeksi en nyt saa nimea pähäni.

Seuraavana päivänä mieli paloi sukeltamaan ja sieppasi kyllä kovin, kun päivän ensimmäinen kohde, King Cruiser hylky, oli meidän tasoisille sukeltajille ihan liian syvällä. Harmitus oli itseasiassa niin kovaa, että minä päätin sillä hetkellä, että me menemme välittömästi Advanced Open Water Diver (AOWD) kurssille kun OWD paperit on taskussa. Open Water Diverin ja Advanced version välillä merkittävintä lienee sallittu suurin sukellussyvyys. OWD-kortilla sukeltaja saa käydä maksimissaan 18 metrissä, kun taas AOWD sukeltaja voi sukeltaa 30 metriin. 30 metriä on ns. hupisukelluksen maksimisyvyys muutenkin ja tuon jälkeen sukelluksen tarkoituksena on toimittaa jotain muuta kuin hupia, esim. sotilaallinen operaatio.

Skorpionikala

Trumpettikaloja ihan parveksi asti. Höpölöpö! Päänmuodosta se on pääteltävissä itsekin, että ei niitä. Mutta mitä? Sami Koh Lantalta ja Kirsi Krabilta: Barracuda

Merivuokkoja, joista yksi on selkeästi albiino

Squid, eli suomeksi siis..ööö... no kyl te tiedätte? Kirsi Krabilta ja Sami Koh Lantalta tunnistavat että "Kuvassa on Cuttlefish eli seepia".

OWD-kurssilla suoritetaan erilaisia sukelluksen perustaitoja ja harjoitellaan mahdollisen hätätilanteen varalle. Taitoina on mm. maskin täyttäminen vedellä ja tyhjennys, suunnistus kompassilla, puhaltavasta regulaattorista hengittäminen ja nosteenhallinta. Hätätilannettahan ei koskaan pääse syntymään jos sukeltaa turvallisilla laitteilla ja pitää huolta parin ja itsensä turvallisuudesta tarkastamalla kaiken vaikka kahdesti ennen sukellusta. Lisäksi sukelluksen aikana huolehtii, ettei mene itselle liian haasteellisiin paikkoihin ja tarkkailee ilmankulutusta. Jos ei erikseen hankkiudu merenelävien iholle tai uhittele niille, jatkavat nekin matkaansa sukeltajasta välittämättä. Samat periaatteet toimisivat muuten myös kotoisessa liikenteessä, mutta palataan siihen asiaan joskus toiste....

Merimakkara, arvatkaa kumpi pää on se millä syödään?

Merikäärme. Sukelluksen jälkeen selvisi, että top5 myrkyllisin elukka
mihin tuolla voi törmätä. Nooh, onneksi on pelokas otus.

Parisuunnistusharjoitus kompassilla. Minä ohjaan, mieheni laskee potkuja.

Tähän väliin pätkä videota pallokalasta. Pallokaloille on ominaista pullistua palloksi piikkien kanssa tai ilman kun ne pelästyvät jotakin. Kala nielee vettä pullistumisefektin aikaansaamiseksi, ja voitte kuvitella että operaatio on kivulias. Ei siis syyttä suotta peläytellä pallokaloja, ja jos matkustatte joskus kalafarmille, kieltäkää opasta, jos hän haluaa moisen ihmeen teille esitellä.

AOWD-kurssilla on tarkoituksena opetella lisää taitoja muutaman pakollisen ja vapaavalintaisen aihealueen ympäriltä. Pakollisia kohtia ovat suunnistus ja syväsukellus, vapaasti valittaviin me otimme monitaso/ sukellustietokone, vedenalainen ympäristö sekä nosteen huippuhallinta -sukelluksen. Jatkuvasti valokuvaten luonnontunnistustehtävät olivat aika antoisia!

Kalaparvi yllätti sukeltajat

Kalaparvi ja putkikorallia (tai jotain... ?)

Luonnontarkkailutehtävään liittyvällä sukelluksella kohtasimme reissun ainoat kilpikonnat. Kolme kappaletta isoja merikilpikonnia. Voin väittää, että pelkkään ihastuksesta huokailuun kului lyhyessä ajassa 20 bar ilmaa. Viimeisestä kilpparista saatiin jopa pieni videonpätkä. Ottakaa huomioon, että kuvaajana on täysi sukellus- ja kuvausamatööri. Jälki on sen mukaista.

