Kenraaliharjoituksissa jälleen kerran

Tähän ikään mennessä oltu yksissä sun toisissa kenraaliharjoituksissa. Tänään oli jälleen yhdet. Sitä ennen kävin kuitenkin yliopistoliikunnan ohjaajien palaverissa suunnittelemassa tulevaa ja kuulemassa palautetta edellisestä vuodesta. Hyvää seuraa ja hyviä juttuja. Tulevana syksynä korkeakouluopiskelijat voivat käydä ristiin eri kampusten liikuntatunneilla maksamatta siitä senttiäkään entistä enempää. Kyllä kelpaa!

Paikkojen asettelua

Kunnon taivutus

Kenraaleissa vallitsi jotenkin levoton meininki, kun päätanssijatarta tuurasi ystävämme Joaquin yhdessä sun toisessakin roolissa. Lisäksi Jokke tuuraili paria muutakin puuttuvaa jäsentä ja päätyi yllättäen kuristamaan meikäläistä yhdessä koreografiassa. Noh, kokeneen esiintyjän elkein ei hätää mitään ja eläytymään lapsekkaasti tilanteeseen! :D

Jos tahdot nähdä esim. kuvien esityksiä, olet tervetullut Hip Hop Housen aikuisten näytökseen torstaina klo:19.00 Sampolaan. Lippu kannattanee ostaa ajoissa, mutta oveltakin voi koittaa.

Golf kisoissa - elämäni ensimmäisissä

Viime kesän päätteeksi aloitettiin miehen kanssa golffaaminen ja suoritettiin molemmat green card. Alkukesästä olen käynyt hiukan rangella viuhtomassa ja pari kierrosta 9-reikäistä kenttää pelaamassa. Ja sitten suin surmin Ilves golf tapahtumaan. Tavoitteena voittaa itsensä ja mahdollisesti pelata edes yksi väylä hyvin.

Aloitustiimme näkymiä. Aika kaunista!

Tavoite toteutettu, eli viimeinen väylä par-tulokseen. Sitä edeltävät 17 väylää ihan miten sattui. Yleensä ihan kohtalaisilla lähestymislyönneillä ja sitten vimmatusti putaten. Myös toisinpäin homma sujui. Harvemmin sekä lähestyminen että puttailu onnistuivat yhtäaikaisesti, mutteivat toisaalta epäonnistuneetkaan. Kolmella väylällä ähräsin liian monta järvikymppiä tai pomputtelin palloa hiekkaesteessä luovuttamiseen asti. Pallo ylös ja matka jatkuu, eikä peliporukan peli hidastunut.

Tuonne tempaistiin, kukaan ei onnistunut järveen saakka, mutta lähelle :)

Mahtavia maisemia ja mukavia ihmisiä. Hetkittäin sateen ripsettä, mutta silti armottomat rusketusrajat hauiksissa ja poskissa tuulesta ahavoitunut punertava loiste. Oli jännittävää ja kivaa! Ehkä uskallan Pirkanmaan yrittäjien kisaan sittenkin?

Jawbone Up testissä - fiiliksiä reilun viikon käytön jälkeen

Se on vähän ammatin tuoma varjopuoli, että käytettävyysihminen törmää teknisten laitteiden kanssa ongelmiin. Minä olen onnistunut epäonnistumaan yksinkertaisen laitteen kanssa nyt pari kertaa ja kerron teille nyt ominaisuuksista joita en osannut käyttää tai jotka eivät toimineet niinkuin oletin.

Alkuun on silti sanottava, että onhan tämä hieno ja jännä vempele. Varsinkin unikäppyröiden seuraaminen kiehtoo minua suuresti ja päivittäin vaihtuvat personoidut viestit motivoivat. Ihmisiä myös kiinnostaa ja ihastuttaa nättiin ja helposti kannettavaan muotoon tehty aktiivisuusmittari. Selkeästi hyvä tuote, vaikka nyt hieman natisenkin pikkuvioista :)

Personoitu tsemppi- ja kehuviesti. Kyllä kelpaa olla hyvä nukkuja :)

Unimoodi ja power nap -toiminto

Kuten jo sanoin, tuottaa laite unikäppyröitä. Tuottaa, jos muistaa laittaa sen unimoodiin... Arvatkaas kuinka useasti tässä kymmenen päivän aikana olen osannut ja sittemmin muistanut laittaa homman oikeaan asetukseen? Ekoina öinä en osannut toimia ohjeen mukaan ja ranneke oli päivämoodissa yölläkin. Sittemmin ollaan menty vaihtelevalla menestyksellä ja kymmenestä yöstä tallentuneita on viisi.  Onneksi nukkumisen voi syöttää käsin jälkikäteen, mutta ohjelma ei osaa tämänkään jälken tulkita dataa nukkumiseksi. Harmillista.

