Liikunta- ja kulttuurisetelit käyvät MoveMe:lle!

Heippatirallaa ihanaiset lukijat! Tämä uutuus on ollut totta jo hetken aikaa, mutten ole muistanut aiheesta toreilla ja turuilla huudella. Yritykseni MoveMe vastaanottaa Smartumin liikunta- ja kulttuuriseteleitä sekä myöskin Smartum-saldoa! Eli nyt käteisen sijasta, sen lisäksi tai muuten vaan voi käyttää työnantajan tarjoamaa hyvinvointitukea myös PT-palveluihin.

Sekä liikunta- että kulttuurisetelit käyvät!

Niille, jotka eivät ole asiaan ennemmin törmänneet, tiiviisti lisätietoja Smartumin sivuilta.Pähkinänkuoressa homma menee niin, että työnantaja voi verovapaasti tukea työntekijöidensä hyvinvointia ja tarjota edun esimerkiksi liikuntaseteleinä. Näitä saa verotta tarjota muutamalla satasella vuodessa, ja summan ylittyessä edusta tulee verotettava etuus. 

Ota tämä liikuttavan hyvä etuus käyttöösi ja soittele tai sähköpostittele minulle. Keksitään seteleille varmasti hyödyllistä käyttöä yhdessä. Tästä hyötyvät kaikki, perhe, työnantaja ja sinä itse! Ei siis kannata jäädä sohvalle makoilemaan :)

Viimeiset hetket osallistua kisaan ja voittaa Gymstick!

Heippa rakkaat lukijat ja visiteerauksia tekevät ihmiset. Nyt on niin, että on tullut viimeiset hetket osallistua kisaan ja voittaa omakseen Gymstick! Toimi siis seuraavasti:

1. Kirjaudu lukijaksi blogiini julkisesti
2. Jää odottamaan palkinnon arvontaa 31.5 kääntyessä iltaan

Yksinkertaista, eikö totta?

"Liikunta auttaa vaivoihin, mutta niiden hoitoon on myös lääke...."

Kuinka useasti olette kuulleet telkkarimainoksesta tuon lauseen? Niin minäkin, ihan liian usein. Mielestäni liikuntakin on lääke. Lääkkeenä se on paras kaikista muista siksi, että se korjaa vaivan syyn ei vain lievitä oireita. Vai kuka oikeasti väittää, että laskimotukkotulehdukset korjaantuvat voiteella, kuukautiskivut poistuvat särkylääkkeellä, niskavaivat helpottuvat pysyvästi kipugeelillä ja vatsavaivoja ei enää tule kun syö maitohappobakteereita?

Mielestäni on hämmentävää kuinka nykymaailmassa on helppo ajatella, että jokaiseen asiaan on lääke. Otan pillerin ja asia on kunnossa. Olen törmännyt useaan lääkäriin, joille selkäkipujeni lähteen selvittäminen ei ollut tärkeää. Heitä kiinnosti olenko työkuntoinen ("Tarviitko saikkua?") ja mitä särkylääkkeitä olen tottunut käyttämään ja ottaisinko päälle vielä reseptin relaksantteja. Ei pohdiskelua siitä istunko paljon, onko minulla joku asentovirhe kun asia toistuu aina tasaisin väliajoin eikä halaistua sanaa fysioterapeutista tms. muusta avusta. Olisi ollut helppoa luovuttaa ja antaa asian olla. Ottaa se pari saikkupäivää per 2kk ja napsia silloin kourallinen erivärisiä ja kokoisia pillereitä. Ette ehkä ole yllättyneitä kun valitsin toisin? :)

Teippausopastusta kirjasta "Käytännön lihashuolto" (VK-kustannus)

Mielestäni tässä maassa pitäisi panostaa julkisessa terveydenhuollossa, työterveydessä ja erinäisissä hoitolaitoksissa liikkeeseen, hyvään ravintoon ja kehon kunnioittamiseen. Liikunta korjaa mieltä ja kehoa. Liikkuva ihminen syö monesti paremmin ja laadukkaammin kuin istumiseen/makaamiseen keskittyvä. Kehon kunnioittamisella tarkoitan sitä, että kuunnellaan kehoa ja sen viestejä sekä uskotaan niitä.