Kilppari!!! Rouskuttaa korallia

Kurssien jälkeen aikaa jäi vielä hupisukeltamiseen sekä snorklauskokeiluun ja saarireissuun Tonsain kylään Phi Phi:llä. Snorklaus ei mielestäni ole laitesukellukseen haksahtaneen laji, mutta kai se elämyksiä antaa muille. Itseasiassa kokeiltiin itseksemme snorklaamista ekoilla sukelluskerroilla kun aikaa jäi vähän yli sukelluksen jälkeen. Eräs ryhmä teki kaksi sukellusta yhdellä kohteella, niin me muut hengailimme hetken veneellä odotellen heitä. Se snorklaaminen oli ehkä jopa hauskempaa kuin tuo jälkimmäinen ohjattu kokeilu :) Siinä kohtaa oli myös reilusti vähemmän laitesukellusta takana.

Turistina koralliriutalla

Sami, kouluttajamme AOWD:llä. Osa näistä otoksista (ne parhaat) on hänen käsialaansa

Krabin veneen kuski, äärimmäisen rento heppu :)

Ei kovin suoraviivainen blogipostaus, mutta paljon kuvia! Josko kuvat kertoisivat edes osan siitä mitä en sanoin pysty kuvailemaan.

Juoksuohjelman pohdintaa

On tullut aika lopettaa puhuminen ja alkaa tehdä jotain asialle nimeltä ExtremeRun. Usein tällaiseen juoksutapahtumaan lähdetään harjoittelematta, edellinen ilta pukuja ommellen ja mielessä tapahtuman jälkeen odottava ei-niin-terveellinen palkinto, esim. saunailta. Tämä on luonnollinen lopputulos urheilutapahtumien kaupallistumisesta ja siitä että niitä on hauskuuden kautta yritetty tuoda lähemmäs muitakin kuin himourheilijoita. Tässä ei ole mitään pahaa, liikuntahan on kivaa! Ainut sivuvaikutus on se suuri määrä nyrjähtäneitä nilkkoja, Suomalaisella Sisulla äärirajoille vedettyjä suorituksia ja kokemus siitä että liikunta ei ole kivaa vaan totista puurtamista.

@ONEVISION.fi

Minä haluan tehdä toisin, koska siihen on vielä hyvin (?) aikaa. Lähdin yhdistelemään kirjatietoutta (Kuntoilijan käsikirja, Riku Aalto/Docendo Sport ja Functional training, Riku Aalto - Mikko Paunonen - Tarja Paanola/ Docendo Sport) sekä aiemmin bongaamaani hyvällä otteella kirjoitettua Porin kaupungin juoksuohjelmaa. Molemmissa on sama viisas lähtöoletus, että juoksuharjoittelu lähtee liikkeelle kävelystä ja sitä tuetaan lisäämällä juoksua vähitellen.

Harjoitussykealueet voi arvioida käyttäen laskukaavoja ellei ole päässyt mittauttamaan omia tarkkoja arvojaan missään. Maksimisyke on se syke johon kovinkin harjoitus liikkujan sykkeen nostaa. Vaikka harjoitustehoa korotetaan ei syke silti nouse. Tarkoitus ei ole takoa siis maksimisykelukemissa pitkiä aikoja, koska tästä ei ole kunnon kehittymisen kannalta merkittävää hyötyä tavalliselle kuntoilijalle, kuten minä. 

Maksimisykkeesi voit laskea kaavalla HrMax = 220-ikä. Tästä laskutoimituksia voidaan jatkaa, ja laskea peruskestävyysharjoittelun sykealue 60-70% HrMax, sekä vauhtikestävyysharjoittelun sykealue 70-85% HrMax. Maksimikestävyysharjoitteita, kuten intervalleja, suoritetaan vauhtikestävyysalueen yläpuolella 85-100% HrMax.