Unistatistiikkaa

Unikäppyröistä selviää syvän ja kevyen unen määrät ja jaksottuminen yöhön. Lisäksi laite laskee mahdolliset heräämiset. Näistä voi juuri lukemani Hormonidieetti -kirjan mukaan päätellä mikä sisäelimistä prakaa, jos mikään. Jos herää esim. aina aamuyöstä viiden aikaan voi olla maksassa vikaa. Onneksi en todistettavasti heräile yöllä edes vessaan.

Power nap -toimintoa olen käyttänyt tasan kerran. Harvemmin sitä ihminen ehtiikään vedellä päikkäreitä. Tarkoituksella 30minuutin uniksi tarkoitettu jakso venähti itsellä tuntiin ja hyvin sekavaan iltapäivään. Ranneke ei vaan herättänyt. Tiedä sitten mitä munasin, mutta ei tullut herätystä ja energisoitunutta oloa. Jos joku osaa auttaa, niin kertokaa ihmeessä kommenttiosioon.

Ruokapäiväkirja

Applikaation kautta voi syöttää syömiään ruokia. Homma on jaettu kategorioittain ja jopa viivakoodilla voi hakea tietoja. Väitän, että Suomessa homma ei ihan näin hienosti pelaa, mutten toki testannut. Ruokien merkkaamiseen kannustetaan, koska ruualla on suunnattoman suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Silti erilaisten annosten merkkailu käsin kännykän näppäimistön kanssa on turhauttavan hidasta ja vaivalloista. Jää itsellä kyllä usein tekemättä. Sisäinen käyttöliittymäsuunnittelijani ei keksi kyllä kovin paljon helpompaa käyttöliittymää, että sinällään tässä on yritystä.

Päivittäinen aktiivisuus jaetaan hienosti aktiivisuudella poltettuihin kaloreihin ja perusaineenvaihdunnan polttamaan määrään. Jos ruokia merkkaa, näkyy näillä oma pylväs kaloreista, jota voi verrata viereiseen aktiivisuuspylvääseen. Jos pylväät ovat yhtä pitkät on homma hyvin hallussa, jos taas syö vähemmän kuin kuluttaa pitäisi laihtua. Suhteellisen selvää matikkaa ja hyvin havainnollistettu.

Fiilismerkinnät

Jokaiselle asialle voi antaa hymiöllä fiilismerkinnän. Mutta jostain kumman syystä unelle tai päivän askelille ei voi antaa kuin täysin ekstaasissa olevan hymiön tai uneliaan ja sekavan näköisen naamavärkin. On valittavissa kaksi ääripään kuvaa, eikä mitään siitä välistä. Kokonaiselle päivälle voi antaa reilusti paljon isommalla variaatiolla fiilishymiön. Ruokaa ja treeniä voi myös arvioida laajalla skaalalla.

Treenin tehomerkintä

Treeneistä kysytäänkin aina millä tasolla on liikuttu, ja valinnan voi tehdä hauskasti tikku-ukon kuvaa värittämällä. Jos ranneke on ollut treenissä mukana, näkee sen hetken askeleet kivasti tuon treenimerkinnän alla ja voi päätellä missä kohtaa esim. frisbee golf kierrosta on rämmitty eniten pusikossa :)

Vain osapäiväiset tilastot sekä fiilismerkintä

Iddle Alert

Ranneke tarjoaa mahdollisuuden laittaa itselleen inaktiivisuushälytyksiä. Eli kun vietän paikallani pari tuntia, alkaa ranneke väristä ja haluaa että lähden liikkumaan. Olen saanut hälyn aikaiseksi tasan kerran, eli en taida hirveän paljoa viettää persauksellani möllöttäen. Tämä on ehdottomasti kiitoksen arvoinen ominaisuus ja tämän antaisin mielelläni jokaiselle asiakkaalleni työpäivää sulostuttamaan. Tulisi ainakin liikuttua ja aktivoitua lannerangan aineenvaihduntaa! Miltäköhän Suomen tuki- ja liikuntaelinsairauksien tilastot näyttäisivät jos jokaisella olisi tällainen hälytin käytössä?

