Tekosyiden viikko ja luopumisen tuskaa

Tiedättekö niitä päiviä, jopa viikkoja, kun mikään ei tunnu oikein luistavan paitsi erinäisten tekosyiden keksiminen sille miksi ei voi liikkua ja syödä hyvin? Minulla on sellainen juuri nyt.

Päivätöiden piti alkaa reippaalla työmatkapyöräilyllä, jota jatketaan hamaan tulevaisuuteen asti. Mielessä siinteli jopa se, että verestäisin opiskeluaikaisia muistoja ja polkisin talvellakin. Arvatkaas kuinka monesti tähän keskiviikkoon asti olen mennyt pyörällä yhtään minnekään? Juu'u, pyöreät nolla kertaa. No tiistaina tuli työkeikka pääkaupunkiin asti, joten sallittakoot tuo lipsahdus autolla ;)

Ihan alkukesän fiiliksiä <3

Tarkoitus oli myös ryhtyä lisäämään hyötyliikuntaa. Konttori sijaitsee kolmannessa kerroksessa, ja olin ajatellut, että tästä lähin minä käytän vain portaita. Jokaisena aamuna olen löytänyt itseni hissistä ja miettinyt miksi ihmeessä. Lounaalle on sentään kävelty portaat mennen tullen.

Entäs ne maittavat välipalat, harkitut eväät tai vähintään päivällinen? Takana on yksi ravintolalounas (intialaista, nami!), suhteellisen viisas lohilounas työpaikan ruokalassa ja sitten se vähemmän viisas leivitetty ja täytetty seitileike tänään. Arvaatteko mitä päivälliseksi on ollut? Makkaraa! Olen varmaan seonnut... Tänään ja eilen tilanteen pelasti miehen kokkaama makaronilaatikko.

Fiiliksiä keskeltä kesää <3

Mutta miksi kirjoitan tätä? Siksi, että on mahdollista ryhdistäytyä. Ei ole pakko tyytyä siihen, että koko viikko menee ihan samanlaiseksi plörinäksi. Niinpä tänään päätin aamulla meneväni kuntosalille. En päässyt sängystä ylös ajoissa... Kamat otin silti mukaan ja päätin mennä töiden jälkeen heti. Mies soitti autoon ja ehdotti frisbee golffausta. Ajoin kotiin ja sitten yhdessä golffaamaan. Liikuntaa se on sekin! Pelikaveri ehdotti toista kierrosta ja oli tullut minun viimeinen hetkeni ryhdistäytyä. Kieltäydyin, jätin pojat pelaamaan ja menin itse kävellen kotiin ja siitä salikamojen kanssa salille. Lopputuloksena hyvä jalkatreeni.

Tuntuu, että konttorille paluu kesäloman jälkeen harmittaa tänä vuonna erilailla kuin aiemmin. Olen saamaton ja vähän epämääräisesti harmissani koko ajan. Luulen, että syy on kesän aikana tehdystä raskaasta "ei"-päätöksestä. En lähtenyt kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Tilaisuus oli mahtava, unelma, jotain mitä olen aina halunnut tehdä. Ehdin jo ajatella, että konttorille ei tarvitsisi enää palata muuten kuin jäähyväiskahville. Päätös oli silti pitkän ja vakaan harkinnan jälkeen "ei" ja olen täysin tuon päätöksen takana edelleen. Silti taitaa ottaa vielä hetken aikaa, että minä palaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen tämän pilvissä seikkailleen pääni kanssa. Siihen asti harjoitellaan rutiinia ja odotetaan että ilo seuraa perästä :)

ps. Loppuviikolla EN AIO LIPSUA! Portaita, pyöräilyä ja kuntosalia sekä ehkä jopa melomista on siis tiedossa. Ihanaa!!!