Minulle, (lähes) 30-vuotiaalle harjoittelijalle, laskutoimitukset ovat seuraavat:

HrMax = 220-30 = 190

Peruskestävyys (PK) = 114-133

Vauhtikestävyys (VK) = 133-162

Maksimikestävyys = 162-190

Minä kuvassa, kuvaajana Hanna the Sports Lady

Aloitan harjoittelun viikolta 13 ja aikaa on viikon 20 lauantaille. Eli lähes kahdeksan viikkoa, joista viimeinen käytetään toki pääosin lepäilyyn. Rakensin ohjelman koko ajanjaksolle, mutta palataan loppuosaan ohjelmaa myöhemmin. Se voi vaatia tuunausta matkanvarrella. Teen myös erillisen postauksen tuon toiminnallisen harjoituksen sisällöstä. Aihe vaatinee kuvia :)

Viikko 13

ma - toiminnallinen lihaskuntoharjoitus salilla (aamu) + jalkojen hieronta + tanssitreenit

ti - tasavauhtinen sauvakävelylenkki PK-alueella 60min

ke - hölkkä/kävely - treeni, vuorotellen hölkkää/juoksua 2min ja kävelyä 4min. Yhteensä 36min + tanssitreenit

to - lepopäivä (+kevyt venyttely 20-30min)

pe - liikuntapäivän urheilua 60-90min + kuntotesti (cooper tai polkupyöräergometri) 

la - bodycombat tms. muu vauhtikestävyysalueen treeni 60min + toiminnallinen lihaskuntoharjoitus salilla + kunnon venyttelyt 20-30min

su - tasavauhtinen kävely/pyöräily PK 45min + hölkkä/kävely - treeni, vuorotellen hölkkää/juoksua 2min ja kävelyä 4min. Yhteensä 36min

Viikko 14

ma - sauvakävely PK 60min + kuntosali + tanssitreenit

ti - juoksu/kävely -treeni, juoksua 4min, kävelyä 2min. Yhteensä 38min (aloita ja päätä kävelyyn)

ke - aamukävely 30-45min + kuntosali + tanssitreenit

to - lepopäivä (+kevyt venyttely 20-30min)

pe - juoksu/kävely -treeni, juoksua 4min, kävelyä 2min, yhteensä 38min + toiminnallinen lihaskuntoharjoitus salilla

la - bodycombat tms. muu vauhtikestävyysalueen treeni 60min + kunnon venyttelyt 20-30min

su - sauvakävelylenkki PK 60min + kunnon venyttelyt 20-30min

Viikko 15

ma - aamuhölkkä 15min ja 15min kävellen + kuntosali + tanssitreenit

ti - lepopäivä

ke - juoksuharjoitus kävely 5min, juoksu 15min, kävely 5min, juoksu 15min, kävely 10min  + tanssitreenit

to - kuntosali + sauvakävely PK 45min ja muutama mäki-intervalli (15min) 

pe - aamuhölkkä 15min ja 15min kävellen + kahvakuulaohjaajakoulutus

la - bodycombat tms. muu vauhtikestävyysalueen treeni 60min + kunnon venyttelyt 20-30min

su - sauvakävelylenkki PK 45min + juoksuharjoitus 20min yhtämittaista juoksu + kunnon venyttelyt 20-30min

Täältä tullaan ExtremeRun (kuvan oikeudet @ONEVISION.fi)

Voiko PT laihduttaa?

On tultu siihen pisteeseen, että olen nähnyt riittävän otoksen kuvia itsestäni. Kun poseeraan peilille, löydän itsestäni oikean kuvakulman, mutta kameralle esiintyminen (tai esiintymättä jättäminen) saa aikaan vähemmän imartelevaa materiaalia. Lomailu ei suinkaan treeniyrityksistä huolimatta mennyt timmiytyessä. Vaikkakin paino oli lähtiessä ja palatessa sama, on aistittavissa turvotusta siellä ja täällä.

Herääkin siis kysymys, saako PT laihduttaa? 

Mielestäni saa, ja jopa pitää! En pystyisi hymyssä suin kertomaan asiakkailleni syömisen järkeistämisestä ja herkuista luopumisesta ellen olisi yrittänyt jotain yhtä veemäistä itse. Jokainenhan on toki yksilö, ja itse satun pitämään kaurapuurosta ja muusta terveellisestä. Tämä tuskin silti helpottaa urakkaani. Päinvastoin! Jo valmiiksi pääosin viisaasti syövän ihmisen ruokavaliosta niitä helposti isoja muutoksia tuottavia kohtia on hankalampi löytää. Onneksi koulutukseni tuo tähän pohjatietoutta ja kokemusta!