Vielä puolitoistaviikkoa testiä edessä. Jos haluat että testaan jotain tiettyä juttua rannekkeella vinkkaa siitä kommenteissa.

Taistelua hyötyliikunnan merkeissä

Tänään koitti vihdoin se hetki kun meikäläinen totesi, että rivitalomme yhteisvastuullisella hoidolla keikkuva pieni ruoholäntti on tarpeeksi villiintynyt voikukista ja mittaakin on kohta polveen saakka. Ongelma on se, etten saa vetäistyä taloyhtiön ruohonleikkuria käyntiin itsekseni ja miehellä on ehkä välilevynpullistuma alaselässä. Noh, rohkea rokan syö!

Haen ruohonleikkurin ja aloitan omasta kahden neliön pihastamme. Aikani nyhdettyäni mies hermostuu turhaan riuhtomiseen ja tulee nykäisemään laitteen käyntiin. Ei isompia irvistyksiä miehen kasvoilla, joten mahdollinen pullistuma ei tainnut vielä hermostua. Kun oma piha on ajeltu siirryn sen yhteisen läntin pariin ja siirtymän ajaksi sammutan koneen. Köh... ei viisasta, kun en saa sitä itse takaisin käyntiin. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Mies apuun ja leikkuri takaisin käyntiin.

En älyä laittaa vetoa päälle ja hetkittäin täysin laakana konetta työntäessä tuntuu siltä, ettei paahtavassa auringossa homma voi olla näin tuskaista. Mies pääsee yllättämään ja hipaisee selkää. Olen vetänyt korvanappeihin musan niin kovalle että se kuuluu leikkurin paukkeen yli, joten en todellakaan havaitse takaapäin lähestyvää avustavaa ritaria. Käsi irtoaa konetta käynnissä pitävältä vivulta kun hyppään kahden metrin loukan sivulle ja kiljaisen kauhusta.

Noh, siis mies halusi tulla laittamaan vedon päälle masiinaan, ettei tarvitse ihan niin polvillaan riipien nurmikkoa leikata :) Hän päätyy käynnistämään masiinan kolmatta kertaa ja osoittaa vivun paikan. Homma jatkuu, kunnes mies katoaa huulilta lukemani perusteella hakemaan autolla lisää kaasua grilliämme varten. Välittömästi kun auto katoaa kulman taakse sammuu ruohonleikkuri itsestään. Parit ärräpäät ja hillitöntä nyhtämistä. Leikkuri hytkyy ja heiluu vaan ei käynnisty. Soitto miehelle, neuvoksi käydä naapurista pyytämässä käynnistysapuja. Lompsin paikalle.

Naapurin mies tulee hymyillen käynnistämään moottoria. Ei malta viimevuodesta oppineena uskoa, etten kertakaikkiaan saa masiinaa käyntiin vaan tutkii että varmasti on bensaa ja ei ole kökköjä laitteen pohjassa jumissa. Nykäisee kertavedolla homman käyntiin ja sanoo, että hakee silppuriosan varastosta. Leikkelen aikani kunnes naapuri saapuu silppuriosan kanssa ja sammutan masiinan asennuksen ajaksi. Jostain kumman syystä tämän operaation päätyttyä koitan rykäistä laitetta käyntiin ja jo viidennellä rykäisyllä se lähtee puksuttamaan!!!

Ajan 20m pätkän ja kone sammuu. Vedän sitä kymmenisen kertaa ja se käynnistyy. Toistan tätä viitisen kertaa ja kiroilen kunnes oma mies saapuu takaisin. Kone sammuu taas. Tekee mieli itkeä. Mies tulee selvittämään tilannetta ja kaivaa kovia ruohopaakkuja koneen sisuksista. Yritän uudelleen ja sama meno vaan jatkuu Tutkitaan tarkemmin ja todetaan että koneen öljy höyryää... Päätetään estää lisävahingot ja antaa masiinan jäähtyä sekä kutsutaan jälleen apuun naapurin mies.