Vanhainkodeista kuuluu kummia kun kerrotaan, että vanhukset vain makaavat sängyissään eikä ruokakaan maita. Lääkkeenä parhaiten on huomattu toimivan lääkekombon vähentäminen, vapaaehtoiset ulkoiluttajat, sosiaalisuus, huolenpito, välittäminen... En minäkään taitaisi jaksaa syödä, liikkua tai hymyillä jos tarjolla olisi vain valkoiset "yksiön" seinät ja kiireinen (ja ehkä kiireessä kireä...) hoitohenkilökunta pumppaamassa minuun lääkkeitä. Toivon niin paljon, että asiat saataisiin kuntoon ja homma toimimaan.

Lapsille opetetaan harrastuksissa liikkumista. Olen itsekin pitänyt useita vuosia temppujumppaa 3-4-vuotiaille ja lasten hip hoppia 5-7-vuotiaille. Vauhtia on paljon, into on piukassa ja hymy herkässä. Vaan sitten tulee koulu, joka käyttää paljon aikaa ja energiaa siihen että tuo lapsuuden into ja kupliva riemu saadaan kahlittua muotoon, jossa lapsi istuu suurimman osan päivästä. Tiedätte itsekin mitä siitä seuraa jos 15 lasta lähtee kesken matikan tunnin hyppimään ympäri luokkaa... Mutta silti toivoisin, että lapsen luontaista tarvetta liikkua ei tarvitsisi kahlita.

Ulkoleikkejä lapsille kirjasta "Kehittyvä ja onnellinen lapsi" (Dorothy Einon)

Minulla on pedagogiset opinnot suoritettuna, ja olen siis pätevä aineenopettaja. En voisi koskaan mennä kouluun opettamaan varmaan muuta kuin liikuntaa, tai sitten ympäri luokkaa steppaavasta ja erilaisia "toiminnallisia opetuskokeiluja" harrastavasta opesta saisi ison hauskuutuksen vuosittaiseen abishowhun.

Toiminnallisia lämmittelyliikkeitä kirjasta "Käytännön lihashuolto" (VK-kustannus)

Töissä en ole toistaiseksi uskaltautunut isommin ehdottelemaan varvashippaa kesken palaverien tai kutsumaan pukumiehiä kanssani kiertämään vaikka lähestä puistoa ja keskustelemaan käytettävyysasioista. Pitäisi varmaan uskaltaa olla esimerkkinä ja pistää rohkeasti itsensä likoon. Tai sitten siirtyä täysin yksityisyrittäjäksi ja tarjota pukumiehille hyvinvoinnin vartteja, puolituntisia tai kokonaisia päiviä osaksi normaalia työrytmiä.

Otetaanko tavoitteeksi kaikki seuraavan vuoden aikana järjestää yksi palaveri ulkona liikkuen tai rohkeasti yrittää ehdottaa varvashippaa kesken puuduttavan kokouksen?

Kesäkuntoon loppuiäksi - viimeinen rutistus!

Noniin kesäkuntoon loppuiäksi projektilaiset huomio! Seuraa viimeiseen rutistukseen tähtäävä ohjelman julistus.

Urheilua tulet harrastamaan vähintään heinäkuuhun asti seuraavasti:

• 2-3x /vko koko vartalon kuntosaliohjelma
• 3x /vko venyttelyä ja kehonhuoltoa
• 3x /vko aerobista kuntoa kehittävää liikuntaa, vaihdellen pitkäkestoisia ja matalatehoisia harjoitteita intervallitreeneihin

Kuntosaliohjelma on seuraavanlainen:

• Lämmittely 10-15min (kahvakuula, juoksumatto, crossari, tms.)
• Askelkyykky käsipainojen kera 3x12/jalka
• Penkkipunnerrus TAI Peck deck 3x15
• Ylätaljaveto rinnalle leveällä otteella 3x15
• Hauiskääntö käsipainoilla 2x15
• Dippi penkin reunalta 2x15
• Selän ojennus rullaten selkäpenkissä 3x15
• Vatsarutistukset jumppapallolla 3x15
• Vatsalankku/ Hoover 2x maksimiaika
• Jälkijäähdyttely 10min

Palautukset sarjojen välillä 30-60sek. ja liikettä vaihtaessa mahdollisimman nopeasti seuraavaan liikkeeseen. Venyttele nopeilla (n.10s./ lihas) venytyksillä lihakset takaisin lepopituuteen ja ota kotona/ suihkun jälkeen pidempiä venytyksiä (n.30s./ lihas).