Olo on välillä kuin elefantilla, en mahdu housuihin
ja muutenkin olen muita isompi

Olen yliopistoaikoina seurustelusuhteen ja elämän vakiintuessa lihonut noin 10+kg. Tästä on sulatettu pois vuosien 2009-2010  taitteessa n. 5-7kg. Tämä pudotus on pysynyt poissa. Tarkoitus oli tuolloin nitistää kaikki vaivalla hankitut kilot, mutta projekti jäi kesken kun minulla diagnosoitiin sappikivi ja edessä oli leikkaus. Annoin itselleni kipukohtausten pahentuessa luvan rentoutua ja vain odottaa. Syömisen hyvät tavat säilyivät osittain, ja osittain hölläsin tahtia oikein reilustikin. Leikkaus oli viimevuoden elokuussa. Toki kuntoutumiseen menee aikaa, mutta nyt on mielestäni tullut hetki jolloin kääritään hihat ja aletaan hommiin uudestaan!

Yritän piiloutua täysin kirkkaaseen veteen, ettei vatsamakkara pilkistäisi :)

Ruuan valokuvaus lisää siitä nauttimista? 

Onko lukijoillani samoja haaveita? Jos on, olet tervetullut mukaan projektiini "Kesäkuntoon loppuiäksi". On nimittäin niin, että minä aion tiputtaa loput 5kg kesään (tai ExtremeRuniin) mennessä, ja pitäytyä tuossa kuosissa pitkään. En halua tehdä blogisarjaa siitä kuinka viikossa tiputan 5kg ja sitten lihon 1kk aikana kaiken korkoineen takaisin. Minun pudotukseni tulee olemaan rauhallista ja pysyvää, kuten edellistenkin kilojen kohdalla.

On mielenkiintoista nähdä kuin kestävyyssuoritukseen valmistautumisen ja laihtumistavoitteen voi yhdistää. Onneksi myös yhdessä ohjattavallani on samanaisia tavoitteita. Voimme yhdessä testailla mikä toimii kenenkin kropalla.

Jos vaikka samalla se kunto paranisi ja ensivuoden
sukellusreissun patikoinnit menisi helpommin?

Olet tervetullut tsemppaamaan, ja olisi kiva kuulla teidän lukijoiden ohjelmia ja ajatuksia!

The Gorgeous Blogger palkinto

MoveMe blogi on saanut tunnustusta, jo näin alkutaipaleella, "The Gorgeous Blogger"-palkinnon. Wau, kiitos! Nyt on käsittääkseni tarkoitus vastailla pariin kysymykseen ja pistää palkinto kiertämään viidelle yhtä mainiolle blogille.


Milloin aloitit blogisi?
Aloitin blogini helmikuun alkupuolella 2011. Harkinnassa tämä on ollut jo vuosia, ei vaan tuntunut olevan sopivaa aihetta josta kirjoittaa.


Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan omasta matkastani, jossa tavoittelen niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia. Haluan testata kaikenlaista ja kertoa muillekin mihin lajeihin tai harrastuksiin olen kajahtanut ja mikä taas ei ollut omin laji. Lisäksi kirjoitan ravinnosta, treenistä, personal training ammattiin liittyvistä opinnoista (ja myöhemmin itsenäisestä jatko-opiskelusta) ja päivittäisestä arjesta IT-työn ja oman yrityksen puristuksessa.


Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tiedän kaksi muuta PT:tä, jotka bloggaavat. He ovat kurssikavereitani. Voisin kuvitella, että meidän kolmen blogit ovat erityisiä omassa lajissaan. 


Oma IT-tausta ja 14-vuoden ura tanssinopettajana johtaa siihen, että blogissani on taatusti näkemys, jota ihan jokaisella ei voi olla. Olen ajatellut hyödyntää tätä arvioimalla jatkossa myös erilaisia kuntoiluohjelmia ja teknisiä vempeleitä. Käytettävyyden osaajana katson että minulla on siihen uniikki kompetenssi.


Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Kuten jo kirjotin, olen halunnut blogata jo vuosia. Ei vaan ole ollut tarpeeksi houkuttelevaa ja antoisaa aihetta. Nyt on ja Sports Ladyn - Hannan esimerkki rohkaisi :)


Ensisijaisesti haluan jakaa hyviä vinkkejä ihan ilmaiseksi. Tahdon, että koko Suomi voisi hyvin. Kunnianhimoisella tavoitteella takaan että pääsen edes puolimatkaan! :)


Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin tuunata ulkoasua ja muita teknisiä ja käyttöliittymällisiä juttuja. Sisältö on ihan timanttista jo nyt, tottakai :)


Haluan teknisten laitteiden arvioiden lisäksi jakaa kirja-arvioita sekä lehtiarvosteluita. Tätä työtä on jo osin aloitettu, mutta postaukset tulevat kun ehdin tehdä niistä kunnollisia!