Entistä leveämmällä hymyllä varustettuna hän saapuu paikalle ja miehet setvivät keskenään tilannetta. Minä haen ohjekirjaa varastosta ja todetaan yhdessä ettei tajuta siitä mitään. Otetaan kuitenkin silppuriosa pois. Koneen jäähdyttyä se starttaa helposti ja pääsen ajelemaan sillä loppunurtsin suuremmitta ongelmitta. Todetaan että ehkä silppuriosa on jotenkin vääntynyt ja hinkkaa johonkin muuhun osaan ja aiheuttaa koneen kuumentumisen joka sitten stoppaa koneen ennen isompaa räjähdystä.

Nurtsi on ajettu, minä olen täysin ryytynyt, mutta voittaja. Bensa on loppu, mutta työnnän koneen naapurin pihaan niinkuin pyydetty. Osaa naapurin mies sen varmasti tankata, minä en uskalla. Parin tunnin treenin lopputuloksena noin 4000 askelta, 700kcal kulutusta, kesän ekat rusketusrajat ja mahdollisesti palanut jakauksenkohta päälaella. Ja ainiin! Leikattu nurmikko!!! Voittajan on helppo hymyillä :)

Pyöräilyn hyödyt

Pyöräilyn hyödyt te taidatte tietää? Hapenottokyky nousee, arkiaktiivisuus kohoaa ja lihaskunto kehittyy. Raitis ulkoilma huuhtelee keuhkoja ja bensaa säästyy eli luontokin kiittää. Vaan tärkeintä tuntuu itselle olevan seuraava asia; pyörän selästä näkee ihan eri maailman.

Polkupyöräilijälle sääntöjä

Aiemmin olen muistutellut teitä heijastimista, ja nyt haluan että pysytte turvassa pyörien päällä. Seuraavasta linkistä tiivistäen pari sääntöä ja lisäksi vahva kehoitus lukea koko teksti:
http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennes%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t

• Pyöräilijä saa jatkaa pyöräilyä pyörätien jatkeena olevalle suojatielle. Hänen pitää kuitenkin väistää autoja ja muuta moottoroitua liikennettä, mikäli ne ovat menossa suoraan eikä niillä ole väistämisvelvollisuudesta kertovia merkkejä kuten kärkikolmiota tai stop-merkkiä.

Kuva lainassa polupyoraily.net:stä

• Pyöräilijän tulee aina väistää kävelijöitä ja varmistaa että pyöräily on turvallista sekä itselle että muille. 

• Pyöräilijän tulee noudattaa pyörätiellä ollessaankin vallitsevaa nopeusrajoitusta. Jos tien kunto ei mahdollista lujaa ajoa, ei saa siirtyä pyörätieltä ajoradalle, vaan on laskettava nopeus tielle sopivaksi. Samaten muut tienkäyttäjät tulee huomioida, ja sovittaa vauhti näiden mukaan. 

Lopuksi vielä äitini tiivistys aiheesta:

"Auton alla ei ole väliä olitko oikeassa vai väärässä"

Pätee niin jalankulkuun, kuin pyöräilyyn. Eli säännöistä riippumatta järki mukana liikenteessä!

ps. Kilometrikisan joukkueella on eka sponssi, vielä mahdut mukaan MoveMe polkijoihin kirjoittamalla rekisteröintilomakkeeseen tunnisteen "MoveMe"

BodyPump ohjelma 86

Tänään tuli hetki, jolloin tämä tuore BodyPump ohjaaja pääsi ekaan jatkokoulutukseensa opettelemaan uutta ohjelmaa. Onneksi peruskurssin kavereista Gabriella tuli paikanpäälle kanssani yhdessä panikoimaan.

Ryhmä rämä

Päätettiin ottaa alkujännitykseen Gabriellan kanssa kuulumisten vaihto ja jäätelöt. Oltaisiin menty Tampereen jäätelötehtaan Gelateriaan, mutta se oli harmillisesti kiinni. Jos kuulette siellä jäätelötehtaan managementissa, niin vink vink, se on kesä nyt! Putiikki auki 24/7 tai ainakin lähes :) Päädyttiin jätskikikkarille Koskipuistoon ja nautittiin penkillä istuen auringosta ja jätskeistä.

