Ettei vaan ny sattuis mitään... Eli aikuisten akrobatia bootcamp

Minä oon pari viikkoa osallistunut LifeCircuksen järjestämälle akrobatia bootcampille Liikuntakeskus Hipan tiloissa. Aikuisille ihmisille järjestetty tiiviskurssi on sukeltanut suoraan asiaan. Paikalla on sakkia joka on selkeästi akroillut ennenkin. Minä en ole. Taustalla on ne kärrynpyörät ja käsilläseisonnan harjoittelut ajalta jolloin olin noin 10 vee. Ajat jolloin pari tuntia putkeen punkeamista omien käsien päälle seinää vasten ei tuntunut miltään. Välissä on sitten parikymmentä vuotta aikaa jolloin en ole tehnyt mitään.

Vauhdinottoharjoitus arabialaiseen menossa

Kun näin ilmoituksen FB:ssä hyökkäsin välittömästi ilmoittautumaan. Ressaaminen alkoi myös välittömästi. Onkohan minusta tähän? Kestävätkö ranteet? Mitä jos pitää hypätä ja en osaa tulla alas? Jos parin kanssa kiipeillessä olen liian painava?

Ne tekee jotka osaa (tästäkin asennosta neitokainen tuli kyllä romahtamalla alas hetkeä myöhemmin, mutta wau!)

Mutta ei auttanut, kuin tulta kohden. Ensimmäisellä kerralla seistiin päällään (tai ainakin yritettiin), seistiin käsillään tuettuna, tehtiin kuperkeikkoja etu- ja takaperin sekä hypyllä höystettynä. Ja minua pyörrytti ensin vimmatusti ja hetken päästä jo oksetti. Olin viisaasti skipannut välipalan lounaan jälkeen ja klo:18.00 alkanut kurssi jossa oltiin kokoajan kieppumassa ympäri ämpäri ei auttanut olotilaa yhtään. Loppupätkän kurssikertaa hengittelin ja istuin. Hävetti... Aikuinen ihminen ja unohtaa syödä.

Jalat kaverin selkään ja sitten "karhukävelyä" eteenpäin

Toista kertaa varten muistin syödä ja olo oli parempi vaikka edelleen kieppuminen otti tasapainoaistin päälle. Teimme pariakrobatiaa parikuperkeikoista aloittaen ja erilaisin parikävelyin. Näistä siirryttiin kipuamaan ja kapuamaan parin päälle. Harjoteltiin kontallaan olevan kaverin selän päällä seisomista ja toisaalta sinne hyppäämistä. Kuulit oikein, toisen selän päälle voi hypätä jos tietää mitä tekee. Oman parin kanssa todettiin että tuo homma jännitti ihan liikaa, eikä hypyistä tullut mitään. Yritettiin kyllä kovasti mutta aivot vastustivat.

Harjoiteltiin polvillaan olevan parin harteille nousemista ja se oli todella pelottavaa. Vaikka olet vain reilut puoli metriä korkeammalla kuin noin normaalisti. Eikä ne kaverin hartiat kaikista stabiilein alusta ole. Homma tuntui todella vaikealta, vaikka pari kertaa onnistuttiinkin puolin ja toisin.

Yllättävän pelottavaa vaikka apuohjaaja spottaa ja korkeutta on puolisen metriä... Etualalla suunnitellaan ennen nostoa.

Sitten aseteltiin seisomassa olevan kaverin nivusille jalat ja ponkaistiin siitä seisomaan käsistä tukea hakien. Yhtäaikainen nojaus taakse ja avot. Kuulostaa helpolta, mutta en onnistunut kertaakaan parini kanssa itse nousemaan ylös saakka. Vaati apuohjaajan kanssa testikerran että uskalsin rohkeasti ponnistaa ja pääsin ylös saakka. Tieto siitä, että tyyppi pohjalla ei varmasti mene rikki ja tietää mitä tehdä jos homma lähtee kaatumaan auttoi.