Annan tämän palkinnon eteenpäin
Ninnulle, joka toteutti unelmansa ja lähti vaihtoon Ugandaan. Ninnu, jos kuka omaa elämän iloa ja draivia ja on ihana tanssikaverini!


Niinalle, jonka työtä ja elämää voi tarkastella Alternative Fingerprint blogissa. Blogia lukiessa tuntuu usein siltä, että pääsee jännittäville backstageille, jonne tavallisella pulliaisella ei muuten ole asiaa.


Hannalle takaisin, koska Hannan blogi on maailman positiivisin ja asiantuntevin! Jos koko maailma olisi kuin Hannan blogi, ei olisi ongelmia :)


http://alanapyara.blogspot.com/  Tälle bloggaajalle, jonka blogi kertoo jostain ihan muusta ;) Käykäähän tutustumassa, kirjoittajalla on sitä jotakin!


Kissa Vieköön! -blogilaisille, koska mitään niin hyväntuulista ei olekaan kuin Ruutin ja Doriksen seikkailujen ihmettely. Toivon että postaukset tämän palkinnon siivittäminä taas aktivoituvat, vink vink ;)

Mitä kuntosalin näyttökokeeseen kuului?

Hanna tuli parikseni kuntosaliohjauksen näyttöön (lue Hannan blogista lisää). Tämä siksi että omatoimisesti "pariuduimme" hermostuttuamme yhtäaikaisesti odottamaan omaa vuoroamme :)

Hanna ja minä, upeissa Liinan järkkäämissä "pt4you"-pipoissa

Näytössä homma menee niin, että minua pyydetään valitsemaan numero 1-30 väliltä ja valittuani ohjattavaksi tulee "vatsarutistus laitteessa". Aikaa on valmistautua (etsiä laite, tarkistaa säädöt, miettiä mitä sanoo, jne.) 30 sekuntia ja sitten ohjattava ja arvostelija lehtiöineen saapuvat paikalle. Arvostelijana on A-P, joka on tehnyt parhaansa rauhoittaakseen täysin kusi sukassa olevaa opiskelijan sieluani kun olemme odotelleet Hannan ohjauksia hetkeä aiemmin.

Vatsarutistuksen lähtöasento (oikeassa tilanteessa ihan näin lujaa ei naurattanut...)

Vatsarutistuksen loppuasento

Ohjaamisessa on tietty kaava ja tietyt asiat, jotka tulee osata esittää selkeästi ohjattavalle. Tämän kaavan mukaan myös näyttökokeessa meitä arvioidaan.

1. Liikkeen esittely
- Pitää kertoa liikkeen nimi ja mihin se kohdistuu
- Motivoida asiakasta kertomalla miksi liikettä tehdään

2. Oma mallisuoritus
- Miten sijoitut itse ja miten "sijoitat" asiakkaan
- Oma suorituspuhtaus
- Liikkeen ydinkohtien korostaminen

3. Ohjaaminen/ Asiakkaan suoritus
- Oma sijainti (näenkö mitä asiakas tekee?)
- Kannustaminen/ motivointi/ kehuminen
- Tarpeellisten korjausten tekeminen puheen tai otteen avulla

4. Viestintä
- Puheen selkeys, näytön selkeys
- Saatko luotua kontaktin asiakkaaseen?
- Puhutko oikeaa asiaa

5. Yleisilme
- Ammattimaisuus
- Asenne/ asennoituminen
- Ilmapiiri
(+ pukeutuminen)

Kun saan vatsarutistuksen ohjattua tulee käsky löytää ja ohjata juuri harjoitetulle lihakselle venytysliike. Teen täysin perinteisen suoran vatsalihaksen venytyksen lattialla päinmakuulta nostaen yläkropan käsien varaan.

Seuraavaksi tulee valita numero 31-50 väliltä ja ohjattavaksi tulee liikkeen sijasta "Ohjaa harjoite joka vahvistaa hartialihaksen takaosaa". Eli eristävä liike aika pienelle lihakselle. Välittömästi mieleeni posahtaa vipunosto kulmassa käsipainoin. Olen tehnyt tätä Thaimaassa kuntosalilla pari kertaa ja jotenkin tykkään tuosta äärimmäisen hapottavasta liikkeestä. Menen valmistautumaan ja suoritus alkaa.

