maanantai 6. kesäkuuta 2011

Juoksuun hurahtaminen?

Näiden upeiden kelien (ja hyttysten) paahtaessa on pakko tehdä nopea päivitys tästä juoksemisesta ja siihen hurahtamisesta. Itse olen aina ajatellut, että minä en ole juoksijaksi syntynyt ja olen parhaimmillani hyvä joukkuepelaaja juoksua vaativissa lajeissa. Mutta ta-daa! Extreme Runille harjoitellessa, ja jo pari vuotta tätä ennen olen yrittänyt harjoitella juoksua kohtuudella. Eli en niinkuin suuri osa Suomalaisista tuntuu tekevän: täysillä pari viikkoa (ks. Ylen uutinen aiheesta).

Avukseni olen ottanut ennen PT-opintoja internetin salat, eli pääosin Porin kaupungin juoksuohjelman. Toki luin myös vinon pinon blogeja, keskustelupalstoja, juoksija-lehden sivuja jne. Ja tätä olen jatkanut edelleen. Tuntui vain siltä, että kaikkialla alan "harrastajien" keskuudessa juokseminen oli luontaista ja sujui leikiten. Homma oli välittömästi jotain hifistelyä, kun minulle uusia asioita olivat jo kunnolliset juoksulenkkarit ja se, että saako sanoa juoksevansa jos kävelee lenkillä hetkenkin :)

Noh rohkeasti kohden uutta ja ihmeellistä. Ensimmäisenä kesänä havaitsin, että väsyneenä ei juosta luonnon pikkupoluilla... Juoksin kesken kesää nilkkani ylitse, ja sain loppukesän ajan konkata nilkka pallona paikasta toiseen. Vielä syksyllä kesälomalta palatessa oli nilkka ärtyisä ja Cooperin testi jäi esimerkiksi kesken kun täysin terveeltä tuntunut nilkka irtisanoutui leikistä 7 minuutin kohdalla.

Juoksun harjoittelu vaikuttaa muuten pienessäkin määrin Cooperin tulokseen. Minä, joka en ollut juossut yhtään pallopelien lisäksi sain aluksi vaatimattomia 1900-2000m tuloksia (ikäluokassani kuitenkin "Hyvä/Keskinkertainen"). Kun sitten lisäsin harjoittelua muutamaan lenkkiin viikossa nousi tulos 3kk harjoittelun aikana 2300m.

Tässä pienessä tiedossa piilee juoksuun hurahtamisen pääjuju: nopea kehitys. Kun jaksaa harjoitella maltilla voi juoksumatkaa kasvattaa ihan älyttömän nopeasti. Edes kuntosalilla ei saada rapakuntoisen lihaskunnossa vastaavaa huimaa kehityskäyrää aikaiseksi. Työtä ja hikeä tämäkin vaatii, mutta tulokset ovat uskomattomia. Itse aloitin juoksuharjoittelun Extreme Runille parin minuutin juoksupätkistä ja 20minuutin yhteiskestoisista harjoituksista. Ja sitten pistelin juosten 16km esteineen. Toki käveltyä tuli tuollakin, mutta etukäteen taitoin n.17km matkan lähes yhtäjaksoisesti juosten.

Juoksuun on siis helppo hurahtaa, kun aloittaa rauhassa ja antaa kehityksen viedä mennessään. Suosittelen kokeilemaan! PT-kollegion kanssa on ollut ilmassa halua ilmoittautua Varala maratonille juoksemaan 1/2 maraton. Kaikki ovat tulossa saunomaan ja tapaamaan toisiaan Tampereelle juuri tuolloin. Ehkäpä tämä juokseminen on sitten muistakin ollut yllättävän mukavaa? Ainakin yksi asiakkaani on ihan pähkinöinä juoksemiseen. Hänestä lisää ehkä myöhemmin :)

Linkkejä ja vinkkejä:
Porin juoksukoulu
Ylen Olotilan ohje juoksuharrastuksen aloittamiseen
Ylen uutinen: "Suomalaiset juoksevat liian lujaa"

2 kommenttia:

  1. No niin - koitetaan uudestaan...
    Eli lauantaina käytiin isännän kanssa 6 km lenkillä (ensimmäinen laatuaan tänä vuonna). Ekat 2 kilsaa/30 min. mentiin mun reipasta kävelyä vaikeen maaston takia. Syke n. 118. Sit päästiin mettäpolun päähän josta lähin juokseen (hölkkään, what so ever) ja juoksin n. 45 min sykevälillä 133-153. Oikeestaan vaan kahdessa kohtaa 150 ylitty, muuten oli lähempänä 140. Viimeset 5 min. jäähdyttelin ja kävelin eli ehkis n. 3.5 km tuli juostua. Maasto oli tosiaan mettäpolkua, välillä pitkospuita ja lopussa asfalttia (auts). Vauhti ei huimannut päätä, isäntä käveli vieressä nopeempaa ja jopa siis ohittikin mut ja jätti polulla.

    Viime vuonna kun yritin samaa niin sykkeet oli heti yli 160, sinällään olen tyytyväinen tähän. Toisaalta myös jaksoin juosta pidempään...viimeks menin kaavalla 2 min juoksua, 2 min kävelyä, 8 min juoksua, pari kävelyä ja pisin aika oli ehkä n. 15 min juoksua.

    Kattelin noita pk/vk alueita että ehkä mä sit kuitenkin olin enemmän vk alueella, mut ei kyllä siltä tuntunut. Yhtään hitaampaa en voi juosta tai meen takaperin ;) Jokatapauksessa olin oikein tyytyväinen itseeni ja olemattomaan juoksukuntooni - jokatapauksessa tämä on enemmän kun aikoihin. Tiukka yritys olis mennä vielä juokseen, mutta ens viikonlopun ohjelma on lyöty lentisturnauksen muodossa lukkoon...

    VastaaPoista
  2. Juurikin asiakkaan kanssa tiistaina harjoiteltiin sitä hiljaa hissuttamista. Sitä että juoksee, mutta saa pidettyä sykkeet hanskassa. Ja kyllä, silloin eläkeläispappakin painoi meistä kävellen ohi :) Tämän lisäksi harjoiteltiin ylämäkeen juoksemisen tekniikkaa ja sitten vielä sitä vauhdikkaamman juoksun tekniikkaa. Kaikki on tärkeää, mutta etenkin se että on mukavaa! Liikunnan pitää olla kivaa, kaikenmaailman turha stressaaminen on eliminoitava. Ja itseensä on hyvä olla usein tyytyväinen, sillä jaksaa niin paljon paremmin kuin itsensä piiskaamisella.

    VastaaPoista