Kolmannelle kerralle en kerinnyt, mutta neljännellä kerralla jatkettiin käsillä seisoskelua. Tai no toiset seisoskeli ja käveli käsillään ja toiset haki sitä nanosekunnin pätkää kun seisonta pysyi eikä lätkähtänyt yli tai alle... Onneksi on pehmeät alustat läjähtää turvalleen... Pariharjoitukset aloitettiin hurjan näköisellä tempulla jossa käsilläseisonnasta päädyn parin hartioille ja pari vetää minut selkänsä kautta jaloista omalle etupuolelleen seisomaan. Näytti tosi vaikealta, oli tosi helppoa käytännössä.

Näin kepeästi se käy kun sen osaa. Polvilleen kaverin alaselkään.

Sitten jatkettiin parin kanssa kiipeilyä. Tällä kertaa uskalsin ja pääsin kaverin alaselän päälle seisoskelemaan hänen ollessaan pystyssä. Lisäksi parini nousi hetkeksi seisomaan minun harteilleni kun minä seisoin alapuolella. Wau! Omassa tekemisessä pitäis harjoitella vaan sitä päättämistä, että menee eikä meinaa. Kiivetessä kaverin selkään tai niskaan on oikeasti kaikille parempi että sinne menee, eikä jää arpomaan matkalle. Ammattilaiset ponkaisevat kepeästi toistensa niskaan ja sitten näyttää kuin he vain kevyesti seisoskelisivat siellä katonrajassa. Hämmentävää.

Kokeneemmat reenaa eri juttuja. Minä teen sitä mitä osaan, jos osaan.

Akrobatiakurssi jatkuu vielä viikon ja ajattelin raportoida siitä vielä lisää. Kuvia on tosi vähän ja ne ovat tosi surkeita, koska keskityn tekemiseen enkä kuvaamiseen. Paras saavutus tähän mennessä on itsensä täysi ylittäminen ja alkuperäinen tavoite käsilläseisonnan haltuunotosta on piirun lähempänä kuin aluksi. Ei se ehkä tule onnistumaan tämän kolmiviikoisen aikana, mutta jos jaksaisi kesän reenata niin eiköhän se siitä lähtisi.

Millaisilla asioilla sinä olet yllättänyt ja haastanut itseäsi?

Mistä keräillään motivaatiota liikkua?

Ajattelin kertoa suuren ja varjellun salaisuuden tähän kärkeen. Minuakaan ei aina huvita mennä liikkumaan. Usein tekee mieli röhnöttää sohvalla ja vain lepäillä.

Moni, minä mukaanlukien, saa iloa ja riemua liikunnasta palkinnoksi. Liikkuminen tuntuu hyvältä ja jälkeenpäin etenkin on hyvä olo. Endorfiinit on kivoja kavereita. Silti ennen liikuntaa ei muista kuinka hyvä olo siitä tulee. Tai muistaa, tiedostaa, oivaltaa, mutta se ei käänny toiminnaksi hymy naamalla. Kunnes sitten vain roikottaa itsensä tien päälle tai salille tai vaikkapa metsäpoluille pomppimaan. Keho muistaa vasta sitten kun tilanne on taas päällä, siihen asti mennään pelkällä sisukkuudella ja päätöksien voimalla.

Joskus onnistun huijaamaan itseni vahingossa lenkille tai ehdottamaan kaverille että mentäisiin kahvittelun sijaan leppoisalle kävelylle. Tätä sattuu äärimmäisen harvoin. Useimmiten käyttöön on otettava tiukemmat keinot. Varaan ajan kalenteriin ja kun kalenterihälytys soi koitan olla ajattelematta haluanko mennä. Menen kuin kone ja teen treenin. Ilmoittaudun kurssille opettelemaan jotain uutta, ja kun kurssikerta koittaa hilaan persaukseni paikalle, koska olen maksanut enkä halua maksaa tyhjästä. Katson kalenteriin puolimaratonin päivän ja aktiivisesti funtsailen miten hirveältä tuntuisi vetäistä tuo reissu treenaamatta.