Aerobiset harjoitukset sijoitellaan niin, että kuntosalitreenin kanssa voi tehdä harjoituksen samana päivänä, mutta kuntosalitreeniä ei saa tehdä perättäisinä päivinä. Varmista, että viikkoon tulee kaksi lepopäivää, jolloin voit maksimissaan tehdä kehonhuoltoa (venyttely, hieronta, kevyt kävely ja muu arkiliikunta).

Aerobiset harjoitukset keskitetään peruskestävyyden puolelle, eli 60-70% maksimisykkeestä. Maksimisykkeesi voit laskea kaavalla 220-ikä = maksimisyke. Intervalleissa syke voi nousta vauhtikestävyysalueelle ja sen ylikin anaerobisen kynnyksen yli. Viikkoon mahtuu yksi tiukempi treeni, jossa sykkeet saavat olla vauhtikestävyysalueella pääosin. Jakosuhde on kuitenkin vähintään niin, että yhtä VK treeniä vastaa kaksi PK treeniä ja vino pino arkiliikuntaa ja aktiivisuutta. Muista koittaa pitkiä ja leppoisia sunnuntaikävelyitä. Luonto on niin kaunis, että siitä kannattaa nauttia kerralla pidempäänkin :)

Ruokavalio menee askeettiseksi, mutta terveelliseksi ilman mutinoita. Kerran viikossa on herkkupäivä, muuten syöt kiltisti sen mitä kulloinkin lautaselle kuuluu. Ruokailujen välit eivät saisi ylittää neljää tuntia, eivätkä alittaa kahta. Koosta päivittäinen ruoka seuraavasti:

Aamiainen
Aamupuuro, jossa valitsemaasi puurohiutaletta ja leseitä 1rkl
Lisäksi maitoa tai mehukeittoa ja raejuustoa 50g
Pakastelokeron niin suodessa käytä marjoja 1/2-1dl verran ja laita puuroon mehukeiton sijaan maitoa

Lounas
Lihaa/Kalaa/Kasvispohjaista proteiinia noin pelikorttipaketin verran (n.100-130g)
Kypsennettyä kasvislisäkettä reilusti (n.200-400g)
Salaattipöydän antimia puolet lautasesta ja päälle 1-2rkl öljypohjaista salaatinkastiketta. Hyödynnä siemeniä ja muita kuitulisiä jos niitä on tarjolla
Ruokajuomaksi lasi vettä ja maitoa

Iltapäivän välipala
Purkki maitorahkaa
Sekaan marjoja 1-2dl tai pilttipurkki tai HeVi-shot (tai vastaava)

Päivällinen
Kuten lounaalla, mutta voit tarvittaessa/halutessasi syödä myös jotain perinteisempää lisäkettä kuten pastaa, riisiä, perunaa
Jälkiruuaksi hedelmä

Iltapala
Paista kaksi kananmunaa tilkassa öljyä (n.1-2tl)
Ruisleipää 1-2 viipaletta, margariinia päälle sipaisu
Leipien päälle kalkkuna/ broileri fileeleikkelettä n.40g

Koko ajan hörppäilet vettä, jotta lepopäivänäkin sitä kuluu pari litraa juoden (loppu neste tulee ruuasta). Ekat pari päivää pissattaa, mutta nou hätä, elimistö tottuu. Herkkupäivänä varaa kohtuullinen määrä jotain hyvää herkkua, jonka syöt nautiskellen ja täysin sille herkulle antautuen. Ei siis hotkita jotain epämääräistä pizzaa katsomalla samalla telkkaria... Nautitaan ja tehdään se hyvällä omallatunnolla ja asiaan kuuluvin rituaalein höystettynä. :D

Huolehdit levosta, ja nukut riittävästi joka yö. Jätät töistä stressaamisen vähemmälle ja laihdut nopeammin kun elimistössä ei pyöri turhaa kortikoli-hormoonia aiheuttamassa turvotusta. Lepo on tärkeää myös kunnon kehittymisen kannalta. Itseasiassa se on tärkein osa-alue koko projektista!