Minulle paikka oli tuttu GoGo City. Johdatin kahden hengen joukkueemme pukkariin ja siirryttiin keräämään välineistöä saliin. GoGolla on Cityn toimipisteessään uudet Smart Barit käytössä. Homma alkoi pikaisella uusien liikkeiden esittelyllä teoriassa ja vähän toki myös käytännössä.

Ennen tuntia näkyvissä paljon porukkaa (kouluttaja keskellä) ja ei yhtään hikeä. Tilanne oli
täysin toinen ekan biisin jälkeen. KUUMA!!!

Uutuutena on chest fly eli vipunosto sivulta maaten. Tykkään teettää tuota asiakkailla salilla, koska siinä joutuu niin paljon enemmän käyttämään hallintaa ja rintalihasta, eikä voi puskea lisää vauhtia kropasta. Uuden systeemin painoilla tuo onnistuu hienosti, mutta valitettavasti vanhoilla yhden reiän painokiekoilla voi olla todella haastava liike. Homman voi siksi tehdä myös perinteisillä rintapunnerruksilla tangon avulla. Katsotaan mihin ratkaisuun päädyn omalla tunnilla.

Toinen tosi hauska uutuus on lantion nosto keskivartalobiisissä. Jos ei tuohon mennessä ole vielä keskivartalon takaosa ja etenkin pakarat pumpissa, niin vatsabiisin jälkeen on! Kiekko syliin, reisien päälle ja lantiota ylöspäin pumppailemaan selinmakuulta. 

Pari muutakin uutuutta on, mutta tulkaahan kokemaan ne tunnille. Minut ja kokonaan uuden ohjelman tapaa Leidistä tulevan viikon perjantaina klo:15.30-16.30. Tervetuloa!

Jawbone UP testiin

Nonni! Nyt on erilainen rannekoru hommattuna ja kolmen viikon testi on alkamassa. Ajattelin heti vilauttaa mitä "asentaminen" tai oikeastaan käyttöönotto vaati.

Siinä on Jawbone UP ja pari muuta sporttilaitetta hyllyssä

1. Ladataan appis storesta (ilmainen)
2. Tökätään Jawbone UP kiinni luuriin kun se sitä pyytää
3. Syötetään perustietoja (syntymävuosi, sukupuoli, paino ja pituus)
4. Pistetään laite ranteeseen ja elellään normaalisti
5. Muistetaan välillä päivittää dataa luuriin ja vaihdella yö ja päivätilojen välillä

Tässä hommasta muutama ruutukaappaus, josta voitte katsella miltä homma näyttää.

Jänniä juttuja huomenna

Pakko oli tulla välissä hehkuttamaan huomista. Jos joku olisi kysynyt pari vuotta takaperin mihin mittoihin tämä MoveMe homma venyy, en olisi kyllä uskonut. Olen niin innoissani kaikesta hauskasta ja uudesta!

Pääsen lanseeraamaan vasta painosta saapuneet kahvakuulakortit!

Huomenna aloitetaan aamukuulailulla CGI:n porukan kanssa ja matkaan tulee myös valokuvaaja. Hän kuvaa maahantuojan esitteeseen juomapulloja aidossa käyttötilanteessa. Mannekiineiksi tahdottiin ihan tavallisia tallaajia, ja niitähän siellä kahvakuulatunnilla käy! Ihanaa, että aitous kelpaa esitteeseen asti ja nimenomaan kahvakuulailua on haluttu hommassa käyttää. Jos ehdin ja saan luvan, niin taidan näpsäistä pari behind-the-scenes otosta teitä varten.

Kuva lainassa Varimportin webshopista

Kahvakuulailun jälkeen sain luvan käydä hakemassa testiin Jawbone UP laite Varimportista Hämeenkadulla. Kyseessä on laite joka mittaa päivittäistä aktiivisuutta ja unta. Ihan siis kaikkea. Mittaa ja arvioi, ja vääntää kivoja käppyröitä iPhonen kautta katsottaviksi. Tästä tulossa arvostelu ja toivonmukaan jokin etu teille blogin lukijoille. Katsotaan mitä saadaan kehiteltyä!