Monesti motivaationi syntyy siis selkeitä tavoitteita asettamalla ja kaavamaisesti niitä kohden pyrkimällä. Mutta on minulla sitten takataskuässiä, joiden avulla jotkut treenit hoidetaan. Pilke silmäkulmassa tässä muutama motivointivinkki sinullekin.

Tee aamulla leivonnaisia jotka olet luvannut ja käytä samalla miehen ostamat kananmunat ja maito jääkaapista. Maito ja munat joita pitää ehdottomasti olla aamiaisella tai galaksit räjähtävät. Totea että lähikauppaan on vain kaksi kilsaa, äkkiäkös sen kävellen hoitaa uudet munat ja maidon jääkaappiin. Pukeudu ja totea puolivälissä, että pihalla tuulee ja sataa piikin lailla pistäviä, jäisiä pisaroita vinossa naamaan. Totea että ei-sen-niin-väliä ja tee pari askelkyykkyä paluumatkalla +6kg kantamuksien ryydittämänä selkärepussa. Todistaaksesi itsellesikin että teit sen, kuvaa hommasta video ja herätä kanssalenkkeilijöissä ansaittua huvittuneisuutta.

Huomaa että OiOiBrazil on järjestänyt kivan kesäkampanjan, josta voi saada kivat uudet leggarit ilmaiseksi. Jonnekin kotikaupunkiisi on piilotettu lappu, jossa on koodi verkkokauppaan ja vihjeessä on kuva ja teksti "130 askelta". Matkaan Pyynikin maisemiin, missä reilusti portaita ja samantyyppistä maastoa kuin kuvassa. Juokse ilta kymmeneltä ristiin rastiin kaikkia Pyynikin portaita mitkä tiedät löytämättä lappua. Luovuta ja juokse pisimmät portaat intervallitreeninä ylös alas vielä kolmesti. Poistu kotiin ja totea seuraavana päivänä, että joku on löytänyt lapun niistä ainoista rappusista joihin et enää lähtenyt katsomaan :D Hyvä treeni, parempi mieli.

Tuosta pari kertaa ja sitten vielä muutamat portaat.

Juttele kummipojan äiteen kanssa ja huomaa että lapsukaisia hoitaa koko viikonlopun mummu ja pappa vanhempien matkustaessa. Käy hakemassa iltapalalla ollut kummipoika illan viimeiseen vetoon potkupyörän kanssa. Itselle juoksuverkkarit, pojalle Poliisitakki ja kypärä ja matkaan! Kehota poitsua vetämään niin lujaa kun pääsee ja koita pysyä perässä. Intervallitreeniä ilman taukoja. Pakko on juosta ettei poika karkaa horisonttiin. Hirveen hyvä tsempittäjä, yksinäni olisi kääntynyt kävelylenkiksi jos siksikään.

Kaus se kerkes, mutta lopulta perässä pysyin :)

Onko niistä kompressiovaatteista mihinkään?

Alkaa varmaan jokaisen treenaajan kaapista löytymään jotain kompressioteknologiaa hyödyntäviä releitä. Ainakin pirun kireitä paitoja, jos ei muuta? Kysymys kuuluukin onko kyseessä humpuuki vai aidosti treeniä ja palautumista auttavat tuotteet?

Aiheesta on tehty jopa tutkimusta, toki lähinnä kysymällä kompressiovaatteiden käyttäjiltä aiheesta (kurkkaa tutkimustiedot tästä). Psykologia kertoo meille, että usein tuotteisiin rahaa käyttäneet tahot monesti näkevät ostamissaan tuotteissa ja palveluissa enemmän hyvää kuin niissä onkaan. Etenkin jos kokemus ei vastaa täysin odotuksia niin näppärästi ihmisaivot muokkaavat todellisuuden vastaamaan ennakko-odotuksia. Kätevää yksilön henkisen hyvinvoinnin kannalta ja tuloksia vinouttava asia mielipidekartoituksissa.

Meikäläisellä on tällaiset, mutta korostusväri on oranssin pinkki (onko se edes väri?). Kuva lainassa 2XU:n kotivisuilta.