Ole mukana, ole voittaja. Niinkuin tämäkin pipopää ;)

Nyt vaan tsemppiä, ja vieno toive. Kirjatkaa kommentteihin ylös lähtöpaino, vyötärön ja lantion ympärys sekä tsemppaava tervehdys kanssakuntoilijoille. Jos/kun saadaan porukkaa kasaan niin lupaan tehdä viikottaisen postauksen omasta edistymisestäni, ja te voitte osallistua riemuun kommentoimalla paljonko teistä on lähtenyt senttejä sekä kiloja. Jaettu ilo on isompi ilo!

Tanssinäytöksen huumaa

Koko shown oma suosikkiryhmäni vaatetuksen perusteella, teatteritanssi 1

Tanssikouluni kevätnäytösten aika on jälleen täällä! Omani oli eilen, ja tässä hieman fiiliksiä sieltä. Joku tuossa mainitsikin, että "Vieläkö sä siellä esiinnyt?!?! Sähän olet ollut siellä vaikka kuinka ja kauan!". Niinpä! Tanssi ei ihan noin vain lakkaa viehättämästä ja esiintyminen on mukavaa.

Bollywoodin loistetta, esittäjinä show 2 ryhmä

 
Tänä vuonna tanssikoulullani on kolme näytöstä, joista tähän versioon oli laitettu "aikuiset" eli yli 16-vuotiaat. Tänään on vuorossa kisaryhmien näytös ja lasten ryhmät kahdessa eri näytöksessä. Toki aina mukana on muutama esitys ristiin toisten esityksistä, jotta katsoja näkee vähän muutakin kuin valitsemansa luokan esityksiä.

Contemporary jazz 1-ryhmä

Tanssiesityksiä on harjoiteltu ja luotu vähintään tammikuusta ja sitten ne ovat ohitse muutamassa ohi vilahtavassa minuutissa. Tavallaan harmi, mutta kuuluu oppilasnäytösten kanssa asiaan. Esiintymispaikalla on ensin kenraali, jossa testataan lavapaikat ja asut tehden koregrafia kertaalleen läpi. Useasti tanssit ovat sellaisessa putkessa, että ne joilla on monta tanssia eivät ehdi vaihtaa välissä vaatteita (ks. kuva). Tämä johtaa jännän näköisiin esityksiin kun yksi tanssii alkkareissa ja toinen täydessä tällingissä :)

kenraaleissa neljää eri asustusta: oikeaa, melkein oikeaa ja kahta eri edellistä tai seuraavaa tanssia edustavaa pukua :)

Samasta tanssista toinen kohta. Show-ryhmä kyseessä.

Ja vielä yksi kuva!

Itselläni oli kaksi esitystä ja perinteen mukaan munasin täydellisesti kenraalissa ja sitten jostain keräsin itseni näytökseen ja tanssin parhaat vedot tansseista. Katsomossa nauttimassa olivat äitini, tätini ja ihana ystäväni Katja. Katjan kanssa treffattiin nopeasti näytöksen jälkeen ja sain kiitoskukkasen!!! Ihanaa saada jotain niin kaunista, yllättävää ja ihanaa tuolta pulppuavan iloiselta ystävältäni. Äidiltä en saanut tänä vuonna leipää, mutta lämpimän halauksen ja onnittelut näytöksen jälkeen.

Teatteritanssiryhmämme soolo-esiintyjä piruetin pyörteissä

ps. Tapasin muutamia vanhempia jotka tiesivät tuossa SM-kisoissa nilkkansa teloneesta tytöstä. Järkytys oli toki ollut suuri koko joukkueelle, mutta nilkka on siis "vain" murtunut ja tulee kuntoon ajan kanssa.

Kiitoskukkanen!!!!

Voita Gymstick - loggaa lukijaksi

Ajattelin muistuttaa teitä ja teidän tuttujanne kisasta, johon ehtii osallistua 31.5 saakka. Arvon kaikkien julkisesti blogiani lukevien kesken hopeisen Gymstickin.