Hyötyliikuntaa pyöräilyn muodossa

Tässä on jo pari viikkoa taitettu matkaa pyörällä arkiaskareissa ja kerrytetty kilometrejä kilometrikisaan. Edelleen ehdit mukaan MoveMe:n joukkueeseen, ohjeita täältä. Yksinkertaisimmillaan menet osoitteeseen www.kilometrikisa.fi ja laitat joukkuetunnukseen sanan MoveMe.

Maisemaa. Vaikka haju ei välity, niin sekin oli keväisen ihana vaikka rämeestä vähän onkin puhe :)

Pyörä päähän ja sivulaukut tavaran roudaukseen

Muistathan huomioida muut tienkäyttäjät, turvata oman pääsi kypärällä ja nauttia matkoilla virkistävää vettä. Kuvat puhukoot pyöräilyn puolesta.

Lamppu asennettiin Nippelissä, kun en itse ollut saanut sitä normaalia paksumpaan tankoon kiinni.

Kun sivupotku ei onnistu

Viimeinen päivä BodyCombat koulutuksessa jatkoi fyysisesti ja tekniikan osalta kovaa linjaa. Sain kerättyä itseni deliveroimaan helpon koreografian ja iltapäivällä petrasin vielä potkujen osumakohtia ja muistin kertoa millä osalla jalkaa kuuluu kuviteltuun vastustajaan pyrkiä osumaan. Ajattelin, että ehkäpä tämä tästä vielä onnistumiseksi muuttuu.

Luvan kanssa sallittiin valokuvaaminen ja juomatauot kun aamulla temmottiin ohjelmaa läpi se 1 ja 1/3 kierrosta

Kaikkia meitä kehotettiin lyömään säkkiä, tuomaan lyönnit perille asti. Hakkasin säkkiä niin, että rystysiin tuli pieniä halkeamia ennenkuin älysin pistää säkkihanskat käteen. Jännä kuinka kurssikavereista nimen lisäksi oppi muistamaan missä heillä hommassa on vielä kehitettävää. Tiesi odottaa, että yksi vetää koreografian samalle puolelle, eikä muista välissä vaihtaa vasenta jalkaa eteen. Toisen kroppa teki koreografian oikein, mutta suusta hyppi "vasen" kun piti sanoa "oikea" ja "olkapää" kun tarkoitti "kyynärpää".

Itse löysin jostain syystä vaihteen, jossa puhun tosi vähän. Yleensä pälpätän kuin Runeberg, mutta nyt joku sordino valtasi päätä koko viikonlopun ja etenkin ohjatessa. Läppä ei irronnut rennosti, vaan voin kuvitella otsan ryppyjen lähinnä syvenneen ryhmän eteen poukkoillessani. Ehkä päässä kävi niin kova puhina tekniikoiden visualisoinnissa, että puhetta ei riittänyt enää oman pään ulkopuolelle?

Kun toivottiin, saatiin Mika vetämään meille vielä sunnuntainakin yksi Master class eli tunti, jossa kouluttaja ohjaa niinkuin homma kuuluu hoitaa. Siitä sitten imetään vaikutteita, kuunnellaan ja makustellaan omaan suuhun sanoja ja tapoja esittää asia. Ohjausnäytteissä yritetään sitten joko matkia tai tehdä sama asia itselle paremmin sopivana versiona.

Aamun ohjaukset, videointi käynnissä ja palautteen raapustelua paperille

Osalla ohjaus oli jo niin kunnossa, että viimeiset ohjausnäytteet annettiin mykkänä tekniikkaan keskittyen. Oli hauskaa seurata kuinka pantomiimiä esittävät ohjaajakollegat lopulta kuitenkin taputtivat käsiään ja pyrkivät ohjaamaan käsimerkein ja hakemaan vahvaa yhteyttä yleisöönsä. Ohjaaja on ohjaaja vaikka voissa paistaisi :)