Itselläni on niitä pirun kireitä paitoja muutama, mutta ne eivät ole varsinaisia kompressiovaatteita. Lähinnä noiden hyöty on ollut helppous säilyttää juoksulenkillä ryhti. Jos olisin virtaviivainen olomuodoltani, paidat myös varmaan näyttäisivät kanssajuoksijoille aerodynaamisesti ylivertaista kroppaani paremmin korostettuna. Koska en ole, ja juoksen pääosin aikoina jolloin kukaan muu hullu ei tule vastaan, tämä hyöty jää minimaaliseksi... :)

Pari vuotta takaperin ostin NRJ Workout tapahtumasta 2XU:n kompressiopökät. Kokeilin ja himoitsin pinkkejä kompressiolahkeita/säärystimiä, mutta niiden resori tulee juuri tuohon polvitaipeen alle, missä ihoni ei kestä kutiamatta mitään hinkkausta. Sopivan koon löytämistä noihin säärystimiin vaikeutti myös ilmeisesti luonnonoikkumainen anatomiani jossa nilkka on todella ohut ja pohje ylös asti reilusti leveä. Joko sukka oli löysä nilkasta tai kiristi verenkiertoa vaikeuttavasti pohjelihaksen yläosaa. Siksipä pökät testiin ja hetken tepastelun jälkeen ostopäätös.

Säärystimiä on parin viime vuoden aikana näkynyt paljonkin. Tässä ehkä suosituimman merkin Zeropointin Instagramista lainattu kuva.

Vetäessäni pökiä jalkaan tulee edelleen hiki ja tuskastuminen. Mutta "kyllä sen kestää, kun tietää miten hyvää se mulle tekee". Joka kerta epäilen että olen ostanut liian pienet pökät, mutta kyllä niiden pitää toimiakseen olla todella napakat. Kun trikoot on jalassa ei tunnu aluksi miltään. Suunnilleen viiden minuutin jälkeen vaikutukset alkavat tuntua. Jalat valtaa outo lämpöinen tunne ja jotenkin voin kuulla kun veri alkaa kohista suonissa vauhdikkaammin. Pöksyt alkavat tuntua sille, niinkuin jalassa ei olisi mitään. Ei kiristä, ei hierrä, ei ahdista.

Olen käyttänyt kompressiopökiäni pääosin liikunnan aikana ja kuoriutunut niistä liikunnan jälkeen mahdollisimman nopeasti. Toiset käyttävät villien huhujen mukaan pöksyjä palautumisen edistämiseen liikunnan jälkeen. En ole uskaltanut koittaa, mutta voisihan se tosiaan niinkin toimia. Verenkierto vilkastumaan ja maitohapot liikkeelle lihaksista.

Kompressioteknologiaa voi käyttää myös vedessä. Hyvät tuotteet eivät ime itseensä vettä ja muutu painaviksi vaan auttavat ja tukevat urheilijaa myös pinnan alla. Tämä kuva lainassa Compressportin nettisivuilta.

Alussa mainitsemassani tutkimuksessa havaittiin, että vaatteiden käyttäjistä 93% suosittelisi käyttämäänsä merkkiä kaverille. Aika kova suositteluprosentti, vaikka siitä vähentäisi ne jotka suosittelevat vaatteita vaan siksi että "täytyyhän sen olla hyvä kun siitä kerran maksoin". Koettujen hyötyjen/vaikutusten top 3 on:  1. Tukee lihasta (70% käyttäjistä allekirjoittaa väitteen), 2. Vähentää lihasten kipeytymistä (58%) ja 3. Tehostaa verenkiertoa (58%). Aikalailla samanlaisia havaintoja olen itse tehnyt ja kavereilta kuullut.

Kertokaahan kommentteihin jos teillä on kompressiovaatteita, että mitä olette niistä mieltä. Kerro myös jos sinulle ei koskaan ikinä tule kaappiin moisia vetimiä ja miksi.

ps. En tee minkään merkin kanssa yhteistyötä ja tässä postauksessa puhutaan kompressiovaatteista yleisesti. Kuvat on valittu kolmen suurimman Suomessa toimivan valmistajan sivuilta.