Aiheesta tarkemmin voit lukea täältä, mutta tässä ohjeet pähkinänkuoressa:

1. Katso blogin oikeaan reunaan ja etsi kohta "Lukijat"
2. Paina tämän otsikon alla olevaa "Lue"-painiketta
3. Valitse tili jolla kirjaudut (helpointa jos sinulla on gmail-tili) ja tarkista, että valinta on kohdassa "Lue julkisesti"
4. Valitse "Lue tätä blogia"-painike ja asia on kunnossa!

Tähän asti tulleita kysymyksiä ja niihin vastauksia:

• "Lue"-painiketta ei näy: Tarkasta onko evästeet/cookiet sallittu ja javascript päällä
• Olet jo blogin lukija, mitä kuuluu tehdä: Linkkaa kisa kavereille ja siirry jännittämään palkintoa (eli ei tarvitse tehdä mitään)

Performing Arts SM-kisat 2011 ja palauttelua ExtremeRunin jälkeen

Tähän päivään mahtui taas paljon kivaa ja kaunista. Käytiin katsomassa Performing Arts kisoja Barona Areenalla ja sitten ajelin suoraan mökille palauttavalle lenkille ja saunomaan. Keli on niin ihana ollut koko päivän, että tekisi mieli melkein itkeä! (Käsivarret ja posket ovat ExtremeRunin jäljiltä kärvähtäneet, ja se kyllä oikeasti vähän itkettää...)

Veden virtaa vai tanssijoita? Kas siinä pulma :)

Laadukasta kuvaamista... mutta jollain tasolla kiva kuva muodostelmasarjasta?

Aamulla aikaisin saattelimme Hannan matkaan kohden kisoja. Kello taisi olla jotain puoli seitsemän kun itse heräsin, Hanna oli ollut laittamassa hiuksia ja aamupalaa jo tovin. Sinnittelin seitsemään ja yritin saada lisää unta, jotta yhteen asti yöllä venähtänyt venyttelysessio hyvässä seurassa ei olisi johdattanut minua ojaan kun edessä oli pitkä ajomatka kotiin. Ihanan aamupuuron ja kahvin jälkeen oli edessä tavaroiden pakkausta ja valmistautuminen kisakatsomoon Liinan kanssa.

Omasta mielestäni aikuisten muodostelman numero uno! Ja tuloslistasta päätellen tuomaritkin tykkäs juuri tästä :)

Otimme "varaslähdön" ja ehdin nähdä kisojen ehdottoman kuninkuuslajin, eli aikuisten muodostelmat. Kyllä oli moni pusertanut  taas upeita esityksiä itsestään ja panostanut pukuihin valtavasti aikaa (ja varmaan myös rahaa!). Itsellä heräsi jälleen polttava kaipuu kisaamaan, vaikka päätin jo ajat sitten, että 30-vuotta täytettyäni luovuttaisin kisaamisen nuoremmilleni. Kuka tällaisia keinotekoisia raja-aitoja minulle asettaa? Minä itse! Ensi vuonna oma tanssikouluni järjestää kisat Tampereella. Josko vaikka yllättäisin itseni muiden lisäksi ja osallistuisin soloihin?!?!?! Se onkin ainut sarja joka kisauralla on jäänyt täysin koittamatta. Mitäköhän tästäkin hullusta ajatuksesta vielä seuraa?

Alkuun Tuhkimolla riitti hommia...

Tanssit olivat upeita, mutta nuorten muodostelmasarjassa yksi tanssija kaatui lavasteen päältä kahdesta metristä suoraan nilkalleen. Alta minuutin nilkka oli täysin pallolla ja koko jalka sininen. Voi luoja, että pelästyimme katsomossa. Tuli melkein itku kun katselimme tytön nopeaa kantamista ulos ensiapuun kuvattavaksi. Haluaisin toivoa, että kaikki on kunnossa ja tytön tanssiura ei ole ikuisesti ohi, mutta nilkassa on niin paljon luita, että pelottaa. Kaikki tsemppi lähtee kuitenkin täältä sinne, missä ikinä tämä tyttönen nyt onkaan.