Pahamaineinen sivupotku.. kohtalotoveri sai potkun haltuun iltapäivään mennessä

Lopullinen palaute annettiin henkilökohtaisesti ja samalla muut täyttelivät kurssipalautetta fläppitaululle. Minä olin ensimmäisenä ohjannut ja ensimmäisenä istuin kuulemaan menikö homma läpi vai ei. Noh, lapussa komeili ruksi kohdassa FAIL. Hö... Ainoana syynä sivupotkun sujumattomuus. Ehdin korjata viikonlopun aikana muut tekniikkavirheet ja sivupotkustakin kaksi ekaa vaihetta - nosto syliin ja lonkasta kropan suoristaminen potkaistaessa - mutta en sitä polven palauttamista syliin takaisin. Nyt homma jatkuu harjoittelemalla tuo kohdalleen ja anomalla ohjauslupaa videoimalla pari biisiä malliksi. Kouluttaja kehaisi kovaa työmoraaliani, mutta luvalla sanoen sillä hetkellä harmitti. Töitä oli tehty, mutta tulokset eivät olleet riittäneet.

Lohdutusmunkit äiten ja tädin kanssa Pyynikillä. Kyllä maistui!

En aatellut luovuttaa, mutta apuja tulen anomaan rakkailta ohjaajakollegoilta Leidillä. Eiköhän minusta vielä BodyCombat ohjaaja leivota. Lupaan pistää jotain näytteitä siitä kohta täydellisestä sivupotkusta sitten teillekin. Voitte alkaa harjoitella jo nyt :)

Helpoin asia onkin vaikein oppia - koreografian haltuunottoa kun ote vaan lipsuu

Nyt tuli varmaan blogin pisin otsikko! Toinen päivä BodyCombat koulutusta on takana ja tänään on suoritettu ohjausnäytteet kahdesti. Aamutuimaan kerran, ja sitten palautteen ja parin luennon jälkeen seuraavan kerran. Näyttää rakkaat pahalta. Olen onnistunut koomaamaan kahdesti maailman yksinkertaisimman biisin koreografian.

Ennen ekaa ohjausta sai funtsailla vartin mitä kohta tulisi tekemään

Sekoan laskuissani, enkä tiedä missä kohtaa pitäisi vaihtaa liikkeestä seuraavaan ja mitä pahinta; unohdan liikkeitä välistä! Biisi jossa on neljä erilaista liikettä, helppo ja rauhallinen tahti sekä mahdollisuus ennakoida ja minä saan aikaiseksi pelkkää sotkua. Ihon alle hiipivä paniikki ei muuten auta asian korjaamista...

Palautelomake

Tekniikkavinkkejä ja ohjeita

Noh, opetus se on tämäkin! Minä olen oppinut että tähän päähän johon vaikeatkin koreografiat uppoavat nopeasti ei pysty lataamaan selkeää ja helppoa koreografiaa. Ehdin tehdessä miettiä liikaa, sitten huomaan että en ole hetkeen laskenut, enkä siis tiedä milloin seuraava liikkeenvaihto tulee. Tässä kohtaa päänsisällä alkaa nousta höyryä ja tekniikka pettää sekä LessMils ohjaajalle tärkeä connection haihtuu ja olen yksin siellä pääni sisällä väittelemässä siitä oliko tämä kuudes vai mahdollisesti kahdeksas toisto.

Tänään on harjoiteltu käden laittamista nyrkkiin. Kyllä, me ohjaajat harjoittelemme nyrkin muodostamista :) Sitä harjoitellaan, mitä ei osata ja tänään käytettiin vähintään 10 minuuttia oikeaoppisen nyrkin muodostamiseen. Itselle haasteita tuottavat lisäksi sivupotku ja lyöntien työntäminen riittävän pitkälle. Etupotkun nilkan asennon onnistuin jo korjaamaan ja kuulemma minulla on todella hyvä polvipotkutekniikka. Kaikki ei ole siis menetetty, ja jotain minäkin osaan!

1 ja 1/3 ohjelmaa läpi iltapäivällä, josta suoraan Challenge

Iltapäivällä noin kahden ja puolen ohjelmakierroksen jälkeen edessä oli Challenge, jossa kiertoharjoittelun tyyppisesti tehtiin äärimmäisen hapottavia harjoitteita yksin ja parin kanssa. Valitettavasti lounaalla juotu kahvi ja pieni refluksitaipumus aiheutti heti ekassa liikkeessä vatsahappojen pyrkimisen ylöspäin ja loppu Challenge oli aikamoista piinaa ja röyhtäilyjen kestämistä syvillä hengityksillä. Toki se oli fyysisestikin äärimmäisen rankkaa! Vai miltä tuntuisi hyppiä kaverin niskasta kiinni pitäen polvet kylkiluiden tasolle asti nostaen minuutti putkeen? Kyllä oli kaikki tsemppi kaverilta tervetullutta!