Mitä uutta voi kahvakuulaohjaaja oppia kahvakuulailu koulutuksessa?

Kävin helatorstaina kikkailemassa Kuntocenterin hostaamassa Spartan Gearin kahvakuulailu ja kehonpainoharjoittelu kurssilla. Kouluttautuminen ja kurssit on kyllä niin tärkeitä tässä työssä! Pitää aina uudistua ja oppia lisää tai oppia osaamiansa asioita paremmin. Siksipä tänne suuntasin askeleeni riehumaan helatorstain kunniaksi.

Tässä vedetään muutakin kun pulkkaa ;)

Kun ajatellaan että olen vetänyt omia kahvakuulatunteja kohta neljä vuotta ja käynyt sitä ennen kahvakuulaohjaajan koulutuksen niin moni kysyisi mitä opittavaa minulla vielä on? Vastaus on paljon ja vähän päälle. Nyt keskityttiin kuulilla jonglooraamiseen ja erilaisiin heittoihin. Opin yhden uuden tavan viskoa kuulaa ja harjoittelin parempaa kontrollia jo osaamiini tekniikoihin. Äärimmäisen hyvä lopputulos ja kaiken sen rahan ja ajan arvoista. Kivaakin oli! :)

Pari tuntia kuulattiin ja vedettiin vetokelkkaa soralla pihalla. Alkulämppärit olivat kanssa ihan ihka uusia. Me ikäänkuin valssattiin parin kanssa ja koitettiin työntää tai vetää kaveria mukanamme haliotteessa. Vuorotellen oltiin vastahankaan ja aktiivisena osapuolena. Yllättävän nopeasti tuli lämmin ja samalla hihitytti harjoitteen koomisuus.

Tässä ehkä menossa se hämähäkki-kieputus-hässäkkä.

Ulkoharjoitteiden jälkeen pestiin kädet noin viidesti ja uskaltauduttiin eväiden syöntiin vaikka kynnen alla vielä jotain soraa taisi ollakin. Siirryttiin sisäliikunta osuuteen eli kehon painolla suoritettaviin harjoitteisiin. Opettelin hämähäkki kiertoja ja tekemään tehokkaasti X-hyppyjä. Jotain hyötyä taitaa olla tuosta tanssin tuomasta koordinaatiosta ja nopeudesta esim. hyppiä ristiin-auki erilaisina sarjoina kun olin joka kerran lähes ensimmäisenä valmis. Kunto ei olisi kyllä kestänyt kauhean pitkiä hyppysarjoja... Onneksi tämä pätkä oli nopeasti ohi!

Tämmöisiä vatsatreenejä gif-animaation muodossa

Harjoiteltiin lapapunnerruksia ja korjattiin kaveria. Oma pari oli PT ja ohjaushommia tekevä Marianne, joten tekniikasta huolehtiminen tuli hyvin luontaisesti. Tehtiin myös erilaisia vatsalihaskombinaatioita kaverin sylistä roikkumalla tai jaloista piinni kitämällä. Opin tässä kohtaa lähinnä kuinka luokattoman surkeassa kunnossa oma keskivartalon hallintani on. Töitä riittää kesäksi ja sen jälkeenkin reilusti. Tarttis varmaan siis tehdä jotain. Odotettavissa vatsalihastreeneistä erillistä postausta. Ajattelin meinaan tehdä niitä jatkossa hyvinkin erilailla kuin rutistuksin. Keskivartaloni tarvitsee lukkopuristusten sijaan jouhevaa, toiminnallista, voimaa.

Kurssilaiset treenaamassa flippejä eri suuntiin.

Kaiken sen käsien päällä vietetyn ajan jälkeen särki kyllä ranteita aika kovasti. Ja kyllä tuollainen neljän tunnin rupeama uuden opettelua ja fyysisesti hetkittäin rankkojakin harjoitteita sisältäen oli ihan riittävästi. Olo oli hieman kuumeinen jo kurssille mennessä ja perjantai menikin sitten lepäillessä, kun treenien ja orastavan flunssan oireita yritettiin kumota.