Tuhkimo sai prinssin <3

Viimeisenä meidän katsomislistalla oli Productions sarja, jossa Hanna kisasi. Tämä on muutama vuosi takaperin mukaan otettu sarja, jossa rajoitteita ei ole paljoakaan (katso lisätietoja esim. täältä). Yläikärajaa (tai alaikärajaa) ei ole, vaan kaiken ikäiset kisaavat yhdessä. Lavalla täytyy olla yli "muodostelman" verran tanssijoita, eli vähintään 25. Ylärajaa tanssijoiden määrälle ei ole. Tämä tarkoittaa valtaisia ryhmäkoreografioita ja ihanaa sykettä ja säpinää.

Hannan ryhmä "kaikki yhes koos" :)

Hannan ryhmästä kaikki joraa!

Hanna kuului raidallisiin. Näistä kuvista EI ota selvää missä kukakin viipottaa :)

Tänä vuonna osallistujia oli kuusi ryhmää, joista yhdestä ilmoitettiin, etteivät he tule lavalle ollenkaan. Toivon kovin ettei syynä ollut loukkaantunut tanssija. Viisi ryhmää siis kisasi, ja TADAA: Hannan ryhmä sai SM-pronssia! Upea suoritus. Ilokseni huomasin SM-kultaa ottaneen ryhmän olevan tuttuni Enjan ohjaama RazzMatazz ryhmä Tampereelta. Onnitteluhali ja hurraa-huuto myös heille!

128 tanssijaa lavalla ja SM-kultaa.
ps. videokuvaajaa ei lasketa!

Lähdin ajelemaan kotia kohden ja matkalla mieheni soitteli ja sovittiin menevämme mökille Teiskoon. Ajoinkin siis kodin sijasta vähän pidemmälle ja perillä odotti joukko sukua ja mies juoksuvermeissä. Päätin laittaa kertaalleen pestyt ExtremeRun vaatteet päälle ja lähteä mukaan palauttelemaan jalkoja. Teki hyvää hölkkäillä hiljaisessa metsässä, ihan vähän vain. Päälle saunominen puusaunassa ja sitten kotiin.

Mökillä maisemaa

Oli ihana päivä! Kiitokset kaikille siihen osallistuneille. 

MAALISSA!!! Extreme Run koettu, homma hallussa

Maali ja lähtö on tuo sininen tuolla taustalla.

Noniin, HUH! Olen kastanut talviturkin. Siinä sivussa juoksentelin pitkin tiukkia mäkiä ja erinäisiä porrasjärjestelmiä, köysiratoja sekä laskettelin mahallani putkessa (koitin aluksi kontata, mutta nopeat liikkeet on näyttäviä). Eli Extreme Run on suoritettu, maaliin saavuttiin käsittääkseni ajalla 2 tuntia ja 20 minuuttia. Tarkat tulokset selvinnevät lähitulevaisuudessa kun sirujen tiedot ilmestyvät nettiin.

Oma nimi ja numero listasta. Tilanne vaatii keskittymistä!

Nimi listassa, kilpasarja, hihi! 

Voittava tiimi!!! Ainoat, oikeat, PersReenarit

Kisapaikalla, kisamielellä!!!

PersReenareiden ykköstiimi lähti matkaan Rouva Kuulasen residenssiltä ja ensimmäisenä säädettiin tietenkin kuvaussessiot. Liinalla oli teippaukset kunnossa (ks. kuva) ja me muut pyrittiin samaan lopputulokseen. Hannalla tiimin nimi oli oikein sijoiteltu (ks. kuva), oma tiimitunnus löytyi etureidestä. Tuomakselle lätkä sijoitettiin selkään, kuten Liinallekin. Tussit eivät olleet vedenkestäviä, joten Liinan ja minun tiimitunnukset hävisivät mutavellissä uintireissun jälkeen näkymättömiin.

Kaikki kuvaa!!! Kännykällä, kameralla, millä vaan!!!

Liinan teippaukset on kunnossa

Hannalla on tiimin lätkät kunnossa ja OIKEIN sijoiteltu

Kanssamme kisasivat Spiderman, Batman ja Rydman, Smurffilauma, Kaasunaamarijengi ja kirjava lauma erinäisiä kissaeläimiä, lehmiä ja hameisiin pukeutuneita miehiä.

