torstai 27. lokakuuta 2011

Jaettu ilo on suurempi ilo - kahvakuulaillessakin

Olen jo hetken pitänyt muutamaa tuntia kahvakuulailun parissa viikottain. Tuon paikalle kuulat ja itseni, sekä ohjauskyvyn. Osallistujat tuovat paikalle omat valloittavat persoonansa ja aamun hämäriin tunteihin sijoittuva ajankohta tuo mukanaan hurttia huumoria.

Kiertoliikettä kaverin kanssa
Olen vakaasti sitä mieltä, että yksinään kuulatessani en pääsisi ikinä kikattamaan kippurassa tai haastamaan itseäni vielä yhdelle kierrokselle. Mutta ryhmässä kaikki on mahdollista! Voin irvistää kaverille, näyttää jopa kieltä, voin kannustaa vieressä kyykkäävää kaveria painamaan polven vielä vähän syvemmälle ja laskea yhdessä viimeiset kymmenen sekuntia. Tunnin päätteeksi voin halata itseäni, ja kehua ääneen että lähdin aamu kahdeksalta (tai jopa aikaisemmin!) liikkumaan. Viimeksi kehoitin kaikkia jopa taputtamaan omia pakaroita, kun homma oli niin hienosti hoidettu. Kaverin pakaroiden taputteluun taitaa mennä vielä tovi ;)

Ryhmä rämä herättämässä kateutta työkavereissa ja ohikulkijoissa reippaalla asenteellaan :)
Epäilen, että nämä aamuhämärässä aloittavat kuulahullut herättävät positiivista kateutta firmojensa kahvioissa. Tämä olisi pääteltävissä huimasti kasvavista kävijämääristä. Molemmissa paikoissa on ollut puhetta porukan kahtia jakamisesta jos suosio ylittää turvallisen ryhmäkoon. Ken elää, se näkee! Hauskaa meillä on ollut, jopa tikahduttavan hupaisaa. Eikä aamuinen ulkona reippailtu 45 minuuttinen ole pahaksi kenellekään.

1 kommentti:

  1. Ai että on reippaan näköstä kuulan siirtelyä. Mainitsinko, että kyseisellä 45 minuuttisella mulla kulu n. 450 kcal, maksimisykkeiden ollessa aamureenissä 161! Ulkona reenaaminen on ihan parhainta! T: toimistotyöläinen

    VastaaPoista