Ohjaaminen ja varjoilu on kyllä silti ihan sika kivaa! 

Huomenna opitaan vielä sitä fitness magiikkaa ja yhteyden luomista tuntilaisiin. Sitten ne pitäisikin pistää heti käytäntöön ja hallita vihdoin se koreografia sekä ne tekniikat. Miten se voikaan tuntua niin helpolta täällä hotellihuoneessa ja kadota sitten mielestä heti kun vedän mikin niskaan ja luon katseen ohjaajakollegoihin?

Tekniikka, tekniikka, tekniikka, oi tekniikka!

Tänään on todistettu pari asiaa:

• Erikasta tulikin Mika
• BodyCombatissa on enemmän erilaisia polvia kun tiesin, ihan jopa nykyisessä ohjelmassa
• Eka päivä ei ollut kuolettavan raskas, mutta todella opettavainen

Erika, josta tulikin Mika. Käsittääkseni kuitenkin alunperin eri henkilö ;)

Kouluttajana piti olla Erika, ainakin minun papereideni mukaan. Olikin yllätys löytää salista itseni pituinen jäntevä mies, joka esittäytyi Mikaksi. Ei siis Erika, mutta isolla hymyllä varustettu ja meidät kaikki lämmöllä vastaanottanut herrasmies. Ja ta-daa, meitä oli vain kymmenen! Huippua! Saan taatusti henkilökohtaista palautetta ja ohjausta ja minusta tulee hyvä ohjaaja.

Five key elements

Miltä se sitten oikeasti tuntuu osua johonkin?

Alku lähdettiin käyntiin puheella. Ei räjähtävää punnerrusaloitusta vaan ihan esittelyt, perusideat lajista ja vasta sitten master class eli ohjelma läpi kouluttajan johdolla. Ohjauksessa oli selkeä rytmi, kohokohdat, tarkat tekniikkaohjeet ja motivointi puskea vielä hieman pidemmälle hien tirskuessa silmiin ja valuessa pitkin selkärankaa. Homma käytiin läpi tunnin jälkeen ja etsittiin juuri läpikäydystä ohjauksesta sen ideat. Vitsi miten paljon pitääkään sisäistää saadakseen homman rokkaamaan. Ei ole kuulkaa ihan pieni homma edessä! Ilolla otan homman vastaan.

Näillä eväillä pärjättiin master classin jälkeen lounaaseen saakka

Polvi ja sitten lantiosta tiukka työntö ja hyvin kolisee vastustajan pää polven kärkeen

Kun käy tunneilla tekee aina parhaansa, mutta harvemmin sitä asettelee varpaita ja nilkkaa viiden sekunnin ajan oikeaan asentoon ennen potkua tai polvipotkua. Tai hakee sivupotkua polvillaan maassa taiteillen. Tukijalan asetus, perusasennon hakeminen, lyönnit, potkut, lantion käyttö, kierto, ryhti, eri kamppailulajeille jokaiselle ominainen tyyli. Vähemmästäkin jää haukkomaan henkeään! Ja me porhallettiin tekniikasta toiseen. Kehujakin saatiin, mutta myös perinteisimpiin virheisiin syyllistyttiin. Turvallisin tapa on usein tehokkain ja toisinpäin. Suosittelen lämpimästi osallistumaan kuntosalisi tekniikkatunneille, jos sellaisia on tarjolla. Voit saada treenistäsi tehokkaamman ja mielenkiintoisemman kertalaakista.

Perusasentoja viilattiin

Sivupotkun harjoittelua...

... ei voi tosikoiksi väittää jengiä :)

Tänään painottui siis tekniikka, huomenna lähdetään tarpomaan ohjaamista läpi. Minulla on ohjattavana kappale kaksi ja varjoiltavana kolmoskipale. Eli heti aamusta tulikaste. Toivottakaa pitkää iltaa ja sen päälle makoisia unia. Huomenna pistetään mikki niskaan ja annetaan palaa taistelijan sielulla!