Juoksun jälkeen: Väsynyt, mutta onnellinen

Tiukkaakin tiukemmaksi osoittautuivat virallisten esteiden sijaan pururadan tiukat mäet. Juosten ei ihan jaksanut, ja kävellen olin kovin hidas. Kengät olivat täynnä vettä, lannoitusrakeita, mutaa, purua ja varmaan hikeäkin :) Hyvin meni, kaikin puolin! Ei mitään huippuvauhtia, mutta niin että maaliin päästiin eikä kukaan tehnyt kuolemaa.

Urhoollisuusmitali!!!!

Olen niin fiiliksissä nyt, että pakko antaa kuvien (ja kuvatekstien) puhua puolestaan. Tämän selvempää tekstiä ei nyt synny enempää :)

Extreme Run - tankkaus, pakkaus, gogogo!

Nyt ei voi enää perääntyä, eikä tehdä mitään muuta kuin nukkua, ajaa kisapaikalle ja sitten tehdä suoritus. Extreme Run on täällä ja noin 12 tunnin kuluttua tapahtuman sloganin mukaan tanner tömisee ja aitaa kaatuu!

PersReenareiden upea joukkue odottaa ja kaikki mitä minulta puuttuu on ihana PT4YOU pipo!!! Aivan paniikinomaisia etsintöjä on jo suoritettu, mutta pipo piilottelee. Ehkä se löytyy aamuun mennessä. Pipoa tärkeämpää lienee se, että painun jo vihdoin nukkumaan :)

Toivottakaa onnea meille ja me toivotamme onnea kaikille muille.

ps. Käy tsekkaamassa rata tapahtuman sivuilta tästä linkistä.

Lisenssejä, todistuksia, takeita osaamisesta

Kaikki lisenssit ja todistukset kivassa kasassa

Viime viikolla kolahti postiluukusta viimeinenkin todistus, jota on odoteltu. Olen nykyisin hyvinvointivalmentaja, kuntosalivalmentaja, ravinto-ohjaaja, personal trainer ja kahvakuulaohjaaja. Vaikuttava saavutus, vaikka itse sanonkin. Hyvinvointiini liittyy vahvasti se, että tiedän mitä olen tekemässä ja tiedän sen niin hyvin, että voin jakaa osaamistani myös muille.

Hyvinvointivalmentajasta kaikki alkoi... vai alkoiko sittenkään? Lue juttu loppuun asti :)

Kahvakuulaohjaajan lisenssi päättää toistaiseksi koulutusputkeni, mutta jatkoa taitaa seurata.

Pari sanaa koulutuksen tärkeydestä ja siitä mitä itse huomioisin kun palkkaisin hyvinvoinnin ammattilaista omaksi avukseni. Personal trainer on suojaamaton nimike, niin on ravinto-ohjaajakin, myös kuntosalivalmentajaksi voi kuka tahansa kutsua itseänsä. Jos haluat palkata ammattilaisen, palkkaa sellainen joka voi joko todistaa useamman vuoden vahvan kokemuksen tai näyttää sinulle arvostetun koulutuslaitoksen todistuksen tai lisenssin. Arvostettu koulutus tarkoittaa usein myös sitä, että kouluttava taho valvoo kouluttamiensa asiantuntijoiden toimintaa, toimii avoimesti ja kertoo riittävästi koulutusohjelmiensa sisällöstä.

Kuntosalivalmentaja tietää mitä tekee ja osaa varioida lennosta liikkeen vaikka mille lihakselle!

Muutamalla luennolla ei tehdä kenestäkään ammattilaista. Kouluttautuminen vaatii jokaiselta, myös pitkään harrastaneilta, panostamista, aikaa ja yritystä. Käytännön harjoittelu on todella tärkeää teoriaopintojen lisäksi. En olisi koskaan oppinut puoliakaan siitä mitä nyt osaan ja tiedän, jos opinnot eivät olisi sisältäneet harjoitusasiakkuutta ja osaamistani ei olisi varmistettu teoriakokeen lisäksi myös näyttökokeella.