Kivaa oli, ja uusia juttuja opin. En kovin montaa, mutta yksikin riittäisi!

Likat lenkillä

Joskus pääsee ohjaajakollegojen kanssa rilluttelemaan ja minnekäs muualle kuin liikuntatapahtumaan. Käytiin tuulisen viiltävän lauantain kunniaksi käpsyttelemässä pitkin Pyynikin ja Pispalan mäkiä ja nautittiin omasta parhaasta seurastamme.

Easyfit Koivistonkylän tiimiä hymyilemässä tässä

Yhteisessä chatissä illalla kehuttiin kuinka kivaa oli porukalla ollut ja plänättiin Tough Viking, Extreme Run sekä Team challenge ja puolimaraton kisoja. Että eiköhän tästä pöhinästä jotain jatkohässäkkää synny. 

Pynsän munkkimyymälää kohden, mutta kuitenkin ohi :)

Vähän heikosti katseltiin esiintyjiä ja hieman entisaikojen loistosta olivat goodiebagit ja esittelypisteiden tarjonta köyhtyneet. Vaan seura oli mitä parhain ja auringon pilkahdellessa ei ollut järkyttävän kylmäkään. Herra Sillanpää kirmasi ihan vierestä matkallaan lavalle, mutta hitaina Hämäläisinä ei ehditty riistää mieheltä takkia päältä tai edes teinityttömäisesti kiljahdella ;)

Mäkiä oli kivuttavaksi, tässä ollaan jo melkein huipulla (tai niin luulin, puolet lisää kapuamista vielä jäljellä)

Täydellinen kahvi ja miten se tehdään?

Lupasin jatkoa jo ajat sitten Warrior Coffee postaukseeni. Visiitin aikana sain sekä maistella kahvia että osallistua sen tekemiseen. Sen täydellisen kupposen valmistamiseen. Sukujuhlille ei ehkä kannata 200 kahvikuppia värkkäillä näin, mutta periaatteet ovat samat ja mittoja noudattamalla homma voipi lähteä ihan erilaiseen lentoon. Puhtaat välineet ja laadukkaat tarjoiluastiat kehiin ja avot. Ehkä se perus juhlamokkakin maistuisi paremmalle? Ja toisaalta, ei se ihan hillittömästi voi maksaa että kahvin laatuun panostaa yhden tapahtuman verran. Hankkii mainetta parhaimpien sukukekkereiden järjestäjänä? Jutun lopusta voit noukkia käyttöön alennuskoodin laadukkaan kahvin verkkokauppaan.

1. Ensin mitataan pavut, tarkkaan! Yksi kupillinen vaatii noin 12-13 grammaa papuja. Litraan kahvia menee vastaavasti noin 60-63 grammaa kahvia.

Keittövaaka käytössä

2. Kun papuja jauhetaan tulee kahvimyllyn olla hyvä. Jos tällainen kuvassa näkyvä mylly tuntuu hieman haastavalta sijoittaa kotikeittiöön, Riku suosittelee Wilfan WSCG-2 mallia, joka esim. Gigantin sivuilla näyttäisi olevan noin 100e mylly. Jauhamisen jälkeen punnataan taas määrä, että se on oikein.

Kunnon kahvimyllyssä voi säätää jauhatusta. Espressolle todella hieno jauhatus, suodatinkahville "keskikarkeutta" ja esim. French pressille tai pannukahville karkeampaa. Kotona voi testailla kahvimyllyllä erilaisia säätöjä ja löytää parhaan mahdollisen omaan suuhun ja tarkoitukseen.

Kahvilan myllyllä on kokoa.

3. Aseta suodatinpussi suppiloon ja suppilo kahvikannun päälle joka on asetettu vaakan päälle (ja taarattu). Voit kostuttaa suodatinpaperin estääksesi paperin makua ja varmistaaksesi hyvän suodatuksen. Samalla lämpiää kivasti kahvikannu kun siellä hetken seisottaa lämmintä vettä.