Vipunoston aloitusasento.

Vipunoston yläasento

Palautteessa saan kehuja A-P:lta selkeästä ja kuvaavasta kielenkäytöstä. Olen huomaamattani käyttänyt kielikuvia/ mielikuvia, jotka voivat auttaa asiakasta löytämään liikkeen oikean suoritustavan. Olen täyttänyt kaikki kaavassa vaaditut kohdat ja ainoastaan vipunostossa omassa näytössä selkä on ollut pyöreänä selittäessäni ohjattavalle samaan aikaan, että selän tulee olla suora. Noh, puhuminen ja tekeminen + jännitys. Sattuuhan näitä! Homma on kuitenkin siis kirkkaasti läpi ja mieleni tekee hyppiä tasajalkaa ja tuulettaa.

Kurssikaveri ohjattavana asiakkaana on hieman haastellinen, koska hän ei saa yrittää vihjata mitään tai molemmat voidaan hylätä. Toki kun on ohjattavana itsekin alan ammattilainen sitä helposti voisi lipsauttaa vaikka mitä. Siksi ohjattavat ovat yleensä täysin hiljaa, hymyilevät vienosti ja omaavat toki täydellisen suoritustekniikan vaikka ohjaisin itse päin prinkkalaa :)

Ja kuten varmaan arvaatte ovat kuvat lavastettu jälkikäteen. Ennen suoritusta ja sen aikana tunne oli aika jännittynyt, eikä tullut mieleen pyytää arvostelijaa kuvaamaan :)

Vähän niinkuin Särkänniemessä: Paniikin sekainen hymy!

Paniikki, suoritus, tyhjyys, haikeus

Aah! Se on ohi! Suoritukset on annettu ja nyt on toivottava, että ne kelpaavat. Päivään on mahtunut Personal Trainer opintojeni lopputentti (ei muuten ollut ihan helppo taikka lyhyt...), kuntosalilla ohjaamisen näyttökoe sekä lopputyön palautus ja esittely ryhmälle. Päivä on ollut siis tiukkaa suorittamista ja uskomatonta panikointia sekä stressiä.

Hyvät uutiset ensin: kuntosalinäyttö meni läpi ja meni läpi ihan hyvinkin vielä. Olen ylpeä itsestäni, ja mielestäni luvan kanssa. En vetänyt samanlaista moottoriturpalukkoa, kun kuntosalivalmentajan vastaavassa näyttökokeessa. Olin rauhallinen, asiallinen ja tein oikeita asioita. Ehkä sitä on siis ajan myötä jotain tajunnut ja oppinut?

Tentistä ja sen sujumisesta en uskalla olla mitään mieltä. Olen sen verran taikauskoinen, että pelkään tentin epäonnistuvan jos olen siitä yhtään mitään mieltä. Mielestäni harjoitusasiakkuus meni hyvin, ja raporttikin valmistui tänään aamulla klo:6.00. Jos ei olisi viime tippaa ja Thaimaan aikaerorasitusta, asiat olisivat voineet olla toisin. Pääasia, että hommat tuli hoidettua.

Kertasin mielessäni ennen harjoitustyön esittelyä mitä haluaisin sanoa. Asia oli selkeänä mielessäni ja *puf* kun pääsin "lavalle" kaikki haihtui. Jaarittelin, mutisin, hypin ja pompin asioissa... Vähän hävettää.  Noh, eiköhän siinä tarvittavat asiat tullut esiteltyä ja raportti on ihan oikeasti hyvä.

Kaiken tämän jälkeen tuli outo olo, tyhjyys. Onko kaikki nyt ohi? Mitä odottamista minulla enää on kun koulutusviikonloppuja ei ole tiedossa? Olenko minä valmis kantamaan kaiken PT:n vastuun? Osaanko minä ratkaista näillä eväillä haasteet joita tielle osuu? Sitten päässä humahti ja tilalle tuli haikeus ja melkein tippa linssiin. Nämä ihmiset ja tämä porukka! Ovatko he nyt viimeistä kertaa tässä? Näenkö ketään kurssikavereista enää ikinä? Alahuuli väpättää ja puraisen huuleen stressistä tullutta aftaa... Ei taida auttaa muu kuin pitää huomenna viimeisen koulutuspäivän jälkeen niin hubaa kuin ikinä mahdollista. Huh mitä tunteiden vuoristorataa!

Tätä porukkaa tulee varmasti ikävä!