Ravinto-ohjaaja on ammattilainen, joka pieksee ruokavaliosi kuntoon silkkihansikkain ja askel kerrallaan

Valitessani kouluttajaa vuosi sitten valitsin Trainer4You:n syystä. Tärkein kriteeri ei ollut hinta, vaan se miltä koulutuksen järjestävä taho tuntui. Trainer4You:lla oli tekemisen meininki, minun kanssani jaksettiin jutella puhelimessa rauhassa ja selvittää koulutusperusteita ja koukeroita. Sähköposteihin vastattiin välittömästi ja tuntui, että minut tahdotaan koulutukseen oppimaan itselleni uusi ammatti ja nostamaan koko Suomen hyvinvointia.

PT-koulutusputken huipentuma, PT lisenssi.

Eikä se kouluttautuminen tainnut tähän jäädä... Olen jo nyt ahminut useampia koulutuksessa vinkattuja ja kollegojen hyväksi havaitsemia kirjoja ja tilannut opiskelumateriaalia ravinto-ohjaamisen tueksi Terveysopisto Saluksesta. Functional Trainer opinnot siintävät mielessä ensi syksynä. Ja mikäs tässä on ollessa, kun mottoni on jo vuosia ollut: "Joka päivä haluan oppia jotain uutta, muuten olen henkisesti kuollut".

Vuonna -95 Leinojat otti MM-kultaa ja Taina suoritti Uimakandin todistuksen. Tästä se siis kaikki alkoi ;)

Tanssia, tanssia, tanssia, paniikki, tanssia!!!

Tänä vuonna itsellä ei ole esitystä Showtanssin SM-kisoissa, jotka ovat tulevana viikonloppuna. On vain ExtremeRun ja takaraivoon hiipivä paniikki oman tanssikoulun kevätnäytöksestä. Tänään oli yhden tanssin viimeiset treenit, jotka venytettiin kaksituntisiksi. Tästä huolimatta koitamme keskenämme varmistella osaamistamme sunnuntai-iltana.

"Tehtävänanto" eli selvitetään mitä tehdään ja missä järjestyksessä

Tähän asti viikko ennen Extreme Runia on sujunut ilman kaipuuta lenkkipolulle kun on ollut niin paljon muuta ajateltavaa. Tarkoitushan EI ole pilata hyvää juoksukuntoa juoksemalla energiansa loppuun ennen suoritusta vaan kerätä voimia, levätä ja venytellä kehoa kisakuntoon. Odotan kauhulla seuraavia kahta päivää ja olen alkanut kerätä niille hillittömän määrän muita askareita. En tiedä meneekö työhuoneen uudelleensisustus levosta, mutta sitä on luvassa huomenna. Kavereita ja pientä bisneksenhierontaa on luvassa perjantaina. Sitten lauantaina pamahtaa Extreme Run päälle.

Sunnuntaina käyn kannustamassa SM-kisoissa PT-kollegaani Hannaa ja muita tanssituttuja vuosien varrelta. On oikeastaan aika ihanaa päästä taas vain katsomaan kisoihin mitä muut ovat uurastaneet. Suosittelen lämpimästi myös lajia vähemmän tunteville, että käytte joskus katsomassa. Monet ryhmäkoreografiat ovat niin oivaltavia ja viimeisen päälle harjoiteltuja että katsoja voi vain huokailla ilosta.

Tanssin pyörteissä

Olen ottanut maanantai-illan tanssitreeneistä kuvia. Tänään ei ollut mitään saumaa kaivaa kameraa esiin, vaan keskittyä piti täysillä ja koko ajan. Silti tämänpäiväinen tanssi jäi vähän vielä ohueksi, ja treenit jatkuvat vielä sunnuntaina.

Soittelin tänään äidilleni, ja kyselin ehtiikö hän katsomaan minua näytökseen. Ja kyllähän minun äite tulee 30-vuotiasta tytärtään teinien seassa ihastelemaan! Se on kumma kuinka läheisten ihmisten kannustus on tärkeää vaikka rakastan tanssia niin, että esiintyisin mieluusti tyhjillekin seinille. Katsotaan tuoko äiti kiitoskukkaseksi leivän niinkuin opiskeluaikoinani oli tapana. Herätin peittelemätöntä kateutta ja ihastelua tanssikavereissa aikoinaan tämän perinteen vuoksi :)