Suodatinpussin voi etukäteen kastella myös perinteisessä kahvinkeittimessä.

4. Kun kahvia sitten lähdetään tekemään niin veden kuuluu olla sopivan lämpöistä, noin 95 asteista. Huomioikaa että se juuri kiehahtanut vesi on liian kuumaa ja reilusti seissyt taas liian kylmää.

Vaikka sillä ei ole väliä lopputuloksen kannalta miltä kannu näyttää, niin tämä kaatoastia vedelle oli aika herkku.

5. Pyörittävällä liikkeellä kaadetaan purut märäksi ja annetaan homman seistä hetken. Kahvin suodattumisen tulisi ottaa aikaa noin 3-5min per pari kupillista, joten häitäillä ei hommassa kannata. Jos pavut on jauhettu liian karkeaksi kahvi uuttuu "liian nopeasti" ja voi jäädä laimeaksi. Hienommalla jauhatukseksella kahvia tarvitaan suhteessa vähemmän, kun se ehtii uuttua kauemmin.

Pyörivä liike, kuin Karate Kidillä konsanaan.

6. Kun sopiva määrä vettä on sitten kannussa ja suodattuminen on tapahtunut pitäisi kahvin edelleen olla noin 70 asteista. Nautitaan välittömästi kun lämpötila on vielä sopiva, niinkuin minkä tahansa tuoretuotteen kohdalla. 95 asteinen neste kuitenkin hetken suodatuksen jälkeenkin saa jäähtyä haluttuun 70 asteeseen.

Valmiin kahvin lämpötila.

The perfect cups of fresh made coffee

Jos tuntuu että haluat lisätä kahviisi maitoa, suosittelen että lämmität sen ensin. Näin maito ei laske kahvin lämpötilaa liiaksi. Jos käytät kasvipohjaisia maitoja, eli vaikka soija- tai kookosmaitoa laita maito kupin pohjalle ensin ja kaada kahvi päälle. Ei leikkaannu maito niin helposti kökkäreiseksi.

Täydellisestä kahvista voi toki rakentaa Rikun termeillä Voimakahvia eli meikäläisenkin testaamaa "bullet proof" voikahvia. Ideana sekoittaa kahvijuomaan vahvasti vispaten suolatonta voita ja MCT öljyä tai kookosöljyä. Aluksi teelusikallinen voita kahvista voi tuntua ajatuksena etovalta, mutta on yllättävän café latten oloista juotavaa ja siis hirmuisen hyvää. Kanelia tai vaikka kardemummaa ripsauttamalla saa ihan erilaisia makuelämyksiä.

Tätä kahvia meikäläiselläkin on kotona. On hyvää!

Myös kylmät kahvijuomat ovat tehneet tuloaan Suomeen. Lämpötilat ulkona kesälläkin vaativat lämmintä kahvia, mutta hetkittäin virkistävä jääkahvi voi tuntua hyvältäkin. Täydellisen kahvikupposen kääntää jääkahviksi sheikkaamalla sitä jääpalojen kera. Koska jääpaloista irtoaa sheikatessa hiukan vettä kahviin, voi alkuperäisen kahvijuoman tehdä hieman tujummalla kaavalla. Valmiina myytävät jääkahvit on yleensä hyvin sokeroitu ja puolet koostumuksesta on maitoa, mutta testaa kunnon kahvin kanssa kuinka paljon makeutusta ja valkaisua oikeasti tarvitset. Voit yllättyä, kun marketkahvin kitkeryyttä ei tarvitse peittää muilla mauilla.

Kahvilamiljöö toiminnassa ihan vieressä ja kahvin ammattilainen toimissa

Jos tahdot shopata Warrior coffeen tuotteita se onnistuu täältä: http://warriorcoffee.com/
Kannattaa tilata paikan uutiskirje, ja tarjoukset eivät vilahtele ohi.

Toukokuun loppuun (31.5.2015 saakka) on voimassa alennuskoodi blogin lukijoille, jolla saat -15% kaikista tuotteista. Kirjoita checkoutin yhteydessä koodi "MOVEME" ja alennus lasketaan loppusummaan automaattisesti.

Hyvää "Älä laihduta" päivää!

Tänään vietetään kansainvälistä "Älä laihduta" päivää. Tarkoituksena ei varsinaisesti ole laihduttamisen kieltäminen vaan yleisesti oman kehonkuvansa hyväksyminen. Tai näin minä sen olen ymmärtänyt. Ja oman kehon hyväksymisestä lähtee hyvinvointi. Pään sisällä täytyy olla hommat kunnossa, jotta homma toimii.

Olen tehnyt paljon valmennustyötä painonpudotukseen tähtäävien asiakkaiden kanssa. Lähes kaikkien kanssa käymme keskustelun siitä mitä painon putoaminen merkitsisi muutakin kuin pudonnutta vaatekokoa ja kohentunutta ulkomuotoa. Monen kanssa keskustelen myös siitä miten he kokevat itsensä ennen projektiin ryhtymistä. Moni pitää itseään laiskana ja epäonnistujana. Kun ei ole yksin pystynyt kieltäytymään herkuista ja vetämään tappotreenejä useita viikkoja putkeen. Usealle tulee yllätyksenä ettei kieltäytyminen ja rääkkääminen ole niitä aseita joilla painoa terveesti tiputetaan.

Jos ihminen stressaa syömisistään ja sättii itseään niistä lipsuessaan hän aiheuttaa keholle tarpeetonta stressiä. Jos ihminen käy rankaisemassa lipsumisista itseään juoksulenkillä jonka jälkeen voimat riittävät nippa nappa vaatteiden purkamiseen päältä pois hän aiheuttaa keholleen tarpeetonta stressiä. Hän vastaavasti petaa itselleen huonon olon, särkevät lihakset ja miinusmerkkisen treenimotivaation seuraavaan päivään. Tällä yhteenlasketulla stressillä hän automaattisesti myös jumauttaa aineenvaihduntansa ja voi aiheuttaa jopa pidempiaikaisia vaurioita hormonitoimintaansa. Tuloksia ei synny ja stressi vain lisääntyy.

Jos taas ihminen ottaisi homman siltä kannalta että alkaisi syödä kuten terveellistä on ja muuttaisi asioita yksi homma kerrallaan, hän voisi joskus jopa onnistua. Onnistuminen ruokkisi hyvää mieltä, jota uudistunut ruokavaliokin tukisi. Arjessa jaksaminen kasvaisi ja rauhallinen sekä itselle mieleinen liikunta tulisi osaksi arkea kuin itsestään. Liikunta vahvistaisi lihaksia ja muokkaisi kehoa ryhdikkäämmäksi ja ihoa kirkkaammaksi. Ulkopuolelta tulisi kehuja elinvoimaisesta ulkomuodosta ja kiloilla ei olisi enää niin kovasti väliä.

Negatiivisista ajatuksista, itsensä haukkumisesta ja kilojen surkuttelusta ei ole hyötyä hyvinvoinnin lisäämisessä. Dieettaaminen voi olla myös ruokavalion pysyvä muutos. Sen ei tarvitse olla hetkellinen nälkäkuuri höystettynä rääkkitreeneillä. Se voi olla hyvää, värikästä ja vaihtelevaa ruokaa josta tulee hyvä olla pitkäksi aikaa.

ps. Firstbeat mittauksissa olen harjoitellessani huomannut että jos asiakas ei palaudu riittävästi (=stressi on kovaa ja treenikin) niin paino ei kertakaikkiaan tipu vaikka mitä tehtäisiin. Suosittelen mittaamaan omat stressitasot tai pitämään päivän tekemisistään ja fiiliksistään päiväkirjaa. Syy paikallaan junnaavaan painoon voikin olla siinä mitä ajattelet, ei siinä mitä syöt. Mittauksista voit pyytää tarjousta minulta taina@moveme.fi